Lue keskustelun säännöt.
Haluaisiko joku oikeasti puhua kanssani Jeesuksesta?
20.10.2017 |
Mulla on ollut vaikea elämä. Viime aikoina olen tutkiskellut Raamattua ja koen outoa vetoa. Tavallaan myös paniikkia. En tiedä, mihin uskoa. Mulla on aina ollut yliluonnollisia kokemuksia, mutta ovatko ne sitten peräisin paholaisesta? En usko niin, ehkä. Rukouksiini on vastattu erikoisella teholla. Se on jopa... pelottavaa.
Hyväksyisikö mikään yhteisö edes tällaista kyseenalaistavaa ihmistä, joka ei edes ole hetero? Haluaisin puhua näistä jutuista, mutta en tiedä, missä.
Kommentit (120)
Ehtoollisellakin tarjotaan viiniä.
Käyvätköhän alkoholistit kirkolla ilmaisella hömpsyllä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moikka! En lukenut kaikkia viestejä koska on vähän hoppu tässä, mutta halusin silti vastata sulle. Luulen, että käyt etsikkoaikaa läpi. Etsikkoaika on vaihe, joka tulee jokaisella ihmisillä vastaan, toisella kerran, toisella kolmesti. Jumala on laittanut meidän kaikkien sisäiseen maailmaamme kaipuun, ja elämässämme tulee hetkiä, jolloin etsimme totuutta. Onko Jumala olemassa? Tämä hetki kannattaa käyttää hyödyksi, kun kutsuun ei reagoida, tai vastaamme kieltävästi, Jumala kunnioittaa sitä koska Hän ei pakota ketään.
Neuvoisin sua ehkä välttämään kirkon suuntauksia, ne ei tänä päivänä edusta sitä mikä on oikein. Itse käyn vapaaseurakunnassa ja omalla paikkakunnalla oon kokenut sen hyväksi. Jeesus, ja Hänen ristinkuolemansa pitäisi olla esillä.
Jos rukoilet Häntä vilpittömästi niin Hän kyllä vastaa! Hän on odottanut sua ja jokaista meistä kädet auki niin kauan, Hän yksinkertaisesti kaipaa sua niin paljon! Mutta tämä toki vaatisi sen, että olisit valmis luovuttamaan koko elämäsi Hänelle ja hylkäämään entisen mikä tarkoittaa myös homoseksuaalisuutta. Mutta älä pelkää, et sinä its itseäsi voi muuttaa, mutta Hän voi. Mutta kuten sanottua, Hän ei ole väkivaltainen Jumala eikä tee mitään vasten sinun tahtoasi. Hän ei tule raa'asti runnomaan sisäisiä maailmojasi.
Eli avain on siinä, että tahdot elämäsi muuttuvan, avaat sydämesi Hänelle kokonaan, tunnustat syntisyytesi (jota me kaikki olemme, nekin jotka vaikuttavat oikein pyhiltä tyypeiltä) ja pyydät syntejäsi anteeksi. Puntaroi näitä asioita, ja asia kerrallaan. Katso vaikka suomalaisten todistuskertomuksia, niistä saattaa löytyä jotain samaistuttavaa: http://www.tv7.fi/vod/series/57941/
Terveisin: 28 vuotias nainen, vuosien masennuksesta ja ahdistuksesta parantunut
Oli se Lutteri aika jäbä. Kettuili itse paavin kirkolle ja perusti itse kirkon.
Englannin Henrikki oli samanlainen. Respect!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivusta seuraaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaa kanssa puhua uskonnosta ja Jeesuksesta, oletko ap vielä siellä?
Olen perusluterilainen, riparin käynyt mutten ole löytänyt riparin jälkeen sellaista yhteisöä jossa asioista voisi keskustella millään mielekkäällä tavalla.
Aihe kiinnostaa, uskominen myös, mutta käännyttämiseen tai "ainoaan totuuteen" en usko. Jos kristinuskossa jotain uskomisen arvoista on, se on lähimmäisenrakkautta ja sitä, että J yritti meitä opettaa vertauskuvien kautta _ajattelemaan itse_. Näin uskon minä.
