Lue keskustelun säännöt.
Onko pääkaupunkiseudulla asuminen tän arvoista
Niin, tätä olen miettinyt jo pitkään ja alan kallistua sille kannalle että ei ole. Mikä täällä lopulta on niin hienoa? Onhan se kiva kun on kaikki palvelut saatavilla ja vapaa-ajan huvituksia vaikka mitä. Mutta paljonko näitä kaikkia mahdollisuuksia oikeasti tulee käytettyä? Ja kun miettii näitä asumiskustannuksia täällä niin alkaa kyllä kyseenalaistamaan koko homman järkevyyttä. Suomi on kuitenkin täynnä muitakin erikokoisia kaupunkeja ettei ihan keskellä ei mitään tarvitsisi elää vaikka täältä lähtisi. Jossain pikkukaupungissa elämänmeno olisi rauhallista ja stressitöntä. Töihnkään ei olisi pakko heti mennä, rahat riittäisi muutenkin kun laittaisi myyntiin Helsingin asunnon ja ostaisi halvan asunnon sieltä jostain. Saisi rauhassa miettiä mitä loppuelämältään haluaa. Välillä tuntuu ettei täällä voi edes ajatella, kaikki vaan tapahtuu ja mukana mennään. Aina sellanen kiireen ja stressin tuntu. Pakko tehdä ja suorittaa. Ihmiset on kuin muurahaisia. Vilistävät kiireellä jokapaikassa. Nuorena en edes ajatellut pois muuttamista, ehkä olen vaan liian vanha (39v) tällaiseen ja kaipaan rauhaa. Yöelämä ei kiinnosta ollenkaan ja muutenkin aika pienet sosiaaliset kuviot ovat minulle ihan riittävät. Näin kirjoitettuna näen itsekin että ilman muuta minun kannattaisi lähteä. Minulla on puoliso jonka kanssa ollaan vähän puhuttu aiheesta. Hänkään ei olisi muuttoa vastaan joten ihan yksin en olisi. Silti jokin pistää vastaan. Kai sitä on niin juurtunut tänne. Onko joku lähtenyt pois täältä? Minkälaisia kokemuksia teillä on? Onko kaduttanut ollenkaan?
Kommentit (1246)
Kaikki kaverit, tukiverkot, lasten kaverit. Ei kertakaikkiaan huvita kolmen alle kouluikäisen kanssa muuttaa satojen kilometrien päähän näistä. Muuten joo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan stadista pois niin nopeasti kuin mahdollista. Kaikki on muuttunut 10-15 vuoden sisään - eikä hyvään suuntaan. Muulle kuin eliitille tämä alkaa olla kurjuuden tyyssija ja läävä. Asutaan ahtaasti ja kituutetaan menemään, ei ihmisen arvoista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Minulle Helsinki ei ole mikään oravanpyörä. Täällä olen vapaa tekemään ja harrastamaan mitä haluan. Meidän perheessä ei ole autoa, mikä on suuri säästö. Jos asuttaisiin maalla, pitäisi olla auto ehkä kaksikin. Lapsille on tarjolla runsaasti opiskelumahdollisuuksia ja nyt on lukiolaisellakin viikonlopputöitä, eikä hänelle tarvitse antaa käyttörahaa ja hän maksaa itse kännykkänsä ja osan harrastuksistakin . Asutaan vähän reuna-alueella rivitalossa. Julkinen liikenne on loistava. Keskustaan pääsee 10 minuutin välein. Täälläkin voi kesäaamuisin juoda kahvit terassilla. Joskus piipahdetaan ulkomailla. Lentokentälle on matkaa 20 minuuttia. Maalla kuolisin ikävää ja tukehtuisin uteliaiden ihmisten töllöttelyyn.
Helsingin ulkopuolella on muutakin kuin maaseutua. Muissa kaupungeissa asuvana teidän ei tarvitse hommata myöskään autoa. Kaikki palvelut ovat lähellä, poislukien esim. ooppera. Ulkomaan lentomatkailu on merkittävästi helpompaa pääkaupunkiseudulla asuville. Tuskin kuitenkaan nykyisen ilmapiirin vallitessa tekään reissaatte montaa kertaa vuodessa ulkomaille lentäen.
Niin, ja kyllä ne teidän naapurit kyttäävät sinun toimintaasi ihan samalla tavoin kuin pienemmilläkin paikkakunnilla.
Asun pienemmällä paikkakunnalla. Käyn Helsingissä ajoittain. Nyt kävin lasten kanssa. Pari museota, shoppailua, ravintola, kahvila. Mukana olisi ollut pääkaupunki seudulla asuva lapsiperhe. He vaan eivät voineet lähteä, kun ei ole varaa.
