Hei sinä. taloustaituri, jolle ei koskaan tule yllätysmenoja.

Vierailija kirjoitti:

Mitkä tuosta olivat yllättäviä menoja? Jokaisen on voinut itse päättää! Ei ole pakko ostaa teinille uutta paitaa (me taloustaiturit varaudumme varavaatteilla, jos oletusarvoisesti vaatteet voi sotkea), ei syödä valmisruokaa (pakastin auttaa tässäkin), mietitään järkevästi ne pienet viemiset jne. Renkaita muuten saa rengasliikkeistä myös käytettynä muutamalla kympillä.

Edes ne bensakulut mummon luokse ja takaisin eivät ole yllättäviä menoja, nekin päätitte ihan itse. Olisiko voinut käydä joka kolmas päivä tai kahtena päivänä peräkkäin ja asua sillä aikaa ilmaiseksi sukulaisilla tms.

Elämä on valintoja. Meillä taloustaitureilla yksi yhteinen piirre on varautuminen.

Työtön nyt varmaan voikin asua perheineen toisten nurkissa ilmaiseksi vaikka koko viikon, mutta työssäkäyvät yleensä käyvät joka päivä töissä.

Tietysti valita olis voinut niinkin että asut liian kaukana kuole tai pärjää keskenäs.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkä tuosta olivat yllättäviä menoja? Jokaisen on voinut itse päättää! Ei ole pakko ostaa teinille uutta paitaa (me taloustaiturit varaudumme varavaatteilla, jos oletusarvoisesti vaatteet voi sotkea), ei syödä valmisruokaa (pakastin auttaa tässäkin), mietitään järkevästi ne pienet viemiset jne. Renkaita muuten saa rengasliikkeistä myös käytettynä muutamalla kympillä.

Edes ne bensakulut mummon luokse ja takaisin eivät ole yllättäviä menoja, nekin päätitte ihan itse. Olisiko voinut käydä joka kolmas päivä tai kahtena päivänä peräkkäin ja asua sillä aikaa ilmaiseksi sukulaisilla tms.

Elämä on valintoja. Meillä taloustaitureilla yksi yhteinen piirre on varautuminen.

Työtön nyt varmaan voikin asua perheineen toisten nurkissa ilmaiseksi vaikka koko viikon, mutta työssäkäyvät yleensä käyvät joka päivä töissä.

Tietysti valita olis voinut niinkin että asut liian kaukana kuole tai pärjää keskenäs.

Käyn töissä ja minulla on joka viikko 2 vapaapäivää. Voisin ihan hyvin käydä katsomassa mummoa perjantaina, mennä äidilleni yöksi sairaalasta 6 km päähän ja käydä mummon luona taas lauantaina.

Missä työssä ei ole vapaapäiviä? Yrittäjällä ei ole, sen tiedän, mutta yleensä yrittäjä voi ainakin joissain rajoissa järjestellä töitään.

Ja jos nyt vastaat, että lapsilla on harrastukset viikonloppuna, ei olisi voinut mennä mummoa katsomaan, niin tällaisen taloustaiturin vastaus on, että tuokin on oma valinta.

Pointti ei ollut se, että vararahastoa ei olisi ollut vaan se, että niitä yllättäviä kuluja tulee jokaiselle.

Meistä, niin kommentoijat ja minä, elämme tilateessa, jossa ne renkaat voi ostaa heinäkuussa, vaikka piti ostaa maaliskuussa, jos näin ei olisi ollut olisimme varmaan jostain etsineet yhden vanhan renkaan tai ostaneet kaksi. Jos olisi ollut tiukkaa olisi syöty matkalla sairaalaan sämpylää ja lapset kotona keittäneet nuudeleita, ei olisi käyty ravintolassa syömässä jne.

Pointti oli se, että parissa kuukaudessa voi mennä kuukauden tulot ylimääräisiin menoihin, eväisiin, sairaalamaksuihin, siihen monikäyttöiseen vaatteeseen.

Rahasummalla ei sinänsä ole väliä, pienempi tuloisella pienemmät ylimääräiset menot kaatavat talouden.

