Mieheni tunnusti tänään ihan avoimesti, että mikäli hän olisi uppoavassa laivassa, hän pyrkisi itse ensimmäisenä pelastusveneeseen, eikä antaisi lasten ja naisten mennä ensin

En oli sovinisti ja patriarkaatin kannattaja, vahva itsenäinen tarvitsee miestä yhtä paljon kuin kala polkupyörää.

Siispä menenkin kursailematta ensin pelastusveneeseen.

En pystyisi arvostamaan miestä, joka jättäisi lapset ja vanhukset viimeiseksi, kun laivan pelastusveneitä täytettäisiin. Nykyään kai niitä pelastuslauttoja/veneitä on kuitenkin tarpeeksi, eli kaikki mahtuisi, mutta se mikä on järjestys niihin mennessä, on kysymys erikseen. En tykkäisi siitä, että miehet tyrkkisi lapset ja vanhukset syrjään ja rynnisivät itse ekana. Mutta jos mietitään todellista tilannetta, kun laiva uppoaa, vaikkapa Estonia, niin eipähän siinä paljoa ole väliä, kuka sinne mereen ensimmäiseksi hyppää. Lauttoihin pelastui vain harvoja. Nekin lähes kaikki miehiä, joilla voimat riittivät merenkäynnissä. Ja ne harvat naiset jotka pääsi lauttaan, paleltuivat kuoliaiksi, ennen kuin apu ehti paikalle. Lapsista ei pelastunut yksikään. Itse päästäisin lapset ehdottomasti ensin. Heillä on vielä elämä edessä. Ja lapsella ei juurikaan ole mahdollisuuksia veden varassa. Itse ehkä pysyisin pinnalla kuitenkin vähän pitempään.

Miten on ap, toimisiko miehesi samoin tulipalon sattuessa?Eli jos talonne syttyisi palamaan, mies rynnisi ulos ja jättäisi lapsensa liekkeihin? En kyllä arvosta. Olipa aikuinen sitten mies tai nainen, kyllä lapsista ja heikommista pitäisi aikankin yrittää huolehtia. Tai mitäpä miehesi tykkäisi siitä, jos sinä ja lapset heräisitte savuun, mutta rynnisitte ulos ja jättäisitte miehen liekkeihin?

No, ei kelpais mulle mieheksi. Menis maku samantien. 

Vierailija kirjoitti:

Monikohan Estoniassa ritarillisesti odotti, että naisoletetut ja lapset menevät ensin. Ainakin henkiin jäivät ne, jotka määrätietoisesti huolehtivat itsestään. Välittömän hengenvaaran väistyttyä moni toki sitten auttoi muitakin.

"välittömän hengenvaaran väistyttyä moni auttoi muitakin". Öh, mitähän horiset. Kuule, hyvä kun itsensä saivat pystyssä pysymään, pelastuneet ei auttaneet siellä yhtään ketään sen jälkeen kun hengenvaara oli ohi. 

Ja sitähän me ei tiedetä kuinka moni odotti tai koitti auttaa muita. Varmaan monikin mutta he ei jääneet tänne kertomaan tarinaansa. 

Vierailija kirjoitti:

Monikohan Estoniassa ritarillisesti odotti, että naisoletetut ja lapset menevät ensin. Ainakin henkiin jäivät ne, jotka määrätietoisesti huolehtivat itsestään. Välittömän hengenvaaran väistyttyä moni toki sitten auttoi muitakin.

Miten Estoniassa joku olisi edes olettanut, että esim lapset olisi menneet ensin? Mihin ne lapset olisi menneet ensin? Mereen? Ei kai sieltä kukaan lauttoihin pelastunut muuta kuin meren kautta. Estoniassa jäi henkiin miehet, jotka pärjäsivät meressä ja saivat vedettyä itsensä lauttoihin. Vaikka olisit miten määrätietoisesti tahansa  huolehtinut itsestäsi, et olisi lapsen voimilla mitenkään voinut selvitä siinä aallokossa. 

Eloonjäämisvietti on aika kova. Luulen, että tositilanteessa ihanteet ja viime kädessä korkea moraalikin lentävät yli laidan. Epätoivoiset tilanteet vaativat epätoivoisia ratkaisuja.

Minä olen äiti, enkä edes yritä väittää, että laittaisin vieraiden (lasten) hengen omani edelle. Oman lapseni laitan. En myöskään näe mitään kummallista siinä, että ilman palkkatyötä ja tukia jäänyt ihminen alkaisi ryöstellä elääkseen (viitaten viime päivien aiheisiin palstalla). Tietenkin. Itse tosin luultavasti valitsisin pimeät työt ja/tai kasvi- ja sienikaupan.

