Tykkään leipoa ja se ei ole minulle mikään iso projekti tai vaiva - ja tuon niitä mielelläni töihin, mutta...

Vierailija kirjoitti:

Usein nämä leipojat kuvittelee olevansa jotain mestarileipureita, vaikka olisivatkin vain korkeintaan keskinkertaisia.

Itse rakastan vähän kosteata pullaa mutta useimmiten nämä leipurit tuovat jotain kuivaa parhaat päivänsä nähnyttä känttyä.

Sitten sitä pitäisi vielä kehua, tai on naama nurinpäin, mutta sillä leipurilla.

Leipokaa edes kunnon kosteata pullaa.

Lisäyksenä vielä, että Lidlissäkin osataan paistaa korvapuusteista hiukan kosteita.

Vaikka pakasteita kai ovatkin, mutta syön oikein mielelläni silloin tällöin.

Minulla oli työkaveri joka tykkäsi leipoa ihmisiä turpaan. Oli todella mukavaa lähteä aamupalaverista päivystykseen murtunuttta nenää suoristuttamaan. Kerran oltiin kahdestaan Helsingissä työmatkalla, kun tämä nyrkkisankari keksi työntää kerjäläismummon metrojunan alle. Jouduin sitten hoitamaan hänenkin työt, kun itse istui putkassa miettimässä tekonsa mielekkyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein nämä leipojat kuvittelee olevansa jotain mestarileipureita, vaikka olisivatkin vain korkeintaan keskinkertaisia.

Itse rakastan vähän kosteata pullaa mutta useimmiten nämä leipurit tuovat jotain kuivaa parhaat päivänsä nähnyttä känttyä.

Sitten sitä pitäisi vielä kehua, tai on naama nurinpäin, mutta sillä leipurilla.

Leipokaa edes kunnon kosteata pullaa.

Lisäyksenä vielä, että Lidlissäkin osataan paistaa korvapuusteista hiukan kosteita.

Vaikka pakasteita kai ovatkin, mutta syön oikein mielelläni silloin tällöin.

Yks Läski-Jamal on töissä Liiterin paistopisteellä ja tykkää käyttää korvapuustit pakaroidensa välissä, jolloin niistä tulee ihanan kosteita ja saavat lisäksi uuden pikantin aromin.

Onneksi on etätyöt, syökööt  paskan mässynsä ihan itse.

On ihan normaalia päivitellä toisten leipomisia ja jaksamisia. Jos siihen ja siitä väsyy, voi ihan vaivatta luopua päivittelyä aiheuttavasta tavasta. That's it!

Mä kyllä vien edelleen aamupalaveriin jotain hyvää. Aina on joku tykännyt ja ottanut, varsinkin miehet. Ne, jotka ei selvästikään saa kotonaan muutenkaan paljoa aikaiseksi, ainakaan ruuanlaiton eikä minkään uuninkäytön suhteen, näyttää nyrpeetä naamaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä vien edelleen aamupalaveriin jotain hyvää. Aina on joku tykännyt ja ottanut, varsinkin miehet. Ne, jotka ei selvästikään saa kotonaan muutenkaan paljoa aikaiseksi, ainakaan ruuanlaiton eikä minkään uuninkäytön suhteen, näyttää nyrpeetä naamaa.

Tämä! Terkkuja Turkuun, erääseen isoon valtion virastoon ja siellä eräälle osastolle, jonka työntekijöitä säälin kovasti, koska osastonjohtaja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö niitä leipomuksia voisi viedä vaikka työttömien kahvioon jos pakko leipoa? Mutta ai niin, se kunnia ja ihailu jäisi saamatta.

 

Samaa ajattelin minäkin. 

Monet sosiaalipuolen asuntolat, asukastalot ym. ottaisivat vastaan mielihyvin leipomuksia. Jos niin reipas on, että iltakaudet leipaisee sitä sun tätä, tuskin kuljetus on ongelma. 

Ai ottaisivat? Ei edes päiväkotiin saa viedä lapsen synttärinä itsetehtyjä herkkuja vaan pitää olla kaupasta ostetut ja avaamattomat. 

Vierailija kirjoitti:

On tuollainen viikottainen leipomusten tuominen työpaikalle jotenkin yliampuvaa. Ymmärrän, että vaikka jonain juhlapäivänä työkavereita ilahdutetaan, mutta että joka viikko.

Kummalista peen nuolentaa, itsensä korostamista ja ties mitä. En söisi ainaisia leipomuksiasi. Laitatko niihin kenties jotain salaista ainesosaa? 🤢

Mun mielestä tällainen asenne on hirveä. Onko niin vaikeaa ymmärtää että joillekin leipominen on rentouttava harrastus ja se tuote mitä siitä tulee täytyy vain työntää jonnekin ilman taka-ajatuksia?

