Mitä mieltä ihmisestä joka ei ikinä osallistu firman pikkujouluihin?
Taas lähestyy pikkujouluaika ja muut alkaa olla innoissaan ja sitten on tämä yksi joka ei taaskaan aio tulla paikalle.
Mitä te ajattelisitte tällaisesta? En oikein tiedä syytä että miksi ei tule.. Alkoholia ei käytä mutta voisi kai sitä syömään tulla ym. Ja poistua sen jälkeen. Miksi pitää jättää kokonaan väliin?
Kommentit (767)
Vierailija kirjoitti:
Vaimo ei ole päästänyt enää sen jälkeen kun jäin kiin suhteesta työkaveriin. Silloin kun kävin niin pantiin ennen ja jälkeen bileiden. Työkaverin pikkareissa tuoksui mälli koko illan
Ei sinunkaltaisesi tupakkajonne mitään sellaista enää haista.
Jos ei pikkujouluihin tule, ei sovi työyhteisöön. Kenkää heti tilaisuuden tullen.
itsenäinen, fiksu, ei kaipaa muiden hyväksyntää
En juuri osallistu työpaikkani pikkujouluihin. Siihen on kaksikin syytä.
Ensinnäkin elämässäni on paljon muutakin kuin työ: on perhe, harrastuksia, lasten harrastuksia. Monet illat ja viikonloput ovat sutinaa ja menoa täynnä. Käytän aikani mieluummin vaikkapa perheen, harrastukseni tai ystävieni parissa kuin työkavereiden kanssa pikkujouluillen.
Toiseksi, olen työryhmässäni lääkäri, suurin osa työkavereista hoitajia. En vaan jaksa sitä kälkätystä.
Tuo on muutakin elämää -perustelu tuntuu olevan kovin yleinen, tosin ontuva selitys. Kyllä niillä aktiiveillakin on muutakin elämää, joten se ei ole selitys. Mutta tuo, että en halua kuunnella työkavereiden juttuja tai ei kiinnosta vapaa-ajalla viettää aikaa työkavereiden kanssa on varmaankin lähellä totuutta. Itse pidän pikkujouluista ja olen mukana aina kun voin, olen usein myös järjestelyissä apuna. Kerran kuitenkin sattui eräs tilanne työpaikalla, joka sai mieleni tympääntyneeksi työkavereihin niin, että ajattelin jättäväni pikkujoulut väliin. En sitä kuitenkaan tehnyt ja ihan kivaa oli. Tärkeää on, että vapaamuotoisissa tilanteissa hieman löysätään sitä solmiota, unohdetaan eturistiriidat ja kohdataan työtoverit pelkästään ihmisinä hetken ajan. Se auttaa myös työelämän tilanteissa muistamaan inhimillisyyden kaiken kiireen ja tiukkojen päätösten keskellä.
Kuten täällä on jo moneen kertaan todettu, mahdollisia syitä on monia. Minua huolestuttaisi ainoastaan jos syynä poisjääntiin on tunne siitä, että ei ole tervetullut. Muutoin jokainen tehköön mikä tuntuu itselle sopivalta.
Onpa hienoa kuulla, että on muitakin kaltaisiani. Ellei sitten kyse ole juuri minusta, hehheh. Joku jo sanoikin hyvin, että eipä paljoa vähempää voisi kiinnostaa tyhjääkin tyhjemmät ja olotilaa entisestään pahentavat työpaikkojen niin sanotut hauskanpito hetket. Ne ovat hetkiä, joissa paras kohta on se, kun ne ovat ohi. Ja kun ne viimeksi olivat ohi kauan sitten, päätin, etten koskaan enää mene mihinkään, jossa se sama naamalauma on yhdessä läjässä muualla kuin työpaikalla. Alkaa olla mitta täysi jo sitäkin. Sanonta "joukossa tyhmyys tiivistyy" on oikeaan osuva ja aivan uskomattoman totta. Niin on muuten moni muukin ajat sitten keksitty viisaus.
Meidän suuntaan ei kulje linja-autoja, ja kun pikkujoulut ovat tuollaiset kosteanpuoleiset, en halua olla ainoa selvin päin juhlija tai en viitsi toisaalta maksaa myöskään kuuttakymppiä taksimaksua kotimatkasta.
Olisi kyllä ihan piristävää, jos pikkujoulu olisi työpäivän päätteeksi vaikka pari viimeistä tuntia juhlaruokailua ennen kotiinlähtöä jonain perjantaina.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei pikkujouluihin tule, ei sovi työyhteisöön. Kenkää heti tilaisuuden tullen.
