Lue keskustelun säännöt.
Haluaisiko joku oikeasti puhua kanssani Jeesuksesta?
20.10.2017 |
Mulla on ollut vaikea elämä. Viime aikoina olen tutkiskellut Raamattua ja koen outoa vetoa. Tavallaan myös paniikkia. En tiedä, mihin uskoa. Mulla on aina ollut yliluonnollisia kokemuksia, mutta ovatko ne sitten peräisin paholaisesta? En usko niin, ehkä. Rukouksiini on vastattu erikoisella teholla. Se on jopa... pelottavaa.
Hyväksyisikö mikään yhteisö edes tällaista kyseenalaistavaa ihmistä, joka ei edes ole hetero? Haluaisin puhua näistä jutuista, mutta en tiedä, missä.
Kommentit (120)
Täällä selvästi on tietäjiä.
Kun sanotaan Herra Sebaot, niin mitä tämä Sebaot tarkoittaa?
En ole koskaan viitsinyt kysyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap kuvailisitko sitä jumalaa mihin uskot?
Huumorintajuinen, pimeyden karkoittava, ymmärrystä auliisti jakava, kuunteleva, paljon puhuva ja myötätuntoinen. Ojenna käsi, niin siihen tartutaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ostin joskus kauppakeskuksen parkkipaikalla hindumunkilta Shrimad Bhagavatamin ja luin sen. Tuo uskonto sanoo siinä kirjassa kaikkien uskontojen olevan samanarvoisia.
Ei se uskonto sano mitään vaan sen kirjan kirjoittaja, mutta mihin hän perustaa tuon väitteen kun kuitenkin eri uskonnot on ristiriidassa keskenään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaa kanssa puhua uskonnosta ja Jeesuksesta, oletko ap vielä siellä?
Olen perusluterilainen, riparin käynyt mutten ole löytänyt riparin jälkeen sellaista yhteisöä jossa asioista voisi keskustella millään mielekkäällä tavalla.
Aihe kiinnostaa, uskominen myös, mutta käännyttämiseen tai "ainoaan totuuteen" en usko. Jos kristinuskossa jotain uskomisen arvoista on, se on lähimmäisenrakkautta ja sitä, että J yritti meitä opettaa vertauskuvien kautta _ajattelemaan itse_. Näin uskon minä.
Olen vielä täällä. Oma taustani on rippileirin käynyt ja sitten en enää juuri miettinyt -tyyppiä. Rippileirini päättyi huonosti, enkä ole ikinä voinut juuri puhua.
Jeesuskin sanoi muistaakseni, että hyvän puun tuntee hyvistä hedelmistä, ja tämä nimenomaan pätee uskonnollisiin yhteisöihin. Siellä ei pitäisi olla sijaa vihalle. Kukaan ei kaiketi voi tietää Totuutta.
Raamattua ja kaikkea pitäisi nimenomaan ajatella itse.
ap
Onko sun tämänhetkinen hämmennys siis enemmän hämmennystä "opista" vai "oppilaista"? Eli liittyykö se enemmän nykyiseen uskontoon ja uskonnollisuuteen kuin varsinaiseen opetukseen?
Sanoit mielestäni hyvin ettei kukaan voi tietää Totuutta. Uskon että se on juuri näin ja mielestäni myös kaikista opinkappaleista tai muusta kinasteleminen on samaa mistä J fariseuksia tuomitsi. He näkevät lain, vaan eivät Jumalaa.
Vedän heti "rankat tiskiin" ja sanon että esim. pappi Sadinmaa joka vihki homoseksuaaleja teki niin lähimmäisenrakkaudesta ja uskon että J itse joka vietti aikaansa spitaalisten ja huonomaineisten naisten seurassa olisi arvostanut tällaista rakkauden tekoa. Ehkä Jumala tuomitsee ja Jeesus antaa anteeksi? En tiedä. Mutta vaikea minun on kuvitella että Jeesus näkisi rakkauden syntinä. Jos Raamattuun on uskominen, niin ne, joilla on hyvät aikomukset ja jotka tekevät muille hyvää ja uskovat Herraan,mutta myös ne jotka tekevät vääryyttä ja katuvat ja anovat anteeksiantoa, ovat oikeutettuja "ikuiseen elämään". Viimeinen sanapari lainausmerkeissä siksi että se on käsitteenä mulle tosi vaikea. Uskoisin ehkä että siinä puhutaan ennemmin ikuisesta rauhasta kuin varsinaisesta elämästä (luutut ja harput, enkel'kuoro tai vaikka Allahiin uskovien neitsyet?).
Mielenkiintoinen keskustelunavaus, kiitos siitä.
-28
Hämmennykseni liittyy oikeastaan siihen, että edes uskon. Että Jotain on. Mut on kasvatettu ääriateistiksi. Ja että Raamattu on saanut mut uskomaan ja luottamaan, eikä mikään muu. Seuraan Jumalaa, joka on armollinen, hyvä, hyväksyvä ja utelias. Tämä Jumala on vastannut mun rukouksiini uskomattomalla tavalla. Olen saanut ymmärrystä ja rauhaa. Jos Jumala vihaisi mua ja halveksisi mua, niin miksi olisin saanut vastauksia rukouksiini? En tiedä sitäkään.
Jos Jumala näkisi olemassaoloni syntinä, niin en seuraisi sellaista Jumalaa. Mutta että mä olen alkanut luottamaan johonkin... Se on jotenkin tabu ja mielisairauden merkki ainakin mun piireissäni. Jopa vahvemmin kuin joku aaveiden näkeminen. Jumala on auttanut mua luotettavammin kuin kukaan, mutta siihen uskominen on outoa mulle. Mä olen sellainen tyyppi, joka ei usko edes kun näkee, ja jokin on kuitenkin todistanut mulle rakkautensa.
Mun ystävä on Jehovan todistaja. Mä usein sanon, että tulkoon maailmanloppu. Mä haluan nähdä, mikä on kaiken tarkoitus ja onko Jumala todellinen. Mä palvelen joka tapauksessa sitä ideaa Jumalasta. Mä olen valmis kuolemaan lopullisesti ja joutumaan ikuiseen kadotukseen, jos saan jonkin varmuuden.
En tiedä, olenko hullu. Näen uskon jonkinlaisena ihmeenä, johon mun on vaikea uskoa. En ymmärrä, miksi olen alkanut luottamaan Jumalaan.
ap
Kuulostaa kyllä siltä että olet vähän tosiaan paljon aika lailla hämmentynyt. En tuomitse! Mutta sun ulosantisikin kuulostaa hieman sellaiselta... mystikkomaiselta? Puhut arvoituksin. Ehkä olet tosiaan valaistunut tai muuten vain oikealla polulla ja siksi minun on vaikea seurata sitä mitä yrität sanoa. Minä kun takerrun konkretiaan paljon enemmän. Ja J:kin sanoi, ettei maalliseen saa jäädä kiinni.
Saanko kysyä, miten käytännössä tapahtuu se, kun sanot että "palvelet sitä ideaa Jumalasta"? Käytkö jumalanpalveluksissa tai messuissa? Vai onko se rukoilua?
Ymmärrän tosi hyvin, kun sanot sen olevan tabu ja mielenterveysongelma piireissäsi - olen itse ollut samankaltaisissa piireissä kun vielä asuin pk-seudulla ja pyörin kovin trendikkäissä ja pinnallisissa ateisti/tiedeuskovaispiireissä. Siellä ei voinut sanallakaan hiiskua edes sitä että EHKÄ uskon, saati että uskon.
Haluaisin kysyä miten kuvailisit sun saamia rukousvastauksia, mutta en varmaan osaisi kuvailla omiani, joten jätän tämän vain tähän.
Mä luin ilmestyskirjaa pitkästä aikaa taas tossa Trumpin valinnan jälkeen kun jokin media sitä nosti esiin "antikristuksena" ja _jos_ ne jotain tapahtumia ennustavat niin nyt olisi kyllä hiton otolliset ajat näille maailmanlopun ennustajille/kulteille. Ensimmäinen torvi ennustaa rakeita, tulta ja verta taivaalta, jonka johdosta 1/3 puista ja maasta palaa. Tämä voisi hyvin viitata ilmaston lämpenemiseen joka polttaa päiväntasaajan aavikkoalueen vielä suuremmaksi ja elinkelvottomammaksi ja pakolaisvirrat.... Toisen torven myötä mereen tuleva tulivuori voisi olla Kimin pommi ja niin edelleen.
Tosi toki koko teksti on niin tulkinnanvarainen, että ei ole ihme että lopun aikojen ennustajia on ollut aikojen sivu.
28
Mä ajattelen, että jokainen on tosi viisas tavallaan. Jokainen on mysteeri, ja jokaisessa on loputtomasti opittavaa. Sillä tavalla me ollaan kauniita. Mun on joskus vaikea ilmaista itseäni. Ja mä olen hämmentynyt, ja ihan uusi näissä jutuissa.
Mulle Jumalan seuraaminen on jokapäiväisiä käytännön tekoja. Kärsivällisyyttä, kuuntelemistä ja ihmisten rakastamista. Olin joskus todella vihainen ja sellainen hyvä käyttäytyminen oli pakkopullaa. Mä palvelen Jumalaa palvelemalla hänen luomustaan, eli ihmisiä. En seuraa ihmisiä, mutta palvelen ihmisiä. Teen kaiken, minkä voin. Pieni myötätunto ei maksa paljon. Koitan palvella joka hetki, jaksan olla inhimillinen ihan vain, koska uskon ehkä johonkin. Ehkä me ollaan muutakin kuin molekyylejä. Mä yritin tappaa itseni joskus. Mulle eläminen ja jonkin tarkoituksen löytäminen on.. elinehto. Aika hullua ehkä.
Mun rukousvastaukseni on olleet sellaisia ymmärtämisen hetkiä. Asiat ei ole saaneet sellaisia konkreettisia ratkaisuja, että joku olisi pudottanut rahaa mun postiluukustani, vaan semmoisia viestejä, joita mä tarvitsin, jotain tunnetta siitä, etten ole yksin ja miten asiat nivoutuu kaikkeuteen ja miten mua ei tuomita, vaan siltä puolelta tunne on syvä empatia. Vaikka olisin tarvinnut rahaa, niin silti se rauha on aina ollut enemmän sitä, mitä tarvitsin.
On vaikeaa olla näkemättä maailmanlopun merkkejä. En tiedä, onko se tapahtumassa, mutta hiton vaikeaa on olla näkemättä.
ap
Samaan uskon minäkin: meidän kaikkien kauneuteen, viisauteen. Myös siihen, että kaikki on mysteeri. En tiedä saitko kiinni sitä mitä tarkoitin sinua kommentoidessani: että olet mystikko? Toivottavasti sait.
Sun palvelus kuulostaa juuri siltä, mitä munkin käsitys tukee. Ei ole mitään niin tärkeää kuin "kohtele muita kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan". Se sama kultainen sääntö esiintyy kristinuskon lisäksi myös ihan eri uskontokunnissa ihan eri puolilla maailmaa. Ja jos se ei ole jumalallinen käsky niin en tiedä mikä on. Enkä välttämättä halua seurata sellaista jumalaa, joka sellaista ei käskisi.
Mitä sä haluaisit ymmärtää? Mistä sä haluaisit puhua? Miten sä haluaisit puhua? Mä tunnen että me ollaan ehkä vähän eri leveleillä tän asian suhteen, mutta haluaisin ymmärtää.
28
Luin itse asiassa juuri Wikipediasta, mitä mystikko tai mystiikka tarkoittaa. Varmaan tavallaan olen mystikko sillä tavalla, että mielestäni jokapäiväisillä tapahtumilla on syvempi merkitys, tai että ne ovat osa syvempää todellisuutta ja sillä on väliä. Määritelmän mukaan.
