Lue keskustelun säännöt.
Päiväkodissa ei anneta leipääkään, jos ruoka ei maistu
Lastentarhaopettaja vain tokaisi, että nähkööt nälkää ja ainakin välipalalla sitten maistuu.
Ei mene mun järkeen, vaikka ymmärrän pointin...
Kommentit (470)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli:
1. Lasta ei saa kehottaa maistamaan ruokaa.
2. Lasta ei saa kannustaa maistamaan ruokaa.
3. Lapsi päättää mitä syö, hän on riittävän kehittynyt ymmärtääkseen millainen on tasapainoinen ruokavalio ja miksi on tärkeää syödä monipuolisesti, tämän vuoksi lapsi voi itse päättää mitä syö, jos haluaa syödä pelkkää leipää päivästä toiseen se on lapsen päätös ja lapsi kantaa vastuun päätöksestään.
4. Lasta ei saa kehua jos maistaa ruokaa, koska muille lapsille tulee paineita ja pahamieli jos eivät ole maistaneet eivätkä ole saaneet kehujakaan.
Näinkö minä lastenhoitajana toimin tästä lähtien jokaisen lapsen kohdalla? 100% neutraali ruokailu, jossa pyritään välttelemään ruokailusta puhumista, ettei lapsille tule traumoja siitä, kun "pakotetaan" syömään.
Juuri niin, neutraali ruokailu jossa ei ole pakkoa suuntaan tai toiseen. Voit sanoa että onpas salaatti tänään hyvää, kokeilitko Mirkku sitä? Lapsi päättää mitä syö. Voit puhua monipuolisuudesta että onpa tänään hyvin laitettu ruoka, salaattia ja kalaa mutta et voi nalkuttaa 3-vuotiaalle että nyt syö kuule ruokaympyrän mukana koostaen lautasen terveellisesti. Ei tarvitse kehua että maistoi, se ei ole kehun paikka. Voit sanoa että sujuipa ruokailu tänään koko ryhmällä hyvin, kuka kokeili miltä paahdettu porkkana maistui. Ja sitten kysyt vaikka yhdeltä lapselta miltä se maistui ja vertailette makuelämyksiä.
Vaatii ehkä uudenlaista ajattelua ruokailun suhteen mutta suosittelen kokeilemaan.
t. Päikyn täti
Entäpä jos se päikyn täti ei tykkää salaatista, kalasta, tai porkkanoista eikä suostu esimerkkiruokailijanakaan niitä maistamaan, koska hänellä on itsemääräämisoikeus siitä, mitä suuhunsa laittaa?
Herranen aika, sitten jättää syömättä, ei se ole mikään ongelma. Aika harvoin lapset kiinnittää huomiota mitä kenenkin lautasella on. On valvonta-ateria, ei esimerkkiruokailu.
t. päikyn täti
Koulussa on valvonta-ateria, päiväkodissa esimerkkiruokailu. Ja kyllä vain lapset kiinnittävät huomiota toisten lautasiin ja huomaavat heti, jos toisen salaattiin on osunut tomaatti ja hänelle ei, tai toisen keitossa on kaksi pippuria ja omassa yksi, tai toinen juo eri maitoa, tai syö peräti kokonaan eri ruokaa.
Ok, meillä eivät kiinnitä huomiota. Ehkä siksi ettei aikuinenkaan tee niin. On paljon allergisia ja lapsia joilla on eri ruoka, yhdellä sianlihaton, toisella maidoton ja kolmannella gluteeniton, siihen on totuttu. Ja kun ottavat itse niin lautaselle tulee sitä mitä haluaa.
t. Päikyn täti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai,millä rahalla ruokitaan päiväkotilapsia. Kunnan päiväkodin budjetti laaditaan omassa hallintokunnassa ja se hyväksytään kaupunginhallituksessa ja valtuuston kokouksessa. Riippuu kunnasta, kuinka paljon budjetoidaan. Yksityinen päiväkoti päättää itse,kuinka paljon panostetaan ruokailuun. Moni vanhempi valitsee yksityisen päiväkodin, palvelusetelin avulla. Ei riipu ruoka köyhän kunnan budjetista. Siinä alkeita, olen ollut laatimassa talousarviota kaupungilla. Kunnat siis säästävät surutta lasten ruokailusta, lähes poikkeuksetta.
Ja yksityisissä päiväkodeissa saa puolikkaan siivun leipää ja lasillisen maitoa, ei yhtään enempää...
Älä kuule viitsi. Tiedän omasta kokemuksesta budjettia laatineena, että kunnat säästävät ihan kaikessa. Yksityiset päiväkodit saavat tulonsa toista kautta esim. Suomi-Amerikka päiväkoti. On eroa kuin yöllä ja päivällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Julma elämä pakottaa minut nyt lähtemään treeneihin: Pitää joko lähteä treeneihin tai sitten olla lähtemättä. Miten selviän tästä traumaattisesta tilanteesta? Ketä voin syyttää tästä?
Olisko tuo aloituksen mainitsema vain lapsen valmistamista sitä oikeaa elämää varten, missä ei vain yksinkertaisesti ole kuin ne kaksi vaihtoehtoa, joista pitää valita. Elämä ei tarjoa kovin usein vaihtoehtoisia parempia ratkaisuja jos päättää esim. jäädä pois jostain tai olla tekemättä jotakin, tuo on ihan sellainen perusoppi, jonka päälle voi sitten lapsen kasvaessa lähteä pinoamaan lisää vastaavia, kenties vähän monimutkaisempia ja pitkäkantoisempia tilanteita.
Jos et syö, sinulla on nälkä, jos et käy pissalla kun sen aika on, voi tulla pissa housuun, jos et laita pipoa päähän, sinun korviasi saattaa palella, jos et lähde treeneihin, jäät treeneistä pois, jos et tankkaa autoa, ei auto liiku kohta minnekkään, jos et mene kouluun, et opi asioita, et pärjää kokeissa, saat huonoja numeroita jne.
