Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mies ei suostu kihloihin

Vierailija
15.10.2017 |

Ollaan oltu yhdessä 2 v 2 kk ja asuttu yhdessä yli vuosi. Vakuuttaa rakastavansa ja sanoo olevansa sitoutunut. Lasten hankkimisestakin ollaan puhuttu alustavasti. Kihloihin ei kuitenkaan halua vaan pitää sitä turhana. Mies ei ymmärrä, että nainen haluaa sormuksenkin :(

Kommentit (62)

Vierailija
61/62 |
27.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa naimisiin, niin avoliittoon suostuminen ei mitenkään edistä tätä tavoitetta. Monille avoliitto on ok ja he eivät enempää halua. Mutta jos itse haaveilee naimisiinmenosta, niin avoliiton kautta tulee antaneeksi miehelle kaikki miehen kannalta kiinnostavat avioliiton edut (seksiä, siivousta, ruuanlaittoa, edullisemmat asumiskustannukset), saamatta itse kuitenkaan takaisin mitään lupausta sitoutumisesta. 

Miksi mies suostuisi naimisiin, kun on saanut itselleen jo niin hyvän diilin avoliiton muodossa? Hänellä on jo saavutetut edut, ei hän avioliiton myötä saa mitään lisää, mutta joutuu antamaan enemmän (sen sitoutumisen) saamatta mitään vastineeksi. 

 

Näinhän se karusti sanottuna menee. Ei tietenkään tietoisesti vaan alitajuisesti. 

Tolkun nainen joka haluaa avioon ei muuta avoliittoon ennen kuin kihlasormus eli lupaus avioliitosta on jo käsillä. 

Vierailija
62/62 |
28.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

"Kun erosin ex-vaimostani, niin ajattelin että ei ikinä enää naimisiin. Tapasin naisystäväni muutamaa vuotta myöhemmin, ja asiasta keskustellessamme totesin hänellekin että yhdet häät riittävät minulle, ja että sormus ei tuonut onnellisuutta. Ja että naimisiinmentyä kaikki muuttui huonommaksi. Siitäpäs meni naisystävän suu mutruun ja tippa silmään. Olinpas niin sokeasti omaa oikeata mieltäni, että en ottanut huomioon sellaisia seikkoja kuten että naiseni ei ole ollut koskaan naimisissa, meidän suhteemme on ainutlaatuinen, eikä verrattavissa mitenkään entiseen suhteeseeni. Olin tyhmä silloin kun menin ex-vaimoni kanssa naimisiin, en nyt, kun menen rakastamani aikuisen naisen kanssa naimisiin. Sitä ei olisi kannattanut tehdä silloin nuorena, vaan skipata, niin olisin ehkä ollut loppuelämäni vain yhden kanssa naimisissa.

Tavallaan siis siirsin kaiken ikävän kokemukseni kattamaan koko elämääni, ja tein ex-vaimosta aivan turhaan sellaisen henkilön joka muka oli ainoa joka naimisiinmenon kanssani oli "ansainnut". Naisystävä auttoi näkemään että meillä on meidän oma suhde, ja existä viis, että voimme tehdä omat päätöksemme huolimatta siitä miten on käynyt joskus vuosia sitten jonkun toisen kanssa. 

M36 Toista kertaa naimisissa, 2. kerralla intiimit pikkuhäät"

Toisessa ketjussa tällä palstalla miehen näkemystä. Olen samaa mieltä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla