Lue keskustelun säännöt.
Onko pääkaupunkiseudulla asuminen tän arvoista
Niin, tätä olen miettinyt jo pitkään ja alan kallistua sille kannalle että ei ole. Mikä täällä lopulta on niin hienoa? Onhan se kiva kun on kaikki palvelut saatavilla ja vapaa-ajan huvituksia vaikka mitä. Mutta paljonko näitä kaikkia mahdollisuuksia oikeasti tulee käytettyä? Ja kun miettii näitä asumiskustannuksia täällä niin alkaa kyllä kyseenalaistamaan koko homman järkevyyttä. Suomi on kuitenkin täynnä muitakin erikokoisia kaupunkeja ettei ihan keskellä ei mitään tarvitsisi elää vaikka täältä lähtisi. Jossain pikkukaupungissa elämänmeno olisi rauhallista ja stressitöntä. Töihnkään ei olisi pakko heti mennä, rahat riittäisi muutenkin kun laittaisi myyntiin Helsingin asunnon ja ostaisi halvan asunnon sieltä jostain. Saisi rauhassa miettiä mitä loppuelämältään haluaa. Välillä tuntuu ettei täällä voi edes ajatella, kaikki vaan tapahtuu ja mukana mennään. Aina sellanen kiireen ja stressin tuntu. Pakko tehdä ja suorittaa. Ihmiset on kuin muurahaisia. Vilistävät kiireellä jokapaikassa. Nuorena en edes ajatellut pois muuttamista, ehkä olen vaan liian vanha (39v) tällaiseen ja kaipaan rauhaa. Yöelämä ei kiinnosta ollenkaan ja muutenkin aika pienet sosiaaliset kuviot ovat minulle ihan riittävät. Näin kirjoitettuna näen itsekin että ilman muuta minun kannattaisi lähteä. Minulla on puoliso jonka kanssa ollaan vähän puhuttu aiheesta. Hänkään ei olisi muuttoa vastaan joten ihan yksin en olisi. Silti jokin pistää vastaan. Kai sitä on niin juurtunut tänne. Onko joku lähtenyt pois täältä? Minkälaisia kokemuksia teillä on? Onko kaduttanut ollenkaan?
Kommentit (1246)
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä voi elää niin kovin monella eri tavalla. Tässäkin ketjussa se näkyy. On valtaisia tuloeroja kaupungin sisällä ja on erilaisia kuplia ja asuinalueita ja tapoja viettää aikaa. Minulla ei ole kokemusta pikkukaupungeista, mutta voisin kuvitella, että siellä elämä on vähän tasa-arvoisempaa. Paikallinen rikas ja paikallinen tavis ovat tuttuja pitkältä ajalta ja voivat istua hirvimetsällä passissa ilman mitään ongelmaa. Helsingissä näin ei ole ja tuntuu, että se segrekaatio syvenee koko ajan. Itse olen pessimisti ja uskon, että tulevaisuudessa meillekin syntyy ns. no-go-alueita. Mutta vaikka ei syntyisikään, niin se aika tuskin palaa, että saman talon rapussa asuu sulassa sovussa arkkitehteja ja raudoittajia.
Toisaalta ei pitäisi puhua pelkästä Helsingistä. AP:kin puhui pääkaupunkiseudusta yleensä. Ja varsinkin laajennettuna se pitää sisällään valtaisan kirjon erilaisia ihmisiä ja alueita. Omista työkavereistanikin osa asuu käsittääkseni ihan maaseudulla (Vihdissä ja ympäri itäistä Uuttamaata), vaikka käyvät töissä Helsingissä. Oleellista lie se, että on itse tyytyväinen omiin valintoihinsa.
