Lue keskustelun säännöt.
Onko pääkaupunkiseudulla asuminen tän arvoista
Niin, tätä olen miettinyt jo pitkään ja alan kallistua sille kannalle että ei ole. Mikä täällä lopulta on niin hienoa? Onhan se kiva kun on kaikki palvelut saatavilla ja vapaa-ajan huvituksia vaikka mitä. Mutta paljonko näitä kaikkia mahdollisuuksia oikeasti tulee käytettyä? Ja kun miettii näitä asumiskustannuksia täällä niin alkaa kyllä kyseenalaistamaan koko homman järkevyyttä. Suomi on kuitenkin täynnä muitakin erikokoisia kaupunkeja ettei ihan keskellä ei mitään tarvitsisi elää vaikka täältä lähtisi. Jossain pikkukaupungissa elämänmeno olisi rauhallista ja stressitöntä. Töihnkään ei olisi pakko heti mennä, rahat riittäisi muutenkin kun laittaisi myyntiin Helsingin asunnon ja ostaisi halvan asunnon sieltä jostain. Saisi rauhassa miettiä mitä loppuelämältään haluaa. Välillä tuntuu ettei täällä voi edes ajatella, kaikki vaan tapahtuu ja mukana mennään. Aina sellanen kiireen ja stressin tuntu. Pakko tehdä ja suorittaa. Ihmiset on kuin muurahaisia. Vilistävät kiireellä jokapaikassa. Nuorena en edes ajatellut pois muuttamista, ehkä olen vaan liian vanha (39v) tällaiseen ja kaipaan rauhaa. Yöelämä ei kiinnosta ollenkaan ja muutenkin aika pienet sosiaaliset kuviot ovat minulle ihan riittävät. Näin kirjoitettuna näen itsekin että ilman muuta minun kannattaisi lähteä. Minulla on puoliso jonka kanssa ollaan vähän puhuttu aiheesta. Hänkään ei olisi muuttoa vastaan joten ihan yksin en olisi. Silti jokin pistää vastaan. Kai sitä on niin juurtunut tänne. Onko joku lähtenyt pois täältä? Minkälaisia kokemuksia teillä on? Onko kaduttanut ollenkaan?
Kommentit (1246)
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005304275.html
Helsingin Sanomat 27.7.: "Huumeita myydään avoimesti Helsingin Torkkelinmäellä – HS vieraili puistossa, jossa huumekauppa asukkaiden mukaan rehottaa"
Tämä juttu oli Pengerpuistosta. 100 metriä Karhupuistosta. Toki 100 metriä on niin pitkä matka, että se estää täysin kaikenlaisten lieveilmiöiden leviämisen, mutta valitettavasti Karhupuistossa on yksi Helsingin parista ilmaisesta julkisesta käymälästä, jossa narkomaanit tykkäävät käydä.
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005358457.html
H.S. 2.9.: "”Hei tyttö, tulepas tänne!” Naisia ahdistelevat miesporukat hermostuttavat Kallion seudulla Helsingissä – tarjoavat huumeita seksiä vastaan"
Ottaahan se varmaan päähän, jos on maksanut asunnosta Torkkelinmäellä 8000 euroa neliömetriltä ja sitten rastapäät tekevätkin avointa huumekauppaa ikkunan alla ja kauppamatkalla tungetaan iholle. Mutta turha sitä on surra. Tuo on juuri sellaista säpinää, jota osa ihmisistä kaipaa ja hakee Berliinistä ja Amsterdamista asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun sitä ihan minkä tahansa alan erikoiskauppaa tai muuta ”erikoisempaa” palvelua sattuukin tarvitsemaan, niin on mukava että se löytyy alle puolen tunnin matkan päästä vs. parin päivän Helsingin reissun hotelliyöpymisineen.
Näin juuri. Asumme keskustassa (tosin ei Helsingin vaan Tampereen) ja totesin juuri miehelle, että käymme keskustassa tosi harvoin hakemassa mitään keskustan palveluita, erikoiskauppoja tms. Mutta sitten tajusin, että oikeastaan niitä tulee käytettyä aika useinkin, mutta en edes huomaa sitä: Koskaan ei tarvitse lähteä hakemaan mitään erikseen, kun ne saa mitenkään suunnittelematta.