Ei saa enää nykyisin kato kun psykologit kieltää. Lapset kasvaa kieroon ja tulee kauheita kriminaaleja jne siitä että kaikki ei ole hauskaa ja joskus vaaditaan. Kaikki pitää taputella kivaksi ja hauskaksi ja curlingata kaikki helpoksi lapselle. Näin niistä tulee vastuuntuntoisia ja avoimia aikuisia jotka osaa ajatella muitakin jne... ....eiku....
Noo sitten kun sinä itse vapaaehtoisesti aina valitset kaupasta jotain aamupalaa itsellesi mitä et voi sietää ja tunnollisesti vuodesta toiseen syöt sitä (jostain syystä?!) niin voit tulla kertomaan lisää miten lapsenkin täytyy vaan syödä.
En tykkää kasviksista, syön niitä silti. Ei varmaan tarvitse perustella miksi?
Miksi syöt? Mä syön niitä kasviksia joista tykkään. Enemmän ehkä sanelee tekotapa. En pidä keitetystä kukkakaalista mutta pidän kukkakaaligratiinista yli kaiken. Arvaa kumpaa syön?
Ja miten mahdollistat päiväkodissa että yksi saa sitä keitettyä kukkakaalia, toinen gratiinia ja kolmas höyrytettyä porkkanaa ja neljäs raastetta? Millä rahalla ja millä resursseilla?
Tässä oli kyse siitä ettei pakoteta syömään eikä rangaista syömättömyydestä, ei siitä että kaikki saisivat joka päivä omaa herkkuaan.
Minä lastenhoitajana kehotan kaikkia maistamaan, en pakota. Jokaiseen ateriaan kuuluu näkkileipä. Jos lapsi syö yhden annoksen hän saa myös sen näkkileivän. Jos hän ottaa lisää hän saa myös toisen näkkileivän.
Se että lapsi ei syö kaikkea mitä lautasella on ei estä sitä näkkileivän saamista. Mutta toista näkkileipää ei saa.
"Maistele kaikkea ja ota sitten näkkäri"
Usein miten maistavat nuolaisemalla ruokaa ja ottavat näkkärin. JA SE ON OK!
jos lapsi ei tykkää salaatista, ehdotan että hän syö tutut kasvikset(kurkku,paprika,tomaatti).
Meillä tämä toimii ja lapset syövät viim jouluna lautasen tyhjäksi omasta tahdosta. Näkkäri ei ole palkinto eikä rangaistus.
Kukaan työntekijä ei voi estää lasta ottamasta 1 leipää, koska se kuuluu aterialle.
Leipä on samassa asemassa perunan ja maito lasin kanssa. Sitä ei voi kieltää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ateriaan kuuluu lämmin ruoka, vaikka kastike ja perunamuusi, raaste, maito ja leipä, niin eikö olisi kaikkein järkevintä, että ei pakoteta ja siitä saa syödä ne osat mitkä haluaa?
Näin oli mun lapsuudessa ja kun ei pakotettu, eikä asiasta tehty numeroa niin ihan uteliaisuuttani maistelin sit joskus niitäkin ruokia joista en pitänyt ja huomasin että ne olikin ihan ok.
Jos olisi pakotettu, en tiedä tykkäisinkö kyseisistä ruuista vieläkään.Eihän tässä ole kukaan pakottanut syömään yhtään mitään?
En ymmärrä miksi pitää jankata tuosta pakottamisesta?
Onko sekin pakottamista, jos sanoo, että nyt mene suihkuun tai sitten ole menemättä suihkuun? Tai nyt syöt tuon karkin, tai olet syömättä tuon karkin? Mielestäni siinä tarjotaan aika yksinkertainen valintatilanne lapselle, ilman mitään pakkoja, on kaksi vaihtoehtoa, joista valita.
No mutta jos ei saa leipää jos ei syö muutakaan, niin ei siinä silloin voi vapaasti valita mitkä osat ateriasta syö.
Enkä tarkoita että sitä leipää pitäisi saada ottaa lisää ja syödä sitä maha täyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai,millä rahalla ruokitaan päiväkotilapsia. Kunnan päiväkodin budjetti laaditaan omassa hallintokunnassa ja se hyväksytään kaupunginhallituksessa ja valtuuston kokouksessa. Riippuu kunnasta, kuinka paljon budjetoidaan. Yksityinen päiväkoti päättää itse,kuinka paljon panostetaan ruokailuun. Moni vanhempi valitsee yksityisen päiväkodin, palvelusetelin avulla. Ei riipu ruoka köyhän kunnan budjetista. Siinä alkeita, olen ollut laatimassa talousarviota kaupungilla. Kunnat siis säästävät surutta lasten ruokailusta, lähes poikkeuksetta.
Ja yksityisissä päiväkodeissa saa puolikkaan siivun leipää ja lasillisen maitoa, ei yhtään enempää...
Höpö höpö. Teillä on vain huono päiväkoti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä valintatilanne, vittuilua tuo on. Kun ei kerran ruoka maistu,niin et saa leipääkään. Rangaistus tuo on. Miksi te vanhemmat ette kantele tuosta kaupungin päättäjille. Eivät he tiedä, ellei heille kerrota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli:
1. Lasta ei saa kehottaa maistamaan ruokaa.
2. Lasta ei saa kannustaa maistamaan ruokaa.
3. Lapsi päättää mitä syö, hän on riittävän kehittynyt ymmärtääkseen millainen on tasapainoinen ruokavalio ja miksi on tärkeää syödä monipuolisesti, tämän vuoksi lapsi voi itse päättää mitä syö, jos haluaa syödä pelkkää leipää päivästä toiseen se on lapsen päätös ja lapsi kantaa vastuun päätöksestään.
4. Lasta ei saa kehua jos maistaa ruokaa, koska muille lapsille tulee paineita ja pahamieli jos eivät ole maistaneet eivätkä ole saaneet kehujakaan.