Olen vielä täällä. Oma taustani on rippileirin käynyt ja sitten en enää juuri miettinyt -tyyppiä. Rippileirini päättyi huonosti, enkä ole ikinä voinut juuri puhua.
Jeesuskin sanoi muistaakseni, että hyvän puun tuntee hyvistä hedelmistä, ja tämä nimenomaan pätee uskonnollisiin yhteisöihin. Siellä ei pitäisi olla sijaa vihalle. Kukaan ei kaiketi voi tietää Totuutta.
Raamattua ja kaikkea pitäisi nimenomaan ajatella itse.
ap
Onko sun tämänhetkinen hämmennys siis enemmän hämmennystä "opista" vai "oppilaista"? Eli liittyykö se enemmän nykyiseen uskontoon ja uskonnollisuuteen kuin varsinaiseen opetukseen?
Sanoit mielestäni hyvin ettei kukaan voi tietää Totuutta. Uskon että se on juuri näin ja mielestäni myös kaikista opinkappaleista tai muusta kinasteleminen on samaa mistä J fariseuksia tuomitsi. He näkevät lain, vaan eivät Jumalaa.
Vedän heti "rankat tiskiin" ja sanon että esim. pappi Sadinmaa joka vihki homoseksuaaleja teki niin lähimmäisenrakkaudesta ja uskon että J itse joka vietti aikaansa spitaalisten ja huonomaineisten naisten seurassa olisi arvostanut tällaista rakkauden tekoa. Ehkä Jumala tuomitsee ja Jeesus antaa anteeksi? En tiedä. Mutta vaikea minun on kuvitella että Jeesus näkisi rakkauden syntinä. Jos Raamattuun on uskominen, niin ne, joilla on hyvät aikomukset ja jotka tekevät muille hyvää ja uskovat Herraan,mutta myös ne jotka tekevät vääryyttä ja katuvat ja anovat anteeksiantoa, ovat oikeutettuja "ikuiseen elämään". Viimeinen sanapari lainausmerkeissä siksi että se on käsitteenä mulle tosi vaikea. Uskoisin ehkä että siinä puhutaan ennemmin ikuisesta rauhasta kuin varsinaisesta elämästä (luutut ja harput, enkel'kuoro tai vaikka Allahiin uskovien neitsyet?).
Mielenkiintoinen keskustelunavaus, kiitos siitä.
-28
Hämmennykseni liittyy oikeastaan siihen, että edes uskon. Että Jotain on. Mut on kasvatettu ääriateistiksi. Ja että Raamattu on saanut mut uskomaan ja luottamaan, eikä mikään muu. Seuraan Jumalaa, joka on armollinen, hyvä, hyväksyvä ja utelias. Tämä Jumala on vastannut mun rukouksiini uskomattomalla tavalla. Olen saanut ymmärrystä ja rauhaa. Jos Jumala vihaisi mua ja halveksisi mua, niin miksi olisin saanut vastauksia rukouksiini? En tiedä sitäkään.
Jos Jumala näkisi olemassaoloni syntinä, niin en seuraisi sellaista Jumalaa. Mutta että mä olen alkanut luottamaan johonkin... Se on jotenkin tabu ja mielisairauden merkki ainakin mun piireissäni. Jopa vahvemmin kuin joku aaveiden näkeminen. Jumala on auttanut mua luotettavammin kuin kukaan, mutta siihen uskominen on outoa mulle. Mä olen sellainen tyyppi, joka ei usko edes kun näkee, ja jokin on kuitenkin todistanut mulle rakkautensa.
Mun ystävä on Jehovan todistaja. Mä usein sanon, että tulkoon maailmanloppu. Mä haluan nähdä, mikä on kaiken tarkoitus ja onko Jumala todellinen. Mä palvelen joka tapauksessa sitä ideaa Jumalasta. Mä olen valmis kuolemaan lopullisesti ja joutumaan ikuiseen kadotukseen, jos saan jonkin varmuuden.
