www.jouluapua.fi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Poika 17v: Vaatekoko XXL-XXXL, kengän koko 47. Lakanasetti, kylpypyyhe, herkut. Pitää pelaamisesta ja toivoisi voivansa käydä punttisalilla tai uimahallissa."

Tämähän on vain hyvä asia, että jos on XXXL-kokoinen ja haluaa urheilla. Ehdottomasti hommaisin kortin 24/h salille tai lataisin uimakortin täyteen moneksi kuukaudeksi.

Varsinkin, jos tuntisin pt-ihmisiä, niin varmaan voisivat auttaa alkuun ihan joululahjana sen lisäksi.

Uskotko oikeasti että ihminen joka on kokoa xxxl hakeutuu liikuntasalille vapaaehtoisesti (tai pakotettuna)?

Näiden yksilöiden painonhallinta / pienentyminen lähtee liikkeelle a) ruokailun järkevöittämisestä b) elämänhallinnan löytymisestä c) liikkumisen ilon löytymisestä hieman pienempi kokoisena. Salin laitteissa on monessakin painorajat ja tuskin xxxxl kokoinen salilla kuntourakkaansa aloittaa painoja nostamalla. Tämän kokoiset voivat turvallisesti (itseään rikkomatta) liikkua uiden.

Siis millaisina sä pidät XXXL-kokoisia miehiä? Itse tunnen kaksi miestä, joilla jalka 47 tai 48 ja pituutta löytyy molemmilta kaksi metriä. Toinen on kokoa XXL ja ihan normaalivartaloinen, ei toki hoikka muttei pyöreäkään. Toinen on kokoa XXL ja häneltä löytyy vatsaa, mutta ei hän missään nimessä mikään tajuton läski ole. Molemmat harrastavat liikuntaa ja jaksavat lenkkeillä/juosta ihan nornaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Poika 17v: Vaatekoko XXL-XXXL, kengän koko 47. Lakanasetti, kylpypyyhe, herkut. Pitää pelaamisesta ja toivoisi voivansa käydä punttisalilla tai uimahallissa."

Tämähän on vain hyvä asia, että jos on XXXL-kokoinen ja haluaa urheilla. Ehdottomasti hommaisin kortin 24/h salille tai lataisin uimakortin täyteen moneksi kuukaudeksi.

Varsinkin, jos tuntisin pt-ihmisiä, niin varmaan voisivat auttaa alkuun ihan joululahjana sen lisäksi.

Uskotko oikeasti että ihminen joka on kokoa xxxl hakeutuu liikuntasalille vapaaehtoisesti (tai pakotettuna)?

Näiden yksilöiden painonhallinta / pienentyminen lähtee liikkeelle a) ruokailun järkevöittämisestä b) elämänhallinnan löytymisestä c) liikkumisen ilon löytymisestä hieman pienempi kokoisena. Salin laitteissa on monessakin painorajat ja tuskin xxxxl kokoinen salilla kuntourakkaansa aloittaa painoja nostamalla. Tämän kokoiset voivat turvallisesti (itseään rikkomatta) liikkua uiden.

Siis millaisina sä pidät XXXL-kokoisia miehiä? Itse tunnen kaksi miestä, joilla jalka 47 tai 48 ja pituutta löytyy molemmilta kaksi metriä. Toinen on kokoa XXL ja ihan normaalivartaloinen, ei toki hoikka muttei pyöreäkään. Toinen on kokoa XXL ja häneltä löytyy vatsaa, mutta ei hän missään nimessä mikään tajuton läski ole. Molemmat harrastavat liikuntaa ja jaksavat lenkkeillä/juosta ihan nornaalisti.

Siis jälkimmäinen on XXXL.

Aika kurja lukea osaa kommenteista, joissa arvostellaan vanhempia, joilla on monta lasta, työttömyyttä tai sairauksia. Viattomia ne lapset ainakin tilanteeseen on.

Aloittaja kysyi, että jos on mahdollista auttaa, niin millä perusteella valitset autettavan.

Miten täällä onkin niin paljon negatiivisia ihmisiä...

