Antakaa naiset esimerkkejä arjessa kohtaamastanne seksuaalisesta häirinnästä?

Vartaloa kommentoidaan, kosketellaan ja läpsitään ilman lupaa, tuijotetaan jonnekin muualle kuin naamaan. Tätä saa kokea joka päivä vain sen takia, että olen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesvaltaisella alalla työskentelen, olen työskennellyt aina. Yleisintä on takapuolelle läpsäisy, pikkutuhmien puhuminen ja ulkonäön kommentointi. Aika rivoa tekstiä saa päivittäin kuunnella, mutta siihen on tottunut eikä noista jutuista tule vedettyä hernettä nenään :D. Kommentteihin "Voiko sulle maksaa luonnossa", "Tuutko vähän aikaisemmin töihin, että ehitään tekemään jotain kivaa" jne en todellakaan suhtaudu vakavasti. Pikkujouluissa en mielellään käy, kun niissä lähentely tuppaa menemään yli. Nuorempana olin yllättynyt kuinka moni naimisissa oleva mies teki iskuyrityksiä ja avautui tunteistaan. Ei noilla mitään sen vakavampia aikeita ollut kuin pukille pääsy ;). Samaiset miehet olivat työristeilyillä vikittelemässä heti vieraita naisia ja aika usein näyttivät siinä onnistuvan. Kerran työkaveri on lukinnut minut autoon kanssaan ja kohteli minua omaisuutenaan vastusteluistani huolimatta. Vaihdoin tapauksen jälkeen työpaikkaa. Valitettavasti samainen mies vainosi minua vielä kymmenisen vuotta. Minulla on työtovereina myös monia kunnollisia miehiä. Sen olen kuitenkin oppinut, että kenenkään miehen kanssa en enää liiaksi ystävysty. En ole vielä kohdannut miestä, joka pystyisi olemaan vain ystävä.  Oman mieheni luotan olevan kunnollinen enkä itsekään hänen luottamustaan koskaan pettäisi. Mielestäni on aika häilyvä raja siinä mikä on seksuaalista häirintää ja mikä taas ei. Ei kaikki naisetkaan mitään puhtaita pulmusia ole. Tuntuu, että naisilta sallitaan paljon ronskimpaa käytöstä kuin miehiltä. 

Sinuahan kohdellaan kuin jotain halpaa horoa ja vielä ylpeilet asialla. Kiva, että viihdyt työssäsi, mutta se, että ei pidä jatkuvaa pepulle läpsimistä ja rivojen ehdotusten kuuntelua minään, ei kyllä kuulosta ihan täysipäiseltä.

Kerrot kuitenkin, ettet käy mielelläsi pikkujouluissa ja että olet kerran vaihtanut työpaikkaa ahdistelun vuoksi. Sinullakin on siis rajasi asian suhteen. Se, että jonkun toisen raja menee toisessa kohtaa, on mielestäsi "herneen nenään vetämistä".

Pahoittelut, että pahoitin mielesi. Toki minullakin rajat on enkä väittänyt esim läpsimisestä pitäväni ja sen tuon myös ilmi. Mutta kysymys oli millaista häirintää työssä kokee ja minäpä kerroin.. Rivo kielenkäyttö on tosi tavallista miesvaltaisissa työpaikoissa. Tai ainakin alalla, jossa itse töitä teen. En halua miehiä puolustaa, mutta ei niitä juttuja kannata liian vakavasti ottaa. Isommassa porukassa huutelijoita riittää, mutta kaksin jutellessa ollaan usein hyvinkin asiallisia. En muuten huomannutkaan kirjoittaneeni, että viihdyn työssäni. Ja ei ole tarkoitus ylpeillä, en pidä itseäni muita parempana. Sinulla on tietysti oikeus suuttua mistä haluat. Rauhaa siskoseni <3

Selviytymisstrategia tuokin. Onhan se helpompi nauraa mukana kuin yrittää puuttua asiaan ja menettää asemansa työporukassa "yhtenä jätkistä". Minun on todella vaikea kuvitella omien miespuolisten työkavereitteni, joista monen kanssa olen vuosien varrella ystävystynyt, kohtelevan minua niin kuin kerrot sinua kohdeltavan. Keskinäinen kunnioituksemme työporukassa perustuu johonkin aivan muuhun kuin seksuaalisen jännitteen ylläpitämiseen.

Puhut miehistä kuin he olisivat jotain eläimiä, jotka eivät voi itselleen mitään, ja miesvaltaisista aloista niin kuin törkyjutut nyt vain olisivat olennainen osa miesten välistä kanssakäymistä. Miesvaltaisten alojen naisvihamielinen kulttuuri ei kuitenkaan ole sillä tavalla selviö, ettei opittuja haitallisia käyttäytymismalleja ja "joukossa tyhmyys tiivistyy" -asennetta voisi muuttaa. Esimerkiksi eduskunnan työntekijöille tehdyn työtyytyväisyyskyselyn myötä syntyi vuonna 2007 kohu naistyöntekijöiden kokeman seksuaalisen häirinnän yleisyydestä, minkä seurauksena sopimattomaan käytökseen alettiin puuttua voimakkaasti. Kymmenessä vuodessa häirintä eduskunnassa on saatu loppumaan lähes kokonaan. Tämä ei olisi onnistunut, jos tuolloin kymmenen vuotta sitten naiset olisivat suhtautuneet asiaan sinun tavallasi.

Kirjoitat ristiriitaisesti: "en halua puolustaa miehiä" (teet sitä koko ajan), "ei ole tarkoitus ylpeillä, en pidä itseäni muita parempana" (viesteistäsi välittyy voimakkaasti kuva, että ajattelet olevasi parempi kuin ne, jotka loukkaantuvat sinua herkemmin) ja "ei pidä ottaa niin vakavasti" vs. "sinulla on oikeus suuttua mistä haluat" (saako siis loukkaantua vai ei?).