Hienoa että tulee neuvoja miten säästää, mutta ymmärrystä myös sille että niitä ylimääräisiä kuluja voi olla joka kuukausi ja ne mahdolliset säästöt ovat menneet.

Ap

AP:n viestissä luki esim. mummon sairastumisen kohdalla, ettei hän edes tiedä, paljonko ylimääräistä rahaa kului, "ehkä 1000 euroa". Samoin hautajaisten johdosta "ehkä 1000 euroa".

Tässä on ero. Minä tiedän tasan tarkkaan, paljonko minulla kuluu rahaa, ja paljonko on budjettini mukaan vielä käytettävissä loppukuuksi, jos haluan budjetissa pysyä. Enkä kirjaa koko ajan menoja ylös, mutta minulla on budjetti n. vuodeksi eteenpäin, ja käyttötilillä olevan saldon, luottokorttien saldojen ja kuukausibudjetin vuoksi tiedän koko ajan, missä mennään. 

Tämän vuoksi myös se, että jos nyt joudun maksamaan renkaat (budjetoitu ensi keväälle), niin se on vain siirto aiemmaksi, ja toisaalta se poistuu ensi kevään menoista.

Kun muutin pois kotoani opiskelemaan, minulla oli vain pieni kesätyörahoista säästämäni aloitusrahasto. Ostin kattilan, kaksi mukia ja lautasta, aterimet, puisen paistinlastan, paistinpannun, uunivuoan, sängyn, vaahtomuovipatjan, peiton, tyynyn, wc-pönttöharjan, lattiankuivauslastan, tiskiharjan, lattialuuttuja (kuivauslastan ympärille). Kotoa sain vaatteet, lakanat ja pyyhkeet.

Sijoitin puhelinosakkeeseen, koska siinä oli pienempi kk-maksu kuin vuokrapuhelinosakkeessa (myöhemmin meni pörssiin ja sain 10 kertaisesti rahani takaisin, tämä ennen kännykkäaikaa siis) Olin tytyyväinen.

Opiskellessa tein vuosi, kuukausi ja viikkobudjetit. Viikon sisällä mietin, että säästänkö viikonloppuun vähän enemmän kulutettavaa. Minulle jäi 200 mk/kk ruokaan + opiskelijalounnaat, kun päätin säästää vararahastooni 10-50 mk/kk. Rahastoni oli huvennut alkuinvestointeihini ja myös takuuvuokraan. Tärkeintä oli säästää edes vähän.

Pyykinpesukonetta en omistanut, vaan käytin taloyhtiön pesulaa. Sain hankittua opintojen oheen vähän töitä ja talouteni kohen huimasti, sillä palkkani oli 1200 mk/kk. Ostin mäntypuisen ruokapöydän ja neljä tuolia uutena. Tuttava tarjosi vanhaa nahkasohvaa ja otin sen mielelläni vastaan. Olin ollut jo pari vuotta ilman huonekaluja. Sisustin vähän, ostin maton, verhot ja laitoin viherkasveja ostamiini ruukkuihin.

Opintoihini tarvittavat kirjat veivät oman osuutensa varoistani. Söin edullisia opiskelijalounaita, santsasin niin paljon kuin vatsa veti. Ostin vaatteita kirpparilta. Opitojeni loppupuolella tein ulkomaanmatkan ja säsätöön jäi silti rahaa. En ollut ottanut opintolainaa.

Aloitin työt, muutin yhteen miehen kanssa, aloimme katsomaan omistusasuntoja, kun säästössä oli 25 000mk...

Vierailija kirjoitti:

SIlloin kun mä olin köyhä, "yllättävistä" menoista selvittiin siten, että heti kun tiedettiin, että niitä tulee, alettiin säästää. Eli kun tiedettiin, että rahaa kuluu esim ylimääräisiin bensakuluihin sairaan mummon luo ajaessa, niin alettiin pihistää ruokakuluissa ja vaatekuluissa ja harrastuskuluissa, niin että kuukauden alijäämä jäi lopulta aika pieneksi. Ja me ei todellakaan tämmöisessä tilanteessa poikettu pikaruoalle matkalla, vaan ostettiin lähisiwasta sämpylöitä, kurkkua ja banaania matkaevääksi. Ylimääräisiä hautajaisvaatteita ei ostettu, vaan sellaiset vaatteet, jotka kävi sekä hautajaisiin että normaalielämään: koko jengi kulki sitten hautajaisten jälkeisen talven mustissa, koska mustat/tummat vaatteet oli ostettu.

