Lue keskustelun säännöt.
Tuli taas aamusta hirveä riita teinin kanssa.
20.10.2017 |
16v tyttö. Kodin säännöt eivät miellytä, sanoi tahtovansa jo muuttaa pois. Sanoin että on vapaa lähtemään jos tahtoo, mutta minulta sitten ei heru rahallista tukea.. lähti ovet paukkuen kouluun. (Ja tästä ovien paiskomisestakin on ollut puhetta, niinkuin monesta muustakin asiasta.) Niin hyvällä kuin pahalla olen yrittänyt tehdä sääntöjä selviksi. Olen jo joutunut kätkemään häneltä minun kaikki käteiseni, mahd saunalonkeroni, s.röökini...
En millään enää jaksaisi. Tuntuu siltä että pitäisi antaa mennä niin ei tarvitsisi kuluttaa energiaa ja voimia hänen kanssa tappeluun, nuoremmat sisaruksetkin kaipaavat huomiota, mutta tuo tyttö vie sen perseilyllään... Sori,oli pakko avautua...
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Niin ja lisäksi meillä ei saa päivän aikana tuijottaa ruutua (oli televisio tai tietokone) 2h enempää, puhelimen pitää pysyä pois ruokapöydästä ja lisäksi se pitää viedä eteisen pöydälle yöksi, minä myös yönajaksi laitan netin kiinni ettei voi yöllä pelata koneella. Huonosta käytöksestä tulee joko kotiarestia, tietokoneen takavarikointi tai telkkarikielto. Ap
Aika natsitouhua.
Kotiintuloaika klo 21.?
Kännykkä yöksi pois?
Höllää vähän, liian tiukka kuri usein johtaa teinin karkaamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
40 e/kk on aika vähän 16-vuotiaalle. Sen vois nostaa, mutta siihen kuuluu sitten velvollisuuksia.
klo 21 on aika aikainen kotiintuloaika tuon ikäiselle. Noin klo 23 ois sopiva.
Pidä vaan kova kuri sinne 18 vuoteen asti. Tuossa kahdessa vuodessa saattaa karista juoma- ja tupakointihalut. Ja joskus sitä nyt vaan otetaan yhteen lapsen kanssa, se on ihan normaalia.
Arvostus kirjoitti:
Mistähän tuommoinen kapinahenki tulee? Meitä oli 5 lasta rikä kukaan meistä ollut hakala tai ahistunut.
Menin joskus isän kanssa gaalaan ja siellä hänen tuttunsa kyseli ikää. Olin 16. Säälivästi isälle Vastaus: Aijaijai... just se pahin ja hankalin ikä. Voivoi...
Isä katsoi hämmentyneenä ja sanoi, että jaa, ei meillä kyllä ole ikinä ollut mitään ongelmia. Pariskunta katsoi meitä hetken hiljaa ja sitten alkoivat haukkua omia teinejä?
Tulinäin vanhempana mieleen et tietääkö teinit, että porukat puhuu tuntemattomille heistä pahaa.
No sullehan nyt on flaksi käynyt. Jee, nauti siitä. Valitettavasti suurimmalle osalle teini-ikä on melkoista myllerryksen aikaa ja ihmisillä on erilaisia temperamentteja. Jos on hissukkainen jo pienenä, tuskin se teini-ikäkään on kovin kuohahtelevaista. Mutta hei te kaikki joiden teinit eivät istu 24/7 kuin kirkonpenkissä, ei se koko loppuelämää kestä. Kyllä se aikuistuminen jossain vaiheessa alkaa. <3
Kiitos!
Sama juttu, tyttö 18 v. ”Mä en ole koskaan pitänyt susta jne jne”. Aika herkkää kuultavaa, kun on kaikkensa antanut. Vie yöunetkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja lisäksi meillä ei saa päivän aikana tuijottaa ruutua (oli televisio tai tietokone) 2h enempää, puhelimen pitää pysyä pois ruokapöydästä ja lisäksi se pitää viedä eteisen pöydälle yöksi, minä myös yönajaksi laitan netin kiinni ettei voi yöllä pelata koneella. Huonosta käytöksestä tulee joko kotiarestia, tietokoneen takavarikointi tai telkkarikielto. Ap
Aika natsitouhua.