Eiköhän parempi tulos häirinnän kitkemissänsä - ilmeisesti sinäkään et sitä pidä suoranaisesti toivottuna - saataisi aikaan sillä, että jokainen nainen osaltaan puuttuisi ei-toivottuun käytökseen sen sijaan, että syytetään naisia huumorintajun puutteesta ja ikävästä asenteesta ja ohjataan olemaan ottamatta häirintää "vakavasti".

Kiitän sinua näkemyksistäsi. Kuten huomaat ihmisissä on eroa, kaikki eivät suhtaudu asioihin samalla tavalla :). Toivon sinulle oikein ihanaa syksyä. 

generalissue kirjoitti:

Anteeksi offtopic mutta jos miehenä kävelen vaikka kadulla ja näen jonkun naisen joka on minusta tosi nätti tai sillä on vaikka joku vaate mikä sopii sille hienosti niin:

Voiko sitä kehua? Olin aina ajatellut että jos hymyillen ohi mennessä vaikka sanoo että: "nuo sopii sinulle tosi hyvin" mutta ei jää siitä sen enempää jutustelemaan vaan jatkaa matkaansa niin onko se ahdistavaa?

Kun olen joskus näin tehnyt ja ajatellut että siitä tulisi toiselle hyvä mieli mutta nyt en enää tiedä...

Olenko minäkin ollut ahdistelija :(

Et ole ahdistelija varsinaisesti jos se ei ollut tarkoituksesi, mutta kun niin paljon epämääräistä hiihtäjää tulee vastaan niin kyllämua ainakin ahdistaisi. Tulisi mieleen miksi tuo puhuu tuntemattoman ihmisen vaatteista? Onko se ihan normaali? Mitä jos se lähtee seuraamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesvaltaisella alalla työskentelen, olen työskennellyt aina. Yleisintä on takapuolelle läpsäisy, pikkutuhmien puhuminen ja ulkonäön kommentointi. Aika rivoa tekstiä saa päivittäin kuunnella, mutta siihen on tottunut eikä noista jutuista tule vedettyä hernettä nenään :D. Kommentteihin "Voiko sulle maksaa luonnossa", "Tuutko vähän aikaisemmin töihin, että ehitään tekemään jotain kivaa" jne en todellakaan suhtaudu vakavasti. Pikkujouluissa en mielellään käy, kun niissä lähentely tuppaa menemään yli. Nuorempana olin yllättynyt kuinka moni naimisissa oleva mies teki iskuyrityksiä ja avautui tunteistaan. Ei noilla mitään sen vakavampia aikeita ollut kuin pukille pääsy ;). Samaiset miehet olivat työristeilyillä vikittelemässä heti vieraita naisia ja aika usein näyttivät siinä onnistuvan. Kerran työkaveri on lukinnut minut autoon kanssaan ja kohteli minua omaisuutenaan vastusteluistani huolimatta. Vaihdoin tapauksen jälkeen työpaikkaa. Valitettavasti samainen mies vainosi minua vielä kymmenisen vuotta. Minulla on työtovereina myös monia kunnollisia miehiä. Sen olen kuitenkin oppinut, että kenenkään miehen kanssa en enää liiaksi ystävysty. En ole vielä kohdannut miestä, joka pystyisi olemaan vain ystävä.  Oman mieheni luotan olevan kunnollinen enkä itsekään hänen luottamustaan koskaan pettäisi. Mielestäni on aika häilyvä raja siinä mikä on seksuaalista häirintää ja mikä taas ei. Ei kaikki naisetkaan mitään puhtaita pulmusia ole. Tuntuu, että naisilta sallitaan paljon ronskimpaa käytöstä kuin miehiltä. 

Sinuahan kohdellaan kuin jotain halpaa horoa ja vielä ylpeilet asialla. Kiva, että viihdyt työssäsi, mutta se, että ei pidä jatkuvaa pepulle läpsimistä ja rivojen ehdotusten kuuntelua minään, ei kyllä kuulosta ihan täysipäiseltä.

Kerrot kuitenkin, ettet käy mielelläsi pikkujouluissa ja että olet kerran vaihtanut työpaikkaa ahdistelun vuoksi. Sinullakin on siis rajasi asian suhteen. Se, että jonkun toisen raja menee toisessa kohtaa, on mielestäsi "herneen nenään vetämistä".

Pahoittelut, että pahoitin mielesi. Toki minullakin rajat on enkä väittänyt esim läpsimisestä pitäväni ja sen tuon myös ilmi. Mutta kysymys oli millaista häirintää työssä kokee ja minäpä kerroin.. Rivo kielenkäyttö on tosi tavallista miesvaltaisissa työpaikoissa. Tai ainakin alalla, jossa itse töitä teen. En halua miehiä puolustaa, mutta ei niitä juttuja kannata liian vakavasti ottaa. Isommassa porukassa huutelijoita riittää, mutta kaksin jutellessa ollaan usein hyvinkin asiallisia. En muuten huomannutkaan kirjoittaneeni, että viihdyn työssäni. Ja ei ole tarkoitus ylpeillä, en pidä itseäni muita parempana. Sinulla on tietysti oikeus suuttua mistä haluat. Rauhaa siskoseni <3

Selviytymisstrategia tuokin. Onhan se helpompi nauraa mukana kuin yrittää puuttua asiaan ja menettää asemansa työporukassa "yhtenä jätkistä". Minun on todella vaikea kuvitella omien miespuolisten työkavereitteni, joista monen kanssa olen vuosien varrella ystävystynyt, kohtelevan minua niin kuin kerrot sinua kohdeltavan. Keskinäinen kunnioituksemme työporukassa perustuu johonkin aivan muuhun kuin seksuaalisen jännitteen ylläpitämiseen.