Tärkeintä on ehkä kuitenkin, että tietää paljonko rahaa on käytettävissä, ja säätää kulunsa sitten niin, että se riittää. Tämä tarkoittaa myös sitä, että ei pidä sitoa itseään mihinkään ei-pakollisiin säännölisiin kuluihin, joihin ei voi itse vaikuttaa. Ei pidä ostaa osamaksulla tai ottaa pikavippejä tai viihdepaketteja, joista tulee säännöllinen, pakollinen kuukausikulu, josta ei pääse irti. Vuokra ja sähkölasku on ainoita sallittuja tämmöisiä kuluja. Muutenhan sitä on todella pulassa heti kun jotain tapahtuu, koska jos kaikki rahat on jo ennalta sidottu johonkin menoon, "yllätyksiä" ei voi mitenkään kompensoida.

Komppaan tätä. Kun on jokin erikoistilanne, ei voi heittää heittäytyä kulutuksen tielle. Teille tuli mummon luona käymisestä extraluluja joka toinen päivä 100 km ajomatka. Se ei ole paljon bensarahoissa. Itse oikeutit ylimääräiset ulkonasyömiset tuohon päälle.

Hautajaiset - perheen miesväellä on yleensä puku tai ainakin suorat housut juhlia varten. Ei koko perhe voi tarvita uusia vaatteita hautajaisia varten. Ei hautajaiset tai juhlat ole se juttu, joka oikeuttaa ostamaan vaatteita yli budjetin. Itse hautajaiset menevät vainajan varoista, jollei varoja ole rahaa voi hakea sosiaalitoimistosta kohtuullisia hautajaiskuluja vastaan (ei tarkoita hautajaisvaatteita).

Tuo rengas - jos kaikki renkaat oli sakkorenkaita, renkaat oli syytä vaihtaa. Jos uskoit myyjän tarinaan siitä, että yksi vanha rengas on ongelma ensi keväänä kun muut kolme uusia, niin voi voi.

Laita säästöön heti tilin tullessa rahaa. 50-100 euroa. Se on iso apu, kun jotain yllättävää tulee.

Ärsyttää ajatusmalli, että minulle vaan tapahtuu asioita, tässä tapauksessa olet isoilta osin itse menosi aiheuttanut.

Vierailija kirjoitti:

AP:n viestissä luki esim. mummon sairastumisen kohdalla, ettei hän edes tiedä, paljonko ylimääräistä rahaa kului, "ehkä 1000 euroa". Samoin hautajaisten johdosta "ehkä 1000 euroa".

Tässä on ero. Minä tiedän tasan tarkkaan, paljonko minulla kuluu rahaa, ja paljonko on budjettini mukaan vielä käytettävissä loppukuuksi, jos haluan budjetissa pysyä. Enkä kirjaa koko ajan menoja ylös, mutta minulla on budjetti n. vuodeksi eteenpäin, ja käyttötilillä olevan saldon, luottokorttien saldojen ja kuukausibudjetin vuoksi tiedän koko ajan, missä mennään. 

Tämän vuoksi myös se, että jos nyt joudun maksamaan renkaat (budjetoitu ensi keväälle), niin se on vain siirto aiemmaksi, ja toisaalta se poistuu ensi kevään menoista.

Ero on siinä ettei ap:n tarvinnut tietää. Ei hänellä ollut mitään vaikeuksia selvitä noista yllättävistä menoista. Koko jutun pointti oli että niitä yllättäviä menoja tulee, jokaiselle.