Oliskin tasa-arvoisempaa... Pikkukaupungissa on tarkat nokkimisjärjestykset. Herra tehtaanjohtaja on herra tehtaanjohtaja ja kirkkoherra ja pankinjohtaja on vielä arvossaan. Bonuksena on sitten vielä raja "omien" ja "muualtatulleiden" välillä. Kun omat sukujuuret on olleet 20 sukupolven ajan saman mäen mullissa, se tekee paremmaksi. Muualtatulleita ei päästetä piireihin ja heitä on ihan velvollisuus höynäyttää, ainakin Savossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä asun 20 000 asukkaan pikkukaupungissa. Mihinkään ei autolla mene kauempaa kuin 10 minuuttia. Pyörällä joka paikkaan pääsee vartissa ja kävellen reilu puolituntia. Autoilu on vähän laiskuuskysymys. Lapsia ei tarvitse kuljettaa kouluun eikä harrastuksiin. Kaikkiin kauppoihin, virastoihin ja terveyskeskukseen pääsee parkkiin oven eteen, ilmaiseksi. Musiikkiopistoon ei ole karsintaa, kunhan ilmoittautuu. Jos katuvalo on palanut meidän edestä, soitan kaupungininsinöörille ja kysyn voisiko pojat käydä sen viikolla vaihtamassa. Tuttavan tytär kulkee maalta joka aamu samalla bussilla kouluun, saman kuskin kuljettamana. Yksi aamu juoksi myöhässä, tuttu kuski tiesi odottaa sen verran että ehti.
Kun menen paikalliseen vaatekauppaan, myyjä jo minut nähdessä tietää kertoa, että juuri minun näköinen takki on juuri tullut syysuutuutena. Kirjastossa tuttu virkailija laittaa minulle uutuskirjan sivuun kun olen kysynyt sitä. Asuntolainaa kysyin tutulta pankinjohtajalta sähköpostilla, ja hän sanoi että hän sanoo virkailijoille että laittavat minulle paperit kuntoon kun ehdin tiskille.
Torilla voi kysyä kaupunginjohtajalta tai kaupunginhallituksen puheenjohtajalta jos joku hanke painaa mieltä.Kaikilta asuntoalueilta on valaistu pururata parin sadan metrin päässä. Täälläkin on todella monella vene ja saarimökki, mutta niihin riittää asentajan ja hoitajan palkat. Meri on varmasti kiva, mutta minä pidän enemmän ison järven selästä ja rannasta. Talvella niille tehdään ladut.
Minulla on saatavilla kaikki erikois-ja merkkikaupat, netissä. Paketti tuodaan kilometrin päähän lähikauppaan josta saan sen vaikka iltamyöhällä ja viikonloppuna.
Yksi oikein hyvä ravintola on, sen perusti yhden suuren kaupungin nimekkään ravintolan keittiömestari, kun halusi pikkukaupunkiin. Sinne tullaan syömään matkojen päästä.Varmaan turha sanoa että minusta asiat on täällä tosi mukavasti.
Kuulostaa täydelliseltä asuin paikalta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä voi elää niin kovin monella eri tavalla. Tässäkin ketjussa se näkyy. On valtaisia tuloeroja kaupungin sisällä ja on erilaisia kuplia ja asuinalueita ja tapoja viettää aikaa. Minulla ei ole kokemusta pikkukaupungeista, mutta voisin kuvitella, että siellä elämä on vähän tasa-arvoisempaa. Paikallinen rikas ja paikallinen tavis ovat tuttuja pitkältä ajalta ja voivat istua hirvimetsällä passissa ilman mitään ongelmaa. Helsingissä näin ei ole ja tuntuu, että se segrekaatio syvenee koko ajan. Itse olen pessimisti ja uskon, että tulevaisuudessa meillekin syntyy ns. no-go-alueita. Mutta vaikka ei syntyisikään, niin se aika tuskin palaa, että saman talon rapussa asuu sulassa sovussa arkkitehteja ja raudoittajia.
Toisaalta ei pitäisi puhua pelkästä Helsingistä. AP:kin puhui pääkaupunkiseudusta yleensä. Ja varsinkin laajennettuna se pitää sisällään valtaisan kirjon erilaisia ihmisiä ja alueita. Omista työkavereistanikin osa asuu käsittääkseni ihan maaseudulla (Vihdissä ja ympäri itäistä Uuttamaata), vaikka käyvät töissä Helsingissä. Oleellista lie se, että on itse tyytyväinen omiin valintoihinsa.
