Toisella kierroksella olevalta mieheltä ja isältä neuvo vaimoille ja äideille

Äitien pikkupäsmäröinti ja mikromanagerointi on vähän turhauttavaa, jos on ollut puhe että isä on yhtä isossa vastuussa kun äiti. Mitä se muka on, että miehen vastuu on pelkkää äidin sanelua? Silloin isä on vaan pikku apulainen, ei mikään 100% itsenäinen vanhempi.

Juuri näin. Sivustaseuraajaa kuvottaa, miten moni äiti ei luota lapsen isän lastenhoitokykyyn. Miksi piti hankkia lapsi, jos puolisoon ei luota?

Onneksi meillä tämä ymmärrettiin jo ensimmäisellä kierroksella. Ei ole uusperheitä tai hylättyjä lapsia missään.

Olen itse isäni kasvattama, ja on tullut ihmeteltyä tätä asetelmaa nyt aikuisena kun ystävät perheellistyy. Voin kuvitella että omakin isä olisi ollut aika kädetön tumpelo, jos niitä käsiä olisi alusta asti pyritty katkomaan.

Eikös tässä piile nyt neuvo niille tuoreille isille, että ottaa vaan heti vastuun lapsestaan?

Näin naisena komppaan. Itse omin kaksi ensimäistä. Epävarmuuttani. Kolmannen kohdalla lähdin töihin ennen kuin äitiysloma loppui ja mies jäi hoitovapaallekin. Nuorimmalla ja isällään on ihan erilaiset jutut keskenään ja mies sanoikin, että oppi nuorimman tuntemaan ihan eri tavalla.

Jos olisin tämän tajunnut, olisin kahden ensimäisen aikana pumpannut pulloon maitoa ja ottanut omaa aikaa, enkä väsyneenä marttyroinut, että miksi aina minä. No siksi minä, kun en antanut miehelle mahdollisuutta ottaa vastuuta.

Oma neuvoni: älä hanki lapsia suhdetta rasittamaan.

Varmaan yleisintä sellaisten naisten kohdalla, joilla "ei ole muuta" ts. ei esim. uraa, työtä, harrastuksia, saavutuksia... niistä lapsista tulee se elämän eka iso projekti, eikä luonnollinen osa muuta elämää.

Valitettavan yleinen kuvio. Olen aina ihmetellyt että mikseivät miehet puutu asiaan? Miksei voi kumppanille sanoa että jos ei epäkunnioittava käytös ja päsmäröinti lopu niin tulee huutoa katolla.

Mä en ole ikinä ollut päsmäri pahimmasta päästä, ehkä olisin voinut olla jos olisin saanut siihen mahdollisuuden, mutta mun mies on kyllä aina räjähtänyt jos nalkutan.

Asiasta saa tietysti sanoa mutta kaikki mäkätys ja motkotus on nounou. Itse olen aina arvostanut tuota palautetta, sellainen negatiivisena nalkuttajana oleminen on itsellekin hirveää, kiva että kumppani vähän herättelee ja laittaa stopin kun itsellä meinaa mopo karata.

Usein mies ei ole lapsen kanssa alussa yhtä paljon kuin äiti ihan siitä syystä, että äiti imettää. Sitten hän ei tietenkään totu hoitamaan lasta yhtä näppärästi kuin äiti, eikä äiti sitten luotakaan isään, eikä anna hänen hoitaa lasta omillaan, eikä mies opi edelleenkään hoitamaan lastaan...

Näin kierre on valmis, vaikka kenelläkään ei ollut tarkoitus luoda tällaista tilannetta. Meillä aikanaan kun lapset olivat pieniä, pelastuimme tältä kierteeltä yksinkertaisesti siksi, että minä olen aika laiska ihminen ja minusta oli ihanaa kun lapsen isä vei muksun välillä pois silmistäni ja sain vain olla ja nauttia hiljaisuudesta. Nykyisin miehelläni on mitä lämpimimmät välit aikuisiin lapsiimme.

Mitä jos sitä vaan kasvattaisi ne munat ekalla kierroksella ja nostaa kissan pöydälle niin ei tartte myöhemmin kitistä

Minulla ei herunut yhtään mitään pumpulla, väkisin tuli pari milliä. Eikä ne päiväkodissa useinkaan sano isälle että hei väärät vaatteet ja muita ongelmia, vaan ne sanotaan aina äidille, vaikka meillä mies vie lapsen joka päiväkotiin.

Meillä on mies jo ihan ekassa liitossa ja ekan lapsen kanssa oikea isä, eikä odottele jotain toista liittoa ja voisi hyvin mielin hylätä ekan lapsensa. Samalla lailla se ekakin lapsi on sinun, tosin lapsen mielestä et varmaan hänestä välitä. Älä ole niin vässykkä. Miehet ovat usein näitä "sää et sanonut että pitää tehdä asia x". No tehkää ite, ilman neuvoja! Jääkaappi on tyhjä mutta vaimo ei ole komentanut kauppaan, niin mies kuolee nälkään?

