Lue keskustelun säännöt.
Haluaisiko joku oikeasti puhua kanssani Jeesuksesta?
20.10.2017 |
Mulla on ollut vaikea elämä. Viime aikoina olen tutkiskellut Raamattua ja koen outoa vetoa. Tavallaan myös paniikkia. En tiedä, mihin uskoa. Mulla on aina ollut yliluonnollisia kokemuksia, mutta ovatko ne sitten peräisin paholaisesta? En usko niin, ehkä. Rukouksiini on vastattu erikoisella teholla. Se on jopa... pelottavaa.
Hyväksyisikö mikään yhteisö edes tällaista kyseenalaistavaa ihmistä, joka ei edes ole hetero? Haluaisin puhua näistä jutuista, mutta en tiedä, missä.
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaa kanssa puhua uskonnosta ja Jeesuksesta, oletko ap vielä siellä?
Olen perusluterilainen, riparin käynyt mutten ole löytänyt riparin jälkeen sellaista yhteisöä jossa asioista voisi keskustella millään mielekkäällä tavalla.
Aihe kiinnostaa, uskominen myös, mutta käännyttämiseen tai "ainoaan totuuteen" en usko. Jos kristinuskossa jotain uskomisen arvoista on, se on lähimmäisenrakkautta ja sitä, että J yritti meitä opettaa vertauskuvien kautta _ajattelemaan itse_. Näin uskon minä.
Olen vielä täällä. Oma taustani on rippileirin käynyt ja sitten en enää juuri miettinyt -tyyppiä. Rippileirini päättyi huonosti, enkä ole ikinä voinut juuri puhua.
Jeesuskin sanoi muistaakseni, että hyvän puun tuntee hyvistä hedelmistä, ja tämä nimenomaan pätee uskonnollisiin yhteisöihin. Siellä ei pitäisi olla sijaa vihalle. Kukaan ei kaiketi voi tietää Totuutta.
Raamattua ja kaikkea pitäisi nimenomaan ajatella itse.
ap
Onko sun tämänhetkinen hämmennys siis enemmän hämmennystä "opista" vai "oppilaista"? Eli liittyykö se enemmän nykyiseen uskontoon ja uskonnollisuuteen kuin varsinaiseen opetukseen?
Sanoit mielestäni hyvin ettei kukaan voi tietää Totuutta. Uskon että se on juuri näin ja mielestäni myös kaikista opinkappaleista tai muusta kinasteleminen on samaa mistä J fariseuksia tuomitsi. He näkevät lain, vaan eivät Jumalaa.
Vedän heti "rankat tiskiin" ja sanon että esim. pappi Sadinmaa joka vihki homoseksuaaleja teki niin lähimmäisenrakkaudesta ja uskon että J itse joka vietti aikaansa spitaalisten ja huonomaineisten naisten seurassa olisi arvostanut tällaista rakkauden tekoa. Ehkä Jumala tuomitsee ja Jeesus antaa anteeksi? En tiedä. Mutta vaikea minun on kuvitella että Jeesus näkisi rakkauden syntinä. Jos Raamattuun on uskominen, niin ne, joilla on hyvät aikomukset ja jotka tekevät muille hyvää ja uskovat Herraan,mutta myös ne jotka tekevät vääryyttä ja katuvat ja anovat anteeksiantoa, ovat oikeutettuja "ikuiseen elämään". Viimeinen sanapari lainausmerkeissä siksi että se on käsitteenä mulle tosi vaikea. Uskoisin ehkä että siinä puhutaan ennemmin ikuisesta rauhasta kuin varsinaisesta elämästä (luutut ja harput, enkel'kuoro tai vaikka Allahiin uskovien neitsyet?).
Mielenkiintoinen keskustelunavaus, kiitos siitä.
-28
Hämmennykseni liittyy oikeastaan siihen, että edes uskon. Että Jotain on. Mut on kasvatettu ääriateistiksi. Ja että Raamattu on saanut mut uskomaan ja luottamaan, eikä mikään muu. Seuraan Jumalaa, joka on armollinen, hyvä, hyväksyvä ja utelias. Tämä Jumala on vastannut mun rukouksiini uskomattomalla tavalla. Olen saanut ymmärrystä ja rauhaa. Jos Jumala vihaisi mua ja halveksisi mua, niin miksi olisin saanut vastauksia rukouksiini? En tiedä sitäkään.
Jos Jumala näkisi olemassaoloni syntinä, niin en seuraisi sellaista Jumalaa. Mutta että mä olen alkanut luottamaan johonkin... Se on jotenkin tabu ja mielisairauden merkki ainakin mun piireissäni. Jopa vahvemmin kuin joku aaveiden näkeminen. Jumala on auttanut mua luotettavammin kuin kukaan, mutta siihen uskominen on outoa mulle. Mä olen sellainen tyyppi, joka ei usko edes kun näkee, ja jokin on kuitenkin todistanut mulle rakkautensa.
Mun ystävä on Jehovan todistaja. Mä usein sanon, että tulkoon maailmanloppu. Mä haluan nähdä, mikä on kaiken tarkoitus ja onko Jumala todellinen. Mä palvelen joka tapauksessa sitä ideaa Jumalasta. Mä olen valmis kuolemaan lopullisesti ja joutumaan ikuiseen kadotukseen, jos saan jonkin varmuuden.
En tiedä, olenko hullu. Näen uskon jonkinlaisena ihmeenä, johon mun on vaikea uskoa. En ymmärrä, miksi olen alkanut luottamaan Jumalaan.
ap
Kuulostaa kyllä siltä että olet vähän tosiaan paljon aika lailla hämmentynyt. En tuomitse! Mutta sun ulosantisikin kuulostaa hieman sellaiselta... mystikkomaiselta? Puhut arvoituksin. Ehkä olet tosiaan valaistunut tai muuten vain oikealla polulla ja siksi minun on vaikea seurata sitä mitä yrität sanoa. Minä kun takerrun konkretiaan paljon enemmän. Ja J:kin sanoi, ettei maalliseen saa jäädä kiinni.
Saanko kysyä, miten käytännössä tapahtuu se, kun sanot että "palvelet sitä ideaa Jumalasta"? Käytkö jumalanpalveluksissa tai messuissa? Vai onko se rukoilua?
Ymmärrän tosi hyvin, kun sanot sen olevan tabu ja mielenterveysongelma piireissäsi - olen itse ollut samankaltaisissa piireissä kun vielä asuin pk-seudulla ja pyörin kovin trendikkäissä ja pinnallisissa ateisti/tiedeuskovaispiireissä. Siellä ei voinut sanallakaan hiiskua edes sitä että EHKÄ uskon, saati että uskon.
Haluaisin kysyä miten kuvailisit sun saamia rukousvastauksia, mutta en varmaan osaisi kuvailla omiani, joten jätän tämän vain tähän.