Kotiintuloaika klo 21.?
Kännykkä yöksi pois?Höllää vähän, liian tiukka kuri usein johtaa teinin karkaamiseen.
Meillä ei karannut, mutta jossain vaiheessa poika alkoi itse puhumaan että voisiko kotiintuloaikoja nostaa? Yhdessä sovittiin sitten uusista kotiintuloajoista. Kännykkää en voisi enää teini-ikäiseltä ottaa pois yöksi. Se on niille kultaakin tärkeämpi viestintäväline ja usein chattailu jne tapahtuu siinä iltayöstä/yöllä. Se on sitä nykyajan kaveriaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin riitaisa teini. Suutuin tosi pienistä asioista ja sain yksinkin raivareita. Tupakoin, join, olin myöhään ulkona aikuisten kavereiden luona. Minulla oli aikuinen poikaystävä. Menestyin koulussa hyvin, vaikka en tehnyt läksyjä tai lukenut kokeisiin. Minulla oli myös asennevamma tiettyjä opettajia kohtaan. Arvosanat vaihtelivat 7-10, yhden 4+ sain ruotsin kielioppikokeesta. Äitini kanssa olin aina läheinen ja suhteemme oli terve.
Muutin 16vuotiaana toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Vanhempani tukivat rahallisesti parhaansa mukaan. Itsenäistyminen teki minulle hyvää. Kasvukipuja oli vielä tuolloinkin, mutta vähenivät ajan kanssa.
Olen yhä parikymppisenä temperamenttinen, mutta hillitsen itseni hyvin. Koulu kiinnosti ja sain erinomaisia arvosanoja myös siitä ruotsista. Juominen ei enää kiinnosta, tupakka pysyy tiukemmin kädessä. Elän tasapainoista elämää ja olen onnellinen.
Että ei kannata liikaa huolestua vaikka teini on hirviö. Anna ohjeita ystävänä, älä pomota. Kyllä siitä vielä varmasti fiksu tulee. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sä voi antaa 16-vuotiaan muuttaa pois kotoa ja antaa huolehtia yksin vuokranmaksusta. Sulla on vielä elatusvelvollisuus.
En ole antamassakaan. Ja hän tietää sen. Siksi häntä kiukuttaakin
No ei kannata olla huolissaan, kun 16-vuotias uhkaa muuttavansa pois kotoota.
Sen ikäisellä harvemmin on rahaa takuuvuokraan kuukausittaisesta vuokrasta ja muista maksuista puhumattakaan. Kuka edes tekee vuokraspimuksen tuon ikäisen kanssa?
Toki voi muuttaa kaverilleen, mutta pidemmän päälle ei kenenkään toisen teinin vanhemmat halua ottaa vastuuta yhdestä ylimääräisestä nuoresta, eiköhän jo parin päivän jälkeen tule kehoitus mennä omaan kotiin.
Oma teini uhkaili muuttavansa vähän väliä "heti kun oon 18" mutta kun tarkisti opintotuet ym totesi, ettei ehkä ihan heti pääsekään ja ainoa keino on käydä lukio niin hyvin, että aukenee jatko-opiskelupaikka ja pääsy opiskelija-asuntolaan ja opintorahoihin.
Rahasta saa olla vääntämässä koko ajan ja se on ikävää. Meillä on eri käsitys siitä onko rakennekynnet ja kuukausittainen kulmakarvavärjäys maksettava omilla vai vanhempien varoilla. Samoin teini syö useammin ravintoloissa kuin vanhempansa eli on tottunut liian makeaan elämään. Kuukausirahaa saa satasen ja sillä on kustannettava bussilippu ja henkilökohtaiset huvitukset, meikit ja muut älyttömyydet - jos niihin rahansa haluaa laittaa. Kotiruoka ja perusvaatetus ja opiskelukustannukset ja viikoittainen harrastus kuuluu tottakai vanhempien maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
44 vuotta sitten kun olin itse 16v, niin minulla oli jo vakituinen poikaystävä (nykyinen mieheni) ja kotiinkin tulin miten sattuu illan mittaan. Ei ollut kotiintuloaikoja määrätty erikseen kunhan en jäänyt minnekään yöksi. Kuitenkin äiti oli aina valvomassa kun tulin kotiin. Minä kysyin, miksi valvot ja olet huolissasi? Äiti vaan tuumasi, jotta tiedät ja ymmärrät sitten kun sinulla on omia lapsia. Terveisin vanhus.