Kaikki ei toki ole niin innoissaan joulusta ja halua sitä lahjojen kera viettää. Minusta on hyvä, että vanhemmat vaikeassa elämäntilanteessa jaksavat kuitenkin ajatella lastensa parasta ja haluavat heille joulun järjestää.

Kyllä täällä Helsingissä ainakin valtavat tuloerot oikein luo silmille välillä.

Luulen, että näihin keräyksiin antavat eniten ne, jotka ei itsekkään ole hyvätuloisia. Joillakin ihmisillä on kuitenkin hyvä sydän tässä itsekkäässä maailmassa.

Joulusta on tullut vuosi vuodelta enemmän kaupallinen krääsäjuhla joka koskee vain lapsia. Joulun merkityksestä ei saa edes puhua, aikuinen ei tarvitse joulua.

Auttaisin yksinäisiä pienituloisia ja sairaita tai pariskuntia joilla on elämässä tapahtunut jotain yllättävää joka vaikuttaa talouteen kuten esimerkiksi sairastuminen tai onnettomuus.

Lapsiperheitä tuetaan ja autetaan kyllä, vaatimukset kasvavat vain koko ajan.

Viime jouluna kaksi ystävääni sai ruokaraha avun ja toinen sanoi heti, että ei olisi tarvinnut ja olisi halunnut palauttaa sen. Sai myös läjän lahjoja lapsille (pyytämättä) ja näistä suurin osa oli suunnattu vuosia nuoremmille lapsille sekä vaatteet ja villasukat olivat aivan liian pieniä ja antoi ne toki takaisin kiertoon.

Vierailija kirjoitti:

Aika kurja lukea osaa kommenteista, joissa arvostellaan vanhempia, joilla on monta lasta, työttömyyttä tai sairauksia. Viattomia ne lapset ainakin tilanteeseen on.

Aloittaja kysyi, että jos on mahdollista auttaa, niin millä perusteella valitset autettavan.

Miten täällä onkin niin paljon negatiivisia ihmisiä...

Kaikki ei toki ole niin innoissaan joulusta ja halua sitä lahjojen kera viettää. Minusta on hyvä, että vanhemmat vaikeassa elämäntilanteessa jaksavat kuitenkin ajatella lastensa parasta ja haluavat heille joulun järjestää.

Kyllä täällä Helsingissä ainakin valtavat tuloerot oikein luo silmille välillä.

Luulen, että näihin keräyksiin antavat eniten ne, jotka ei itsekkään ole hyvätuloisia. Joillakin ihmisillä on kuitenkin hyvä sydän tässä itsekkäässä maailmassa.

Ilmeisesti täällä kritisoidaan kuitenkin juuri niitä vanhempia jotka EIVÄT ajattele lastensa parasta. On rahaa ripsihuoltoon ym mutta ei lasten ruokaan, vaatteisiin tai joululahjoihin. Lapset ovat lypsylehmiä joilla rahastetaan yhteiskunnalta erilaisia tukia ja avustuksia että vanhemmilla riittää jatkossakin rahaa omiin menoihin. 

Ja lapsia tehdään lisää vaikka ei kyetä elättämään niitä entisiäkään, saa taas olla kotona vaikka ei jakseta tai kyetä käymään töissä.  Ihan varmasti tuloerot näkyvät Helsingissä mutta onkohan siellä vähän omaakin syytä taustalla, tässä maassa ei ole pakko tehdä lapsia kuten jossain kolmannen maailman maassa. Kuusi tai seitsemän lasta on jo valtava määrä sellaisellekin perheelle jossa molemmat vanhemmat käyvät töissä. Yleensä pääluku jää kahteen ja mietitään onko varaa kolmanteen. Perheissä joissa ei ole rahaa ruokkia niitä entisiäkään, pusketaan maailmaan taas yksi lapsi. Lasten kasvattaminen on tarpeeksi haastavaa nykymaailmassa ilmankin että tieten tahtoen hankitaan lapsia oloihin joissa ei kyetä tarjoamaan heille edes perusasioita. Siinä vaiheessa kun lapsista rahantulo lakkaa, vanhempien työllistymismahdollisuudet ovat käytännössä nolla jos kotona on oltu vuosikymmeniä. Ne lapset jäävät todennäköisesti yhteiskunnan elätettäviksi kun kotoa on opittu se malli että Kela tai sossu maksaa. Tulee mahdollisesti muita ongelmia, huumeet, alkoholi, ei jakseta opiskella jne. 