En tiedä, olenko hullu. Näen uskon jonkinlaisena ihmeenä, johon mun on vaikea uskoa. En ymmärrä, miksi olen alkanut luottamaan Jumalaan.
ap
Kuulostaa kyllä siltä että olet vähän tosiaan paljon aika lailla hämmentynyt. En tuomitse! Mutta sun ulosantisikin kuulostaa hieman sellaiselta... mystikkomaiselta? Puhut arvoituksin. Ehkä olet tosiaan valaistunut tai muuten vain oikealla polulla ja siksi minun on vaikea seurata sitä mitä yrität sanoa. Minä kun takerrun konkretiaan paljon enemmän. Ja J:kin sanoi, ettei maalliseen saa jäädä kiinni.
Saanko kysyä, miten käytännössä tapahtuu se, kun sanot että "palvelet sitä ideaa Jumalasta"? Käytkö jumalanpalveluksissa tai messuissa? Vai onko se rukoilua?
Ymmärrän tosi hyvin, kun sanot sen olevan tabu ja mielenterveysongelma piireissäsi - olen itse ollut samankaltaisissa piireissä kun vielä asuin pk-seudulla ja pyörin kovin trendikkäissä ja pinnallisissa ateisti/tiedeuskovaispiireissä. Siellä ei voinut sanallakaan hiiskua edes sitä että EHKÄ uskon, saati että uskon.
Haluaisin kysyä miten kuvailisit sun saamia rukousvastauksia, mutta en varmaan osaisi kuvailla omiani, joten jätän tämän vain tähän.
Mä luin ilmestyskirjaa pitkästä aikaa taas tossa Trumpin valinnan jälkeen kun jokin media sitä nosti esiin "antikristuksena" ja _jos_ ne jotain tapahtumia ennustavat niin nyt olisi kyllä hiton otolliset ajat näille maailmanlopun ennustajille/kulteille. Ensimmäinen torvi ennustaa rakeita, tulta ja verta taivaalta, jonka johdosta 1/3 puista ja maasta palaa. Tämä voisi hyvin viitata ilmaston lämpenemiseen joka polttaa päiväntasaajan aavikkoalueen vielä suuremmaksi ja elinkelvottomammaksi ja pakolaisvirrat.... Toisen torven myötä mereen tuleva tulivuori voisi olla Kimin pommi ja niin edelleen.
Tosi toki koko teksti on niin tulkinnanvarainen, että ei ole ihme että lopun aikojen ennustajia on ollut aikojen sivu.
28
Mä ajattelen, että jokainen on tosi viisas tavallaan. Jokainen on mysteeri, ja jokaisessa on loputtomasti opittavaa. Sillä tavalla me ollaan kauniita. Mun on joskus vaikea ilmaista itseäni. Ja mä olen hämmentynyt, ja ihan uusi näissä jutuissa.
Mulle Jumalan seuraaminen on jokapäiväisiä käytännön tekoja. Kärsivällisyyttä, kuuntelemistä ja ihmisten rakastamista. Olin joskus todella vihainen ja sellainen hyvä käyttäytyminen oli pakkopullaa. Mä palvelen Jumalaa palvelemalla hänen luomustaan, eli ihmisiä. En seuraa ihmisiä, mutta palvelen ihmisiä. Teen kaiken, minkä voin. Pieni myötätunto ei maksa paljon. Koitan palvella joka hetki, jaksan olla inhimillinen ihan vain, koska uskon ehkä johonkin. Ehkä me ollaan muutakin kuin molekyylejä. Mä yritin tappaa itseni joskus. Mulle eläminen ja jonkin tarkoituksen löytäminen on.. elinehto. Aika hullua ehkä.
Mun rukousvastaukseni on olleet sellaisia ymmärtämisen hetkiä. Asiat ei ole saaneet sellaisia konkreettisia ratkaisuja, että joku olisi pudottanut rahaa mun postiluukustani, vaan semmoisia viestejä, joita mä tarvitsin, jotain tunnetta siitä, etten ole yksin ja miten asiat nivoutuu kaikkeuteen ja miten mua ei tuomita, vaan siltä puolelta tunne on syvä empatia. Vaikka olisin tarvinnut rahaa, niin silti se rauha on aina ollut enemmän sitä, mitä tarvitsin.