Sama juttu kulttuuripalveluissa. Tuntuu, etten käy vaikkapa museoissa paljonkaan, mutta viimeisen kuukauden aikana on tullut käytyä 4-5 kertaa ilman erityisiä suunnitelmia: Lasta harrastukseen viedessä, kauppareissulla tai sunnuntaikävelyllä.
Olen huomannut, että tämä on ollut itselleni suurin ilo palveluiden lähellä asumisesta: Mahdollisuus käyttää eri palveluita on niin arkista, ettei niitä tule edes ajatelleeksi.
Tämä juuri on hienoa, että ihmiset voivat asua sellaisissa paikoissa, missä voivat tehdä asioita, jotka ovat hänelle tärkeitä.
Itse asun monen mielestä ihan hirveässä paikassa. Pienessä kylässä pohjoisessa. Mutta täältä en lähtisi pois, koska kaikki, mitä tarvitsen on ihan vieressä. Piipahdan valaistulla ladulla joka päivä talvella, kesällä pururadalla joka päivä. Marjassa käyn joka syksy todella usein ja uimassa käyn melkein joka päivä toukokuusta syyskuuhun ja talvella avannossa. Nämä kaikki ovat kilometrin sisällä kodistani.
Jos jotain erityistä tarvitsen, saan sen tilattua netistä. Leffatkin katson netin kautta. Voin odottaa jonkin aikaa, että uutuusleffa tulee nettiin. Kirjoja luen paljon ja kirjastoon on matkaa 700 metriä.
Joku toinen tylsistyisi täällä kuoliaaksi. Minä en jaksaisi pakata suksia auton katolle ja ajaa ladun varteen tai juosta lenkillä kaduilla tai ajaa jonnekkin, että pääsen lenkille. Kuntosalikin on siinä kilometrin läheisyydessä, joten sinnekin voin mennä kävellen.
Ollaan jokainen tyytyväisiä siihen paikkaan, minkä olemme kodiksemme valinneet. Turha toisten elämäntyyliä on kritisoida. Olemmehan kaikki niin erilaisia.
Ainoa syy muuttaa metsään (kehä 3 ulkopuolelle) on insesti ja se ettei kukaan kuule kun vaimo huutaa.
Terveisin vihreät
Vihreät on monella tapaa oikeassa. Säästetään Pohjois-Suomi (Keravalta ylöspäin) susille.
Minä asun 20 000 asukkaan pikkukaupungissa. Mihinkään ei autolla mene kauempaa kuin 10 minuuttia. Pyörällä joka paikkaan pääsee vartissa ja kävellen reilu puolituntia. Autoilu on vähän laiskuuskysymys. Lapsia ei tarvitse kuljettaa kouluun eikä harrastuksiin. Kaikkiin kauppoihin, virastoihin ja terveyskeskukseen pääsee parkkiin oven eteen, ilmaiseksi. Musiikkiopistoon ei ole karsintaa, kunhan ilmoittautuu. Jos katuvalo on palanut meidän edestä, soitan kaupungininsinöörille ja kysyn voisiko pojat käydä sen viikolla vaihtamassa. Tuttavan tytär kulkee maalta joka aamu samalla bussilla kouluun, saman kuskin kuljettamana. Yksi aamu juoksi myöhässä, tuttu kuski tiesi odottaa sen verran että ehti.
Kun menen paikalliseen vaatekauppaan, myyjä jo minut nähdessä tietää kertoa, että juuri minun näköinen takki on juuri tullut syysuutuutena. Kirjastossa tuttu virkailija laittaa minulle uutuskirjan sivuun kun olen kysynyt sitä. Asuntolainaa kysyin tutulta pankinjohtajalta sähköpostilla, ja hän sanoi että hän sanoo virkailijoille että laittavat minulle paperit kuntoon kun ehdin tiskille.
Torilla voi kysyä kaupunginjohtajalta tai kaupunginhallituksen puheenjohtajalta jos joku hanke painaa mieltä.
Kaikilta asuntoalueilta on valaistu pururata parin sadan metrin päässä. Täälläkin on todella monella vene ja saarimökki, mutta niihin riittää asentajan ja hoitajan palkat. Meri on varmasti kiva, mutta minä pidän enemmän ison järven selästä ja rannasta. Talvella niille tehdään ladut.
Minulla on saatavilla kaikki erikois-ja merkkikaupat, netissä. Paketti tuodaan kilometrin päähän lähikauppaan josta saan sen vaikka iltamyöhällä ja viikonloppuna.
