Lue keskustelun säännöt.
Siivosin juuri muutamia lehtiä pois eteisen lattialta, ja muistin miten äiti aina huusi minulle tullessaan töistä jos oli vastaavaa sotkua
15.10.2017 |
Eli siivosin eteisen lattialle kertynyttä lehti- ja mainospaperiroskaa ja ilahduin nähdessäni, miten lattia siistiytyy. Ajattelin, että miten kivan näköistä tuleekaan heti, kun vähän raivaa. Sitten mä muistin samassa sen, miten aina tai ainakin aika usein, kun äiti tuli töistä, hän alkoi huutaa mulle jostain vastaavasta roskasta lattialla. Kerran ahdistusta aiheuttivat sakset, jotka olivat unohtuneet minulta lattialle.
Ymmärrän nyt, että äitikin varmaan olisi ilahtunut, jos tullessaan töistä kotiin siellä olisi näyttänyt sille, ettei siellä asu lapsia. Mutta minusta on hieman epäreilua aloittaa hirveää raivaria ja minun syyttämistäni hänen loukkaajakseen, jos on hankkinut lapsia, koska silloinhan kotona EI NÄYTÄ SILTÄ, ettei sinulla ole lapsia. Ei, vaikka ois kyse teineistä.
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Siis urvelo penska jättää sakset lattialle, paperit ympäriinsä ja haukkuu äitinsä kusimulkuksi, kun asiasta huomautti. Joo, tässä on vikaa päässä sillä lapsella.
En haukkunut silloin, läskipää. Nyt, koska äiti sanoi huolimattomuutta ilkeydeksi, ja mulla on mennyt tosi kauan tajuta, ettei se ole niin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oootteko muka itse ärsyttäneet äitiänne tahallanne? Miksi? Eikö äitinne ärsyttänyt teitä muuten tarpeeksi? :D
apMorjens, kun ensin uhriutuu, sitten haukkuu muut ja asettuu muiden yläpuolelle. Ehkä kuule kannattaa miettiä, tuliko huonompi geenisarja ihan äidistä riippumatta.
Sekopäinen? Luulen, että ehta kusipää, joka keksii sille tekosyynsä.
Mies, jota ei kutsuta lätkään, koska.
En todellakaan ole uhriutunut, enkä hauku, vaan kerron, mikä ei ollut oikein, enkä ole muiden yläpuolella. Geeneillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että tulee kohdeluksi väärin, vaan siihen teagoiminen johtuu oikeudentunnosta. Kusipää voin olla niille, joista huolimattomuus oikeuttaa väkivaltaisiin tekoihin.
ap
Ehkä kannattaa mennä elämässään eteenpäin? Mitä enemmän vatvot ja myllyät vanhoissa asioissa sitä tiukemman otteen menneisyys ottaa kiinni. Äidillesi voit kertoo miltä sen käytös tuntui tai kirjoita paperille miltä on tuntunut ja näytät kirjeen äidillesi.
Mulla oli samoja tunteita omaa äitiäni kohtaan että tuntui epäreilulle huudettiin ilman mitään syytä, mutta olen unohtanut äidin huudot ja haukkumiset koska en näe siinä mitään arvostettavaa miksi kaivelen ikäviä muistoja äidistäni. Ei meillä nytkään ole hyvät välit mutta silti arvostan äitiäni ihmisenä, vaikka sanoi ikävästi ja tehnyt väärin se on kuitenkin äitini.
Sunkin pitää päästää katkeruudesta irti, että voit keskittyy itseesi ja elämääsi paremmin. Kerro äidillesi ikävät muistot ja jaat tunteita äidillesi. Me emme olla sun äitejä jotka voivat sinuu parantaa, mutta kannataa omalle äidille jakaa tunteet näin itsekin olen tehnyt ja selvinnyt.
Miksi te jotkut kiusaatte tätä aloittajaa, ilm. äitihullua? Ei näitä ketjuja ole pakko kenenkään avata. Ja on hänellä monia samanlaisia kokemuksia kuin esim. minulla, vaikka itse olenkin päässyt omasta mutsilta peritystä narsismistani eroon, toisin kuin tämä henkilö. Ei nämä ole helppoja asioita, miksi kiusaatte mt-ongelmaista?
Vierailija kirjoitti:
Miksi te jotkut kiusaatte tätä aloittajaa, ilm. äitihullua? Ei näitä ketjuja ole pakko kenenkään avata. Ja on hänellä monia samanlaisia kokemuksia kuin esim. minulla, vaikka itse olenkin päässyt omasta mutsilta peritystä narsismistani eroon, toisin kuin tämä henkilö. Ei nämä ole helppoja asioita, miksi kiusaatte mt-ongelmaista?
