Lue keskustelun säännöt.
En ole kai koskaan kokenut seksuaalista häirintää. Muita?
17.10.2017 |
En muista, että kukaan olisi koskaan lääppinyt baarissa, näytellyt sukupuolielimiään, ehdotellut sopimattomia. Olen 25-vuotias nainen, ihan nätti, olen aina ollut hoikka, eli ulkonäöstä asia ei voi olla kiinni. En osaa yhtään samaistua näihin naisiin, jotka kertovat, miten aina ja kaikkialla miehet käyttäytyvät sopimattomasti.
En kyseenalaista heidän sanomisiaan. Mietin vain, miksi minä olen välttynyt kaikelta tuollaiselta? Enkö vain osaa tunnistaa häirintää (vaikka kai sen nyt tajuaisi, jos joku kourisi takapuoltani?) vai mistä on kyse?
Kommentit (135)
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen 28v, hoikka, pitkähiuksinen, kauniiksi kehuttu useammalta taholta. En ole ikinä koskaan missään kokenut seksuaalista häirintää, en Suomessa enkä ulkomailla. Olen tosin aika itsevarman oloinen, kävelen usein korkokengissä, mutta en mitenkään epävarmasti ja anteeksipyytelevästi sipsuttaen, vaan ylväästi ja "arvoni tuntevasti". Ehkä tämän takia kukaan ei uskalla ahdistella.
En vaan voi tajuta niitä naisia, jolla omien sanojensa mukaan on mieslaumat kimpussa ahdistelemassa ja lääppimässä jatkuvasti. Ihan kuin me elettäisiin jossain ihan eri maailmoissa tai jotain. En vaan pysty samaistumaan heidän tilanteeseensa mitenkään.
Et tietenkään voi ymmärtää.
Mutta tuo sana " kokoajan" kertoi sinun asenteestasi. Olet ihminen jonka maailmankuva on sellainen, että mitään mikä ei sinun elämässäsi ole tapahtunut ei ole olemassakaan. Se on minusta tyhmä asenne, mutta aika yleinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoista, tähänhän on tullut tosi paljon vastauksia.
En syyllistä uhreja, tietenkään. Olen miesvaltaisella alalla itsekin ja olen kohdannut vähättelevää käytöstä, mutta en seksuaalista häirintää. Olen yrittänyt miettiä tilanteita, joissa minua olisi häiritty, mutta en muista. Kuljin nuorempana aika paljon baareissa jne, mutta ei silloinkaan ollut mitään.
Pidän tätä sinänsä mielenkiintoisena ilmiönä, että jotkut joutuvat uhreiksi toistuvasti, toiset taas eivät juuri koskaan, kuten tästäkin ketjusta näkyy. Mitään selviä merkkejä ei kuitenkaan näytä olevan, miksi kokemukset jakautuvat näin.
Ap
Kuulun myös niihin, joiden on vaikea uskoa, että on naisia, jotka eivät ole koskaan kokeneet seksuaalista häirintää. Niin yleistä se on. Hyvä tietysti, jos kaikkia ei häiritä, toivottavasti häirintä loppuu kaikkien kohdalla. Mietin sitäkin, että onko häirintä nykyisin yleisesti ottaen harvinaisempaa kuin silloin, kun itse olin nuori (olen nyt vähän päälle nelikymppinen). Toivottavasti on. Itse olen ajatellut, että ikä suojaa. Nuoria, kokemattomia tyttöjä on helpompi häiriköidä, vanhempi osaa puolustautua paremmin. Mutta toivottavasti häirintä omalla kohdallani on vähentynyt iän karttumisen lisäksi myös siitä syystä, että se olisi nykyään yleisesti ottaen harvinaisempaa, kun asia tiedostetaan paremmin.
Jonkun verran tässä ketjussa on puhuttu siitä, miten häirintä kuten kiusaaminenkin on jossain määrin subjektiivista. Kuitenkin on paljon sellaista toimintaa, jossa ei ole mitään epäselvää siitä, että kyse on häirinnästä. Jos joku täysin vieras mies yllättäen kadulla puristelee rinnoista/takapuolesta/kourii haaroista, niin sitä ei voi puolustella mitenkään. Mielestäni myös seksin ostoyritykset ovat vain ja yksinomaan häirintää. Näitä tapahtui useita kertoja ihan keskellä päivää Helsingin keskustassa liikkuessani, kun olin nuori. Enkä todellakaan näyttänyt siltä, että olisin siellä maailman vanhinta ammattia harjoittamassa.
