Lue keskustelun säännöt.
Tuli taas aamusta hirveä riita teinin kanssa.
20.10.2017 |
16v tyttö. Kodin säännöt eivät miellytä, sanoi tahtovansa jo muuttaa pois. Sanoin että on vapaa lähtemään jos tahtoo, mutta minulta sitten ei heru rahallista tukea.. lähti ovet paukkuen kouluun. (Ja tästä ovien paiskomisestakin on ollut puhetta, niinkuin monesta muustakin asiasta.) Niin hyvällä kuin pahalla olen yrittänyt tehdä sääntöjä selviksi. Olen jo joutunut kätkemään häneltä minun kaikki käteiseni, mahd saunalonkeroni, s.röökini...
En millään enää jaksaisi. Tuntuu siltä että pitäisi antaa mennä niin ei tarvitsisi kuluttaa energiaa ja voimia hänen kanssa tappeluun, nuoremmat sisaruksetkin kaipaavat huomiota, mutta tuo tyttö vie sen perseilyllään... Sori,oli pakko avautua...
Kommentit (101)
Me ollaan teinin kanssa kummatkin aamuäreitä eikä puhuta aamuisin toisillemme mitään. Molemmilla on onneksi omat vessat, ei tarvitse siitäkään tapella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi lastani ovat nyt aikuisia ja omillaan. Vanhempi lapsi, poika, oli helpompi tapaus. Mutta nuorempi, tyttö, tuittupää teini. Ei tarvinnut yhtään häntä ärsyttää. Jos vaikka tukkansa tai meikkinsä oli muka huonosti, sekin taisi olla äidin syy. - Syö nyt edes jugurtti ennenku lähdet kouluun! oli hirveetä ruuan tuputtamista. Ehkä äiti-tytärsuhteessa on jotain erityistä? Tyttö halusi lähteä opiskelemaan toiseen kaupunkiin. Olisi kyllä kotona saanut asua, jos täällä opiskelisi. Mutta erinomainen ratkaisu. Yritän olla soittamatta liian usein. Aikuistukoon ja itsenäistyköön nyt. Luotan siihen, että hyvin menee. Vastuu on hänellä nyt.
Oisko peiliin katsomisen paikka? Tietysti sulla oli kova vauvakuuma ja halusit lapsia, mutta nyt kun eivät täytäneetkään sinun odotuksia ja vaatimuksia, olet näyttämässä lapselle ovea ja olet jättämässä hänet oman onnensa nojaan, kunhan vain sinun elämäsi on kivaa ja vailla huolenhäivää. Tiedän, tämä on ilkeästi sanottu, mutta olisi kannattanut miettiä, ennen lapsen hankkimista, että vanhemmuus on elinikäinen ja vastuullinen vanhempi on lapsen tukena ja turvana, tapahtui mitä tahansa. Ja tuo nyt vain kuuluu teinien kehitysvaiheeseen, eikä näyttää ovea.
Vierailija kirjoitti:
Oisko peiliin katsomisen paikka? Tietysti sulla oli kova vauvakuuma ja halusit lapsia, mutta nyt kun eivät täytäneetkään sinun odotuksia ja vaatimuksia, olet näyttämässä lapselle ovea ja olet jättämässä hänet oman onnensa nojaan, kunhan vain sinun elämäsi on kivaa ja vailla huolenhäivää. Tiedän, tämä on ilkeästi sanottu, mutta olisi kannattanut miettiä, ennen lapsen hankkimista, että vanhemmuus on elinikäinen ja vastuullinen vanhempi on lapsen tukena ja turvana, tapahtui mitä tahansa. Ja tuo nyt vain kuuluu teinien kehitysvaiheeseen, eikä näyttää ovea.
Tuskin monikaan hankkisi lapsia ollenkaan jos etukäteen tietäisi mitä elämä teinin kanssa tulee olemaan. Teini = hyvä ehkäisykeino. Omat lapseni ovat teini-iän ylittäneitä. Silloin myrskysi ja itsekin olin äärimmäisen väsynyt välillä. Teini-ikä oli aivan oma maailmansa kun nyt vertaan aikaan ennen sitä. Mutta kun teini-iästä selvittiin niin hyviä, ihania aikuisia heistä sitten tuli noista mun palleroisistani. En tosin olisi enää milloinkaan valmis käymään sitä teinihelvettiä uudellen lapsen kanssa läpi. Mutta, se kuului heidän kasvuunsa ja kehitykseensä tärkeänä osana, yhtään en kyllä sitä aikaa kaipaa. Ehkä ajan kanssa nekin muistot kultaantuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missään tapauksessa älä anna nuoren muuttaa omilleen ennen kuin toisen asteen opinnot on suoritettu loppuun. Hän todennäköisesti pyrkii käytöksellään siihen, että "potkaisisit" hänet ulos ja hän saisi tehdä rauhassa, mitä huvittaa. Opettajan työssäni kohtaan paljon 16-18-vuotiaita itsenäisesti asuvia nuoria, ja yhdeksälle kymmenestä kotoa lähtö on tullut liian aikaisin silloin, kun lapsuuden kodin jättämisen motiivina on ollut kodin säännöt ja vapaudenkaipuu. Jos kotona asuminen muuttuu mahdottomaksi, mieluummin yrittäisin saada nuoren sijoitukseen kuin tukisin hänen muuttoa omilleen. Omaan kotiin voi muuttaa sitten, kun kapinointi on jäänyt pois ja osaa tehdä järkeviä valintoja elämäänsä koskien.
