Lue keskustelun säännöt.
Päiväkodissa ei anneta leipääkään, jos ruoka ei maistu
Lastentarhaopettaja vain tokaisi, että nähkööt nälkää ja ainakin välipalalla sitten maistuu.
Ei mene mun järkeen, vaikka ymmärrän pointin...
Kommentit (470)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa nämä traumatisoituneet vouhkaajat olla maistamatta ihan vaan periaatteesta siksi kun joskus kun oli 2-3v piti maistaa jotain pahaa päiväkodissa. Ei sillä että nyt keski-ikäisenä maku saattaa olla eri ole väliä. Ei vaikka se sama ruoka eri ihmisen tekemänä näyttää ja tuoksuu hyvältä ja muut sitä syö hyvällä halulla. Ei ei ihan vaan periaatteesta. Raukat jääneet jumiin lapsuuteen ja se lapsellisuus tulee esiin ruuan kanssa kiukutellessa.
Mun maku on nyt eri kuin lapsena mutta en silti väheksy lapsuuden makuaistiani. En edelleenkään ymmärrä miksi päiväkodeissa ja joissain kodeissa ruokailusta ja syömisestä pitää tehdä julmettu taisto. Mun periaate on että ruokailusta tehdään rauhallinen ja kiireetön. Aikuisen asenne ruokaan on sellainen että se on hyvää ja on hyvä syödä. Mutta ketään ei pakoteta. Meillä puhutaan päiväkodissa maistamisesta mutta en valvo onko lapsi maistanut, jos sanoo että on se riittää minulle. Leipää saa ruuan kanssa ja sitä tarjotaan koska se kuuluu yhteiskunnan tarjoamaan ateriaan. Se ei ole rangaistus tai palkkio, jokainen voi valita juoko maitoa tai vettä eikä siitä tehdä numeroa. Jos ottaa kastiketta eikä tykkääkään niin ei muuta kuin kastike kompostiastiaan ja se siitä.
Vanhempien kanssa ei tehdä mitään sopimuksia ruuasta, allergiat on erikseen. Näillä säännöillä mennään ja yllättäen lapset syö hyvin, kun ei ole pakko eikä ruokailu aiheuta stressiä.
t. päikyn täti edelleen
Tämä. Miksi ihmeessä ruuasta tehdään joku valtataisto?? Sitä syödään jos on nälkä ja jos ei ole, ei syödä. Aikuinen toki voi kannustaa ja esimerkillä näyttää mallia miten syödään reippaasti mutta silti se on lapsen oma päätös syökö hän ja mitä jättää syömättä.
Noniin eli mikä ongelma sitten, että ei täytä sitä lapsen mahaa leivällä jos lapsi kerta saa päättää syökö sitä pahaa ruokaa vai jättääkö syömättä? Sitten voi nousta pöydästä ja odottaa seuraavaa ruokailua, jos se tarjolla oleva ei maistu.
Se ongelma että lasta rangaistaan siitä jos ei tykkää jostain ruuasta "et saa sitten leipääkään!" pelkkää vittuilua.
Miksi ei voisi syödä sellaista ruokaa, josta ei tykkää?
Miksi pitäisi väkisin syödä jos ei halua? Käytätkö sinä mielestäsi rumia vai kauniita vaatteita? Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huh. Itse olin lapsena se nirso kakara. Silloin en sitten saanut leipää, kun muukaan ruoka ei maistunut. Sama ruoka tuli eteen sitten välipalalla. Näin tehtiin ensin kotona, sitten hoidoissa, olin siis useammassa perhepäivähoidossa ja päiväkodissa, koska kotikunnan paikat oli täynnä niin muutamaa lasta kiertettiin eri paikoissa hoidossa pitkin kuntaa. En sitten syönyt, mitään. Opin jo nelivuotiaana, että pärjään ilman pahija ruokia. Kotona lopetettiin tuo systeemi kun äiti hoksasi, että en syö sitten ollenkaan. Ja sain syödä leipää ja lopulta tehtiin mulle vaikka ruspuuroa, että jotain söin. Mutta hoidossa en sitten syönyt. Siskon kanssa kotona ei sitten edes pakotettu syömään. Syömishäiriöt, ahmiminen ja sitä seurannut anoreksia, on aikuisiällä tullut ja on, se mistä ne johtuu on varmasti monen asian summa mutta syömättömyys on mulle edelleen helppoa. Ja nykyään olen kaikkiruokainen, nirsoilu on siis tiessään ja maistelen uusia juttuja mielellään. Mutta voin hyvin olla syömättäkin jos siltä tuntuu. Siskon poika kieltäytyi noin nelivuotiaana syömästä mitään keltaista. Siis ennen niin herkkua ollut pottumuusi ei enää maistunut. Ja jos ruuassa oli jotain keltaista niin nyrpisti nenäänsä ja pidti kädet puuskaan. Jonkun aikaa yrittivät vanhemmat maanitella ja sitten mentiin pelkällä ruisleivällä. Sisko sanoi ettei halua samoja ongelmia kun mulla. Minun lapset on aina syöneet hybin ja maistelleet. Eikä tulis mieleenkään jättää lapsia nälkään. Ei omia eikä toisten. Siskon poikakin sitten ohitti tuon vaiheen ja nyt varhaisteininä syö ihan kaikenlaista ruokaa ja ulkomaillakin kokeilee sokkona outoja ruokia niinkun me muutkin. Kannattaa kasvattaa lapsia toki maistamaan mutta muistakaa että sillä tiukalla kurilla voi olla toinenkin puoli.
Pitäis aina näissä muistuttaa, että mielenterveysongelmaiset sitten erikseen, jos on mt-ongelmaa niin lapsikin voi käyttäytyä hyvin itsetuhoisesti, mutta se ei taatusti johdu siitä, että on todettu että "syö tai ole syömättä", ongelma on ollut jo valmiiksi siellä pääkopassa, sunkaan tilannetta ei korjannut se, että sait sitten syödä mitä halusit, silti tuli myöhemmin isoja ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela - 72 kirjoitti:
"Aika äkkiä sekä lapset itse että henkilökunta oppivat sen, mikä on kenenkin herkkua ja mikä ei vaan millään maistu. Silloin ei tietenkään alunperinkään lautaselle laiteta kuin minimaalisen vähän sellaista, mikä ei millään maistu, jotta se maistaminen ei ihan ylivoimaiselta sentään tuntuisi."