Näinkö minä lastenhoitajana toimin tästä lähtien jokaisen lapsen kohdalla? 100% neutraali ruokailu, jossa pyritään välttelemään ruokailusta puhumista, ettei lapsille tule traumoja siitä, kun "pakotetaan" syömään.
Juuri niin, neutraali ruokailu jossa ei ole pakkoa suuntaan tai toiseen. Voit sanoa että onpas salaatti tänään hyvää, kokeilitko Mirkku sitä? Lapsi päättää mitä syö. Voit puhua monipuolisuudesta että onpa tänään hyvin laitettu ruoka, salaattia ja kalaa mutta et voi nalkuttaa 3-vuotiaalle että nyt syö kuule ruokaympyrän mukana koostaen lautasen terveellisesti. Ei tarvitse kehua että maistoi, se ei ole kehun paikka. Voit sanoa että sujuipa ruokailu tänään koko ryhmällä hyvin, kuka kokeili miltä paahdettu porkkana maistui. Ja sitten kysyt vaikka yhdeltä lapselta miltä se maistui ja vertailette makuelämyksiä.
Vaatii ehkä uudenlaista ajattelua ruokailun suhteen mutta suosittelen kokeilemaan.
t. Päikyn täti
Entäpä jos se päikyn täti ei tykkää salaatista, kalasta, tai porkkanoista eikä suostu esimerkkiruokailijanakaan niitä maistamaan, koska hänellä on itsemääräämisoikeus siitä, mitä suuhunsa laittaa?
Herranen aika, sitten jättää syömättä, ei se ole mikään ongelma. Aika harvoin lapset kiinnittää huomiota mitä kenenkin lautasella on. On valvonta-ateria, ei esimerkkiruokailu.
t. päikyn täti
Koulussa on valvonta-ateria, päiväkodissa esimerkkiruokailu. Ja kyllä vain lapset kiinnittävät huomiota toisten lautasiin ja huomaavat heti, jos toisen salaattiin on osunut tomaatti ja hänelle ei, tai toisen keitossa on kaksi pippuria ja omassa yksi, tai toinen juo eri maitoa, tai syö peräti kokonaan eri ruokaa.
Ok, meillä eivät kiinnitä huomiota. Ehkä siksi ettei aikuinenkaan tee niin. On paljon allergisia ja lapsia joilla on eri ruoka, yhdellä sianlihaton, toisella maidoton ja kolmannella gluteeniton, siihen on totuttu. Ja kun ottavat itse niin lautaselle tulee sitä mitä haluaa.
t. Päikyn täti
Tai kenties teillä on vaan vajaita lapsia hoidossa. Normaali lapsi huomaa erot ja on utelias miksi näin ja osa matkii toisia. Tästä syystä ei voi antaa kenellekkään erityisoikeuksia paitsi silloin jos sille on syy esim allergiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen pph. Perusperiaate on, että ruokaa maistetaan. Vaikka sitten kuinka vähän tahansa. Tippa jogurttia lusikan kärjessä lasketaan maistamiseksi. Yksi perhe on vaatinut minulta, että lapsi söisi ruokaa vähintään haarukallisen per ikävuosi, siihen en ole suostunut. Jos ruoka on lapsesta pahaa, ei se maukkaaksi muutu sillä neljännellä haarukallisella.
Yllättävän moni ruoka onkin lapsille positiivinen ylläri, kun heidät saa maaniteltua maistamaan. Osa ei tietysti maistu, mutta tyypillisesti ruoassa on edes jotain, mitä lapsi huolii. Syö vaikka perunaa ja salaattia, jos se kala ei vielä maittanutkaan.
Leivän ja maidon antamista rajoitan. Muutama lapsi söisi vain niitä. Yksi siksi, kun on niin nirso millekään uudelle. Minimaistiaisen jälkeen voi sitä leipää kumminkin saada, muttei siivutolkulla. Maitokin muuttuu vedeksi viimeistään kolmannen lasillisen jälkeen. Leivän sijaan saa esim. kurkkua tai porkkanaa tai pikkutomaatteja. Jotain, mikä maistuu ja jonka voi mieltää kuuluvan lounaaseen.
Yksi lapsi piti leipää herkkuna ja jätti siksi ruoan syömättä. "Ei oo nälkä, en jaksa syödä, saako leipää?" Kokeilin joskus sanoa, ettei tänään ole yhtään leipää. "Ai jaa", sanoi lapsi, ja söi ruokansa loppuun ja otti lisääkin. Hänen kanssa tein tuota useamminkin, kunnes ruoka alkoi maittaa ja sitten sai leipää päälle.
Tuollainen 4-5 -vuotias lapsikin osaa taktikoida. Kaverit ovat syöneet, viimeiselle tulee kiire. "Ei oo enää nälkä!" Kerroin, että välipalaan on kolme tuntia aikaa. "Joo, kyllä mää jaksan!" Pettymys ja nälkä olivat sitten suuret, jos välipala ei ollutkaan omaa herkkua. Oppivat äkkiä kysymään, mitä on välipalaksi. Ja onko leipää? Jos kuulivat vaikka, että tarjolla on puolukkapuuroa, niin palasivat sittenkin vielä lounaspöytään. Että onhan tämä lounas sittekin ihan hyvää, taidan syödä vatsan täyteen.
Yksi uusi hoitolapsi siirteli keittojuureksia laitasensa reunalle. Sitten hän katsoi haastavasti minuun ja kysyi, mitä tapahtuu, ellei hän syö niitä? Tyynesti kerroin, ettei siitä tule minun puoleltani mitään seuraamuksia, ei ole pakko syödä. Mutta hän saattaa jäädä nälkäiseksi, jos ei syö tarpeeksi. Lapsen ilmeestä näki, että hän oli valmistautunut taisteluun ja hölmistyi, kun niin ei käynyt. Hämmentyneenä hän muussasi juurekset, sekoitti ne keittoon ja söi annoksensa. Ei varmasti söisi tänä päivänäkään, jos olisin pitänyt kauhean mäkätyksen.