Vierailija kirjoitti:

Kun muutin pois kotoani opiskelemaan, minulla oli vain pieni kesätyörahoista säästämäni aloitusrahasto. Ostin kattilan, kaksi mukia ja lautasta, aterimet, puisen paistinlastan, paistinpannun, uunivuoan, sängyn, vaahtomuovipatjan, peiton, tyynyn, wc-pönttöharjan, lattiankuivauslastan, tiskiharjan, lattialuuttuja (kuivauslastan ympärille). Kotoa sain vaatteet, lakanat ja pyyhkeet.

Sijoitin puhelinosakkeeseen, koska siinä oli pienempi kk-maksu kuin vuokrapuhelinosakkeessa (myöhemmin meni pörssiin ja sain 10 kertaisesti rahani takaisin, tämä ennen kännykkäaikaa siis) Olin tytyyväinen.

Opiskellessa tein vuosi, kuukausi ja viikkobudjetit. Viikon sisällä mietin, että säästänkö viikonloppuun vähän enemmän kulutettavaa. Minulle jäi 200 mk/kk ruokaan + opiskelijalounnaat, kun päätin säästää vararahastooni 10-50 mk/kk. Rahastoni oli huvennut alkuinvestointeihini ja myös takuuvuokraan. Tärkeintä oli säästää edes vähän.

Pyykinpesukonetta en omistanut, vaan käytin taloyhtiön pesulaa. Sain hankittua opintojen oheen vähän töitä ja talouteni kohen huimasti, sillä palkkani oli 1200 mk/kk. Ostin mäntypuisen ruokapöydän ja neljä tuolia uutena. Tuttava tarjosi vanhaa nahkasohvaa ja otin sen mielelläni vastaan. Olin ollut jo pari vuotta ilman huonekaluja. Sisustin vähän, ostin maton, verhot ja laitoin viherkasveja ostamiini ruukkuihin.

Opintoihini tarvittavat kirjat veivät oman osuutensa varoistani. Söin edullisia opiskelijalounaita, santsasin niin paljon kuin vatsa veti. Ostin vaatteita kirpparilta. Opitojeni loppupuolella tein ulkomaanmatkan ja säsätöön jäi silti rahaa. En ollut ottanut opintolainaa.

Aloitin työt, muutin yhteen miehen kanssa, aloimme katsomaan omistusasuntoja, kun säästössä oli 25 000mk...

Tämä markka-aikatarina ei liity mitenkään ap:n tilanteeseen. Minulla ja sinulla on markka-aikana opiskellessa moni asia paremmin. Opintotuki ja asumistuki on suhteesa isompia kuin nykyään. Lounas saattoi olla ilmainen koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:n viestissä luki esim. mummon sairastumisen kohdalla, ettei hän edes tiedä, paljonko ylimääräistä rahaa kului, "ehkä 1000 euroa". Samoin hautajaisten johdosta "ehkä 1000 euroa".

Tässä on ero. Minä tiedän tasan tarkkaan, paljonko minulla kuluu rahaa, ja paljonko on budjettini mukaan vielä käytettävissä loppukuuksi, jos haluan budjetissa pysyä. Enkä kirjaa koko ajan menoja ylös, mutta minulla on budjetti n. vuodeksi eteenpäin, ja käyttötilillä olevan saldon, luottokorttien saldojen ja kuukausibudjetin vuoksi tiedän koko ajan, missä mennään. 

Tämän vuoksi myös se, että jos nyt joudun maksamaan renkaat (budjetoitu ensi keväälle), niin se on vain siirto aiemmaksi, ja toisaalta se poistuu ensi kevään menoista.

Ero on siinä ettei ap:n tarvinnut tietää. Ei hänellä ollut mitään vaikeuksia selvitä noista yllättävistä menoista. Koko jutun pointti oli että niitä yllättäviä menoja tulee, jokaiselle.

Ohis ok, ehkä otsikosta selviää, että kyse on yllätysmenoista, joita tulee jokaiselle. Mutta tekstissä ap vaikuttaa ihmiseltä, jolla on taloustaidot hukassa ja visan limitti punaisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:n viestissä luki esim. mummon sairastumisen kohdalla, ettei hän edes tiedä, paljonko ylimääräistä rahaa kului, "ehkä 1000 euroa". Samoin hautajaisten johdosta "ehkä 1000 euroa".