Mutta laitettava on silti, minimaalisen vähän mutta näkyvästi lapsen lautaselle vaikka "aika äkkiä opittu mikä ei vaan millään maistu".
Tuo logiikka juuri on omituinen.
Jep, tiedetään ettet tykkää ja itkuun tämäkin ruokailu päättyy, mutta vähän kiusataan silti ja laitetaan siihen lautaselle..
Päiväkodissa lapselle kuuluu tarjota kaikkea, mitä ateriaan sisältyy. Eivät työntekijät voi lapsen puolesta tehdä päätöstä, että hänelle ei enää koskaan tarjota esim. salaattia, koska hän ensimmäisellä kerralla jätti sen syömättä. Sitä salaattia laitetaan lapselle tarjolle joka ikinen kerta, kun sitä on tarjolla, että lapsella on mahdollisuus valita, haluaako hän kenties tällä kerralla sitä syödä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa nämä traumatisoituneet vouhkaajat olla maistamatta ihan vaan periaatteesta siksi kun joskus kun oli 2-3v piti maistaa jotain pahaa päiväkodissa. Ei sillä että nyt keski-ikäisenä maku saattaa olla eri ole väliä. Ei vaikka se sama ruoka eri ihmisen tekemänä näyttää ja tuoksuu hyvältä ja muut sitä syö hyvällä halulla. Ei ei ihan vaan periaatteesta. Raukat jääneet jumiin lapsuuteen ja se lapsellisuus tulee esiin ruuan kanssa kiukutellessa.
Mun maku on nyt eri kuin lapsena mutta en silti väheksy lapsuuden makuaistiani. En edelleenkään ymmärrä miksi päiväkodeissa ja joissain kodeissa ruokailusta ja syömisestä pitää tehdä julmettu taisto. Mun periaate on että ruokailusta tehdään rauhallinen ja kiireetön. Aikuisen asenne ruokaan on sellainen että se on hyvää ja on hyvä syödä. Mutta ketään ei pakoteta. Meillä puhutaan päiväkodissa maistamisesta mutta en valvo onko lapsi maistanut, jos sanoo että on se riittää minulle. Leipää saa ruuan kanssa ja sitä tarjotaan koska se kuuluu yhteiskunnan tarjoamaan ateriaan. Se ei ole rangaistus tai palkkio, jokainen voi valita juoko maitoa tai vettä eikä siitä tehdä numeroa. Jos ottaa kastiketta eikä tykkääkään niin ei muuta kuin kastike kompostiastiaan ja se siitä.
Vanhempien kanssa ei tehdä mitään sopimuksia ruuasta, allergiat on erikseen. Näillä säännöillä mennään ja yllättäen lapset syö hyvin, kun ei ole pakko eikä ruokailu aiheuta stressiä.
t. päikyn täti edelleen
Tämä. Miksi ihmeessä ruuasta tehdään joku valtataisto?? Sitä syödään jos on nälkä ja jos ei ole, ei syödä. Aikuinen toki voi kannustaa ja esimerkillä näyttää mallia miten syödään reippaasti mutta silti se on lapsen oma päätös syökö hän ja mitä jättää syömättä.
Noniin eli mikä ongelma sitten, että ei täytä sitä lapsen mahaa leivällä jos lapsi kerta saa päättää syökö sitä pahaa ruokaa vai jättääkö syömättä? Sitten voi nousta pöydästä ja odottaa seuraavaa ruokailua, jos se tarjolla oleva ei maistu.
Se ongelma että lasta rangaistaan siitä jos ei tykkää jostain ruuasta "et saa sitten leipääkään!" pelkkää vittuilua.
Miksi ei voisi syödä sellaista ruokaa, josta ei tykkää?
Miksi pitäisi väkisin syödä jos ei halua? Käytätkö sinä mielestäsi rumia vai kauniita vaatteita? Miksi?
Siksi, että jää nälkäiseksi, jos ei syö. Laitosruoan ei ole tarkoituskaan olla mikään gourmetateria, vaan sen on tarkoitus täyttää vatsa, jotta lapsi jaksaa olla hoidossa (usein suurimman osan valveillaoloajastaan) näkemättä nälkää. Töissä joudun käyttämään mielestäni rumia työvaatteita, mutta ei ole muuta vaihtoehtoa, niin totta kai mieluummin pukeudun kuin olen ilman vaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Julma elämä pakottaa minut nyt lähtemään treeneihin: Pitää joko lähteä treeneihin tai sitten olla lähtemättä. Miten selviän tästä traumaattisesta tilanteesta? Ketä voin syyttää tästä?
Olisko tuo aloituksen mainitsema vain lapsen valmistamista sitä oikeaa elämää varten, missä ei vain yksinkertaisesti ole kuin ne kaksi vaihtoehtoa, joista pitää valita. Elämä ei tarjoa kovin usein vaihtoehtoisia parempia ratkaisuja jos päättää esim. jäädä pois jostain tai olla tekemättä jotakin, tuo on ihan sellainen perusoppi, jonka päälle voi sitten lapsen kasvaessa lähteä pinoamaan lisää vastaavia, kenties vähän monimutkaisempia ja pitkäkantoisempia tilanteita.
Jos et syö, sinulla on nälkä, jos et käy pissalla kun sen aika on, voi tulla pissa housuun, jos et laita pipoa päähän, sinun korviasi saattaa palella, jos et lähde treeneihin, jäät treeneistä pois, jos et tankkaa autoa, ei auto liiku kohta minnekkään, jos et mene kouluun, et opi asioita, et pärjää kokeissa, saat huonoja numeroita jne.
Ei saa enää nykyisin kato kun psykologit kieltää. Lapset kasvaa kieroon ja tulee kauheita kriminaaleja jne siitä että kaikki ei ole hauskaa ja joskus vaaditaan. Kaikki pitää taputella kivaksi ja hauskaksi ja curlingata kaikki helpoksi lapselle. Näin niistä tulee vastuuntuntoisia ja avoimia aikuisia jotka osaa ajatella muitakin jne... ....eiku....
Noo sitten kun sinä itse vapaaehtoisesti aina valitset kaupasta jotain aamupalaa itsellesi mitä et voi sietää ja tunnollisesti vuodesta toiseen syöt sitä (jostain syystä?!) niin voit tulla kertomaan lisää miten lapsenkin täytyy vaan syödä.
En tiennyt että sielä päiväkodissa on joka päivä samaa pahaa ruokaa sille lapselle. Ehkä kannattaa ottaa yhteyttä johonkin korkeammalle että lapsille tarjotaan samaa ruokaa joka päivä lounaaksi.