On vaikeaa olla näkemättä maailmanlopun merkkejä. En tiedä, onko se tapahtumassa, mutta hiton vaikeaa on olla näkemättä.
ap
Samaan uskon minäkin: meidän kaikkien kauneuteen, viisauteen. Myös siihen, että kaikki on mysteeri. En tiedä saitko kiinni sitä mitä tarkoitin sinua kommentoidessani: että olet mystikko? Toivottavasti sait.
Sun palvelus kuulostaa juuri siltä, mitä munkin käsitys tukee. Ei ole mitään niin tärkeää kuin "kohtele muita kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan". Se sama kultainen sääntö esiintyy kristinuskon lisäksi myös ihan eri uskontokunnissa ihan eri puolilla maailmaa. Ja jos se ei ole jumalallinen käsky niin en tiedä mikä on. Enkä välttämättä halua seurata sellaista jumalaa, joka sellaista ei käskisi.
Mitä sä haluaisit ymmärtää? Mistä sä haluaisit puhua? Miten sä haluaisit puhua? Mä tunnen että me ollaan ehkä vähän eri leveleillä tän asian suhteen, mutta haluaisin ymmärtää.
28
Mihin perustat uskosi?
Onko mitään mikä vahvistaa uskomuksesi todeksi?
Mihin turvaat silloin kun tuntuu, että kaikki kaatuu päälle?
Millaista hedelmää elämäsi tuottaa?
Tarkoititko kysymykset minulle? Outoa, jotenkin.
Minun uskoni perustuu vain omaan mieleeni, kuten kaikkien muidenkin, uskoakseni. Minä uskon sydämelläni. Meidän aikanamme ei ole tapahtunut J:n ihmetekoja ja ne jotka sellaista väittävät ovat väärällä asialla.
Minun uskomuksiani ei vahvista mikään paitsi osaan olen saanut rukousvastauksen. Niistä tiedän että olen tehnyt oikein tai väärin. Muuten olen eksynyt lammas, jos terminologia sallitaan. Olen sauvanmitan päässä vaan en siinä laumasss johon uskovaiset uskovat kuuluvansa.
Kun kaikki kaatuu, minulle jää Jeesus ja rukous.28
Lisäksi: Minun elämäni ei ole kantanut hedelmää.
28
Eikä se tulekaan kantamaan hedelmää, ennen kuin on liitto tehty Jumalan kanssa, ja suostuttu Hänen ehtoihin, ja lähdetty seuraamaan Jeesusta. Siinä astutaan kaidalle polulle, kuljetaan neulansilmän läpi ja lopulta ahtaasta portista sisälle. Näistä ei mahdu läpi mitään muuta kuin puhdas sydän. Jollei ole valmis jättämään kaikkea taaksensa, peräänsä katsomatta, ei ole mitään toivoa päästä perille. Näin se vertaus kyntömiehestä joka katsoo taaksensa, menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kuvailisitko sitä jumalaa mihin uskot?
Huumorintajuinen, pimeyden karkoittava, ymmärrystä auliisti jakava, kuunteleva, paljon puhuva ja myötätuntoinen. Ojenna käsi, niin siihen tartutaan.
ap
Onko hän pyhä? Entä oikeudenmukainen?
Juuri näin! Aloittajan jumalakuva on täysin väärä! Hyvin on amerikkalainen halpis evankeliumi tehnyt kauppansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei uskonto vaadi mitään maailmalle kuolemista. Uskonto on osa maailmaa. 10 käskyä riittää ja parhaansa yrittäminen.
Uskonto on osa maailmaa ja täällä elämistä.
Katolilaisuus on siitä kiva uskonto, että pahat teot saa ripissä anteeksi sitä mukaa kun niitä tekee. Tutkimusten mukaan katolilaisilla onkin vähiten mielenterveysongelmia. Ei tarvitse siis ristiä kantaa eikä varsinkaan kuolla itselleen ja maailmalle.