Eipä ole tullut. Meidän työpaikalla arvotetaan ihan työtaitoja eikä sitä, miten onnistuu nuolemaan pomon rsettä pikkujouluissa.
Ennen osallistuin, mutta oli pakko lopettaa. Olen yliherkkä hajusteille ja en pysty olemaan ihmisten seurassa, jotka laittavat hajusteita kuten juhliin yleensä laitetaan. Muutaman kerran oli pyyntö, että kaikki olisivat ilman hajusteita, mutta ei se toiminut. Minulle käytiin sanomassa, että "minäpä laitoin hajuvettä" tai "hihii, pistin ihan pikkuisen, et sinä edes huomaa". Yleensä olin sen parin tunnin ruokailunkin jälkeen niin sairas, että olin viikonkin puolikuntoisena töissä. Nyt heti kieltäytyessä saan ihmettelyä, että miksen tule. En jaksa enää edes selittää, sanon, että ei huvita.
Mun mies. Ei halua sekoittaa töitä ja vapaa-aikaa.
Pikkujouluissa ollaan töissä ja siellä pitää käyttäytyä sen mukaan. Jokaisen suoritusta arvioidaan, oliko se kyllin sosiaalinen, osasiko hillitä itsensä, pukeutuiko tilanteen vaatimalla tavalla ym. Työpaikasta riippuen sitä ei myöskään lasketa työtunneiksi, joten miksi mennä?
Mä osallistun jos siltä tuntuu. Nyt oon uudessa duunissa, eikä porukka oo tullut vielä niin tutuksi (=vaikuta niin kiinnostavilta tyypeiltä) että jaksaisin lähteä bilettämään niiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Idoli. Kehtaisinpa itsekin jättää työpaikan kissanristiäisiä väliin. Ei niissä ikinä ole hauskaa, keski-ikäiset vaan leikkii teiniä kun saavat "olla vapaalla" yhden illan.
Olen mieheni kanssa töissä samassa yhtiössä, mutta eri työryhmässä. Meillä työpaikan pikkujoulu ovat koko ison yhtiön avec tapahtuma. Älyttömän ihanaa olla "vapaalla" juhlimassa, kun mies joutuu edustamaan pomona myös pikkujoulussa, yleensä lähdettiin hyvissä ajoin pois ennen kuin osan porukan nesteytys nousi liian korkealle.
Nykyään harvemmin edes mennään, kun ei siellä oikeasti ole edes hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teille jotka sanotte että "on muutakin elämää/haluan viettää aikaa perheeni kanssa". Niin, tuskin ne pikkujoulut kerran vuodessa vievät paljoa teidän muulta/perhe-elämältä? Tämä on kyllä niin suomalaista, ulkomailla en ole ikinä törmännyt moiseen joukkopakoon pikkujoulujen suhteen. Ihmiset ovat päinvastoin innoissaan että kerran vuodessa ollaan vähän rennommin. Ja kyllähän ne juhlat ovat erittäin tärkeitä myös uralla etenemisen suhteen, tuskin missään työpaikassa hyvällä katsotaan jos joku jää aina pois kun jotain järjestetään.
Olen asunut ja ollut töissä Ruotsissa, Tanskassa, USA:ssa, Kanadassa, Itävallassa, Ranskassa ja Belgiassa muun muassa, eikä noissa vietetty mitään firman pikkujouluja tai vastaavia iltaisin! Käytiin jossain paremmissa paikoissa syömässä joululounaat viineineen ja palattiin vielä töihin sen jälkeen pariksi tunniksi rennommissa tunnelmissa. Ei ketään koskaan pakotettu olemaan työkavereiden seurassa työajan jälkeen. Suomi nyt on vähän outo maa muutenkin työkultturin suhteen. Yrityksissä huonot yhteishenget ja sitten niitä yritetään paikata humalahakuisten pikkujoulujen nojalla kerran vuodessa jolloin toisten tekemistä pikkujoulukännimokista saadaan keskustella taas seuraaviin pikkujouluihin saakka.
Hahaha!! Niin totta. Meillä Christmas party järkättiin team building päivän päätteeksi eli iltapäivästä eteenpäin ruokaa, viiniä, tanssia, tai joskus olla karaoke&Black Jack pöytä...jne juttuja, n. 6-8kieppeillä taisi loppua ja halukkaimmat jäi lähipubiin jatkoille.