Meillä tehdään kotona monipuolisesti eri ruokia ja aina välillä sattuu jokaisen kohdalle se ruoka mistä ei pidä. Silti kaikki syö mukisematta tai edes maistaa. Myös minä. Nuorimmainen rakastaa ranskalaisia ja paneerattuja kalafileitä. Itse en tykkää ranskalaisista mutta silti syön niitä. Keskimmäinen tykkää taas makaronilaatikosta joka maistuu minun suuhun pahvilta mutta syön sitä silti. Vanhin taas tykkää uuni makkarasta mikä on minulle vain rasvainen pala lihaa ja ällöttää mutta silti syön sitä edes sen palan. Mies taas imuroi kaiken hyvällä halulla. Muuten on meillä yleensä ruokia mitä kaikki syö. Mutta silti joskus nyt vaan jokaisen kohdalle sattuu toisen herkkuruokapäivä joka on toisen ällöruokapäivä. Se on elämää ja silti pitäisi voida syödä että jaksaa vaikka nyt ei sitä omaa herkkua ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa nämä traumatisoituneet vouhkaajat olla maistamatta ihan vaan periaatteesta siksi kun joskus kun oli 2-3v piti maistaa jotain pahaa päiväkodissa. Ei sillä että nyt keski-ikäisenä maku saattaa olla eri ole väliä. Ei vaikka se sama ruoka eri ihmisen tekemänä näyttää ja tuoksuu hyvältä ja muut sitä syö hyvällä halulla. Ei ei ihan vaan periaatteesta. Raukat jääneet jumiin lapsuuteen ja se lapsellisuus tulee esiin ruuan kanssa kiukutellessa.
Mun maku on nyt eri kuin lapsena mutta en silti väheksy lapsuuden makuaistiani. En edelleenkään ymmärrä miksi päiväkodeissa ja joissain kodeissa ruokailusta ja syömisestä pitää tehdä julmettu taisto. Mun periaate on että ruokailusta tehdään rauhallinen ja kiireetön. Aikuisen asenne ruokaan on sellainen että se on hyvää ja on hyvä syödä. Mutta ketään ei pakoteta. Meillä puhutaan päiväkodissa maistamisesta mutta en valvo onko lapsi maistanut, jos sanoo että on se riittää minulle. Leipää saa ruuan kanssa ja sitä tarjotaan koska se kuuluu yhteiskunnan tarjoamaan ateriaan. Se ei ole rangaistus tai palkkio, jokainen voi valita juoko maitoa tai vettä eikä siitä tehdä numeroa. Jos ottaa kastiketta eikä tykkääkään niin ei muuta kuin kastike kompostiastiaan ja se siitä.
Vanhempien kanssa ei tehdä mitään sopimuksia ruuasta, allergiat on erikseen. Näillä säännöillä mennään ja yllättäen lapset syö hyvin, kun ei ole pakko eikä ruokailu aiheuta stressiä.
t. päikyn täti edelleen
Tämä. Miksi ihmeessä ruuasta tehdään joku valtataisto?? Sitä syödään jos on nälkä ja jos ei ole, ei syödä. Aikuinen toki voi kannustaa ja esimerkillä näyttää mallia miten syödään reippaasti mutta silti se on lapsen oma päätös syökö hän ja mitä jättää syömättä.
Noniin eli mikä ongelma sitten, että ei täytä sitä lapsen mahaa leivällä jos lapsi kerta saa päättää syökö sitä pahaa ruokaa vai jättääkö syömättä? Sitten voi nousta pöydästä ja odottaa seuraavaa ruokailua, jos se tarjolla oleva ei maistu.
Se ongelma että lasta rangaistaan siitä jos ei tykkää jostain ruuasta "et saa sitten leipääkään!" pelkkää vittuilua.
Miksi ei voisi syödä sellaista ruokaa, josta ei tykkää?
Miksi pitäisi väkisin syödä jos ei halua? Käytätkö sinä mielestäsi rumia vai kauniita vaatteita? Miksi?
Siksi, että jää nälkäiseksi, jos ei syö. Laitosruoan ei ole tarkoituskaan olla mikään gourmetateria, vaan sen on tarkoitus täyttää vatsa, jotta lapsi jaksaa olla hoidossa (usein suurimman osan valveillaoloajastaan) näkemättä nälkää. Töissä joudun käyttämään mielestäni rumia työvaatteita, mutta ei ole muuta vaihtoehtoa, niin totta kai mieluummin pukeudun kuin olen ilman vaatteita.
Jokaisen itsemääräämisoikeuteen kuuluu että päättää itse syökö vai eikö, eikä ketään kuulu siitä valinnasta rangaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Julma elämä pakottaa minut nyt lähtemään treeneihin: Pitää joko lähteä treeneihin tai sitten olla lähtemättä. Miten selviän tästä traumaattisesta tilanteesta? Ketä voin syyttää tästä?
Olisko tuo aloituksen mainitsema vain lapsen valmistamista sitä oikeaa elämää varten, missä ei vain yksinkertaisesti ole kuin ne kaksi vaihtoehtoa, joista pitää valita. Elämä ei tarjoa kovin usein vaihtoehtoisia parempia ratkaisuja jos päättää esim. jäädä pois jostain tai olla tekemättä jotakin, tuo on ihan sellainen perusoppi, jonka päälle voi sitten lapsen kasvaessa lähteä pinoamaan lisää vastaavia, kenties vähän monimutkaisempia ja pitkäkantoisempia tilanteita.
Jos et syö, sinulla on nälkä, jos et käy pissalla kun sen aika on, voi tulla pissa housuun, jos et laita pipoa päähän, sinun korviasi saattaa palella, jos et lähde treeneihin, jäät treeneistä pois, jos et tankkaa autoa, ei auto liiku kohta minnekkään, jos et mene kouluun, et opi asioita, et pärjää kokeissa, saat huonoja numeroita jne.
Ei saa enää nykyisin kato kun psykologit kieltää. Lapset kasvaa kieroon ja tulee kauheita kriminaaleja jne siitä että kaikki ei ole hauskaa ja joskus vaaditaan. Kaikki pitää taputella kivaksi ja hauskaksi ja curlingata kaikki helpoksi lapselle. Näin niistä tulee vastuuntuntoisia ja avoimia aikuisia jotka osaa ajatella muitakin jne... ....eiku....
