www.jouluapua.fi

Ketjun kommentit luettuani taidan autella ihan vaan omaa lähipiiriä. Kukka vanhukselle on myös hyvä idea. Joskus lahjoihin tekemiäni sukkia yksinhuoltajaäitien kahvilaan mutta enpä tiedä enää... On kiva auttaa mutta meneekö oikeaan kohteeseen, jos tuntemattomille antaa.

Itse lahjoitan köyhille eläkeläis vanhemmilleni. Miettimään omia vanhoja sukulaisianne, tarvitseeko siellä kukaan apua. Mieluummin annan tutuille kuin tuntemattomille jotka saattavat olla huijareita, tupakoitsijoita, alkkiksia.

Enpä edes tiennyt, että tällainen jouluapu on olemassa. Löysin omalta paikkakunnalta perheen ja otin sivuston kautta yhteyttä. Kävimme eilen viemässä apua tarvitsevalle nelihenkiselle perheelle meille ylimääräisiä tavaroita. Tytär sai uuden harjakihartimen, meikkejä, karkkia ja pyyhkeen, sekä vaatteita. Pojalle veimme karkkia, vaatetta, pyyhkeen ja pussilakanasetin. Veimme myös pari mattoa,lipaston ja ruokaa. Kaikki nämä itselle tarpeettomia, mitään emme kaupasta ostaneet. Jos ensi vuonna joku toinen tarvitsee lähiseudulta apua, lahjoitan varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Jos minulla olisi varaa auttaa niin auttaisin äitiä ja lasta jotka pakenevat perheväkivaltaa.

Kiitos ideasta! Tämä on varmasti helppo toteuttaa viemällä paketti esim. ensi- ja turvakodille.

Apuni menee eläinsuojelulle ihan ehdottomasti.

Turvakodit ovat varmasti paras kohde. Siellä tarvitaan muutakin, käytettyjä vaatteita tai leluja, jopa huonekaluja - mutta kannattaa kysyä sieltä ensin kun varastointitilaa ei varmastikaan liikoja ole. Siinä vaiheessa kun joku perhe saa uuden kodin, on hyvä sauma avustaa myös niillä huonekaluilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen avustanut vähävaraisia jo 10 vuoden ajan. Erityisesti jouluisin, mutta nykyisin myös  muulloin. Yhteensä jo yli sataa perhettä. Olen avustanut ruokakassein, maksamalla eläinlääkärilaskun, sairaalalaskun ja lapsen harrastuksen, ostamalla joululahjoja ja kerran tämän AV:n kautta erään yksinhuoltajaäidin ja hänen lastensa matkan jouluksi toisella puolella Suomea sijaitsevaan mummolaan. Kertaakaan en ole avustanut ihmistä, joka olisi jättänyt kiittämättä. Moni on purskahtanut itkuun, jotkut ovat kysyneet, saavatko halata mua. Muutama niistä teineistä, joiden vanhempien kukkarolle liian kalliin joululahjatoiveen olen joskus vuosia sitten toteuttanut, ovat pyytäneet päästä Facebook-kavereikseni. On ollut mukavaa seurata näiden nuorten elämää ja miten heillä nykyisin menee. Monista perheistä olen saanut joulun jälkeen valokuvia lastensa jouluilosta tai kiitoskortin ja lasten piirustuksia postitse. Viimeksi eilen lähti ruokakaupan lahjakortti tuntemattomalle parikymppiselle yksin asuvalle opiskelijapojalle. 

On ikävää, jos avustuskokemukset ovat huonoja ja ymmärrän hyvin, jos avustushalu sen vuoksi häviää. Kaikki eivät kuitenkaan ole samanlaisia. Mun apuni on aina vain hetkellinen apu, hetkellinen ilo saajalleen enkä pysty heidän elämäntilannettaan paremmaksi muuttamaan. Siihen tarvittaisiin niin paljon enemmän. Mutta hetkellinenkin apu ja hetkellinen ilo on kuitenkin parempi kuin ei mitään. 

Saanko kysyä mitä kautta löydät nämä avuntarvitsijat? Itsekin mielelläni tekisin jotain mutta olen huolissani siitä että apu ei kuitenkaan löytäisi osoitteeseen jossa se eniten olisi tarpeen. Ja itse haluaisin auttaa täysin anonyyminä.