Pph:na minulla on se etu, että voin koostaa ruokalistan vapaasti lasten mukaan. En tee vain lasten herkkuja, mutta jos tiedän jonkun inhoavan vaikka kalakeittoa, varaan niitä porkkanoita ym. ja varmistan, että aamu- ja välipala ovat kyseisen lapsen mielestä syötäviä. Ettei koko päivän ruoat ole yhden inhokkeja. Vatsa täyttyy edes osalla aterioista.
Yksi lapsi inhoaa kaaliruokia niin, että meinaa ihan aidosti oksentaa jo hajusta. Teen kaaliruokaa vain silloin, kun hän ei tule hoitoon. Äidin kanssa sovittu juttu. Koulussa on tietty sitten vain sopeuduttava, mutta pienen, osittain jopa aistiherkän lapsen turha kiusaaminen kaalilla täällä hoidossa olisi mielestäni älytöntä, kun sen voi helposti välttää.
Mulla ihan sama kokemus lasten ruokailusta, kun tuo keittojuures-lapsi. Mulla oli hoidossa lapsia, jotka on kuulemma huonoja syömään ja niitä saa maanitella ja lahjoa ja tehdä vaikka mitä että edes yhden herneen suostuvat syömään ja ruokailu kestää kotona ikuisuuden.
Yksi lapsista katsoi minua ja sanoi uhmakkaasti, että "mä en syö tätä", johon vastasin että ei ole pakko syödä, syömistä on tarjolla sit seuraavan kerran välipalalla. Lapsi katsoi minua hölmistyneenä ja alkoi syömään, söi koko lautasen tyhjäksi. Yleensäkään syömisen kanssa ei ole ollut ongelmia, kun syömisestä ei ole tehty numeroa, enkä ole lähtenyt tuohon "jos maistat tätä niin saat sitten tuota"-juttuihin. Aika pieni lapsi jo ymmärtää että jos ei syö (edes jotain) niin jää nälkä ja maistelevat ruokia viimeistään silloin kun huomaavat että muutkin syö.
Siinä sitten vanhemmat ihmetteli että miten sä saat ne lapset syömään, kun kotona saa aina taistella ja lahjoa, että edes maistavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 47-vuotias enkä vieläkään syö äyriäisiä, enkä oikein kalaakaan. Maistanut olen sen tuhat kertaa mutta en pidä. Aika ikävää jos työpaikan lounasravintolassa joutuisin kerran viikossa maistamaan kalaa kun enhän voi tietää jos tällä kertaa vaikka tykkäisin.
t. päikyn täti joka EI pakota missään olosuhteissa
Niinpä. Mieti että se ällö-äyriäinen laittettaisiin aina lautasesi reunaan, tosin "minmaalisen vähän mutta maistaa pitää".
Miksi suomessa jatkuu tämä .....?
Samoin joissakin päiväkodissa edelleen tuo että "ottakaa omat eväät metsäretkelle" ja sitten alkaa jo pienenä vertailu että onks sul croissanttii ja muumikeksii ja aikuhieno eväslaukku ja ai jaa sulla on paperipussissa eilinen kovettunut munkki ja sulla taas keittiöstä näkkäri kun sun eväät aina "unohtuu".
Sellaiset päiväkodit missä säännöllisesti retkeillään antavat eväät talon puolesta ja se on fiksua ja jees.
Kaikilla päiväkodeilla ei ole varaa maksaa eväitä jokaiselle lapselle. Samalla vanhemmat ja kaikenmaailman oppaat jne vaatii että niitä retkiä tehdään ja että päivässä on välillä muutakin sisältöä kun se päiväkodin piha. Lisäksi vanhempien pitää ottaa myös vastuuta siitä omasta lapsestaan. Ei voi olettaa että kyllä muut huolehtivat.
Jos lapsi on tärkeysjärjestyksessä niin alhaalla ettei muista edes eväitä tehdä niin kannattaa miettiä kannattaako lapsia edes hankkia.
Tässä ei ydinkysymys nyt ole se ,kuinka "alhaalla tärkeysjärjestyksessä" lapsi kotonaan on tai kenen "kannattaa" lapsia hankkia ja kenen ei.
Päiväkodin hoitaja /lto ei ole siinä asemassa, että tuon pohtiminen arjen työssä millään lailla liittyy hänen työnkuvaansa, eikä hänen henkilökohtainen mielipiteensä vanhemmista saa näkyä yhdenkään lapsen eriarvoistavana kohteluna.
Ammatti-ihminen , joka edes alkeellisesti ymmärtää jotain lapsi-tai kasvatuspsykologiasta
tajuaa vaistomaisesti ettei ainakaan mene vahvistamaan selkeästi laiminlyödyn lapsen taakkaa
tekemällä numeroa motkottamalla lapsen puuttuvista eväistä.
Sen verran pitää lapsesta välittää jos siellä ympäristössä töissä on.
Mikäli asia tosiaan on nyt niin, että päiväkoti menee konkurssiin (eli pk:lla ei yksinkertaisesti ole varaa) syystä, että lapselle annetaan yks näkkäri/omppu per naama +muutaman sentin pillimehu, niin sellainen pk saa konkkaan mennäkin ja viedä alalta mahdollisimman monta lapsivihamielistä ja ammattitaidotonta hoitajaa mennessään pilaamasta niiden fiksujen hoitajien työympäristöä, maineesta puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 47-vuotias enkä vieläkään syö äyriäisiä, enkä oikein kalaakaan. Maistanut olen sen tuhat kertaa mutta en pidä. Aika ikävää jos työpaikan lounasravintolassa joutuisin kerran viikossa maistamaan kalaa kun enhän voi tietää jos tällä kertaa vaikka tykkäisin.
t. päikyn täti joka EI pakota missään olosuhteissa
Niinpä. Mieti että se ällö-äyriäinen laittettaisiin aina lautasesi reunaan, tosin "minmaalisen vähän mutta maistaa pitää".