Mä luin ilmestyskirjaa pitkästä aikaa taas tossa Trumpin valinnan jälkeen kun jokin media sitä nosti esiin "antikristuksena" ja _jos_ ne jotain tapahtumia ennustavat niin nyt olisi kyllä hiton otolliset ajat näille maailmanlopun ennustajille/kulteille. Ensimmäinen torvi ennustaa rakeita, tulta ja verta taivaalta, jonka johdosta 1/3 puista ja maasta palaa. Tämä voisi hyvin viitata ilmaston lämpenemiseen joka polttaa päiväntasaajan aavikkoalueen vielä suuremmaksi ja elinkelvottomammaksi ja pakolaisvirrat.... Toisen torven myötä mereen tuleva tulivuori voisi olla Kimin pommi ja niin edelleen.
Tosi toki koko teksti on niin tulkinnanvarainen, että ei ole ihme että lopun aikojen ennustajia on ollut aikojen sivu.
28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaa kanssa puhua uskonnosta ja Jeesuksesta, oletko ap vielä siellä?
Olen perusluterilainen, riparin käynyt mutten ole löytänyt riparin jälkeen sellaista yhteisöä jossa asioista voisi keskustella millään mielekkäällä tavalla.
Aihe kiinnostaa, uskominen myös, mutta käännyttämiseen tai "ainoaan totuuteen" en usko. Jos kristinuskossa jotain uskomisen arvoista on, se on lähimmäisenrakkautta ja sitä, että J yritti meitä opettaa vertauskuvien kautta _ajattelemaan itse_. Näin uskon minä.
Olen vielä täällä. Oma taustani on rippileirin käynyt ja sitten en enää juuri miettinyt -tyyppiä. Rippileirini päättyi huonosti, enkä ole ikinä voinut juuri puhua.
Jeesuskin sanoi muistaakseni, että hyvän puun tuntee hyvistä hedelmistä, ja tämä nimenomaan pätee uskonnollisiin yhteisöihin. Siellä ei pitäisi olla sijaa vihalle. Kukaan ei kaiketi voi tietää Totuutta.
Raamattua ja kaikkea pitäisi nimenomaan ajatella itse.
ap
Onko sun tämänhetkinen hämmennys siis enemmän hämmennystä "opista" vai "oppilaista"? Eli liittyykö se enemmän nykyiseen uskontoon ja uskonnollisuuteen kuin varsinaiseen opetukseen?
Sanoit mielestäni hyvin ettei kukaan voi tietää Totuutta. Uskon että se on juuri näin ja mielestäni myös kaikista opinkappaleista tai muusta kinasteleminen on samaa mistä J fariseuksia tuomitsi. He näkevät lain, vaan eivät Jumalaa.
Vedän heti "rankat tiskiin" ja sanon että esim. pappi Sadinmaa joka vihki homoseksuaaleja teki niin lähimmäisenrakkaudesta ja uskon että J itse joka vietti aikaansa spitaalisten ja huonomaineisten naisten seurassa olisi arvostanut tällaista rakkauden tekoa. Ehkä Jumala tuomitsee ja Jeesus antaa anteeksi? En tiedä. Mutta vaikea minun on kuvitella että Jeesus näkisi rakkauden syntinä. Jos Raamattuun on uskominen, niin ne, joilla on hyvät aikomukset ja jotka tekevät muille hyvää ja uskovat Herraan,mutta myös ne jotka tekevät vääryyttä ja katuvat ja anovat anteeksiantoa, ovat oikeutettuja "ikuiseen elämään". Viimeinen sanapari lainausmerkeissä siksi että se on käsitteenä mulle tosi vaikea. Uskoisin ehkä että siinä puhutaan ennemmin ikuisesta rauhasta kuin varsinaisesta elämästä (luutut ja harput, enkel'kuoro tai vaikka Allahiin uskovien neitsyet?).
Mielenkiintoinen keskustelunavaus, kiitos siitä.
-28
Hämmennykseni liittyy oikeastaan siihen, että edes uskon. Että Jotain on. Mut on kasvatettu ääriateistiksi. Ja että Raamattu on saanut mut uskomaan ja luottamaan, eikä mikään muu. Seuraan Jumalaa, joka on armollinen, hyvä, hyväksyvä ja utelias. Tämä Jumala on vastannut mun rukouksiini uskomattomalla tavalla. Olen saanut ymmärrystä ja rauhaa. Jos Jumala vihaisi mua ja halveksisi mua, niin miksi olisin saanut vastauksia rukouksiini? En tiedä sitäkään.
Jos Jumala näkisi olemassaoloni syntinä, niin en seuraisi sellaista Jumalaa. Mutta että mä olen alkanut luottamaan johonkin... Se on jotenkin tabu ja mielisairauden merkki ainakin mun piireissäni. Jopa vahvemmin kuin joku aaveiden näkeminen. Jumala on auttanut mua luotettavammin kuin kukaan, mutta siihen uskominen on outoa mulle. Mä olen sellainen tyyppi, joka ei usko edes kun näkee, ja jokin on kuitenkin todistanut mulle rakkautensa.
Mun ystävä on Jehovan todistaja. Mä usein sanon, että tulkoon maailmanloppu. Mä haluan nähdä, mikä on kaiken tarkoitus ja onko Jumala todellinen. Mä palvelen joka tapauksessa sitä ideaa Jumalasta. Mä olen valmis kuolemaan lopullisesti ja joutumaan ikuiseen kadotukseen, jos saan jonkin varmuuden.
En tiedä, olenko hullu. Näen uskon jonkinlaisena ihmeenä, johon mun on vaikea uskoa. En ymmärrä, miksi olen alkanut luottamaan Jumalaan.
ap
Kuulostaa kyllä siltä että olet vähän tosiaan paljon aika lailla hämmentynyt. En tuomitse! Mutta sun ulosantisikin kuulostaa hieman sellaiselta... mystikkomaiselta? Puhut arvoituksin. Ehkä olet tosiaan valaistunut tai muuten vain oikealla polulla ja siksi minun on vaikea seurata sitä mitä yrität sanoa. Minä kun takerrun konkretiaan paljon enemmän. Ja J:kin sanoi, ettei maalliseen saa jäädä kiinni.
Saanko kysyä, miten käytännössä tapahtuu se, kun sanot että "palvelet sitä ideaa Jumalasta"? Käytkö jumalanpalveluksissa tai messuissa? Vai onko se rukoilua?
Ymmärrän tosi hyvin, kun sanot sen olevan tabu ja mielenterveysongelma piireissäsi - olen itse ollut samankaltaisissa piireissä kun vielä asuin pk-seudulla ja pyörin kovin trendikkäissä ja pinnallisissa ateisti/tiedeuskovaispiireissä. Siellä ei voinut sanallakaan hiiskua edes sitä että EHKÄ uskon, saati että uskon.
Haluaisin kysyä miten kuvailisit sun saamia rukousvastauksia, mutta en varmaan osaisi kuvailla omiani, joten jätän tämän vain tähän.