Oliskin tasa-arvoisempaa... Pikkukaupungissa on tarkat nokkimisjärjestykset. Herra tehtaanjohtaja on herra tehtaanjohtaja ja kirkkoherra ja pankinjohtaja on vielä arvossaan. Bonuksena on sitten vielä raja "omien" ja "muualtatulleiden" välillä. Kun omat sukujuuret on olleet 20 sukupolven ajan saman mäen mullissa, se tekee paremmaksi. Muualtatulleita ei päästetä piireihin ja heitä on ihan velvollisuus höynäyttää, ainakin Savossa.
Mitä pahaa siinä on, että kirkkoherra ja pankinjohtaja on arvossaan? Ei tasa-arvo sitä tarkoita etteikö ihmisiä voisi kunnioittaa saavutustensa ja asemansa takia. Kohteliastahan se on. Mutta pikkukaupungissa pankinjohtaja on kuka on ja Helsingissä pankinjohtaja on Björn Wahlroos. Se kuilu on sen verran syvä, että ei siitä uida yli pelkällä hatunnostolla.
Vierailija kirjoitti:
Mitä siellä maalla tai pikkukaupungissa on sellaista, mitä Helsingissä ei ole?
Mikä tiivistetysti tekee siitä paremman vaihtoehdon?
Kysyn tosissani, täällä syntynyt ja ikäni elänyt. Joskus lapsena sukulaisen luona Ruskolla viettänyt aikaa, siinä ainoa pikkupaikkakuntakokemus. 😏
Edullisemmat asumiskulut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä asun 20 000 asukkaan pikkukaupungissa. Mihinkään ei autolla mene kauempaa kuin 10 minuuttia. Pyörällä joka paikkaan pääsee vartissa ja kävellen reilu puolituntia. Autoilu on vähän laiskuuskysymys. Lapsia ei tarvitse kuljettaa kouluun eikä harrastuksiin. Kaikkiin kauppoihin, virastoihin ja terveyskeskukseen pääsee parkkiin oven eteen, ilmaiseksi. Musiikkiopistoon ei ole karsintaa, kunhan ilmoittautuu. Jos katuvalo on palanut meidän edestä, soitan kaupungininsinöörille ja kysyn voisiko pojat käydä sen viikolla vaihtamassa. Tuttavan tytär kulkee maalta joka aamu samalla bussilla kouluun, saman kuskin kuljettamana. Yksi aamu juoksi myöhässä, tuttu kuski tiesi odottaa sen verran että ehti.
Kun menen paikalliseen vaatekauppaan, myyjä jo minut nähdessä tietää kertoa, että juuri minun näköinen takki on juuri tullut syysuutuutena. Kirjastossa tuttu virkailija laittaa minulle uutuskirjan sivuun kun olen kysynyt sitä. Asuntolainaa kysyin tutulta pankinjohtajalta sähköpostilla, ja hän sanoi että hän sanoo virkailijoille että laittavat minulle paperit kuntoon kun ehdin tiskille.
Torilla voi kysyä kaupunginjohtajalta tai kaupunginhallituksen puheenjohtajalta jos joku hanke painaa mieltä.Kaikilta asuntoalueilta on valaistu pururata parin sadan metrin päässä. Täälläkin on todella monella vene ja saarimökki, mutta niihin riittää asentajan ja hoitajan palkat. Meri on varmasti kiva, mutta minä pidän enemmän ison järven selästä ja rannasta. Talvella niille tehdään ladut.
Minulla on saatavilla kaikki erikois-ja merkkikaupat, netissä. Paketti tuodaan kilometrin päähän lähikauppaan josta saan sen vaikka iltamyöhällä ja viikonloppuna.
Yksi oikein hyvä ravintola on, sen perusti yhden suuren kaupungin nimekkään ravintolan keittiömestari, kun halusi pikkukaupunkiin. Sinne tullaan syömään matkojen päästä.Varmaan turha sanoa että minusta asiat on täällä tosi mukavasti.
Huh, tuli ihan synnyinkaupunkini mieleen. Oikein puistattaa varsin todentuntuinen kuvauksesi ummehtuneesta pikkukaupungista, joissa kaikki tuntee kaikki ja varsinkin tietää kaikki toisten asiat.
