Mistä löysit miehesi, sinä yli 30-vuotiaana pariutunut?

Netistä treffipalstalta löysin mieheni. Hän on introvertti pelaaja kuten minä ja lapsi. Jos olisi pitänyt baariin lähteä niin löytämättä olisi jäänyt.

Profiilissa sanoin pitäväni elokuvista ja peleistä, niin varmaan hän siksi oli huomannut minut. Mutta kyllä minä lähetin ensimmäisen viestin, hän ei rohjennut.

Up

Tapasin oman mieheni 30-vuotiaana, hän on muutaman vuoden vanhempi. Työpaikalla.

Mies oli eronnut pitkästä suhteesta, ei naimisissa olleet, vuotta aiemmin. Yksi lapsi. Minulla oli ollut kaksi muutaman vuoden suhdetta ja silloin olin ollut pari vuotta sinkkuna.

Nyt yhdessä 9 vuotta, ikää 40v ja kaksi yhteistä lasta, päiväkoti-ikäisiä, bonuksena teini joka asuu meidän kanssamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin vakuuttaa, ettei löydy. Yritin etsiä Helsingistä ja pk-seudulta kaksi vuotta sitten kun olin 32 vuotias mutta pelkkiä hukkapaloja ja alkoholiongelmaisia tuli vastaan.

Et sinä sisko hyvä tarvitse miestä mihinkään. Ainakaan sellaista, jollaisen voisit löytää vapaasta yli 30 vuotiaasta miehestä.

Helsingistä minäkin olen yrittänyt löytää, mutta toivottomalle tuntuu. Olen kokeillut useampia deittisovelluksia jne. Kaikki päihdeongelmat yms on minulle totaalinen nou nou.

Tuntuu että koko elämäni on jotenkin epäonnistunut, kun en ole onnistunut parisuhdetta ja sitä yhtä lasta saamaan tähän ikään mennessä, olen 32. Suren todella paljon sitä että joudun kaikissa elämän käänteissä olemaan aina yksin, ei ole ketään jonka kanssa myöskään sitä harmaata arkea jakaa. Myös lapsettomuus surettaa todella paljon, ja tämä tuntuu olevan vähän tabu, aivan kuin meillä parisuhteettomilla ei olisi oikeus surra lapsettomuutta, kun ei ole koskaan edes saanut yrittää suunnitelmallista lasten hankkimista.

Ymmärrän sinua. Oma tyttäreni on kolmikymppinen eikä ole löytänyt kumppania. Se surettaa meitä vanhempia ja häntä itseään. Emme puhu hänen kanssaan asiasta, koska tiedämme sen olevan hänelle arka asia. Asiat ovat muuten hyvin mutta se kumppani puuttuu. Elämästä puuttuu paljon kun ei ole sitä toista rinnalla jakamassa iloja ja surujakin. Ihmisten elämä on kuitenkin niin parisuhdekeskeistä. Ja sattuu ne ystävien hääkutsut ja kummipyynnöt.

Tyttärellä on ollut joitain lyhyehköjä suhteita mutta yksi paljastui juurikin päihdeongelmaiseksi ja toinen asui solussa kavereiden kanssa ja totuus oli että asui kimpassa on-off-tyttöystävän kanssa.

Kaikkea hyvää sinulle!

Tuttava/kaveripiirin perusteella kuntosalilta tai ryhmäliikunnasta, työväenopiston tai avoimen yliopiston kursseilta.

Netistä. Ei tykännyt viettää aikaa ravintoloissa, kuten en minäkään. Onneksi on netti!

Vierailija kirjoitti:

Pitääkin aloittaa joogaaminen ja pyöriä rautatieasemalla tämän keskustelun perusteella. Myös jonnekin kielikurssille voisi mennä.

Helsingin rautatieasemalla pyöriminen käy nykyään kielikurssista.