Musta tuo "kohtele muita kuten haluat tulla kohdelluksi" on juuri sitä ydintä, ihmisyyden ja jumaluuden. Kun sitä sääntöä noudattaa, on vaikea olla huono tyyppi.
Mä tunnen olevani jotenkin hukassa. Mun elämän piti mennä eri tavalla. Tämä ei ole sitä turvallista aluetta, jolla pitäisi soudella. Olen myös jotenkin.. yksin. Jumalaan uskominen on mulle koko elämän muuttava juttu. Kuin muuttaisi ulkomaille tai ottaisi jonkun ison tatuoinnin naamaan. Mun Jehovan todistaja -kaverikaan ei ole ihan kartalla. Itsekään en osaa ihan myöntää omaa uskoani itselleni ja sen merkitystä. Tavallaan olen aina elänyt siinä toivossa, että maailma on jotain muutakin kuin mitä näen, mutta että todella uskon ja sisäistän asian... Ehkä se on joku identiteettikriisi.
Mua pelottaa henkisyys. Koska uskon olevani hullu. Tai jos teen jonkin virheen. Olen aina nähnyt asioita, ja välillä muutkin on olleet läsnä ja nähneet samat asiat. Jospa näille onkin joku muu selitys tai jos jos jos....
ap
Nyt tulee kaikkein tärkein kysymys.
Onko sulla lähelläsi ihmisiä? Sellaisia, jotka kuuntelee ja on läsnä myös nyt tässä tilanteessa?
28
On tosi mielenkiintoista lukea tätä keskustelua, kun minulle tärkeä ihminen (aikamoisessa synnissä elänyt) on juuri kääntänyt elämänsä suunnan ja löytänyt Jeesuksen.
Itse olen myös teinistä lähtien kiertänyt uskonnollisia porukoita jotenkin etäältä tarkastellen. En ole uskaltanut heittäytyä, kun mikään ei tunnu omalta. Moneen asiaan olen ”hurahtanut”, mutta uskoon en ole tullut.
Katsele rauhassa ympärillesi ja tutki Raamattua, ei heti tarvitse kuulua johonkin. Itse ole ainakin halunnut aina löytää sen oman hengellisen kotini ja paikkani maailmassa. Olen myös ateistien kasvattama, eikä uskoa oikein ole katsottu tervejärkisen ihmisen hommana.
Toivon myös että löydät rauhan, paikkasi ja Jumalasi. Itse olen pelästynyt todenteolla Jehovan todistajien hyökkäävyyttä ja näköalattomuutta (suosittelen myös Uskonnon uhreihin tutustumista), sekä yhtä liikkeen aivopesemää koulukaveriani, joka oli ihan sekaisin kaikesta miellyttävyydestään huolimatta. Helluntailaiset taas aloittivat vähän rajusti, olivat heti varaamassa aikaa kasteelle. Satuin vaan huonoon raamikseen mukaan. Toisaalta aion vielä tutustua helluntailaisuuteen, koska pari ystävääni ovat helluntailaisia ja ihan tervejärkisiä.
Toivottavasti sinäkin saat rauhassa tutustua eri porukoihin! Myös luterilaisista löytyy hyviä tyyppejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun exä oli helluntailainen ja luulen että viihtyisit siinä ryhmässä.
Hyvin erilainen ryhmittymä kuin kolkko evlut.
Se kirkko elää kolehdilla, sen suhteen ole varovainen.
Kirkossa puhuu usein nuoria fiksuja ihmisiä jotka pohtivat elämänkysymyksiä ja haasteita.
Seurakuntalaiset ovat lämminhenkisiä. Ja kyllä, puhuvat myös sielunvihollisesta.
Itselläni uskonto ei ole ajankohtainen ja uskon että kaikkien uskontojen päätarkoitus on yhteinen.
Mutta jos jotain suosittelisin, niin tuo on mukaansatempaava ja yhteisöllinen uskonto.
Ehkä pitäisi kokeilla. Lupaan, että lähden pois he vain katselevat kuinka kierrän vesilammikot ellen hyväksy.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaa kanssa puhua uskonnosta ja Jeesuksesta, oletko ap vielä siellä?
Olen perusluterilainen, riparin käynyt mutten ole löytänyt riparin jälkeen sellaista yhteisöä jossa asioista voisi keskustella millään mielekkäällä tavalla.
Aihe kiinnostaa, uskominen myös, mutta käännyttämiseen tai "ainoaan totuuteen" en usko. Jos kristinuskossa jotain uskomisen arvoista on, se on lähimmäisenrakkautta ja sitä, että J yritti meitä opettaa vertauskuvien kautta _ajattelemaan itse_. Näin uskon minä.
Olen vielä täällä. Oma taustani on rippileirin käynyt ja sitten en enää juuri miettinyt -tyyppiä. Rippileirini päättyi huonosti, enkä ole ikinä voinut juuri puhua.
Jeesuskin sanoi muistaakseni, että hyvän puun tuntee hyvistä hedelmistä, ja tämä nimenomaan pätee uskonnollisiin yhteisöihin. Siellä ei pitäisi olla sijaa vihalle. Kukaan ei kaiketi voi tietää Totuutta.
Raamattua ja kaikkea pitäisi nimenomaan ajatella itse.
ap
Onko sun tämänhetkinen hämmennys siis enemmän hämmennystä "opista" vai "oppilaista"? Eli liittyykö se enemmän nykyiseen uskontoon ja uskonnollisuuteen kuin varsinaiseen opetukseen?
Sanoit mielestäni hyvin ettei kukaan voi tietää Totuutta. Uskon että se on juuri näin ja mielestäni myös kaikista opinkappaleista tai muusta kinasteleminen on samaa mistä J fariseuksia tuomitsi. He näkevät lain, vaan eivät Jumalaa.
Vedän heti "rankat tiskiin" ja sanon että esim. pappi Sadinmaa joka vihki homoseksuaaleja teki niin lähimmäisenrakkaudesta ja uskon että J itse joka vietti aikaansa spitaalisten ja huonomaineisten naisten seurassa olisi arvostanut tällaista rakkauden tekoa. Ehkä Jumala tuomitsee ja Jeesus antaa anteeksi? En tiedä. Mutta vaikea minun on kuvitella että Jeesus näkisi rakkauden syntinä. Jos Raamattuun on uskominen, niin ne, joilla on hyvät aikomukset ja jotka tekevät muille hyvää ja uskovat Herraan,mutta myös ne jotka tekevät vääryyttä ja katuvat ja anovat anteeksiantoa, ovat oikeutettuja "ikuiseen elämään". Viimeinen sanapari lainausmerkeissä siksi että se on käsitteenä mulle tosi vaikea. Uskoisin ehkä että siinä puhutaan ennemmin ikuisesta rauhasta kuin varsinaisesta elämästä (luutut ja harput, enkel'kuoro tai vaikka Allahiin uskovien neitsyet?).
Mielenkiintoinen keskustelunavaus, kiitos siitä.
-28
Hämmennykseni liittyy oikeastaan siihen, että edes uskon. Että Jotain on. Mut on kasvatettu ääriateistiksi. Ja että Raamattu on saanut mut uskomaan ja luottamaan, eikä mikään muu. Seuraan Jumalaa, joka on armollinen, hyvä, hyväksyvä ja utelias. Tämä Jumala on vastannut mun rukouksiini uskomattomalla tavalla. Olen saanut ymmärrystä ja rauhaa. Jos Jumala vihaisi mua ja halveksisi mua, niin miksi olisin saanut vastauksia rukouksiini? En tiedä sitäkään.
Jos Jumala näkisi olemassaoloni syntinä, niin en seuraisi sellaista Jumalaa. Mutta että mä olen alkanut luottamaan johonkin... Se on jotenkin tabu ja mielisairauden merkki ainakin mun piireissäni. Jopa vahvemmin kuin joku aaveiden näkeminen. Jumala on auttanut mua luotettavammin kuin kukaan, mutta siihen uskominen on outoa mulle. Mä olen sellainen tyyppi, joka ei usko edes kun näkee, ja jokin on kuitenkin todistanut mulle rakkautensa.
Mun ystävä on Jehovan todistaja. Mä usein sanon, että tulkoon maailmanloppu. Mä haluan nähdä, mikä on kaiken tarkoitus ja onko Jumala todellinen. Mä palvelen joka tapauksessa sitä ideaa Jumalasta. Mä olen valmis kuolemaan lopullisesti ja joutumaan ikuiseen kadotukseen, jos saan jonkin varmuuden.
En tiedä, olenko hullu. Näen uskon jonkinlaisena ihmeenä, johon mun on vaikea uskoa. En ymmärrä, miksi olen alkanut luottamaan Jumalaan.
ap
Kuulostaa kyllä siltä että olet vähän tosiaan paljon aika lailla hämmentynyt. En tuomitse! Mutta sun ulosantisikin kuulostaa hieman sellaiselta... mystikkomaiselta? Puhut arvoituksin. Ehkä olet tosiaan valaistunut tai muuten vain oikealla polulla ja siksi minun on vaikea seurata sitä mitä yrität sanoa. Minä kun takerrun konkretiaan paljon enemmän. Ja J:kin sanoi, ettei maalliseen saa jäädä kiinni.
Saanko kysyä, miten käytännössä tapahtuu se, kun sanot että "palvelet sitä ideaa Jumalasta"? Käytkö jumalanpalveluksissa tai messuissa? Vai onko se rukoilua?
Ymmärrän tosi hyvin, kun sanot sen olevan tabu ja mielenterveysongelma piireissäsi - olen itse ollut samankaltaisissa piireissä kun vielä asuin pk-seudulla ja pyörin kovin trendikkäissä ja pinnallisissa ateisti/tiedeuskovaispiireissä. Siellä ei voinut sanallakaan hiiskua edes sitä että EHKÄ uskon, saati että uskon.
Haluaisin kysyä miten kuvailisit sun saamia rukousvastauksia, mutta en varmaan osaisi kuvailla omiani, joten jätän tämän vain tähän.
Mä luin ilmestyskirjaa pitkästä aikaa taas tossa Trumpin valinnan jälkeen kun jokin media sitä nosti esiin "antikristuksena" ja _jos_ ne jotain tapahtumia ennustavat niin nyt olisi kyllä hiton otolliset ajat näille maailmanlopun ennustajille/kulteille. Ensimmäinen torvi ennustaa rakeita, tulta ja verta taivaalta, jonka johdosta 1/3 puista ja maasta palaa. Tämä voisi hyvin viitata ilmaston lämpenemiseen joka polttaa päiväntasaajan aavikkoalueen vielä suuremmaksi ja elinkelvottomammaksi ja pakolaisvirrat.... Toisen torven myötä mereen tuleva tulivuori voisi olla Kimin pommi ja niin edelleen.
Tosi toki koko teksti on niin tulkinnanvarainen, että ei ole ihme että lopun aikojen ennustajia on ollut aikojen sivu.
28
Mä ajattelen, että jokainen on tosi viisas tavallaan. Jokainen on mysteeri, ja jokaisessa on loputtomasti opittavaa. Sillä tavalla me ollaan kauniita. Mun on joskus vaikea ilmaista itseäni. Ja mä olen hämmentynyt, ja ihan uusi näissä jutuissa.
Mulle Jumalan seuraaminen on jokapäiväisiä käytännön tekoja. Kärsivällisyyttä, kuuntelemistä ja ihmisten rakastamista. Olin joskus todella vihainen ja sellainen hyvä käyttäytyminen oli pakkopullaa. Mä palvelen Jumalaa palvelemalla hänen luomustaan, eli ihmisiä. En seuraa ihmisiä, mutta palvelen ihmisiä. Teen kaiken, minkä voin. Pieni myötätunto ei maksa paljon. Koitan palvella joka hetki, jaksan olla inhimillinen ihan vain, koska uskon ehkä johonkin. Ehkä me ollaan muutakin kuin molekyylejä. Mä yritin tappaa itseni joskus. Mulle eläminen ja jonkin tarkoituksen löytäminen on.. elinehto. Aika hullua ehkä.