Ymmärrän sinua. Minusta tuntui parikymppisenä samalta, ja vietin 20 vuotta isoissa kaupungeissa ja ulkomailla. Nelikymppisenä sitten se pikkukaupunki ei tuntunutkaan enää niin pelottavalta, vaan helpolta ja stressittömältä tavalta elää.
Minua ei haittaa jos kirjastotäti tietää ketä kirjailijoita luen, ei minulla ole niissä mitään salattavaa eikä hävettävää. Jos jonkun mielestä on, se on hänen ongelmansa, ei kiinnosta minua eikä vaikuta elämääni. Olen huomannut että minun elämässäni ei loppujen lopuksi ole mitään niin ihmeellistä että siitä saisi kauheaa draamaa aikaan.
Minä lähentelen kyllä jo viittäkymmentä, ja se pikkukaupunki tuntuu vuosi vuodelta entistäkin ahdistavammalta ajatukselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä koen, että kannattaa asua perheen kanssa 32 neliön asunnossa ja maksaa 1700 euroa kuukaudessa lainaa, että saamme kerran vuodessa säästettyä sen verran rahaa, että pääsemme laaturavintolaan syömään.
Minä en insestimetsiin lähde sallantautia hankkimaan lapsilleni ja katsomaan, kun miehet hakkaa vaimojaan
Oletpa sinä tehnyt surkeat kaupat. Itse asun kolme kertaa suuremmassa asunnossa, eikä lainanlyhennys ole lähimainkaan 1700 euroa/kk. Laaturavintolassa käyn vähintään joka kuukausi. No, vitsihän tuo oli tietenkin olevinaan.
No en nyt tiedä vitsistä. Aihe vapaalta vain opittua. Täällähän uhriudutaan joka päivä, että kun 5000 euron kuukausitulot ei riitä mihinkään, kun asuntolainaa on 2000 euroa kuukaudessa ja tilaakin on niin vähän ja kukaan ei tajua, kuinka kalliiksi pääkaupungissa asuminen tulee ja nälkää tässä melkein nähdään. Mutta pois ei muuta, kun juoksen museoissa joka päivä ja kulttuuririennoissa ja erikoiskaupoissa ja viiden tähden ravintoloissa lounastan joka päivä. Minä en insestimetsiin muuta sallantautia saamaan.
Av-mamma jo vuodesta 2001
Kyllähän sitä kohtuullistakin asuntolainaa voi lyhentää vaikka 3000 eur/kk jos niin haluaa, mutta mikään pakko ei ole.
Tämänpäiväisen Helsingin sanomien muslimijutun kuvateksti: "Myllypurossa lapsuutensa asunut yhteisötyöntekijä Muttaqi Khan, 25, alkoi katsoa kotikaupunkiaan uusin silmin alettuaan kuvata Etelä-Helsinkiä. "Se oli aivan toisenlaista Suomea. Kuin ulkomailla"".
Eli riippuu vähän minkälaisessa kuplassa elää kannattaako pääkaupunkiseudulla asuminen vai ei. Jos elää Myllypurossa, niin luultavasti ei tienaa niin paljon, että elämänlaatu olisi mitenkään parempi kuin jossain muussa suomalaisessa kaupungissa. Jos elää Etelä-Helsingissä eikä ole satoja tuhansia velkaa, niin on varmaan sellaisessa tilanteessa, että vastaavaan on vaikea päästä muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haloo. Sivummalla on puhtaampaa luontoa, rauhaa ja monta kertaa pienemmät asumiskulut.
En ymmärrä miksi pitää tunkea itsensä koppiin( kalliiseen) ja ympäristönä on asfalttimaisema autoineen sekä toiset elementtitalot joista näkee toisen kopin sisään.
Mun siskot on niin tärkeitä mulle, että olisi vaikea muuttaa täältä pois. He on mun tuki ja turva ja parhaita ystäviä. Muutoin voisin asua ihan missä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teininä ja vielä kaksikymppisenäkin halusin kovasti muuttaa Helsinkiin. Nyt tuo ajatus on vaan kuihtunut pois, kun käyn joskus Helsingissä niin tajuan ettei se kaupunki ole vaan mulle/mun paikka.