Tässä on ero. Minä tiedän tasan tarkkaan, paljonko minulla kuluu rahaa, ja paljonko on budjettini mukaan vielä käytettävissä loppukuuksi, jos haluan budjetissa pysyä. Enkä kirjaa koko ajan menoja ylös, mutta minulla on budjetti n. vuodeksi eteenpäin, ja käyttötilillä olevan saldon, luottokorttien saldojen ja kuukausibudjetin vuoksi tiedän koko ajan, missä mennään. 

Tämän vuoksi myös se, että jos nyt joudun maksamaan renkaat (budjetoitu ensi keväälle), niin se on vain siirto aiemmaksi, ja toisaalta se poistuu ensi kevään menoista.

Ero on siinä ettei ap:n tarvinnut tietää. Ei hänellä ollut mitään vaikeuksia selvitä noista yllättävistä menoista. Koko jutun pointti oli että niitä yllättäviä menoja tulee, jokaiselle.

Ohis ok, ehkä otsikosta selviää, että kyse on yllätysmenoista, joita tulee jokaiselle. Mutta tekstissä ap vaikuttaa ihmiseltä, jolla on taloustaidot hukassa ja visan limitti punaisella.

Ap kyllä kertoi jo avauksessa etteivät nämä ylimääräiset menot hänen talouttaan kaada, tekevät ainoastaan loven.

Vierailija kirjoitti:

Pointti ei ollut se, että vararahastoa ei olisi ollut vaan se, että niitä yllättäviä kuluja tulee jokaiselle.

Meistä, niin kommentoijat ja minä, elämme tilateessa, jossa ne renkaat voi ostaa heinäkuussa, vaikka piti ostaa maaliskuussa, jos näin ei olisi ollut olisimme varmaan jostain etsineet yhden vanhan renkaan tai ostaneet kaksi. Jos olisi ollut tiukkaa olisi syöty matkalla sairaalaan sämpylää ja lapset kotona keittäneet nuudeleita, ei olisi käyty ravintolassa syömässä jne.

Pointti oli se, että parissa kuukaudessa voi mennä kuukauden tulot ylimääräisiin menoihin, eväisiin, sairaalamaksuihin, siihen monikäyttöiseen vaatteeseen.

Rahasummalla ei sinänsä ole väliä, pienempi tuloisella pienemmät ylimääräiset menot kaatavat talouden.

Hienoa että tulee neuvoja miten säästää, mutta ymmärrystä myös sille että niitä ylimääräisiä kuluja voi olla joka kuukausi ja ne mahdolliset säästöt ovat menneet.

Ap

Olisiko kannattanut laittaa nuo kommentit jo alkuperäiseen viestiin. Alkuperäisessä viestissä nimenomaan silmään pisti rahankäytön holtittomuus, ei itse yllättävät menot.

Vierailija kirjoitti:

Vähän rahaa aina jemmassa yllättäviä kuluja varten.

Vinkki; ostan aina vaatteita siten, että ne on monikäyttöisiä. Silloin on aina tilanteeseen sopivaa kaapissa, myös hautajaisiin löytyy heti vaatteet.

Toinen vinkki: osta pari siistiä klassisempaa (=malli joka ei vanhene nopeasti) vaatetta + asustetta silloin kun tulee halvalla vastaan vaikka juuri silloin ei välttämättä olisi akuuttia tarvetta. Sellaiset että voin mennä häihin, hautajaisiin yms. , melkein kaikilla kuitenkin tällaisia tilaisuuksia tulee joskus, ja jos juuri silloin on pakko ostaa joku tietynlainen vaate niin ei välttämättä löydy kovin halvalla. Lastenvatteiden kanssa tietty eri juttu, mutta aikuisilla toimii. 

Vierailija kirjoitti:

Jos yksi rengas puhkeaa, miksi pitää ostaa neljä uutta?

Jos ei löydy samanlaista, kun mitä on sillä hetkellä autossa, niin ainakin kaksi pitää osataa. Samalla akselilla ei saa olla erilaiset renkaat. Mutta neljää ei olisi tarvinnut ostaa.

