Miesystäväni kostaa minulle asioita, joissa on kokenut tulleensa väärin kohdelluksi

Hyi olkoon miksi olet hänen kanssaan? 

Kostajat ei ole parisuhdekelvollisia.

Aika moni mies tekee tuota, älyttömän lapsellisesta. Ja miehet pystyy olla hiljaa ja pitää asiaa sisällään vaikka kuinka kauan, kunnes käyttävät sitä sinua vastaan

Miehet on erilaisia kuin naiset. Kuunnelkaa toisianne

Kokemuksesta voin sanoa, että sinua alkaa aikaa myöten nyppimään yhä enemmän tuollainen käytös. Ei oikeasti rakastava ihminen tee noin vaan keskustelee asioista, joihin toivoo parannusta ja ymmärtää vahingossa tokaissut sanat tai teot. Pikkuhiljaa joudut varomaan käytöstäsi, ettet joudu koston uhriksi. Itse lähdin suhteesta ennemmin aikaisin kuin liian myöhään. Lisänä myös se, että saattaa nyrkki heilua jossain vaiheessa noin alkukantaisella ihmisellä.

Tämä, jonka jätin teki sitä kaikille, esim. sukumökillä ravas ympäri mökkiä vaikka kuinka kauan. Kysyin syytä siihen, kuulemma siskon lapsi kulkee lattioilla, jotka kuluu lapsen toimesta, joten hän kuluttaa kans. Voiko typerämpää olla!!!

Narsisti. Ei katso sukupuolta. Juokse.

Vierailija kirjoitti:

Narsisti. Ei katso sukupuolta. Juokse.

Siis millä perusteella narsisti? Eihän ap kertonut kuin että mies kostaa

Kostonkierre on hyvä saada pysäytettyä. Se onnistuu eroamalla.

Narsismidiagnoosi nyt on vähän ennenaikainen, mutta kyllä persoonallisuushäiriöihin usein kuuluu nimenomaan kostonhalu. Kostot voi käydä todella julmiksi, kun polttoaineena on traumoja ja täysin ymmärtämättä jääviä häpeän ym. tunteita. Olen joutunut tuollaisen kohteeksi, ja oli kamalaa. - eri

Onpa vittumainen luonne. En olisi missään tekemisissä moisen kanssa. Mietipä hyväksyisitkö noin tarkoituksen haluista ilkeyttä ystäviltäni?

Vierailija kirjoitti:

Onpa vittumainen luonne. En olisi missään tekemisissä moisen kanssa. Mietipä hyväksyisitkö noin tarkoituksen haluista ilkeyttä ystäviltäni?

hakuista ilkeyttä ystäviltäsi*

Eiköhän kostokin ole jossain määrin ihan tavallinen tunne, vaikka kaikki av-mammat väittävät,e tteivät koskana siihen syyllisty

Vierailija kirjoitti:

Narsismidiagnoosi nyt on vähän ennenaikainen, mutta kyllä persoonallisuushäiriöihin usein kuuluu nimenomaan kostonhalu. Kostot voi käydä todella julmiksi, kun polttoaineena on traumoja ja täysin ymmärtämättä jääviä häpeän ym. tunteita. Olen joutunut tuollaisen kohteeksi, ja oli kamalaa. - eri

Höpö höpö.

On tuhoontuomittu.

En oikeastaan tiedä yhtäkään ihmistä, joka ei kostaisi kusipäistä käytöstä.

No oletko toiminut huonosti? Sovitellut tekojasi? Ollut pahoillasi?

Ootpa kultakimpaleen löytänyt. Tai sitten et vaan pyydä kunnolla anteeksi. Siis kunnolla. Siis ylimitoitetusti, kalliin lahjan, kyyneleiden ja lupausten kera. Ja lupausten on paras olla luokkaa "olen nöyrä palvelijattaresi aina ja kaikkialla".

Ap ei mainitse millaisia tekoja on tullut tehtyä. Ja ajatteleeko, että lähes kaikki törkeä käytös/sanat hyväksytään ja unohdetaan

Jos kumppani/rakastettu tekee olosi turvalliseksi, rakastetuksi, hyväksytyksi ja onnelliseksi, suhde on hyvä.

Jos kumppani saa itselle pashkhan olon, surulliseksi, hämmentyneeksi, vihaiseksi, turvattomaksi tai arvottomaksi, kannattaa miettiä, miksi antaa itsensä olla sellaisessa suhteessa.

Ap olisi kiva saada jokin esimerkki. Millä tavalla kostaa ja mikä on ollut syynä kostamiseen.

Mutta onhan tuo ihan naurettavaa. Oletetaan että toinen osaa lukea ajatukset, sen sijaan että sanotaan mikä on vikana. Valitettavan moni on kasvatettu tähän.

Itse olin ennen murjottaja, mutta mieheni tavattuani hän ei lähtenyt siihen hommaan mukaan ollenkaan, vaan sanoi että me olemme aikuisia ihmisiä, sanotaan ääneen jos jokin on vikana eikä aleta manipuloimaan. Koska jos toinen murjottaa, niin toinen ei voi ikinä tietää mikä on vikana. Ei voi ikinä tietää miten on loukannut toista, ei voi ikinä pyytää anteeksi, ei voi ikinä keskustella miten voisi toimia paremmin. Pikkulapset on sellaisia, että heiltä pitää hieman onkia että mikä on vikana ja sillä tavalla opettaa, että vähitellen siirrytään iän karttuessa siihen, että sanotaan ääneen mikä on vikana. Kun luottaa vanhempaan, uskaltaa sanoa heille ja vähitellen myös ulkopuolisille. Kuten sanoin, pikkulapsilla normaalia, aikuiselta voi jo odottaa että osaa itse puhua (tai opettelee jos ei osaa).