Puhut miehistä kuin he olisivat jotain eläimiä, jotka eivät voi itselleen mitään, ja miesvaltaisista aloista niin kuin törkyjutut nyt vain olisivat olennainen osa miesten välistä kanssakäymistä. Miesvaltaisten alojen naisvihamielinen kulttuuri ei kuitenkaan ole sillä tavalla selviö, ettei opittuja haitallisia käyttäytymismalleja ja "joukossa tyhmyys tiivistyy" -asennetta voisi muuttaa. Esimerkiksi eduskunnan työntekijöille tehdyn työtyytyväisyyskyselyn myötä syntyi vuonna 2007 kohu naistyöntekijöiden kokeman seksuaalisen häirinnän yleisyydestä, minkä seurauksena sopimattomaan käytökseen alettiin puuttua voimakkaasti. Kymmenessä vuodessa häirintä eduskunnassa on saatu loppumaan lähes kokonaan. Tämä ei olisi onnistunut, jos tuolloin kymmenen vuotta sitten naiset olisivat suhtautuneet asiaan sinun tavallasi.

Kirjoitat ristiriitaisesti: "en halua puolustaa miehiä" (teet sitä koko ajan), "ei ole tarkoitus ylpeillä, en pidä itseäni muita parempana" (viesteistäsi välittyy voimakkaasti kuva, että ajattelet olevasi parempi kuin ne, jotka loukkaantuvat sinua herkemmin) ja "ei pidä ottaa niin vakavasti" vs. "sinulla on oikeus suuttua mistä haluat" (saako siis loukkaantua vai ei?).

Eiköhän parempi tulos häirinnän kitkemissänsä - ilmeisesti sinäkään et sitä pidä suoranaisesti toivottuna - saataisi aikaan sillä, että jokainen nainen osaltaan puuttuisi ei-toivottuun käytökseen sen sijaan, että syytetään naisia huumorintajun puutteesta ja ikävästä asenteesta ja ohjataan olemaan ottamatta häirintää "vakavasti".

Kiitän sinua näkemyksistäsi. Kuten huomaat ihmisissä on eroa, kaikki eivät suhtaudu asioihin samalla tavalla :). Toivon sinulle oikein ihanaa syksyä. 

Keskustelu päättyi melkoiseen antikliimaksiin: "kaikki eivät suhtaudu asioihin samalla tavalla". Tällä itsestäänselvyydellä ilmeisesti kuittaantuvat kaikki esille nostamani näkökulmat ja kysymykset. Olisin mielelläni vielä jatkanut keskustelua ja kuullut ajatuksistasi jälkimmäisen viestini suhteen. Kun esittää väitteitä ja ehdottaa muille toimintamalleja, on paikallaan myös vastata niitä kohtaan esitettyyn kritiikkiin. Jokainen saa tietysti vetäytyä keskustelusta milloin tahansa siltä tuntuu, joten toivotan omasta puolestani myös sinulle hyvää syksyn jatkoa.

Nuorempana en osannut pitää puoliani, ja kyllähän niitä puristelijoita riitti. Aikuisena olen työpaikalla kokenut toistuvaa verbaalista ahdistelua, johon jopa esimieheni suhtautui naureskellen. Ekoilla treffeillä on käyty kiinni intiimeihin paikkoihin. Somessa pari miespuolista tuttavaa jakelee lähes alastomien naisten kuvia. Onhan näitä; suoraa ja epäsuoraa, fyysistä ja verbaalista.

Olen tullut siihen tulokseen, että näistä tyypeistä suuri osa on tietyllä tavalla niin yksinkertaisia, että eivät edes ymmärrä toimivansa väärin. Usein mietin, mistä johtuu se totaalinen kyvyttömyys hahmottaa toisen ihmisen yksityisyyden rajat, ja kunnioittaa niitä.

Eräänä aamuna turskauttaessani ketsuppia paistettujen aamiaismunieni päälle, silmiini osui samaan aikaan otsikko Iltalehdestä: Rosa Meriläinen treenaa vaginaansa - "Nostan ketsuppipulloa".

Tuijotin Felixiä kädessäni, enkä voinut välttyä mielikuvalta Rosasta tunkemassa sitä toosaansa. Aamupalani jäi syömättä ja poistuin pöydästä ahdistuneena.

Sen jälkeen en ole voinut selata iltapäivälehtien sivuja pelkäämättä, että joudun seuraavaksi lukemaan siitä mitä Rosa tunkee kakkoseensa. Tai vieläpä pahempaa, mitä jos joku Timo Soini keksii kertoa vastaavaa itsestään. Oikeastaan olen alkanut tämän takia vältellä epämääräisiä iltapäivälehtiä.

En oikein osaa sanoa kenen toimesta tässä tulin ahdistelluksi: Rosa Meriläisen vai sen iltapäivälehden toimittajan joka jutun kirjoitti. Jokatapauksessa on hyvin epämiellyttävää, että joutuu tällaisia asioita tietämään toisista ihmisistä, melkein kuin kohtaisi itsensäpaljastelijan tai saisi pyytämättä dickpicin.

13-vuotiaana luokan pojat keksi "hauskan" pelin, jossa piti puristella tyttöjä ja yksi tuli takaapäin puristelemaan tissejä..

14v olin kaupassa ostamassa karkkia kaverin kanssa, edellä noin 40v mies ostamassa kondomeja ja hän siinä kassalla alkoi ehdottelemaan, että lähden testaamaan hänen ostoksiaan.

15-17v Paljon "likaisia" katseita vanhoilta ukoilta, arvioidaan vartaloa häikäilemättömästi. Nuorelle ujolle tosi vaikeaa pelkkä kauppareissu, tuntui kuin olisi alasti kulkenut, kun ukot vahtasi jatkuvasti.