Museot olivat liian kalliit. Ravintolassa eivät ikinä käy. Kahvit keitetään kotona. Kuitenkin mahdollisimman keskustassa pitäisi asua. Ja loppu huipentuma. Harrastavat viikonloppuisin jotakin mitä ei löydy Helsingin keskustasta. Mutta joukkoliikenne on kuulemma upeaa.
En näin ulkopuolisena ymmärrä, mihin sitä tarvitaan kun ei ole vara ikinä käydä missään.
Vierailija kirjoitti:
Asun pienemmällä paikkakunnalla. Käyn Helsingissä ajoittain. Nyt kävin lasten kanssa. Pari museota, shoppailua, ravintola, kahvila. Mukana olisi ollut pääkaupunki seudulla asuva lapsiperhe. He vaan eivät voineet lähteä, kun ei ole varaa.
Museot olivat liian kalliit. Ravintolassa eivät ikinä käy. Kahvit keitetään kotona. Kuitenkin mahdollisimman keskustassa pitäisi asua. Ja loppu huipentuma. Harrastavat viikonloppuisin jotakin mitä ei löydy Helsingin keskustasta. Mutta joukkoliikenne on kuulemma upeaa.
En näin ulkopuolisena ymmärrä, mihin sitä tarvitaan kun ei ole vara ikinä käydä missään.
On niitä kahviloita ja ravintoloita pääkaupunkiseudun ulkopuolellakin. Käytän (ruoka)ravintolapalveluita sekä kotikaupungissani ja Helsingissä melko paljon. En silti koe joutuvani tyytymään heikompaan, kun lähden kotikaupungissani ulos syömään. Harvemmin sitä kuitenkaan tulee käytyä edes Helsingissä niissä kalleimmissa paikoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle Helsinki ei ole mikään oravanpyörä. Täällä olen vapaa tekemään ja harrastamaan mitä haluan. Meidän perheessä ei ole autoa, mikä on suuri säästö. Jos asuttaisiin maalla, pitäisi olla auto ehkä kaksikin. Lapsille on tarjolla runsaasti opiskelumahdollisuuksia ja nyt on lukiolaisellakin viikonlopputöitä, eikä hänelle tarvitse antaa käyttörahaa ja hän maksaa itse kännykkänsä ja osan harrastuksistakin . Asutaan vähän reuna-alueella rivitalossa. Julkinen liikenne on loistava. Keskustaan pääsee 10 minuutin välein. Täälläkin voi kesäaamuisin juoda kahvit terassilla. Joskus piipahdetaan ulkomailla. Lentokentälle on matkaa 20 minuuttia. Maalla kuolisin ikävää ja tukehtuisin uteliaiden ihmisten töllöttelyyn.
Tuo taitaa olla pelkkä myytti että Helsingissä ei oltaisi uteliaita ja töllöttelijöitä. Isoon joukkoon mahtuu kaikenlaista. Isosta joukosta vain jokainen löytää enemmän itsensä kaltaisia kaveriseuraksi. Mutta se on eri asia. Aivan rauhassa saavat olla kaikenlaiset erikoisuudet muuallakin. Yksinäisyyttä vain voivat kokea luonnollisista syistä kun joukot ovat pieniä.
Tervetuloa! 50km päästä Tampereelta voi saada talon pikkukunnasta 50 000 eurolla. Muutama vuosi sitten rakennetun pienen nollaenergiatalon 80000-100 000. Pohjoisemmassa pikkukaupungeissa vanhat omakotitalot 15000 lähtien hinnat. Työmatkaa tulee mutta nykyään on etätyömahdollisuudet ja verovähennykset työmatkoista on tosi hyvät. Asumme isomman kaupungin kylällä joka on kuitenkin niin kaukana itse kaupungista (45km) että täällä on jopa oma koulu edelleen! Ala- ja yläluokat. Ekaluokalla on 10 oppilasta 😊 aivan mahtavaa. Ja luonto ihan vieressä.
Suosittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monen polven stadilaisena en vlisi kuvitellakaan lähteväni jonkun naiivin, romanttisen maalaisunelman perään. Tykkään olla maaseudulla, mutta työni ja arkeni on täällä.
Monella tuntuu olevan mustavalkoinen ajatusmalli siitä, että maalla on ihanan huoletonta ja ihanan ystävällisiä ihmisiä, kun taas kaikki ilkeät pahikset asuvat kaupungeissa. Useinhan juuri pienillä paikkakunnilla kytätään ja juorutaan oikein urakalla. Tiedetään kaikki toisten asiat. Ja halpaa voi asuminen olla, mutga kalliilsi tulee ajaa autolla niiden harvojen palveluiden perässä ja esim ostaa ruokaa jostain hiton kalliista pikkupuodista. Ja se pimeys vaikka tähän vuodenaikaan. Huh sanon minä.