Hieman vastuullisuutta peräänkuuluttaisin vanhemmilta joiden elämäntilanne ei salli isoa lapsimäärää. Lapset siitä tulevat kärsimään, todennäköisesti koko elämänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella harvassa on ne perheet jotka ihan aidosti tarvitsevat apua.

Omassa tuttavapiirissä on useampi perhe jotka hakevat kaikki mahdolliset avustukset ja lopputulema on se että saavat apua yhteensä lähes tuhannen euron edestä. Omatkin rahat riittäisivät perusjoulun järjestämiseen, mutta rahat käytetään mielummin kaikkeen muuhun, koska noita avustuksia on saatavilla.

Tiedän, koska itsekin kuuluin ennen tuohon joukkoon. Itselläni on jo useampi vuosi kun avustuksia hain, mutta 500-700euron edestä sai lahjoja/lahjakortteja. Kyllä niillä järjesti yltäkylläisen joulun itselle ja kahdelle lapselle.

Lainaan omaa viestiäni ja lisään että näitä avustuksia jakavia tahoja on todella paljon, eikä heillä ole mahdollisuutta tarkistaa onko apua tarvitseva saanut apua jo muualta. Silloin kun itse hain avustuksia, ei ollut vielä näitä fb-ryhmiä.

Mutta tässä listaa mistä kaikkialta näitä avustuksia sai ja jokainen voi miettiä että paljonko niistä kertyi loppujen lopuksi.

-kirkon diakoni

-spr

-pelastusarmeija

-helluntaiseurakunta

- 2 muuta vastaavaa seurakuntaa

- 2 paikallista avustusjärjestöä

Lisäksi kunnan sosiaalitoimi huolehtii ostositoumuksia ruokiin ja laittaa nimiä eteenpäin kolmannen sektorin järjestöille jotka järjestävät esim. Kylpylä ja laskettelureissuja lapsille ja välillä perheillekin.

Olihan tuolla esim.yhden lapsen yh joka oli töissä mutta eron ja opintojen myötä tullut velkaa. Tälläisiä autan mieluusti.5+lapsisisilla yh äideillähän on jo ihan massiiviset lapsilisät +yh korotus ja minimi elatustuki per lapsi...Jos noilla ei joulua saa niin on joku pielessä.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on monien tässäkin ketjussa jo mainitsema: mistä ihmeestä löytäisi ne ylpeät ja omista asioistaan parhaansa mukaan huolehtivat mutta vaikeuksiin joutuneet ihmiset??

Ei sellaiset halua mennä nettiin/seurakuntaan/sossuun itkemään omaa tilannettaan ja vaatimaan lahjoituksia, he haluavat pärjätä omillaan ja itse.

Hurjan mielelläni lahjoittaisin iloa esim. mitättömällä eläkkeellä sinnittelevälle mummolle tai pienituloiselle yh-äidille, joka kaipaisi pientä helpotusta arkeen.

MUTTA kun nämä vakiovaatijat ovat juuri näitä itse tilanteensa aiheuttaneita ja kaikilta tahoilta apua kinuavia, niin kuin tässäkin ketjussa on monesti käynyt ilmi.

Kannattaa siis lahjoittaa vanhuksille. Kustanna vaikka vanhustentaloon joku esiintyjä josta saa iloa monet talon asukkaat. Vanhustentaloissa kaivataan juuri piristystä ja ohjelmaa koska hoitohenkilökunta ehtii vain hoitaa tai lukea ja laulattaa.