Juokaa ja naikaa (täyttäkää maa)
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut vaikea elämä. Viime aikoina olen tutkiskellut Raamattua ja koen outoa vetoa. Tavallaan myös paniikkia. En tiedä, mihin uskoa. Mulla on aina ollut yliluonnollisia kokemuksia, mutta ovatko ne sitten peräisin paholaisesta? En usko niin, ehkä. Rukouksiini on vastattu erikoisella teholla. Se on jopa... pelottavaa.
Hyväksyisikö mikään yhteisö edes tällaista kyseenalaistavaa ihmistä, joka ei edes ole hetero? Haluaisin puhua näistä jutuista, mutta en tiedä, missä.
Jos sinä haluat lähteä seuraamaan Jeesusta, se tapahtuu seuraavasti. Sinun on muutettava mieltäsi. Suomalaisessa raamatussa kyseinen asia on käännetty hieman väärin, tee parannus. Kysymyksessä on kuitenkin mielenmuutos. Mielenmuutos tarkoittaa että sinä et enää usko itseesi, etkä ihmisiin vaan Jumalaan. Jeesus Kristus on kaikkein ylin auktoriteetti, jota mieltään muuttanut ihminen tottelee enemmän kuin mitään muuta. Mielenmuutos on julkinen tapahtuma jonka merkiksi on käytävä kasteella. Kasteessa sinä kuolet itsellesi ja tälle koko maailmalle ja ryhdyt elämään Jeesukselle. Eli sinä kasteessa samaistut Jeesuksen ristikuolemaan, kuolemalla tälle maailmalle, ja myös noustessasi vedestä, samaistut Jeesuksen ylönsnousemukseen ja olet uusi luomus.
Nyt olet tehnyt liiton Jumalan kanssa, ja asia nimeltä synti on kohdallasi käsitely, sillä samaistumalla Jeesuksen kuolemaan, Jeesus kärsi sen rangaistuksen joka sinulle kuuluisi syntiesi tähden. Uusi luomu luonnollisesti kun elää Uuden kuninkaan ohjeiden mukaan, lakkaa syntiä tekemästä, ja kyllä, homoseksuaalisuutesi pitää myöskin loppua tähän. Nyt kun asia nimeltä synti on käsitelty, voi Jumala ryhtyä siunaamaan sinua oikein "rutosti". Samalla saat myös Pyhän Hengen lahjan, joka tuo sinut kaiken totuuden tuntemiseen! Se toimii kuin navigaattori, aina kun olet poistumassa kaidalta polulta, se varoittaa sinua. Toki voit ajaa itsesi kalliota päin halutessasi, mutta varoituksen ja ohjeet kuulet aina ennen vahinkoa. Saat lupauksen iankaikkisesta elämästä ja kutsun taivasten valtakuntaan. Tästä se juttu ja ihmeiden täyttämä elämä sitten alkaa.
Selvitä kuitenkin että oletko valmis maksamaan sen hinnan mikä Jeesuksen seuraamiseen kuuluu. Jeesus lupasi saman "kohtalon" hänen seuraajilleen kuin hän itsekin tässä maailmassa koki. Hyvin suurella mahdollisuudella tämä vaellus päättyy hirsipuuhun, ja sitä kautta iankaikkiseen elämään. Harvat ovat ne jotka tämän tien löytävät ja ahtaasta portista sisälle elämään kulkevat.
Mites toi iänkaikkien elämä, tuntuu aika raskaalta ajatukselta? Raamatussakun ei paljon puhuta tosta taivasten valtakunnasta ja mitä siellä voi puuhastella.
Se on vähän niin kuin iankaikkinen työttömyys, veikkaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kuvailisitko sitä jumalaa mihin uskot?
Huumorintajuinen, pimeyden karkoittava, ymmärrystä auliisti jakava, kuunteleva, paljon puhuva ja myötätuntoinen. Ojenna käsi, niin siihen tartutaan.
ap
Onko hän pyhä? Entä oikeudenmukainen?
Pyhä on ihmisen keksimä juttu. Oikeudenmukainen hän on, mutta ihminen ei ole. Ihmisellä on vapaa tahto. Maailma ei siis ole oikeudenmukainen, vaikka jumala olisikin.
ap
Mitä sana Pyhä tarkoittaa sinulle?
Miten tämä oikeudenmukaisuus sitten ilmenee?
