Tykkään leipoa ja se ei ole minulle mikään iso projekti tai vaiva - ja tuon niitä mielelläni töihin, mutta...

Kyllä tässä on koko suomen tunnelmat aika hyvin esillä.

Tervetuloa yläkoulun opehuoneeseen. Otat herkullisen näköistä leipomusta - ja sitten kuulet, että sen ovat leiponeet kotitalousryhmän oppilaat. Yök (vaikka nuoret hyviä tyyppejä noin muuten ovatkin).

Meilläkin on töissä yksi joka tykkää leipoa ja tuo ehkä kerran kuussa jotain mutta ei tuputa eikä pahastu jos ei ota, suurin osa kun ei välitä mistään makeasta. Hän myös vie päivän päätteeksi leipomuksensa pois eikä jätä niitä pyörimään kun tietää että ne ei tule syödyksi. Sama homma karkeissa ja suklaissa joita jotkut tuo reissuiltaan tuliaisina, niitä sitten laitetaan roskiin parin viikon jälkeen.

Olen ekaa kertaa työpaikassa, missä meillä on The Leipoja. Ja voi luoja sitä numeroa, minkä hän itse omista leipomuksistaan tekee. Ja nämä hänen herkut ovat keskinkertaisia, itse tykkään omista leipomuksista enemmän, mutta myönnän että leivon aina vain perheelle enkä vie mitään koskaan töihin, koska en vaan halua tai jaksa raahata sinne mitään. Ja ehkä siksi, että tämä yksi pullamaakari on aiheuttanut sen, että alkaa vi tuttamaan töihin tuodut herkut. Ja siis aina kohteliaasti kehun näitä pullia tai muffineita tai milloin mitäkin, mutta valitettavasti hän kertoo aina juurta jaksaen leivontaoperaatioistaan taikinan vaivaamisesta asti, niin koko tauko kuluu siihen kun toinen selittää vieressä miten hän on taas leiponut meille kaikille sitä sun tätä.

Voi luoja mitä juttuja täällä. Jos joku vaivautuu meillä leipomaan sanon että IHANAA KUN JOKU LEIPOO ja syön kaksin käsin. Ihanaa todellakin että joku viitsii. Voin tulla syömään teidänkin katkerien kahvipullat jos ei kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

On tuollainen viikottainen leipomusten tuominen työpaikalle jotenkin yliampuvaa. Ymmärrän, että vaikka jonain juhlapäivänä työkavereita ilahdutetaan, mutta että joka viikko.

Kummalista peen nuolentaa, itsensä korostamista ja ties mitä. En söisi ainaisia leipomuksiasi. Laitatko niihin kenties jotain salaista ainesosaa? 🤢

Olet varmaan pidetty työkaveri?

En ole koskaan tajunnut että on oikeasti ihmisiä joiden mielestä on negatiivista kun joku muu tuo töihin leivonnaisia (joka viikko).

Minulla oli kauan kauan sitten työkaveri joka toi minulle maistettavaksi jonkin piirakkasiivun silloin tällöin. Onneksi harvoin. En ollut innostunut, mutta toki sanoin että kiitos, maistetaan, on ihan kivan makuista. Mitä olet laittanut tähän? Kun hän poistui huoneestani, valitettavasti laitoin tuotoksen roskiin. Miksi olisin ollut epäkohtelias ja sanonut jotain ikävää. Hän oli muutenkin mukava, toi kerran poimimiaan mustikoita kun tiesi että minulla oli selkä kipeä. Kauniisti tehty. Ei ole aina pakko laukoa jotain ikävää. Eräs työkaveri toi porukalle esim karviaismarjoja loppukesästä, hänellä oli marjapensaita. Sekin oli ok.

Vi tt umaista se leivonnaisten tyrkytys! Tuodaan oikein tarjottimella nenän alle että ota, ota! Ja todellakin loukkaannutaan, jos ei kelpaa.

Meillä oli entisessä työpaikassa vielä sellainen perinne, että kun porukka yksi kerrallaan tuli taukohuoneeseen, niin jokaisen erikseen piti isoon ääneen kailottaa VOI KUKA ON LEIPONUT, KUKA TARJOAA KAHVIT, KUKA, KUKA?!? Siinä oli otsasuoni tiukilla kun todisti sitä kaakatusta.

Vierailija kirjoitti:

Monilla on halua yrittää karttaa herkkuja mutta ei ehkä itsekuria jos niitä on tarjolla. Ymmärrän hyvin että saattaa ärsyttää jos joku tuo jatkuvasti pullaa pöytään. Voisitko tuoda välillä vaikka raikkaita hedelmiä? Kesäisin mansikoita tms? Jotain smoothieta, mehua.