Vierailija kirjoitti:

En lahjoita enää kenellekåån. Ostan kaikilla rahoilla herkkuja koirilleni. Muutamana vuonna lahjoitin joulupuukeräyksen kautta, siis tein ison, monipuolisen ja kalliin lahjapaketin lapselle. Lopulta järkikulta voitti. Pienellä paikkakunnalla kyllä tiedetään paketteja saavat perheet ja niissä aikuisilla on rahaa tupakanpolttoon ja ulkomaanmatkoihin yms. Huolehtikoot ensin sen hyvän mielen lapsilleen. Ja pitääkö sitä jälkikasvua todellakin olla niin paljon? Jouluapua-ryhmään lahjoitin pari kertaa. Liekö ollut paketti liian pieni, kun kiitosta ei koskaan tullut vaikka sähköpostiin ennen lahjoitusta vastattiin minuuttien sisällä. Enkä tosiaan itsekään ole mikään varakas ihminen vaan ihan kädestä suuhun elän. Kuitenkin tuntui, että halusin auttaa ihmisiä mutta en enää. Kissoja ja koiria voin vielä avustaakin esim.löytöeläintaloissa.

Viime vuonna laitoin jouluapua-ryhmän kautta kolme pakettia. Yhdestä tuli hyvä mieli, kun tuli kiitos ja muistelut "siellä päin käytiin lapsena mummolassa", toisesta yksinkertainen kiitos kun paketti meni perille ja kolmannesta ei tullut edes viestiä, että paketti on perillä. Seurantatiedoista näin, että oli haettu monen päivän päästä, kun nuo kaksi hakivat pakettinsa heti.

Vierailija kirjoitti:

"Äiti koko xxxx-xxxxxl 56-60, kengät 40-42, pitkät hameet erityisesti mieleisiä. Tekee käsitöitä paljon."

Oikeasti aika vaikea ymmärtää rahanpuutetta, jos näin isoksi saa itsensä syötyä. Sen ymmärrän, että halpa ruoka on höttöä joka helposti kerryttää vähän ylimääräistä kroppaan, mutta tuon painoiseksi päästäkseen ja siinä pysyäkseen tarvitsee syödä varmaan 10 000 kaloria päivässä, riittäkö sekään? Ellei juo pelkkää rypsiöljyä, tuollaisen painon ylläpitämiseen menee mielettömästi rahaa.

Valtavaan kokoon liittyy yleensä joku sairaus, tai sellaisen lääkitys. Harvoin tavallinen terve ihminen saa itsensä pelkästään syömällä parisataakiloiseksi, vaikka kuinka olisi saanut hyvät lihavuusgeenit.

Kaikkein vaikeimmassa tilanteessa ovat ne, joilla on juuri sen verran tuloja, että eivät saa mitään sosiaalitukia, mutta menoja on enemmän kuin normiin sisältyy. Asutaan esimerkiksi vanhassa omistusasunnossa, josta ei ole hyväksyttäviä asumiskuluja, mutta jonkun kodinkoneen tai vaikka omakotitalon vesipumpun hajoaminen kaataa talouden. On pakko ottaa velkaa tai osamaksua, ja sitten rahat ei enää riitäkään muihin välttämättömiin menoihin.

Itse kukin voisi miettiä lähipiiriään, onko joku avun tarpeessa.

Jos ei itse halua ulkoiluttaa vanhuksia niin aina voi sopia esim. Paikallisen koulun kanssa että luokkaretkirahaa keräävät oppilaat käyvät vanhainkodissa vierailulla ja sinä lahjoitat luokkaretkirahastoon sopivan summan. Oppilaat ja opettaja voivat lähettää sinulle kuvia niin näet tuen menneen perille ja näet vanhusten ilon.

Samoin voisi tukea esim. Tanssiparia joka kävisi esiintymässä vanhainkodilla ja saisi rahaa kisakassaan. Vanhukset nauttivat esim. Vakio ja lattariesityksistä. Muitakin nuorten keräyskohteita varmaan olisi, joissa nuoret tekisivät lahjoitusta vastaan vapaaehtoistyötä vanhusten parissa.

Sekä nuoret että vanhat hyötyisivät ja rahan lahjoittajan raha auttaisi montaa.