Toiseen ketjuun kirjoitinkin jo asiasta, mutta olen siis löytänyt näitä ihmisiä keskustelupalstoilta, Facebookin ryhmistä (sekä avustusryhmistä että ihan muihin aiheisiin liittyvistä ryhmistä), omalta asuinalueeltani sekä ystävien ja kavereiden kautta. Esimerkiksi tuo tämän ryhmän kautta avustamani henkilö löytyi ihan vain siten, että palstalla oli keskustelua joulunvietosta. Eli mitä kukakin aikoin jouluna tehdä. Ei siis mikään köyhyys -keskustelu vaan ihan yleistä löpinää joulunvietosta. Siinä ketjussa eräs nainen kertoi viettävänsä ensimmäistä joulua lastensa kanssa yksin, koska oli aivan hiljattain eronnut ja hänen vanhempansa asuivat satojen kilometrien päässä. Eron ja uuteen kotiin muuttamisen vuoksi tällä yh-äidillä ei ollut mahdollisuutta sinä jouluna investoida rahaa junalippuihin, joten päätin tarjota hänelle mahdollisuuden päästä jouluksi vanhemmilleen. Viime kesänä eräässä FB-ryhmässä keskusteltiin arjen ylellisyyksistä eli mitä pientä kivaa ihmiset haluaisivat tehdä. Eräs pienipalkkaisessa työssä käyvä yksinhuoltaja kertoi haaveilevansa, että jonain päivänä olisi sen verran ylimääräistä rahaa, että voisi hyvällä omallatunnolla lounastauolla hakea kaupan salaattipoydästä ison annoksen salaattia ja mennä puistonpenkille syömään eväänsä. Hän oli yllättynyt yhteydenotostani, jossa kerroin toivovani, että voisin toteuttaa tuon hänen haaveensa. Ja niin mä sen toteutin. 

Jos haluaisi karsia jyvät akanoista, niin voisi tarjota jotain pientä hommaa hyvällä palkalla: parin maton tamppaaminen 50e, joulusiivouksessa auttaminen, seinän maalaaminen, auton pesu..

Näihin lähtisi ehkä enemmän ne yksinäiset nuoret ja kun palkkaa saa, niin ei tuntuisi kerjäämiseltä.

Mutta ei mitään koko talon siivousta vitosella tai muuta hyväksikäyttöä.

Työttömänä siivosin tutun kämpän, siihen meni pari päivää, pesin kolme koneellista pyykkiäkin, tiskit koneeseen ja lattioiden putsaus. Kissojen hiekkalaatikot yms muuta pientä. Tuttu antoi siitä 100 euroa.

Silloin köyhempi voisi tuntea iloa siitä, että saa itselleen jotain tai lapselleen ostettua itse lahjan.

Työtä vailla oleviahan tässä maassa riittää.

Vierailija kirjoitti:

En noihin lahjoita, koska lahjojen saajien taustoja ei pystytä tarkistamaan. Miehen sisko on useana vuonna saanut Hyvä Joulumieli-lahjakortin ruokakauppaan ja molemmille lapsille lahjat. He kuitenkin käyvät pyhinä mummoloissa täyshoidossa, ja lapset saavat paljon lahjoja isovanhemmilta, tädeiltä ja sediltä sekä kummeilta.

Millä perusteilla näitä lahjakortteja jaetaan?

Minä auttaisin yksinhuoltajaa 1-2 lapsen, ja sitten opiskelijoita voisin auttaa ja asunnottomia.