Miksi suomessa jatkuu tämä .....?
Samoin joissakin päiväkodissa edelleen tuo että "ottakaa omat eväät metsäretkelle" ja sitten alkaa jo pienenä vertailu että onks sul croissanttii ja muumikeksii ja aikuhieno eväslaukku ja ai jaa sulla on paperipussissa eilinen kovettunut munkki ja sulla taas keittiöstä näkkäri kun sun eväät aina "unohtuu".
Sellaiset päiväkodit missä säännöllisesti retkeillään antavat eväät talon puolesta ja se on fiksua ja jees.
Kaikilla päiväkodeilla ei ole varaa maksaa eväitä jokaiselle lapselle. Samalla vanhemmat ja kaikenmaailman oppaat jne vaatii että niitä retkiä tehdään ja että päivässä on välillä muutakin sisältöä kun se päiväkodin piha. Lisäksi vanhempien pitää ottaa myös vastuuta siitä omasta lapsestaan. Ei voi olettaa että kyllä muut huolehtivat. Jos lapsi on tärkeysjärjestyksessä niin alhaalla ettei muista edes eväitä tehdä niin kannattaa miettiä kannattaako lapsia edes hankkia.
Ei voi olettaa että muut huolehtivat?
Anteeksi kuinka?
Ilman muuta vanhempi voi olettaa että MUUT HUOLEHTIVAT lapsesta , joka jätetään hoitoon päiväkotiin.
Ja huolehtivat hyvin, hyvässä päiväkodissa. Oli eväitä tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 47-vuotias enkä vieläkään syö äyriäisiä, enkä oikein kalaakaan. Maistanut olen sen tuhat kertaa mutta en pidä. Aika ikävää jos työpaikan lounasravintolassa joutuisin kerran viikossa maistamaan kalaa kun enhän voi tietää jos tällä kertaa vaikka tykkäisin.
t. päikyn täti joka EI pakota missään olosuhteissa
Niinpä. Mieti että se ällö-äyriäinen laittettaisiin aina lautasesi reunaan, tosin "minmaalisen vähän mutta maistaa pitää".
Miksi suomessa jatkuu tämä .....?
Samoin joissakin päiväkodissa edelleen tuo että "ottakaa omat eväät metsäretkelle" ja sitten alkaa jo pienenä vertailu että onks sul croissanttii ja muumikeksii ja aikuhieno eväslaukku ja ai jaa sulla on paperipussissa eilinen kovettunut munkki ja sulla taas keittiöstä näkkäri kun sun eväät aina "unohtuu".
Sellaiset päiväkodit missä säännöllisesti retkeillään antavat eväät talon puolesta ja se on fiksua ja jees.
Kaikilla päiväkodeilla ei ole varaa maksaa eväitä jokaiselle lapselle. Samalla vanhemmat ja kaikenmaailman oppaat jne vaatii että niitä retkiä tehdään ja että päivässä on välillä muutakin sisältöä kun se päiväkodin piha. Lisäksi vanhempien pitää ottaa myös vastuuta siitä omasta lapsestaan. Ei voi olettaa että kyllä muut huolehtivat.
Jos lapsi on tärkeysjärjestyksessä niin alhaalla ettei muista edes eväitä tehdä niin kannattaa miettiä kannattaako lapsia edes hankkia.
Tässä ei ydinkysymys nyt ole se ,kuinka "alhaalla tärkeysjärjestyksessä" lapsi kotonaan on tai kenen "kannattaa" lapsia hankkia ja kenen ei.
Päiväkodin hoitaja /lto ei ole siinä asemassa, että tuon pohtiminen arjen työssä millään lailla liittyy hänen työnkuvaansa, eikä hänen henkilökohtainen mielipiteensä vanhemmista saa näkyä yhdenkään lapsen eriarvoistavana kohteluna.
Ammatti-ihminen , joka edes alkeellisesti ymmärtää jotain lapsi-tai kasvatuspsykologiasta
tajuaa vaistomaisesti ettei ainakaan mene vahvistamaan selkeästi laiminlyödyn lapsen taakkaa
tekemällä numeroa motkottamalla lapsen puuttuvista eväistä.
Sen verran pitää lapsesta välittää jos siellä ympäristössä töissä on.
Mikäli asia tosiaan on nyt niin, että päiväkoti menee konkurssiin (eli pk:lla ei yksinkertaisesti ole varaa) syystä, että lapselle annetaan yks näkkäri/omppu per naama +muutaman sentin pillimehu, niin sellainen pk saa konkkaan mennäkin ja viedä alalta mahdollisimman monta lapsivihamielistä ja ammattitaidotonta hoitajaa mennessään pilaamasta niiden fiksujen hoitajien työympäristöä, maineesta puhumattakaan.
Varmasti siihen näkkäriin, omenaan ja pillimehuun on varaa mutta sitten alkaa valitus vanhemmilta että pitäisi olla jotain muuta kuin kuivaa näkkäriä jne. Meidän aikaan päiväkotiin laittoi jokainen vanhempi lapselleen eväät eikä tämä ollut ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 47-vuotias enkä vieläkään syö äyriäisiä, enkä oikein kalaakaan. Maistanut olen sen tuhat kertaa mutta en pidä. Aika ikävää jos työpaikan lounasravintolassa joutuisin kerran viikossa maistamaan kalaa kun enhän voi tietää jos tällä kertaa vaikka tykkäisin.
t. päikyn täti joka EI pakota missään olosuhteissa
Niinpä. Mieti että se ällö-äyriäinen laittettaisiin aina lautasesi reunaan, tosin "minmaalisen vähän mutta maistaa pitää".
Miksi suomessa jatkuu tämä .....?