Miksi ihmeessä moni jouluapua -äiti on yksinhuoltaja, vaikka nuorin lapsi monilapsisessa perheessä on alle 1v? Yhdelläkin yksinhuoltajalla kolme aikuista lasta, kaksi alle kouluikäistä ja nyt odottaa kaksosia. Miehet yhtäkkiä päättäneet, että nyt riittää?

Monena vuotena ostin ikean kassillisen lahjoja keräykseen. Ostin lahjoja pitkin syksyä, aina kun vastaan tuli edullisesti jotain sopivaa. Että joku lapsi saisi edes sen yhden lahjan. Oikeasti kukaan ei ole niin köyhä tässä maassa, etteikö HALUTESSAAN voisi lapsilleen lahjoja ostaa! Sitten sain tietää, että eräs tuntemani perhe on saanut lahjat lapsille tuollaisesta keräyksestä. Tämä kyseinen perhe on lastensuojelun piirissä ja lapsilla vaikka mitä ongelmia, mutta joka joulu vanhemmat päivittelevät, kun on taas niin tuhottomasti lahjoja! En minä heidän lahjavuorta halua enää suurentaa! Viime vuonna annoin rahaa kaverin kaverin perheelle, joilla vaikeuksia. Vielä en tiedä minne lahjoittaisin tänä vuonna. Mahdollisimman suoraan ja oikeaan tarpeeseen haluaisin antaa.

Autan VAIN kaikkein vaikeimmin apua saavia ja kaikkein vähiten elämässään joululahjoja saavia:

Ai ketä: No suomalaista vanhaa sairasta vanhusta, yksin elävää vanhaa miestä

Nuorille äideille ja lapsille avunantajia kyllä riittää....

Tulin tähän ketjuun lahjoittamisaikeissa, mutta nyt huomaankin että minähän olen väärällä puolella! Meillä on viisi lasta, eikä todellakaan koskaan käydä laskettelureissuilla, ulkomailla, ripsihuolloissa, kylpylöissä eikä järjestetä Hoplop-synttäreitä. Enpäs ollutkaan tajunnut että nämä ovat ihmisen perustarpeita! Minä hölmö kun olen ollut tyytyväinen ja onnellinen kotona ja arkielämässä, ja ollut tyytyväinen että on aina kuitenkin ollut rahaa asumiseen, ruokaan, vaatteisiin ja silloin tällöin voi jopa ostaa jonkun astian tai lelun. Vaatteet, pyörät ja sukset yms. hankitaan käytettyinä. Harrastukset ilmaisia. Olen pitänyt meitä suht hyväosaisina ja ajatellut, miten monella ei ole läheskään näin paljon. Mutta minähän siis voisin lähteä kerjäämään vielä mitä vain! Kukas kustantaisi meille Italian-matkan? Tai jouluksihan voitaisiin mennä Lappiin laskettelemaan? Joku muu voisi ostaa meille joululahjat, ei kun toiveita pinoon. Ruuat ja koristeet myös, niin omat rahat säästyvät johonkin muuhun. Ai kuinka yltäkylläiset mahdollisuudet!

Todellisuudessa ihan varmasti olisikin mahdollisuuksia saada vaikka mitä, kun lähtisin ilmoittautumaan eri ryhmiin, mutta joo, enpä taida. En todellakaan ilkeäisi. Siellä lahjoituksia antamassa voisi olla joku meitäkin köyhempi, joka iloisena luulisi, että hänen vähät rahansa menevät oikeaan kovaan tarpeeseen.

Mutta kyllä Suomessakin ON oikeasti todella köyhiä, joilla todella ei ole edes sitä kymppiä laittaa lapsen joululahjaan, eikä yhtään erityisempään ruokaan jouluna. Jotkut vielä Suomessakin näkevät nälkää. Eikä kyse ole siitä, että rahat menevät tupakkaan, kun alun perinkään ei ole yhtään ylimääräistä rahaa. Jollekin tällaiselle haluaisin antaa, mutta miten voi löytää oikean kohteen?