Mun rukousvastaukseni on olleet sellaisia ymmärtämisen hetkiä. Asiat ei ole saaneet sellaisia konkreettisia ratkaisuja, että joku olisi pudottanut rahaa mun postiluukustani, vaan semmoisia viestejä, joita mä tarvitsin, jotain tunnetta siitä, etten ole yksin ja miten asiat nivoutuu kaikkeuteen ja miten mua ei tuomita, vaan siltä puolelta tunne on syvä empatia. Vaikka olisin tarvinnut rahaa, niin silti se rauha on aina ollut enemmän sitä, mitä tarvitsin.
On vaikeaa olla näkemättä maailmanlopun merkkejä. En tiedä, onko se tapahtumassa, mutta hiton vaikeaa on olla näkemättä.
ap
Myötätunnon suhteen olet oikeilla jäljillä. Se toistuu kaikissa uskonnoissa.
Maailmanloppu niissä, joilla on kiire jonnekin.
Keskiajalla, kun rutto ja sodat söivät, oli mailmanloppu käsillä. Samoin maailmansotien aikaan.
Nyt sivilisaatio leviää internetin avulla, köyhät alueet vaurastuvat, säätilat vaihtelevat.
En usko että ns maailmanloppu tulee. Mutta myötätunto lisääntyy. Sillä on haasteita. Mm maahanmuutto ja ongelmat.
Yksilönä suositan löytämään miellyttävän yhteisön. Netissä voit etsiä sopivan. Älä välitse ääriliikettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sivusta seuraaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaa kanssa puhua uskonnosta ja Jeesuksesta, oletko ap vielä siellä?
Olen perusluterilainen, riparin käynyt mutten ole löytänyt riparin jälkeen sellaista yhteisöä jossa asioista voisi keskustella millään mielekkäällä tavalla.
Aihe kiinnostaa, uskominen myös, mutta käännyttämiseen tai "ainoaan totuuteen" en usko. Jos kristinuskossa jotain uskomisen arvoista on, se on lähimmäisenrakkautta ja sitä, että J yritti meitä opettaa vertauskuvien kautta _ajattelemaan itse_. Näin uskon minä.
Olen vielä täällä. Oma taustani on rippileirin käynyt ja sitten en enää juuri miettinyt -tyyppiä. Rippileirini päättyi huonosti, enkä ole ikinä voinut juuri puhua.
Jeesuskin sanoi muistaakseni, että hyvän puun tuntee hyvistä hedelmistä, ja tämä nimenomaan pätee uskonnollisiin yhteisöihin. Siellä ei pitäisi olla sijaa vihalle. Kukaan ei kaiketi voi tietää Totuutta.
Raamattua ja kaikkea pitäisi nimenomaan ajatella itse.
ap
Onko sun tämänhetkinen hämmennys siis enemmän hämmennystä "opista" vai "oppilaista"? Eli liittyykö se enemmän nykyiseen uskontoon ja uskonnollisuuteen kuin varsinaiseen opetukseen?
Sanoit mielestäni hyvin ettei kukaan voi tietää Totuutta. Uskon että se on juuri näin ja mielestäni myös kaikista opinkappaleista tai muusta kinasteleminen on samaa mistä J fariseuksia tuomitsi. He näkevät lain, vaan eivät Jumalaa.
Vedän heti "rankat tiskiin" ja sanon että esim. pappi Sadinmaa joka vihki homoseksuaaleja teki niin lähimmäisenrakkaudesta ja uskon että J itse joka vietti aikaansa spitaalisten ja huonomaineisten naisten seurassa olisi arvostanut tällaista rakkauden tekoa. Ehkä Jumala tuomitsee ja Jeesus antaa anteeksi? En tiedä. Mutta vaikea minun on kuvitella että Jeesus näkisi rakkauden syntinä. Jos Raamattuun on uskominen, niin ne, joilla on hyvät aikomukset ja jotka tekevät muille hyvää ja uskovat Herraan,mutta myös ne jotka tekevät vääryyttä ja katuvat ja anovat anteeksiantoa, ovat oikeutettuja "ikuiseen elämään". Viimeinen sanapari lainausmerkeissä siksi että se on käsitteenä mulle tosi vaikea. Uskoisin ehkä että siinä puhutaan ennemmin ikuisesta rauhasta kuin varsinaisesta elämästä (luutut ja harput, enkel'kuoro tai vaikka Allahiin uskovien neitsyet?).
Mielenkiintoinen keskustelunavaus, kiitos siitä.
-28
Hämmennykseni liittyy oikeastaan siihen, että edes uskon. Että Jotain on. Mut on kasvatettu ääriateistiksi. Ja että Raamattu on saanut mut uskomaan ja luottamaan, eikä mikään muu. Seuraan Jumalaa, joka on armollinen, hyvä, hyväksyvä ja utelias. Tämä Jumala on vastannut mun rukouksiini uskomattomalla tavalla. Olen saanut ymmärrystä ja rauhaa. Jos Jumala vihaisi mua ja halveksisi mua, niin miksi olisin saanut vastauksia rukouksiini? En tiedä sitäkään.
Jos Jumala näkisi olemassaoloni syntinä, niin en seuraisi sellaista Jumalaa. Mutta että mä olen alkanut luottamaan johonkin... Se on jotenkin tabu ja mielisairauden merkki ainakin mun piireissäni. Jopa vahvemmin kuin joku aaveiden näkeminen. Jumala on auttanut mua luotettavammin kuin kukaan, mutta siihen uskominen on outoa mulle. Mä olen sellainen tyyppi, joka ei usko edes kun näkee, ja jokin on kuitenkin todistanut mulle rakkautensa.
Mun ystävä on Jehovan todistaja. Mä usein sanon, että tulkoon maailmanloppu. Mä haluan nähdä, mikä on kaiken tarkoitus ja onko Jumala todellinen. Mä palvelen joka tapauksessa sitä ideaa Jumalasta. Mä olen valmis kuolemaan lopullisesti ja joutumaan ikuiseen kadotukseen, jos saan jonkin varmuuden.
En tiedä, olenko hullu. Näen uskon jonkinlaisena ihmeenä, johon mun on vaikea uskoa. En ymmärrä, miksi olen alkanut luottamaan Jumalaan.
ap
Kuulostaa kyllä siltä että olet vähän tosiaan paljon aika lailla hämmentynyt. En tuomitse! Mutta sun ulosantisikin kuulostaa hieman sellaiselta... mystikkomaiselta? Puhut arvoituksin. Ehkä olet tosiaan valaistunut tai muuten vain oikealla polulla ja siksi minun on vaikea seurata sitä mitä yrität sanoa. Minä kun takerrun konkretiaan paljon enemmän. Ja J:kin sanoi, ettei maalliseen saa jäädä kiinni.
Saanko kysyä, miten käytännössä tapahtuu se, kun sanot että "palvelet sitä ideaa Jumalasta"? Käytkö jumalanpalveluksissa tai messuissa? Vai onko se rukoilua?
Ymmärrän tosi hyvin, kun sanot sen olevan tabu ja mielenterveysongelma piireissäsi - olen itse ollut samankaltaisissa piireissä kun vielä asuin pk-seudulla ja pyörin kovin trendikkäissä ja pinnallisissa ateisti/tiedeuskovaispiireissä. Siellä ei voinut sanallakaan hiiskua edes sitä että EHKÄ uskon, saati että uskon.
Haluaisin kysyä miten kuvailisit sun saamia rukousvastauksia, mutta en varmaan osaisi kuvailla omiani, joten jätän tämän vain tähän.
Mä luin ilmestyskirjaa pitkästä aikaa taas tossa Trumpin valinnan jälkeen kun jokin media sitä nosti esiin "antikristuksena" ja _jos_ ne jotain tapahtumia ennustavat niin nyt olisi kyllä hiton otolliset ajat näille maailmanlopun ennustajille/kulteille. Ensimmäinen torvi ennustaa rakeita, tulta ja verta taivaalta, jonka johdosta 1/3 puista ja maasta palaa. Tämä voisi hyvin viitata ilmaston lämpenemiseen joka polttaa päiväntasaajan aavikkoalueen vielä suuremmaksi ja elinkelvottomammaksi ja pakolaisvirrat.... Toisen torven myötä mereen tuleva tulivuori voisi olla Kimin pommi ja niin edelleen.
Tosi toki koko teksti on niin tulkinnanvarainen, että ei ole ihme että lopun aikojen ennustajia on ollut aikojen sivu.
28
Mä ajattelen, että jokainen on tosi viisas tavallaan. Jokainen on mysteeri, ja jokaisessa on loputtomasti opittavaa. Sillä tavalla me ollaan kauniita. Mun on joskus vaikea ilmaista itseäni. Ja mä olen hämmentynyt, ja ihan uusi näissä jutuissa.
Mulle Jumalan seuraaminen on jokapäiväisiä käytännön tekoja. Kärsivällisyyttä, kuuntelemistä ja ihmisten rakastamista. Olin joskus todella vihainen ja sellainen hyvä käyttäytyminen oli pakkopullaa. Mä palvelen Jumalaa palvelemalla hänen luomustaan, eli ihmisiä. En seuraa ihmisiä, mutta palvelen ihmisiä. Teen kaiken, minkä voin. Pieni myötätunto ei maksa paljon. Koitan palvella joka hetki, jaksan olla inhimillinen ihan vain, koska uskon ehkä johonkin. Ehkä me ollaan muutakin kuin molekyylejä. Mä yritin tappaa itseni joskus. Mulle eläminen ja jonkin tarkoituksen löytäminen on.. elinehto. Aika hullua ehkä.
Mun rukousvastaukseni on olleet sellaisia ymmärtämisen hetkiä. Asiat ei ole saaneet sellaisia konkreettisia ratkaisuja, että joku olisi pudottanut rahaa mun postiluukustani, vaan semmoisia viestejä, joita mä tarvitsin, jotain tunnetta siitä, etten ole yksin ja miten asiat nivoutuu kaikkeuteen ja miten mua ei tuomita, vaan siltä puolelta tunne on syvä empatia. Vaikka olisin tarvinnut rahaa, niin silti se rauha on aina ollut enemmän sitä, mitä tarvitsin.
On vaikeaa olla näkemättä maailmanlopun merkkejä. En tiedä, onko se tapahtumassa, mutta hiton vaikeaa on olla näkemättä.
ap
Samaan uskon minäkin: meidän kaikkien kauneuteen, viisauteen. Myös siihen, että kaikki on mysteeri. En tiedä saitko kiinni sitä mitä tarkoitin sinua kommentoidessani: että olet mystikko? Toivottavasti sait.
Sun palvelus kuulostaa juuri siltä, mitä munkin käsitys tukee. Ei ole mitään niin tärkeää kuin "kohtele muita kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan". Se sama kultainen sääntö esiintyy kristinuskon lisäksi myös ihan eri uskontokunnissa ihan eri puolilla maailmaa. Ja jos se ei ole jumalallinen käsky niin en tiedä mikä on. Enkä välttämättä halua seurata sellaista jumalaa, joka sellaista ei käskisi.
Mitä sä haluaisit ymmärtää? Mistä sä haluaisit puhua? Miten sä haluaisit puhua? Mä tunnen että me ollaan ehkä vähän eri leveleillä tän asian suhteen, mutta haluaisin ymmärtää.
28
Mihin perustat uskosi?
Onko mitään mikä vahvistaa uskomuksesi todeksi?
Mihin turvaat silloin kun tuntuu, että kaikki kaatuu päälle?