Munkin mielestä tässä ei ole mitään hauskaa että kiusataan toista. Toisella on huonot oltavat jo muutenkin että ei se ärsyttäminen tunnu auttavan vaa pahentuvan. Miettikää te jotka olisitte ap:n asemassa onko kivaa että teidän kustannuksella pilkataan ja piikitellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttusi muuttuvat yhä oudommiksi ja pakkomielteisimmiksi. Oletkohan menossa psykoosiin?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaa mennä elämässään eteenpäin? Mitä enemmän vatvot ja myllyät vanhoissa asioissa sitä tiukemman otteen menneisyys ottaa kiinni. Äidillesi voit kertoo miltä sen käytös tuntui tai kirjoita paperille miltä on tuntunut ja näytät kirjeen äidillesi.
Mulla oli samoja tunteita omaa äitiäni kohtaan että tuntui epäreilulle huudettiin ilman mitään syytä, mutta olen unohtanut äidin huudot ja haukkumiset koska en näe siinä mitään arvostettavaa miksi kaivelen ikäviä muistoja äidistäni. Ei meillä nytkään ole hyvät välit mutta silti arvostan äitiäni ihmisenä, vaikka sanoi ikävästi ja tehnyt väärin se on kuitenkin äitini.
Sunkin pitää päästää katkeruudesta irti, että voit keskittyy itseesi ja elämääsi paremmin. Kerro äidillesi ikävät muistot ja jaat tunteita äidillesi. Me emme olla sun äitejä jotka voivat sinuu parantaa, mutta kannataa omalle äidille jakaa tunteet näin itsekin olen tehnyt ja selvinnyt.
Joo mä menen eteenpäin, mutta mulla ei ole taustalla "vain huutoa" sitäkään mitenkään vähättelemättä, vaan jostain syystä se ilkeäksi syyttäminen vahingoitti minua pahemmin kuin vain, että se oli ikävää.
Se vääristi kuvani itsestäni ja jokuhan voisi sanoa, että miten niin jos kerran tajuan, että se vääristi, että enkö sitten tiedä mikä olen oikeasti, mutta en vain tiedä. Sen tiedon olisi pitänyt saada kehittyä lapsuudessa.
Mutta koitan päästä irti katkeruudesta ja olen iloinen kun minusta asiani nyt kyllä edistyvätkin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaa mennä elämässään eteenpäin? Mitä enemmän vatvot ja myllyät vanhoissa asioissa sitä tiukemman otteen menneisyys ottaa kiinni. Äidillesi voit kertoo miltä sen käytös tuntui tai kirjoita paperille miltä on tuntunut ja näytät kirjeen äidillesi.
Mulla oli samoja tunteita omaa äitiäni kohtaan että tuntui epäreilulle huudettiin ilman mitään syytä, mutta olen unohtanut äidin huudot ja haukkumiset koska en näe siinä mitään arvostettavaa miksi kaivelen ikäviä muistoja äidistäni. Ei meillä nytkään ole hyvät välit mutta silti arvostan äitiäni ihmisenä, vaikka sanoi ikävästi ja tehnyt väärin se on kuitenkin äitini.
Sunkin pitää päästää katkeruudesta irti, että voit keskittyy itseesi ja elämääsi paremmin. Kerro äidillesi ikävät muistot ja jaat tunteita äidillesi. Me emme olla sun äitejä jotka voivat sinuu parantaa, mutta kannataa omalle äidille jakaa tunteet näin itsekin olen tehnyt ja selvinnyt.
Joo mä menen eteenpäin, mutta mulla ei ole taustalla "vain huutoa" sitäkään mitenkään vähättelemättä, vaan jostain syystä se ilkeäksi syyttäminen vahingoitti minua pahemmin kuin vain, että se oli ikävää.
Se vääristi kuvani itsestäni ja jokuhan voisi sanoa, että miten niin jos kerran tajuan, että se vääristi, että enkö sitten tiedä mikä olen oikeasti, mutta en vain tiedä. Sen tiedon olisi pitänyt saada kehittyä lapsuudessa.
Mutta koitan päästä irti katkeruudesta ja olen iloinen kun minusta asiani nyt kyllä edistyvätkin.
ap
Osaan ymmärtää miltä tuntuu. Toivon vaa sulle kaikkee hyvää ja sä vielä löydät itsesi väärien luulojen seasta. Ei ole myöhäistä kasvattaa minäkuvaa ja itsetuntoa 🙂
Voi kamalaa. Tää ap on täsmälleen samanlainen jankkaaja kuin yks mun läheinen, joka sairastaa skitsofreniaa.
Tuli ihan ahdistunut olo!