Siivosin juuri muutamia lehtiä pois eteisen lattialta, ja muistin miten äiti aina huusi minulle tullessaan töistä jos oli vastaavaa sotkua
Eli siivosin eteisen lattialle kertynyttä lehti- ja mainospaperiroskaa ja ilahduin nähdessäni, miten lattia siistiytyy. Ajattelin, että miten kivan näköistä tuleekaan heti, kun vähän raivaa. Sitten mä muistin samassa sen, miten aina tai ainakin aika usein, kun äiti tuli töistä, hän alkoi huutaa mulle jostain vastaavasta roskasta lattialla. Kerran ahdistusta aiheuttivat sakset, jotka olivat unohtuneet minulta lattialle.
Ymmärrän nyt, että äitikin varmaan olisi ilahtunut, jos tullessaan töistä kotiin siellä olisi näyttänyt sille, ettei siellä asu lapsia. Mutta minusta on hieman epäreilua aloittaa hirveää raivaria ja minun syyttämistäni hänen loukkaajakseen, jos on hankkinut lapsia, koska silloinhan kotona EI NÄYTÄ SILTÄ, ettei sinulla ole lapsia. Ei, vaikka ois kyse teineistä.
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on jännä koti, jos sinne eteiseen ihan itsekseen kertyy lehtiä ja mainosroskaa. Meillä muilla ne postiluukusta solahtaneet paperit siirretään samantien paperinkeräyskassiin tms. eikä jätetä viikoiksi lojumaan lattialle. Äitisi oli oikeassa, sinusta ei ole mihinkään.
Taitaa olla kuin töllössä näytettyjen hamstraajien kämpät. Äitihullu raapustelee näitä vihaviestejään roskapussien käryssä.
Menikö,vähän jauhot suuhun, kun tämä yksi täällä fantasioi jostain puseron silppuamisesta, ellei hänelleKIN järjestellä kotona mukavat oltavat! Mahtaa koko perhe vaan odottaa, että saa järjestellä noin mukavalle mammalle hyvää oloa!
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus mietin, että äitisi oli pyhimys, kun jaksoi kanssasi. Sakset unohtuivat lattialle - siis mitä ihmettä.
Pidätkö tätä saksien lattialle unohtumista pahana?
apEn pidä sitä pahana, vaan pidän sitä välinpitämättömyytenä ja suorastaan kiusantekona. Mitä ihmettä siellä lattialla on leikattu ja miksi sakset "unohtuivat"?
Pidätkö tosiaan? Etkö todellakaan osaa ajatella yhtään tuon miten mä sen nyt sanoisin...nätimmin? Että...ehkä siinä ei ollut mitenkään tarkoitus olla ilkeä juuri sinulle?
apEi, en osaa ajatella nätimmin. Koti on yhteinen, siellä jokainen siivoaa omat sotkunsa ja huolehtii siitä, että muillakin on mukava olla. Lattialle ei jätetä saksia, puukkoja, koiranpaskaa tai likaisia alushousuja, koska tervepäinen ihminen osaa ottaa huomioon muutkin. Toisaalta jos äitisi olisi ajatellut samoin kuin sinä, niin hän olisi voinut ottaa ne sakset ja leikellä lempivaatteesi palasiksi vain siksi, että niin voi tehdä. Miksi turhaa ajatella muita, kun voi tavallasi ajatella vain itseään?
Eli et osaa kunnioittaa toisia, kun et osaa ajatella nätimmin. Huh, kanssasi on varmasti todella ahdistavaa asua.
ap
Yrittäkää olla lapsillenne reiluja. Eli suhtautuminen vastaa teon vakavuutta. Muuten kasvatatte lapsenne epätasapainoiseksi ihmiseksi. Tässä on taas kerran todiste siitä.
