Lue keskustelun säännöt.
En ole kai koskaan kokenut seksuaalista häirintää. Muita?
17.10.2017 |
En muista, että kukaan olisi koskaan lääppinyt baarissa, näytellyt sukupuolielimiään, ehdotellut sopimattomia. Olen 25-vuotias nainen, ihan nätti, olen aina ollut hoikka, eli ulkonäöstä asia ei voi olla kiinni. En osaa yhtään samaistua näihin naisiin, jotka kertovat, miten aina ja kaikkialla miehet käyttäytyvät sopimattomasti.
En kyseenalaista heidän sanomisiaan. Mietin vain, miksi minä olen välttynyt kaikelta tuollaiselta? Enkö vain osaa tunnistaa häirintää (vaikka kai sen nyt tajuaisi, jos joku kourisi takapuoltani?) vai mistä on kyse?
Kommentit (135)
Minä. Olen opiskellut ja ollut työssä miesvaltaisella alalla, kuppikoko G eikä muutenkaan ole ulkomuoto suojannut. Ehkä se on myös vähän tulkinnanvaraista, kun en ole kokenut vitsailua häirintänä vaan huumorina ja antanut sanoista takaisin samalla mitalla.
Kun nyt oikein tarkkaan mietin, niin olihan se muuan serkkupoika, joka kähmi minua alle kymmenvuotiaana, ja varttuneempi herra, joka haluaisi pussailla humalassa. Muistelepa sinäkin vielä vähän tarkemmin, ap. Voi olla, että joku satunnainen takamuksen taputtelu on päässyt unohtumaan, kun on ollut tärkeämpääkin muistettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häirintää saa oman kokemuksen mukaan vähän ujot ja alistuvat, koska ne ei kantele/ muodosta uhkaa näille ahdistelijoille. Nämähän onkin niin urheita kavereita, että lauman heikoin pitää valita kiusattavaksi, jotta pärjää. Eli olette liian itsevarmoja.
Minä olen itse 21-vuotias, ja elämäni aikana olen tainnut kokea seksuaalista häirintää vain kahdesti. Ensimmäinen kerta oli alakoulussa, kun eräs luokkani poika yritti kuvata minun ja kavereideni takapuolia, ja toinen kerta oli aikuisiällä, kun kadulla joku tuntematon mies (todennäköisesti kännissä), kysyi, että annanko pillua. Mitään tuon vakavampaa en ole kohdannut. Luulen, että se johtuu siitä, että viihdyn niin paljon kotona, ei kukaan tule tänne neljän seinän sisälle minua häiritsemään.
Mulla taas on tosi ristiriitaiset tunteet, kun hävettää ja ihmetyttää miksi oon itse joutunut niin niin monesti ahdistelluksi ja samalla tiedostostan ettei se minun häpeäni ole.
Sanallista ahdistelua ja kähmimistä on tapahtunut joka ikinen vuosi elämästäni ikähaarukalla 11-26. Viimeiset pari vuotta oon ollut raskaana ja lähinnä kotona sairastelevan taaperon kanssa, niin oon säästynyt näiltä. Samalla tavalla voisin kuvailla itseäni kuin aloittaja, lisäyksenä ehkä se että olin jo esimurrosikäisenä pitkä ja ikäisekseni naisellinen.
Ajattelin että näiden kokemusten määrän täytyy liittyä siihen että ulkonäköni vastaa yleistä kauneusihannetta, ts. olen lähes kaikkien mielestä kaunis. Mutta jos ap:n kokemus on tuo, niin täytynee kyseenalaistaa tämä teoriani. En ole koskaan bailannut hulluna tai pukeutunut erityisen seksikkäästi - ei niin että sillä olisi mitään merkitystä miten nainen pukeutuu, se ei oikeuta ahdistelua... Nämä mun kokemukseni ovat tapahtuneet pääosin kouluissa ala-asteelta yliopistoon, julkisissa liikennevälineissä ja esim. uimarannalla. Miksi tulee sellainen olo että tää on jotenkin mun vika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olette onnekkaita!
Ei se varmaan ihan pelkästä onnesta ole kiinni.
Millään nimittävällä tekijällä ei ole yhteyttä siihen, tuleeko ahdistelluksi vai ei. Olkaa onnellisia, ettette ole joutuneet kokemaan sitä.
Se ei ikinä ole kohteena olevan vika, muistakaa se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olette onnekkaita!
Joo just.
Kokeilkaa elää miesten housuissa. Miehet suorastaan odottavat että joku ahdistelisi edes joskus.
Kyllä se ääni muuttuisi äkkiä teilläkin kellossa.
Mä oon kokenut, mutta olen aina käskenyt lopettamaan tai lähtenyt tilanteesta.