Hän siis tuomitsee?
Pyhä tarkoittaa koskematonta, siis melkein, mulle. Kukaan ei tohdi koskea noin vain. Onko kakka siis pyhä? Ehkä. XD Arvostus sen tekee.
Jumala kokee suurta tuskaan nähdessään ihmisten kärsivän, koska on myötätuntoinen ja empaattinen. Ehkä maailma loppuu kuten Raamattu sanoo, mutta Jumalan edessä kaikki ovat joka tapauksessa saman arvoisia riippumatta lähtökohdista.
En tiedä, onko meillä edessä jokin rangaistus, jos on ja miksi. Synnymmekö uudestaan? En tiedä. Jumala haluaa jokaisen parasta henkilökohtaisesti. Mitä tapahtuu, kun me kuollaan? En tiedä. Uskon, että tuolla jossain on jotain. Olen nähnyt outoja, kun joku on kuollut. Toivon, ettei kaikki pääty tähän. Jos päättyy, en kadu mitään. Jos seuraan hullua aatettani, niin seuraan.
Tällainen on minun Jumalani. Muuten sanoudun irti. Käteeni on tartututtu kun olen sen ojentanut.
ap
Missäs kohtaa raamatussa lukee että "Jumala kokee suurta tuskaa nähdessään ihmisen kärsivän"??? Synnistä seuraa synnin seuraamus, ja yleensä tämä seuraamus on kärsimys. Raamatusta ei saa minkäänlaista edes vaikutelmaa että Jumala jotenkin kärsisi silloin kun synnintekijä polttaa näppinsä. Oikeushan siinä vain tapahtuu. synnillä on synnin palkka! Jumala vihaa syntiä niin paljon että ei ole mitään syytä olettaa Jumalan kärsivän suurta tuksaa kun synnintekijä saa ihan sen mukaan mitä kuuluukin. Päin vastoin, Johanneksen evankeliumin 3 luvun lopussa sanotaan että joka ei ole pojalle kuuliainen, Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.
Sinulta ap puuttuu Jumalan sisäinen tuntemus, ja sitä myöten AIVAN KAIKKI!
Vanhan testamentin Jumala oli kova ja ankara. Uusi Testamentti puolestaan toi mukaan armon ja rakkauden, mikä teki ihmisen elämästä helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MÄ USKON JEESUKSEEN
NIIN SAATANAKIN TEKEE, ja vapisee pelosta.
Vierailija kirjoitti:
Kolminaisuuden käsite on hankala.
Miten Jumala voi olla kolme?
Isä, Poika ja Pyhä Henki?
Se onkin sitä kirkollista huttua! Raamatusta tätä kolmiyhteistä jumalaa et löydä! Aina kun kirkko lyö näppinsa asiaan, homma muuttuu mahdottomaksi käsittää! Sen tähden sitä kutsutaankin kirkossa teologiaksi, ja tuon nimen pitäisi jo kertoa mistä on kysymys. Minun mielestäni asia on helppo ymmärtää näin. On Jumala, koko universumin luoja. Jumalalla on Pyhä Henki, Neuvoja ja opastaja, joka tuo ihmisen kaiken totuuden tuntemiseen. Sitten on Jeesus, Jumalan poika. Jumala syntyi lihaksi maan päälle, jotta hän voisi kärsiä sen rangaistuksen ihmisen puolesta, joka synneistä kuuluu oikeudenmukaisesti ihmiselle. Kukas olikaan Jeesuksen isä? Jeesuksella ei ollut ihmistä isänä, joten eikös silloin Jeesus ole Jumalan poika? Jeesus ei tehnyt ihmeitä ennen kuin n. 30 vuotiaana kävi kasteella ja sai Jumalan Pyhän Hengen. Ei se niin vaikeata ole, kun ei vain erehdy kuuntelemaan mitä kirkko opettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhan testamentin Jumala oli kova ja ankara. Uusi Testamentti puolestaan toi mukaan armon ja rakkauden, mikä teki ihmisen elämästä helpompaa.