17-20v Humalaisten huutelua, huorittelua, tuntemattomat kutsunut "nussimaan", kun olen ollut bussipysäkillä

Siskoni rippikirkossa yksi tyyppi otti kuvan rinnoistani, ihan normaali mekko päällä, ehkä sitten kaula-aukko oli hänen mielestään pakko ikuistaa

22v baarissa olin poikaystävän kanssa, joka ei näytä "perinteiseltä suomalaiselta" ja tämä tyyppi +30v ei voinut millään uskoa, että olen poikaystäväni kanssa. Jankkasi kauan, että mitä olen tullut baarista hakemaan ja miksi en siirry hänen seuraansa. Ilmeisesti koki, että on kohtaloa, kun törmättiin tms shaibaa. En kokenut ahdisteluna, oli enemmän huvittava tapaus.

Nyt 25v ei ahdistelua, paitsi joskus töissä vanhat muistisairaat papat yrittää jotain.

Nyt olen kai niin vanha jo, että ei ketään kiinnosta :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesvaltaisella alalla työskentelen, olen työskennellyt aina. Yleisintä on takapuolelle läpsäisy, pikkutuhmien puhuminen ja ulkonäön kommentointi. Aika rivoa tekstiä saa päivittäin kuunnella, mutta siihen on tottunut eikä noista jutuista tule vedettyä hernettä nenään :D. Kommentteihin "Voiko sulle maksaa luonnossa", "Tuutko vähän aikaisemmin töihin, että ehitään tekemään jotain kivaa" jne en todellakaan suhtaudu vakavasti. Pikkujouluissa en mielellään käy, kun niissä lähentely tuppaa menemään yli. Nuorempana olin yllättynyt kuinka moni naimisissa oleva mies teki iskuyrityksiä ja avautui tunteistaan. Ei noilla mitään sen vakavampia aikeita ollut kuin pukille pääsy ;). Samaiset miehet olivat työristeilyillä vikittelemässä heti vieraita naisia ja aika usein näyttivät siinä onnistuvan. Kerran työkaveri on lukinnut minut autoon kanssaan ja kohteli minua omaisuutenaan vastusteluistani huolimatta. Vaihdoin tapauksen jälkeen työpaikkaa. Valitettavasti samainen mies vainosi minua vielä kymmenisen vuotta. Minulla on työtovereina myös monia kunnollisia miehiä. Sen olen kuitenkin oppinut, että kenenkään miehen kanssa en enää liiaksi ystävysty. En ole vielä kohdannut miestä, joka pystyisi olemaan vain ystävä.  Oman mieheni luotan olevan kunnollinen enkä itsekään hänen luottamustaan koskaan pettäisi. Mielestäni on aika häilyvä raja siinä mikä on seksuaalista häirintää ja mikä taas ei. Ei kaikki naisetkaan mitään puhtaita pulmusia ole. Tuntuu, että naisilta sallitaan paljon ronskimpaa käytöstä kuin miehiltä. 

Sinuahan kohdellaan kuin jotain halpaa horoa ja vielä ylpeilet asialla. Kiva, että viihdyt työssäsi, mutta se, että ei pidä jatkuvaa pepulle läpsimistä ja rivojen ehdotusten kuuntelua minään, ei kyllä kuulosta ihan täysipäiseltä.

Kerrot kuitenkin, ettet käy mielelläsi pikkujouluissa ja että olet kerran vaihtanut työpaikkaa ahdistelun vuoksi. Sinullakin on siis rajasi asian suhteen. Se, että jonkun toisen raja menee toisessa kohtaa, on mielestäsi "herneen nenään vetämistä".

Pahoittelut, että pahoitin mielesi. Toki minullakin rajat on enkä väittänyt esim läpsimisestä pitäväni ja sen tuon myös ilmi. Mutta kysymys oli millaista häirintää työssä kokee ja minäpä kerroin.. Rivo kielenkäyttö on tosi tavallista miesvaltaisissa työpaikoissa. Tai ainakin alalla, jossa itse töitä teen. En halua miehiä puolustaa, mutta ei niitä juttuja kannata liian vakavasti ottaa. Isommassa porukassa huutelijoita riittää, mutta kaksin jutellessa ollaan usein hyvinkin asiallisia. En muuten huomannutkaan kirjoittaneeni, että viihdyn työssäni. Ja ei ole tarkoitus ylpeillä, en pidä itseäni muita parempana. Sinulla on tietysti oikeus suuttua mistä haluat. Rauhaa siskoseni <3

Selviytymisstrategia tuokin. Onhan se helpompi nauraa mukana kuin yrittää puuttua asiaan ja menettää asemansa työporukassa "yhtenä jätkistä". Minun on todella vaikea kuvitella omien miespuolisten työkavereitteni, joista monen kanssa olen vuosien varrella ystävystynyt, kohtelevan minua niin kuin kerrot sinua kohdeltavan. Keskinäinen kunnioituksemme työporukassa perustuu johonkin aivan muuhun kuin seksuaalisen jännitteen ylläpitämiseen.

Puhut miehistä kuin he olisivat jotain eläimiä, jotka eivät voi itselleen mitään, ja miesvaltaisista aloista niin kuin törkyjutut nyt vain olisivat olennainen osa miesten välistä kanssakäymistä. Miesvaltaisten alojen naisvihamielinen kulttuuri ei kuitenkaan ole sillä tavalla selviö, ettei opittuja haitallisia käyttäytymismalleja ja "joukossa tyhmyys tiivistyy" -asennetta voisi muuttaa. Esimerkiksi eduskunnan työntekijöille tehdyn työtyytyväisyyskyselyn myötä syntyi vuonna 2007 kohu naistyöntekijöiden kokeman seksuaalisen häirinnän yleisyydestä, minkä seurauksena sopimattomaan käytökseen alettiin puuttua voimakkaasti. Kymmenessä vuodessa häirintä eduskunnassa on saatu loppumaan lähes kokonaan. Tämä ei olisi onnistunut, jos tuolloin kymmenen vuotta sitten naiset olisivat suhtautuneet asiaan sinun tavallasi.