En ole koskaan lähettänyt hakemusta näihin Jouluapuryhmiin enkä kerjännyt sukulaisilta rahaa. Joka vuosi olemme saaneet rakennettua vaatimattoman joulun. Säästeliäisyyttä se on toki vaatinut. Emme esimerkiksi matkustele lomilla vaan hyödynnämme lähialueiden huvituksia. Käymme harvoin missään ja kutsumme meille harvoin ketään - ei ole rahaa riittävän hienoihin tarjoiluihin ja vaatimaton koti hävettää. Olemme myyneet/lahjoittaneet kaiken ylimääräisen. KonMaritin - koska oli pakko. Meidän takapihalla on vanhanaikainen kasvimaa jolla viljelemme juureksia ja vihanneksia, joilla pärjäämme mukavasti joulun yli. OIemme hankkineet vain yhden lapsen - meidän talous ei riitä toiseen lapseen. Lapsi ei harrasta mitään, mutta säästämme jo nyt sitä varten, jos hän haluaa isompana jonkin edullisen harrastuksen. Minä opiskelen, että nousisimme joskus tästä taloudellisesta suosta, johon olemme ajautuneet vanhempiemme ongelmien ja nuoruuden hölmöilyjen vuoksi. En silti valita. Olemme suht koht terveitä ja meillä on moni asia hyvin. Elämä pitää sopeuttaa tuloihin ja menoihin. Ei vaatia muilta almuja. Olemme toki saaneet jo erakkojen ja tylsien ihmisen maineen, harva tietää meidän tilanteesta, mutta... Mitä sitten? En halua elää velaksi niin kuin jotkin ystäväni. 

Ajattelin osallistua Jyväskylän Joulupuu-keräykseen.

Millaisia kohtuuhintaisia ja käytännöllisiä lahjoja ehdottaisitte teini-ikäisille ja nuorille? Jotain muuta kuin elokuvalippuja ja lahjakortteja.

Kaameita nää avunpyyntöpyynnöt. Minä sekä mieheni olemme pitkäaikaistyöttömiä. Haluaisimme kustantaa 8lle lapsellemme kivan elämän teidän avullanne.

Olen itse ajatellut, kun nyt olen vähän paremmassa rahatilanteessa, johtuen siitä että ollaan miehen kanssa vihdoin työllistytty kumpikin, antaa Brother Christmasille joku summa, kun itsekin apua olemme aikaisemmin saaneet. Johtuen siis ihan omista kokemuksista.

Pari vuotta sitten kun oli tiukkaa, saatiin sellainen "Hyvä joulumieli"-lahjakortti 70e ruokakauppaan. Lahjakortti piti käydä hakemassa paikallisen marketin parkkipaikalta joltain MLL-henkilöltä. Menin parkkarille ja samaan aikaan lahjakorttia tuli myös hakemaan sellainen keski-ikäinen nainen, jonka olin usein nähnyt siinä samassa marketissa. Muistin sen, koska mua oli huvittanut sen ostostavat, kun se samalla tavalla kuin meikäläinen, aina syynäsi ja vertaili vimpan päälle kaikki hinnat ja arpoi ja otti sit jotain tosi halpaa ja pientä mut sit joka kerta ihan hirveät kasat kaljaa. Ja mietin, et on se hassua et niin kauan kun on kyse kaljasta niin ei olla köyhiä eikä kipeitä. Sillä meni siis ihan hervottomat kasat rahaa siihen alkoholisminsa ylläpitoon ja sit ei ollutkaan enää rahaa kuin x-tra lenkkimakkaraan ja jotenkin ärsytti, että sitten haetaan ruokalahjakortti, kun on juotu ihan hervottomat määrät seteleitä kurkusta alas.

Mä en siis halua olla rahoittamassa kenenkään tällaisia elämäntapoja, ja musta useat nämä jouluapua-perheetkin ovat sellaisia, että tarvitsisivat ihan muunlaista apua kuin lahjoja, koska jos sä olet työkyvytön ja mies pitkäaikaistyötön ja on kuusi lasta ja seitsemäs tulossa ja ihan hirveästi uuvuttaa ja ahdistaa jo joulu ja kaikki muukin, niin miksi ihmeessä sä pukkaat lisää muksuja siihen ahdinkoon? Kuten sanoin, ihan muunlaista apua tarvittais ku legoja. Siispä mieluummin sinne Brother Christmasille, kun tuntuu et sitä kautta menee varmuudella sellaiseen paikkaan, mitä mä haluan tukea.

Vierailija kirjoitti:

Aika kurja lukea osaa kommenteista, joissa arvostellaan vanhempia, joilla on monta lasta, työttömyyttä tai sairauksia. Viattomia ne lapset ainakin tilanteeseen on.

Aloittaja kysyi, että jos on mahdollista auttaa, niin millä perusteella valitset autettavan.

Miten täällä onkin niin paljon negatiivisia ihmisiä...

