Iloitsetko aina ystäviesi vauvauutisista?

En koskaan. Maailmassa on jo liikaa ihmisiä.

Jos se lapsi on ensimmäinen, iloitsen ja olen onnellinen hänen puolestaan, vaikka tiedän että ystävyytemme muuttuu nyt ikiajoiksi. Jos lapsi on toinen tms., niin en enää korvaani lotkauta, ystävyys muuttuu vielä enemmän. Jos odottaja on rento, ystävänsä huomioonottava äiti, niin sitten on aivan sama montako lasta hänellä on, mutta jos lapsista/raskaudesta tulee hänen koko elämänsisältönsä, on vaikeaa enää olla ystäviä.

Ihan hirveästi asia ei minua liikuta, mutta totta kai onnittelen iloisesti ja olen iloinen heidän puolestaan. Itse vauva-asiasta siis en osaa tuntea suurta iloa, kun on niin kaukainen seikka omasta elämästä.

Tietenkin iloitsen. Jos sen saaja on fyysisesti terve ja ikää tarpeeksi. Itellä on ikää mutta oon fyysisesti niin sairas joten oon ilonen että joku saa edes pennun. Eli oon tahattomastilapseton. Mut nykku miettii, oon iha tyytyväinen, ettei oo lapsia

Vierailija kirjoitti:

Ihan hirveästi asia ei minua liikuta, mutta totta kai onnittelen iloisesti ja olen iloinen heidän puolestaan. Itse vauva-asiasta siis en osaa tuntea suurta iloa, kun on niin kaukainen seikka omasta elämästä.

Sama täällä! Aikuiset lapset ja olen niin onnellinen että sain heistä kunnon kansalaisia, vauva-ajat lähinnä ahdistavat ja olen nykyisin niin tyytyväinen tässä uudessa vapaudessani, että jotenkin en osaa niin iloita kun joku "joutuu" aloittamaan koko ruljanssin alusta ja on sidottuna monen monta vuotta kotiin ja lapsiin.

En iloitse.

Ihan sama minulle. Esitän kyllä iloista

Lähinnä tunnen sääliä mutta en tietenkään osoita sitä. En kyllä ylenpalttisesti onnittelekaan. Itselläni

ei ole koskaan ollut vauvakuumetta eikä tarvetta lisääntymiseen joten en voi ymmärtää että jotkut

tekevät ehdointahdoin elämänsä hankalaksi.

Juu, iloitsen. Siitä aina lähdetään että asia on iloinen, kunnossa ja rehellinen, onpa asia mikä hyvänsä. Hutkitaan vasta sitten jos on aihetta.

En iloitse, koska ei kiinnosta. En itse halua lapsia, ja olen todella huono asettumaan toisen asemaan. Varsinkin jos joku, joka ei oo koskaan ees kertonu haluavansa lapsia ja kertoo saavansa lapsen, niin en tiedä miten siihen pitäisi suhtautua. Saatan mennä jäihin ja sitten tokasta jotain "oho oikeestiko?" Jos kaveri taas on haaveillut lapsesta niin esitän ja onnittelen iloisesti.

Ei vauvauutisia voi kuin ihmetellä. Miksi kukaan hankkisi lapsia? Tulee tietenkin mieleen, että oliko vahinko. Joidenkin kohdalla uskon, että ovat halunneet lapsen, kuten Suvi Riggs. Hänellä onkin asiat kunnossa eikä  huolia, joten uskon että asiat menevät hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama minulle. Esitän kyllä iloista

Samoin minä ESITÄN iloista, hänen mielestään ihana asia. Päällimmäinen tunne kuitenkin sääli ja se että nonni, taas lykkäytyy pitkällä ajalla meidän kaverijutut! Odotan aina että edellinen ipana kasvaisi, että taas kohta saisimme viettää ystäväaikaa kahdestaan, mutta sitten kun pamahtaa uusi vauvapommi niin siinä meni sitten sekin toivo. Ystävyydet sitten hiipuvat hiljalleen näin, kunnes EHKÄ sitten viriävät taas joskus kun hän kömpii kuplastaan pihalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama minulle. Esitän kyllä iloista

Samoin minä ESITÄN iloista, hänen mielestään ihana asia. Päällimmäinen tunne kuitenkin sääli ja se että nonni, taas lykkäytyy pitkällä ajalla meidän kaverijutut! Odotan aina että edellinen ipana kasvaisi, että taas kohta saisimme viettää ystäväaikaa kahdestaan, mutta sitten kun pamahtaa uusi vauvapommi niin siinä meni sitten sekin toivo. Ystävyydet sitten hiipuvat hiljalleen näin, kunnes EHKÄ sitten viriävät taas joskus kun hän kömpii kuplastaan pihalle.

Miehet muuten jatkavat ystäväaikaa ihan miesporukalla vaikka perhe kasvaakin, mutta naisilla on aina lapsilauma mukanaan ja se tekee ystävyydelle kyllä hallaa! Jättäkää naiset edes joskus ne lapset kotiin kun tapaatte ystäviänne.

Jos joku ystävistäni ilmoittaa olevansa raskaana, hän non sen jälkeen entinen ystävä. En halua olla missään tekemisissä ihmisten kanssa jotka hankkivat lapsia. En voi sietää lapsia.

En varsinaisesti, koska en itse halua lapsia niin en osaa samaistua. Toisaalta en iloitse muutenkaan kenenkään puolesta mistään asiasta, en ymmärrä konseptia. Miksi iloitsisin siitä mitä jollekulle muulle tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku ystävistäni ilmoittaa olevansa raskaana, hän non sen jälkeen entinen ystävä. En halua olla missään tekemisissä ihmisten kanssa jotka hankkivat lapsia. En voi sietää lapsia.

Hienoa että on muitakin jotka ajattelevat samoin.

No tottakai iloitsen?!! Sehän on tosi ihana asia. En ymmärrä miten joku ei voi iloita.

Iloitsen ja paljon. Itse olen lapseton.

Esitän myös iloista ja kiinnostunutta, kun hän esittää uutta tuoretta ruttunaamaansa tai kertoo raskausvaivoistaan. Oikeasti olen vähän vahingoniloinen ja säälin häntä, kun vauvarumba alkaa taas kerran alusta ja jos on hänelle jo esim kolmas lapsi.

Oikeasti siis olen vahingoniloinen kaikista uusista vauvauutisista.

Esitän iloitsevani. Aivan täysin yhdentekevää minulle, ehkä jopa hieman vastenmielistä. Sitten alan ottamaan etäisyyttä, jos keskustelu pyörii vain lapsissa ja mikään muu ei kiinnosta.