Kirjoitat ristiriitaisesti: "en halua puolustaa miehiä" (teet sitä koko ajan), "ei ole tarkoitus ylpeillä, en pidä itseäni muita parempana" (viesteistäsi välittyy voimakkaasti kuva, että ajattelet olevasi parempi kuin ne, jotka loukkaantuvat sinua herkemmin) ja "ei pidä ottaa niin vakavasti" vs. "sinulla on oikeus suuttua mistä haluat" (saako siis loukkaantua vai ei?).

Eiköhän parempi tulos häirinnän kitkemissänsä - ilmeisesti sinäkään et sitä pidä suoranaisesti toivottuna - saataisi aikaan sillä, että jokainen nainen osaltaan puuttuisi ei-toivottuun käytökseen sen sijaan, että syytetään naisia huumorintajun puutteesta ja ikävästä asenteesta ja ohjataan olemaan ottamatta häirintää "vakavasti".

Oi joi miten täällä osataankin loukkaantua toisten mielipiteistä. Joillain aloilla mieskollegat käyttäytyy "asiallisesti", joillain työpaikoilla taas keskustelukulttuuri on toisenlaista. En tiedä millä aloilla te työskentelette. Naispuoleisena autonasentajana on ollut oma valinta suhtautuuko läppiin huumorilla vai yrittääkö laittaa miehet ruotuun. En koe olevani yksi jätkistä, vaikka läpän heittoon joskus osallistuisinkin. Rajat on minullakin, mikään esine en ole. Naiskalenterit on seinillä ja mulla sitten vastaavasti mieskalenteri. Ei oo äijät seksuaalisesta häirinnästä mua onneksi syyttäneet. Nyt joku aloittaa varmaan kommentoinnin, että miksi pitää olla mitään tollasia kalentereita, kun ne halventaa jne......  Hieno homma kuitenkin, että asiasta puhutaan. Ei kenenkään pitäis joutua kokemaan puristelua, lähentelyä tms. vasten tahtoaan. Mut hei, ei kaikki kommentointi oo tarkoitettu seksuaaliseksi häiriköinniksi. Joten jos ihan vähän vois löysätä sitä pipoo! 

Olen pieni ja lapsenkasvoinen, minua on luultu usein jopa 15-vuotiaaksi. Kerran olin kassalla maksamassa ruokaostoksiani, kun keski-ikäinen mies ohitti poistuessaan kassajonon ilman ostoksia. Painauduin lähemmäs kassaa, että hänellä olisi tilaa kulkea takaani ja vilkaisin taakseni, olisi ollut isommankin ihmisen tilaa mennä. Siitä huolimatta tämä tyyppi (keskivertoa pienempi mies sanoisin) tunsi tarpeelliseksi kääntyä sivuttain siten, että hänen etumuksensa painautua takapuotani vasten hänen ohittaessaan minut. Hänen kätensä vielä jätti jäähyväissivelyn.

Jäi inhottava olo.

Itse en ole kohdannut häirintää esim. työpaikoilla tai muissa virallisissa yhteyksissä. Ravintolat sen sijaan ovat tyypillisiä paikkoja tulla häirityksi. Ja nyt en todellakaan puhu siitä, että joku pyrkii juttusille tai pyytää tanssimaan tai pyrkii lähestymään ns. sivistyneellä tavalla. Nämä mainitut tilanteet ovat yleensä ok ihmisten välillä. Puhun nimenomaan tilanteista, jossa ventovieras tulee viereen istumaan tai seisomaan ja kouraisee takapuolesta, rinnoista tai jalkovälistä. Ja todellakin olen tehnyt selväksi, että homma ei vetele. OIen suuttunut, huutanut, läimäyttänyt, työntänyt pois. Aina ei sekään auta, vaan yritys saattaa jatkua. Kerran jouduin pyytämään portsarin apuun, kun varatulle paikalle, johon odotin kaveriani, tunki väkisin yksi pässi, joka kävi toistuvasti rintoihin kiinni kuin sika limppuun, vaikka raivosin ja työnsin häntä pois. Sovinismiin taipuvainen portsari ei pitänyt hommaa oikein minään ja käski ahdistelijan vaan siirtyä viereiseen pöytään metrin päähän.

Kauniilla ulkonäöllä on sekä etunsa, että haittansa, vähän kuten julkisuudella tai isolla omaisuudella.

Satunnainen ahdistelu on lopulta pieni hinta maksaa kaikista niistä hyödyistä, mitä kaunis ihminen kauneudellaan lunastaa.

Vierailija kirjoitti:

Kauniilla ulkonäöllä on sekä etunsa, että haittansa, vähän kuten julkisuudella tai isolla omaisuudella.

Satunnainen ahdistelu on lopulta pieni hinta maksaa kaikista niistä hyödyistä, mitä kaunis ihminen kauneudellaan lunastaa.

Mitä nämä hyödyt on ja miten ne on suhteessa esiteininä alkaneeseen ahdisteluun joka on muokannut minusta entistä sulkeutuneemman ja estyneemmän ihmisen mitä varmasti olisin jos olisin saanut kasvaa rauhassa?

Näitä juttuja kyllä riittää. 