Mä luin ilmestyskirjaa pitkästä aikaa taas tossa Trumpin valinnan jälkeen kun jokin media sitä nosti esiin "antikristuksena" ja _jos_ ne jotain tapahtumia ennustavat niin nyt olisi kyllä hiton otolliset ajat näille maailmanlopun ennustajille/kulteille. Ensimmäinen torvi ennustaa rakeita, tulta ja verta taivaalta, jonka johdosta 1/3 puista ja maasta palaa. Tämä voisi hyvin viitata ilmaston lämpenemiseen joka polttaa päiväntasaajan aavikkoalueen vielä suuremmaksi ja elinkelvottomammaksi ja pakolaisvirrat.... Toisen torven myötä mereen tuleva tulivuori voisi olla Kimin pommi ja niin edelleen.
Tosi toki koko teksti on niin tulkinnanvarainen, että ei ole ihme että lopun aikojen ennustajia on ollut aikojen sivu.
28
Mä ajattelen, että jokainen on tosi viisas tavallaan. Jokainen on mysteeri, ja jokaisessa on loputtomasti opittavaa. Sillä tavalla me ollaan kauniita. Mun on joskus vaikea ilmaista itseäni. Ja mä olen hämmentynyt, ja ihan uusi näissä jutuissa.
Mulle Jumalan seuraaminen on jokapäiväisiä käytännön tekoja. Kärsivällisyyttä, kuuntelemistä ja ihmisten rakastamista. Olin joskus todella vihainen ja sellainen hyvä käyttäytyminen oli pakkopullaa. Mä palvelen Jumalaa palvelemalla hänen luomustaan, eli ihmisiä. En seuraa ihmisiä, mutta palvelen ihmisiä. Teen kaiken, minkä voin. Pieni myötätunto ei maksa paljon. Koitan palvella joka hetki, jaksan olla inhimillinen ihan vain, koska uskon ehkä johonkin. Ehkä me ollaan muutakin kuin molekyylejä. Mä yritin tappaa itseni joskus. Mulle eläminen ja jonkin tarkoituksen löytäminen on.. elinehto. Aika hullua ehkä.
Mun rukousvastaukseni on olleet sellaisia ymmärtämisen hetkiä. Asiat ei ole saaneet sellaisia konkreettisia ratkaisuja, että joku olisi pudottanut rahaa mun postiluukustani, vaan semmoisia viestejä, joita mä tarvitsin, jotain tunnetta siitä, etten ole yksin ja miten asiat nivoutuu kaikkeuteen ja miten mua ei tuomita, vaan siltä puolelta tunne on syvä empatia. Vaikka olisin tarvinnut rahaa, niin silti se rauha on aina ollut enemmän sitä, mitä tarvitsin.
On vaikeaa olla näkemättä maailmanlopun merkkejä. En tiedä, onko se tapahtumassa, mutta hiton vaikeaa on olla näkemättä.
ap
Ap, jos tunnet olevasi hukassa, suosittelen mieluummin terapiaa kuin johonkin uskonlahkoon hurahtamista. Älä luisu ojasta allikkoon. Googlaa ”uskonnon uhrit”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaa kanssa puhua uskonnosta ja Jeesuksesta, oletko ap vielä siellä?
Olen perusluterilainen, riparin käynyt mutten ole löytänyt riparin jälkeen sellaista yhteisöä jossa asioista voisi keskustella millään mielekkäällä tavalla.
Aihe kiinnostaa, uskominen myös, mutta käännyttämiseen tai "ainoaan totuuteen" en usko. Jos kristinuskossa jotain uskomisen arvoista on, se on lähimmäisenrakkautta ja sitä, että J yritti meitä opettaa vertauskuvien kautta _ajattelemaan itse_. Näin uskon minä.
Olen vielä täällä. Oma taustani on rippileirin käynyt ja sitten en enää juuri miettinyt -tyyppiä. Rippileirini päättyi huonosti, enkä ole ikinä voinut juuri puhua.
Jeesuskin sanoi muistaakseni, että hyvän puun tuntee hyvistä hedelmistä, ja tämä nimenomaan pätee uskonnollisiin yhteisöihin. Siellä ei pitäisi olla sijaa vihalle. Kukaan ei kaiketi voi tietää Totuutta.
Raamattua ja kaikkea pitäisi nimenomaan ajatella itse.
ap
Onko sun tämänhetkinen hämmennys siis enemmän hämmennystä "opista" vai "oppilaista"? Eli liittyykö se enemmän nykyiseen uskontoon ja uskonnollisuuteen kuin varsinaiseen opetukseen?
Sanoit mielestäni hyvin ettei kukaan voi tietää Totuutta. Uskon että se on juuri näin ja mielestäni myös kaikista opinkappaleista tai muusta kinasteleminen on samaa mistä J fariseuksia tuomitsi. He näkevät lain, vaan eivät Jumalaa.
Vedän heti "rankat tiskiin" ja sanon että esim. pappi Sadinmaa joka vihki homoseksuaaleja teki niin lähimmäisenrakkaudesta ja uskon että J itse joka vietti aikaansa spitaalisten ja huonomaineisten naisten seurassa olisi arvostanut tällaista rakkauden tekoa. Ehkä Jumala tuomitsee ja Jeesus antaa anteeksi? En tiedä. Mutta vaikea minun on kuvitella että Jeesus näkisi rakkauden syntinä. Jos Raamattuun on uskominen, niin ne, joilla on hyvät aikomukset ja jotka tekevät muille hyvää ja uskovat Herraan,mutta myös ne jotka tekevät vääryyttä ja katuvat ja anovat anteeksiantoa, ovat oikeutettuja "ikuiseen elämään". Viimeinen sanapari lainausmerkeissä siksi että se on käsitteenä mulle tosi vaikea. Uskoisin ehkä että siinä puhutaan ennemmin ikuisesta rauhasta kuin varsinaisesta elämästä (luutut ja harput, enkel'kuoro tai vaikka Allahiin uskovien neitsyet?).
Mielenkiintoinen keskustelunavaus, kiitos siitä.
-28
Hämmennykseni liittyy oikeastaan siihen, että edes uskon. Että Jotain on. Mut on kasvatettu ääriateistiksi. Ja että Raamattu on saanut mut uskomaan ja luottamaan, eikä mikään muu. Seuraan Jumalaa, joka on armollinen, hyvä, hyväksyvä ja utelias. Tämä Jumala on vastannut mun rukouksiini uskomattomalla tavalla. Olen saanut ymmärrystä ja rauhaa. Jos Jumala vihaisi mua ja halveksisi mua, niin miksi olisin saanut vastauksia rukouksiini? En tiedä sitäkään.
Jos Jumala näkisi olemassaoloni syntinä, niin en seuraisi sellaista Jumalaa. Mutta että mä olen alkanut luottamaan johonkin... Se on jotenkin tabu ja mielisairauden merkki ainakin mun piireissäni. Jopa vahvemmin kuin joku aaveiden näkeminen. Jumala on auttanut mua luotettavammin kuin kukaan, mutta siihen uskominen on outoa mulle. Mä olen sellainen tyyppi, joka ei usko edes kun näkee, ja jokin on kuitenkin todistanut mulle rakkautensa.