Yksi oikein hyvä ravintola on, sen perusti yhden suuren kaupungin nimekkään ravintolan keittiömestari, kun halusi pikkukaupunkiin. Sinne tullaan syömään matkojen päästä.
Varmaan turha sanoa että minusta asiat on täällä tosi mukavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä koen, että kannattaa asua perheen kanssa 32 neliön asunnossa ja maksaa 1700 euroa kuukaudessa lainaa, että saamme kerran vuodessa säästettyä sen verran rahaa, että pääsemme laaturavintolaan syömään.
Minä en insestimetsiin lähde sallantautia hankkimaan lapsilleni ja katsomaan, kun miehet hakkaa vaimojaan
Vierailija kirjoitti:
Minä koen, että kannattaa asua perheen kanssa 32 neliön asunnossa ja maksaa 1700 euroa kuukaudessa lainaa, että saamme kerran vuodessa säästettyä sen verran rahaa, että pääsemme laaturavintolaan syömään.
Minä en insestimetsiin lähde sallantautia hankkimaan lapsilleni ja katsomaan, kun miehet hakkaa vaimojaan
Oletpa sinä tehnyt surkeat kaupat. Itse asun kolme kertaa suuremmassa asunnossa, eikä lainanlyhennys ole lähimainkaan 1700 euroa/kk. Laaturavintolassa käyn vähintään joka kuukausi. No, vitsihän tuo oli tietenkin olevinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä asun 20 000 asukkaan pikkukaupungissa. Mihinkään ei autolla mene kauempaa kuin 10 minuuttia. Pyörällä joka paikkaan pääsee vartissa ja kävellen reilu puolituntia. Autoilu on vähän laiskuuskysymys. Lapsia ei tarvitse kuljettaa kouluun eikä harrastuksiin. Kaikkiin kauppoihin, virastoihin ja terveyskeskukseen pääsee parkkiin oven eteen, ilmaiseksi. Musiikkiopistoon ei ole karsintaa, kunhan ilmoittautuu. Jos katuvalo on palanut meidän edestä, soitan kaupungininsinöörille ja kysyn voisiko pojat käydä sen viikolla vaihtamassa. Tuttavan tytär kulkee maalta joka aamu samalla bussilla kouluun, saman kuskin kuljettamana. Yksi aamu juoksi myöhässä, tuttu kuski tiesi odottaa sen verran että ehti.
Kun menen paikalliseen vaatekauppaan, myyjä jo minut nähdessä tietää kertoa, että juuri minun näköinen takki on juuri tullut syysuutuutena. Kirjastossa tuttu virkailija laittaa minulle uutuskirjan sivuun kun olen kysynyt sitä. Asuntolainaa kysyin tutulta pankinjohtajalta sähköpostilla, ja hän sanoi että hän sanoo virkailijoille että laittavat minulle paperit kuntoon kun ehdin tiskille.
Torilla voi kysyä kaupunginjohtajalta tai kaupunginhallituksen puheenjohtajalta jos joku hanke painaa mieltä.Kaikilta asuntoalueilta on valaistu pururata parin sadan metrin päässä. Täälläkin on todella monella vene ja saarimökki, mutta niihin riittää asentajan ja hoitajan palkat. Meri on varmasti kiva, mutta minä pidän enemmän ison järven selästä ja rannasta. Talvella niille tehdään ladut.
Minulla on saatavilla kaikki erikois-ja merkkikaupat, netissä. Paketti tuodaan kilometrin päähän lähikauppaan josta saan sen vaikka iltamyöhällä ja viikonloppuna.
Yksi oikein hyvä ravintola on, sen perusti yhden suuren kaupungin nimekkään ravintolan keittiömestari, kun halusi pikkukaupunkiin. Sinne tullaan syömään matkojen päästä.Varmaan turha sanoa että minusta asiat on täällä tosi mukavasti.
