Iloitsetko aina ystäviesi vauvauutisista?

Vierailija kirjoitti:

Esitän myös iloista ja kiinnostunutta, kun hän esittää uutta tuoretta ruttunaamaansa tai kertoo raskausvaivoistaan. Oikeasti olen vähän vahingoniloinen ja säälin häntä, kun vauvarumba alkaa taas kerran alusta ja jos on hänelle jo esim kolmas lapsi.

Oikeasti siis olen vahingoniloinen kaikista uusista vauvauutisista.

Samoin, siitä se ***vetti taas alkaa! x)

Vierailija kirjoitti:

Esitän iloitsevani. Aivan täysin yhdentekevää minulle, ehkä jopa hieman vastenmielistä. Sitten alan ottamaan etäisyyttä, jos keskustelu pyörii vain lapsissa ja mikään muu ei kiinnosta.

Mäkin otan etäisyyttä tuossa tilanteessa. Tajuaakohan se äiti siinä vaiheessa yhtään mitään??? No, hänen tappionsa kun ystävät kaikkovat, kyllä hän niitä vielä joskus tulee tarvitsemaan.

Nuorena menetin monta ystävää "vauvamaahan" ja niistä, jotka jäivät jäljelle olen menettänyt pääosan "mummoilulle". Ystäville ei ole aikaa, kun pitää keskittyä olemaan mummo. Minua ei kiinnostanut äitiys, eikä nyt mummous. Mutta voisi sitä sentään lähettää vaikka mesellä muutaman rivin kuulumisista, mutta ei onnistu. Jos joku muistaakin silloin tällöin, keskittyvät kuulumiset lastenlapsien asioihin. En siis onnittele edes suvun nuoria tulevasta perheenlisäyksestä.

Melkein aina. 

Kahdessa tapauksessa en ole iloinnut. Toisessa nainen, jolla oli jo kolme lasta eri isille, yritti sitouttaa uuden poikaystävän jättämällä ehkäisyn pois. Epäonnistui ja nyt lapsi sitten kasvaa isättömänä masentuneen äidin kanssa. Lapsi sinänsä on tosi suloinen, mutta eipä ensireaktioni ollut ilo. Toisessa tapauksessa toinen ystäväni hankkiutui raskaaksi ja naimisiin hyvin lyhyen tuttavuuden jälkeen. Nyt sitten ero suunnitteilla ja lapsi siinä kiistakapulana vaikka ei ole vielä vuottakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Melkein aina. 

Kahdessa tapauksessa en ole iloinnut. Toisessa nainen, jolla oli jo kolme lasta eri isille, yritti sitouttaa uuden poikaystävän jättämällä ehkäisyn pois. Epäonnistui ja nyt lapsi sitten kasvaa isättömänä masentuneen äidin kanssa. Lapsi sinänsä on tosi suloinen, mutta eipä ensireaktioni ollut ilo. Toisessa tapauksessa toinen ystäväni hankkiutui raskaaksi ja naimisiin hyvin lyhyen tuttavuuden jälkeen. Nyt sitten ero suunnitteilla ja lapsi siinä kiistakapulana vaikka ei ole vielä vuottakaan. 

Mä en ymmärrä naisia jotka vaihtavat miestä kuin sukkia ja tekevät jokaiselle heistä lapsen! Tällaisia naisia on kautta aikain ollut ja tulee näköjään olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melkein aina. 

Kahdessa tapauksessa en ole iloinnut. Toisessa nainen, jolla oli jo kolme lasta eri isille, yritti sitouttaa uuden poikaystävän jättämällä ehkäisyn pois. Epäonnistui ja nyt lapsi sitten kasvaa isättömänä masentuneen äidin kanssa. Lapsi sinänsä on tosi suloinen, mutta eipä ensireaktioni ollut ilo. Toisessa tapauksessa toinen ystäväni hankkiutui raskaaksi ja naimisiin hyvin lyhyen tuttavuuden jälkeen. Nyt sitten ero suunnitteilla ja lapsi siinä kiistakapulana vaikka ei ole vielä vuottakaan. 