Mun ystävä on Jehovan todistaja. Mä usein sanon, että tulkoon maailmanloppu. Mä haluan nähdä, mikä on kaiken tarkoitus ja onko Jumala todellinen. Mä palvelen joka tapauksessa sitä ideaa Jumalasta. Mä olen valmis kuolemaan lopullisesti ja joutumaan ikuiseen kadotukseen, jos saan jonkin varmuuden.
En tiedä, olenko hullu. Näen uskon jonkinlaisena ihmeenä, johon mun on vaikea uskoa. En ymmärrä, miksi olen alkanut luottamaan Jumalaan.
ap
Kuulostaa kyllä siltä että olet vähän tosiaan paljon aika lailla hämmentynyt. En tuomitse! Mutta sun ulosantisikin kuulostaa hieman sellaiselta... mystikkomaiselta? Puhut arvoituksin. Ehkä olet tosiaan valaistunut tai muuten vain oikealla polulla ja siksi minun on vaikea seurata sitä mitä yrität sanoa. Minä kun takerrun konkretiaan paljon enemmän. Ja J:kin sanoi, ettei maalliseen saa jäädä kiinni.
Saanko kysyä, miten käytännössä tapahtuu se, kun sanot että "palvelet sitä ideaa Jumalasta"? Käytkö jumalanpalveluksissa tai messuissa? Vai onko se rukoilua?
Ymmärrän tosi hyvin, kun sanot sen olevan tabu ja mielenterveysongelma piireissäsi - olen itse ollut samankaltaisissa piireissä kun vielä asuin pk-seudulla ja pyörin kovin trendikkäissä ja pinnallisissa ateisti/tiedeuskovaispiireissä. Siellä ei voinut sanallakaan hiiskua edes sitä että EHKÄ uskon, saati että uskon.
Haluaisin kysyä miten kuvailisit sun saamia rukousvastauksia, mutta en varmaan osaisi kuvailla omiani, joten jätän tämän vain tähän.
Mä luin ilmestyskirjaa pitkästä aikaa taas tossa Trumpin valinnan jälkeen kun jokin media sitä nosti esiin "antikristuksena" ja _jos_ ne jotain tapahtumia ennustavat niin nyt olisi kyllä hiton otolliset ajat näille maailmanlopun ennustajille/kulteille. Ensimmäinen torvi ennustaa rakeita, tulta ja verta taivaalta, jonka johdosta 1/3 puista ja maasta palaa. Tämä voisi hyvin viitata ilmaston lämpenemiseen joka polttaa päiväntasaajan aavikkoalueen vielä suuremmaksi ja elinkelvottomammaksi ja pakolaisvirrat.... Toisen torven myötä mereen tuleva tulivuori voisi olla Kimin pommi ja niin edelleen.
Tosi toki koko teksti on niin tulkinnanvarainen, että ei ole ihme että lopun aikojen ennustajia on ollut aikojen sivu.
28
Mä ajattelen, että jokainen on tosi viisas tavallaan. Jokainen on mysteeri, ja jokaisessa on loputtomasti opittavaa. Sillä tavalla me ollaan kauniita. Mun on joskus vaikea ilmaista itseäni. Ja mä olen hämmentynyt, ja ihan uusi näissä jutuissa.
Mulle Jumalan seuraaminen on jokapäiväisiä käytännön tekoja. Kärsivällisyyttä, kuuntelemistä ja ihmisten rakastamista. Olin joskus todella vihainen ja sellainen hyvä käyttäytyminen oli pakkopullaa. Mä palvelen Jumalaa palvelemalla hänen luomustaan, eli ihmisiä. En seuraa ihmisiä, mutta palvelen ihmisiä. Teen kaiken, minkä voin. Pieni myötätunto ei maksa paljon. Koitan palvella joka hetki, jaksan olla inhimillinen ihan vain, koska uskon ehkä johonkin. Ehkä me ollaan muutakin kuin molekyylejä. Mä yritin tappaa itseni joskus. Mulle eläminen ja jonkin tarkoituksen löytäminen on.. elinehto. Aika hullua ehkä.
Mun rukousvastaukseni on olleet sellaisia ymmärtämisen hetkiä. Asiat ei ole saaneet sellaisia konkreettisia ratkaisuja, että joku olisi pudottanut rahaa mun postiluukustani, vaan semmoisia viestejä, joita mä tarvitsin, jotain tunnetta siitä, etten ole yksin ja miten asiat nivoutuu kaikkeuteen ja miten mua ei tuomita, vaan siltä puolelta tunne on syvä empatia. Vaikka olisin tarvinnut rahaa, niin silti se rauha on aina ollut enemmän sitä, mitä tarvitsin.
On vaikeaa olla näkemättä maailmanlopun merkkejä. En tiedä, onko se tapahtumassa, mutta hiton vaikeaa on olla näkemättä.
ap
Samaan uskon minäkin: meidän kaikkien kauneuteen, viisauteen. Myös siihen, että kaikki on mysteeri. En tiedä saitko kiinni sitä mitä tarkoitin sinua kommentoidessani: että olet mystikko? Toivottavasti sait.
Sun palvelus kuulostaa juuri siltä, mitä munkin käsitys tukee. Ei ole mitään niin tärkeää kuin "kohtele muita kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan". Se sama kultainen sääntö esiintyy kristinuskon lisäksi myös ihan eri uskontokunnissa ihan eri puolilla maailmaa. Ja jos se ei ole jumalallinen käsky niin en tiedä mikä on. Enkä välttämättä halua seurata sellaista jumalaa, joka sellaista ei käskisi.
Mitä sä haluaisit ymmärtää? Mistä sä haluaisit puhua? Miten sä haluaisit puhua? Mä tunnen että me ollaan ehkä vähän eri leveleillä tän asian suhteen, mutta haluaisin ymmärtää.
28
Etsitkö oikeasti sydämestäsi Totuutta vaiko vain jota kuta joka antaisi "siunauksen" synneillesi?
Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.
2. Timoteuskirje 4:3-4
Tämä on tätä aikaa.
Mutta vain Totuus tekee vapaaksi, siellä missä ei Totuutta tunneta ei ole vapauttakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaa kanssa puhua uskonnosta ja Jeesuksesta, oletko ap vielä siellä?
Olen perusluterilainen, riparin käynyt mutten ole löytänyt riparin jälkeen sellaista yhteisöä jossa asioista voisi keskustella millään mielekkäällä tavalla.
Aihe kiinnostaa, uskominen myös, mutta käännyttämiseen tai "ainoaan totuuteen" en usko. Jos kristinuskossa jotain uskomisen arvoista on, se on lähimmäisenrakkautta ja sitä, että J yritti meitä opettaa vertauskuvien kautta _ajattelemaan itse_. Näin uskon minä.
Olen vielä täällä. Oma taustani on rippileirin käynyt ja sitten en enää juuri miettinyt -tyyppiä. Rippileirini päättyi huonosti, enkä ole ikinä voinut juuri puhua.
Jeesuskin sanoi muistaakseni, että hyvän puun tuntee hyvistä hedelmistä, ja tämä nimenomaan pätee uskonnollisiin yhteisöihin. Siellä ei pitäisi olla sijaa vihalle. Kukaan ei kaiketi voi tietää Totuutta.