Ongelma on siinä, että suurimmassa tarpeessa olevat eivät aina lähde apua pyytämään. Näissä keräyksissä ei voi olla oikeasti varma, millainen tilanne siellä toisessa päässä on.

En noihin lahjoita, koska lahjojen saajien taustoja ei pystytä tarkistamaan. Miehen sisko on useana vuonna saanut Hyvä Joulumieli-lahjakortin ruokakauppaan ja molemmille lapsille lahjat. He kuitenkin käyvät pyhinä mummoloissa täyshoidossa, ja lapset saavat paljon lahjoja isovanhemmilta, tädeiltä ja sediltä sekä kummeilta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä moni jouluapua -äiti on yksinhuoltaja, vaikka nuorin lapsi monilapsisessa perheessä on alle 1v? Yhdelläkin yksinhuoltajalla kolme aikuista lasta, kaksi alle kouluikäistä ja nyt odottaa kaksosia. Miehet yhtäkkiä päättäneet, että nyt riittää?

Ei välttämättä. Moni on virallisesti yh vaikka mies on kuvassa, kumpikin saa omat tuet eikä ukolla siis elatusvastuuta ollenkaan - joko ei tunnusta isyyttään tai jos tunnustaa, on niin peeaa että Kela maksaa elarit. 

Tokihan tuossa on voinut olla taustalla esim kumppanin kuolema tms mutta aika erikoinen tilanne kuitenkin. Paljon ei työhistoriaakaan pääse syntymään, ensin kolme lasta ilmeisesti putkeen, sitten tauko, kaksi muuta, ja nyt taas raskaana ja yh.  Ilmeisesti ei ole varaa elättää niitä jo olemassa oleviakaan lapsia ja sitten kaksoset.

Mitä ne aikuiset lapset tähän edes kuuluvat, asuvatko vielä kotona ?

Meidän aikuiset lapset elättävät itsensä opintolainalla eivätkä koskaan edes pyydä rahaa tai muuta apua, kesät ovat kesätöissä. Ei niin etteikö autettaisi mutta eipä tulisi mieleen pyytää heille joululahjoja vierailta ihmisiltä. 

Olen avustanut vähävaraisia jo 10 vuoden ajan. Erityisesti jouluisin, mutta nykyisin myös  muulloin. Yhteensä jo yli sataa perhettä. Olen avustanut ruokakassein, maksamalla eläinlääkärilaskun, sairaalalaskun ja lapsen harrastuksen, ostamalla joululahjoja ja kerran tämän AV:n kautta erään yksinhuoltajaäidin ja hänen lastensa matkan jouluksi toisella puolella Suomea sijaitsevaan mummolaan. Kertaakaan en ole avustanut ihmistä, joka olisi jättänyt kiittämättä. Moni on purskahtanut itkuun, jotkut ovat kysyneet, saavatko halata mua. Muutama niistä teineistä, joiden vanhempien kukkarolle liian kalliin joululahjatoiveen olen joskus vuosia sitten toteuttanut, ovat pyytäneet päästä Facebook-kavereikseni. On ollut mukavaa seurata näiden nuorten elämää ja miten heillä nykyisin menee. Monista perheistä olen saanut joulun jälkeen valokuvia lastensa jouluilosta tai kiitoskortin ja lasten piirustuksia postitse. Viimeksi eilen lähti ruokakaupan lahjakortti tuntemattomalle parikymppiselle yksin asuvalle opiskelijapojalle. 