Itsekin joskus olen ajatellut, että ”ihanaa kukaan ei tunne eikä ketään kiinnosta kuka olen” mutta ihan yhtälailla voin olla anonyymi jonkun toisen kaupungin tai paikkakunnan ihmisvirrassa.
Ottakaa huomioon, että myös Helsingissä on epäkohtia ei kaikki ole siellä niin hyvin ja hienosti kuin kuvittelee.
Vierailija kirjoitti:
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005304275.html
Helsingin Sanomat 27.7.: "Huumeita myydään avoimesti Helsingin Torkkelinmäellä – HS vieraili puistossa, jossa huumekauppa asukkaiden mukaan rehottaa"
Tämä juttu oli Pengerpuistosta. 100 metriä Karhupuistosta. Toki 100 metriä on niin pitkä matka, että se estää täysin kaikenlaisten lieveilmiöiden leviämisen, mutta valitettavasti Karhupuistossa on yksi Helsingin parista ilmaisesta julkisesta käymälästä, jossa narkomaanit tykkäävät käydä.
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005358457.html
H.S. 2.9.: "”Hei tyttö, tulepas tänne!” Naisia ahdistelevat miesporukat hermostuttavat Kallion seudulla Helsingissä – tarjoavat huumeita seksiä vastaan"
Ottaahan se varmaan päähän, jos on maksanut asunnosta Torkkelinmäellä 8000 euroa neliömetriltä ja sitten rastapäät tekevätkin avointa huumekauppaa ikkunan alla ja kauppamatkalla tungetaan iholle. Mutta turha sitä on surra. Tuo on juuri sellaista säpinää, jota osa ihmisistä kaipaa ja hakee Berliinistä ja Amsterdamista asti.
Itseasiassa kävin juuri kotinurkillani Torkkelinmäellä pari kuukautta sitten ja ihan avoimesti siellä mustat miehet parveilivat (3-4 eri "jengiä"). Sen verran bisneksen näköistä toimintaa mutta tuskin ihan marjakaupoista oli kyse. Ystäväni joka asuu ihan vieressä sanoi että avointa huumekauppaa. Sääli, niin ihana paikka ja lapsuuden haave aikuisuuden asuinpaikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni ei avoinkaan huumekauppa haittaa sinänsä, mutta pelkään tilanteen kehittyvän pahempaan suuntaan. Siis että leppoisan kaupittelun korvaa tai sen rinnalle tulee väkivaltaa ja taistelua reviireistä jne. Niin kauan kuin kyse on vain maleksivista nuorista miehistä, se melkeinpä kuuluu puistoon. Sama kai se on myyvätkö huumeita vai hengailevatko muuten vaan. Narkomaanit (siis ei hampunpolttelijat) aiheuttavat ongelmia rikollisuudellaan ja arvaamattomalla käytöksellään, mutta se ongelma on ollut olemassa jo pitkään ja on olemassa näistä katumyyjistä huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä siellä maalla tai pikkukaupungissa on sellaista, mitä Helsingissä ei ole?
Mikä tiivistetysti tekee siitä paremman vaihtoehdon?
Kysyn tosissani, täällä syntynyt ja ikäni elänyt. Joskus lapsena sukulaisen luona Ruskolla viettänyt aikaa, siinä ainoa pikkupaikkakuntakokemus. 😏
Edullisemmat asumiskulut.
Ja vastaavasti paljon rajoittuneemmat työmarkkinat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovin moni ihminen tuntuu olevan hyvinkin erikoisessa työssä. Mietin onko se todellista vai jonkinlainen harha. Esimerkiksi virkamiehet kuvittelevat monesti, että heidän työnsä on se tietty virka, vaikka tosiasiassa heidän työnsä koostuu niistä käytännön tehtävistä.
Vierailija kirjoitti:
Haloo. Sivummalla on puhtaampaa luontoa, rauhaa ja monta kertaa pienemmät asumiskulut.
En ymmärrä miksi pitää tunkea itsensä koppiin( kalliiseen) ja ympäristönä on asfalttimaisema autoineen sekä toiset elementtitalot joista näkee toisen kopin sisään.