Raamattua ja kaikkea pitäisi nimenomaan ajatella itse.
ap
Onko sun tämänhetkinen hämmennys siis enemmän hämmennystä "opista" vai "oppilaista"? Eli liittyykö se enemmän nykyiseen uskontoon ja uskonnollisuuteen kuin varsinaiseen opetukseen?
Sanoit mielestäni hyvin ettei kukaan voi tietää Totuutta. Uskon että se on juuri näin ja mielestäni myös kaikista opinkappaleista tai muusta kinasteleminen on samaa mistä J fariseuksia tuomitsi. He näkevät lain, vaan eivät Jumalaa.
Vedän heti "rankat tiskiin" ja sanon että esim. pappi Sadinmaa joka vihki homoseksuaaleja teki niin lähimmäisenrakkaudesta ja uskon että J itse joka vietti aikaansa spitaalisten ja huonomaineisten naisten seurassa olisi arvostanut tällaista rakkauden tekoa. Ehkä Jumala tuomitsee ja Jeesus antaa anteeksi? En tiedä. Mutta vaikea minun on kuvitella että Jeesus näkisi rakkauden syntinä. Jos Raamattuun on uskominen, niin ne, joilla on hyvät aikomukset ja jotka tekevät muille hyvää ja uskovat Herraan,mutta myös ne jotka tekevät vääryyttä ja katuvat ja anovat anteeksiantoa, ovat oikeutettuja "ikuiseen elämään". Viimeinen sanapari lainausmerkeissä siksi että se on käsitteenä mulle tosi vaikea. Uskoisin ehkä että siinä puhutaan ennemmin ikuisesta rauhasta kuin varsinaisesta elämästä (luutut ja harput, enkel'kuoro tai vaikka Allahiin uskovien neitsyet?).
Mielenkiintoinen keskustelunavaus, kiitos siitä.
-28
Hämmennykseni liittyy oikeastaan siihen, että edes uskon. Että Jotain on. Mut on kasvatettu ääriateistiksi. Ja että Raamattu on saanut mut uskomaan ja luottamaan, eikä mikään muu. Seuraan Jumalaa, joka on armollinen, hyvä, hyväksyvä ja utelias. Tämä Jumala on vastannut mun rukouksiini uskomattomalla tavalla. Olen saanut ymmärrystä ja rauhaa. Jos Jumala vihaisi mua ja halveksisi mua, niin miksi olisin saanut vastauksia rukouksiini? En tiedä sitäkään.
Jos Jumala näkisi olemassaoloni syntinä, niin en seuraisi sellaista Jumalaa. Mutta että mä olen alkanut luottamaan johonkin... Se on jotenkin tabu ja mielisairauden merkki ainakin mun piireissäni. Jopa vahvemmin kuin joku aaveiden näkeminen. Jumala on auttanut mua luotettavammin kuin kukaan, mutta siihen uskominen on outoa mulle. Mä olen sellainen tyyppi, joka ei usko edes kun näkee, ja jokin on kuitenkin todistanut mulle rakkautensa.
Mun ystävä on Jehovan todistaja. Mä usein sanon, että tulkoon maailmanloppu. Mä haluan nähdä, mikä on kaiken tarkoitus ja onko Jumala todellinen. Mä palvelen joka tapauksessa sitä ideaa Jumalasta. Mä olen valmis kuolemaan lopullisesti ja joutumaan ikuiseen kadotukseen, jos saan jonkin varmuuden.
En tiedä, olenko hullu. Näen uskon jonkinlaisena ihmeenä, johon mun on vaikea uskoa. En ymmärrä, miksi olen alkanut luottamaan Jumalaan.
ap
Kuulostaa kyllä siltä että olet vähän tosiaan paljon aika lailla hämmentynyt. En tuomitse! Mutta sun ulosantisikin kuulostaa hieman sellaiselta... mystikkomaiselta? Puhut arvoituksin. Ehkä olet tosiaan valaistunut tai muuten vain oikealla polulla ja siksi minun on vaikea seurata sitä mitä yrität sanoa. Minä kun takerrun konkretiaan paljon enemmän. Ja J:kin sanoi, ettei maalliseen saa jäädä kiinni.
Saanko kysyä, miten käytännössä tapahtuu se, kun sanot että "palvelet sitä ideaa Jumalasta"? Käytkö jumalanpalveluksissa tai messuissa? Vai onko se rukoilua?
Ymmärrän tosi hyvin, kun sanot sen olevan tabu ja mielenterveysongelma piireissäsi - olen itse ollut samankaltaisissa piireissä kun vielä asuin pk-seudulla ja pyörin kovin trendikkäissä ja pinnallisissa ateisti/tiedeuskovaispiireissä. Siellä ei voinut sanallakaan hiiskua edes sitä että EHKÄ uskon, saati että uskon.
Haluaisin kysyä miten kuvailisit sun saamia rukousvastauksia, mutta en varmaan osaisi kuvailla omiani, joten jätän tämän vain tähän.
Mä luin ilmestyskirjaa pitkästä aikaa taas tossa Trumpin valinnan jälkeen kun jokin media sitä nosti esiin "antikristuksena" ja _jos_ ne jotain tapahtumia ennustavat niin nyt olisi kyllä hiton otolliset ajat näille maailmanlopun ennustajille/kulteille. Ensimmäinen torvi ennustaa rakeita, tulta ja verta taivaalta, jonka johdosta 1/3 puista ja maasta palaa. Tämä voisi hyvin viitata ilmaston lämpenemiseen joka polttaa päiväntasaajan aavikkoalueen vielä suuremmaksi ja elinkelvottomammaksi ja pakolaisvirrat.... Toisen torven myötä mereen tuleva tulivuori voisi olla Kimin pommi ja niin edelleen.
Tosi toki koko teksti on niin tulkinnanvarainen, että ei ole ihme että lopun aikojen ennustajia on ollut aikojen sivu.
28
Mä ajattelen, että jokainen on tosi viisas tavallaan. Jokainen on mysteeri, ja jokaisessa on loputtomasti opittavaa. Sillä tavalla me ollaan kauniita. Mun on joskus vaikea ilmaista itseäni. Ja mä olen hämmentynyt, ja ihan uusi näissä jutuissa.
Mulle Jumalan seuraaminen on jokapäiväisiä käytännön tekoja. Kärsivällisyyttä, kuuntelemistä ja ihmisten rakastamista. Olin joskus todella vihainen ja sellainen hyvä käyttäytyminen oli pakkopullaa. Mä palvelen Jumalaa palvelemalla hänen luomustaan, eli ihmisiä. En seuraa ihmisiä, mutta palvelen ihmisiä. Teen kaiken, minkä voin. Pieni myötätunto ei maksa paljon. Koitan palvella joka hetki, jaksan olla inhimillinen ihan vain, koska uskon ehkä johonkin. Ehkä me ollaan muutakin kuin molekyylejä. Mä yritin tappaa itseni joskus. Mulle eläminen ja jonkin tarkoituksen löytäminen on.. elinehto. Aika hullua ehkä.