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei herunut yhtään mitään pumpulla, väkisin tuli pari milliä. Eikä ne päiväkodissa useinkaan sano isälle että hei väärät vaatteet ja muita ongelmia, vaan ne sanotaan aina äidille, vaikka meillä mies vie lapsen joka päiväkotiin.

Meillä on mies jo ihan ekassa liitossa ja ekan lapsen kanssa oikea isä, eikä odottele jotain toista liittoa ja voisi hyvin mielin hylätä ekan lapsensa. Samalla lailla se ekakin lapsi on sinun, tosin lapsen mielestä et varmaan hänestä välitä. Älä ole niin vässykkä. Miehet ovat usein näitä "sää et sanonut että pitää tehdä asia x". No tehkää ite, ilman neuvoja! Jääkaappi on tyhjä mutta vaimo ei ole komentanut kauppaan, niin mies kuolee nälkään?

Sitten otetaan korviketta. Ja äidin pitää vaan sanoa miehelle, että ottaa puheeksi ne vaatteet itse päiväkodissa - jälleen kerran ei tarvitse ottaa itseensä kaikkea aina.

Viimeiset lauseet ovatkin juuri sitä mitä puhuin, enkä jaksa niihin nyt puuttua. Meillä asiat tehdään kyllä ilman neuvoja, koska jos ei tehdä niin ne ei tapahdu. Vaimo ei heittäydy tuollaiseksi, luojan kiitos. Sitten mennään yhdessä nälkäisinä ja kiukkuisina kauppaan. Kun tämä tapahtuu muutaman kerran niin rupeaa muistamaan.

No kyllä nyt taas ihaillaan, kun miesihminen mollaa ensimmäistä vaimoaan. Ja juhlii silloista avuttomuuttaan edelleen. Miten sinä kehtaat sanoa omasta lapsestasi, ettet voi enää mitään? Se on valtava vale, ja olet itsesäälissä vellova penikka yhä edelleen. Laitat oman napasi lapsesi edelle. Häpeä. Taistele ja luo suhde esikoiseesi.

Hyvähän se on tässä vaiheessa tyydyttää kalvavia syyllisyydentunteita käyttämällä seuraavaa lasta harjoituskappaleena ja työnäytteenä todistamassa, että sinussa ei ollut mitään vikaa mutta ihan yhtä harjoituskierroksella olleella vaimollasi olisi pitänyt olla kaikkiviisaus mukanaan? Mitä ajattelit nuoremman lapsen miettivän isompana siitä, että laiminlyöt aktiivisesti sitä isompaa? Hän saattaa rakentaa valheellisen turvallisuudentunteen ajatellen, että hän vain on niin paljon fiinimpi lapsi. Pinnan alla kalvava epävarmuus rakkautesi pysyvyydestä muuttuu sitten addiktioiksi ja kaikenlaiseksi kärsimykseksi.

Samaa mieltä aloittajan kanssa, vaikkakin miehet voisi olla myös mukana lastenvatehankinnoissa. Mielestäni on täysin perustelematonta pukea lapsi epäsopivasti. Jos lapsella ei ole säähän sopivat vaatteet hoidossa niin en niiden tätien vuoksi ole pahoillani vaan lapsen joka joutuu olemaan kylmässä ja märässä.

Aikuisen ihmisen pitäisi myös ymmärtää suunnilleen missä tilanteessa pidetään minkäkinlaista asua.

Ne lapsetko ovat sitten aina vauvoja, jotka eivät opi itse syömään ja valitsemaan vaatteitaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei herunut yhtään mitään pumpulla, väkisin tuli pari milliä. Eikä ne päiväkodissa useinkaan sano isälle että hei väärät vaatteet ja muita ongelmia, vaan ne sanotaan aina äidille, vaikka meillä mies vie lapsen joka päiväkotiin.

Meillä on mies jo ihan ekassa liitossa ja ekan lapsen kanssa oikea isä, eikä odottele jotain toista liittoa ja voisi hyvin mielin hylätä ekan lapsensa. Samalla lailla se ekakin lapsi on sinun, tosin lapsen mielestä et varmaan hänestä välitä. Älä ole niin vässykkä. Miehet ovat usein näitä "sää et sanonut että pitää tehdä asia x". No tehkää ite, ilman neuvoja! Jääkaappi on tyhjä mutta vaimo ei ole komentanut kauppaan, niin mies kuolee nälkään?

Sitten otetaan korviketta. Ja äidin pitää vaan sanoa miehelle, että ottaa puheeksi ne vaatteet itse päiväkodissa - jälleen kerran ei tarvitse ottaa itseensä kaikkea aina.

Viimeiset lauseet ovatkin juuri sitä mitä puhuin, enkä jaksa niihin nyt puuttua. Meillä asiat tehdään kyllä ilman neuvoja, koska jos ei tehdä niin ne ei tapahdu. Vaimo ei heittäydy tuollaiseksi, luojan kiitos. Sitten mennään yhdessä nälkäisinä ja kiukkuisina kauppaan. Kun tämä tapahtuu muutaman kerran niin rupeaa muistamaan.