Mites kun se Jumala on sama tänään, eilen ja huomenna? Vanha testamentti todellakin kertoo että minkälainen on Jumala. Jumala on todella pelättävä, todella pelättävä. Uusi testamentti taas kertoo että miksi tarvitsemme sitä armoa, ja miten sitä armoa saa. Armoa pitää anoa ja sitä saadakseen, pitää suostua niihen ehtoihin, jotka armon antaja määrittelee. Ei Jumalan armo ole ehdotonta, siinä pitää tehdä juuri niinkuin Armon antaja sanoo, muuten armoa ei saa. Uusi testamentti ei todellakaan tehnyt elämästä sen helpompaa. Todella ahtaasta portista käydään sisälle sielläkin. Uusi testamenttihan vaatii uskovalta kaiken! Pitää olla TARVITTAESSA valmis luopumaan aivan kaikesta, niin pojista, tyttärista kuin vaimoistakin, aivan kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Ehtoollisellakin tarjotaan viiniä.
Käyvätköhän alkoholistit kirkolla ilmaisella hömpsyllä?
Kirkossa voivat käydäkin ilmaisilla hömpsyillä, mutta uskovien ehtoollinen kuuluu vain uskoville. Uskovien ehtoolliselle ei ole juomareilla ja muilla synnissä eläjillä mitään asiaa. Ehtoollinen on vain uskovien yhteinen ateria, jossa leipä ja viini syödään sekä juodaan Jeesuksen kuoleman muistoksi. Taas kerran kirkko on vääntänyt asian nimeltä ehtoollinen täysin väärin, ja opettaa valheitaan ihmisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei uskonto vaadi mitään maailmalle kuolemista. Uskonto on osa maailmaa. 10 käskyä riittää ja parhaansa yrittäminen.
Uskonto on osa maailmaa ja täällä elämistä.
Katolilaisuus on siitä kiva uskonto, että pahat teot saa ripissä anteeksi sitä mukaa kun niitä tekee. Tutkimusten mukaan katolilaisilla onkin vähiten mielenterveysongelmia. Ei tarvitse siis ristiä kantaa eikä varsinkaan kuolla itselleen ja maailmalle.
Juokaa ja naikaa (täyttäkää maa)
ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias.
Matteus 10:38
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kuvailisitko sitä jumalaa mihin uskot?
Huumorintajuinen, pimeyden karkoittava, ymmärrystä auliisti jakava, kuunteleva, paljon puhuva ja myötätuntoinen. Ojenna käsi, niin siihen tartutaan.
ap
Onko hän pyhä? Entä oikeudenmukainen?
Pyhä on ihmisen keksimä juttu. Oikeudenmukainen hän on, mutta ihminen ei ole. Ihmisellä on vapaa tahto. Maailma ei siis ole oikeudenmukainen, vaikka jumala olisikin.
ap
Mitä sana Pyhä tarkoittaa sinulle?
Miten tämä oikeudenmukaisuus sitten ilmenee?
Hän siis tuomitsee?
Pyhä tarkoittaa koskematonta, siis melkein, mulle. Kukaan ei tohdi koskea noin vain. Onko kakka siis pyhä? Ehkä. XD Arvostus sen tekee.
Jumala kokee suurta tuskaan nähdessään ihmisten kärsivän, koska on myötätuntoinen ja empaattinen. Ehkä maailma loppuu kuten Raamattu sanoo, mutta Jumalan edessä kaikki ovat joka tapauksessa saman arvoisia riippumatta lähtökohdista.
En tiedä, onko meillä edessä jokin rangaistus, jos on ja miksi. Synnymmekö uudestaan? En tiedä. Jumala haluaa jokaisen parasta henkilökohtaisesti. Mitä tapahtuu, kun me kuollaan? En tiedä. Uskon, että tuolla jossain on jotain. Olen nähnyt outoja, kun joku on kuollut. Toivon, ettei kaikki pääty tähän. Jos päättyy, en kadu mitään. Jos seuraan hullua aatettani, niin seuraan.