En viihdy ”sivummalla”.
Vierailija kirjoitti:
Minä asun 20 000 asukkaan pikkukaupungissa. Mihinkään ei autolla mene kauempaa kuin 10 minuuttia. Pyörällä joka paikkaan pääsee vartissa ja kävellen reilu puolituntia. Autoilu on vähän laiskuuskysymys. Lapsia ei tarvitse kuljettaa kouluun eikä harrastuksiin. Kaikkiin kauppoihin, virastoihin ja terveyskeskukseen pääsee parkkiin oven eteen, ilmaiseksi. Musiikkiopistoon ei ole karsintaa, kunhan ilmoittautuu. Jos katuvalo on palanut meidän edestä, soitan kaupungininsinöörille ja kysyn voisiko pojat käydä sen viikolla vaihtamassa. Tuttavan tytär kulkee maalta joka aamu samalla bussilla kouluun, saman kuskin kuljettamana. Yksi aamu juoksi myöhässä, tuttu kuski tiesi odottaa sen verran että ehti.
Kun menen paikalliseen vaatekauppaan, myyjä jo minut nähdessä tietää kertoa, että juuri minun näköinen takki on juuri tullut syysuutuutena. Kirjastossa tuttu virkailija laittaa minulle uutuskirjan sivuun kun olen kysynyt sitä. Asuntolainaa kysyin tutulta pankinjohtajalta sähköpostilla, ja hän sanoi että hän sanoo virkailijoille että laittavat minulle paperit kuntoon kun ehdin tiskille.
Torilla voi kysyä kaupunginjohtajalta tai kaupunginhallituksen puheenjohtajalta jos joku hanke painaa mieltä.Kaikilta asuntoalueilta on valaistu pururata parin sadan metrin päässä. Täälläkin on todella monella vene ja saarimökki, mutta niihin riittää asentajan ja hoitajan palkat. Meri on varmasti kiva, mutta minä pidän enemmän ison järven selästä ja rannasta. Talvella niille tehdään ladut.
Minulla on saatavilla kaikki erikois-ja merkkikaupat, netissä. Paketti tuodaan kilometrin päähän lähikauppaan josta saan sen vaikka iltamyöhällä ja viikonloppuna.
Yksi oikein hyvä ravintola on, sen perusti yhden suuren kaupungin nimekkään ravintolan keittiömestari, kun halusi pikkukaupunkiin. Sinne tullaan syömään matkojen päästä.Varmaan turha sanoa että minusta asiat on täällä tosi mukavasti.
Yhdyn tähän aika pitkälti. Asumme vähän enemmän kuitenkin maalla, 4000 asukkaan kylässä. Vaikka lapsilla on kouluun matkaa 12 km, siinä ei mene kuin vartti. Kaupat sun muut on saman matkan päässä, omalla autolla sinne ajaa 10 minuutissa kun ei täällä ole ruuhkia.
Mä arvostan yli kaiken tätä rauhaa. Täällä ei ole melua, hajuja, rikollisia, huumeita. Ei ole oikeastaan mitään ihmeellistä, ihmiset elää mukavaa arkea isossa omassa tilassaan. Yhteisöllisyyttä löytyy mukavasti, pakko ei ole olla mukana. Meille on kyläyhdistys ja Martat tuoneet joka lapsen syntymän jälkeen rotinat, piirakat, kakut ja lahjat.
Lähimpään kaupunkiin on 45 km jonne ajaa nopsaa kun ei ole niitä ruuhkia.
Ihmiset on aktiivisia, joka paikkaan on pitkä matka joten matkaan lähdetään porukalla ja naapurit pitää huolta. Meillä ei ole täällä kuin yhdet naapurit, he pitävät meidän lapsia salaa silmällä kun tietävät meidän lasten olevan kotona koulun jälkeen kun me vielä töissä. Tosin, lapset saavat olla ilmaisessa iltapäiväkerhossakin jos siltä tuntuu, kaikki halukkaat mahtuu.
Terkkarille lapset pääsee heti. Normijutut käydään sairaanhoitajalla joka voi kirjoittaa reseptin. Lapset saa todella nopeaa ja hyvää hoitoa.