Millaista hedelmää elämäsi tuottaa?
Tarkoititko kysymykset minulle? Outoa, jotenkin.
Minun uskoni perustuu vain omaan mieleeni, kuten kaikkien muidenkin, uskoakseni. Minä uskon sydämelläni. Meidän aikanamme ei ole tapahtunut J:n ihmetekoja ja ne jotka sellaista väittävät ovat väärällä asialla.
Minun uskomuksiani ei vahvista mikään paitsi osaan olen saanut rukousvastauksen. Niistä tiedän että olen tehnyt oikein tai väärin. Muuten olen eksynyt lammas, jos terminologia sallitaan. Olen sauvanmitan päässä vaan en siinä laumasss johon uskovaiset uskovat kuuluvansa.
Kun kaikki kaatuu, minulle jää Jeesus ja rukous.
28
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaa kanssa puhua uskonnosta ja Jeesuksesta, oletko ap vielä siellä?
Olen perusluterilainen, riparin käynyt mutten ole löytänyt riparin jälkeen sellaista yhteisöä jossa asioista voisi keskustella millään mielekkäällä tavalla.
Aihe kiinnostaa, uskominen myös, mutta käännyttämiseen tai "ainoaan totuuteen" en usko. Jos kristinuskossa jotain uskomisen arvoista on, se on lähimmäisenrakkautta ja sitä, että J yritti meitä opettaa vertauskuvien kautta _ajattelemaan itse_. Näin uskon minä.
Olen vielä täällä. Oma taustani on rippileirin käynyt ja sitten en enää juuri miettinyt -tyyppiä. Rippileirini päättyi huonosti, enkä ole ikinä voinut juuri puhua.
Jeesuskin sanoi muistaakseni, että hyvän puun tuntee hyvistä hedelmistä, ja tämä nimenomaan pätee uskonnollisiin yhteisöihin. Siellä ei pitäisi olla sijaa vihalle. Kukaan ei kaiketi voi tietää Totuutta.
Raamattua ja kaikkea pitäisi nimenomaan ajatella itse.
ap
Onko sun tämänhetkinen hämmennys siis enemmän hämmennystä "opista" vai "oppilaista"? Eli liittyykö se enemmän nykyiseen uskontoon ja uskonnollisuuteen kuin varsinaiseen opetukseen?
Sanoit mielestäni hyvin ettei kukaan voi tietää Totuutta. Uskon että se on juuri näin ja mielestäni myös kaikista opinkappaleista tai muusta kinasteleminen on samaa mistä J fariseuksia tuomitsi. He näkevät lain, vaan eivät Jumalaa.
Vedän heti "rankat tiskiin" ja sanon että esim. pappi Sadinmaa joka vihki homoseksuaaleja teki niin lähimmäisenrakkaudesta ja uskon että J itse joka vietti aikaansa spitaalisten ja huonomaineisten naisten seurassa olisi arvostanut tällaista rakkauden tekoa. Ehkä Jumala tuomitsee ja Jeesus antaa anteeksi? En tiedä. Mutta vaikea minun on kuvitella että Jeesus näkisi rakkauden syntinä. Jos Raamattuun on uskominen, niin ne, joilla on hyvät aikomukset ja jotka tekevät muille hyvää ja uskovat Herraan,mutta myös ne jotka tekevät vääryyttä ja katuvat ja anovat anteeksiantoa, ovat oikeutettuja "ikuiseen elämään". Viimeinen sanapari lainausmerkeissä siksi että se on käsitteenä mulle tosi vaikea. Uskoisin ehkä että siinä puhutaan ennemmin ikuisesta rauhasta kuin varsinaisesta elämästä (luutut ja harput, enkel'kuoro tai vaikka Allahiin uskovien neitsyet?).
Mielenkiintoinen keskustelunavaus, kiitos siitä.
-28
Hämmennykseni liittyy oikeastaan siihen, että edes uskon. Että Jotain on. Mut on kasvatettu ääriateistiksi. Ja että Raamattu on saanut mut uskomaan ja luottamaan, eikä mikään muu. Seuraan Jumalaa, joka on armollinen, hyvä, hyväksyvä ja utelias. Tämä Jumala on vastannut mun rukouksiini uskomattomalla tavalla. Olen saanut ymmärrystä ja rauhaa. Jos Jumala vihaisi mua ja halveksisi mua, niin miksi olisin saanut vastauksia rukouksiini? En tiedä sitäkään.
Jos Jumala näkisi olemassaoloni syntinä, niin en seuraisi sellaista Jumalaa. Mutta että mä olen alkanut luottamaan johonkin... Se on jotenkin tabu ja mielisairauden merkki ainakin mun piireissäni. Jopa vahvemmin kuin joku aaveiden näkeminen. Jumala on auttanut mua luotettavammin kuin kukaan, mutta siihen uskominen on outoa mulle. Mä olen sellainen tyyppi, joka ei usko edes kun näkee, ja jokin on kuitenkin todistanut mulle rakkautensa.
Mun ystävä on Jehovan todistaja. Mä usein sanon, että tulkoon maailmanloppu. Mä haluan nähdä, mikä on kaiken tarkoitus ja onko Jumala todellinen. Mä palvelen joka tapauksessa sitä ideaa Jumalasta. Mä olen valmis kuolemaan lopullisesti ja joutumaan ikuiseen kadotukseen, jos saan jonkin varmuuden.
En tiedä, olenko hullu. Näen uskon jonkinlaisena ihmeenä, johon mun on vaikea uskoa. En ymmärrä, miksi olen alkanut luottamaan Jumalaan.
ap
Kuulostaa kyllä siltä että olet vähän tosiaan paljon aika lailla hämmentynyt. En tuomitse! Mutta sun ulosantisikin kuulostaa hieman sellaiselta... mystikkomaiselta? Puhut arvoituksin. Ehkä olet tosiaan valaistunut tai muuten vain oikealla polulla ja siksi minun on vaikea seurata sitä mitä yrität sanoa. Minä kun takerrun konkretiaan paljon enemmän. Ja J:kin sanoi, ettei maalliseen saa jäädä kiinni.
Saanko kysyä, miten käytännössä tapahtuu se, kun sanot että "palvelet sitä ideaa Jumalasta"? Käytkö jumalanpalveluksissa tai messuissa? Vai onko se rukoilua?
Ymmärrän tosi hyvin, kun sanot sen olevan tabu ja mielenterveysongelma piireissäsi - olen itse ollut samankaltaisissa piireissä kun vielä asuin pk-seudulla ja pyörin kovin trendikkäissä ja pinnallisissa ateisti/tiedeuskovaispiireissä. Siellä ei voinut sanallakaan hiiskua edes sitä että EHKÄ uskon, saati että uskon.
Haluaisin kysyä miten kuvailisit sun saamia rukousvastauksia, mutta en varmaan osaisi kuvailla omiani, joten jätän tämän vain tähän.
Mä luin ilmestyskirjaa pitkästä aikaa taas tossa Trumpin valinnan jälkeen kun jokin media sitä nosti esiin "antikristuksena" ja _jos_ ne jotain tapahtumia ennustavat niin nyt olisi kyllä hiton otolliset ajat näille maailmanlopun ennustajille/kulteille. Ensimmäinen torvi ennustaa rakeita, tulta ja verta taivaalta, jonka johdosta 1/3 puista ja maasta palaa. Tämä voisi hyvin viitata ilmaston lämpenemiseen joka polttaa päiväntasaajan aavikkoalueen vielä suuremmaksi ja elinkelvottomammaksi ja pakolaisvirrat.... Toisen torven myötä mereen tuleva tulivuori voisi olla Kimin pommi ja niin edelleen.
Tosi toki koko teksti on niin tulkinnanvarainen, että ei ole ihme että lopun aikojen ennustajia on ollut aikojen sivu.
28
Mä ajattelen, että jokainen on tosi viisas tavallaan. Jokainen on mysteeri, ja jokaisessa on loputtomasti opittavaa. Sillä tavalla me ollaan kauniita. Mun on joskus vaikea ilmaista itseäni. Ja mä olen hämmentynyt, ja ihan uusi näissä jutuissa.
Mulle Jumalan seuraaminen on jokapäiväisiä käytännön tekoja. Kärsivällisyyttä, kuuntelemistä ja ihmisten rakastamista. Olin joskus todella vihainen ja sellainen hyvä käyttäytyminen oli pakkopullaa. Mä palvelen Jumalaa palvelemalla hänen luomustaan, eli ihmisiä. En seuraa ihmisiä, mutta palvelen ihmisiä. Teen kaiken, minkä voin. Pieni myötätunto ei maksa paljon. Koitan palvella joka hetki, jaksan olla inhimillinen ihan vain, koska uskon ehkä johonkin. Ehkä me ollaan muutakin kuin molekyylejä. Mä yritin tappaa itseni joskus. Mulle eläminen ja jonkin tarkoituksen löytäminen on.. elinehto. Aika hullua ehkä.
Mun rukousvastaukseni on olleet sellaisia ymmärtämisen hetkiä. Asiat ei ole saaneet sellaisia konkreettisia ratkaisuja, että joku olisi pudottanut rahaa mun postiluukustani, vaan semmoisia viestejä, joita mä tarvitsin, jotain tunnetta siitä, etten ole yksin ja miten asiat nivoutuu kaikkeuteen ja miten mua ei tuomita, vaan siltä puolelta tunne on syvä empatia. Vaikka olisin tarvinnut rahaa, niin silti se rauha on aina ollut enemmän sitä, mitä tarvitsin.
On vaikeaa olla näkemättä maailmanlopun merkkejä. En tiedä, onko se tapahtumassa, mutta hiton vaikeaa on olla näkemättä.
ap
Samaan uskon minäkin: meidän kaikkien kauneuteen, viisauteen. Myös siihen, että kaikki on mysteeri. En tiedä saitko kiinni sitä mitä tarkoitin sinua kommentoidessani: että olet mystikko? Toivottavasti sait.
Sun palvelus kuulostaa juuri siltä, mitä munkin käsitys tukee. Ei ole mitään niin tärkeää kuin "kohtele muita kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan". Se sama kultainen sääntö esiintyy kristinuskon lisäksi myös ihan eri uskontokunnissa ihan eri puolilla maailmaa. Ja jos se ei ole jumalallinen käsky niin en tiedä mikä on. Enkä välttämättä halua seurata sellaista jumalaa, joka sellaista ei käskisi.
Mitä sä haluaisit ymmärtää? Mistä sä haluaisit puhua? Miten sä haluaisit puhua? Mä tunnen että me ollaan ehkä vähän eri leveleillä tän asian suhteen, mutta haluaisin ymmärtää.
28
Luin itse asiassa juuri Wikipediasta, mitä mystikko tai mystiikka tarkoittaa. Varmaan tavallaan olen mystikko sillä tavalla, että mielestäni jokapäiväisillä tapahtumilla on syvempi merkitys, tai että ne ovat osa syvempää todellisuutta ja sillä on väliä. Määritelmän mukaan.
Musta tuo "kohtele muita kuten haluat tulla kohdelluksi" on juuri sitä ydintä, ihmisyyden ja jumaluuden. Kun sitä sääntöä noudattaa, on vaikea olla huono tyyppi.
Mä tunnen olevani jotenkin hukassa. Mun elämän piti mennä eri tavalla. Tämä ei ole sitä turvallista aluetta, jolla pitäisi soudella. Olen myös jotenkin.. yksin. Jumalaan uskominen on mulle koko elämän muuttava juttu. Kuin muuttaisi ulkomaille tai ottaisi jonkun ison tatuoinnin naamaan. Mun Jehovan todistaja -kaverikaan ei ole ihan kartalla. Itsekään en osaa ihan myöntää omaa uskoani itselleni ja sen merkitystä. Tavallaan olen aina elänyt siinä toivossa, että maailma on jotain muutakin kuin mitä näen, mutta että todella uskon ja sisäistän asian... Ehkä se on joku identiteettikriisi.