Samoin joissakin päiväkodissa edelleen tuo että "ottakaa omat eväät metsäretkelle" ja sitten alkaa jo pienenä vertailu että onks sul croissanttii ja muumikeksii ja aikuhieno eväslaukku ja ai jaa sulla on paperipussissa eilinen kovettunut munkki ja sulla taas keittiöstä näkkäri kun sun eväät aina "unohtuu".
Sellaiset päiväkodit missä säännöllisesti retkeillään antavat eväät talon puolesta ja se on fiksua ja jees.
Kaikilla päiväkodeilla ei ole varaa maksaa eväitä jokaiselle lapselle. Samalla vanhemmat ja kaikenmaailman oppaat jne vaatii että niitä retkiä tehdään ja että päivässä on välillä muutakin sisältöä kun se päiväkodin piha. Lisäksi vanhempien pitää ottaa myös vastuuta siitä omasta lapsestaan. Ei voi olettaa että kyllä muut huolehtivat. Jos lapsi on tärkeysjärjestyksessä niin alhaalla ettei muista edes eväitä tehdä niin kannattaa miettiä kannattaako lapsia edes hankkia.
Ei voi olettaa että muut huolehtivat?
Anteeksi kuinka?
Ilman muuta vanhempi voi olettaa että MUUT HUOLEHTIVAT lapsesta , joka jätetään hoitoon päiväkotiin.
Ja huolehtivat hyvin, hyvässä päiväkodissa. Oli eväitä tai ei.
Nyt sekoitat huolehtimisen ja huolehtimisen. Jos päiväkoti pyytää että vanhempi tuo lapselle eväät tai vaikka kurahousut niin ei vanhemmat voi olettaa että päiväkoti taikoo jostakin heidän piltilleen ne. Tai jos taikoo että ne ovat samaa tasoa mitä muilla lapsilla. Jotaim vastuuta pitää myös vanhempien ottaa lapsistaan vaikka päiväkoti muuten lapsista huolehtii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa kyllä muutama tarvitsisi terapiaa ja makumatkoja. Näin saataisiin heidän suhtautumisensa ruokaan normalisoitua. Ei ole tervettä miten osa täällä maistamiseen suhtautuu. Nyt aikuisena teilläkin on mahdollisuus vihdoin oppia syömään monipuolisesti ja jättää ne traumat taakse.
Se on mielestäsi selkeä trauma jos henkilö pitää lihasta muttei kalasta,
ja näinollen valitsee pääsääntöisesti lihaa lautaselleen (tehnyt näin pienestä pitäen).
Aika venyvä käsite tuo trauma.
Ei vaan se että meuhkaa ja kitisee jos pitää jotain edes maistaa. Jos saa valita mitä lautaselleen laittaa, niin laittaa sitten sitä mistä pitää. Monesti nyt päiväkodissa on laskettu niin, että sielä on vaikka perunoita ja jauhelihakastiketta ja salaatti. Jos lapsi ei sitä halua syödä, niin ei ole korvaavaa ruokaa.
Ja mitoitukset on aika tarkkoja, eli lapselle ei voi antaa vaikka lisää perunaa, jos kastike ei maistu mutta peruna maistuu.
Tai leipää niin, että maha täyttyy. Varsinkaan, jos nirsoilijoita on enemmän. Lisäksi lapsen on hyvä maistaa, koska joku ruoka mistä ei aikaisemmin pitänyt voi maistua nyt hyvältä. Maistamisen jälkeen voi sitten syödä kaiken sen mikä siitä lautaselta maistuu ja jos mitoitus sallii saa vaikka lisäleivän.
Nyt tämä muuttui mielenkiintoiseksi.
Lapselle ei voi antaa lisää perunaa, tarkkojen "mitoitusten" vuoksi?
Peruna on yksi HALVIMPIA ja EDULLISEMPIA ruoka-anesosia!
Eikö jukolauta nyky suomessa lapsi saa lisää perunaa ja leipää jos on nälkä.
Koska on mitoitettu, niin oerunaa ei lapselle tipu koska ne on laskettu?
Laskekaa uudelleen tai imoittakaa että 1 perunasäkki keskukeittiölle lisää!!
Joissakin paikoissa myös kalapuikot lasketaan tarkasti mikä on yhtä naurettava juttu , kuin kyseessä olisi jotkut lohimedaljongit mutta ei KALAPUIKOT!!! Miettikää vanhemmat, oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa nämä traumatisoituneet vouhkaajat olla maistamatta ihan vaan periaatteesta siksi kun joskus kun oli 2-3v piti maistaa jotain pahaa päiväkodissa. Ei sillä että nyt keski-ikäisenä maku saattaa olla eri ole väliä. Ei vaikka se sama ruoka eri ihmisen tekemänä näyttää ja tuoksuu hyvältä ja muut sitä syö hyvällä halulla. Ei ei ihan vaan periaatteesta. Raukat jääneet jumiin lapsuuteen ja se lapsellisuus tulee esiin ruuan kanssa kiukutellessa.
Mun maku on nyt eri kuin lapsena mutta en silti väheksy lapsuuden makuaistiani. En edelleenkään ymmärrä miksi päiväkodeissa ja joissain kodeissa ruokailusta ja syömisestä pitää tehdä julmettu taisto. Mun periaate on että ruokailusta tehdään rauhallinen ja kiireetön. Aikuisen asenne ruokaan on sellainen että se on hyvää ja on hyvä syödä. Mutta ketään ei pakoteta. Meillä puhutaan päiväkodissa maistamisesta mutta en valvo onko lapsi maistanut, jos sanoo että on se riittää minulle. Leipää saa ruuan kanssa ja sitä tarjotaan koska se kuuluu yhteiskunnan tarjoamaan ateriaan. Se ei ole rangaistus tai palkkio, jokainen voi valita juoko maitoa tai vettä eikä siitä tehdä numeroa. Jos ottaa kastiketta eikä tykkääkään niin ei muuta kuin kastike kompostiastiaan ja se siitä.