Mä olen 20v ja noin vuosi sitten käydessäni hyvin aktiivisesti baareissa ja juhlimassa ei mennyt kuukauttakaan kokematta seksuaalista häirintää. Persettäni on kourittu ja läpsitty ja tanssilattialla minua on tartuttu takaapäin täysin yllättäin ja lupaa kysymättä - useimmiten niin, etten ole ennen tapahtunutta edes nähnyt tekijän kasvoja.
Huorittelua ja saako pillua -huuteluita sain osakseni jo alaikäisenä. Tulipa kerran joku kolmekymppinen mies "kysymään tietä" minulta ja kaveriltani (16v & 14v) puistossa illalla ja siinä niitä näitä juttelemaan jäätyään veti samalla kasuaalisti kalunsa housuistaan ja ryhtyi vemputtamaan sitä suoraan edessämme niin kuin siinä ei olisi mitään ihmeellistä.
Viimeisin tapahtui 1,5kk sitten baarin puolityhjässä narikassa, missä seisoin vastakkain poikaystäväni kanssa jutellen. Näin, että joku tuntematon mies kyttäsi narikkajonosta, joten KATSOIN HÄNTÄ SILMIIN KAHDESTI TÄYSIN PERUSNAAMALLA, jonka tyyppi ilmeisesti tulkitsi joksikin kutsuksi - tämä kuvotus käveli pokkana jonosta päästyään ohitsemme läpsäyttäen kädellään oikein kuuluvasti pakaraani. Mitä helvettiä? Poikaystäväni lähti tämän perään mutta lurjuspa pakeni tanssilattian ihmispaljouteen.
Suurin minuun kohdistunut seksuaalinen häirintä lienee se, kun kaverini hoito oli hiippaillut aamuyön pimeinä tunteina sänkyyni ja yrittänyt tunkea sormensa minuun nukkuessani. Tyyppi oli vaikuttanut ihan sivistyneeltä herrasmieheltä ja oli - ironista kyllä - ammatiltaan lakimies. Kaikkein räikeintä tosin oli se, että kaverini mielestä mitään laitonta ei tapahtunut. Ei olla kavereita enää.
En osaa sanoa mistä johtuu, että toiset kokevat seksuaalista häirintää suunnilleen koko ikänsä jatkuvasti ja toiset eivät koskaan. Yritän näillä tarinoillani osoittaa, että kyse ei ainakaan ole mistään herkkyydestä - eiköhän jokaisen mielestä kaikki kertomani ole selkeää häirintää eikä mitään huumorilla otettavaa pikku flirttiä. Luultavasti sekin välittyy etten ole millään tavalla tukenut tekijöiden toimintaa ja useimmiten tilanne on tullut täysin "puskista", ei tosin sillä, että se oikeuttaisi seksuaalista härintää millään tavalla. Seksuaalisen häirinnän vähättelystä on päästävä eroon. Surullisinta on, että sitä tekevät useimmiten uhreiksi joutuvat naiset itsekin.
Minä muistan selkeästi tapausta:
Ollessani 13 v, bussissa käytävän toisella puolella istui mies ja runkkasi samalla kun katsoi minua.
Ollessani 19 v, työpaikalla oli eräs 30-35 v mies. Olin itse vain pari viikkoa. En muista mitä puhui, mutta muistan häiriintyneeni ja pahasti.
Sitten 30 v oli eräs lähi-idän suurlähettiläs, joka teki suoria ehdotuksia aviomieheni ollessa viiden metron päässä.
Minusta nämä häirinnät liittyvät nuoruuteen, siiheen siis ettei osaa puolustautua. Nykyään hallitsen jo katseen, joka voi tappaa, tai osaan sivaltaa niin paljon takaisin, että minusta tulee se häiritsijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista, tähänhän on tullut tosi paljon vastauksia.
En syyllistä uhreja, tietenkään. Olen miesvaltaisella alalla itsekin ja olen kohdannut vähättelevää käytöstä, mutta en seksuaalista häirintää. Olen yrittänyt miettiä tilanteita, joissa minua olisi häiritty, mutta en muista. Kuljin nuorempana aika paljon baareissa jne, mutta ei silloinkaan ollut mitään.