No voisitko itse? Haloo nyt.

Itse ryhdyin pari viikkoa sitten herkkulakkoon, joten en söisi pulliasi.

Ei sillä, rakastan tuoretta pullaa, mutta haluan itse päättää milloin syön ne enkä syödä mitään pakkopullaa.

Varsinkin kun se ei jää siihen yhteen pullaan ja riennän sitten päivän päätteeksi ostamaan kasan herkkuja vielä siihen päälle.

Että voisitte pullantuojat vähän ajatella muitakin ja lopettaa tuomasta joka viikko tyrkylle houkutuksia.

Kiva että joku jaksaa leipasta, mutta ei pidä loukkaantua jos kaikki eivät syö! Porukkaa voi olla laihiksella, tai jollakin joku sairaus vaikka, eikä halua ehkä kertoakaan siitä töissä.

Itse kuitenkin arvostan tälläisiä tunnelman nostattajia, tyyliin eiköhän keitetä kahvit- tyyppejä ja sitten tuodaan niitä piirakoita pöytään

Vierailija kirjoitti:

On tuollainen viikottainen leipomusten tuominen työpaikalle jotenkin yliampuvaa. Ymmärrän, että vaikka jonain juhlapäivänä työkavereita ilahdutetaan, mutta että joka viikko.

Kummalista peen nuolentaa, itsensä korostamista ja ties mitä. En söisi ainaisia leipomuksiasi. Laitatko niihin kenties jotain salaista ainesosaa? 🤢

Itse tykkään leipoa ja haluaisin leipoa useammin, koska se on sellaista mukavaa käsillä tekemistä aivotyön vastapainoksi. Kokeilla uusia reseptejä yms. Mutta yksinasuvana sitä miettii, että kuka ne leipomukset sitten syö kun ei omat linjat kestä vetää niitä kaikkia. Olen ajatellut tuoda töihin, mutta jos reaktio on tuo, mietin uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Eivaiskaan, todellisuudessa se menee näin.

Olet mukavaatimaton mutta tunnet samalla valtaisaa ylemmyydentunnetta kun huomaat että muut ei osaa eikä pysty näihin sun iltaisiin leipomustalkoisiin. 

Vaatimattomuutesi on huonosti peiteltyä ja aamupalaverin puheenaihe voi helposti olla päivän resepti, jos joku vaan kohteliaisuuttaan erehtyy kysymään kyseisestä tuotteesta jotain. Ja voi että, kun sä jaksatkin niitä leipomusblogeja lueskella ja käydä niitä läpi! Joo , jotkut ne vaan jaksaa , tosiaan.

Ja miehet, nuo hyväkskäytettävät lampaat, syö niitä sun leivoksiasi ja kehuu niitä ja sinähän paistattelet siinä suosiossa mielelläsi. EIEIEIhän  se ollut mikään vaiva, ei ollenkaan, tuosta vaan pyöräytin hyydyke-liivate-moussekakun,, ihan vaan perjantain iloksi. Paskapuhetta, sulla vaan ei ole mitään tekemistä koskaan ja viikonlopun tylsyys kauhistutti sua.

Jos joku, mahdollisesti oikeesti painoaan tarkakkaileva EREHTYY kieltäytymään maistamasta sun kakkuja, niin teet siitä SUUREN NUMERON muka-naureskelemalla ja vähättelemällä, että eihän siinä ole kuin 500gr voita, äkkiäkös sä käyt sen illalla lenkillä pois. (Varsinkin kun ko. pullukasta näkee, ettei todellakaan käy missään lenkillä äkkiäkös ollenkaan)

Tuputtaminen on mielestäsi vaan kohteliasta. Tiedoksi:: ei ole, ja se vie senkin aamupalaverin huomion taas kerran sinuun ja sun erinomaisuuteen kun kierrät koko porukkaan ympäri ja tuputat niitä leivoksiasi.

Joo kyllä vituttaa. Mutta ajattelin kertoa sulle tän nyt että miten se oikeesti menee.

Mikä sua noin vituttaa, etkö osaa leipoa ja se sitten harmittaa,

Olet varmaan työpaikan ilopilleri?

Vierailija kirjoitti:

Kiva että joku jaksaa leipasta, mutta ei pidä loukkaantua jos kaikki eivät syö! Porukkaa voi olla laihiksella, tai jollakin joku sairaus vaikka, eikä halua ehkä kertoakaan siitä töissä.

