Mieheni tunnusti tänään ihan avoimesti, että mikäli hän olisi uppoavassa laivassa, hän pyrkisi itse ensimmäisenä pelastusveneeseen, eikä antaisi lasten ja naisten mennä ensin

Eletään kai tasa-arvon aikaa

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olette tällaisesta?

Kyse oli siis vieraista lapsista ja naisista?

OMAT lapset ja puolisonnpyrkisin saamaan heti ensimmäiseen veneeseen, jättäen vaikka itseni uppoavaan laivaan.

Tuntemattomien tapauksessa tilanne ei todellakaan ole noin yksinkertainen.

En haluaisi jättää omia lapsia tietoisesti isättömiksi.

Kriisitilanteissa vahvin voittaa aina. Aivan sama mitä kaunokuvia ihmiset rakentelevat päässään naisten ja lasten sankarillisesta pelastamisesta. Tosiasia on se, että ne jotka kykenevät juoksemaan nopeimmin ja jaksavat nostaa itsensä esim. kallistuneessa laivassa kohti uloskäyntiä, selviävät. Ne jotka eivät jaksa juosta yhtä kovaa, jäävät jälkeen ja kuolevat.

Vahvimpien ei ole mitään järkeä jäädä auttamaan heikoimpia, koska silloin riski heidänkin kuolemiseensa kasvaa oleellisesti.

Mun on jotenkin vaikea eläytyä mitä tekisin laivassa, mutta jos ajattelen että olisin terrori-iskun keskellä ja siinä olisi myös tuntemattomia lapsia, niin väittäisin kyllä että normaali reaktio itselleni olisi yrittää suojella myös noita lapsia. Tai jos noin ei tapahtuisi ja reaktioni olisi huolehtia vain itsestäni tuntisin siitä kovaa syyllisyyttä myöhemmin.

N37

Minulla on ensisijainen moraalinen velvollisuus itseäni kohtaan, joten ilman muuta pyrkisin pelastautumaan itse ensin. En ymmärrä, miksi minun tulisi laittaa aivan vieraiden ihmisten henki omani edelle. Toki niin voi tehdä, jos haluaa, mutta se on jokaisen oman harkinnan varassa. Sama juttu kuin edelle päästäminen kassajonossa.

Olen nainen, mutta ymmärrän miestä. Näinhän se on että oma suu on aina lähempänä kuin kontin suu. Jos olisin vastaavassa tilanteessa ja joutuisin valitsemaan pelastautuisinko itse, vai pelastaisinko vieraita lapsia, olisi valinta hyvin helppo. Pelastaisin itseni, ei minulla ole ainuttakaan syytä pelastaa vieraita lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Raukkamaista. Naiset ja lapset ovat aina tärkeimpiä, koska he luovat tulevaisuuden eli kasvavat aikuisiksi/synnyttävät. Miehen henki ei ole niin tärkeä ja miehen tehtävä on suojella naisia ja lapsia.

Yksi laiva ei päätä koko ihmiskunnan tulevaisuutta. Feministillä taas fantasiat ilmoilla

Vierailija kirjoitti:

Ei täällä mitään naisia ole, vain henkilöitä. Jonota vuoroasi, tai yritä etuilla jos pystyt.

Tulee vain mieleen, että putoavassa lentokoneessa ei ole ainoatkaan ateistia.

Ihme legenda. Miksi hädässä hurahtaisi uskoon? Etenkin.. mihin uskontoon siinä pitäisi alkaa rukoilemaan?

Olen ollut pahassa onnettomuudessa eikä siinäkään ehtinyt ihmettelemään alkaisiko uskomaan johonkin. Oli muutakin tekemistä.

Uppoavat laivat ovat patriarkaatin sortoa naisia kohtaan, koska miehet ovat suunnitelleet ja rakentaneet kaikki maailman laivat.

Pelastusveneisiin pitää ensiksi valikoida LGBTQQIP2SAA+ -vähemmistöt ja vasta sen jälkeen voidaan edes miettiä valkoisten-cis-hetero-oletettujen pelastamista.

Nykyajan miehet, säälittäviä ja itsekeskeisiä luusereita...

No, sopiihan sitä miettiä minkälaiset miehet ryntäsi terroristia pysäyttämään Turussa, minkälaiset ei. 

Jokainen huolehtii omasta hengestään. Naisena menisin itse, muut saisivat pärjätä miten haluavat.

Tästä tulee mieleen se lentokoneiden juttu missä pitää laittaa naamari ensin itselle ja vasta sitten auttaa muita. Koska jotta voi auttaa muita, täytyy itsellä olla kaikki ok.

Joku toinenkin laiva joutui 1990-luvulla pahaan onnettomuuteen Suomen lähialueilla. Siellä kuvattiin jotain televisio-ohjelmaakin. Kamala kun tämä nyt vaivaa, enkä muista juuri mitään. Upposiko laiva peräti ja eikös tuolta tyyliin kaikki pelastuneet ?