Noo sitten kun sinä itse vapaaehtoisesti aina valitset kaupasta jotain aamupalaa itsellesi mitä et voi sietää ja tunnollisesti vuodesta toiseen syöt sitä (jostain syystä?!) niin voit tulla kertomaan lisää miten lapsenkin täytyy vaan syödä.
En tykkää kasviksista, syön niitä silti. Ei varmaan tarvitse perustella miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa nämä traumatisoituneet vouhkaajat olla maistamatta ihan vaan periaatteesta siksi kun joskus kun oli 2-3v piti maistaa jotain pahaa päiväkodissa. Ei sillä että nyt keski-ikäisenä maku saattaa olla eri ole väliä. Ei vaikka se sama ruoka eri ihmisen tekemänä näyttää ja tuoksuu hyvältä ja muut sitä syö hyvällä halulla. Ei ei ihan vaan periaatteesta. Raukat jääneet jumiin lapsuuteen ja se lapsellisuus tulee esiin ruuan kanssa kiukutellessa.
Mun maku on nyt eri kuin lapsena mutta en silti väheksy lapsuuden makuaistiani. En edelleenkään ymmärrä miksi päiväkodeissa ja joissain kodeissa ruokailusta ja syömisestä pitää tehdä julmettu taisto. Mun periaate on että ruokailusta tehdään rauhallinen ja kiireetön. Aikuisen asenne ruokaan on sellainen että se on hyvää ja on hyvä syödä. Mutta ketään ei pakoteta. Meillä puhutaan päiväkodissa maistamisesta mutta en valvo onko lapsi maistanut, jos sanoo että on se riittää minulle. Leipää saa ruuan kanssa ja sitä tarjotaan koska se kuuluu yhteiskunnan tarjoamaan ateriaan. Se ei ole rangaistus tai palkkio, jokainen voi valita juoko maitoa tai vettä eikä siitä tehdä numeroa. Jos ottaa kastiketta eikä tykkääkään niin ei muuta kuin kastike kompostiastiaan ja se siitä.
Vanhempien kanssa ei tehdä mitään sopimuksia ruuasta, allergiat on erikseen. Näillä säännöillä mennään ja yllättäen lapset syö hyvin, kun ei ole pakko eikä ruokailu aiheuta stressiä.
t. päikyn täti edelleen
Tämä. Miksi ihmeessä ruuasta tehdään joku valtataisto?? Sitä syödään jos on nälkä ja jos ei ole, ei syödä. Aikuinen toki voi kannustaa ja esimerkillä näyttää mallia miten syödään reippaasti mutta silti se on lapsen oma päätös syökö hän ja mitä jättää syömättä.
Noniin eli mikä ongelma sitten, että ei täytä sitä lapsen mahaa leivällä jos lapsi kerta saa päättää syökö sitä pahaa ruokaa vai jättääkö syömättä? Sitten voi nousta pöydästä ja odottaa seuraavaa ruokailua, jos se tarjolla oleva ei maistu.
Se ongelma että lasta rangaistaan siitä jos ei tykkää jostain ruuasta "et saa sitten leipääkään!" pelkkää vittuilua.
Miksi ei voisi syödä sellaista ruokaa, josta ei tykkää?
Miksi pitäisi väkisin syödä jos ei halua? Käytätkö sinä mielestäsi rumia vai kauniita vaatteita? Miksi?
Siksi, että jää nälkäiseksi, jos ei syö. Laitosruoan ei ole tarkoituskaan olla mikään gourmetateria, vaan sen on tarkoitus täyttää vatsa, jotta lapsi jaksaa olla hoidossa (usein suurimman osan valveillaoloajastaan) näkemättä nälkää. Töissä joudun käyttämään mielestäni rumia työvaatteita, mutta ei ole muuta vaihtoehtoa, niin totta kai mieluummin pukeudun kuin olen ilman vaatteita.
Jokaisen itsemääräämisoikeuteen kuuluu että päättää itse syökö vai eikö, eikä ketään kuulu siitä valinnasta rangaista.
Sitähän tässä on yli 20 sivua jankattu, että ketään ei pakoteta syömään, vaan lapsi voi itse tehdä päätöksen syökö, vai onko syömättä ja on sitten nälissään. Jokaisella on itsemääräämisoikeus, mutta jokaisella on myös vastuu valinnoistaan. Voi joko jättää syömättä, mutta sitten jää nälkä, eikä elimistö voi hyvin moneen tuntiin, tai sitten voi sen muutaman minuutin kärsiä "pahasta" mausta suussa ja olla kylläinen monta tuntia. Kumpikaan vaihtoehdoista ei ole mikään rankaisu, vaan seuraus omasta valinnasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Julma elämä pakottaa minut nyt lähtemään treeneihin: Pitää joko lähteä treeneihin tai sitten olla lähtemättä. Miten selviän tästä traumaattisesta tilanteesta? Ketä voin syyttää tästä?
Olisko tuo aloituksen mainitsema vain lapsen valmistamista sitä oikeaa elämää varten, missä ei vain yksinkertaisesti ole kuin ne kaksi vaihtoehtoa, joista pitää valita. Elämä ei tarjoa kovin usein vaihtoehtoisia parempia ratkaisuja jos päättää esim. jäädä pois jostain tai olla tekemättä jotakin, tuo on ihan sellainen perusoppi, jonka päälle voi sitten lapsen kasvaessa lähteä pinoamaan lisää vastaavia, kenties vähän monimutkaisempia ja pitkäkantoisempia tilanteita.
Jos et syö, sinulla on nälkä, jos et käy pissalla kun sen aika on, voi tulla pissa housuun, jos et laita pipoa päähän, sinun korviasi saattaa palella, jos et lähde treeneihin, jäät treeneistä pois, jos et tankkaa autoa, ei auto liiku kohta minnekkään, jos et mene kouluun, et opi asioita, et pärjää kokeissa, saat huonoja numeroita jne.
Ei saa enää nykyisin kato kun psykologit kieltää. Lapset kasvaa kieroon ja tulee kauheita kriminaaleja jne siitä että kaikki ei ole hauskaa ja joskus vaaditaan. Kaikki pitää taputella kivaksi ja hauskaksi ja curlingata kaikki helpoksi lapselle. Näin niistä tulee vastuuntuntoisia ja avoimia aikuisia jotka osaa ajatella muitakin jne... ....eiku....