On ikävää, jos avustuskokemukset ovat huonoja ja ymmärrän hyvin, jos avustushalu sen vuoksi häviää. Kaikki eivät kuitenkaan ole samanlaisia. Mun apuni on aina vain hetkellinen apu, hetkellinen ilo saajalleen enkä pysty heidän elämäntilannettaan paremmaksi muuttamaan. Siihen tarvittaisiin niin paljon enemmän. Mutta hetkellinenkin apu ja hetkellinen ilo on kuitenkin parempi kuin ei mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Olen avustanut vähävaraisia jo 10 vuoden ajan. Erityisesti jouluisin, mutta nykyisin myös  muulloin. Yhteensä jo yli sataa perhettä. Olen avustanut ruokakassein, maksamalla eläinlääkärilaskun, sairaalalaskun ja lapsen harrastuksen, ostamalla joululahjoja ja kerran tämän AV:n kautta erään yksinhuoltajaäidin ja hänen lastensa matkan jouluksi toisella puolella Suomea sijaitsevaan mummolaan. Kertaakaan en ole avustanut ihmistä, joka olisi jättänyt kiittämättä. Moni on purskahtanut itkuun, jotkut ovat kysyneet, saavatko halata mua. Muutama niistä teineistä, joiden vanhempien kukkarolle liian kalliin joululahjatoiveen olen joskus vuosia sitten toteuttanut, ovat pyytäneet päästä Facebook-kavereikseni. On ollut mukavaa seurata näiden nuorten elämää ja miten heillä nykyisin menee. Monista perheistä olen saanut joulun jälkeen valokuvia lastensa jouluilosta tai kiitoskortin ja lasten piirustuksia postitse. Viimeksi eilen lähti ruokakaupan lahjakortti tuntemattomalle parikymppiselle yksin asuvalle opiskelijapojalle. 

On ikävää, jos avustuskokemukset ovat huonoja ja ymmärrän hyvin, jos avustushalu sen vuoksi häviää. Kaikki eivät kuitenkaan ole samanlaisia. Mun apuni on aina vain hetkellinen apu, hetkellinen ilo saajalleen enkä pysty heidän elämäntilannettaan paremmaksi muuttamaan. Siihen tarvittaisiin niin paljon enemmän. Mutta hetkellinenkin apu ja hetkellinen ilo on kuitenkin parempi kuin ei mitään. 

Saanko kysyä mitä kautta löydät nämä avuntarvitsijat? Itsekin mielelläni tekisin jotain mutta olen huolissani siitä että apu ei kuitenkaan löytäisi osoitteeseen jossa se eniten olisi tarpeen. Ja itse haluaisin auttaa täysin anonyyminä.

Vierailija kirjoitti:

Olen avustanut vähävaraisia jo 10 vuoden ajan. Erityisesti jouluisin, mutta nykyisin myös  muulloin. Yhteensä jo yli sataa perhettä. Olen avustanut ruokakassein, maksamalla eläinlääkärilaskun, sairaalalaskun ja lapsen harrastuksen, ostamalla joululahjoja ja kerran tämän AV:n kautta erään yksinhuoltajaäidin ja hänen lastensa matkan jouluksi toisella puolella Suomea sijaitsevaan mummolaan. Kertaakaan en ole avustanut ihmistä, joka olisi jättänyt kiittämättä. Moni on purskahtanut itkuun, jotkut ovat kysyneet, saavatko halata mua. Muutama niistä teineistä, joiden vanhempien kukkarolle liian kalliin joululahjatoiveen olen joskus vuosia sitten toteuttanut, ovat pyytäneet päästä Facebook-kavereikseni. On ollut mukavaa seurata näiden nuorten elämää ja miten heillä nykyisin menee. Monista perheistä olen saanut joulun jälkeen valokuvia lastensa jouluilosta tai kiitoskortin ja lasten piirustuksia postitse. Viimeksi eilen lähti ruokakaupan lahjakortti tuntemattomalle parikymppiselle yksin asuvalle opiskelijapojalle. 

On ikävää, jos avustuskokemukset ovat huonoja ja ymmärrän hyvin, jos avustushalu sen vuoksi häviää. Kaikki eivät kuitenkaan ole samanlaisia. Mun apuni on aina vain hetkellinen apu, hetkellinen ilo saajalleen enkä pysty heidän elämäntilannettaan paremmaksi muuttamaan. Siihen tarvittaisiin niin paljon enemmän. Mutta hetkellinenkin apu ja hetkellinen ilo on kuitenkin parempi kuin ei mitään. 

Mistä löydät nuo rehelliset, kiitolliset, oikeasti köyhät?