Tuota, mulle on ihan sama leipaseeko joku omaksi ilokseen ja usein, vai ei. Tässä on kyse luontaisista taipumuksista ja ilahduttamisen halusta. Ei sovi kaikille mutta ei mua närästäisi tämä tapa. Kiva jos on työpaikalla jotain kotona tehtyä.

On se onni olla työpaikassa, jossa ei toisten mahdollisista tuomisista tehdä ongelmaa. Meillä on syöty sekä varta vasten työkavereille tehtyjä että juhlista jääneitä herkkuja aina, eikä kukaan uhriudu tai syyllisty niistä. Samaten matkoilta on moni tuonut paikallista tuliaisleivonnaista tai karkkia tai mitä milloinkin. Tuoda ei ole kenenkään mikään pakko, mutta jos joku tykkää tarjota niin se otetaan iloisesti vastaan. Syömään ei ole kuitenkaan pakotettu ketään koskaan, joskus joku on dieetilläkin tai sitten on ruokarajoite ettei voi just tuota maistaa. Mutta tuomiset eivät kuitenkaan ole yleensä jääneet vallan koskemattomiksi vaan aina ne ovat jollekulle maistuneet ja meidän hunnilaumaamme uponneet. Enkä ole huomannut kenenkään kokevan alemmuutta, vaikkei ole hetkeen tuonut mitään ja muut ovat, tai senkään takia jos joku viitsii leipoa ja itse taas on tuonut kaupasta suoraan. Ketään ei kytätä, söi tai ei, tai toi herkkuja tai ei. Ei nyt pidä tehdä ongelmaa niin kivasta asiasta kuin pulla.

Miksi naiset aina haluavat leipoa sokerisia ja rasvaisia leivonnaisia? Opettelisivat laittamaan terveellistä ruokaa.

Mua ahdistaa ylipäätään luovana ihmisenä jolle ei ole mitään vaivaa , vaan se on rentouttavaa, että jos leivon, askartelen, näperrän jotain, niin sitä kommentoi tutut yms että " Sä se jaksat ja ehdit " yms vähän siihen tyyliin että heistä tuntuu et mä jotain ylisuoritan tai jotenkin käytän aikaani väärin. Että mä vain askartelen, kun muut tekee jotain hyödyllistä tms. Ja että heistä tuntuu itsestä riittämättömältä tai huonolta kun eivät itse jaksa tai ehdi. 

Ihmiset ei ymmärrä että me ollaan kaikki erilaisia: Toisille näpertely yms ei ole kuluttavaa vaan aivot narikkaan rentoutumista. Itse katson samalla hömppäsarjoja kun teen. Uskon et nää leipojat on vähän samantyylisiä ihmisiä. Mulle jonkun muun harrastus tai tapa viettää aikaa olis sitten taas kuluttavaa. 

Tulee fiilis että pitää korostaa että sen sijaan en jaksa urheilla, tavata ihmisiä enkä siivota yms. Sitten se taas tuntuu että pidetään ihmisenä joka luulee olevansa jaksamattomuutensa kanssa jotenkin erityinen. 

Kuvaan Instagramiin teoksiani, ja haluan muistuttaa että se mitä ihminen ei kuvaa tai tuo ilmi,  on silti myös olemassa kuten pölypallerot sängyn alla, pesemättömät ikkunat jne. 

Mäkin joskus vein leipomuksia töihin koska asuin yksin ja en olis yksin saanut kaikkea syötyä ( ja pakkanen oli pieni lokero vain ) ja jotkut käyttäytyivät ikävästi. Kuulin myös kun toisesta leipojasta sanottiin tän ketjun tyylisiä ikäviä juttuja ( että hän yrittää päteä yms ) ja en sitten enää ees leiponut ylipäätään koska ei mulla ollut ketään syöjää. Aika vaikea tehdä esim. Pullaa yhdelle hengelle. 

Olen huono monissa asioissa ja tuntuu kurjalta se että kun jotain osaa niin siitä sitten vittuillaan, katsotaan kieroon, ollaan kateellisia yms. 

Nyt kun mulla on perhettä syömässä niin en niin usein jaksa leipoa kuin silloin yksinäisenä. Eikä ole enää työpaikkaakaan minne viedä. 

Masentaa ihmiset kyllä tosi pahasti. Teet niin tai näin, aina väärinpäin. 

Ylipäätään tää keskustelu on hyvä esimerkki siitä, mikä työpaikoilla on ahdistavaa: 

1. Oletetaan toisista kaikkea, tulkitaan negatiivisen kautta ja puhutaan niitä selän takana totena. 

2. Mukamas tiedetään työkavereista kaikki ( esim. Tässä ketjussa joku oli tietävinään, että miehensä työkavereilla ei ole ketään leipojaa ilmeisesti sen perusteella, että eivät ole vakisuhteessa tms: Oikeasti mistä tiedät, vaikka joku pano leipois heille tai itse leipovat, tai vaikka äitinsä välillä?