Mua pelottaa henkisyys. Koska uskon olevani hullu. Tai jos teen jonkin virheen. Olen aina nähnyt asioita, ja välillä muutkin on olleet läsnä ja nähneet samat asiat. Jospa näille onkin joku muu selitys tai jos jos jos....
ap
Nyt tulee kaikkein tärkein kysymys.
Onko sulla lähelläsi ihmisiä? Sellaisia, jotka kuuntelee ja on läsnä myös nyt tässä tilanteessa?
28
Ei oikeastaan. Mulla on ihminen, joka kuuntelee mielellään viimeisimmät "kummitusjutut", mutta uskon asiat ylittää rajan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sivusta seuraaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaa kanssa puhua uskonnosta ja Jeesuksesta, oletko ap vielä siellä?
Olen perusluterilainen, riparin käynyt mutten ole löytänyt riparin jälkeen sellaista yhteisöä jossa asioista voisi keskustella millään mielekkäällä tavalla.
Aihe kiinnostaa, uskominen myös, mutta käännyttämiseen tai "ainoaan totuuteen" en usko. Jos kristinuskossa jotain uskomisen arvoista on, se on lähimmäisenrakkautta ja sitä, että J yritti meitä opettaa vertauskuvien kautta _ajattelemaan itse_. Näin uskon minä.
Olen vielä täällä. Oma taustani on rippileirin käynyt ja sitten en enää juuri miettinyt -tyyppiä. Rippileirini päättyi huonosti, enkä ole ikinä voinut juuri puhua.
Jeesuskin sanoi muistaakseni, että hyvän puun tuntee hyvistä hedelmistä, ja tämä nimenomaan pätee uskonnollisiin yhteisöihin. Siellä ei pitäisi olla sijaa vihalle. Kukaan ei kaiketi voi tietää Totuutta.
Raamattua ja kaikkea pitäisi nimenomaan ajatella itse.
ap
Onko sun tämänhetkinen hämmennys siis enemmän hämmennystä "opista" vai "oppilaista"? Eli liittyykö se enemmän nykyiseen uskontoon ja uskonnollisuuteen kuin varsinaiseen opetukseen?
Sanoit mielestäni hyvin ettei kukaan voi tietää Totuutta. Uskon että se on juuri näin ja mielestäni myös kaikista opinkappaleista tai muusta kinasteleminen on samaa mistä J fariseuksia tuomitsi. He näkevät lain, vaan eivät Jumalaa.
Vedän heti "rankat tiskiin" ja sanon että esim. pappi Sadinmaa joka vihki homoseksuaaleja teki niin lähimmäisenrakkaudesta ja uskon että J itse joka vietti aikaansa spitaalisten ja huonomaineisten naisten seurassa olisi arvostanut tällaista rakkauden tekoa. Ehkä Jumala tuomitsee ja Jeesus antaa anteeksi? En tiedä. Mutta vaikea minun on kuvitella että Jeesus näkisi rakkauden syntinä. Jos Raamattuun on uskominen, niin ne, joilla on hyvät aikomukset ja jotka tekevät muille hyvää ja uskovat Herraan,mutta myös ne jotka tekevät vääryyttä ja katuvat ja anovat anteeksiantoa, ovat oikeutettuja "ikuiseen elämään". Viimeinen sanapari lainausmerkeissä siksi että se on käsitteenä mulle tosi vaikea. Uskoisin ehkä että siinä puhutaan ennemmin ikuisesta rauhasta kuin varsinaisesta elämästä (luutut ja harput, enkel'kuoro tai vaikka Allahiin uskovien neitsyet?).
Mielenkiintoinen keskustelunavaus, kiitos siitä.
-28
Hämmennykseni liittyy oikeastaan siihen, että edes uskon. Että Jotain on. Mut on kasvatettu ääriateistiksi. Ja että Raamattu on saanut mut uskomaan ja luottamaan, eikä mikään muu. Seuraan Jumalaa, joka on armollinen, hyvä, hyväksyvä ja utelias. Tämä Jumala on vastannut mun rukouksiini uskomattomalla tavalla. Olen saanut ymmärrystä ja rauhaa. Jos Jumala vihaisi mua ja halveksisi mua, niin miksi olisin saanut vastauksia rukouksiini? En tiedä sitäkään.
Jos Jumala näkisi olemassaoloni syntinä, niin en seuraisi sellaista Jumalaa. Mutta että mä olen alkanut luottamaan johonkin... Se on jotenkin tabu ja mielisairauden merkki ainakin mun piireissäni. Jopa vahvemmin kuin joku aaveiden näkeminen. Jumala on auttanut mua luotettavammin kuin kukaan, mutta siihen uskominen on outoa mulle. Mä olen sellainen tyyppi, joka ei usko edes kun näkee, ja jokin on kuitenkin todistanut mulle rakkautensa.
Mun ystävä on Jehovan todistaja. Mä usein sanon, että tulkoon maailmanloppu. Mä haluan nähdä, mikä on kaiken tarkoitus ja onko Jumala todellinen. Mä palvelen joka tapauksessa sitä ideaa Jumalasta. Mä olen valmis kuolemaan lopullisesti ja joutumaan ikuiseen kadotukseen, jos saan jonkin varmuuden.
En tiedä, olenko hullu. Näen uskon jonkinlaisena ihmeenä, johon mun on vaikea uskoa. En ymmärrä, miksi olen alkanut luottamaan Jumalaan.
ap
Kuulostaa kyllä siltä että olet vähän tosiaan paljon aika lailla hämmentynyt. En tuomitse! Mutta sun ulosantisikin kuulostaa hieman sellaiselta... mystikkomaiselta? Puhut arvoituksin. Ehkä olet tosiaan valaistunut tai muuten vain oikealla polulla ja siksi minun on vaikea seurata sitä mitä yrität sanoa. Minä kun takerrun konkretiaan paljon enemmän. Ja J:kin sanoi, ettei maalliseen saa jäädä kiinni.
Saanko kysyä, miten käytännössä tapahtuu se, kun sanot että "palvelet sitä ideaa Jumalasta"? Käytkö jumalanpalveluksissa tai messuissa? Vai onko se rukoilua?
Ymmärrän tosi hyvin, kun sanot sen olevan tabu ja mielenterveysongelma piireissäsi - olen itse ollut samankaltaisissa piireissä kun vielä asuin pk-seudulla ja pyörin kovin trendikkäissä ja pinnallisissa ateisti/tiedeuskovaispiireissä. Siellä ei voinut sanallakaan hiiskua edes sitä että EHKÄ uskon, saati että uskon.
Haluaisin kysyä miten kuvailisit sun saamia rukousvastauksia, mutta en varmaan osaisi kuvailla omiani, joten jätän tämän vain tähän.
Mä luin ilmestyskirjaa pitkästä aikaa taas tossa Trumpin valinnan jälkeen kun jokin media sitä nosti esiin "antikristuksena" ja _jos_ ne jotain tapahtumia ennustavat niin nyt olisi kyllä hiton otolliset ajat näille maailmanlopun ennustajille/kulteille. Ensimmäinen torvi ennustaa rakeita, tulta ja verta taivaalta, jonka johdosta 1/3 puista ja maasta palaa. Tämä voisi hyvin viitata ilmaston lämpenemiseen joka polttaa päiväntasaajan aavikkoalueen vielä suuremmaksi ja elinkelvottomammaksi ja pakolaisvirrat.... Toisen torven myötä mereen tuleva tulivuori voisi olla Kimin pommi ja niin edelleen.
Tosi toki koko teksti on niin tulkinnanvarainen, että ei ole ihme että lopun aikojen ennustajia on ollut aikojen sivu.
28
Mä ajattelen, että jokainen on tosi viisas tavallaan. Jokainen on mysteeri, ja jokaisessa on loputtomasti opittavaa. Sillä tavalla me ollaan kauniita. Mun on joskus vaikea ilmaista itseäni. Ja mä olen hämmentynyt, ja ihan uusi näissä jutuissa.
Mulle Jumalan seuraaminen on jokapäiväisiä käytännön tekoja. Kärsivällisyyttä, kuuntelemistä ja ihmisten rakastamista. Olin joskus todella vihainen ja sellainen hyvä käyttäytyminen oli pakkopullaa. Mä palvelen Jumalaa palvelemalla hänen luomustaan, eli ihmisiä. En seuraa ihmisiä, mutta palvelen ihmisiä. Teen kaiken, minkä voin. Pieni myötätunto ei maksa paljon. Koitan palvella joka hetki, jaksan olla inhimillinen ihan vain, koska uskon ehkä johonkin. Ehkä me ollaan muutakin kuin molekyylejä. Mä yritin tappaa itseni joskus. Mulle eläminen ja jonkin tarkoituksen löytäminen on.. elinehto. Aika hullua ehkä.
Mun rukousvastaukseni on olleet sellaisia ymmärtämisen hetkiä. Asiat ei ole saaneet sellaisia konkreettisia ratkaisuja, että joku olisi pudottanut rahaa mun postiluukustani, vaan semmoisia viestejä, joita mä tarvitsin, jotain tunnetta siitä, etten ole yksin ja miten asiat nivoutuu kaikkeuteen ja miten mua ei tuomita, vaan siltä puolelta tunne on syvä empatia. Vaikka olisin tarvinnut rahaa, niin silti se rauha on aina ollut enemmän sitä, mitä tarvitsin.
On vaikeaa olla näkemättä maailmanlopun merkkejä. En tiedä, onko se tapahtumassa, mutta hiton vaikeaa on olla näkemättä.
ap
Samaan uskon minäkin: meidän kaikkien kauneuteen, viisauteen. Myös siihen, että kaikki on mysteeri. En tiedä saitko kiinni sitä mitä tarkoitin sinua kommentoidessani: että olet mystikko? Toivottavasti sait.
Sun palvelus kuulostaa juuri siltä, mitä munkin käsitys tukee. Ei ole mitään niin tärkeää kuin "kohtele muita kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan". Se sama kultainen sääntö esiintyy kristinuskon lisäksi myös ihan eri uskontokunnissa ihan eri puolilla maailmaa. Ja jos se ei ole jumalallinen käsky niin en tiedä mikä on. Enkä välttämättä halua seurata sellaista jumalaa, joka sellaista ei käskisi.
Mitä sä haluaisit ymmärtää? Mistä sä haluaisit puhua? Miten sä haluaisit puhua? Mä tunnen että me ollaan ehkä vähän eri leveleillä tän asian suhteen, mutta haluaisin ymmärtää.
28
Mihin perustat uskosi?
Onko mitään mikä vahvistaa uskomuksesi todeksi?
Mihin turvaat silloin kun tuntuu, että kaikki kaatuu päälle?
Millaista hedelmää elämäsi tuottaa?
Tarkoititko kysymykset minulle? Outoa, jotenkin.
Minun uskoni perustuu vain omaan mieleeni, kuten kaikkien muidenkin, uskoakseni. Minä uskon sydämelläni. Meidän aikanamme ei ole tapahtunut J:n ihmetekoja ja ne jotka sellaista väittävät ovat väärällä asialla.
Minun uskomuksiani ei vahvista mikään paitsi osaan olen saanut rukousvastauksen. Niistä tiedän että olen tehnyt oikein tai väärin. Muuten olen eksynyt lammas, jos terminologia sallitaan. Olen sauvanmitan päässä vaan en siinä laumasss johon uskovaiset uskovat kuuluvansa.
Kun kaikki kaatuu, minulle jää Jeesus ja rukous.28
Lisäksi: Minun elämäni ei ole kantanut hedelmää.