Huh, tuli ihan synnyinkaupunkini mieleen. Oikein puistattaa varsin todentuntuinen kuvauksesi ummehtuneesta pikkukaupungista, joissa kaikki tuntee kaikki ja varsinkin tietää kaikki toisten asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä asun 20 000 asukkaan pikkukaupungissa. Mihinkään ei autolla mene kauempaa kuin 10 minuuttia. Pyörällä joka paikkaan pääsee vartissa ja kävellen reilu puolituntia. Autoilu on vähän laiskuuskysymys. Lapsia ei tarvitse kuljettaa kouluun eikä harrastuksiin. Kaikkiin kauppoihin, virastoihin ja terveyskeskukseen pääsee parkkiin oven eteen, ilmaiseksi. Musiikkiopistoon ei ole karsintaa, kunhan ilmoittautuu. Jos katuvalo on palanut meidän edestä, soitan kaupungininsinöörille ja kysyn voisiko pojat käydä sen viikolla vaihtamassa. Tuttavan tytär kulkee maalta joka aamu samalla bussilla kouluun, saman kuskin kuljettamana. Yksi aamu juoksi myöhässä, tuttu kuski tiesi odottaa sen verran että ehti.
Kun menen paikalliseen vaatekauppaan, myyjä jo minut nähdessä tietää kertoa, että juuri minun näköinen takki on juuri tullut syysuutuutena. Kirjastossa tuttu virkailija laittaa minulle uutuskirjan sivuun kun olen kysynyt sitä. Asuntolainaa kysyin tutulta pankinjohtajalta sähköpostilla, ja hän sanoi että hän sanoo virkailijoille että laittavat minulle paperit kuntoon kun ehdin tiskille.
Torilla voi kysyä kaupunginjohtajalta tai kaupunginhallituksen puheenjohtajalta jos joku hanke painaa mieltä.Kaikilta asuntoalueilta on valaistu pururata parin sadan metrin päässä. Täälläkin on todella monella vene ja saarimökki, mutta niihin riittää asentajan ja hoitajan palkat. Meri on varmasti kiva, mutta minä pidän enemmän ison järven selästä ja rannasta. Talvella niille tehdään ladut.
Minulla on saatavilla kaikki erikois-ja merkkikaupat, netissä. Paketti tuodaan kilometrin päähän lähikauppaan josta saan sen vaikka iltamyöhällä ja viikonloppuna.
Yksi oikein hyvä ravintola on, sen perusti yhden suuren kaupungin nimekkään ravintolan keittiömestari, kun halusi pikkukaupunkiin. Sinne tullaan syömään matkojen päästä.Varmaan turha sanoa että minusta asiat on täällä tosi mukavasti.
Huh, tuli ihan synnyinkaupunkini mieleen. Oikein puistattaa varsin todentuntuinen kuvauksesi ummehtuneesta pikkukaupungista, joissa kaikki tuntee kaikki ja varsinkin tietää kaikki toisten asiat.
Ymmärrän sinua. Minusta tuntui parikymppisenä samalta, ja vietin 20 vuotta isoissa kaupungeissa ja ulkomailla. Nelikymppisenä sitten se pikkukaupunki ei tuntunutkaan enää niin pelottavalta, vaan helpolta ja stressittömältä tavalta elää.
Minua ei haittaa jos kirjastotäti tietää ketä kirjailijoita luen, ei minulla ole niissä mitään salattavaa eikä hävettävää. Jos jonkun mielestä on, se on hänen ongelmansa, ei kiinnosta minua eikä vaikuta elämääni. Olen huomannut että minun elämässäni ei loppujen lopuksi ole mitään niin ihmeellistä että siitä saisi kauheaa draamaa aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lähtisin kotoani? Minulla on täällä pk-seudulla koti, joskin kallis ja velkainen. Täällä on kotoa jo pois muuttaneet lapset, sukulaiset, ystävät ja työpaikka + harrastukset. En käy säännöllisesti ravintoloissa, museoissa tai konserteissa. Mutta kun käyn, arvostan valinnanvaraa.
En millään halua luopua tästä kaikesta ja muuttaa halvemman asumuksen perässä millekään vieraalle paikkakunnalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä koen, että kannattaa asua perheen kanssa 32 neliön asunnossa ja maksaa 1700 euroa kuukaudessa lainaa, että saamme kerran vuodessa säästettyä sen verran rahaa, että pääsemme laaturavintolaan syömään.
Minä en insestimetsiin lähde sallantautia hankkimaan lapsilleni ja katsomaan, kun miehet hakkaa vaimojaan
Oletpa sinä tehnyt surkeat kaupat. Itse asun kolme kertaa suuremmassa asunnossa, eikä lainanlyhennys ole lähimainkaan 1700 euroa/kk. Laaturavintolassa käyn vähintään joka kuukausi. No, vitsihän tuo oli tietenkin olevinaan.