Itse kuitenkin arvostan tälläisiä tunnelman nostattajia, tyyliin eiköhän keitetä kahvit- tyyppejä ja sitten tuodaan niitä piirakoita pöytään

Minulla on ollut työkavereita joilla on keliakia, eli eivät syö toisten tuomia leivonnaisia. Ja itse en ole laihdutuskuurilla, mutta allergioita on ja laktoosia en siedä, enkä syö pullaa kuin hyvin harvoin, en edes joka kuukausi, onneksi ei ole tuollaisia työkavereita jotka tuottaisi leivonnaisiaan. Ja kyllä olen joskus maistanut, itseään mestarileipurina pitävien leivonnaisia, eipä ole kovin hääppöisiä ja usein maistuvat kananmunalle.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen pohtinut että pitäisi joku kerta leipaista (!!) semmoinen kunnolla rasvainen, suklainen space-cake kahvihuoneeseen, juurikin perjantaina, ja saada ihmiset vähän rentoutumaan ja hihittelemään ja vaikkapa viettämään iloisen perjantain!

Mutta suuri oli pettymykseni, kun luin että ruotsissa joku kesätyöntekijä vei lähtijäislahjaksi semmoisen  - ja sai syytteen pahoinpitelystä !!?? En oikein tajua kyllä. Ajatus on ollut hyvä ja mukava, ja vastaus tämä . Lisäksi ne ihmiset olikin alkaneet tulla pahoinvoivaksi ja joku oli oksentanutkin. Että en kyllä tiedä mitä sieniä se oli sinne sekoittanut.

Ajatusta en ole täysin haudannut vieläkään. Nyt lähinnä mietin, että miten sen kasun voisi lähettää/toimittaa sinne kahvihuoneeseemme nimettömänä. Olen edelleen sitä miteltä ettei se niin kamalan huono idea ole.

Tässäpä todella kiinnostava ja minua inspiroiva idea! Go for it! Mä voisin tehdä saman.

Siis mikä tässä nyt on ongelma? Mikä se ap:n ongelma oikein on? En tajua koko ketjusta yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tuollainen viikottainen leipomusten tuominen työpaikalle jotenkin yliampuvaa. Ymmärrän, että vaikka jonain juhlapäivänä työkavereita ilahdutetaan, mutta että joka viikko.

Kummalista peen nuolentaa, itsensä korostamista ja ties mitä. En söisi ainaisia leipomuksiasi. Laitatko niihin kenties jotain salaista ainesosaa? 🤢

Olet varmaan pidetty työkaveri?

En ole koskaan tajunnut että on oikeasti ihmisiä joiden mielestä on negatiivista kun joku muu tuo töihin leivonnaisia (joka viikko).

Se joka pitää leipomista vaivalloisena ja aikaa vievänä kokee kiusallisena syödä,  kun olettaa että se on sille pullan tuojallekin iso vaiva. Syyllinen olo jos syö ja jos ei syö. 

Vierailija kirjoitti:

Tervetuloa yläkoulun opehuoneeseen. Otat herkullisen näköistä leipomusta - ja sitten kuulet, että sen ovat leiponeet kotitalousryhmän oppilaat. Yök (vaikka nuoret hyviä tyyppejä noin muuten ovatkin).

Eikö koulussasi ole pätevää kotitalousopettajaa vai sinäkö vain pidät kotitalousopettajaanne täysin ammattitaidottomana? Melkoista toisen työn aliarvioimista sinulta! Kotitaloudessa nimenomaan opetetaan keittiöhygieniaa ja elintarvikkeiden oikeaa käsittelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tervetuloa yläkoulun opehuoneeseen. Otat herkullisen näköistä leipomusta - ja sitten kuulet, että sen ovat leiponeet kotitalousryhmän oppilaat. Yök (vaikka nuoret hyviä tyyppejä noin muuten ovatkin).

Eikö koulussasi ole pätevää kotitalousopettajaa vai sinäkö vain pidät kotitalousopettajaanne täysin ammattitaidottomana? Melkoista toisen työn aliarvioimista sinulta! Kotitaloudessa nimenomaan opetetaan keittiöhygieniaa ja elintarvikkeiden oikeaa käsittelyä.

Opetetaan mutta perille menosta ei voi olla varma. En söisi. 

Usein nämä leipojat kuvittelee olevansa jotain mestarileipureita, vaikka olisivatkin vain korkeintaan keskinkertaisia.

Itse rakastan vähän kosteata pullaa mutta useimmiten nämä leipurit tuovat jotain kuivaa parhaat päivänsä nähnyttä känttyä.

Sitten sitä pitäisi vielä kehua, tai on naama nurinpäin, mutta sillä leipurilla.

Leipokaa edes kunnon kosteata pullaa.