Kaikki ei toki ole niin innoissaan joulusta ja halua sitä lahjojen kera viettää. Minusta on hyvä, että vanhemmat vaikeassa elämäntilanteessa jaksavat kuitenkin ajatella lastensa parasta ja haluavat heille joulun järjestää.

Kyllä täällä Helsingissä ainakin valtavat tuloerot oikein luo silmille välillä.

Luulen, että näihin keräyksiin antavat eniten ne, jotka ei itsekkään ole hyvätuloisia. Joillakin ihmisillä on kuitenkin hyvä sydän tässä itsekkäässä maailmassa.

Tätä itsekin ajattelin, kun luin ketjua.

Kiitos ap:lle vinkistä. Oman kaupungin toiveet olivat ihan kohtuullisia ja otin yhteyttä perheeseen, joka toivoi villasukkia. Perhe vastasi viestiin heti ja kertoi muuttaneensa taloon, missä on tosi kylmät lattiat. Kyselin samalla heidän lapsensa mielenkiinnon kohteita ja kävin viemässä heille villasukat sekä lapselle yllätyksen. Asuivat köyhällä vuokra-aluella, äiti kiitti ja halasi, molemmille tuli hyvä mieli. Osallistun varmasti vielä uudelleen tänä vuonna, tuolaiset pienet toiveet eivät talouttani kaada.

Omat joulut eivät ihan kovin paljoa ole olleet ikimuistoisia tavaran takia, enkä halua tukea kulutusjuhlimista. Siksi haluaisin antaa eniten ruoka-apua tai todelliseen tarpeeseen tulevaa tavaraa, esim. yksi laadukas ja käyttöä kestävä, tarpeellinen vaate. Joulutunnelman tuo ensisijaisesti läheiset, ja toiseksi meillä ainakin ruoka, sen vuoksi haluaisin antaa ruokalahjan. Avunsaajana joko oikeasti sinnittelemään joutuva perhe, tai sitten, kun perheilläkin on tärkein eli toisensa, haluaisin ilahduttaa jotakuta yksineläjää. Perhejuhla-aikana yksinäisestä tuntuu varmaan entistäkin yksinäisemmältä.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin osallistua Jyväskylän Joulupuu-keräykseen.

Millaisia kohtuuhintaisia ja käytännöllisiä lahjoja ehdottaisitte teini-ikäisille ja nuorille? Jotain muuta kuin elokuvalippuja ja lahjakortteja.

Hygieniatuotteita, uimahallilippuja, pyyhe. Ruokaa / makeisia noihin keräyksiin ei kai voi laittaa mutta esim. Subway:n tai muun ruokapaikan lahjakortti voisi olla kiva - jos on tosiaan niin ettei kotona ole rahaa ruokaan jouluna....

Ja aina voi laittaa mukaan esim. hanskat, pipon ja lämpimät sukat, kalsarit....

Moni nuori kulkee tennareissa ja hupparissa avopäin läpi talven. 

Ja joku kiva heijastin vielä mukaan. Esim. se rannemalli on nuortenkin keskuudessa ihan "cool".

Jouluun on 9 viikkoa.

Tän ketjun lukemisesta tuli ihan älyttömän paha mieli. Miten te kehtaatte? Onko tosiaan näin tiukassa imisten tahto auttaa muita. Aina on sellaisia, jotka ottavat mitä heille ei kuulu, mutta aina on myös ihmisiä, jotka tarvitsisivat apua. Koska meistä on tullut tällaisia, että ei auteta muita ja ilkutaan kyynisesti. Miten hyvin tai huonosti omien asioiden pitää olla, että meistä on tullut näin kylmiä ja ketä siitä syytämme? Jotain toistako?

Luin noita pyyntöjä. Lapsille vaatetta, käsineitä aikuisille. Yksi toivoo kunnon paistinpannua. Paistinpannua? Jos ihminen toivoo paistinpannua, niin asiat eivät ole hyvin. Kiitos sinulle joka nostit tämän ajankohtaisen asian ylös. Minä aion auttaa perhettä tai kahta, mitään kyseenalaistamatta. Se pieni mitä voin antaa, ei ole itseltäni pois. Onneksi tässä ketjussa on muitakin auttajia.