Pidän tätä sinänsä mielenkiintoisena ilmiönä, että jotkut joutuvat uhreiksi toistuvasti, toiset taas eivät juuri koskaan, kuten tästäkin ketjusta näkyy. Mitään selviä merkkejä ei kuitenkaan näytä olevan, miksi kokemukset jakautuvat näin.
Ap
Se nyt vain johtuu siitä, että jotkut ovat niin susirumia, ettei niiden perään miehet viitsi katsoa. Sellaiset kakksoneloslankut esimerkiksi saa olla aina rauhassa. Hieman kauniimpi ja muodokkaampi nainen saa miehet villiksi. Värittömät hiirenhännät ei kyllä kiinnosta ketään miestä
Eikö tässäkin ketjussa ole jo moneen kertaan todettu, ettei ahdistelu liity ulkonäköön mitenkään eikä se ole millään tavalla normaalia kiinnostuksenosoitusta? Siinä on kyse valta-aseman väärinkäytöstä esim. case autokoulunopettaja tai puolustuskyvyttömän/vaarattoman uhrin ahdistelemisesta (tyypillisesti nuoret tytöt). Kohde valikoituu sen mukaan, että tekijä arvelee voivansa toteuttaa tekonsa ilman seuraamuksia. Kuka tahansa nainen voi näillä edellytyksillä joutua kohteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette onnekkaita!
Joo just.
Kokeilkaa elää miesten housuissa. Miehet suorastaan odottavat että joku ahdistelisi edes joskus.
Kyllä se ääni muuttuisi äkkiä teilläkin kellossa.
Just joo.
Jos saisit samanlaisia ahdistelukokemuksia kuin minä (olen mies) veikkaisin, ettet odottaisi.
Kaikki ahdistelijani ovat olleet äitini ikäpolveen kuuluvia, hävyttömiä, rääväsuisia naisia. Takapuolen puristelu, hävyttömyyksien kysely tai kännisen 60-vuotiaan, reilusti ylipainoisen, alkoholia hyvin runsaasti käyttävän täti-ihmisen kuolainen yllätyspusu ei kyllä oikein riemastuttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä osa tuntuu sekoittavan flirttailun ja normaalin läpänheiton ahdisteluun.
Varsin ne jotka eivät ole joutuneet ahdistelun kohteeksi tuntuvat ajattelevan, että ahdustelusta valittavat naiset ovat vaan liian herkkiä ja kuvittelevat kaiken ahdisteluksi.
Työskentelen itse miesvaltaisella ja olen asunut miesten kanssa kämppiksinäkin. Ei minua niissä ympyröissä kukaan ole ahdistellut. Vitsiä on kyllä heitetty, välillä rankkaakin, ja halailtu on. Ne ovat ok.
Normaali flirttikin tuttujen tai tuntemattomien kanssa on kivaa. Parhaimmillaan siitä saa hyvän mielen pitkäksi aikaa.
Sellaiset "vittu mitkä tissit" -huutelut tuntuvat ikävällä mutta ovat vain jotain hölmöjen huuteluita.
Jotkut kommentit voivat olla kiivojakin. Kerran joku tuntematon mies sanoi ohi kävellessään "sä näytät hyvältä". Se oli kiva kommentti ja siitä tulee vieläkin hyvälle mielelle aina kun sen sattuu muistamaan.
Se oli kuitenkin aika ärsyttää kun kerran baarissa yksi vanha mies kysyi hintaa ja alkoi riehumaan ja tönimään minua kun en ollut kaupan. Se ei ollut kivaa. Se oli ahdistelua.
Sekään ei ollut kivaa kun vieras mies alkoi halailemaan ja lämpimään hississä eikä päästä sieltä pois. Se on ahdistelua.
Tämä tapahtui yliopiston opiskelija-asuntolan hississä iltapäivällä viiden aikaan.
Sekään ei ole kivaa kun vieras mies aggressiivisesti alkoi vaatimaan kadulla yhteystietoja ja lähti seuraamaan. Näitä on sattunut muutaman kerran. Yksi seurasi melkein puoli tuntia ja jankutti "missä asut, anna sun numero". Sekin oli ahdistelua.