-Opiskeluporukalla olimme viettämässä uuttavuotta mökillä. Menin nukkumaan yhden aikaan ja yksi minulle tuntemattomampi nuori mies tulee hivelemään minua kun luuli että olin unessa. Lopetti kyllä heti kun avasin silmät ja käskin painumaan äkkiä muualle

-Baarissa olin viettämässä ystäväni syntymäpäivää. Taakseni tulee mies, jolle ensin kohteliaasti sanoin, etten halua tanssia hänen kanssaan. Kielsin häntä lääppimästä 5-10 kertaa, koko ajan kovemmin ja kovemmin. Kouri pepusta ja jalkovälistä, lopulta kävin hakemassa portsarin

-15-vuotiaana ekaa kertaa kunnon kesätöissä. Ylemmän keskijohdon pomo sanoi kommentin kutakuinkin näin "Onhan se mukavaa kun tulee tuollaisia nättejä tiukkoja neitokaisia tännekin välillä töihin"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauniilla ulkonäöllä on sekä etunsa, että haittansa, vähän kuten julkisuudella tai isolla omaisuudella.

Satunnainen ahdistelu on lopulta pieni hinta maksaa kaikista niistä hyödyistä, mitä kaunis ihminen kauneudellaan lunastaa.

Mitä nämä hyödyt on ja miten ne on suhteessa esiteininä alkaneeseen ahdisteluun joka on muokannut minusta entistä sulkeutuneemman ja estyneemmän ihmisen mitä varmasti olisin jos olisin saanut kasvaa rauhassa?

Kaunis ihminen saa aina ja kaikkialla paremman sosiaalisen vastaanoton ja kohtelun kuin ruma ihminen. Tämä hyödyttää kaikissa arkisissa vuoruvaikutustilanteissa ja lisäksi mm. työhönotossa, seurustelusuhteissa, neuvottelutilanteissa jne.

Jos olisit ruma, niin todennäköisesti olisi sulkeutunut ja ahdistunut johtuen rumana saamastasi huonosta kohtelusta ja rumuuden aiheuttamasta itsetarkkailusta. Kiitä onneasi ettet ole ruma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauniilla ulkonäöllä on sekä etunsa, että haittansa, vähän kuten julkisuudella tai isolla omaisuudella.

Satunnainen ahdistelu on lopulta pieni hinta maksaa kaikista niistä hyödyistä, mitä kaunis ihminen kauneudellaan lunastaa.

Mitä nämä hyödyt on ja miten ne on suhteessa esiteininä alkaneeseen ahdisteluun joka on muokannut minusta entistä sulkeutuneemman ja estyneemmän ihmisen mitä varmasti olisin jos olisin saanut kasvaa rauhassa?

Kaunis ihminen saa aina ja kaikkialla paremman sosiaalisen vastaanoton ja kohtelun kuin ruma ihminen. Tämä hyödyttää kaikissa arkisissa vuoruvaikutustilanteissa ja lisäksi mm. työhönotossa, seurustelusuhteissa, neuvottelutilanteissa jne.

Jos olisit ruma, niin todennäköisesti olisi sulkeutunut ja ahdistunut johtuen rumana saamastasi huonosta kohtelusta ja rumuuden aiheuttamasta itsetarkkailusta. Kiitä onneasi ettet ole ruma.

Voisitko antaa vähän esimerkkejä näistä tilanteista? Ohis tämä on koska on jo ajat sitten todettu ettei ahdistelu liity ulkonäköön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauniilla ulkonäöllä on sekä etunsa, että haittansa, vähän kuten julkisuudella tai isolla omaisuudella.

Satunnainen ahdistelu on lopulta pieni hinta maksaa kaikista niistä hyödyistä, mitä kaunis ihminen kauneudellaan lunastaa.

Mitä nämä hyödyt on ja miten ne on suhteessa esiteininä alkaneeseen ahdisteluun joka on muokannut minusta entistä sulkeutuneemman ja estyneemmän ihmisen mitä varmasti olisin jos olisin saanut kasvaa rauhassa?

Kaunis ihminen saa aina ja kaikkialla paremman sosiaalisen vastaanoton ja kohtelun kuin ruma ihminen. Tämä hyödyttää kaikissa arkisissa vuoruvaikutustilanteissa ja lisäksi mm. työhönotossa, seurustelusuhteissa, neuvottelutilanteissa jne.

Jos olisit ruma, niin todennäköisesti olisi sulkeutunut ja ahdistunut johtuen rumana saamastasi huonosta kohtelusta ja rumuuden aiheuttamasta itsetarkkailusta. Kiitä onneasi ettet ole ruma.

Voisitko antaa vähän esimerkkejä näistä tilanteista? Ohis tämä on koska on jo ajat sitten todettu ettei ahdistelu liity ulkonäköön.

Tottakai se liittyy ulkonäköön. Ei 1:1 tietenkään, mutta liittyy todella vahvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauniilla ulkonäöllä on sekä etunsa, että haittansa, vähän kuten julkisuudella tai isolla omaisuudella.

Satunnainen ahdistelu on lopulta pieni hinta maksaa kaikista niistä hyödyistä, mitä kaunis ihminen kauneudellaan lunastaa.

Mitä nämä hyödyt on ja miten ne on suhteessa esiteininä alkaneeseen ahdisteluun joka on muokannut minusta entistä sulkeutuneemman ja estyneemmän ihmisen mitä varmasti olisin jos olisin saanut kasvaa rauhassa?

Kaunis ihminen saa aina ja kaikkialla paremman sosiaalisen vastaanoton ja kohtelun kuin ruma ihminen. Tämä hyödyttää kaikissa arkisissa vuoruvaikutustilanteissa ja lisäksi mm. työhönotossa, seurustelusuhteissa, neuvottelutilanteissa jne.

Jos olisit ruma, niin todennäköisesti olisi sulkeutunut ja ahdistunut johtuen rumana saamastasi huonosta kohtelusta ja rumuuden aiheuttamasta itsetarkkailusta. Kiitä onneasi ettet ole ruma.