28
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun exä oli helluntailainen ja luulen että viihtyisit siinä ryhmässä.
Hyvin erilainen ryhmittymä kuin kolkko evlut.
Se kirkko elää kolehdilla, sen suhteen ole varovainen.
Kirkossa puhuu usein nuoria fiksuja ihmisiä jotka pohtivat elämänkysymyksiä ja haasteita.
Seurakuntalaiset ovat lämminhenkisiä. Ja kyllä, puhuvat myös sielunvihollisesta.
Itselläni uskonto ei ole ajankohtainen ja uskon että kaikkien uskontojen päätarkoitus on yhteinen.
Mutta jos jotain suosittelisin, niin tuo on mukaansatempaava ja yhteisöllinen uskonto.Ehkä pitäisi kokeilla. Lupaan, että lähden pois he vain katselevat kuinka kierrän vesilammikot ellen hyväksy.
ap
Mä kävin muutaman kuukauden eron jälkeen vielä kappelissa. Mitään ei kysytty. Kun pyydeltiin vapaaehtoistyöhön, ihan kappelin siivoamiseen tai leipäjonoon, mua kyllä vilkaistiin ja vähän teki mieli lähteä, mutten uskaltanut eikä kysytty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kuvailisitko sitä jumalaa mihin uskot?
Huumorintajuinen, pimeyden karkoittava, ymmärrystä auliisti jakava, kuunteleva, paljon puhuva ja myötätuntoinen. Ojenna käsi, niin siihen tartutaan.
ap
Onko hän pyhä? Entä oikeudenmukainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaa kanssa puhua uskonnosta ja Jeesuksesta, oletko ap vielä siellä?
Olen perusluterilainen, riparin käynyt mutten ole löytänyt riparin jälkeen sellaista yhteisöä jossa asioista voisi keskustella millään mielekkäällä tavalla.
Aihe kiinnostaa, uskominen myös, mutta käännyttämiseen tai "ainoaan totuuteen" en usko. Jos kristinuskossa jotain uskomisen arvoista on, se on lähimmäisenrakkautta ja sitä, että J yritti meitä opettaa vertauskuvien kautta _ajattelemaan itse_. Näin uskon minä.
Olen vielä täällä. Oma taustani on rippileirin käynyt ja sitten en enää juuri miettinyt -tyyppiä. Rippileirini päättyi huonosti, enkä ole ikinä voinut juuri puhua.
Jeesuskin sanoi muistaakseni, että hyvän puun tuntee hyvistä hedelmistä, ja tämä nimenomaan pätee uskonnollisiin yhteisöihin. Siellä ei pitäisi olla sijaa vihalle. Kukaan ei kaiketi voi tietää Totuutta.
Raamattua ja kaikkea pitäisi nimenomaan ajatella itse.
ap
Onko sun tämänhetkinen hämmennys siis enemmän hämmennystä "opista" vai "oppilaista"? Eli liittyykö se enemmän nykyiseen uskontoon ja uskonnollisuuteen kuin varsinaiseen opetukseen?
Sanoit mielestäni hyvin ettei kukaan voi tietää Totuutta. Uskon että se on juuri näin ja mielestäni myös kaikista opinkappaleista tai muusta kinasteleminen on samaa mistä J fariseuksia tuomitsi. He näkevät lain, vaan eivät Jumalaa.
Vedän heti "rankat tiskiin" ja sanon että esim. pappi Sadinmaa joka vihki homoseksuaaleja teki niin lähimmäisenrakkaudesta ja uskon että J itse joka vietti aikaansa spitaalisten ja huonomaineisten naisten seurassa olisi arvostanut tällaista rakkauden tekoa. Ehkä Jumala tuomitsee ja Jeesus antaa anteeksi? En tiedä. Mutta vaikea minun on kuvitella että Jeesus näkisi rakkauden syntinä. Jos Raamattuun on uskominen, niin ne, joilla on hyvät aikomukset ja jotka tekevät muille hyvää ja uskovat Herraan,mutta myös ne jotka tekevät vääryyttä ja katuvat ja anovat anteeksiantoa, ovat oikeutettuja "ikuiseen elämään". Viimeinen sanapari lainausmerkeissä siksi että se on käsitteenä mulle tosi vaikea. Uskoisin ehkä että siinä puhutaan ennemmin ikuisesta rauhasta kuin varsinaisesta elämästä (luutut ja harput, enkel'kuoro tai vaikka Allahiin uskovien neitsyet?).
Mielenkiintoinen keskustelunavaus, kiitos siitä.
-28
Hämmennykseni liittyy oikeastaan siihen, että edes uskon. Että Jotain on. Mut on kasvatettu ääriateistiksi. Ja että Raamattu on saanut mut uskomaan ja luottamaan, eikä mikään muu. Seuraan Jumalaa, joka on armollinen, hyvä, hyväksyvä ja utelias. Tämä Jumala on vastannut mun rukouksiini uskomattomalla tavalla. Olen saanut ymmärrystä ja rauhaa. Jos Jumala vihaisi mua ja halveksisi mua, niin miksi olisin saanut vastauksia rukouksiini? En tiedä sitäkään.
Jos Jumala näkisi olemassaoloni syntinä, niin en seuraisi sellaista Jumalaa. Mutta että mä olen alkanut luottamaan johonkin... Se on jotenkin tabu ja mielisairauden merkki ainakin mun piireissäni. Jopa vahvemmin kuin joku aaveiden näkeminen. Jumala on auttanut mua luotettavammin kuin kukaan, mutta siihen uskominen on outoa mulle. Mä olen sellainen tyyppi, joka ei usko edes kun näkee, ja jokin on kuitenkin todistanut mulle rakkautensa.
Mun ystävä on Jehovan todistaja. Mä usein sanon, että tulkoon maailmanloppu. Mä haluan nähdä, mikä on kaiken tarkoitus ja onko Jumala todellinen. Mä palvelen joka tapauksessa sitä ideaa Jumalasta. Mä olen valmis kuolemaan lopullisesti ja joutumaan ikuiseen kadotukseen, jos saan jonkin varmuuden.
En tiedä, olenko hullu. Näen uskon jonkinlaisena ihmeenä, johon mun on vaikea uskoa. En ymmärrä, miksi olen alkanut luottamaan Jumalaan.
ap
Kuulostaa kyllä siltä että olet vähän tosiaan paljon aika lailla hämmentynyt. En tuomitse! Mutta sun ulosantisikin kuulostaa hieman sellaiselta... mystikkomaiselta? Puhut arvoituksin. Ehkä olet tosiaan valaistunut tai muuten vain oikealla polulla ja siksi minun on vaikea seurata sitä mitä yrität sanoa. Minä kun takerrun konkretiaan paljon enemmän. Ja J:kin sanoi, ettei maalliseen saa jäädä kiinni.
Saanko kysyä, miten käytännössä tapahtuu se, kun sanot että "palvelet sitä ideaa Jumalasta"? Käytkö jumalanpalveluksissa tai messuissa? Vai onko se rukoilua?
Ymmärrän tosi hyvin, kun sanot sen olevan tabu ja mielenterveysongelma piireissäsi - olen itse ollut samankaltaisissa piireissä kun vielä asuin pk-seudulla ja pyörin kovin trendikkäissä ja pinnallisissa ateisti/tiedeuskovaispiireissä. Siellä ei voinut sanallakaan hiiskua edes sitä että EHKÄ uskon, saati että uskon.
Haluaisin kysyä miten kuvailisit sun saamia rukousvastauksia, mutta en varmaan osaisi kuvailla omiani, joten jätän tämän vain tähän.
Mä luin ilmestyskirjaa pitkästä aikaa taas tossa Trumpin valinnan jälkeen kun jokin media sitä nosti esiin "antikristuksena" ja _jos_ ne jotain tapahtumia ennustavat niin nyt olisi kyllä hiton otolliset ajat näille maailmanlopun ennustajille/kulteille. Ensimmäinen torvi ennustaa rakeita, tulta ja verta taivaalta, jonka johdosta 1/3 puista ja maasta palaa. Tämä voisi hyvin viitata ilmaston lämpenemiseen joka polttaa päiväntasaajan aavikkoalueen vielä suuremmaksi ja elinkelvottomammaksi ja pakolaisvirrat.... Toisen torven myötä mereen tuleva tulivuori voisi olla Kimin pommi ja niin edelleen.
Tosi toki koko teksti on niin tulkinnanvarainen, että ei ole ihme että lopun aikojen ennustajia on ollut aikojen sivu.
28
Mä ajattelen, että jokainen on tosi viisas tavallaan. Jokainen on mysteeri, ja jokaisessa on loputtomasti opittavaa. Sillä tavalla me ollaan kauniita. Mun on joskus vaikea ilmaista itseäni. Ja mä olen hämmentynyt, ja ihan uusi näissä jutuissa.
Mulle Jumalan seuraaminen on jokapäiväisiä käytännön tekoja. Kärsivällisyyttä, kuuntelemistä ja ihmisten rakastamista. Olin joskus todella vihainen ja sellainen hyvä käyttäytyminen oli pakkopullaa. Mä palvelen Jumalaa palvelemalla hänen luomustaan, eli ihmisiä. En seuraa ihmisiä, mutta palvelen ihmisiä. Teen kaiken, minkä voin. Pieni myötätunto ei maksa paljon. Koitan palvella joka hetki, jaksan olla inhimillinen ihan vain, koska uskon ehkä johonkin. Ehkä me ollaan muutakin kuin molekyylejä. Mä yritin tappaa itseni joskus. Mulle eläminen ja jonkin tarkoituksen löytäminen on.. elinehto. Aika hullua ehkä.
Mun rukousvastaukseni on olleet sellaisia ymmärtämisen hetkiä. Asiat ei ole saaneet sellaisia konkreettisia ratkaisuja, että joku olisi pudottanut rahaa mun postiluukustani, vaan semmoisia viestejä, joita mä tarvitsin, jotain tunnetta siitä, etten ole yksin ja miten asiat nivoutuu kaikkeuteen ja miten mua ei tuomita, vaan siltä puolelta tunne on syvä empatia. Vaikka olisin tarvinnut rahaa, niin silti se rauha on aina ollut enemmän sitä, mitä tarvitsin.
On vaikeaa olla näkemättä maailmanlopun merkkejä. En tiedä, onko se tapahtumassa, mutta hiton vaikeaa on olla näkemättä.
ap
Samaan uskon minäkin: meidän kaikkien kauneuteen, viisauteen. Myös siihen, että kaikki on mysteeri. En tiedä saitko kiinni sitä mitä tarkoitin sinua kommentoidessani: että olet mystikko? Toivottavasti sait.
Sun palvelus kuulostaa juuri siltä, mitä munkin käsitys tukee. Ei ole mitään niin tärkeää kuin "kohtele muita kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan". Se sama kultainen sääntö esiintyy kristinuskon lisäksi myös ihan eri uskontokunnissa ihan eri puolilla maailmaa. Ja jos se ei ole jumalallinen käsky niin en tiedä mikä on. Enkä välttämättä halua seurata sellaista jumalaa, joka sellaista ei käskisi.
Mitä sä haluaisit ymmärtää? Mistä sä haluaisit puhua? Miten sä haluaisit puhua? Mä tunnen että me ollaan ehkä vähän eri leveleillä tän asian suhteen, mutta haluaisin ymmärtää.
28
Luin itse asiassa juuri Wikipediasta, mitä mystikko tai mystiikka tarkoittaa. Varmaan tavallaan olen mystikko sillä tavalla, että mielestäni jokapäiväisillä tapahtumilla on syvempi merkitys, tai että ne ovat osa syvempää todellisuutta ja sillä on väliä. Määritelmän mukaan.