Vanhempien kanssa ei tehdä mitään sopimuksia ruuasta, allergiat on erikseen. Näillä säännöillä mennään ja yllättäen lapset syö hyvin, kun ei ole pakko eikä ruokailu aiheuta stressiä.
t. päikyn täti edelleen
Tämä. Miksi ihmeessä ruuasta tehdään joku valtataisto?? Sitä syödään jos on nälkä ja jos ei ole, ei syödä. Aikuinen toki voi kannustaa ja esimerkillä näyttää mallia miten syödään reippaasti mutta silti se on lapsen oma päätös syökö hän ja mitä jättää syömättä.
Noniin eli mikä ongelma sitten, että ei täytä sitä lapsen mahaa leivällä jos lapsi kerta saa päättää syökö sitä pahaa ruokaa vai jättääkö syömättä? Sitten voi nousta pöydästä ja odottaa seuraavaa ruokailua, jos se tarjolla oleva ei maistu.
Se ongelma että lasta rangaistaan siitä jos ei tykkää jostain ruuasta "et saa sitten leipääkään!" pelkkää vittuilua.
Miksi ei voisi syödä sellaista ruokaa, josta ei tykkää?
Miksi pitäisi väkisin syödä jos ei halua? Käytätkö sinä mielestäsi rumia vai kauniita vaatteita? Miksi?
Siksi, että jää nälkäiseksi, jos ei syö. Laitosruoan ei ole tarkoituskaan olla mikään gourmetateria, vaan sen on tarkoitus täyttää vatsa, jotta lapsi jaksaa olla hoidossa (usein suurimman osan valveillaoloajastaan) näkemättä nälkää. Töissä joudun käyttämään mielestäni rumia työvaatteita, mutta ei ole muuta vaihtoehtoa, niin totta kai mieluummin pukeudun kuin olen ilman vaatteita.
Jokaisen itsemääräämisoikeuteen kuuluu että päättää itse syökö vai eikö, eikä ketään kuulu siitä valinnasta rangaista.
Tai leimata nirsoilijaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa kyllä muutama tarvitsisi terapiaa ja makumatkoja. Näin saataisiin heidän suhtautumisensa ruokaan normalisoitua. Ei ole tervettä miten osa täällä maistamiseen suhtautuu. Nyt aikuisena teilläkin on mahdollisuus vihdoin oppia syömään monipuolisesti ja jättää ne traumat taakse.
Se on mielestäsi selkeä trauma jos henkilö pitää lihasta muttei kalasta,
ja näinollen valitsee pääsääntöisesti lihaa lautaselleen (tehnyt näin pienestä pitäen).
Aika venyvä käsite tuo trauma.
Ei vaan se että meuhkaa ja kitisee jos pitää jotain edes maistaa. Jos saa valita mitä lautaselleen laittaa, niin laittaa sitten sitä mistä pitää. Monesti nyt päiväkodissa on laskettu niin, että sielä on vaikka perunoita ja jauhelihakastiketta ja salaatti. Jos lapsi ei sitä halua syödä, niin ei ole korvaavaa ruokaa.
Ja mitoitukset on aika tarkkoja, eli lapselle ei voi antaa vaikka lisää perunaa, jos kastike ei maistu mutta peruna maistuu.
Tai leipää niin, että maha täyttyy. Varsinkaan, jos nirsoilijoita on enemmän. Lisäksi lapsen on hyvä maistaa, koska joku ruoka mistä ei aikaisemmin pitänyt voi maistua nyt hyvältä. Maistamisen jälkeen voi sitten syödä kaiken sen mikä siitä lautaselta maistuu ja jos mitoitus sallii saa vaikka lisäleivän.
Nyt tämä muuttui mielenkiintoiseksi.
Lapselle ei voi antaa lisää perunaa, tarkkojen "mitoitusten" vuoksi?
Peruna on yksi HALVIMPIA ja EDULLISEMPIA ruoka-anesosia!
Eikö jukolauta nyky suomessa lapsi saa lisää perunaa ja leipää jos on nälkä.
Koska on mitoitettu, niin oerunaa ei lapselle tipu koska ne on laskettu?
Laskekaa uudelleen tai imoittakaa että 1 perunasäkki keskukeittiölle lisää!!
Joissakin paikoissa myös kalapuikot lasketaan tarkasti mikä on yhtä naurettava juttu , kuin kyseessä olisi jotkut lohimedaljongit mutta ei KALAPUIKOT!!! Miettikää vanhemmat, oikeasti.
Valitettavasti Suomi ja moni kunta on köyhä ja jos jostain leikataan se on lasten ruokailusta. Silloin mitoitukset on tiukat ja lisää ei tipu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa nämä traumatisoituneet vouhkaajat olla maistamatta ihan vaan periaatteesta siksi kun joskus kun oli 2-3v piti maistaa jotain pahaa päiväkodissa. Ei sillä että nyt keski-ikäisenä maku saattaa olla eri ole väliä. Ei vaikka se sama ruoka eri ihmisen tekemänä näyttää ja tuoksuu hyvältä ja muut sitä syö hyvällä halulla. Ei ei ihan vaan periaatteesta. Raukat jääneet jumiin lapsuuteen ja se lapsellisuus tulee esiin ruuan kanssa kiukutellessa.
Mun maku on nyt eri kuin lapsena mutta en silti väheksy lapsuuden makuaistiani. En edelleenkään ymmärrä miksi päiväkodeissa ja joissain kodeissa ruokailusta ja syömisestä pitää tehdä julmettu taisto. Mun periaate on että ruokailusta tehdään rauhallinen ja kiireetön. Aikuisen asenne ruokaan on sellainen että se on hyvää ja on hyvä syödä. Mutta ketään ei pakoteta. Meillä puhutaan päiväkodissa maistamisesta mutta en valvo onko lapsi maistanut, jos sanoo että on se riittää minulle. Leipää saa ruuan kanssa ja sitä tarjotaan koska se kuuluu yhteiskunnan tarjoamaan ateriaan. Se ei ole rangaistus tai palkkio, jokainen voi valita juoko maitoa tai vettä eikä siitä tehdä numeroa. Jos ottaa kastiketta eikä tykkääkään niin ei muuta kuin kastike kompostiastiaan ja se siitä.