Voisitko antaa vähän esimerkkejä näistä tilanteista? Ohis tämä on koska on jo ajat sitten todettu ettei ahdistelu liity ulkonäköön.

Tottakai se liittyy ulkonäköön. Ei 1:1 tietenkään, mutta liittyy todella vahvasti.

Lue nyt vaikka alkuun ketju johon kommentoit. Sitten voit vaikka miettiä noita sosiaalisia tilanteita sen kautta kun moni on tänne kertonut muuttaneensa omaa käytöstään ja pukeutumaan ahdistelun takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauniilla ulkonäöllä on sekä etunsa, että haittansa, vähän kuten julkisuudella tai isolla omaisuudella.

Satunnainen ahdistelu on lopulta pieni hinta maksaa kaikista niistä hyödyistä, mitä kaunis ihminen kauneudellaan lunastaa.

Mitä nämä hyödyt on ja miten ne on suhteessa esiteininä alkaneeseen ahdisteluun joka on muokannut minusta entistä sulkeutuneemman ja estyneemmän ihmisen mitä varmasti olisin jos olisin saanut kasvaa rauhassa?

Kaunis ihminen saa aina ja kaikkialla paremman sosiaalisen vastaanoton ja kohtelun kuin ruma ihminen. Tämä hyödyttää kaikissa arkisissa vuoruvaikutustilanteissa ja lisäksi mm. työhönotossa, seurustelusuhteissa, neuvottelutilanteissa jne.

Jos olisit ruma, niin todennäköisesti olisi sulkeutunut ja ahdistunut johtuen rumana saamastasi huonosta kohtelusta ja rumuuden aiheuttamasta itsetarkkailusta. Kiitä onneasi ettet ole ruma.

Voisitko antaa vähän esimerkkejä näistä tilanteista? Ohis tämä on koska on jo ajat sitten todettu ettei ahdistelu liity ulkonäköön.

Tottakai se liittyy ulkonäköön. Ei 1:1 tietenkään, mutta liittyy todella vahvasti.

Lue nyt vaikka alkuun ketju johon kommentoit. Sitten voit vaikka miettiä noita sosiaalisia tilanteita sen kautta kun moni on tänne kertonut muuttaneensa omaa käytöstään ja pukeutumaan ahdistelun takia.

Juuri näin. Ahdistelu liittyy ulkonäköön mistä hyvänä esimerkkinä ketjuun vastanneista osa on muuttanut pukeutumistaan. Hienosti olet ymmärtänyt asian tolan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesvaltaisella alalla työskentelen, olen työskennellyt aina. Yleisintä on takapuolelle läpsäisy, pikkutuhmien puhuminen ja ulkonäön kommentointi. Aika rivoa tekstiä saa päivittäin kuunnella, mutta siihen on tottunut eikä noista jutuista tule vedettyä hernettä nenään :D. Kommentteihin "Voiko sulle maksaa luonnossa", "Tuutko vähän aikaisemmin töihin, että ehitään tekemään jotain kivaa" jne en todellakaan suhtaudu vakavasti. Pikkujouluissa en mielellään käy, kun niissä lähentely tuppaa menemään yli. Nuorempana olin yllättynyt kuinka moni naimisissa oleva mies teki iskuyrityksiä ja avautui tunteistaan. Ei noilla mitään sen vakavampia aikeita ollut kuin pukille pääsy ;). Samaiset miehet olivat työristeilyillä vikittelemässä heti vieraita naisia ja aika usein näyttivät siinä onnistuvan. Kerran työkaveri on lukinnut minut autoon kanssaan ja kohteli minua omaisuutenaan vastusteluistani huolimatta. Vaihdoin tapauksen jälkeen työpaikkaa. Valitettavasti samainen mies vainosi minua vielä kymmenisen vuotta. Minulla on työtovereina myös monia kunnollisia miehiä. Sen olen kuitenkin oppinut, että kenenkään miehen kanssa en enää liiaksi ystävysty. En ole vielä kohdannut miestä, joka pystyisi olemaan vain ystävä.  Oman mieheni luotan olevan kunnollinen enkä itsekään hänen luottamustaan koskaan pettäisi. Mielestäni on aika häilyvä raja siinä mikä on seksuaalista häirintää ja mikä taas ei. Ei kaikki naisetkaan mitään puhtaita pulmusia ole. Tuntuu, että naisilta sallitaan paljon ronskimpaa käytöstä kuin miehiltä. 

Sinuahan kohdellaan kuin jotain halpaa horoa ja vielä ylpeilet asialla. Kiva, että viihdyt työssäsi, mutta se, että ei pidä jatkuvaa pepulle läpsimistä ja rivojen ehdotusten kuuntelua minään, ei kyllä kuulosta ihan täysipäiseltä.

Kerrot kuitenkin, ettet käy mielelläsi pikkujouluissa ja että olet kerran vaihtanut työpaikkaa ahdistelun vuoksi. Sinullakin on siis rajasi asian suhteen. Se, että jonkun toisen raja menee toisessa kohtaa, on mielestäsi "herneen nenään vetämistä".