Aloin miettimään omaa lapsuuttani luettuani ketjua. Kyllä oli leppoisaa näihin sääntöihin verrattuna, tosin liian leppoisaa. :/ Vanhempieni erottua halusin jäädä isäni luo asumaan, olin 13v. Ei ollut oikein mitään muita sääntöjä, isä vainaa vain sanoi että tupakkaan et koske ja en koskenut. En ole tänäkään päivänä kertaakaan polttanut, en edes kokeillut tupakkaa.
Ei ollut kotiintuloaikoja, ei läksyjenteko pakkoa, ei mitään. Kesälomalla naapurin lapsi, vanhin tuntemani ystäväni joka edelleen läheinen, tuli yökylään. Oli lämmin ja valoisa yö, 2000-luvun alkua, lähdimme ulos siinä yhden maissa aamuyöllä ja menimme läheiseen leikkipuistoon (n. 10min kävelymatka). Se oli todella jännittävää olla ulkona niin myöhään kahestaan, minä 13v ja ystäväni 10v. Ei tehty hölmöyksiä, olen aina ollut kiltti ja helppo lapsi, haluttiin vaan lähteä katselemaan puistoa mutta sitten ystävää alkoi pelottamaan ja lähettiin takaisin kotiin. Asuimme Itä-Helsingin lähiössä kaiken kukkuraksi. Silloin oli jo pedoja liikkeellä, mutta nykyään saa olla vielä varovaisempi. Olisi voinut silloinkin tulla joku epämääräinen henkilö vastaan, onneksi ei tullut, kännyköitähän meillä ei ollut mukana.
Lämmöllä muistelen omaa lapsuuttani siinä mielessä, että se harva asia mistä en valittanut oli vapaus. Minulta puuttui rakkaus, hellyys, huomio (ja tämä vaikeutti suhdettani nykyiseen puolisooni) mutta sain vapauden, mitä taas ystäväni eivät saaneet. Ei tullut riideltyä kotona isäni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta sitten aineiden käyttö, narkki. Ei ihme että läheisillä alkaa hermot mennä, kun mamman elämä pyörii alkoholin, tupakan ja muiden mömmöjen käyttämisen ja hankkimisen ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos!
Sama juttu, tyttö 18 v. ”Mä en ole koskaan pitänyt susta jne jne”. Aika herkkää kuultavaa, kun on kaikkensa antanut. Vie yöunetkin.
Hah, meillä käytiin sama keskustelu joskus pari vuotta sitten :)
:Mä niin vihaan sua. Kun tuut vanhaksi, en tuu sua koskaan auttaan, vaan saat maata vanhainkodissa paskaisissa vaipoissa, mua et nää"
Nykyään kun murrosikä alkaa olla ohi, niin ollaan kuin parhaita kavereita. Joten kyllä se sieltä taas joskus putkahtaa esille se normaali ihminenkin murrosiän jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teini pitää tulla perheen menoon mukaan? Meillä osataan tehdä reissuja eri kokoonpanoilla ja teinille ne kaverit nyt vaan on tärkeitä.
Voinhan minä tietysti tehdä niin että otan vain nuoremmat mukaan kun ostan kaikille talvivaatteita, minä sitten valitsen teinin puolesta, jos ei miellytä niin uusiakaan en ala ostamaan. Ja isovanhemmista tuntuu todella pahalta että teini ei tahdo heitä nähdäkään. Kyllä, kaverit ovat tärkeitä, mutta näkeehän teini niitä joka päivä. Sitten jos käykin niin ettei pääse näkemään sen YHDEN kerran niin se on huutava vääryys.
Itse teininä voin sanoa, että se yksi joka joutuu pakosta lähtemään jokaisiin kissanristiäisiin ja/tai lähtemään kotiin jo 21 tippuu porukasta aika nopesti pois. Voi olla myös menoja/tapahtumia joita on suunniteltu pitkään, jolloin on todella ärsyttävää jos jollekkin ei käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et varmaan itekään katsele mitään ruutua enempää kuin kaksi tuntia.