Se tapahtui keskisuuren kaupungin ydinkeskustassa lounasaikaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuulun myös niihin, joiden on vaikea uskoa, että on naisia, jotka eivät ole koskaan kokeneet seksuaalista häirintää. Niin yleistä se on.
No, minun on taas vaikea uskoa että on naisia, jotka kokevat sitä noin paljon. HYVIN vaikea uskoa että se on "niin yleistä". Mutta en silti ala kyseenalaistamaan muiden kokemuksia, se ei tunnu kivalta, eihän? Kertokaa toki omista kokemuksistanne, mutta LOPETTAKAA se muiden kokemusten vähättely.
Ps. ikää mulla on 38v, että olisi tässä ollut vuosia aikaa kokemuksille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ymmärsin vasta vuosikausia myöhemmin joutuneeni kokemaan nuorempana seksuaalista häirintää. Tapahtuneet asiat ahdistivat ja tuntuivat pahalta, mutta en silti jotenkin osannut yhdistää niitä tuohon, niin idioottimaiselta kuin se kuulostaakin. Kyse oli humalaisen, minuun nähden auktoriteettiasemassa olevan miehen vastenmieliset ja erittäin graafiset ehdotukset, lähentely ja suuttuminen kun en lämmennyt hänen fantasioillensa. Pahinta oli se, että oli erittäin vaikea päästä pois tilanteesta ja kieltäytyä ilman, että olisi sotkenut muuta elämää loukkaamalla tuota miestä. Tai no, eihän se onnistunutkaan kun mies veti herneet nenään, vaikka tiesi minun olevan onnellisesti kihloissa.
Voitte uskoa tai olla uskomatta. Mutta oikeasti minun jalkoväliin ei ole kukaan koskaan työnnellyt käsiään, eikä läpsinyt perseelle, eikä puristellut tisseistä. Ei ole kysytty seksiä, eikä tarjottu rahaa. Ei ikinä ole kukaan heiluttanut munaa edessäni, eikä huudellut perään, että hyvä perse. Ei ole sedät tulleet peittoni alle kähmimään, ei bussipysäkillä uduttamaan käsiä housujeni liitingistä sisään.
Ja olen kulkenut Suomessa liftillä nuorena paljon ja kävin muutaman interreil-reissun ja sielläkin olen kyllä rauhassa saanut olla.
Joten minä kyllä uskon, että on naisia, joita ei ole koskaan ahdisteltu seksuaalisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen 28v, hoikka, pitkähiuksinen, kauniiksi kehuttu useammalta taholta. En ole ikinä koskaan missään kokenut seksuaalista häirintää, en Suomessa enkä ulkomailla. Olen tosin aika itsevarman oloinen, kävelen usein korkokengissä, mutta en mitenkään epävarmasti ja anteeksipyytelevästi sipsuttaen, vaan ylväästi ja "arvoni tuntevasti". Ehkä tämän takia kukaan ei uskalla ahdistella.
En vaan voi tajuta niitä naisia, jolla omien sanojensa mukaan on mieslaumat kimpussa ahdistelemassa ja lääppimässä jatkuvasti. Ihan kuin me elettäisiin jossain ihan eri maailmoissa tai jotain. En vaan pysty samaistumaan heidän tilanteeseensa mitenkään.
Tämä on oikein tyypillinen ahdisteluiden våheksymis-kommennti.
Kommentoija kokee olevansa niin täydellinen ettei kukaan pysty häntä ahdistelemaan. Se täydellisyys paistaa niin kauas ettei kukaan uskalla edes yrittää.
Vain jotkut avuttomat vässykät kokevat ahdistelua.
Omassa Tuttavapiirissä ahdistelua ovat kokeneet monenlaiset naiset. Myös ne vahvat ja vihaisen näköiset jotka osaavat antaa takaisin eivätkä häkelly ihan helpolla.
Yksi tällainen vahva nainen itki joskus sitä kuinka työkaveri oli suudellut häntä firman bileissä. Silloin ei ollut pystynyt vetämään miestä ympäri korvia vaikka oli itsestään sellaisen kuvan antanut että hän kyllä antaisi miehen köniin ihan kunnolla. Ja muillekin oli tämmöisiä neuvoja jakanut jos joku valitti tulleensa ahdisteluksi.