Muistan kun vielä olin työelämässä niin muut aina oletti että menen töistä kotiin. No en mennyt aina, jos esim. Oli joku sutina käynnissä, mutta en halunnut töissä kertoa... Tuli olo kuin olisi ollut töissä uteliaiden sukulaistätien ja setien kanssa. 

3. Kaikkea kommentoidaan: Jos oot käynyt kampaajalla, laihtunut yms. Missä oot ollut lomilla, kenen kanssa olet... Mitään yksityisyyttä ei ole. Sit jos itse vilpittömästi kommentoit jotain että onpa nätit korvikset tms, luullaan et on joku taka-ajatus...

4. Jos itse kerrot elämästäs jotain, sitä heti arvostellaan. Käännetään itseen: En minä vaan jaksais en minä minä minä

5. Tuot huvikses jotain pullaa töihin, heti ajatellaan että se on jotain mielistelyä tms... Ihan kuin kaikki olis jotain manipuloivia persoonallisuushäiriöisiä joilla on aina joku agenda...? Vähintään yrität lihottaa muita. 

6. Sit jos laihdut tai onnistut jossain asiassa ja se näkyy tai harrastat vapaalla jotain näkyvää ( kuten teatteria tai mainosmallina olemista ) niin sitten aletaan kiusaamaan ihan viimeistään...

7. Sitten päälle haukutaan kovaan ääneen kahvihuoneessa työttömiä tai sairaslomalla olevia. Ei tajuta että itse kiusaamalla luovat sairastumista ja että kukaan ei kestä olla työpaikassa jossa on huono ilmapiiri ja kiusaamista. 

Voisko ihan vain keskittyä töihinsä ja siihen, että on itse mukava työkaveri? Jos joku tuo pullaa, eikä siitä ole kuin negatiivista sanottavaa niin voisko olla hiljaa? Kyllä ilkeily ja pahan puhuminen on aina pahempaa kuin se että tuo töihin leipomuksia. 

Jos niin paljon häiritsee, ota esihenkilön kanssa puheeksi että tulis vaikka uusi sääntö: Kukaan ei ikinä tuo mitään herkkuja töihin enää niin sillä siitä päästään! 

Naiset yrittää syyttää pullien tuojaa siitä että itsellä ei riitä itsehillintä olla ottamatta pullaa jos on dieetillä. Ja sitten nurisevat kun joku jaksaa kun eivät itse jaksa mitään. Tällä ei ole mitään tekemistä apeen tekemisen kanssa sinällään vaan kaikki on vain asioita kommentoivan akkalauman korvien välissä. Ei pitäisi purkaa omaa riittämättömyyden tunnetta muihin. 

Miehet eivät kommentoi naisten leipomuksia koska eivät vertaa itseään, leipomuksiaan tai mitään, naisiin vaan vain toisiin miehiin. Ovat mielestään ylempänä jotenkin ja täysin oikeutettuja syömään toisten tuomia herkkuja. Ällöä sinänsä että ehkä niitä ei pitäisi ruokkia ja leikkiä äitiä töissä aikuisille.

Leipomuksiaan töihin tuova mies ois varmaan kaikkien mielestä sitten ihana ja ihailtu. Oikeasti, älkä viittikö isot ihmiset. Leipokaa tai ei, älkää jurnuttako.

Vierailija kirjoitti:

Mua ahdistaa ylipäätään luovana ihmisenä jolle ei ole mitään vaivaa , vaan se on rentouttavaa, että jos leivon, askartelen, näperrän jotain, niin sitä kommentoi tutut yms että " Sä se jaksat ja ehdit " yms vähän siihen tyyliin että heistä tuntuu et mä jotain ylisuoritan tai jotenkin käytän aikaani väärin. Että mä vain askartelen, kun muut tekee jotain hyödyllistä tms. Ja että heistä tuntuu itsestä riittämättömältä tai huonolta kun eivät itse jaksa tai ehdi. 

Ihmiset ei ymmärrä että me ollaan kaikki erilaisia: Toisille näpertely yms ei ole kuluttavaa vaan aivot narikkaan rentoutumista. Itse katson samalla hömppäsarjoja kun teen. Uskon et nää leipojat on vähän samantyylisiä ihmisiä. Mulle jonkun muun harrastus tai tapa viettää aikaa olis sitten taas kuluttavaa. 

Tulee fiilis että pitää korostaa että sen sijaan en jaksa urheilla, tavata ihmisiä enkä siivota yms. Sitten se taas tuntuu että pidetään i

Miksi masentua jostain mikä on luonnon laki? Ihmiset on eri mieltä aina ja kaikesta. Ei siitä pidä loukkaantua tai elämä muuttuu mahdottomaksi.

Voi myös kieliä läheisriippuvuudesta, halu miellyttää. 

Työpaikoilla kannattaa pitää sama linja kuin muilla on. Kaikki muu on kiusallista. Kanna herkkujasi jonnekin muualle, missä voit päteä.