Aikasi alkaa olla täynnä!Ihan tosissasi olet sitä mieltä ettei lapsilla saa olla mitään sääntöjä mitä aikuiset ei noudata? Esim jos aikuinen juo saunakaljan niin lapsille kanssa! Joopajoo.
Joo, se että lapsilla esim alakouluikäisillä on rajoitettu tv aika, ei tarkoita että sen pitäisi koskea myös aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli neljä teiniä ja yksi oli se unelma. Se, joka ei koskaan huutanut, teki läksyt, hoisi asiat. Niin ja lopulta sairastui ahdistuneisuushäiriöön. Olisipa mieluummin huutanut ja paiskinut ovia, eikä kätkenyt kaikkea tuskaa sisälleen.
Minä en ollut unelmateini. Huusin, paiskoin ovia, olin kaikinpuolin kamala ja purin pahaa oloani kapinoiden. Silti sairastuin ahdistuneisuushäiriöön.
Pari lasta on tullut kasvatettua yli 18 vuotiaaksi. Ovia on paiskottu aika vähän, kasvatus on ollut vapaata. Kerran heitti tyttö lasillisen vettä päin näköä, vastasin samalla mitalla.
Poika pahimmassa iässä haukkui "v*tun autistiksi", kun suuttui minulle. Nyt ollaan aika läheisissä väleissä, kun on melkein 20.
Aina kun ovat tarvinneet kännykkää, kannettavaa tietokonetta yms. olen ostanut.
En tiedä sitten, yrittääkö ap liikaa kontrolloida, käyttää valtaansa liiankin pienissä asioissa. Ihan kaikkea ei tarvitse aikuisen päättää teinin elämässä.
vanhempana on varmasti vaikeaa olla antamatta lapselleen periksi. kuitenkin kannattaa pysyä lujana.
aloittajan tekstistä tuli oma teini-ikä mieleen; tosiaan olin se joka paiskoi ovia, uhkasi muuttaa pois, kaatoi vodkat pulloista ja vettä tilalle... äitini ei koskaan heittänyt pois, rakasti aina, en tiedä olisiko voinut koskaan mitään tehdä enempää hyväkseni. tuntuu näin jälkikäteen katsottuna että seura, missä liikuin, aiheutti suurimman osan näistä oireiluistani äitiäni vastaan jotka ylittivät pitkästi teinikapinan normin. jostain lapsuudesta jäänyt tarve mielyttää muita, ja kun halusi mielyttää kavereita olemalla paikalla ryyppäämässä sillan alla, se oli se ensisijainen prioriteetti.
vanhemmille sanon että yrittäkää pitää joku kuri ja ohjata nuori takaisin oikeille poluille vaikka palkinnoilla sillä uhkailu ei toimi. olisin varmasti käyttäytynyt paremmin jos olisin kaksi siideriä viikonloppuna ja saanut täyskieltojen sijasta ymmärrystä ja keskustelua missä toinen ei suostu kompromisseihin.
päädyin sitten liekkiriitaan äitini kanssa, kävin paskaduuneissa ja lopulta palasin opiskelemaan, tosin pitkän sairasloman jälkeen joka oli lähinnä mielenterveyssyistä. en syytä äitiäni mistään, hän on parhaansa tehnyt mutta ei kukaan täydellinen ole. nykyään olemme hyvissä väleissä, mutta hukkasin 8 vuotta elämästäni masentumiseen, alkoholiin ja kaikenlaiseen pelleilyyn ja näitä saa nyt terapiassa miettiä että elinkö 13-vuotiaan teinikapinaa vielä parikymppisenäkin...
Vierailija kirjoitti:
Nyt on syysloma...
Teini lähti ovet paukkuen kouluun... Ainakin täällää etelässä on syysloma koulusta.
Luulisin provoksi mutta oma isä oli ihan samanlainen joten tiedän että tuollaisiakin vanhempia valitettavasti löytyy.
Oikein hieno marttyyriasenne ja aikuisen murkkuikäistä kostomeininkiä.
Juuri näin niitä lapsi-vanhempi-suhteita tuhotaan pysyvästi.
Sitäkö sä haluatkin?