Musta tuo "kohtele muita kuten haluat tulla kohdelluksi" on juuri sitä ydintä, ihmisyyden ja jumaluuden. Kun sitä sääntöä noudattaa, on vaikea olla huono tyyppi.
Mä tunnen olevani jotenkin hukassa. Mun elämän piti mennä eri tavalla. Tämä ei ole sitä turvallista aluetta, jolla pitäisi soudella. Olen myös jotenkin.. yksin. Jumalaan uskominen on mulle koko elämän muuttava juttu. Kuin muuttaisi ulkomaille tai ottaisi jonkun ison tatuoinnin naamaan. Mun Jehovan todistaja -kaverikaan ei ole ihan kartalla. Itsekään en osaa ihan myöntää omaa uskoani itselleni ja sen merkitystä. Tavallaan olen aina elänyt siinä toivossa, että maailma on jotain muutakin kuin mitä näen, mutta että todella uskon ja sisäistän asian... Ehkä se on joku identiteettikriisi.
Mua pelottaa henkisyys. Koska uskon olevani hullu. Tai jos teen jonkin virheen. Olen aina nähnyt asioita, ja välillä muutkin on olleet läsnä ja nähneet samat asiat. Jospa näille onkin joku muu selitys tai jos jos jos....
ap
Nyt tulee kaikkein tärkein kysymys.
Onko sulla lähelläsi ihmisiä? Sellaisia, jotka kuuntelee ja on läsnä myös nyt tässä tilanteessa?
28
Ei oikeastaan. Mulla on ihminen, joka kuuntelee mielellään viimeisimmät "kummitusjutut", mutta uskon asiat ylittää rajan.
ap
Okei. Yritän nyt sanoa tämän olematta tyly, enkä tarkoita ainakaan loukata.
Sä tarvitset yhteisöä ympärillesi. Jos valitset huonosti, voit tulla tosi paljon onnettomammaksi juurikin sen takia että plet vielä vähän epävarma ja hämmentynyt. Mun mielestä olet kyllä ihan oikealla tiellä ja sun aatteet on juuri sellaisia kuin itse uskonveljiltä-&sisarilta toivoisin. Mutta olisin tosi varovainen näiden ryhmittymien kanssa. Älä menen nyt tuossa mielentilassasi sinne edes "haistelemaan". Ne on tosi karismaattisia ja vakuuttavia siellä ja vaikka siinä ei sinänsä ole mitään pahaa, vierastan ajatusta jossa uskotaan maallista auktoriteettiä ennen sydäntä kun uskonasioista kyse.
Sun kannattaisi jutella jonkun ihan ulkopuolisen kanssa, siis ihminen joka on sulle vieras eikä kuulu mihinkään "värväysporukkaan". Jos tuntuu siltä niin sairaanhoitajille on terveyskeskuksissa keskuteluaikoja sellaisessa tilanteessa kun oma elämä tuntuu olevan jonkinlaisessa umpikujassa.
Kaikkea hyvää sulle.
T
28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kuvailisitko sitä jumalaa mihin uskot?
Huumorintajuinen, pimeyden karkoittava, ymmärrystä auliisti jakava, kuunteleva, paljon puhuva ja myötätuntoinen. Ojenna käsi, niin siihen tartutaan.
ap
Onko hän pyhä? Entä oikeudenmukainen?
Pyhä on ihmisen keksimä juttu. Oikeudenmukainen hän on, mutta ihminen ei ole. Ihmisellä on vapaa tahto. Maailma ei siis ole oikeudenmukainen, vaikka jumala olisikin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tahdot oikeasti puhua, niin mene johonkin seurakuntaan. Netissä näihin kejuihin tulee kaikenlaisia höyrypäisiä julistajia.
En oikein tiedä, missä joku olisi valmis puhumaan. Jos menen lähikirkkoon, niin varmaankin istun siellä, kunnes tilaisuus on ohi ja lähden kotiin. Jehovan todistajat kätteli mua paljon, mutta keskusteluja ei juuri syntynyt.
ap
Voisit laittaa vaikka viiden paikkakunnan listan (isoja ja pieniäkin paikkakuntia joukossa), jossa joukossa yksi olisi asuinpaikkakuntasi, niin ihmiset voisivat antaa vinkkejä seurakunnista, joista löytyy jotain keskustelupiirejä tms. Tai jos olet isolta paikkakunnalta kotoisin tai sinua ei muuten vain haittaa, että ihmiset tietävät mistä olet kotoisin, niin voisit kertoa suoraankin, mihin kaupunkiin vinkkejä kannattaa antaa. (Listaa ehdotin vain ettei tarvitse suoraan kertoa mistä on).
Jos olet opiskelija tai suunnilleen opiskelijaikäinen, niin aika monelta paikkakunnalta löytyy Opko ( https://www.opko.fi/ ) tai Evankeliset opiskelijat ( https://eo.sley.fi/ ), joista saattaisi löytyä jotain keskustelevampaa toimintaa. Ihan paikallisseurakuntien sivuiltakin saattaa löytyä.
Sanotaan vaikka Oulu, Tampere ja Turku. Olen noin 30v.
ap
Tässä jotain luterilaisia toimijoita:
Tampereella on luterilainen paikallisseurakuntien Uusi Verso -yhteisö, jossa käy tietääkseni suunnilleen ikäistäsi porukkaa. http://www.uusiverso.fi/sivustot/uusi_verso
Turussa Evankelisilla opiskelijoilla käy sinua nuorempaa porukkaa, mutta SLEY:n messussa Luther-kirkolla käy kaiken ikäisiä ja paljon nimenomaan nuoria-aikuisia ja työikäisiä. Messun kautta, jos vain siellä uskaltaa kysyä joltain, saattaisi löytyä esim. raamattupiiri.
Turun Opkolla käy hyvin vähän porukkaa, mutta myös vanhempaa (yli 30v.). Opiskelijailta on tiistaisin ja raamattupiiri keskiviikkoisin.
Turun Kansanlähetyksellä on myös jotain pienryhmätoimintaa ja on kaiken ikäisiä. En tiedä sopiiko toiminta etsijöille, kun julistuksessa näkyy paljon sellainen "Nyt tavoitetaan ihmisiä Jeesukselle!" -meininki, niin se voi tuntua vieraalta, jos ei itse halua vielä lähteä evankelioimaan tuttujaan jollain MyFriends-metodilla.
Paikallisseurakunnilla on Turussa paljon toimintaa. Etenkin Mikaelin kirkko vaikuttaa aktiiviselta.
Luthersäätiöllä on Turussa messu joka sunnuntai ja raamattupiiri joka toinen viikko. Kävijät ovat perheitä ja työikäisiä (paljon 30v. molemmin puolin) ja eläkeläisiä. Teinejä ei ole.
Setalla tai jollain sateenkaarimessuväellä on Malkus-piiri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kuvailisitko sitä jumalaa mihin uskot?
Huumorintajuinen, pimeyden karkoittava, ymmärrystä auliisti jakava, kuunteleva, paljon puhuva ja myötätuntoinen. Ojenna käsi, niin siihen tartutaan.
ap
Onko hän pyhä? Entä oikeudenmukainen?
Pyhä on ihmisen keksimä juttu. Oikeudenmukainen hän on, mutta ihminen ei ole. Ihmisellä on vapaa tahto. Maailma ei siis ole oikeudenmukainen, vaikka jumala olisikin.
ap
Mitä sana Pyhä tarkoittaa sinulle?
Miten tämä oikeudenmukaisuus sitten ilmenee?
Hän siis tuomitsee?
Ei tuossa ole mitään outoa, että ihminen miettii uskoa ja aistii hengellisen todellisuuden ympärillään sekä näkee itsensä toteuttamassa sitä palvelemalla muita. Hyvää tekemällä synnytät hyvää myös itsellesi, kunhan vain siitä ei tule suoritus. Jonkinlaista pelkoa siihenkin voi liittyå, että tekee tietoisen valinnan uskoa Jumalaan, ottaa Jeesuksen vastaan tms. Se johtuu siitä, ettei sitä voi tietää etukäteen, muuttaako se asioita paljonkin. Ap, ei se sinua muuksi muuta eikä se sulje pois elämästäsi ainoatakaan valinnan mahdollisuutta. Itse asiassa jokainen hetki tätä elämää on valinta ja aina voi valita sydämessään toisin, aina voi muuttaa suuntaa jos aiemmin valittu ei tunnu oikealta.
Ihmettelen psykoottiseksi leimaamista. Joillain ihmisillä henkiset asiat ovat osa elämää pienestä pitäen, se on persoonallisuudessa. En tiedä onko tämä valitettavaa vai ei, tietynlainen yksinäisyys joko konkreettisesti tai henkisesti monesti kuuluu sellaisen ihmisen elämään. Se vain on niin, ettei suurin osa ihmisistä suvaitse tuota henkistä ulottuvuutta. Toivon ap että sinä löydät ihmisen, joka on tarpeeksi avarakatseinen ja viisas keskustelemaan kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaa kanssa puhua uskonnosta ja Jeesuksesta, oletko ap vielä siellä?
Olen perusluterilainen, riparin käynyt mutten ole löytänyt riparin jälkeen sellaista yhteisöä jossa asioista voisi keskustella millään mielekkäällä tavalla.
Aihe kiinnostaa, uskominen myös, mutta käännyttämiseen tai "ainoaan totuuteen" en usko. Jos kristinuskossa jotain uskomisen arvoista on, se on lähimmäisenrakkautta ja sitä, että J yritti meitä opettaa vertauskuvien kautta _ajattelemaan itse_. Näin uskon minä.
Olen vielä täällä. Oma taustani on rippileirin käynyt ja sitten en enää juuri miettinyt -tyyppiä. Rippileirini päättyi huonosti, enkä ole ikinä voinut juuri puhua.
Jeesuskin sanoi muistaakseni, että hyvän puun tuntee hyvistä hedelmistä, ja tämä nimenomaan pätee uskonnollisiin yhteisöihin. Siellä ei pitäisi olla sijaa vihalle. Kukaan ei kaiketi voi tietää Totuutta.
Raamattua ja kaikkea pitäisi nimenomaan ajatella itse.
ap
Onko sun tämänhetkinen hämmennys siis enemmän hämmennystä "opista" vai "oppilaista"? Eli liittyykö se enemmän nykyiseen uskontoon ja uskonnollisuuteen kuin varsinaiseen opetukseen?
Sanoit mielestäni hyvin ettei kukaan voi tietää Totuutta. Uskon että se on juuri näin ja mielestäni myös kaikista opinkappaleista tai muusta kinasteleminen on samaa mistä J fariseuksia tuomitsi. He näkevät lain, vaan eivät Jumalaa.
Vedän heti "rankat tiskiin" ja sanon että esim. pappi Sadinmaa joka vihki homoseksuaaleja teki niin lähimmäisenrakkaudesta ja uskon että J itse joka vietti aikaansa spitaalisten ja huonomaineisten naisten seurassa olisi arvostanut tällaista rakkauden tekoa. Ehkä Jumala tuomitsee ja Jeesus antaa anteeksi? En tiedä. Mutta vaikea minun on kuvitella että Jeesus näkisi rakkauden syntinä. Jos Raamattuun on uskominen, niin ne, joilla on hyvät aikomukset ja jotka tekevät muille hyvää ja uskovat Herraan,mutta myös ne jotka tekevät vääryyttä ja katuvat ja anovat anteeksiantoa, ovat oikeutettuja "ikuiseen elämään". Viimeinen sanapari lainausmerkeissä siksi että se on käsitteenä mulle tosi vaikea. Uskoisin ehkä että siinä puhutaan ennemmin ikuisesta rauhasta kuin varsinaisesta elämästä (luutut ja harput, enkel'kuoro tai vaikka Allahiin uskovien neitsyet?).
Mielenkiintoinen keskustelunavaus, kiitos siitä.