Tällainen on minun Jumalani. Muuten sanoudun irti. Käteeni on tartututtu kun olen sen ojentanut.
ap
Missäs kohtaa raamatussa lukee että "Jumala kokee suurta tuskaa nähdessään ihmisen kärsivän"??? Synnistä seuraa synnin seuraamus, ja yleensä tämä seuraamus on kärsimys. Raamatusta ei saa minkäänlaista edes vaikutelmaa että Jumala jotenkin kärsisi silloin kun synnintekijä polttaa näppinsä. Oikeushan siinä vain tapahtuu. synnillä on synnin palkka! Jumala vihaa syntiä niin paljon että ei ole mitään syytä olettaa Jumalan kärsivän suurta tuksaa kun synnintekijä saa ihan sen mukaan mitä kuuluukin. Päin vastoin, Johanneksen evankeliumin 3 luvun lopussa sanotaan että joka ei ole pojalle kuuliainen, Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.
Sinulta ap puuttuu Jumalan sisäinen tuntemus, ja sitä myöten AIVAN KAIKKI!
Jollet osaa tuoda esiin totuutta rakkaudessa, niin vaikene. Ei kaikista ole opettajiksi.
En tahdo. En tahdo niitä ihmisiä sieltä enää sotkemaan elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Ei uskonto vaadi mitään maailmalle kuolemista. Uskonto on osa maailmaa. 10 käskyä riittää ja parhaansa yrittäminen.
Uskonto on osa maailmaa ja täällä elämistä.
Katolilaisuus on siitä kiva uskonto, että pahat teot saa ripissä anteeksi sitä mukaa kun niitä tekee. Tutkimusten mukaan katolilaisilla onkin vähiten mielenterveysongelmia. Ei tarvitse siis ristiä kantaa eikä varsinkaan kuolla itselleen ja maailmalle.
Juokaa ja naikaa (täyttäkää maa)
"En minä anna teille niin kuin maailma antaa"
"Te olette maailmassa mutta ette maailmasta"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei uskonto vaadi mitään maailmalle kuolemista. Uskonto on osa maailmaa. 10 käskyä riittää ja parhaansa yrittäminen.
Uskonto on osa maailmaa ja täällä elämistä.
Katolilaisuus on siitä kiva uskonto, että pahat teot saa ripissä anteeksi sitä mukaa kun niitä tekee. Tutkimusten mukaan katolilaisilla onkin vähiten mielenterveysongelmia. Ei tarvitse siis ristiä kantaa eikä varsinkaan kuolla itselleen ja maailmalle.
Juokaa ja naikaa (täyttäkää maa)
"En minä anna teille niin kuin maailma antaa"
"Te olette maailmassa mutta ette maailmasta"
Joo, eikös Jeesus kieltänyt mukautumasta maailmanmenoon.
Ja saatanaa nimitetään maailmanherruudeksi.
Minun mielestäni usko on tahdon päätös! Jeesus sanoi että jota TAHTOO perässäni kulkea, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Ihmeitä ei tapahdu koska näitä tahtojia on aivan hävyttömän vähän, heidän keskuudessaa ihmeitä kyllä tapahtuu. Amerikkalaiset popcorn evankelistat mm. Billy Graham ovat sekoittaneen pakkaa niin paljon että ihmiset eivät enää tiedä että mitä koko uskoontulo ja uskossa oleminen tarkoittaa. Siinä on yksinkertaisesti kuoltava itselle ja kuoltava koko tälle maailmalle. Mikään sen vähempi ei riitä! Niitä "uskovia" on meillä maa pullollaan jotka haluavat kaikki Sodoman ja Gomorran synnit sekä iankaikkisen elämän samassa paketissa! Se ei vain mitenkään onnistu. Jeesuselta otettaisiin vain siunaukset mutta ei anneta kuuliaisuutta. Vaikka elämässä ns. hyviä asioita tapahtuukin tai tapahtuisikin, Jumala ei anna omaa siunaustaan tällaiselle uskovalle, joka ei suostu hänen ehtoihinsa. Mitään maailmassa ei saa rakastaa enemmän kuin Jeeusta. Katuminenkin näillä popcorn uskovilla liittyy lähinnä synnin seuraamusten minimoimiseen, ennemin kuin siihen että tuli rikottua universumin Luojaa vastaan.