Mä en ymmärrä naisia jotka vaihtavat miestä kuin sukkia ja tekevät jokaiselle heistä lapsen! Tällaisia naisia on kautta aikain ollut ja tulee näköjään olemaan.

Jotenkin yksinkertainen ja tyhmä kuva kieltämättä on muodostunut ko. naisista.

En. Esitän iloista, mutta oikeasti ottaa vaan päähän, että tuokin saa lapsen, mutta minä en.

Enpä osaa sanoa. Vain yksi ystäväni on saanut lapsen, ja sen vauvauutisista ei oikein ole muistikuvaa kun itsellä oli parin päivän ikäine n vauva silloin. Olin huurussa siispä. 😀 Mutta uskon, että iloitsen jos vauva on toivottu ja ystävä onnellinen asiasta. Miksipä ei. Saa nähdä tuleeko vauvoja ystäväpiiriin, ollaan vasta 32 +-pari vuotta, että onhan tässä kavereilla aikaa tehtailla jos into iskee.

Vauvamaa on pirullinen maa, sinne on moni hyvä naisystävä kadonnut.

Vierailija kirjoitti:

Vauvamaa on pirullinen maa, sinne on moni hyvä naisystävä kadonnut.

Niin on. Ja ne jotka eivät sinne kadonneet, ovat ystäviäni yhä. Osa jäi sinne vauvamaahan eikä osannut enää pois sieltä. Varokaa nyt hyvät naiset oikeasti ettette kokonaan kadota itseänne sinne vauvamaahan, ystävät ympäriltä kaikkoavat sillä välin. :(

Onnittelen ja iloitsen, samalla tunnen sääliä ja jopa vahingon iloa (ei hyvä, tiedän). Minusta on mukavaa että lähipiiriin tulee pikkuisia, omia en halua enää yhtään lisää. Sekä ajattelen itsekseni että taas yksi nielaisi syötin ja luulee että tähän maailmaan kannattaa tehdä lisää lapsia. Mietin samalla miten oma esiteini kohta lentää pesästä, ja on aikaa uusille jutuille itsellä. Ja se raskaana oleva piruparka taas on pesimähimoissaan saanut itsebsä "loukkuun".

Joten: melko samoilla linjoilla edellisten kanssa.

En iloitse koskaan. En pidä lasten saamista millään tavalla myönteisenä asiana. Yllätys, pettymys ja suru ovat minun keskeisimmät tunteeni.

Päällepäin en tietenkään näytä mitään. Toivotan vain onnea matkaan.

Vierailija kirjoitti:

Onnittelen ja iloitsen, samalla tunnen sääliä ja jopa vahingon iloa (ei hyvä, tiedän). Minusta on mukavaa että lähipiiriin tulee pikkuisia, omia en halua enää yhtään lisää. Sekä ajattelen itsekseni että taas yksi nielaisi syötin ja luulee että tähän maailmaan kannattaa tehdä lisää lapsia. Mietin samalla miten oma esiteini kohta lentää pesästä, ja on aikaa uusille jutuille itsellä. Ja se raskaana oleva piruparka taas on pesimähimoissaan saanut itsebsä "loukkuun".

Joten: melko samoilla linjoilla edellisten kanssa.

Voi kuule, tämä elämänvaihe kun lapset ovat lentäneet pesästä on aikasta kivaa! On taas oma vapaus tulla ja mennä ja olla. Ja joo, hirvittää kun joku kertoo vauvauutisen: Hui, se JOUTUU alkamaan kaiken alusta ja tämä ihanuus ja vapaus on sillä valovuoden päässä! Eli kauhistus ja vahingonilo ovat mun reaktiot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnittelen ja iloitsen, samalla tunnen sääliä ja jopa vahingon iloa (ei hyvä, tiedän). Minusta on mukavaa että lähipiiriin tulee pikkuisia, omia en halua enää yhtään lisää. Sekä ajattelen itsekseni että taas yksi nielaisi syötin ja luulee että tähän maailmaan kannattaa tehdä lisää lapsia. Mietin samalla miten oma esiteini kohta lentää pesästä, ja on aikaa uusille jutuille itsellä. Ja se raskaana oleva piruparka taas on pesimähimoissaan saanut itsebsä "loukkuun".