-28
Hämmennykseni liittyy oikeastaan siihen, että edes uskon. Että Jotain on. Mut on kasvatettu ääriateistiksi. Ja että Raamattu on saanut mut uskomaan ja luottamaan, eikä mikään muu. Seuraan Jumalaa, joka on armollinen, hyvä, hyväksyvä ja utelias. Tämä Jumala on vastannut mun rukouksiini uskomattomalla tavalla. Olen saanut ymmärrystä ja rauhaa. Jos Jumala vihaisi mua ja halveksisi mua, niin miksi olisin saanut vastauksia rukouksiini? En tiedä sitäkään.
Jos Jumala näkisi olemassaoloni syntinä, niin en seuraisi sellaista Jumalaa. Mutta että mä olen alkanut luottamaan johonkin... Se on jotenkin tabu ja mielisairauden merkki ainakin mun piireissäni. Jopa vahvemmin kuin joku aaveiden näkeminen. Jumala on auttanut mua luotettavammin kuin kukaan, mutta siihen uskominen on outoa mulle. Mä olen sellainen tyyppi, joka ei usko edes kun näkee, ja jokin on kuitenkin todistanut mulle rakkautensa.
Mun ystävä on Jehovan todistaja. Mä usein sanon, että tulkoon maailmanloppu. Mä haluan nähdä, mikä on kaiken tarkoitus ja onko Jumala todellinen. Mä palvelen joka tapauksessa sitä ideaa Jumalasta. Mä olen valmis kuolemaan lopullisesti ja joutumaan ikuiseen kadotukseen, jos saan jonkin varmuuden.
En tiedä, olenko hullu. Näen uskon jonkinlaisena ihmeenä, johon mun on vaikea uskoa. En ymmärrä, miksi olen alkanut luottamaan Jumalaan.
ap
Kuulostaa kyllä siltä että olet vähän tosiaan paljon aika lailla hämmentynyt. En tuomitse! Mutta sun ulosantisikin kuulostaa hieman sellaiselta... mystikkomaiselta? Puhut arvoituksin. Ehkä olet tosiaan valaistunut tai muuten vain oikealla polulla ja siksi minun on vaikea seurata sitä mitä yrität sanoa. Minä kun takerrun konkretiaan paljon enemmän. Ja J:kin sanoi, ettei maalliseen saa jäädä kiinni.
Saanko kysyä, miten käytännössä tapahtuu se, kun sanot että "palvelet sitä ideaa Jumalasta"? Käytkö jumalanpalveluksissa tai messuissa? Vai onko se rukoilua?
Ymmärrän tosi hyvin, kun sanot sen olevan tabu ja mielenterveysongelma piireissäsi - olen itse ollut samankaltaisissa piireissä kun vielä asuin pk-seudulla ja pyörin kovin trendikkäissä ja pinnallisissa ateisti/tiedeuskovaispiireissä. Siellä ei voinut sanallakaan hiiskua edes sitä että EHKÄ uskon, saati että uskon.
Haluaisin kysyä miten kuvailisit sun saamia rukousvastauksia, mutta en varmaan osaisi kuvailla omiani, joten jätän tämän vain tähän.
Mä luin ilmestyskirjaa pitkästä aikaa taas tossa Trumpin valinnan jälkeen kun jokin media sitä nosti esiin "antikristuksena" ja _jos_ ne jotain tapahtumia ennustavat niin nyt olisi kyllä hiton otolliset ajat näille maailmanlopun ennustajille/kulteille. Ensimmäinen torvi ennustaa rakeita, tulta ja verta taivaalta, jonka johdosta 1/3 puista ja maasta palaa. Tämä voisi hyvin viitata ilmaston lämpenemiseen joka polttaa päiväntasaajan aavikkoalueen vielä suuremmaksi ja elinkelvottomammaksi ja pakolaisvirrat.... Toisen torven myötä mereen tuleva tulivuori voisi olla Kimin pommi ja niin edelleen.
Tosi toki koko teksti on niin tulkinnanvarainen, että ei ole ihme että lopun aikojen ennustajia on ollut aikojen sivu.
28
Mä ajattelen, että jokainen on tosi viisas tavallaan. Jokainen on mysteeri, ja jokaisessa on loputtomasti opittavaa. Sillä tavalla me ollaan kauniita. Mun on joskus vaikea ilmaista itseäni. Ja mä olen hämmentynyt, ja ihan uusi näissä jutuissa.
Mulle Jumalan seuraaminen on jokapäiväisiä käytännön tekoja. Kärsivällisyyttä, kuuntelemistä ja ihmisten rakastamista. Olin joskus todella vihainen ja sellainen hyvä käyttäytyminen oli pakkopullaa. Mä palvelen Jumalaa palvelemalla hänen luomustaan, eli ihmisiä. En seuraa ihmisiä, mutta palvelen ihmisiä. Teen kaiken, minkä voin. Pieni myötätunto ei maksa paljon. Koitan palvella joka hetki, jaksan olla inhimillinen ihan vain, koska uskon ehkä johonkin. Ehkä me ollaan muutakin kuin molekyylejä. Mä yritin tappaa itseni joskus. Mulle eläminen ja jonkin tarkoituksen löytäminen on.. elinehto. Aika hullua ehkä.
Mun rukousvastaukseni on olleet sellaisia ymmärtämisen hetkiä. Asiat ei ole saaneet sellaisia konkreettisia ratkaisuja, että joku olisi pudottanut rahaa mun postiluukustani, vaan semmoisia viestejä, joita mä tarvitsin, jotain tunnetta siitä, etten ole yksin ja miten asiat nivoutuu kaikkeuteen ja miten mua ei tuomita, vaan siltä puolelta tunne on syvä empatia. Vaikka olisin tarvinnut rahaa, niin silti se rauha on aina ollut enemmän sitä, mitä tarvitsin.
On vaikeaa olla näkemättä maailmanlopun merkkejä. En tiedä, onko se tapahtumassa, mutta hiton vaikeaa on olla näkemättä.
ap
Samaan uskon minäkin: meidän kaikkien kauneuteen, viisauteen. Myös siihen, että kaikki on mysteeri. En tiedä saitko kiinni sitä mitä tarkoitin sinua kommentoidessani: että olet mystikko? Toivottavasti sait.
Sun palvelus kuulostaa juuri siltä, mitä munkin käsitys tukee. Ei ole mitään niin tärkeää kuin "kohtele muita kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan". Se sama kultainen sääntö esiintyy kristinuskon lisäksi myös ihan eri uskontokunnissa ihan eri puolilla maailmaa. Ja jos se ei ole jumalallinen käsky niin en tiedä mikä on. Enkä välttämättä halua seurata sellaista jumalaa, joka sellaista ei käskisi.
Mitä sä haluaisit ymmärtää? Mistä sä haluaisit puhua? Miten sä haluaisit puhua? Mä tunnen että me ollaan ehkä vähän eri leveleillä tän asian suhteen, mutta haluaisin ymmärtää.
28
Luin itse asiassa juuri Wikipediasta, mitä mystikko tai mystiikka tarkoittaa. Varmaan tavallaan olen mystikko sillä tavalla, että mielestäni jokapäiväisillä tapahtumilla on syvempi merkitys, tai että ne ovat osa syvempää todellisuutta ja sillä on väliä. Määritelmän mukaan.
Musta tuo "kohtele muita kuten haluat tulla kohdelluksi" on juuri sitä ydintä, ihmisyyden ja jumaluuden. Kun sitä sääntöä noudattaa, on vaikea olla huono tyyppi.
Mä tunnen olevani jotenkin hukassa. Mun elämän piti mennä eri tavalla. Tämä ei ole sitä turvallista aluetta, jolla pitäisi soudella. Olen myös jotenkin.. yksin. Jumalaan uskominen on mulle koko elämän muuttava juttu. Kuin muuttaisi ulkomaille tai ottaisi jonkun ison tatuoinnin naamaan. Mun Jehovan todistaja -kaverikaan ei ole ihan kartalla. Itsekään en osaa ihan myöntää omaa uskoani itselleni ja sen merkitystä. Tavallaan olen aina elänyt siinä toivossa, että maailma on jotain muutakin kuin mitä näen, mutta että todella uskon ja sisäistän asian... Ehkä se on joku identiteettikriisi.
Mua pelottaa henkisyys. Koska uskon olevani hullu. Tai jos teen jonkin virheen. Olen aina nähnyt asioita, ja välillä muutkin on olleet läsnä ja nähneet samat asiat. Jospa näille onkin joku muu selitys tai jos jos jos....
ap
Nyt tulee kaikkein tärkein kysymys.
Onko sulla lähelläsi ihmisiä? Sellaisia, jotka kuuntelee ja on läsnä myös nyt tässä tilanteessa?
28
Ei oikeastaan. Mulla on ihminen, joka kuuntelee mielellään viimeisimmät "kummitusjutut", mutta uskon asiat ylittää rajan.
ap
Okei. Yritän nyt sanoa tämän olematta tyly, enkä tarkoita ainakaan loukata.
Sä tarvitset yhteisöä ympärillesi. Jos valitset huonosti, voit tulla tosi paljon onnettomammaksi juurikin sen takia että plet vielä vähän epävarma ja hämmentynyt. Mun mielestä olet kyllä ihan oikealla tiellä ja sun aatteet on juuri sellaisia kuin itse uskonveljiltä-&sisarilta toivoisin. Mutta olisin tosi varovainen näiden ryhmittymien kanssa. Älä menen nyt tuossa mielentilassasi sinne edes "haistelemaan". Ne on tosi karismaattisia ja vakuuttavia siellä ja vaikka siinä ei sinänsä ole mitään pahaa, vierastan ajatusta jossa uskotaan maallista auktoriteettiä ennen sydäntä kun uskonasioista kyse.
Sun kannattaisi jutella jonkun ihan ulkopuolisen kanssa, siis ihminen joka on sulle vieras eikä kuulu mihinkään "värväysporukkaan". Jos tuntuu siltä niin sairaanhoitajille on terveyskeskuksissa keskuteluaikoja sellaisessa tilanteessa kun oma elämä tuntuu olevan jonkinlaisessa umpikujassa.
Kaikkea hyvää sulle.
T
28
Mä itse asiassa käyn juttelemassa yhden hoitajan kanssa. Se oli jännä onnenpotku. Ja mietin, että menisin johonkin setan keskusteluryhmään, kun siellä on ryhmiä joka lähtöön.
Mä olen huono nielemään eri aatteita. Kävin joskus Jehovan todistajien kokouksissa. Olen tosi utelias ihminen, ja kaveri vei. En ole ollut ikinä todistajaksi ryhtymässä tosin, enkä näe, miten seksuaalisuuteni vahingoittaa ketään. Varsinkin kun olen sinkku, enkä edes halua mitään muuta. Ja vaikka haluaisinkin, niin tuskin sellainen rakkaus olisi suuri synti, kun kaksi aikuista sitoutuu yhteen. Jehovan todistajilla on asian suhteen.
Olen aika varautunut onneksi ja epäonneksi.
Kiitos paljon kun olet puhunut kanssan. Arvostan ja paljon.
ap
Mä luulen, että tuo on jotenkin kirjoitettu ihmisen selkärankaan. Olen mielestäni noudattanut tuota sääntöä niin kauan kuin muistan. Jos en noudattaisi, niin maailma olisi sen verran huonompi paikka. Jos olisin jättänyt tämän huomioimatta, olisin menettänyt parhaan ystäväni, vanhempani, sisarukseni ja ties kenet. Koitin samaistua toisen asemaan ja otin vastaan sen, mitä otin. Sain siitä lopulta palkinnon. Kaikkea ei pidä sietää, ja itsekin olen katkonut välejä.
Jos lakkaisin noudattamasta tuota sääntöä, en voisi katsoa peiliin.
ap