Mun rukousvastaukseni on olleet sellaisia ymmärtämisen hetkiä. Asiat ei ole saaneet sellaisia konkreettisia ratkaisuja, että joku olisi pudottanut rahaa mun postiluukustani, vaan semmoisia viestejä, joita mä tarvitsin, jotain tunnetta siitä, etten ole yksin ja miten asiat nivoutuu kaikkeuteen ja miten mua ei tuomita, vaan siltä puolelta tunne on syvä empatia. Vaikka olisin tarvinnut rahaa, niin silti se rauha on aina ollut enemmän sitä, mitä tarvitsin.
On vaikeaa olla näkemättä maailmanlopun merkkejä. En tiedä, onko se tapahtumassa, mutta hiton vaikeaa on olla näkemättä.
ap
Samaan uskon minäkin: meidän kaikkien kauneuteen, viisauteen. Myös siihen, että kaikki on mysteeri. En tiedä saitko kiinni sitä mitä tarkoitin sinua kommentoidessani: että olet mystikko? Toivottavasti sait.
Sun palvelus kuulostaa juuri siltä, mitä munkin käsitys tukee. Ei ole mitään niin tärkeää kuin "kohtele muita kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan". Se sama kultainen sääntö esiintyy kristinuskon lisäksi myös ihan eri uskontokunnissa ihan eri puolilla maailmaa. Ja jos se ei ole jumalallinen käsky niin en tiedä mikä on. Enkä välttämättä halua seurata sellaista jumalaa, joka sellaista ei käskisi.
Mitä sä haluaisit ymmärtää? Mistä sä haluaisit puhua? Miten sä haluaisit puhua? Mä tunnen että me ollaan ehkä vähän eri leveleillä tän asian suhteen, mutta haluaisin ymmärtää.
28
Mihin perustat uskosi?
Onko mitään mikä vahvistaa uskomuksesi todeksi?
Mihin turvaat silloin kun tuntuu, että kaikki kaatuu päälle?
Millaista hedelmää elämäsi tuottaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaa kanssa puhua uskonnosta ja Jeesuksesta, oletko ap vielä siellä?
Olen perusluterilainen, riparin käynyt mutten ole löytänyt riparin jälkeen sellaista yhteisöä jossa asioista voisi keskustella millään mielekkäällä tavalla.
Aihe kiinnostaa, uskominen myös, mutta käännyttämiseen tai "ainoaan totuuteen" en usko. Jos kristinuskossa jotain uskomisen arvoista on, se on lähimmäisenrakkautta ja sitä, että J yritti meitä opettaa vertauskuvien kautta _ajattelemaan itse_. Näin uskon minä.
Olen vielä täällä. Oma taustani on rippileirin käynyt ja sitten en enää juuri miettinyt -tyyppiä. Rippileirini päättyi huonosti, enkä ole ikinä voinut juuri puhua.
Jeesuskin sanoi muistaakseni, että hyvän puun tuntee hyvistä hedelmistä, ja tämä nimenomaan pätee uskonnollisiin yhteisöihin. Siellä ei pitäisi olla sijaa vihalle. Kukaan ei kaiketi voi tietää Totuutta.
Raamattua ja kaikkea pitäisi nimenomaan ajatella itse.
ap
Onko sun tämänhetkinen hämmennys siis enemmän hämmennystä "opista" vai "oppilaista"? Eli liittyykö se enemmän nykyiseen uskontoon ja uskonnollisuuteen kuin varsinaiseen opetukseen?
Sanoit mielestäni hyvin ettei kukaan voi tietää Totuutta. Uskon että se on juuri näin ja mielestäni myös kaikista opinkappaleista tai muusta kinasteleminen on samaa mistä J fariseuksia tuomitsi. He näkevät lain, vaan eivät Jumalaa.
Vedän heti "rankat tiskiin" ja sanon että esim. pappi Sadinmaa joka vihki homoseksuaaleja teki niin lähimmäisenrakkaudesta ja uskon että J itse joka vietti aikaansa spitaalisten ja huonomaineisten naisten seurassa olisi arvostanut tällaista rakkauden tekoa. Ehkä Jumala tuomitsee ja Jeesus antaa anteeksi? En tiedä. Mutta vaikea minun on kuvitella että Jeesus näkisi rakkauden syntinä. Jos Raamattuun on uskominen, niin ne, joilla on hyvät aikomukset ja jotka tekevät muille hyvää ja uskovat Herraan,mutta myös ne jotka tekevät vääryyttä ja katuvat ja anovat anteeksiantoa, ovat oikeutettuja "ikuiseen elämään". Viimeinen sanapari lainausmerkeissä siksi että se on käsitteenä mulle tosi vaikea. Uskoisin ehkä että siinä puhutaan ennemmin ikuisesta rauhasta kuin varsinaisesta elämästä (luutut ja harput, enkel'kuoro tai vaikka Allahiin uskovien neitsyet?).
Mielenkiintoinen keskustelunavaus, kiitos siitä.
-28
Hämmennykseni liittyy oikeastaan siihen, että edes uskon. Että Jotain on. Mut on kasvatettu ääriateistiksi. Ja että Raamattu on saanut mut uskomaan ja luottamaan, eikä mikään muu. Seuraan Jumalaa, joka on armollinen, hyvä, hyväksyvä ja utelias. Tämä Jumala on vastannut mun rukouksiini uskomattomalla tavalla. Olen saanut ymmärrystä ja rauhaa. Jos Jumala vihaisi mua ja halveksisi mua, niin miksi olisin saanut vastauksia rukouksiini? En tiedä sitäkään.
Jos Jumala näkisi olemassaoloni syntinä, niin en seuraisi sellaista Jumalaa. Mutta että mä olen alkanut luottamaan johonkin... Se on jotenkin tabu ja mielisairauden merkki ainakin mun piireissäni. Jopa vahvemmin kuin joku aaveiden näkeminen. Jumala on auttanut mua luotettavammin kuin kukaan, mutta siihen uskominen on outoa mulle. Mä olen sellainen tyyppi, joka ei usko edes kun näkee, ja jokin on kuitenkin todistanut mulle rakkautensa.
Mun ystävä on Jehovan todistaja. Mä usein sanon, että tulkoon maailmanloppu. Mä haluan nähdä, mikä on kaiken tarkoitus ja onko Jumala todellinen. Mä palvelen joka tapauksessa sitä ideaa Jumalasta. Mä olen valmis kuolemaan lopullisesti ja joutumaan ikuiseen kadotukseen, jos saan jonkin varmuuden.
En tiedä, olenko hullu. Näen uskon jonkinlaisena ihmeenä, johon mun on vaikea uskoa. En ymmärrä, miksi olen alkanut luottamaan Jumalaan.
ap
Kuulostaa kyllä siltä että olet vähän tosiaan paljon aika lailla hämmentynyt. En tuomitse! Mutta sun ulosantisikin kuulostaa hieman sellaiselta... mystikkomaiselta? Puhut arvoituksin. Ehkä olet tosiaan valaistunut tai muuten vain oikealla polulla ja siksi minun on vaikea seurata sitä mitä yrität sanoa. Minä kun takerrun konkretiaan paljon enemmän. Ja J:kin sanoi, ettei maalliseen saa jäädä kiinni.