Tämä on tärkeä aihe, miettikää, jos tuo paitojen silppuamista mielessään oikeuttava ei koskaan opi ja ymmärrä, että se on väärin?
ap
Vierailija kirjoitti:
Tämä on tärkeä aihe, miettikää, jos tuo paitojen silppuamista mielessään oikeuttava ei koskaan opi ja ymmärrä, että se on väärin?
ap
Ja miltähän tuntuu olla hänen lapsensa... ei aitoa rakkautta, ei hyväksyntää muulle kuin jos miellytit äitiä... koska lapset kyllä tietää, että äiti onkin vihollinen, ellen tottele.
ap
Silppuri ei kehtaa sanoa vastaan :D
ap
Näistä sun jutuistasi tulee mieleen eräs joensuulainen mt-eläkeläinen. Pakkomielteet ja raivo alkaa olla samaa luokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Näistä sun jutuistasi tulee mieleen eräs joensuulainen mt-eläkeläinen. Pakkomielteet ja raivo alkaa olla samaa luokkaa.
Voisit nyt edes sälistä kommentoida tuota silppuamisfantasoijaa... ettei ois ihan niin puolueellista.
ap
Vierailija kirjoitti:
Näistä sun jutuistasi tulee mieleen eräs joensuulainen mt-eläkeläinen. Pakkomielteet ja raivo alkaa olla samaa luokkaa.
Näithän, että mä olin oikeassa. Muut mammat täällä on vähintään yhtä sekoja kuin mä itse. Mutta myöntääkö he sen? Eiii. Hakeeko he apua siihen? Eeei. Uskooko he olevansa todella hyviä ja arvokkaita kasvattajia, ja oikeassa? Kyllä.
Ymmärrän, ettei hänen ole ehkä "tarvinnut" silputa kenenkään puseroa, mutta että ei osaa suhteuttaa sitä niihin saksiin lattialla on... aika mielenkiintoista.
ap
Ja miltähän tuntuu olla hänen lapsensa... ei aitoa rakkautta, ei hyväksyntää muulle kuin jos miellytit äitiä... koska lapset kyllä tietää, että äiti onkin vihollinen, ellen tottele.
Ja joillain lapsilla ei ole äitiä lainkaan. Ei rakkautta tai hyväksyntää koskaan. Äiti raivostuu kaikesta. Nämäkin lapset tietää kyllä mikä äiti on. Ja nyt on onneksi kokonaan poissa
Vierailija kirjoitti:
Ja miltähän tuntuu olla hänen lapsensa... ei aitoa rakkautta, ei hyväksyntää muulle kuin jos miellytit äitiä... koska lapset kyllä tietää, että äiti onkin vihollinen, ellen tottele.
Ja joillain lapsilla ei ole äitiä lainkaan. Ei rakkautta tai hyväksyntää koskaan. Äiti raivostuu kaikesta. Nämäkin lapset tietää kyllä mikä äiti on. Ja nyt on onneksi kokonaan poissa
No en kyllä todellakaan ole mutta usko sinä niin jos se sinua helpottaa.
ap
Ja siis aika töykeää väittää omiin luuloihisi perustuen, että mä oisin toiminut ikinä niin, että äidilläni ois ollut mun takiani hankalaa. Se, jos hänellä oli, johtui ihan siitä, että hän oli paskin lastenkasvattaja maailmassa, joka ei osannut edes sitä tehdä selväksi, mitä lapselta odottaa ja mitä lapselta haluaa. Kaikki, mitä hän teki selväksi oli se, että hän vihaa mua ja haluaa mulle pelkkää pahaa eli kaataa kaiken pahan olonsa mun niskaan.
ap
Miten joidenkin ihmisten mielestä kaikki liittyy heihin ja varsinkin on aina heitä vastaan?
Niinpä. Tätä ihmettelen näissä Äitihullun jankkauksissa
Eikö toi nyt oo vähän niinkuin negatiivista vainoharhaa, että siellä se lapseni kotona nyt varmaan kehittelee jotain paskaa millä pahoittaa mun mielen, kun mä astun kotiovesta sisään....huuuuu..... Ja täten mulla on oikeus syyttää sitä ilkeäksi!