Noo sitten kun sinä itse vapaaehtoisesti aina valitset kaupasta jotain aamupalaa itsellesi mitä et voi sietää ja tunnollisesti vuodesta toiseen syöt sitä (jostain syystä?!) niin voit tulla kertomaan lisää miten lapsenkin täytyy vaan syödä.
En tykkää kasviksista, syön niitä silti. Ei varmaan tarvitse perustella miksi?
Tuskin silti valitset juuri sitä inhokkikasvista aina uudestaan kun niitä on vähemmänkin inhottavia. Juu nyt tulet kommentoimaan että juuri sen valitset aina, kyllä kyllå.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa nämä traumatisoituneet vouhkaajat olla maistamatta ihan vaan periaatteesta siksi kun joskus kun oli 2-3v piti maistaa jotain pahaa päiväkodissa. Ei sillä että nyt keski-ikäisenä maku saattaa olla eri ole väliä. Ei vaikka se sama ruoka eri ihmisen tekemänä näyttää ja tuoksuu hyvältä ja muut sitä syö hyvällä halulla. Ei ei ihan vaan periaatteesta. Raukat jääneet jumiin lapsuuteen ja se lapsellisuus tulee esiin ruuan kanssa kiukutellessa.
Mun maku on nyt eri kuin lapsena mutta en silti väheksy lapsuuden makuaistiani. En edelleenkään ymmärrä miksi päiväkodeissa ja joissain kodeissa ruokailusta ja syömisestä pitää tehdä julmettu taisto. Mun periaate on että ruokailusta tehdään rauhallinen ja kiireetön. Aikuisen asenne ruokaan on sellainen että se on hyvää ja on hyvä syödä. Mutta ketään ei pakoteta. Meillä puhutaan päiväkodissa maistamisesta mutta en valvo onko lapsi maistanut, jos sanoo että on se riittää minulle. Leipää saa ruuan kanssa ja sitä tarjotaan koska se kuuluu yhteiskunnan tarjoamaan ateriaan. Se ei ole rangaistus tai palkkio, jokainen voi valita juoko maitoa tai vettä eikä siitä tehdä numeroa. Jos ottaa kastiketta eikä tykkääkään niin ei muuta kuin kastike kompostiastiaan ja se siitä.
Vanhempien kanssa ei tehdä mitään sopimuksia ruuasta, allergiat on erikseen. Näillä säännöillä mennään ja yllättäen lapset syö hyvin, kun ei ole pakko eikä ruokailu aiheuta stressiä.
t. päikyn täti edelleen
Tämä. Miksi ihmeessä ruuasta tehdään joku valtataisto?? Sitä syödään jos on nälkä ja jos ei ole, ei syödä. Aikuinen toki voi kannustaa ja esimerkillä näyttää mallia miten syödään reippaasti mutta silti se on lapsen oma päätös syökö hän ja mitä jättää syömättä.
Noniin eli mikä ongelma sitten, että ei täytä sitä lapsen mahaa leivällä jos lapsi kerta saa päättää syökö sitä pahaa ruokaa vai jättääkö syömättä? Sitten voi nousta pöydästä ja odottaa seuraavaa ruokailua, jos se tarjolla oleva ei maistu.
Se ongelma että lasta rangaistaan siitä jos ei tykkää jostain ruuasta "et saa sitten leipääkään!" pelkkää vittuilua.
Miksi ei voisi syödä sellaista ruokaa, josta ei tykkää?
Miksi pitäisi väkisin syödä jos ei halua? Käytätkö sinä mielestäsi rumia vai kauniita vaatteita? Miksi?
Siksi, että jää nälkäiseksi, jos ei syö. Laitosruoan ei ole tarkoituskaan olla mikään gourmetateria, vaan sen on tarkoitus täyttää vatsa, jotta lapsi jaksaa olla hoidossa (usein suurimman osan valveillaoloajastaan) näkemättä nälkää. Töissä joudun käyttämään mielestäni rumia työvaatteita, mutta ei ole muuta vaihtoehtoa, niin totta kai mieluummin pukeudun kuin olen ilman vaatteita.
Jokaisen itsemääräämisoikeuteen kuuluu että päättää itse syökö vai eikö, eikä ketään kuulu siitä valinnasta rangaista.
Sitähän tässä on yli 20 sivua jankattu, että ketään ei pakoteta syömään, vaan lapsi voi itse tehdä päätöksen syökö, vai onko syömättä ja on sitten nälissään. Jokaisella on itsemääräämisoikeus, mutta jokaisella on myös vastuu valinnoistaan. Voi joko jättää syömättä, mutta sitten jää nälkä, eikä elimistö voi hyvin moneen tuntiin, tai sitten voi sen muutaman minuutin kärsiä "pahasta" mausta suussa ja olla kylläinen monta tuntia. Kumpikaan vaihtoehdoista ei ole mikään rankaisu, vaan seuraus omasta valinnasta.
Kyllä se on rankaisu jos syömätön ei saa leipää, mutta se joka syö saa.
Vierailija kirjoitti:
Eli:
1. Lasta ei saa kehottaa maistamaan ruokaa.
2. Lasta ei saa kannustaa maistamaan ruokaa.
3. Lapsi päättää mitä syö, hän on riittävän kehittynyt ymmärtääkseen millainen on tasapainoinen ruokavalio ja miksi on tärkeää syödä monipuolisesti, tämän vuoksi lapsi voi itse päättää mitä syö, jos haluaa syödä pelkkää leipää päivästä toiseen se on lapsen päätös ja lapsi kantaa vastuun päätöksestään.
4. Lasta ei saa kehua jos maistaa ruokaa, koska muille lapsille tulee paineita ja pahamieli jos eivät ole maistaneet eivätkä ole saaneet kehujakaan.
Näinkö minä lastenhoitajana toimin tästä lähtien jokaisen lapsen kohdalla? 100% neutraali ruokailu, jossa pyritään välttelemään ruokailusta puhumista, ettei lapsille tule traumoja siitä, kun "pakotetaan" syömään.
Juuri niin, neutraali ruokailu jossa ei ole pakkoa suuntaan tai toiseen. Voit sanoa että onpas salaatti tänään hyvää, kokeilitko Mirkku sitä? Lapsi päättää mitä syö. Voit puhua monipuolisuudesta että onpa tänään hyvin laitettu ruoka, salaattia ja kalaa mutta et voi nalkuttaa 3-vuotiaalle että nyt syö kuule ruokaympyrän mukana koostaen lautasen terveellisesti. Ei tarvitse kehua että maistoi, se ei ole kehun paikka. Voit sanoa että sujuipa ruokailu tänään koko ryhmällä hyvin, kuka kokeili miltä paahdettu porkkana maistui. Ja sitten kysyt vaikka yhdeltä lapselta miltä se maistui ja vertailette makuelämyksiä.