Tämä nainen oli vain romahtanut lattialle itkemään.
Hän oli tapahtumahetkellä viisikymppinen ja aina oli kuvitellut että vain heikkoja nössyköitä ahdistellaan ja että se on niiden nössyköiden oma vika kun eivät osaa pitää puoliaan.
En ymmärrä miksi joillakin on suuri tarve korostaa ettei heitä ole koskaan ahdisteltu. Miten se auttaa heitä, joita on? Nämä #notme-päivitykset paljastavat paljon kirjoittajan tilannetajusta ja empatiakyvystä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olen nätti eikä ulkomuoto ole suojannut." Häirintä ei ole mikään ulkonäkökysymys. Minä en ole nätti, mutta lääpitty on silti, baarissa ja sukujuhlissa. Enopuoleni oli lääppijä. Olen usein ajatellut, missähän asemassa tyttäret ovat näiden häiriköiden perheissä.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi joillakin on suuri tarve korostaa ettei heitä ole koskaan ahdisteltu. Miten se auttaa heitä, joita on? Nämä #notme-päivitykset paljastavat paljon kirjoittajan tilannetajusta ja empatiakyvystä...
Valittavat vielä että heidän kokemuksensa mitätöidään.
Mikä kokemus? Se ettei mitään ole tapahtunut vaan kaikki on ollut hyvin?
Vähän sama kuin joku tsunamin välttänyt alkaisi valittamaan että hänen kokemustaan vähätellään kun tukea tarjotaan niille tsunamin uhreille. Ja alkaisi vielä selittämään kuinka hän osasi toimia niin oikein että siksi selvisi koko katastrofista kuivin jaloin ja ilman mitään ongelmia.
Miehenä olen aina toivonut ahdistelua ja sopimattomia ehdotuksia naisilta mutta koskaan ei ole tällaisia tullut.
En ole mitenkään erityisen kaunis, mutta olen asunut aina Helsingissä, työskennellyt leffa-alalla ja bilettänyt paljon. Vähän väliä joku tuppaa ahdistelemaan, vaikka olen oppinut todellakin naurahtamaan ja sanomaan, ei käy. Kerran olen joutunut uhkaamaan jopa oikeustoimilla!
Pahin ahdistelijani on ollut ystäväni isäpuoli. Aina perseessä kiinni. T. Keski-ikäinen vyötärölihava harmaa hiirulainen
Enpä ole juuri ahdistelua kokenut. Uskon sen johtuvan siitä, että en ärsyynny helposti. On minuakin toki suudeltu ja lääpitty ilman, että itse olen tehnyt aloitetta tai ollut edes kiinnostunut seksistä lääppijän kanssa, mutta kontaktilaji-ihmisenä en ole oikeasti osannut hätääntyä vaan olen joka kerta ottanut huumorilla. Paitsi kerran piti huutaa ihan täysillä ja samalla vielä painia, kun mies oli niin kännissä tai muuten sekaisin, että viesti ei meinannut mennä perille. Mutta eipä tuostakaan traumoja jäänyt. Olen kai aina tuntenut olleeni kuitenkin tilanteen herra/rouva.
Häh, miksi jengi perustelee osallistumattomuuttaan sillä, ettei ole jäänyt traumoja? Eihän mullekaan mitään traumoja ole jäänyt, vaikka nuorena ahdistelu oli jatkuvaa. Jotkut tilanteet on olleet ahdistavia, jotkut vituttavia, hotkut naurettavia. Joskus oon pistänyt kunnolla vastaan, sanallisesti tai fyysisesti, joskus olen ollut niin häkeltynyt etten oo saanut sanaa suusta. Jotkut saman tyyppiset jutut oon ottanut epäonnistuneina iskuyrityksinä, huonoina läppinä tai vanhojen patujen horinoina, mutta en mä niitä laskekaan seksuaaliseksi ahdisteluksi.
Ei ton #metoo -kampanjan pointti oo mikään säälipisteiden kerääminen, vaan tehdä näkyväksi kuinka älyttömän yleistä se on, että naisia/ihmisiä ahdistellaan seksuaalisuuden varjolla.
T. Sama joka kirjoitti ketjun alussa tulleensa ahdistelluksi jokaisena ikävuonnaan 11 täytettyään