Eli susta pitäisi lapselle antaa korviketta ihan vaan siksi että isä pääsee syöttämään sen sijaan että antaa sen parhaan mahdollisen ruuan lapselle eli tissimaidon jos sitä muuten riittää mutta pumpulle ei heru? Itsekäs isä tuollainen.

Näinhän se menee. Ja kun yhteiskunta yrittää korvamerkitä vanhempainvapaata isille, alkaa tällä palstalla jumalaton huuto, miten erilaisia perheitä ja elämäntilanteita ei ymmärretä.

Itse pidän todella tärkeänä, että oma mieheni on pitänyt hoitovapaata joka lapsen kohdalla. Myönnän kyllä, että esikoisen kanssa tuli leikittyä kaikkitietävää, mutta nyt kolmatta odotellessa tiedän, että se on hyttysen kakka, onko lapsella päällä sisaruksen housut tai hanskat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei herunut yhtään mitään pumpulla, väkisin tuli pari milliä. Eikä ne päiväkodissa useinkaan sano isälle että hei väärät vaatteet ja muita ongelmia, vaan ne sanotaan aina äidille, vaikka meillä mies vie lapsen joka päiväkotiin.

Meillä on mies jo ihan ekassa liitossa ja ekan lapsen kanssa oikea isä, eikä odottele jotain toista liittoa ja voisi hyvin mielin hylätä ekan lapsensa. Samalla lailla se ekakin lapsi on sinun, tosin lapsen mielestä et varmaan hänestä välitä. Älä ole niin vässykkä. Miehet ovat usein näitä "sää et sanonut että pitää tehdä asia x". No tehkää ite, ilman neuvoja! Jääkaappi on tyhjä mutta vaimo ei ole komentanut kauppaan, niin mies kuolee nälkään?

Sitten otetaan korviketta. Ja äidin pitää vaan sanoa miehelle, että ottaa puheeksi ne vaatteet itse päiväkodissa - jälleen kerran ei tarvitse ottaa itseensä kaikkea aina.

Viimeiset lauseet ovatkin juuri sitä mitä puhuin, enkä jaksa niihin nyt puuttua. Meillä asiat tehdään kyllä ilman neuvoja, koska jos ei tehdä niin ne ei tapahdu. Vaimo ei heittäydy tuollaiseksi, luojan kiitos. Sitten mennään yhdessä nälkäisinä ja kiukkuisina kauppaan. Kun tämä tapahtuu muutaman kerran niin rupeaa muistamaan.

Eli susta pitäisi lapselle antaa korviketta ihan vaan siksi että isä pääsee syöttämään sen sijaan että antaa sen parhaan mahdollisen ruuan lapselle eli tissimaidon jos sitä muuten riittää mutta pumpulle ei heru? Itsekäs isä tuollainen.

Jos en pysty tissillä olemisen vuoksi luomaan suhdetta lapseen, niin kyllä. Minun yhdessäoloni lapsen kanssa ja hänen tulevaisuutensa minun kanssa läheisenä ihmisenä on tärkeämpää. Se että korviketta annetaan silloin tällöin ei tapa muuta kuin äidin kuvitelman, etteikö lapsesta kasvaisi ihan terve niinkin. Tuo on juuri sitä äärimmilleen vietyä päsmäröintiä ja vallankäyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei herunut yhtään mitään pumpulla, väkisin tuli pari milliä. Eikä ne päiväkodissa useinkaan sano isälle että hei väärät vaatteet ja muita ongelmia, vaan ne sanotaan aina äidille, vaikka meillä mies vie lapsen joka päiväkotiin.

Meillä on mies jo ihan ekassa liitossa ja ekan lapsen kanssa oikea isä, eikä odottele jotain toista liittoa ja voisi hyvin mielin hylätä ekan lapsensa. Samalla lailla se ekakin lapsi on sinun, tosin lapsen mielestä et varmaan hänestä välitä. Älä ole niin vässykkä. Miehet ovat usein näitä "sää et sanonut että pitää tehdä asia x". No tehkää ite, ilman neuvoja! Jääkaappi on tyhjä mutta vaimo ei ole komentanut kauppaan, niin mies kuolee nälkään?

Sitten otetaan korviketta. Ja äidin pitää vaan sanoa miehelle, että ottaa puheeksi ne vaatteet itse päiväkodissa - jälleen kerran ei tarvitse ottaa itseensä kaikkea aina.

Viimeiset lauseet ovatkin juuri sitä mitä puhuin, enkä jaksa niihin nyt puuttua. Meillä asiat tehdään kyllä ilman neuvoja, koska jos ei tehdä niin ne ei tapahdu. Vaimo ei heittäydy tuollaiseksi, luojan kiitos. Sitten mennään yhdessä nälkäisinä ja kiukkuisina kauppaan. Kun tämä tapahtuu muutaman kerran niin rupeaa muistamaan.

Jos lapsi on täysimetyksellä niin ei sitä millään korvikkeilla kannata alkaa sotkemaan, että isä saa lapsen kanssa laatuaikaa. Kerkeät varmasti luoda sen suhteen lapseesi jos haluat imetysajan jälkeen ja mahdollisuuksien puitteissa jo sen aikana.