Vaatii ehkä uudenlaista ajattelua ruokailun suhteen mutta suosittelen kokeilemaan.
t. Päikyn täti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Julma elämä pakottaa minut nyt lähtemään treeneihin: Pitää joko lähteä treeneihin tai sitten olla lähtemättä. Miten selviän tästä traumaattisesta tilanteesta? Ketä voin syyttää tästä?
Olisko tuo aloituksen mainitsema vain lapsen valmistamista sitä oikeaa elämää varten, missä ei vain yksinkertaisesti ole kuin ne kaksi vaihtoehtoa, joista pitää valita. Elämä ei tarjoa kovin usein vaihtoehtoisia parempia ratkaisuja jos päättää esim. jäädä pois jostain tai olla tekemättä jotakin, tuo on ihan sellainen perusoppi, jonka päälle voi sitten lapsen kasvaessa lähteä pinoamaan lisää vastaavia, kenties vähän monimutkaisempia ja pitkäkantoisempia tilanteita.
Jos et syö, sinulla on nälkä, jos et käy pissalla kun sen aika on, voi tulla pissa housuun, jos et laita pipoa päähän, sinun korviasi saattaa palella, jos et lähde treeneihin, jäät treeneistä pois, jos et tankkaa autoa, ei auto liiku kohta minnekkään, jos et mene kouluun, et opi asioita, et pärjää kokeissa, saat huonoja numeroita jne.
Ei saa enää nykyisin kato kun psykologit kieltää. Lapset kasvaa kieroon ja tulee kauheita kriminaaleja jne siitä että kaikki ei ole hauskaa ja joskus vaaditaan. Kaikki pitää taputella kivaksi ja hauskaksi ja curlingata kaikki helpoksi lapselle. Näin niistä tulee vastuuntuntoisia ja avoimia aikuisia jotka osaa ajatella muitakin jne... ....eiku....
Noo sitten kun sinä itse vapaaehtoisesti aina valitset kaupasta jotain aamupalaa itsellesi mitä et voi sietää ja tunnollisesti vuodesta toiseen syöt sitä (jostain syystä?!) niin voit tulla kertomaan lisää miten lapsenkin täytyy vaan syödä.
En tykkää kasviksista, syön niitä silti. Ei varmaan tarvitse perustella miksi?
Miksi syöt? Mä syön niitä kasviksia joista tykkään. Enemmän ehkä sanelee tekotapa. En pidä keitetystä kukkakaalista mutta pidän kukkakaaligratiinista yli kaiken. Arvaa kumpaa syön?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli:
1. Lasta ei saa kehottaa maistamaan ruokaa.
2. Lasta ei saa kannustaa maistamaan ruokaa.
3. Lapsi päättää mitä syö, hän on riittävän kehittynyt ymmärtääkseen millainen on tasapainoinen ruokavalio ja miksi on tärkeää syödä monipuolisesti, tämän vuoksi lapsi voi itse päättää mitä syö, jos haluaa syödä pelkkää leipää päivästä toiseen se on lapsen päätös ja lapsi kantaa vastuun päätöksestään.
4. Lasta ei saa kehua jos maistaa ruokaa, koska muille lapsille tulee paineita ja pahamieli jos eivät ole maistaneet eivätkä ole saaneet kehujakaan.
Näinkö minä lastenhoitajana toimin tästä lähtien jokaisen lapsen kohdalla? 100% neutraali ruokailu, jossa pyritään välttelemään ruokailusta puhumista, ettei lapsille tule traumoja siitä, kun "pakotetaan" syömään.
Juuri niin, neutraali ruokailu jossa ei ole pakkoa suuntaan tai toiseen. Voit sanoa että onpas salaatti tänään hyvää, kokeilitko Mirkku sitä? Lapsi päättää mitä syö. Voit puhua monipuolisuudesta että onpa tänään hyvin laitettu ruoka, salaattia ja kalaa mutta et voi nalkuttaa 3-vuotiaalle että nyt syö kuule ruokaympyrän mukana koostaen lautasen terveellisesti. Ei tarvitse kehua että maistoi, se ei ole kehun paikka. Voit sanoa että sujuipa ruokailu tänään koko ryhmällä hyvin, kuka kokeili miltä paahdettu porkkana maistui. Ja sitten kysyt vaikka yhdeltä lapselta miltä se maistui ja vertailette makuelämyksiä.
Vaatii ehkä uudenlaista ajattelua ruokailun suhteen mutta suosittelen kokeilemaan.
t. Päikyn täti
Entäpä jos se päikyn täti ei tykkää salaatista, kalasta, tai porkkanoista eikä suostu esimerkkiruokailijanakaan niitä maistamaan, koska hänellä on itsemääräämisoikeus siitä, mitä suuhunsa laittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Julma elämä pakottaa minut nyt lähtemään treeneihin: Pitää joko lähteä treeneihin tai sitten olla lähtemättä. Miten selviän tästä traumaattisesta tilanteesta? Ketä voin syyttää tästä?
Olisko tuo aloituksen mainitsema vain lapsen valmistamista sitä oikeaa elämää varten, missä ei vain yksinkertaisesti ole kuin ne kaksi vaihtoehtoa, joista pitää valita. Elämä ei tarjoa kovin usein vaihtoehtoisia parempia ratkaisuja jos päättää esim. jäädä pois jostain tai olla tekemättä jotakin, tuo on ihan sellainen perusoppi, jonka päälle voi sitten lapsen kasvaessa lähteä pinoamaan lisää vastaavia, kenties vähän monimutkaisempia ja pitkäkantoisempia tilanteita.
Jos et syö, sinulla on nälkä, jos et käy pissalla kun sen aika on, voi tulla pissa housuun, jos et laita pipoa päähän, sinun korviasi saattaa palella, jos et lähde treeneihin, jäät treeneistä pois, jos et tankkaa autoa, ei auto liiku kohta minnekkään, jos et mene kouluun, et opi asioita, et pärjää kokeissa, saat huonoja numeroita jne.