Vierailija kirjoitti:
Missään tapauksessa älä anna nuoren muuttaa omilleen ennen kuin toisen asteen opinnot on suoritettu loppuun. Hän todennäköisesti pyrkii käytöksellään siihen, että "potkaisisit" hänet ulos ja hän saisi tehdä rauhassa, mitä huvittaa. Opettajan työssäni kohtaan paljon 16-18-vuotiaita itsenäisesti asuvia nuoria, ja yhdeksälle kymmenestä kotoa lähtö on tullut liian aikaisin silloin, kun lapsuuden kodin jättämisen motiivina on ollut kodin säännöt ja vapaudenkaipuu. Jos kotona asuminen muuttuu mahdottomaksi, mieluummin yrittäisin saada nuoren sijoitukseen kuin tukisin hänen muuttoa omilleen. Omaan kotiin voi muuttaa sitten, kun kapinointi on jäänyt pois ja osaa tehdä järkeviä valintoja elämäänsä koskien.
Ihana vastaus! Minäkään en ole päästänyt omaani pois vaikka teini koko ajan jankuttaa omasta kämpästä. Kyllä hän ehtii vielä omillaan asua kun vähän vielä kasvaa ja järkiintyy. 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeesti, te joilla ei ole/ei ole ollut teini-ikäisiä lapsia, älkää kommentoiko tähän ketjuun "viisauksianne". Pliiiiiis?
Ei ap, mutta toinen teinin äiti joka seuraa ketjua
Jos teini haluaa muuttaa, niin tässähän on hyvä tilaisuus pienelle laskuharjoitukselle. Anna teinille tehtäväksi ottaa selvää mitä eläminen ja koulunkäynti maksaa ja tehdä suunnitelma siitä, miten hän aikoo sen rahoittaa. Myös takuuvuokra pitää ottaa huomioon, se pitäisi säästää etukäteen. Tässä olisi teinille askaretta vähäksi aikaa kiukuttelun sijaan.
Ja oikeesti - kuka nykyisin enää polttaa tupakkaa? Ja vielä äiti-ihminen! Häpeä leijuu ylläsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä alat heti aamusta riitelemään ja alennut samalle tasolle kuin teini, jonka kehityksessä kiivas hormoonitoiminta ja aivolohkojen kehitys on kiivaimillaan.
Sinun tehtävä on olla teinin tukena ja näyttää omalla käytöksellään esimerkin teinille.
Ja ehkä joskus olet samassa tunnemyrskyssä, kun vaihdevuotesi on päällä. Toivotko vastaavaa käytöstä läheisiltä, mitä nyt tarjoat teinille.
t. 13v, 15v ja 17v teinien äiti.
Voi luoja mikä kommentti. Eli sinun mielestä lapsi saa paiskoa ovia ja hänelle ei saa sanoa mitään. Joskus on kovempi luu vastassa, ja vaikka rauhallisesti käskee lopettamaan ovien paiskominen niin se vaan jatkuu. Joskus teini käyttäytyy huonosti ja kyllä hänelle saa sanoa. Jotkut teinit väittelee/huutaa vastaan ja siitä voi vanhempi pahoittaa mielensä. Siihen ei tarvitse edes itse äitinä huutaa, mutta se teinin syyttely tuntuu pahalta. Huonoa käytöstä ei tarvitse sietää keneltäkään, ja kyllä aikuinen osaa vaihdevuodet hoitaa lääkkeillä. Toisia pitää osaa ottaa huomioon ja hillitä itsensä niin että ovia ei paiskota.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä alat heti aamusta riitelemään ja alennut samalle tasolle kuin teini, jonka kehityksessä kiivas hormoonitoiminta ja aivolohkojen kehitys on kiivaimillaan.
Sinun tehtävä on olla teinin tukena ja näyttää omalla käytöksellään esimerkin teinille.
Ja ehkä joskus olet samassa tunnemyrskyssä, kun vaihdevuotesi on päällä. Toivotko vastaavaa käytöstä läheisiltä, mitä nyt tarjoat teinille.
t. 13v, 15v ja 17v teinien äiti.
Tää on hyvin sanottu.
Oma esimerkki ja se, että ei oikeasti oo syytä mennä sille tasolle.
En itse saanut mitään tukea teini-iässä, jos kimmahdin jostain niin vanhempani saivat murrosikäistä pahemman kohtauksen. Kaikki huorittelut ym tuli kuultua. (Olin itse aika hyväkäytöksinen, saatoin hermostua, mutta ko. kieltä en ikinä käyttänyt.)
Ja kun sanoin, että haluaisin muuttaa kotoa pois mahdollisimman pian, kun siellä oli paha olla...