No en nyt tiedä vitsistä. Aihe vapaalta vain opittua. Täällähän uhriudutaan joka päivä, että kun 5000 euron kuukausitulot ei riitä mihinkään, kun asuntolainaa on 2000 euroa kuukaudessa ja tilaakin on niin vähän ja kukaan ei tajua, kuinka kalliiksi pääkaupungissa asuminen tulee ja nälkää tässä melkein nähdään. Mutta pois ei muuta, kun juoksen museoissa joka päivä ja kulttuuririennoissa ja erikoiskaupoissa ja viiden tähden ravintoloissa lounastan joka päivä. Minä en insestimetsiin muuta sallantautia saamaan.
Av-mamma jo vuodesta 2001
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi lähtisin kotoani? Minulla on täällä pk-seudulla koti, joskin kallis ja velkainen. Täällä on kotoa jo pois muuttaneet lapset, sukulaiset, ystävät ja työpaikka + harrastukset. En käy säännöllisesti ravintoloissa, museoissa tai konserteissa. Mutta kun käyn, arvostan valinnanvaraa.
En millään halua luopua tästä kaikesta ja muuttaa halvemman asumuksen perässä millekään vieraalle paikkakunnalle.
Ehkä tässä päästiin asian ytimeen, kukin tykkää asua siellä missä on juuret ja tutun oloista. Mitä moni syntyperäinen helsinkiläinen ei tajua, on että kaikilla Helsingissä asuvilla nuo ei ole Helsingissä, ja siksi muualle muuttaminen on monelle jopa järkevää. Tiedän paljon esim sellaisia jotka ovat palanneet kotiseudulle valmistuttuaan tai saihan saatuaan tarpeeksi työkokemusta uran alkuun, tai työuran jälkeen.
Pikkukaupunkilainen täällä ihmettelee, mitä pahaa on siinä ettei ole kaikille ja kaikkialla anonyymi. Eikö ennemmin pitäisi olla itse huolissaan itsetunnostaan, jos pitää piileksiä ja pelätä muiden puheita ja mielipiteitä.
Niinhän ne sanovat, että vaikka itse vaihtaa kaupunkia (vaikka sinne Helsinkiin) niin itseään ei pääse pakoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä asun 20 000 asukkaan pikkukaupungissa. Mihinkään ei autolla mene kauempaa kuin 10 minuuttia. Pyörällä joka paikkaan pääsee vartissa ja kävellen reilu puolituntia. Autoilu on vähän laiskuuskysymys. Lapsia ei tarvitse kuljettaa kouluun eikä harrastuksiin. Kaikkiin kauppoihin, virastoihin ja terveyskeskukseen pääsee parkkiin oven eteen, ilmaiseksi. Musiikkiopistoon ei ole karsintaa, kunhan ilmoittautuu. Jos katuvalo on palanut meidän edestä, soitan kaupungininsinöörille ja kysyn voisiko pojat käydä sen viikolla vaihtamassa. Tuttavan tytär kulkee maalta joka aamu samalla bussilla kouluun, saman kuskin kuljettamana. Yksi aamu juoksi myöhässä, tuttu kuski tiesi odottaa sen verran että ehti.
Kun menen paikalliseen vaatekauppaan, myyjä jo minut nähdessä tietää kertoa, että juuri minun näköinen takki on juuri tullut syysuutuutena. Kirjastossa tuttu virkailija laittaa minulle uutuskirjan sivuun kun olen kysynyt sitä. Asuntolainaa kysyin tutulta pankinjohtajalta sähköpostilla, ja hän sanoi että hän sanoo virkailijoille että laittavat minulle paperit kuntoon kun ehdin tiskille.
Torilla voi kysyä kaupunginjohtajalta tai kaupunginhallituksen puheenjohtajalta jos joku hanke painaa mieltä.Kaikilta asuntoalueilta on valaistu pururata parin sadan metrin päässä. Täälläkin on todella monella vene ja saarimökki, mutta niihin riittää asentajan ja hoitajan palkat. Meri on varmasti kiva, mutta minä pidän enemmän ison järven selästä ja rannasta. Talvella niille tehdään ladut.