AP:n kysymys on väärä. Toki voi tulla yllättäviä laskuja, mutta sen takia pitää olla säästössä rahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:n viestissä luki esim. mummon sairastumisen kohdalla, ettei hän edes tiedä, paljonko ylimääräistä rahaa kului, "ehkä 1000 euroa". Samoin hautajaisten johdosta "ehkä 1000 euroa".

Tässä on ero. Minä tiedän tasan tarkkaan, paljonko minulla kuluu rahaa, ja paljonko on budjettini mukaan vielä käytettävissä loppukuuksi, jos haluan budjetissa pysyä. Enkä kirjaa koko ajan menoja ylös, mutta minulla on budjetti n. vuodeksi eteenpäin, ja käyttötilillä olevan saldon, luottokorttien saldojen ja kuukausibudjetin vuoksi tiedän koko ajan, missä mennään. 

Tämän vuoksi myös se, että jos nyt joudun maksamaan renkaat (budjetoitu ensi keväälle), niin se on vain siirto aiemmaksi, ja toisaalta se poistuu ensi kevään menoista.

Ero on siinä ettei ap:n tarvinnut tietää. Ei hänellä ollut mitään vaikeuksia selvitä noista yllättävistä menoista. Koko jutun pointti oli että niitä yllättäviä menoja tulee, jokaiselle.

Sitä minäkin olen koko ajan sanonut, että yllättäviä menoja tulee, jokaiselle. Mutta niihinkin voi varautua. Ei minullakaan ole vaikeuksia, ei minunkaan "tarvitse tietää". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun muutin pois kotoani opiskelemaan, minulla oli vain pieni kesätyörahoista säästämäni aloitusrahasto. Ostin kattilan, kaksi mukia ja lautasta, aterimet, puisen paistinlastan, paistinpannun, uunivuoan, sängyn, vaahtomuovipatjan, peiton, tyynyn, wc-pönttöharjan, lattiankuivauslastan, tiskiharjan, lattialuuttuja (kuivauslastan ympärille). Kotoa sain vaatteet, lakanat ja pyyhkeet.

Sijoitin puhelinosakkeeseen, koska siinä oli pienempi kk-maksu kuin vuokrapuhelinosakkeessa (myöhemmin meni pörssiin ja sain 10 kertaisesti rahani takaisin, tämä ennen kännykkäaikaa siis) Olin tytyyväinen.

Opiskellessa tein vuosi, kuukausi ja viikkobudjetit. Viikon sisällä mietin, että säästänkö viikonloppuun vähän enemmän kulutettavaa. Minulle jäi 200 mk/kk ruokaan + opiskelijalounnaat, kun päätin säästää vararahastooni 10-50 mk/kk. Rahastoni oli huvennut alkuinvestointeihini ja myös takuuvuokraan. Tärkeintä oli säästää edes vähän.

Pyykinpesukonetta en omistanut, vaan käytin taloyhtiön pesulaa. Sain hankittua opintojen oheen vähän töitä ja talouteni kohen huimasti, sillä palkkani oli 1200 mk/kk. Ostin mäntypuisen ruokapöydän ja neljä tuolia uutena. Tuttava tarjosi vanhaa nahkasohvaa ja otin sen mielelläni vastaan. Olin ollut jo pari vuotta ilman huonekaluja. Sisustin vähän, ostin maton, verhot ja laitoin viherkasveja ostamiini ruukkuihin.

Opintoihini tarvittavat kirjat veivät oman osuutensa varoistani. Söin edullisia opiskelijalounaita, santsasin niin paljon kuin vatsa veti. Ostin vaatteita kirpparilta. Opitojeni loppupuolella tein ulkomaanmatkan ja säsätöön jäi silti rahaa. En ollut ottanut opintolainaa.

Aloitin työt, muutin yhteen miehen kanssa, aloimme katsomaan omistusasuntoja, kun säästössä oli 25 000mk...