Joten: melko samoilla linjoilla edellisten kanssa.

Voi kuule, tämä elämänvaihe kun lapset ovat lentäneet pesästä on aikasta kivaa! On taas oma vapaus tulla ja mennä ja olla. Ja joo, hirvittää kun joku kertoo vauvauutisen: Hui, se JOUTUU alkamaan kaiken alusta ja tämä ihanuus ja vapaus on sillä valovuoden päässä! Eli kauhistus ja vahingonilo ovat mun reaktiot.

.

Tietääkö lapsesi, että pidät häntä vain riesana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku ystävistäni ilmoittaa olevansa raskaana, hän non sen jälkeen entinen ystävä. En halua olla missään tekemisissä ihmisten kanssa jotka hankkivat lapsia. En voi sietää lapsia.

Hienoa että on muitakin jotka ajattelevat samoin.

Tätä minäkin olin tulossa kertomaan, mutten ollutkaan yksin mielipiteeni kanssa, jee!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnittelen ja iloitsen, samalla tunnen sääliä ja jopa vahingon iloa (ei hyvä, tiedän). Minusta on mukavaa että lähipiiriin tulee pikkuisia, omia en halua enää yhtään lisää. Sekä ajattelen itsekseni että taas yksi nielaisi syötin ja luulee että tähän maailmaan kannattaa tehdä lisää lapsia. Mietin samalla miten oma esiteini kohta lentää pesästä, ja on aikaa uusille jutuille itsellä. Ja se raskaana oleva piruparka taas on pesimähimoissaan saanut itsebsä "loukkuun".

Joten: melko samoilla linjoilla edellisten kanssa.

Voi kuule, tämä elämänvaihe kun lapset ovat lentäneet pesästä on aikasta kivaa! On taas oma vapaus tulla ja mennä ja olla. Ja joo, hirvittää kun joku kertoo vauvauutisen: Hui, se JOUTUU alkamaan kaiken alusta ja tämä ihanuus ja vapaus on sillä valovuoden päässä! Eli kauhistus ja vahingonilo ovat mun reaktiot.

.

Tietääkö lapsesi, että pidät häntä vain riesana?

Aikansa kutakin! Oli ihanaa kasvattaa oma lapsi täyspäiseksi aikuiseksi. Välimme ovat edelleen mutkattomat ja hyvät, mutta kun olen hänet aikuiseksi saanut ja mietin aikaa taaksepäin, niin olihan ne pikkulapsivuodet melkoista rumbaa korvakierteineen, vaipparalleineen jne. Lapsenvahtia ei saatu juuri milloinkaan, eikä sitä silloin kaivannutkaan. Mutta nyt kun lapsi on aikuinen, on tämä uusi vapauden aika käsittämättömän mukavaa. Nyt on aikaa itselle! En vaihtaisi tätä enää mihinkään. Tämmöistä ei tiedä olevan olemassakaan ennen kuin sen itse pääsee kokemaan.

Lapseni ei todellakaan ole minulle riesa, sisälukutaito on hyvä taito.

Jopas täällä on katkeraa porukkaa liikkeellä. Kaikki eivät koe vauva-aikaa raskaana taakkana. Olen kahden lapsen äiti, ja vilpittömän iloinen lapsistani lähes koko ajan. Varsinkin ensimmäisen vauvan kanssa oli aivan ihanaa. Lapseni ovat vielä pieniä, vanhempi nelivuotias. Ihanassa iässä :) 

Minkälaisia ystäviä olette olleet, jotka lällättelette kuinka "ystävällenne" tulee vielä ikävä teitä? Minä kävin lapsettomanakin parantamassa maailmaa viinilasillisen ääressä perheellisten ystävien luona. Edelleen meillä kyläilee ystäviä, perheelisiä ja perheettömiä. Jo ennen lapsia olen joutunut pitämään taukoja aktiivisessa ystävyydessä, kun ihmiset ovat asuneet eri puolilla maailmaa ja opiskelleet ja luoneet uraa. Lapsi on vain yksi muutos muutosten sarjassa, joita tulee kaikille. 