Minulla on saatavilla kaikki erikois-ja merkkikaupat, netissä. Paketti tuodaan kilometrin päähän lähikauppaan josta saan sen vaikka iltamyöhällä ja viikonloppuna.
Yksi oikein hyvä ravintola on, sen perusti yhden suuren kaupungin nimekkään ravintolan keittiömestari, kun halusi pikkukaupunkiin. Sinne tullaan syömään matkojen päästä.Varmaan turha sanoa että minusta asiat on täällä tosi mukavasti.
Mikä on tämä mahtavalta kuulostava kaupunki? :D
Vierailija kirjoitti:
Pikkukaupunkilainen täällä ihmettelee, mitä pahaa on siinä ettei ole kaikille ja kaikkialla anonyymi. Eikö ennemmin pitäisi olla itse huolissaan itsetunnostaan, jos pitää piileksiä ja pelätä muiden puheita ja mielipiteitä.
Niinhän ne sanovat, että vaikka itse vaihtaa kaupunkia (vaikka sinne Helsinkiin) niin itseään ei pääse pakoon.
Helsinkiläinen täällä ihmettelee, että kummin päin se nyt on kun jossain viestissä taas kirjoitettiin, että ne piirit ovat jo niin lukkoon lyötyjä ettei kaverien löytäminen ole pikkukaupungissa helppoa. Ei se kyllä ole Helsingissäkään, mikä on hieno asia tällaisen introvertin mielestä. Jotenkin kuitenkin uskoisin, että voisin muuttaa pikkukaupunkiin ja elää omaa sulkeutunutta elämääni sen kummemmin ihmisille avautumatta. Ehkä joku puhuisi selän takana, mutta mitä sitten. Pitäisi melkein kokeilla.
Merkittävä osa Helsinkiin muuttavista on itse asiassa ei suomea äidinkielenään puhuvia. Tästä voi jokainen päätellä, miten tämä näkyy jatkossa.
Helsinki on paikka, jossa nainen ei voi kävellä ulkona ilman että hänen peräänsä huudellaan. Ja huutaja ei yleensä ole kantasuomalainen.
Olen syntynyt täällä, mutta vierastan tätä paikkaa. Onneksi muutamme täältä pian pois.
:) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä asun 20 000 asukkaan pikkukaupungissa. Mihinkään ei autolla mene kauempaa kuin 10 minuuttia. Pyörällä joka paikkaan pääsee vartissa ja kävellen reilu puolituntia. Autoilu on vähän laiskuuskysymys. Lapsia ei tarvitse kuljettaa kouluun eikä harrastuksiin. Kaikkiin kauppoihin, virastoihin ja terveyskeskukseen pääsee parkkiin oven eteen, ilmaiseksi. Musiikkiopistoon ei ole karsintaa, kunhan ilmoittautuu. Jos katuvalo on palanut meidän edestä, soitan kaupungininsinöörille ja kysyn voisiko pojat käydä sen viikolla vaihtamassa. Tuttavan tytär kulkee maalta joka aamu samalla bussilla kouluun, saman kuskin kuljettamana. Yksi aamu juoksi myöhässä, tuttu kuski tiesi odottaa sen verran että ehti.
Kun menen paikalliseen vaatekauppaan, myyjä jo minut nähdessä tietää kertoa, että juuri minun näköinen takki on juuri tullut syysuutuutena. Kirjastossa tuttu virkailija laittaa minulle uutuskirjan sivuun kun olen kysynyt sitä. Asuntolainaa kysyin tutulta pankinjohtajalta sähköpostilla, ja hän sanoi että hän sanoo virkailijoille että laittavat minulle paperit kuntoon kun ehdin tiskille.
Torilla voi kysyä kaupunginjohtajalta tai kaupunginhallituksen puheenjohtajalta jos joku hanke painaa mieltä.Kaikilta asuntoalueilta on valaistu pururata parin sadan metrin päässä. Täälläkin on todella monella vene ja saarimökki, mutta niihin riittää asentajan ja hoitajan palkat. Meri on varmasti kiva, mutta minä pidän enemmän ison järven selästä ja rannasta. Talvella niille tehdään ladut.
Minulla on saatavilla kaikki erikois-ja merkkikaupat, netissä. Paketti tuodaan kilometrin päähän lähikauppaan josta saan sen vaikka iltamyöhällä ja viikonloppuna.