Tämä markka-aikatarina ei liity mitenkään ap:n tilanteeseen. Minulla ja sinulla on markka-aikana opiskellessa moni asia paremmin. Opintotuki ja asumistuki on suhteesa isompia kuin nykyään. Lounas saattoi olla ilmainen koulussa.

Ai kyllä minusta liittyi. Se oli tarina suunnitelmallisuudesta, kyvystä lykätä tarpeiden tyydyttämistä, kyvystä säästää ja kyvystä elää alle tulojen silloinkin kuin ne ovat hyvin pienet. Noilla otteilla elämässä pärjää valuutasta ja ajankohdasta huolimatta.

Nyt teillä puskurista hokevilla ei selvästi lanttu leikkaa.

Eihän ap:kaan sanonut, etteikö hänellä olisi ollut rahaa noihin kuluihinsa.

Ihan yhtä lailla yllättävät menot ovat yllättäviä menoja, on puskuria tai ei ole.

Pointti olikin ap:lla, että ei, yllättäviä menoja ei VOI budjetoida, koska ne - ylläripylläri - todellakin ovat jo ihan määritelmällisesti YL-LÄT-TÄ-VIÄ!

Totta kai puskuria on hyvä olla, jos vain suinkin sellaisen saa kasattua.

Se vaan voi pienituloisella karttua niin hitaasti, että JOS tulee USEITA yllättäviä menoja läjässä, puskuri on nopeasti mennyt.

Siksi on vähän noloa täällä jonkun esitelmöidä, miten hänellä jää säästöön niin ja niin paljon pienestä palkasta. Koska totta kai säästää voi, jos perusmenot ovat pienet.

Mutta mitä pienemmästä palkasta on kyse, sitä hauraampi se yllärivarautumiskyky on, jos huonolla tuurilla tulee paljon yllättäviä, taloutta samanaikaisesti heikentäviä asioita eteen.

On se luetun ymmärtäminen joillekkin niin kovin vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pointti ei ollut se, että vararahastoa ei olisi ollut vaan se, että niitä yllättäviä kuluja tulee jokaiselle.

Meistä, niin kommentoijat ja minä, elämme tilateessa, jossa ne renkaat voi ostaa heinäkuussa, vaikka piti ostaa maaliskuussa, jos näin ei olisi ollut olisimme varmaan jostain etsineet yhden vanhan renkaan tai ostaneet kaksi. Jos olisi ollut tiukkaa olisi syöty matkalla sairaalaan sämpylää ja lapset kotona keittäneet nuudeleita, ei olisi käyty ravintolassa syömässä jne.

Pointti oli se, että parissa kuukaudessa voi mennä kuukauden tulot ylimääräisiin menoihin, eväisiin, sairaalamaksuihin, siihen monikäyttöiseen vaatteeseen.

Rahasummalla ei sinänsä ole väliä, pienempi tuloisella pienemmät ylimääräiset menot kaatavat talouden.

Hienoa että tulee neuvoja miten säästää, mutta ymmärrystä myös sille että niitä ylimääräisiä kuluja voi olla joka kuukausi ja ne mahdolliset säästöt ovat menneet.

Ap

Olisiko kannattanut laittaa nuo kommentit jo alkuperäiseen viestiin. Alkuperäisessä viestissä nimenomaan silmään pisti rahankäytön holtittomuus, ei itse yllättävät menot.

Niin, minä ainakin ymmärsin, mitä ap ajoi takaa. Sulla oli ehkä vaan taas liian kova hoppu esitelmöidä, ettet viitsinyt lukea kunnolla?

37

Olen aina säästänyt 10% palkasta toiselle tilille. Kun tuota rahaa ei ole koskaan nähnyt vaan se on automaattisesti lähtenyt tilisiirtona palkkapäivänä, on kuin palkka olisi 10% todellista pienempi. Ja sillä olen elänyt ja aina katsonut, ettei rahat lopu ennen seuraavaa palkkapäivää. Kaikki lomarahat ja pienet lottovoitot olen suoraan siirtänyt säästötilille ja jos ei ole ollut yllättäviä isoja menoja, niin olen ostanut osalla kertyneistä säästöistä osakkeita.