Itse olin viimeksi laivalla varmaan jotain 20 vuotta sitten. Ainakaan täysi-ikäiseksi tultuani en ole kertaakaan laivalla ollut. Lapsena siis olin monta kertaa vanhempien kanssa, vaikka en oikeastaan halunnut. Laivalla varsinkin yöaikaan pelotti oikeasti todella paljon, että jotain tapahtuu, enkä oikein pystynyt nukkumaan.  Vanhempani eivät tätä ymmärtäneet. Eiköhän laivamatkan hinnalla olisi päässyt johonkin kylpyläänkin ? En myöskään ymmärrä, miksi kävimme risteilyllä kesäkauden ulkopuolella. Kesäkaudellahan laivamatka on kokonaisuudessaan paljon mukavampi. Itse en kuitenkaan koskaan ole joutunut laivalla vaaratilanteeseen. Siskoni on ollut laivalla kamalassa myrskyssä, joka johti poikkeustilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Ei täällä mitään naisia ole, vain henkilöitä. Jonota vuoroasi, tai yritä etuilla jos pystyt.

Tulee vain mieleen, että putoavassa lentokoneessa ei ole ainoatkaan ateistia.

Juuri tämän takia kannattaakin olla ateisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olette tällaisesta?

Kyse oli siis vieraista lapsista ja naisista?

OMAT lapset ja puolisonnpyrkisin saamaan heti ensimmäiseen veneeseen, jättäen vaikka itseni uppoavaan laivaan.

Tuntemattomien tapauksessa tilanne ei todellakaan ole noin yksinkertainen.

En haluaisi jättää omia lapsia tietoisesti isättömiksi.

Tietenkin omat lapset haluaa pelastaa.

Eli en uhraisi omaa henkeäni ja jättäisi omaa lastani pulaan.

Joku kaaosmainen tilanne joss kaikki yrittävät pelastautua on minusta eriasia mitä itse käsitin aloituksella.

Jos olisi rauhallinen tilanne, mutta vene uppoamassa ja vieressä joukko pieniä lapsia.

Pelastusveneeseen on tilaa useammalle pienelle lapselle tai itselle.

Antaisitko paikkasi näille pienille lapsille?

Jos minulla on huolehdittavana oma lapsi olisi vaikea uhrata henkeään. Mutta jos ei niin kokisin sen ainoaksi oikeaksi teoksi.

Minun tulisi antaa elämään tilaisuus niille lapsille.

Ehkä omaan ajatukseeni liittyy se, että uskon kuoleman jälkeiseen elämään.

Olen pari kertaa ollut elämässä tilanteessa jossa olen toista suojellakseni ottanut riskin omaan onnettomuteen joten uskoisin toimivani noin oikeasti.

Toisaalta uskon, että sankarit voivat olla tositilanteessa yllättys ihmisiä ja atisankarit samaten.

Jossakin nopeassa kaaostilanteessa ihminen toimii vain taikka ehkä lamaantuu sitä en tarkoita.

Sata vuotta sitten oli sata vuotta sitten. Ei ollut tasa-arvoa, mutta se miesten etu-oikeutettu asema toi mukanaan joitakin velvollisuuksia ja odotuksia, mm. herrasmiesmäisyyden. Toimiko se oikeasti todellisissa hätätilanteissa - tuskinpa. Eiköhän se aika pitkälti ole aina ollut hupatusta - pelastukoon ken voi - on tainnut olla motto ihmiskunnan historiassa aina.

Saman voisi vetää sotakysymyksessä. Menisitkö sotaan tappamaan ihmisiä, puolustamaan naisia ja lapsia? Yleisessä asevelvollisuudessa tehdastyöläinen pakotettiin puolustamaan isänmaataan, vaikkei ollut maata kuin ehkä kukkaruukussa. Sitä vastoin joku sotaa lietsova ja ihannoiva hienostomatami säästyi sotaan menemisiltä. Saattoi vaan kotidivaanilla lukea lehdistä, kuinka pojilla meni.  Tietysti nyrpisteli normaalisti tehdastyöläiselle, mutta sankarkuolema senkin ressukan ja luuserin ylevöitti. Juu, ei taitaisi enää tämäkään mennä läpi, tässäkin on tasa-arvo aate hieman tasoittanut luokkaeroja, vaikka oikeisto niitä uudelleen haluaa leventää.

Tämä keskustelu vahvisti taas päätöstäni siitä, että todennäköisesti en aio enää koskaan laivalle mennä.

Monikohan Estoniassa ritarillisesti odotti, että naisoletetut ja lapset menevät ensin. Ainakin henkiin jäivät ne, jotka määrätietoisesti huolehtivat itsestään. Välittömän hengenvaaran väistyttyä moni toki sitten auttoi muitakin.

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen, mutta ymmärrän miestä. Näinhän se on että oma suu on aina lähempänä kuin kontin suu. Jos olisin vastaavassa tilanteessa ja joutuisin valitsemaan pelastautuisinko itse, vai pelastaisinko vieraita lapsia, olisi valinta hyvin helppo. Pelastaisin itseni, ei minulla ole ainuttakaan syytä pelastaa vieraita lapsia.

Hyvin puhuttu ja kiitos rehellisestä selkeästä kommentista.