Ja turhaan muutenkaan surkuttelette perheellistyvää ystäväänne, kuinka hän jää yksin. Minäkin olen löytänyt paljon uusia sydänystäviä, joita en olisi koskaan ilman lapsia löytänyt ;) 

Ja vastaus aiheeseen. Todellakin iloitsen vauvauutisista. Minusta on mahtavaa saada tutustua ystävien lapsiin. Jonain päivänä he ovat nuoria aikuisia, ja heidän kanssaan voi olla lämpimät välit. Kun olin lapsi, ystävieni vanhemmat olivat kiinnostuneita lastensa ystävistä. Edelleen jään aina juttelemaan, kun tapaan sattumalta jonkun lapsuudenystävän vanhemman. Minua kiinnostaa heidän kuulumisensa ja heitä minun. Minunkin vanhempani tuntevat hyvin minun ja sisarusteni ystävät, yhä edelleen ollaan kaikki yhteyksissä. Ylipäänsä ihmisten olisi hyvä viettää enemmän aikaa eri-ikäisten ja eri elämäntilanteissa olevien ihmisten kanssa. Surullista, jos sinkut/lapsettomat/koiraihmiset yms hakeutuvat vain omiensa seuraan ja muita kohdellaan kuin vihollista.

Äiti ja ystävä kirjoitti:

Jopas täällä on katkeraa porukkaa liikkeellä. Kaikki eivät koe vauva-aikaa raskaana taakkana. Olen kahden lapsen äiti, ja vilpittömän iloinen lapsistani lähes koko ajan. Varsinkin ensimmäisen vauvan kanssa oli aivan ihanaa. Lapseni ovat vielä pieniä, vanhempi nelivuotias. Ihanassa iässä :) 

Minkälaisia ystäviä olette olleet, jotka lällättelette kuinka "ystävällenne" tulee vielä ikävä teitä? Minä kävin lapsettomanakin parantamassa maailmaa viinilasillisen ääressä perheellisten ystävien luona. Edelleen meillä kyläilee ystäviä, perheelisiä ja perheettömiä. Jo ennen lapsia olen joutunut pitämään taukoja aktiivisessa ystävyydessä, kun ihmiset ovat asuneet eri puolilla maailmaa ja opiskelleet ja luoneet uraa. Lapsi on vain yksi muutos muutosten sarjassa, joita tulee kaikille. 

Ja turhaan muutenkaan surkuttelette perheellistyvää ystäväänne, kuinka hän jää yksin. Minäkin olen löytänyt paljon uusia sydänystäviä, joita en olisi koskaan ilman lapsia löytänyt ;) 

Totta, uusia samassa elämäntilanteessa olevia ystäviä löytyy, mutta sitten valitettavasti monelta ne vanhat jäävät. Jotkut äidit tosiaan uppoutuvat niin syvästi siihen vauvamaailmaansa, että kaikki hänen juttunsakin koskevat enää vain äitiyttä ja lapsia, sitä on aika raskasta kuunnella sellaisen joka ei siinä tilanteessa itse ole. Kyllähän sitä tietysti saa ja pitääkin, puhua lapsistaan, mutta jotkut naiset kun tulevat äidiksi, eivät enää muusta puhukaan.  Sinä luultavasti huomioit ystäväsi ja maailmaasi mahtuu muutakin kuin vauvaelämäsi.

Useimmiten iloitsen. En kuitenkaan silloin, kun lapsi hankitaan jo ennestään huonoon taloudelliseen tilanteeseen, vanhempien voimavarat eivät tahdo riittää olemassa olevista lapsista huolehtimiseenkaan tai parisuhteessa, jossa ilmenee päihteidenkäyttöä, väkivaltaa tms. Silloinkin onnittelen vauvauutisista, mutta hiljaa mielessäni mietin "miksi, oi miksi?".