Ei saa enää nykyisin kato kun psykologit kieltää. Lapset kasvaa kieroon ja tulee kauheita kriminaaleja jne siitä että kaikki ei ole hauskaa ja joskus vaaditaan. Kaikki pitää taputella kivaksi ja hauskaksi ja curlingata kaikki helpoksi lapselle. Näin niistä tulee vastuuntuntoisia ja avoimia aikuisia jotka osaa ajatella muitakin jne... ....eiku....
Noo sitten kun sinä itse vapaaehtoisesti aina valitset kaupasta jotain aamupalaa itsellesi mitä et voi sietää ja tunnollisesti vuodesta toiseen syöt sitä (jostain syystä?!) niin voit tulla kertomaan lisää miten lapsenkin täytyy vaan syödä.
En tykkää kasviksista, syön niitä silti. Ei varmaan tarvitse perustella miksi?
Miksi syöt? Mä syön niitä kasviksia joista tykkään. Enemmän ehkä sanelee tekotapa. En pidä keitetystä kukkakaalista mutta pidän kukkakaaligratiinista yli kaiken. Arvaa kumpaa syön?
Ja miten mahdollistat päiväkodissa että yksi saa sitä keitettyä kukkakaalia, toinen gratiinia ja kolmas höyrytettyä porkkanaa ja neljäs raastetta? Millä rahalla ja millä resursseilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli:
1. Lasta ei saa kehottaa maistamaan ruokaa.
2. Lasta ei saa kannustaa maistamaan ruokaa.
3. Lapsi päättää mitä syö, hän on riittävän kehittynyt ymmärtääkseen millainen on tasapainoinen ruokavalio ja miksi on tärkeää syödä monipuolisesti, tämän vuoksi lapsi voi itse päättää mitä syö, jos haluaa syödä pelkkää leipää päivästä toiseen se on lapsen päätös ja lapsi kantaa vastuun päätöksestään.
4. Lasta ei saa kehua jos maistaa ruokaa, koska muille lapsille tulee paineita ja pahamieli jos eivät ole maistaneet eivätkä ole saaneet kehujakaan.
Näinkö minä lastenhoitajana toimin tästä lähtien jokaisen lapsen kohdalla? 100% neutraali ruokailu, jossa pyritään välttelemään ruokailusta puhumista, ettei lapsille tule traumoja siitä, kun "pakotetaan" syömään.
Juuri niin, neutraali ruokailu jossa ei ole pakkoa suuntaan tai toiseen. Voit sanoa että onpas salaatti tänään hyvää, kokeilitko Mirkku sitä? Lapsi päättää mitä syö. Voit puhua monipuolisuudesta että onpa tänään hyvin laitettu ruoka, salaattia ja kalaa mutta et voi nalkuttaa 3-vuotiaalle että nyt syö kuule ruokaympyrän mukana koostaen lautasen terveellisesti. Ei tarvitse kehua että maistoi, se ei ole kehun paikka. Voit sanoa että sujuipa ruokailu tänään koko ryhmällä hyvin, kuka kokeili miltä paahdettu porkkana maistui. Ja sitten kysyt vaikka yhdeltä lapselta miltä se maistui ja vertailette makuelämyksiä.
Vaatii ehkä uudenlaista ajattelua ruokailun suhteen mutta suosittelen kokeilemaan.
t. Päikyn täti
Entäpä jos se päikyn täti ei tykkää salaatista, kalasta, tai porkkanoista eikä suostu esimerkkiruokailijanakaan niitä maistamaan, koska hänellä on itsemääräämisoikeus siitä, mitä suuhunsa laittaa?
Herranen aika, sitten jättää syömättä, ei se ole mikään ongelma. Aika harvoin lapset kiinnittää huomiota mitä kenenkin lautasella on. On valvonta-ateria, ei esimerkkiruokailu.
t. päikyn täti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli:
1. Lasta ei saa kehottaa maistamaan ruokaa.
2. Lasta ei saa kannustaa maistamaan ruokaa.
3. Lapsi päättää mitä syö, hän on riittävän kehittynyt ymmärtääkseen millainen on tasapainoinen ruokavalio ja miksi on tärkeää syödä monipuolisesti, tämän vuoksi lapsi voi itse päättää mitä syö, jos haluaa syödä pelkkää leipää päivästä toiseen se on lapsen päätös ja lapsi kantaa vastuun päätöksestään.
4. Lasta ei saa kehua jos maistaa ruokaa, koska muille lapsille tulee paineita ja pahamieli jos eivät ole maistaneet eivätkä ole saaneet kehujakaan.
Näinkö minä lastenhoitajana toimin tästä lähtien jokaisen lapsen kohdalla? 100% neutraali ruokailu, jossa pyritään välttelemään ruokailusta puhumista, ettei lapsille tule traumoja siitä, kun "pakotetaan" syömään.
Juuri niin, neutraali ruokailu jossa ei ole pakkoa suuntaan tai toiseen. Voit sanoa että onpas salaatti tänään hyvää, kokeilitko Mirkku sitä? Lapsi päättää mitä syö. Voit puhua monipuolisuudesta että onpa tänään hyvin laitettu ruoka, salaattia ja kalaa mutta et voi nalkuttaa 3-vuotiaalle että nyt syö kuule ruokaympyrän mukana koostaen lautasen terveellisesti. Ei tarvitse kehua että maistoi, se ei ole kehun paikka. Voit sanoa että sujuipa ruokailu tänään koko ryhmällä hyvin, kuka kokeili miltä paahdettu porkkana maistui. Ja sitten kysyt vaikka yhdeltä lapselta miltä se maistui ja vertailette makuelämyksiä.
Vaatii ehkä uudenlaista ajattelua ruokailun suhteen mutta suosittelen kokeilemaan.
t. Päikyn täti
Entäpä jos se päikyn täti ei tykkää salaatista, kalasta, tai porkkanoista eikä suostu esimerkkiruokailijanakaan niitä maistamaan, koska hänellä on itsemääräämisoikeus siitä, mitä suuhunsa laittaa?
Herranen aika, sitten jättää syömättä, ei se ole mikään ongelma. Aika harvoin lapset kiinnittää huomiota mitä kenenkin lautasella on. On valvonta-ateria, ei esimerkkiruokailu.
t. päikyn täti
Meillä on ohjeistus, että ruokailu on esimerkki lapsille ja sen mukaan sitten pitää syödä.