Yksi oikein hyvä ravintola on, sen perusti yhden suuren kaupungin nimekkään ravintolan keittiömestari, kun halusi pikkukaupunkiin. Sinne tullaan syömään matkojen päästä.Varmaan turha sanoa että minusta asiat on täällä tosi mukavasti.
Mikä on tämä mahtavalta kuulostava kaupunki? :D
Pieksämäki.
Helsingissä voi elää niin kovin monella eri tavalla. Tässäkin ketjussa se näkyy. On valtaisia tuloeroja kaupungin sisällä ja on erilaisia kuplia ja asuinalueita ja tapoja viettää aikaa. Minulla ei ole kokemusta pikkukaupungeista, mutta voisin kuvitella, että siellä elämä on vähän tasa-arvoisempaa. Paikallinen rikas ja paikallinen tavis ovat tuttuja pitkältä ajalta ja voivat istua hirvimetsällä passissa ilman mitään ongelmaa. Helsingissä näin ei ole ja tuntuu, että se segrekaatio syvenee koko ajan. Itse olen pessimisti ja uskon, että tulevaisuudessa meillekin syntyy ns. no-go-alueita. Mutta vaikka ei syntyisikään, niin se aika tuskin palaa, että saman talon rapussa asuu sulassa sovussa arkkitehteja ja raudoittajia.
Toisaalta ei pitäisi puhua pelkästä Helsingistä. AP:kin puhui pääkaupunkiseudusta yleensä. Ja varsinkin laajennettuna se pitää sisällään valtaisan kirjon erilaisia ihmisiä ja alueita. Omista työkavereistanikin osa asuu käsittääkseni ihan maaseudulla (Vihdissä ja ympäri itäistä Uuttamaata), vaikka käyvät töissä Helsingissä. Oleellista lie se, että on itse tyytyväinen omiin valintoihinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, ei se helsinki mikään lontoo ole. Rumaa ja ankeaa ja töykeitä törppöjä, ja jos ei erikoisemmin pidä teatteri-museo-baari-illanvietosta niin en keksi mitään syytä asua siellä. Ns. "maalla" voi harrastaa paljon monipuolisemmin mitä helsingissä.
Maalla on paljon rumempaa. Oletko käynyt edes Punavuoressa? Maalla ollaan usein töykeitä muualta tulleita kohtaan
Höpön löpön. Lisäksi kuulostat tyypilliseltä helsinkiläiseltä törpöltä joka vie asenteensa mukanaan "lantapunttilaan" ja kävelee siellä nokka pystyssä kuin joku euroopan omistaja. Maalaiset on mukavia kunhan vaan osaat tulla toimeen muidenkin seurassa kuin tärkeilevien museoamanuenssien ja kuraattorien ja vasemmistojärjestöjen silmäätekevien kanssa.
Kukahan täällä on asenteellinen?
No niin, ollaan sitten tukevasti trollailun ja kieli poskella -kirjoittelun puolella. Jos puhutaan "levottomasta" Hakaniemi/Sörnäinen-akselista eikä tiedetä paikan historiasta (eikä ilmeisesti edes maantiedosta) sen vertaa, miten Karhupuisto liittyy aiheeseen, ei tätä keskustelua kannata hirveän vakavissaan ottaa. Ymmällään olevia lukijoita suosittelen googlaamaan, niin ei tarvitse arvailla mistä on kyse. Voin kuitenkin vinkata, että mummot ja lastenrattaat ovat nykyisin Karhupuiston tavallisin näky, nurkassa kesäisin auki ole Bear Park Cafe sateenkaarilippuinen lienee "jännittävintä" mitä siltä kulmalta löytyy.
Ehkä Kallion elämä voi vaikuttaa pelottavalta, kun sitä Hommaforumin tai jonkun kuolevan kylänraitin varrelta tarkastelee. Muille suosittelen googlausta, tutustumista kiinteistövälittäjien sivuihin ja miksei ihan vaikka paikan päällä käynti, joka itse tai Google Mapsin kautta.
Tuskin se T. Halonen Hakaniemessä asuisi, jos aluetta hallitsisivat matalan intensiteetin sisällissotaa käyvät etnojengit. Noin yleisesti kirjoittajalle suosittelen tietokoneen sulkemista vähän pidemmäksi aikaa ja reipasta kävelylenkkiä ulkona, kyllä ne ajatukset siitä vähän selkeytyvät.