Pahoittelut, että pahoitin mielesi. Toki minullakin rajat on enkä väittänyt esim läpsimisestä pitäväni ja sen tuon myös ilmi. Mutta kysymys oli millaista häirintää työssä kokee ja minäpä kerroin.. Rivo kielenkäyttö on tosi tavallista miesvaltaisissa työpaikoissa. Tai ainakin alalla, jossa itse töitä teen. En halua miehiä puolustaa, mutta ei niitä juttuja kannata liian vakavasti ottaa. Isommassa porukassa huutelijoita riittää, mutta kaksin jutellessa ollaan usein hyvinkin asiallisia. En muuten huomannutkaan kirjoittaneeni, että viihdyn työssäni. Ja ei ole tarkoitus ylpeillä, en pidä itseäni muita parempana. Sinulla on tietysti oikeus suuttua mistä haluat. Rauhaa siskoseni <3

Selviytymisstrategia tuokin. Onhan se helpompi nauraa mukana kuin yrittää puuttua asiaan ja menettää asemansa työporukassa "yhtenä jätkistä". Minun on todella vaikea kuvitella omien miespuolisten työkavereitteni, joista monen kanssa olen vuosien varrella ystävystynyt, kohtelevan minua niin kuin kerrot sinua kohdeltavan. Keskinäinen kunnioituksemme työporukassa perustuu johonkin aivan muuhun kuin seksuaalisen jännitteen ylläpitämiseen.

Puhut miehistä kuin he olisivat jotain eläimiä, jotka eivät voi itselleen mitään, ja miesvaltaisista aloista niin kuin törkyjutut nyt vain olisivat olennainen osa miesten välistä kanssakäymistä. Miesvaltaisten alojen naisvihamielinen kulttuuri ei kuitenkaan ole sillä tavalla selviö, ettei opittuja haitallisia käyttäytymismalleja ja "joukossa tyhmyys tiivistyy" -asennetta voisi muuttaa. Esimerkiksi eduskunnan työntekijöille tehdyn työtyytyväisyyskyselyn myötä syntyi vuonna 2007 kohu naistyöntekijöiden kokeman seksuaalisen häirinnän yleisyydestä, minkä seurauksena sopimattomaan käytökseen alettiin puuttua voimakkaasti. Kymmenessä vuodessa häirintä eduskunnassa on saatu loppumaan lähes kokonaan. Tämä ei olisi onnistunut, jos tuolloin kymmenen vuotta sitten naiset olisivat suhtautuneet asiaan sinun tavallasi.

Kirjoitat ristiriitaisesti: "en halua puolustaa miehiä" (teet sitä koko ajan), "ei ole tarkoitus ylpeillä, en pidä itseäni muita parempana" (viesteistäsi välittyy voimakkaasti kuva, että ajattelet olevasi parempi kuin ne, jotka loukkaantuvat sinua herkemmin) ja "ei pidä ottaa niin vakavasti" vs. "sinulla on oikeus suuttua mistä haluat" (saako siis loukkaantua vai ei?).

Eiköhän parempi tulos häirinnän kitkemissänsä - ilmeisesti sinäkään et sitä pidä suoranaisesti toivottuna - saataisi aikaan sillä, että jokainen nainen osaltaan puuttuisi ei-toivottuun käytökseen sen sijaan, että syytetään naisia huumorintajun puutteesta ja ikävästä asenteesta ja ohjataan olemaan ottamatta häirintää "vakavasti".

Oi joi miten täällä osataankin loukkaantua toisten mielipiteistä. Joillain aloilla mieskollegat käyttäytyy "asiallisesti", joillain työpaikoilla taas keskustelukulttuuri on toisenlaista. En tiedä millä aloilla te työskentelette. Naispuoleisena autonasentajana on ollut oma valinta suhtautuuko läppiin huumorilla vai yrittääkö laittaa miehet ruotuun. En koe olevani yksi jätkistä, vaikka läpän heittoon joskus osallistuisinkin. Rajat on minullakin, mikään esine en ole. Naiskalenterit on seinillä ja mulla sitten vastaavasti mieskalenteri. Ei oo äijät seksuaalisesta häirinnästä mua onneksi syyttäneet. Nyt joku aloittaa varmaan kommentoinnin, että miksi pitää olla mitään tollasia kalentereita, kun ne halventaa jne......  Hieno homma kuitenkin, että asiasta puhutaan. Ei kenenkään pitäis joutua kokemaan puristelua, lähentelyä tms. vasten tahtoaan. Mut hei, ei kaikki kommentointi oo tarkoitettu seksuaaliseksi häiriköinniksi. Joten jos ihan vähän vois löysätä sitä pipoo! 

Hyvä ajatus! Tai hei, mulla ois vielä parempi! Mitä jos minä saisin olla ihan rauhassa ilman vastuuta pipon mahdollisesta kireydestä, ja ne kommentoijat vois vaan jättää kommentoimatta, niin kenenkään ei tarvitsisi miettiä että ylittikö se nyt rajat tai oliko se pipo liian kireällä. Toisin sanoen, jos sälytetään se vastuu takaisin sille kommentoijalle pitää huoli siitä, ettei toimisi niin, ettei toimintaa voisi edes käsittää seksuaaliseksi häiriköinniksi. Sen sijaan että minun kohteena ei tarvitsisi miettiä kuinka paljon paskaa mun tarvitsee sietää. Kiitti hei!

Netissä saan joskus ällöttäviä kommentteja. Yksi mieshenkilö on ihastunut minuun ja häneltä alkoi tulla sellaisia kommentteja, että lopulta estin koko hyypiön. Minun ei tarvinut kuin laittaa kuva jostain puistosta, niin sellaiseenkin hän kommentoi jotain tyyliin "haluaisitko kanssani tuonne....". Sama henkilö seurasi Instagramissa vain alastonmalleja ja pehmopornoa ja tykkäsi vain kyseisistä kuvista ja pienen stalkkaamisen perusteella näytti lähettävän ällökommentteja muillekin. Joskus mietin, että raskaaksi tuleminen olisi mahdollista pelkästään hänen puhelintaan koskemalla. Kaikista naurettavinta oli, että kerran kun torjuin hänen yrityksensä, hän lähetti minulle kuvan jostain noista pehmopornonaisistaan saatteena teksti "tässä on jumalatar". Voi s**** mikä tapaus tuokin oli. Vieläkin ällöttää.