Vierailija kirjoitti:

Löysin hyvän miehen kavereiden kautta, satuttiin samoihin ympyröihin. Miehellä on 2 kouluikäistä lasta avioliitostaan. Jos kysyt oikeasti niin typerää asiaa, että mistä löytää lapsettoman, ja elämäänsä ennen sinun löytymistä elämättömän miehen, niin vastaus on että et mistään. Kaikilla yli 30-vuotiaila on menneisyys. Kukaan ei ole säästänyt poikuuttaan sinulle, sori nyt vain.

Minä olen säästellyt poikuuttani. En vain oikein käy missään, missä olisi mahdollista lähestyä muita sinkkuja. Joku varmaan ihmettelee, että miksi tuo on tuollainen ikisinkku.

En ole ujo ja juttelen työkavereiden yms kanssa kyllä. Tai siinä mielessä ujohko, että aika selkeät merkit pitäisi tulla vihreästä valosta, että uskaltaisin kysyä esim. treffeille.

Olen varmaan myös vähän kranttu naisten suhteen. Akateemisena, hyvätuloisena uramiehenä on aika vaikea hyväksyä naista, joka on lähtöisin aivan erilaisista piireistä.

Varmasti tulisi ennen pitkää kränää. Toki kaunis amisnainenkin tietenkin menisi.

M38

Tämä keskustelu on aloitettu 14.10.2017.

Olen tavannut nykyisen puolisoni somessa seuraavana päivänä ja olemme yhdessä edelleen. Ihan tavallisia me olemme. Toki kumpikaan ei alkujaankaan toivonut perheenlisäystä ja emme ole naimisissa. Hän on kuitenkin elämänkumppanini ja arki on edelleen keveämpää hänen kanssaan. Ketjun aloituspäivä on kuitenkin hauska sattuma, ja nykyisin olemme tosiaan 40+.

Tanssipaikalta. Myöhemmin selvisi, että olimme myös samassa firmassa töissä. Olin silloin 33 ja hän vähän vanhempi. Nyt jo aikuiset lapset.

Tinderistä. =) Laskin ikähaarukkaa reippaasti itseäni nuorempiin ja tärppäsi alle viikossa kultakimpale joka on ollut vierellä jo 5 vuotta. <3

""mies joka ei ole eronnut, karannut tai muutaman lehtolapsen isä."

Siis mies ei saa olla yli 30-vuotiaana eronnut? Edes avoliitosta? No, kiksinsä kullakin. 

Deittisovelluksesta. Mut jos tällaisia tarvitsee kysyä niin ei varmaan itse ole niin kova saalis että vientiä välttämättä olisi. 

Typerä ja mustavalkoinen aloitus. Vika on melko varmasti aloittajassa.

Löysin tinderistä. Ja todella hyvän miehen löysinkin. Tosin siitä on melkein kymmenen vuotta aikaa niin sielläkin on tainnut meno muuttua..

Kyllä löytyy. Mutta mitähän mahtaisin saada vastineeksi ja oliskohan minulle luvassa sitten parempaa vai huonompaa elämää? Kun kyse ei ole parisuhteen muodostamisessa aina ja automaattisesti siitä että mitä nainen haluaa tai vaatii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kelpaa alle 100k mutta yli 40k tienaava niin ainakin insinööritoimistot ovat täynnä 25-40v naisettomia miehiä.

Omaa työpaikkaa kun mietin niin ei taida kellään junnuista olla naista.

 

Minua ei kiinnosta raha. Ja olisin varmasti itse pienipalkkaisena liian köyhä noille miehille, olen tottunut tyytymään varsin vähään. Kuulostaa todella ikävälle se tälläkin palstalla usein toistunut kuvio, että saman perheen sisällä on useampaa eri elintasoa...

 

Ikävämpää se on jos molemmat ovat köyhiä surkimuksia. Köyhän naisen kannattaa aina valita vähintään keskituloinen mies ja jos nainen on kaunis niin silloin tietenkin hyvätuloinen mies. Muu on tyhmyyttä.

Kaunis hyvätuloinen nainen ei tilastollisesti ota miestä.