Saanko kysyä, miten käytännössä tapahtuu se, kun sanot että "palvelet sitä ideaa Jumalasta"? Käytkö jumalanpalveluksissa tai messuissa? Vai onko se rukoilua?
Ymmärrän tosi hyvin, kun sanot sen olevan tabu ja mielenterveysongelma piireissäsi - olen itse ollut samankaltaisissa piireissä kun vielä asuin pk-seudulla ja pyörin kovin trendikkäissä ja pinnallisissa ateisti/tiedeuskovaispiireissä. Siellä ei voinut sanallakaan hiiskua edes sitä että EHKÄ uskon, saati että uskon.
Haluaisin kysyä miten kuvailisit sun saamia rukousvastauksia, mutta en varmaan osaisi kuvailla omiani, joten jätän tämän vain tähän.
Mä luin ilmestyskirjaa pitkästä aikaa taas tossa Trumpin valinnan jälkeen kun jokin media sitä nosti esiin "antikristuksena" ja _jos_ ne jotain tapahtumia ennustavat niin nyt olisi kyllä hiton otolliset ajat näille maailmanlopun ennustajille/kulteille. Ensimmäinen torvi ennustaa rakeita, tulta ja verta taivaalta, jonka johdosta 1/3 puista ja maasta palaa. Tämä voisi hyvin viitata ilmaston lämpenemiseen joka polttaa päiväntasaajan aavikkoalueen vielä suuremmaksi ja elinkelvottomammaksi ja pakolaisvirrat.... Toisen torven myötä mereen tuleva tulivuori voisi olla Kimin pommi ja niin edelleen.
Tosi toki koko teksti on niin tulkinnanvarainen, että ei ole ihme että lopun aikojen ennustajia on ollut aikojen sivu.
28
Mä ajattelen, että jokainen on tosi viisas tavallaan. Jokainen on mysteeri, ja jokaisessa on loputtomasti opittavaa. Sillä tavalla me ollaan kauniita. Mun on joskus vaikea ilmaista itseäni. Ja mä olen hämmentynyt, ja ihan uusi näissä jutuissa.
Mulle Jumalan seuraaminen on jokapäiväisiä käytännön tekoja. Kärsivällisyyttä, kuuntelemistä ja ihmisten rakastamista. Olin joskus todella vihainen ja sellainen hyvä käyttäytyminen oli pakkopullaa. Mä palvelen Jumalaa palvelemalla hänen luomustaan, eli ihmisiä. En seuraa ihmisiä, mutta palvelen ihmisiä. Teen kaiken, minkä voin. Pieni myötätunto ei maksa paljon. Koitan palvella joka hetki, jaksan olla inhimillinen ihan vain, koska uskon ehkä johonkin. Ehkä me ollaan muutakin kuin molekyylejä. Mä yritin tappaa itseni joskus. Mulle eläminen ja jonkin tarkoituksen löytäminen on.. elinehto. Aika hullua ehkä.
Mun rukousvastaukseni on olleet sellaisia ymmärtämisen hetkiä. Asiat ei ole saaneet sellaisia konkreettisia ratkaisuja, että joku olisi pudottanut rahaa mun postiluukustani, vaan semmoisia viestejä, joita mä tarvitsin, jotain tunnetta siitä, etten ole yksin ja miten asiat nivoutuu kaikkeuteen ja miten mua ei tuomita, vaan siltä puolelta tunne on syvä empatia. Vaikka olisin tarvinnut rahaa, niin silti se rauha on aina ollut enemmän sitä, mitä tarvitsin.
On vaikeaa olla näkemättä maailmanlopun merkkejä. En tiedä, onko se tapahtumassa, mutta hiton vaikeaa on olla näkemättä.
ap
Samaan uskon minäkin: meidän kaikkien kauneuteen, viisauteen. Myös siihen, että kaikki on mysteeri. En tiedä saitko kiinni sitä mitä tarkoitin sinua kommentoidessani: että olet mystikko? Toivottavasti sait.
Sun palvelus kuulostaa juuri siltä, mitä munkin käsitys tukee. Ei ole mitään niin tärkeää kuin "kohtele muita kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan". Se sama kultainen sääntö esiintyy kristinuskon lisäksi myös ihan eri uskontokunnissa ihan eri puolilla maailmaa. Ja jos se ei ole jumalallinen käsky niin en tiedä mikä on. Enkä välttämättä halua seurata sellaista jumalaa, joka sellaista ei käskisi.
Mitä sä haluaisit ymmärtää? Mistä sä haluaisit puhua? Miten sä haluaisit puhua? Mä tunnen että me ollaan ehkä vähän eri leveleillä tän asian suhteen, mutta haluaisin ymmärtää.
28
Luin itse asiassa juuri Wikipediasta, mitä mystikko tai mystiikka tarkoittaa. Varmaan tavallaan olen mystikko sillä tavalla, että mielestäni jokapäiväisillä tapahtumilla on syvempi merkitys, tai että ne ovat osa syvempää todellisuutta ja sillä on väliä. Määritelmän mukaan.
Musta tuo "kohtele muita kuten haluat tulla kohdelluksi" on juuri sitä ydintä, ihmisyyden ja jumaluuden. Kun sitä sääntöä noudattaa, on vaikea olla huono tyyppi.
Mä tunnen olevani jotenkin hukassa. Mun elämän piti mennä eri tavalla. Tämä ei ole sitä turvallista aluetta, jolla pitäisi soudella. Olen myös jotenkin.. yksin. Jumalaan uskominen on mulle koko elämän muuttava juttu. Kuin muuttaisi ulkomaille tai ottaisi jonkun ison tatuoinnin naamaan. Mun Jehovan todistaja -kaverikaan ei ole ihan kartalla. Itsekään en osaa ihan myöntää omaa uskoani itselleni ja sen merkitystä. Tavallaan olen aina elänyt siinä toivossa, että maailma on jotain muutakin kuin mitä näen, mutta että todella uskon ja sisäistän asian... Ehkä se on joku identiteettikriisi.
Mua pelottaa henkisyys. Koska uskon olevani hullu. Tai jos teen jonkin virheen. Olen aina nähnyt asioita, ja välillä muutkin on olleet läsnä ja nähneet samat asiat. Jospa näille onkin joku muu selitys tai jos jos jos....
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tahdot oikeasti puhua, niin mene johonkin seurakuntaan. Netissä näihin kejuihin tulee kaikenlaisia höyrypäisiä julistajia.
En oikein tiedä, missä joku olisi valmis puhumaan. Jos menen lähikirkkoon, niin varmaankin istun siellä, kunnes tilaisuus on ohi ja lähden kotiin. Jehovan todistajat kätteli mua paljon, mutta keskusteluja ei juuri syntynyt.
ap
Voisit laittaa vaikka viiden paikkakunnan listan (isoja ja pieniäkin paikkakuntia joukossa), jossa joukossa yksi olisi asuinpaikkakuntasi, niin ihmiset voisivat antaa vinkkejä seurakunnista, joista löytyy jotain keskustelupiirejä tms. Tai jos olet isolta paikkakunnalta kotoisin tai sinua ei muuten vain haittaa, että ihmiset tietävät mistä olet kotoisin, niin voisit kertoa suoraankin, mihin kaupunkiin vinkkejä kannattaa antaa. (Listaa ehdotin vain ettei tarvitse suoraan kertoa mistä on).