Silti täällä vuokra huitelee samaa tasoa kuin lähimmän kaupungin. Täällä ehkä näkee selviten tuon miten toi asumistukikikkailu vaikuttaa vuokriin. Kolmiosta vuokra voi olla 700-900 euroa vaikkei täällä ole edes viimeiseen 30 vuoteen rakennettu yhtään uutta vuokrataloa. Asuntoja on tyhjillään paljon. Tontit ei maksa mitään tai euron.
En keksi muuta huonoa asua täällä kuin täältä on jokapaikkaan pitkä matka. Lappiin 500 km, länteen 500 km ja sama pääkaupunkiin.
Vierailija kirjoitti:
Tottahan se on että Helsingissä on tarjolla huomattavasti kattavammin palveluita ja mahdollisuuksia vapaa-ajan viettoon kuin pikkukaupungeissa (maaseudusta nyt puhumattakaan). Siitä on turha kiistellä. Mutta jos verrataan ihan taloudellisesti niin kyllä Helsinkiläinen näistä eduista myös todella kovan hinnan maksaa. Jokainen itse arvioi onko se itselle sen arvoista.
Kerrotko mitä vapaa-ajan viettoja tarkoitat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottahan se on että Helsingissä on tarjolla huomattavasti kattavammin palveluita ja mahdollisuuksia vapaa-ajan viettoon kuin pikkukaupungeissa (maaseudusta nyt puhumattakaan). Siitä on turha kiistellä. Mutta jos verrataan ihan taloudellisesti niin kyllä Helsinkiläinen näistä eduista myös todella kovan hinnan maksaa. Jokainen itse arvioi onko se itselle sen arvoista.
Kerrotko mitä vapaa-ajan viettoja tarkoitat?
Liian pitkä lista lueteltavaksi. Selaa ketjua taaksepäin, niin kyllä niitä aika paljon on jo mainittukin.
Vierailija kirjoitti:
Joo... Aina kun joku kysyy mikä Helsingissä on hyvää, listaan museot, kaupat, kulttuurin, mutta kuinka usein oikeasti käyn niissä? Kerran vuodessa? Ihan hyvin voisin asua jossain pikkukaupungissa ja tehdä pari kertaa vuodessa viikonloppumatkan Helsinkiin. Ainut vaan, että alallani ei ole työpaikkoja muualla Suomessa...
Näissä voi kyllä käydä, vaikka ei Helsingissä asuisikaan. Itse käyn korkeasaaressa ehkä kerran viidessä vuodessa, eikä todellakaan kiinnostaisi käydä useammin.
Toisekseen on täysi harhakäsitys, että muualla ei olisi tapahtumia kuin Helsingissä. Etenkin Turku ja Tampere ovat erittäin tapahtumarikkaita kaupunkeja, joten tekemistä on enemmän kuin ehtii tehdä. Suoraan sanottuna en oikein tiedä mitä noista ei löytyisi, jota Helsingistä löytyy. Helsinki on isompi ja siellä on enemmän vilkkaita paikkoja viettää aikaa, mutta pieneksi Helsinkikin käy jos jotain kunnon kaupungin tunnelmaa on etsimässä. Turussakin on kivoja puistoja ja ravintoloita Aurajoen varrella sekä upea saaristo. Todellakin on puitteet viihtyä, kunhan seura on kohdillaan.
Vaikka Helsingin tapahtumatarjonta onkin hieman parempaa, niin mielestäni tämä ero on aika marginaalinen asuntojen varustelutasoon, sijaintiin ja liikkumisen helppouteen verrattuna, jotka ovat merkittävästi paremmat kaikkialla muualla. Kotona viettää kuitenkin aika paljon aikaa, joten on aika olennaista, että se on miellyttävä. Kun kaikki on lähellä, niin jää enemmän aikaa nauttia siitä palvelutarjonnasta, eikä lähteminen tunnu työläältä. Asunnon saa myös maksettua nopeammin velattomaksi, jolloin pystyy kartuttamaan omaisuuttaan.
Minusta hyvä työtarjonta on ainoa järkevä syy muuttaa Helsinkiin.
Valkeakoski