Minä ainakin käyn ulkona syömässä useamman kerran viikossa ja on kivaa, kun on muitakin vaihtoehtoja kuin abc ja peruspizzeria
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En asuis vaikka maksettais :D
Tampere <3 Isohko kaupunki jossa on kaikki, ja paljon rennompi fiilis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse juuri mietin muuttoa Hämeenlinnasta Helsinkiin. Helsingin ihmispaljoudessa on ihana käydä. Siellä saa olla kuka haluaa ja pukea mitä haluaa, kukaan ei ihmettele. Pikkukaupungissa on oikeasti aika rajoittunutta.
Olen tuota miettinyt, isossakin kaupugissa on ne omat piirit missä pääasiassa pyörii eli tavallaan isossakin kaupungissa on se oma pikkukaupunki missä elää. Lisäksi kun on töissä, on se oma työpiiri. Jos miettii ettei kukaan ihmettele, niin aina kuitenkin ihmettelijöitä löytyy.
Suosittelen ennemmin Tamperetta kuin Helsinkiä jos haluaa olla oma itsensä. Olen kyylääjien pikkukylistä lähtöisin, Tampereella olen kotona, jo reilut 15v. Samasta lapsuudenkaupungista Helsinkiin muuttanut ystävä haluaisi sieltä pikaiseen pois kun on niin töykeää, nokka pystyssä kulkevaa väkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä asuin Helsingissä 20 vuotta, sitten muutin pikkukaupunkiin neljäksi vuodeksi. Aluksi rauha oli ok, samoin oli kiva kun välimatkat kesti 5-10 min olipa sitten liikkeellä jalan tai autolla.
Sitten alkoi korpeamaan. Kaupunki täysin autio 17 jälkeen(maalaiset asioivat aamupäivällä), ketään ei näy missään, se on todella, todella masentavaa. Minnekään ei voi mennä paitsi olla kotona tai kävellä jompaa kumpaa kävelyreittiä, muita mahdollisuuksia ei ole. Pyörällä pääsee vain noin 10 km lenkin jos ei halua maantielle ajamaan ja sekin äärimmäisen tylsä reitti. Rakennuksetkin ovat rumia kahta vanhaa taloa lukuunottamatta. Pikkukaupungissa puhutaan pahaa ja minustakin leviteltiin perättömiä juoruja. Jos tarvii ostaa jotain erikoisempaa niin piti lähteä kauemmaksi. Kulttuuritarjonta on suurinpiirtein karaoke. Ihmiset on myös hieman erilaisia, en haluaisi sanoa pahasti mutta heille elämyksiä on kebab-ravintola tai hese tai jonkun Prisman avaiset josta riittää ihmeteltävää. jos on joku erikoinen harrastus tai poikkeaa massasta niin sitä päivitellään. Just tuo päivittely on erittäin loukkaavaa minusta.
Sitten riitti. Muutin takaisin Helsinkiin ja ah miten ihanaa on! Käyn kirjastoissa, museoissa, kävelen ympäriinsä ja ahmin silmilläni kauniita taloja, kaunista luontoa, merta, metsää, kallioita. Ihmisiä näkee. On kaikenlaisia ilmaistapahtumia ja toki kulttuuria enemmän kuin ehtii. Pääsen taas rakkaan harrastukseni pariin, se on hieman erikoinen mutta eipä sitä tarvitse enää selitellä tai olla päivittelyn kohteena.
Henkinen hyvinvointini on kohonnut huimasti tänne paluun myötä.
Tässäpä tämä hyvin kuvattuna. Itsekin olen rakastunut Helsinkiin tämän ihanan henkisen vapauden takia. Ennen pikkukaupungissa asuessani kohtasin samat ongelmat kuin sinäkin.
Ihmettelen näitä ihmisiä joille ei ole olemassa kuin Helsinki ja maaseutu :D
En minäkään enää pikkukyliin muuttaisi, mutta en tosiaankaan myöskään pääkaupunkiseudulle.
Vierailija kirjoitti:
Joo... Aina kun joku kysyy mikä Helsingissä on hyvää, listaan museot, kaupat, kulttuurin, mutta kuinka usein oikeasti käyn niissä? Kerran vuodessa? Ihan hyvin voisin asua jossain pikkukaupungissa ja tehdä pari kertaa vuodessa viikonloppumatkan Helsinkiin. Ainut vaan, että alallani ei ole työpaikkoja muualla Suomessa...
Ravintoloita, taidegallerioita, maan parhaat kaupat, lääkäripalvelut, terapiapalvelut, toimiva joukkoliikenne, mahdollisuus elää omaa elämää ilman juoruilijoita.