Täällä nämä jostain syystä on illalla myöhään?
Pikkujoulujen tilalle voisi kehitellä setelin, jolla oman valinnan mukaan voisi käydä syömässä, teatterissa, konsertissa tai jossakin muussa maksullisessa tilaisuudessa itselle sopivana ajankohtana. Tällöin voisi myös valita seuransa itse.
Minä en juuri osallistunut työnantajan jouluaterialle. Sanoin, että jos se osallistuminen katsotaan "pakolliseksi", minun palkastani voi veloittaa aterian hinnan verran euroja, mutta iltaani en pilaa!
Vierailija kirjoitti:
Meidän suuntaan ei kulje linja-autoja, ja kun pikkujoulut ovat tuollaiset kosteanpuoleiset, en halua olla ainoa selvin päin juhlija tai en viitsi toisaalta maksaa myöskään kuuttakymppiä taksimaksua kotimatkasta.
Olisi kyllä ihan piristävää, jos pikkujoulu olisi työpäivän päätteeksi vaikka pari viimeistä tuntia juhlaruokailua ennen kotiinlähtöä jonain perjantaina.
Tämä. Miksei pikkujoulut voi olla laadukas päivällinen heti töiden jälkeen? Tulisi halvemmaksi ja varmaan useampi osallistuisi.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on muutakin elämää -perustelu tuntuu olevan kovin yleinen, tosin ontuva selitys. Kyllä niillä aktiiveillakin on muutakin elämää, joten se ei ole selitys. Mutta tuo, että en halua kuunnella työkavereiden juttuja tai ei kiinnosta vapaa-ajalla viettää aikaa työkavereiden kanssa on varmaankin lähellä totuutta. Itse pidän pikkujouluista ja olen mukana aina kun voin, olen usein myös järjestelyissä apuna. Kerran kuitenkin sattui eräs tilanne työpaikalla, joka sai mieleni tympääntyneeksi työkavereihin niin, että ajattelin jättäväni pikkujoulut väliin. En sitä kuitenkaan tehnyt ja ihan kivaa oli. Tärkeää on, että vapaamuotoisissa tilanteissa hieman löysätään sitä solmiota, unohdetaan eturistiriidat ja kohdataan työtoverit pelkästään ihmisinä hetken ajan. Se auttaa myös työelämän tilanteissa muistamaan inhimillisyyden kaiken kiireen ja tiukkojen päätösten keskellä.
Kuulostat tosi "kivalta" työkaverilta. Perustelujakin analysoit ja yhden hyväksyt, mutta toista et, koska sinä et ymmärrä etkä usko sitä. Siinäpä inhimillisyyttä..
Olet varmaan muitakin tapahtumia järjestämässä. Nämä tyypit ovat juuri niitä ketkä sitten valittavat, kun porukkaa ei kiinnosta. Niin, sellaista se on. Vaikka sinua kiinnostaa, kaikkia ei.
Lopun fraasioksennuksesta sanoisin vain sen verran, että jokainen meistä kohtaa työtoverit ihmisinä joka työpäivän ajan, ei siihen tarvita erikoisjärjestelyjä.
Mä oon sosiaalialalla ja tykkään ihmisistä, niin asiakkaista kuin työkavereistakin. Mutta kyllä se vaan niin menee, että saan ihmisistä ihan tarpeekseni työaikana, ja vapaa-aikani haluan käyttää ihan johonkin muuhun kuin työporukan kanssa olemiseen. Juu olen myös aika introvertti. Mulle riittää työyhteisön hengen luomiseen se, että pyrin itse olemaan mukava muille siellä työpaikalla. Ja onhan se kivaakin se TYHY jota firma tarjoaa 4 h ja 30 e /vuosi työajan puitteissa. Yhdessä mietitään aina, että jonain perjantaina mennään ensin yhdessä lounaalle ja tehdään sen jälkeen jotain pientä kivaa josta kaikki tykkää.
Työpaikkoja on vaihtunut ja kaikissa on aina sillä hetkellä ollut mukavaa niitten ihmisten kanssa joita siellä milloinkin on. Mutta ei ne ihmiset ole jääneet elämään sen kummemmin. Facessa ollaan kamuuja mutta se siitä. Vapaa-aika ja elämä vietetään ihna muiden ihmisten seurassa. Toisinaan oon sitä mieltä, että parasta seuraa on vapaalla koirani, ja muita en edes kaipaa...