Hän on vain rehellinen. Jokainen pelastaa itsensä ennen muita  onnettomuudessa. ELOONJÄÄMISVIETTI vain terveet ja vahvat pärjäävät.

Ylipäätään ihminen , joka ei olisi valmis edes yrittämään pelastamaan läheisiään/lapsiaan/vaimoaan/miestään/äitiään/isäänsä jne, ei olisi kovinkaan mukava kumppanina. Eipä siihen voisi hätätilanteessa luottaa, kun pelastaisi vaan oman nahkansa . Muista viis. En arvosta. Ja kyllä vieraankin lapsi edes pitäisi yrittää palastaa, jos se vain jotenkin mahdollista olisi. . Mutta jos esim. laivassa ei olisi mahdollisuutta "siirtyä" pelastuslauttoihin/veneisiin, niin on ihan sama, missä järjestyksessä sinne mereen kukin hyppii.

Mies osaa pelastaa itsensä ja minä myös. Me ollaan vain rehellisiä, muut valehtelijoita. Aikuiset huolehtivat itsestään. Kuka haluaa mitään arvostusta, siinähän autatte, kunnes uppoatte.

Titanicilla perämies väitetysti ampui tälläistä.

Titanicilla pelastuneista oli suurin ylimpien kansien matkustajia, yläluokkaa. Alemmilla kansilla olevat eivät päässeet pakenemaan, koska ovet teljettiin. Näin se meni.

Vierailija kirjoitti:

Rehellinen ihminen.

Enemmän epäilyksiä herättäisi joku sankaritarina kuinka varmistaisi että kaikki muut ovat varmasti turvallisesti pelastusveneissä ja itse menisi vasta viimeisenä. Juuh, ihan varmasti kun on tositilanne ja henki ihan oikeasti vaarassa....

Niin ajatella, tälläisiakin ihmisiä on jotka laittavat toiset itsensä edelle...

Joskus olen lukenut lehtijuttua elinsiirrossa olleesta, joka oli antanut jonkun lapsen mennä ohitseen siirtojonossa. Siis hänelle oli elin (en enää muista mikä) valmiina, mutta häneltä oli kysytty antaisiko sen jonossa takana olevalle lapselle. Ja hän oli tähän suostunut. Oli sitten itsekin kyllä pian päässyt siirtoleikkaukseen. Eikä kyse ilmeisestikään ollut mistään kamalan kiireellisestä tilanteesta, eli pystyi hyvin odottamaan vielä vähän kauemmin leikkausta.

Silloin vaan ajattelin, ja ajattelen edelleen, että jos itse joutuisin elinsiirtojonoon niin sanoisin kyllä etten halua että minulta kysytään tuommoista. En haluaisi että minulle kerrotaan jonossa takana olevasta lapsesta, joka on samassa kiireellisyysluokassa eli jonka tilanne on sama kuin itsellä (kiireellisemmin elimen tarvitseva menee tietysti jonossa ohi).

Vierailija kirjoitti:

Joskus olen lukenut lehtijuttua elinsiirrossa olleesta, joka oli antanut jonkun lapsen mennä ohitseen siirtojonossa. Siis hänelle oli elin (en enää muista mikä) valmiina, mutta häneltä oli kysytty antaisiko sen jonossa takana olevalle lapselle. Ja hän oli tähän suostunut. Oli sitten itsekin kyllä pian päässyt siirtoleikkaukseen. Eikä kyse ilmeisestikään ollut mistään kamalan kiireellisestä tilanteesta, eli pystyi hyvin odottamaan vielä vähän kauemmin leikkausta.

Silloin vaan ajattelin, ja ajattelen edelleen, että jos itse joutuisin elinsiirtojonoon niin sanoisin kyllä etten halua että minulta kysytään tuommoista. En haluaisi että minulle kerrotaan jonossa takana olevasta lapsesta, joka on samassa kiireellisyysluokassa eli jonka tilanne on sama kuin itsellä (kiireellisemmin elimen tarvitseva menee tietysti jonossa ohi).

Ei, en todellakaan haluaisi olla se joka tekee päätöksen.

Tämä asia on samaa luokkaa kuin se, että "jos olisin musliminainen lähi-idässä, niin vastustaisin miesten ylivaltaa." Tai "jos olisin ollut keskitysleirillä, niin olisin paennut sieltä." Tai "jos olisin ollut saksalainen toisessa maailmansodassa, olisin vastustanut natsismia."

"Jos olisin uppoavassa laivassa, antaisin tilaa lapsille ja naisille."