Sen sijaan, että kumpikaan vanhemmista olisi kysynyt, miksi mulla on paha olla, huudettiin "senkun menet! muista sitten, että se on ollut ihan oma valinta!"...
Lähdinkin lukioon muualle, ja elin opintolainalla ja ruokaa dyykkaamalla.
Jos joskus itkuisena lomalla avauduin opiskelun rankkuudesta, ainoat kommentit olivat, että miksi sun täytyy tulla meille valittamaan.
Vaikka käsi sydämellä mietin, tuntuu että juuri tukea tai kannustusta en saanut kotoa koskaan. Siis sitä mitä oisin jossain murrosiän tunnemyrskyissä tai konkreettisissa vaikeuksissa tarvinnut.
Nykyään lähinnä säälin vanhempiani. He ovat mulle rakkaita ja haluan pitää heistä osaltani (en aio uhrata koko elämääni) huolta kun he vanhenevat.
Kiitollisuutta tai kunnioitusta on todella vaikea tuntea.
Ap, haluatko tällaisen suhteen? Äläkä ota tätä syyllistämisenä, vaan keskity ongelmanratkaisuun.
(Ja lopeta se tupakointi. Oikeasti. Voi, kun oisit lopettanut jo aiemmin.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on/on ollut kolme teinityttöä. He ovat nyt 17v, 19v, 21v (nuorin täyttää helmikuun alussa 18v)
Ei ole koskaan ollut mitään ongelmia. Kun olivat pieniä, huokailin kamaluutta, ja minulle virnisteltiin "odotapa kun ne tulevat murrosikään". Mikä siinä murrosiässä piti olla kamalaa?
Sata kertaa kamalampaa oli ne alle kouluikäiset kitisijät. "Lapset ovat vain vähän pieniä". No luojan kiitos! Mieluummin se lapsuusikä saisi olla lyhempi ja teini-ikä pidempi. "Miksi teit lapsia, jollet kestä niitä?" - Odottaakseni, että ne kasvavat isoksi. Niitä kun ei saa valmiiksi isoina.
Mulla on kaksi teiniä. Näen myös työssäni teinejä. Olen oppinut, että teinien kanssa pärjää kunnioittamalla heitä.
En näe mitään syytä tapella tai ahdistaa teiniä nurkkaan.
Aamu. Teini herää ja hoitaa itse asiansa. Ellei halua puhua, en ahdistele. En hoputa en hiosta.
Enkä muinakaan aikoina näe tarvetta käskyttää. Hyvin on pärjätty
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen aamuisin sellaisella tuulella että parempi ettei kukaan sano yhtään mitään ja pysyy muutenkin vähän kauenpana.
Olen pärjännyt teinin kanssa riitelemättä ilman turhaa jäkättämistä, jokaiseen turhaan asiaan puuttumista ja huumorilla. Turha uhkailu ja pikkuasioista jäkättäminen lisää vaan uhmaa. Kannattaa kokeilla.
Nämä vanhemmat jotka toivovat lapsen muuttavan liian aikaisin ovat pahimpia.
Pikkulapset menee edelle. Perheen säännöt - ehkä teini työjuhtana. Ilman rauhaa tai mitään oikeuksia...
Ei ihme että teini ärsyyntyy
No, teini alkoi heti aamusta vänkäämään kun oli kysynyt saako mennä tänään kavereidensa kanssa shoppailemaan ja kohteliaasti sanoin ettei käy koska meillä on muita menoja. Seuraavaksi kyseenalaisti kaikki säännöt.
Nämä meillä seuraavanlaiset:
-Läksyt pitää olla tehtynä ennenkuin menee minnekkään huvittelemaan.
-kotona pitää olla klo 21
-kuukausirahaa saa 40€, sitä en ala korottamaan. Rahaa toki saa pyytää muulloinkin JOS tarve on kunnolla perusteltua.
-omat jäljet siivotaan itse, samoin oma huone.
-poikia ei tuoda yökylään eikä poikien luo mennä yökylään.
Ja mitä tulee juomiseen en juo kuin 1-2 saunalonkeroa kolmen viikon välein. Hui. Hirveää juopottelua. Ja en edes puhu sähkötupakasta. Noi ei edes olleet aiheena juonko liikaa vai poltanko liikaa. Ap
Harva aikuinen osaa toimia aikuismaisesti riitatilanteissa ilman marttyyrimaista käytöstä.
Niin ja lisäksi meillä ei saa päivän aikana tuijottaa ruutua (oli televisio tai tietokone) 2h enempää, puhelimen pitää pysyä pois ruokapöydästä ja lisäksi se pitää viedä eteisen pöydälle yöksi, minä myös yönajaksi laitan netin kiinni ettei voi yöllä pelata koneella. Huonosta käytöksestä tulee joko kotiarestia, tietokoneen takavarikointi tai telkkarikielto. Ap
Murkkuikäiselle paljastuu aikuisten kaksinaamaisuus: äiti joka juo ja polttaa, on huono roolimalli. Ehkä myös alennut riitelemään teinin kanssa alatyylisesti?