Tässä syy miksei eräs äitihullu jaksa edes kahta tuntia yksin olla lastensa kanssa. Koskaan
Koska en mä tajua, jos on hankkinut lapsia, ja sitten se kiukuttaa itseä, että lapselta jää sotkua ympäriinsä, niin eikö siinä ois peiliin katsomisen paikka? Että enkö osaa kasvattaa kun ne tavarat ei siirry, onko mulla pipo liian kireällä, kun aina pitää syyttää muita vai mitä.
Tässä taas esimerkki äitihullun suhtautumisesta omiin lapsiinsa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne e-pillerit oli siihen aikaan sitä, että tekivät akat tuollaisiksi raivopäiksi. Ei ollut hellämielisiä äidit siihen aikaan.
Mihin mun äiti ois niitä tarvinnut, sinkkumutsi kun oli!
ap
Ihan kuten sinä. Selibaatissa lopun ikää
Nämä kaikki viestisi ovat kuin parodiaa omasta käytöksestäsi lapsiasi kohtaan. Paitsi että olet pahempi
Vierailija kirjoitti:
Miten joidenkin ihmisten mielestä kaikki liittyy heihin ja varsinkin on aina heitä vastaan?
Niinpä. Tätä ihmettelen näissä Äitihullun jankkauksissa
No siis niinpä! Mun äiti oli ihan hirveä siinä, miten minä ja ISÄKIN, josta äiti ITSE halusi ottaa eroon olimme häntä vastaan sillen pinnan alla. Suoraan ei sitä sanonut, mutta tulihan se nyt täysin selväksi, ettemme me olleet luottamisen arvoisia. Se on ollut ihan kauhea ympäristö kasvaa, koska miten sä vakuutat ihmisen syyttömyydestäsi, jolle sä olet syyllinen hänen omien vainoharhojensa tähden?! Ja siis aivan hirveää pakkoasua kenenkään kanssa, jolle sä olet joku epäluotettava paska. Ja sitten tämä ihminen vielä HYVEELLISESTI kuvittelee olevansa SE OIKEASSA OLEVA, jota muut kohtelee ilkeästi. Niiiin ei vittu.
Tiedän kantavani taakkaa tästä ja tulevani samanlaisena vastaan, mutta siis se ei ole mikään ihme, kun sellainen sekopää sekoittaa ilman että kuiaan oikoo vieressä, kuka tässä ajatteli mitäkin. Koitan toipua ja saada tähän hulluuteen apua terapiasta. Vihaan moista vainoharhaisuutta. En oikeasti halua uskoa siihen pätkääkään. Siitä ei seuraa kellekään mitään hyvää.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on tärkeä aihe, miettikää, jos tuo paitojen silppuamista mielessään oikeuttava ei koskaan opi ja ymmärrä, että se on väärin?
apJa miltähän tuntuu olla hänen lapsensa... ei aitoa rakkautta, ei hyväksyntää muulle kuin jos miellytit äitiä... koska lapset kyllä tietää, että äiti onkin vihollinen, ellen tottele.
ap
Aha. Ensin sotket kämpän ja jätät sakset lattialle ja kun äitisi huomauttaa niistä, niin ryhdyt kirkumaan, että en tottele? Mitä hemmetin äidin miellyttämistä on normaali elämä, jossa teini siivoaa omat sotkunsa?
Ja vielä tää koominen "huolehtii siitä, että siellä on muillaKIN mukava olla". Ai, aivan kuin mulla ois ollut ihan helvetin mukava olla tuollaisen kusipään tyttärenä. Tai aivan kuin äiti ITSE ois mitenkään huolehtinut siitä, että MULLA oli siellä mukava olla tuollaisen saatanan paskan huutajan kanssa. Mä osaan kyllä ajatella muita, mutta SÄ ET, jos olet valmis vihoissasi silppuamaan muiden paitoja siitä hyvästä, että nämä eivät saa sinusta edes selkoa.
ap