Mun kaunis kaveri kertoi kokevansa paljon lähentelyitä. Mutta sitten selvisi myös, ettei hän kehtaa kieltää miehiä siis sanoa EI tiukasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadulla huutelua ja asiatonta kommentointia oli teini-iästä kolmekymppiseksi. Lapsena näin itsensäpaljastelijoita. Näitä monet eivät edes miellä ahdisteluksi vaan normaaliksi osaksi naisen elämää. Ja ne, joille näin ei ole tapahtunut, kuvittelevat että ovat niin itsevarmoja tms. Höpö höpö. Onneksi olen säästynyt häirinnältä työelämässä. Olen ihan itsevarmoilta kavereilta kuullut karuja tarinoita.
No ei mua ole ikinä koskettu tms. fyysistä. Ja olen just se ujo ja huonosti itseään puolustava. Ikää on pian nelkyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette onnekkaita!
Joo just.
Kokeilkaa elää miesten housuissa. Miehet suorastaan odottavat että joku ahdistelisi edes joskus.
Kyllä se ääni muuttuisi äkkiä teilläkin kellossa.
Ihminen on siitä valuvikainen olento, että se kaipaa aina jotain muuta kuin mitä hänellä on.
Alkuun miehenä olisi varmasti ihan mukavaa juuri tuonkin vuoksi ettei tarvitsisi miettiä missään mitään ahdistelijoita tai ylipäätään omaa olemustaan. Mutta myönnän kyllä senkin, että en minä sellaista tavallisen miehen elämää koko ikääni varmasti jaksaisi. Tarkoitan huomiotta jäämistä ynnä muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette onnekkaita!
Joo just.
Kokeilkaa elää miesten housuissa. Miehet suorastaan odottavat että joku ahdistelisi edes joskus.
Kyllä se ääni muuttuisi äkkiä teilläkin kellossa.
Minä olen kuule ihan pelkästään helpottunut kun olen jo sen ikäinen, että ei enää huudella ja kommentoida rintoja tms. Ällöttävää se on eikä mitään muuta. Moni tyttö joutuu elämään jo 11-vuotiaasta sen kanssa, että tuntemattomat miehet pyrkivät iholle kaupungilla ja arvioivat vartaloa. Miten luulet tämän vaikuttavan? Hyi hele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse nuorena kaverini kanssa kulkiessa huomasin, että kaverini oli oikea ahdistelumagneetti. Olimme hyvin samanlaisia ulkonäöllisesti ja vaatetus melkein identtinen. Joku siinä oli, että samassa tilanteessa hän joutui pahemmin kohdelluksi kuin minä itse.
En missään nimessä sano että oma vika. Mutta tekijöillä on joku seulontasysteemi.
Minä olen 53 ja en myöskään muista, että olisin kokenut seksuaalista häirintää. Ja nuorena olin jopa ihan kauniskin. Mutta ei minua ole kukaan lääppinyt, eikä kähminyt, eikä huudellut perään.
Ja nuorena varsinkin kuljin paljon miesporukassa. Miehet oli hyviä kavereita ja kuljettiin kapakoissa. Kerran yhden miespuolisen kaverin veli tuli kysymään, että lähtisinkö hänenkin matkaan, kun kuljen hänen veljen kanssa. Se varmaan on ollut se ainoa kerta, jota voi joksikin ahdisteluksi sanoa. Typerä känniääliö, joka luuli, että olen hänen veljensä pano. No kaverini pisti veljeään turpaan kuulemma kotona, kun suuttui niin minun puolesta.
Mutta muuta en ole koskaan kokenut.
Siis miten voi joku itsensäpaljastelija olla naisille niin iso ongelma? Ei ne kimppuun käy vaan saavat kiksejä juuri siitä, että muut näkevät heidät alasti/touhuissaan.
Itse satuin näkemään kun kypsempi, känninen naapurinrouva juoksi alasti rappukäytävässä ukkonsa perään. Voin sanoa että näky ei ollut kaunis. Mutten minä siitä kovin järkyttynytkään.
Ei minuakaan ole ikinä ahdisteltu. Normaalipainoinen, pitkähiuksinen, ihan nätti nainen olen aina ollut. Käynyt paljon baareissa yksinkin, sekä opiskellut että työskennellyt ikäni miesvaltaisella alalla. En osaa ollenkaan samaistua noihin ahdistelukokemuksiin, kuulostaa ihan eri planeetalta olevilta kokemuksilta. Ehkä tässäkin se vähemmistö pitää eniten ääntä?
Niin, mitäpä tuohon pystyy sanomaan, ap. Hieno juttu ettet ole, kaikki eivät ole yhtä onnekaita. Itse en ole erityisen herkkä, työskentelen miesvaltaisella alalla, eikä minua ahdista äijien jutut. Silti olen useamman kerran ollut ahdistelun kohteena - sellaisen joka minusta ON ahdistavaa. Lääppimistä lähinnä, mutta myös suoranaista ehdottelua.
Olen ihan nätti, mutta ei perussyy ahdisteluun ole kohteen ulkonäkö. Vika on ahdistelijassa.
Ihan sama juttu täälläkin. Olen 30v ja työskennellyt useissa eri yrityksissä. Ja en koskaan kokenut häirintää. Olen hoikka ja mielestäni ihan kivannäköinen.