Vanhempien kanssa ei tehdä mitään sopimuksia ruuasta, allergiat on erikseen. Näillä säännöillä mennään ja yllättäen lapset syö hyvin, kun ei ole pakko eikä ruokailu aiheuta stressiä.
t. päikyn täti edelleen
Tämä. Miksi ihmeessä ruuasta tehdään joku valtataisto?? Sitä syödään jos on nälkä ja jos ei ole, ei syödä. Aikuinen toki voi kannustaa ja esimerkillä näyttää mallia miten syödään reippaasti mutta silti se on lapsen oma päätös syökö hän ja mitä jättää syömättä.
Noniin eli mikä ongelma sitten, että ei täytä sitä lapsen mahaa leivällä jos lapsi kerta saa päättää syökö sitä pahaa ruokaa vai jättääkö syömättä? Sitten voi nousta pöydästä ja odottaa seuraavaa ruokailua, jos se tarjolla oleva ei maistu.
Se ongelma että lasta rangaistaan siitä jos ei tykkää jostain ruuasta "et saa sitten leipääkään!" pelkkää vittuilua.
Miksi ei voisi syödä sellaista ruokaa, josta ei tykkää?
Miksi pitäisi väkisin syödä jos ei halua? Käytätkö sinä mielestäsi rumia vai kauniita vaatteita? Miksi?
Siksi, että jää nälkäiseksi, jos ei syö. Laitosruoan ei ole tarkoituskaan olla mikään gourmetateria, vaan sen on tarkoitus täyttää vatsa, jotta lapsi jaksaa olla hoidossa (usein suurimman osan valveillaoloajastaan) näkemättä nälkää. Töissä joudun käyttämään mielestäni rumia työvaatteita, mutta ei ole muuta vaihtoehtoa, niin totta kai mieluummin pukeudun kuin olen ilman vaatteita.
Jokaisen itsemääräämisoikeuteen kuuluu että päättää itse syökö vai eikö, eikä ketään kuulu siitä valinnasta rangaista.
Tai leimata nirsoilijaksi.
Tottahan se on. Jos et syö ruokaa mitä on taholla tai varsinkaan useampaa olet nirso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 47-vuotias enkä vieläkään syö äyriäisiä, enkä oikein kalaakaan. Maistanut olen sen tuhat kertaa mutta en pidä. Aika ikävää jos työpaikan lounasravintolassa joutuisin kerran viikossa maistamaan kalaa kun enhän voi tietää jos tällä kertaa vaikka tykkäisin.
t. päikyn täti joka EI pakota missään olosuhteissa
Niinpä. Mieti että se ällö-äyriäinen laittettaisiin aina lautasesi reunaan, tosin "minmaalisen vähän mutta maistaa pitää".
Miksi suomessa jatkuu tämä .....?
Samoin joissakin päiväkodissa edelleen tuo että "ottakaa omat eväät metsäretkelle" ja sitten alkaa jo pienenä vertailu että onks sul croissanttii ja muumikeksii ja aikuhieno eväslaukku ja ai jaa sulla on paperipussissa eilinen kovettunut munkki ja sulla taas keittiöstä näkkäri kun sun eväät aina "unohtuu".
Sellaiset päiväkodit missä säännöllisesti retkeillään antavat eväät talon puolesta ja se on fiksua ja jees.
Kaikilla päiväkodeilla ei ole varaa maksaa eväitä jokaiselle lapselle. Samalla vanhemmat ja kaikenmaailman oppaat jne vaatii että niitä retkiä tehdään ja että päivässä on välillä muutakin sisältöä kun se päiväkodin piha. Lisäksi vanhempien pitää ottaa myös vastuuta siitä omasta lapsestaan. Ei voi olettaa että kyllä muut huolehtivat. Jos lapsi on tärkeysjärjestyksessä niin alhaalla ettei muista edes eväitä tehdä niin kannattaa miettiä kannattaako lapsia edes hankkia.
Ei voi olettaa että muut huolehtivat?
Anteeksi kuinka?
Ilman muuta vanhempi voi olettaa että MUUT HUOLEHTIVAT lapsesta , joka jätetään hoitoon päiväkotiin.
Ja huolehtivat hyvin, hyvässä päiväkodissa. Oli eväitä tai ei.
Nyt sekoitat huolehtimisen ja huolehtimisen. Jos päiväkoti pyytää että vanhempi tuo lapselle eväät tai vaikka kurahousut niin ei vanhemmat voi olettaa että päiväkoti taikoo jostakin heidän piltilleen ne. Tai jos taikoo että ne ovat samaa tasoa mitä muilla lapsilla. Jotaim vastuuta pitää myös vanhempien ottaa lapsistaan vaikka päiväkoti muuten lapsista huolehtii.
No ihan ihme saivartelua selvästä asiasta.
Huolehtimista on se(kin) että ei motkota niistä puuttuvista eväistä tai kurahousista lapselle vaan keksii AIKUISENA toisen keinon lapsen huoltajan (eli TOISEN AIKUISEN) kanssa. Asiallisessa päiväkodissa on yleensä sitä näkkileipää ja varakurahousut jos sattuu lapselta puuttumaan ja ne otetaan käyttöön ilman suurta numeroa ja puuttuvista/unohtuneista vaatteista, yms keskustellaan sen huoltajan kanssa että mitä vaatteita tuotava .
Ja yksityisissä päiväkodeissa saa puolikkaan siivun leipää ja lasillisen maitoa, ei yhtään enempää...