Ai,millä rahalla ruokitaan päiväkotilapsia. Kunnan päiväkodin budjetti laaditaan omassa hallintokunnassa ja se hyväksytään kaupunginhallituksessa ja valtuuston kokouksessa. Riippuu kunnasta, kuinka paljon budjetoidaan. Yksityinen päiväkoti päättää itse,kuinka paljon panostetaan ruokailuun. Moni vanhempi valitsee yksityisen päiväkodin, palvelusetelin avulla. Ei riipu ruoka köyhän kunnan budjetista. Siinä alkeita, olen ollut laatimassa talousarviota kaupungilla. Kunnat siis säästävät surutta lasten ruokailusta, lähes poikkeuksetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli:
1. Lasta ei saa kehottaa maistamaan ruokaa.
2. Lasta ei saa kannustaa maistamaan ruokaa.
3. Lapsi päättää mitä syö, hän on riittävän kehittynyt ymmärtääkseen millainen on tasapainoinen ruokavalio ja miksi on tärkeää syödä monipuolisesti, tämän vuoksi lapsi voi itse päättää mitä syö, jos haluaa syödä pelkkää leipää päivästä toiseen se on lapsen päätös ja lapsi kantaa vastuun päätöksestään.
4. Lasta ei saa kehua jos maistaa ruokaa, koska muille lapsille tulee paineita ja pahamieli jos eivät ole maistaneet eivätkä ole saaneet kehujakaan.
Näinkö minä lastenhoitajana toimin tästä lähtien jokaisen lapsen kohdalla? 100% neutraali ruokailu, jossa pyritään välttelemään ruokailusta puhumista, ettei lapsille tule traumoja siitä, kun "pakotetaan" syömään.
Juuri niin, neutraali ruokailu jossa ei ole pakkoa suuntaan tai toiseen. Voit sanoa että onpas salaatti tänään hyvää, kokeilitko Mirkku sitä? Lapsi päättää mitä syö. Voit puhua monipuolisuudesta että onpa tänään hyvin laitettu ruoka, salaattia ja kalaa mutta et voi nalkuttaa 3-vuotiaalle että nyt syö kuule ruokaympyrän mukana koostaen lautasen terveellisesti. Ei tarvitse kehua että maistoi, se ei ole kehun paikka. Voit sanoa että sujuipa ruokailu tänään koko ryhmällä hyvin, kuka kokeili miltä paahdettu porkkana maistui. Ja sitten kysyt vaikka yhdeltä lapselta miltä se maistui ja vertailette makuelämyksiä.
Vaatii ehkä uudenlaista ajattelua ruokailun suhteen mutta suosittelen kokeilemaan.
t. Päikyn täti
Entäpä jos se päikyn täti ei tykkää salaatista, kalasta, tai porkkanoista eikä suostu esimerkkiruokailijanakaan niitä maistamaan, koska hänellä on itsemääräämisoikeus siitä, mitä suuhunsa laittaa?
Herranen aika, sitten jättää syömättä, ei se ole mikään ongelma. Aika harvoin lapset kiinnittää huomiota mitä kenenkin lautasella on. On valvonta-ateria, ei esimerkkiruokailu.
t. päikyn täti
Koulussa on valvonta-ateria, päiväkodissa esimerkkiruokailu. Ja kyllä vain lapset kiinnittävät huomiota toisten lautasiin ja huomaavat heti, jos toisen salaattiin on osunut tomaatti ja hänelle ei, tai toisen keitossa on kaksi pippuria ja omassa yksi, tai toinen juo eri maitoa, tai syö peräti kokonaan eri ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli:
1. Lasta ei saa kehottaa maistamaan ruokaa.
2. Lasta ei saa kannustaa maistamaan ruokaa.
3. Lapsi päättää mitä syö, hän on riittävän kehittynyt ymmärtääkseen millainen on tasapainoinen ruokavalio ja miksi on tärkeää syödä monipuolisesti, tämän vuoksi lapsi voi itse päättää mitä syö, jos haluaa syödä pelkkää leipää päivästä toiseen se on lapsen päätös ja lapsi kantaa vastuun päätöksestään.
4. Lasta ei saa kehua jos maistaa ruokaa, koska muille lapsille tulee paineita ja pahamieli jos eivät ole maistaneet eivätkä ole saaneet kehujakaan.
Näinkö minä lastenhoitajana toimin tästä lähtien jokaisen lapsen kohdalla? 100% neutraali ruokailu, jossa pyritään välttelemään ruokailusta puhumista, ettei lapsille tule traumoja siitä, kun "pakotetaan" syömään.
Juuri niin, neutraali ruokailu jossa ei ole pakkoa suuntaan tai toiseen. Voit sanoa että onpas salaatti tänään hyvää, kokeilitko Mirkku sitä? Lapsi päättää mitä syö. Voit puhua monipuolisuudesta että onpa tänään hyvin laitettu ruoka, salaattia ja kalaa mutta et voi nalkuttaa 3-vuotiaalle että nyt syö kuule ruokaympyrän mukana koostaen lautasen terveellisesti. Ei tarvitse kehua että maistoi, se ei ole kehun paikka. Voit sanoa että sujuipa ruokailu tänään koko ryhmällä hyvin, kuka kokeili miltä paahdettu porkkana maistui. Ja sitten kysyt vaikka yhdeltä lapselta miltä se maistui ja vertailette makuelämyksiä.
Vaatii ehkä uudenlaista ajattelua ruokailun suhteen mutta suosittelen kokeilemaan.
t. Päikyn täti
Entäpä jos se päikyn täti ei tykkää salaatista, kalasta, tai porkkanoista eikä suostu esimerkkiruokailijanakaan niitä maistamaan, koska hänellä on itsemääräämisoikeus siitä, mitä suuhunsa laittaa?
Herranen aika, sitten jättää syömättä, ei se ole mikään ongelma. Aika harvoin lapset kiinnittää huomiota mitä kenenkin lautasella on. On valvonta-ateria, ei esimerkkiruokailu.
t. päikyn täti
Meillä on ohjeistus, että ruokailu on esimerkki lapsille ja sen mukaan sitten pitää syödä.
Se on virallisesti valvonta-ateria. Esimerkkiä näytän hyvillä pöytätavoilla, kohteliaalla kielenkäytöllä ja hyvällä suhtautumisella ruokaan. Sillä ei ole merkitystä mitä lautasellani on.
t. Päikyn täti
Noo sitten kun sinä itse vapaaehtoisesti aina valitset kaupasta jotain aamupalaa itsellesi mitä et voi sietää ja tunnollisesti vuodesta toiseen syöt sitä (jostain syystä?!) niin voit tulla kertomaan lisää miten lapsenkin täytyy vaan syödä.