Minä pelkästään käyn museoissa, näyttelyissä, konserteissa ja ruokaravintoloissa, kun ei enää ole työvalvoitetta. Siis viikoittain.
Halutessani luontoon sitä löytyy Keskuspuistosta, Nuuksiosta Vanhankaupunginlahdelta, lähisaarista jne.
Mitä ihmettä tekisin jossain Sonkajärvellä, missä on pelkästään analfabeetteja sinkkumiehiä lipittämässä keskikaljaa ABC:llä karvat pursuten nenästä ja korvista.
Ei konsertteja, ei leffoja, ei kelvollisia ruokapaikkoja, joissa nainen saa rauhassa aterioida, ei kunnon kirjastoa, ei yhtään mitään. Luontoa joo, sikäli kuin kesantopelto, ojitettu suo ja ikuinen risukko sitä on, ja joka toisen töllin ympärille perustettu ikioma kaatopaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastauksena ap:n kysymykseen: Kyllä on minun mielestäni. Siksi asun täällä.
Oon huomannut että osa tutuista jotka asuu 1,5 tunnin ajomatkan päässä Helsingistä käy erilaisissa tapahtumissa yms. täällä useammin kuin minä, jolla matkaa kantakaupunkiin 15 min julkisilla. :)
Onhan se ihmisestäkin kiinni, miten aikaansa haluaa käyttää. Luulin että kaipaan itse kaikkea mitä Helsingissä voi tehdä, mutta ei se enää tunnu niin tärkeältä. Muutin siis viisi vuotta sitten tänne töiden perässä kun opiskelut päättyi, ja muutaman ekan vuoden jaksoi ravata ravintoloissa, näyttelyissä jne.
Oon alkanut kaivata pikkuhiljaa johonkin vähän rauhallisempaan paikkaan, tuntuu että se stressi ja kiireys alkaa myös ahdistamaan, ei tee mieli edes lähteä mihinkään väenpaljouden keskelle vapaa-ajalla.
Rahallisesti ei ainakaan kannata! Se on selvä! Muistuttaisin myös että Helsingin ja muutaman kymmenen asukkaan pikkukylien välissä on aika paljon vaihtoehtoja. Nyt kaikki pakkaantuu pienen alueen sisälle. Olisihan se hienoa jos muukin Suomi hyödynnettäisiin paremmin. Moni varmaan mielellään lähtisi uuden rauhallisemman elämän perässä jos vaan olisi toimeentuolo turvattu ja peruspalvelut saatavilla. Kaupungeissa on kyllä mahdollisuuksia, pienemmissäkin. Moni kuitenkin näkee mielikuvissaan pelkkää peltoa ja metsää Helsingin ulkopuolella.
Kesäloma vinkki niille jotka harkitsevat muuttoa pois pääkaupunkiseudulta: tehkää palvelus itsellenne, ilmastolle ja Suomen taloudelle ja kierrelkää ulkomaan matkan sijaa Suomessa tutustumassa vaihtoehtoihin.
Jos haluaa muuttaa pk-seudulla pienemmälle paikkakunnalle, mutta kuitenkin haluaa asua lähellä palveluita ja viihdykkeitä, niin kannattaa harkita vaikka Riihimäkeä, Saloa tai Porvoota sijainnin vuoksi.
Mä veikkaan, että 10-20 vuoden kuluttua on aika paljon keskituloisia ihmisiä muuttanut pk-seudulta kehyskuntiin, kun asuminen ja olot pk-seudulla käy niin kalliiksi, ettei siellä ole varaa asua kuin erittäin varakkailla ja niillä, jotka elävät vain tuilla ts. Kela maksaa asumisen kokonaan.
Helsinki muuttuu ns. kansainväliseksi kaupungiksi. Mikä ei todellakaan ole hyvä asia.
Minulle Helsinki ei ole mikään oravanpyörä. Täällä olen vapaa tekemään ja harrastamaan mitä haluan. Meidän perheessä ei ole autoa, mikä on suuri säästö. Jos asuttaisiin maalla, pitäisi olla auto ehkä kaksikin. Lapsille on tarjolla runsaasti opiskelumahdollisuuksia ja nyt on lukiolaisellakin viikonlopputöitä, eikä hänelle tarvitse antaa käyttörahaa ja hän maksaa itse kännykkänsä ja osan harrastuksistakin . Asutaan vähän reuna-alueella rivitalossa. Julkinen liikenne on loistava. Keskustaan pääsee 10 minuutin välein. Täälläkin voi kesäaamuisin juoda kahvit terassilla. Joskus piipahdetaan ulkomailla. Lentokentälle on matkaa 20 minuuttia. Maalla kuolisin ikävää ja tukehtuisin uteliaiden ihmisten töllöttelyyn.