Jos olet opiskelija tai suunnilleen opiskelijaikäinen, niin aika monelta paikkakunnalta löytyy Opko ( https://www.opko.fi/ ) tai Evankeliset opiskelijat ( https://eo.sley.fi/ ), joista saattaisi löytyä jotain keskustelevampaa toimintaa. Ihan paikallisseurakuntien sivuiltakin saattaa löytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kirjoitit, että "Musta tuo "kohtele muita kuten haluat tulla kohdelluksi" on juuri sitä ydintä, ihmisyyden ja jumaluuden. Kun sitä sääntöä noudattaa, on vaikea olla huono tyyppi"
Oletko itse aina noudattanut sitä ja mitä siitä seuraa jos sitä ei noudatakkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kuvailisitko sitä jumalaa mihin uskot?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tahdot oikeasti puhua, niin mene johonkin seurakuntaan. Netissä näihin kejuihin tulee kaikenlaisia höyrypäisiä julistajia.
En oikein tiedä, missä joku olisi valmis puhumaan. Jos menen lähikirkkoon, niin varmaankin istun siellä, kunnes tilaisuus on ohi ja lähden kotiin. Jehovan todistajat kätteli mua paljon, mutta keskusteluja ei juuri syntynyt.
ap
Voisit laittaa vaikka viiden paikkakunnan listan (isoja ja pieniäkin paikkakuntia joukossa), jossa joukossa yksi olisi asuinpaikkakuntasi, niin ihmiset voisivat antaa vinkkejä seurakunnista, joista löytyy jotain keskustelupiirejä tms. Tai jos olet isolta paikkakunnalta kotoisin tai sinua ei muuten vain haittaa, että ihmiset tietävät mistä olet kotoisin, niin voisit kertoa suoraankin, mihin kaupunkiin vinkkejä kannattaa antaa. (Listaa ehdotin vain ettei tarvitse suoraan kertoa mistä on).
Jos olet opiskelija tai suunnilleen opiskelijaikäinen, niin aika monelta paikkakunnalta löytyy Opko ( https://www.opko.fi/ ) tai Evankeliset opiskelijat ( https://eo.sley.fi/ ), joista saattaisi löytyä jotain keskustelevampaa toimintaa. Ihan paikallisseurakuntien sivuiltakin saattaa löytyä.
Sanotaan vaikka Oulu, Tampere ja Turku. Olen noin 30v.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykoosia ehdottelen minäkin.
Sinänsä ( vähemmän ) huvittavaa, että järjestäyneiseen uskoon uskovat ovat ok., kun vastaavasti harhoista kärsivät toverinsa saavat vakavan mielenterveysleiman.
Kristitityistä ( ainakin luterilaiset, protestantit, ortodoksit, metodistit, koptit ja erilaiset ns. karismaattiset yhteisöt, joita on loputtumiin aina Yhdysvaltojen käärmeenkäsittelijöistä Härmäläiseen helluntalaisuuteen ) ja Muslimeista Sunnit ja Siialaiset ja niin edelleen - nytkin Burmassa/Myanmarissa joukko buddhalaisia lynkkaa rohingoja etc. ) suurin osa on hyvin sekularisoituneita ja boltsia rundanneena voisin todeta saman myös monen muun ns. valtauskonnon vaikutuspiirissä kasvaneen ihmisen kohdalla.
Yhtäkaikki. Palataan alkuun. Kirjallisuustieteilijänä olen ollut kiinnostunut myöskin ns. Pyhistä Teksteistä, koska ne ovat muokanneet taidettamme, polititiikkamme, tiedettämme jne. niin paljon.
Kuuntele toki Jeesusta Narasetilaista, jos se helpottaa oloasi - sehän on toki jopa suositeltavaa.
Raamatusta ( niinkuin Koraanista ja mm. Tripipikaka, Veda ja Taolaisista teksteistä ) löytyy todella hienoja elämänohjeita; en suinkaan kiistä.
Voi hyvin.
Minä juttelisin kanssasi mielelläni hengellisistä kysymyksistä, jos tuntisimme. Suosittelen sinulle keskustelua "Huhuu, kristitty mystikko" täällä av:lla. Se on paikoin vähän raskasta luettavaa, mutta sieltä löydät varmasti jotain sellaista, mikä vahvistaa sinua omalla tielläsi.
Uskonnollisista yhteisöistä etsin itse aikani. Ei sieltä löytynyt avarakatseista juttuseuraa vaan kaikkea suodatettiin opinkappaleiden kautta. Olen todennut kuitenkin, että jokainen ihminen on hengellinen opettaja. Samoin luonto on paikka, jossa voi kuunnella ja katsella, kaikin tavoin aistia Jumalan läsnäoloa.
Tiedemiehetkin ovat sanoneet: "Mitä enemmän tiedettä oppii, sitä varmemmin ymmärtää kaiken takana olevan suuremman voiman."
Sanamuoto voi olla hieman väärä, mutta ajatus meni näin.
Ostin joskus kauppakeskuksen parkkipaikalla hindumunkilta Shrimad Bhagavatamin ja luin sen. Tuo uskonto sanoo siinä kirjassa kaikkien uskontojen olevan samanarvoisia.
Mun exä oli helluntailainen ja luulen että viihtyisit siinä ryhmässä.
Hyvin erilainen ryhmittymä kuin kolkko evlut.
Se kirkko elää kolehdilla, sen suhteen ole varovainen.
Kirkossa puhuu usein nuoria fiksuja ihmisiä jotka pohtivat elämänkysymyksiä ja haasteita.
Seurakuntalaiset ovat lämminhenkisiä. Ja kyllä, puhuvat myös sielunvihollisesta.
Itselläni uskonto ei ole ajankohtainen ja uskon että kaikkien uskontojen päätarkoitus on yhteinen.
Mutta jos jotain suosittelisin, niin tuo on mukaansatempaava ja yhteisöllinen uskonto.
Vierailija kirjoitti:
Ostin joskus kauppakeskuksen parkkipaikalla hindumunkilta Shrimad Bhagavatamin ja luin sen. Tuo uskonto sanoo siinä kirjassa kaikkien uskontojen olevan samanarvoisia.
Kyllä, olen aina ollut myös tuota mieltä.
Uskonto ei ole pahitteeksi kenellekään ja ryhmittymällä ei ole väliä, ellei tuoteta pahaa muille.
En oikein tiedä, missä joku olisi valmis puhumaan. Jos menen lähikirkkoon, niin varmaankin istun siellä, kunnes tilaisuus on ohi ja lähden kotiin. Jehovan todistajat kätteli mua paljon, mutta keskusteluja ei juuri syntynyt.
ap