Lue keskustelun säännöt.
Voiko tällaista tapahtua!! (pitkä)
Epätoivoinen äiti
12.10.2017 |
Lasteni päiväkodissa on tyttö (kutsun häntä vaikka Sannaksi vaikka hänen nimensä on toinen) jolta tuntuu puuttuvan empatiakyky kokonaan. Tämä mahtavan hauska ja älykäs tyttö on valitettavasti uskomattoman ilkeä ja manipulatiivinen ja jakaa sanallisia neulanpistoja ympäriinsä niin että ryhmän lapset (ainakin työt) alkavat olla niin surullisia ja stressaantuneita etteivät enää halua mennä päiväkotiin.
Olen yrittänyt puhua asiasta hoitajien kanssa viimeisen kahden vuoden ajan, mutta vastauksena on yleensä että ”he leikkivät hienosti!”, hoitajat lopettavat keskustelun lyhyeen ja tuntuu että he haluavat lakaista koko asian piiloon. On tuntunut että jos he eivät näe ongelmaa eivät he myöskään tee sille mitään.
Sanna on musertanut yhden tytön kerrallaan sen jälkeen kun hän tuli tähän muuten ihanaan lapsiryhmään kaksi vuotta sitten. Tuolloin parin kuukauden jälkeen ensimmäinen tytöistä, jonka kanssa Sanna leikki enemmän, oli epätoivoisen surkea eikä halunnut enää mennä päiväkotiin. Tuolloin hoitajat ohjasivat Sannaa leikkimään toisen tytön kanssa jolloin sama toistui parin kuukauden päästä ja niin edelleen. Tämän olen kuullut nyt vasta jälkikäteen muilta vanhemmilta, en tiennyt tätä aiemmin. Toisetkin saavat päivän mittaan kuulla olevansa rumia ja omaavansa tyhmän äidin joka kuolee jos pidät tiettyä paitaa jne, mutta se joka leikkii enemmin tytön kanssa juuri sillä hetkellä on altistunut pahiten.
Kesän jälkeen oli omien tyttöjeni vuoro joutua pahimpaan tulilinjaan. He ovat leikkineet Sannan kanssa enemmän ja olleet surullisia kotona koska Sanna on ilkeillyt. Olen yrittänyt puhua asiasta hoitajien kanssa mutta en ole päässyt keskustelussa pidemmälle koska he ovat vaikuttaneet tietämättömiltä. Jos olisin tiennyt että he todellakin tietävät ongelmasta niin olisin ollut kovempi, mutta jälkiviisas on aina helppo olla. Nyt viimeisen parin viikon aikana tilanne on pahentunut, lapset ovat olleet lohduttomia iltaisin ja aamulla kun päiväkotiin pitäisi mennä ja heräilevät öisin painajaisiin. Olen ollut mukana päväkodissa päivän ajan seuraamassa tilannetta mutta en tietenkään voi olla siellä jatkuvasti koska työtkin pitää tehdä. Olen puhunut Sannan äidin kanssa, useimmiten kun olen joutunut kyselemään tyttöjen tavaroiden perään joilla on kumma tapa tarttua Sannan mukaan…. Äiti on vaikuttanut järkevältä ja on aika loppu tyttärensä kanssa. Äiti on myös kertonut että Sanna käy psykologilla.
Viimeinen episodi koko tarinassa on kaikkein absurdein uskomattomuudessaan. Sanna on viimeisten viikkojen aikana päiväkodista hakiessa valinnut vaihdellen toisen työistä jolle sanoo monet heit (hei Emilia, nähdään huomenna, hei hei Emilia) ja toiselle tarkoituksella jättää sanomatta, katsein vahvistaen että sinulle en sano heitä vaikka omat tytöt molemmat sanovat heit. Sannalla oli myös meillä leikkiessä (ei leiki enää meillä) tapana hajoita ja hallitse tyylillä yrittää saada tyttöni toisiaan vastaan – jouduin seuraamaan tilannetta jatkuvasti kun Sanna oli meillä, muiden kavereiden kanssa ei ikinä ole ollut tätä ongelmaa. Viime perjantaina kun hain lapsia päiväkodista teki Sanna taas saman lähtiessä, tällä kertaa sai Ella heit (hei Ella! Hei hei Ella! Hei Ella, nähdään taas!). Sanoin Sannalle rauhallisesti että kaikille pitää sanoa heit, ei saa jättää ketään ulkopuolelle, jolloin läsnäoleva hoitaja antoi selvästi ymmärtää että ei ollut OK että puutuin tilanteeseen, hoitaja vei Sannan mukaan pois tilanteesta. Olin ärsyyntynyt ettei hoitaja itse puuttunut tai ainkaan ei olisi saanut näyttää minun lapsilleni ja kiusaajalle että näin on ihan OK tehdä. Kun menin taikaisin sisälle hakemaan unohtamaani asiaa sanoin vihaisesti hoitajalle että ”Anteeksi että sanoin Sannalle mutta se mitä teki ei kyllä ollut OK!
*jatkuu*
Kommentit (75)
Ja tuollaisille "Sannojen isille" voi laittaa luun kurkkuun. Sano suoraan mitä ajattelet, se tekee heille ihan hyvää ja pääset heistä kuitenkin toivottavasti eroon kun lapsi menee eskariin. Jos et pääse, vaihtaisin ehkä hoitopaikkaa jo nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla suhtautumisella lapseen pystyt omalla tavalla vaikuttamaan. Jos näet tämän lapsen psykopaattina, oletat ja etsit hänestä tälläistä piirteitä. Se on väärin ja leimaamista, joka kyllä vaikuttaa hänen kehitykseensä ja käsitykseen itsestä.
Jos suhtaudut häneen normaalisti ilman ennakko käsityksiä, autat myös häntä enemmän.
Olisin sanonut isälle että ei ihme että tyttönsä on manipuloiva ja varasteleva friikki kun isänsäkin on tuollainen sekopää.
Kannattaisi ehkä sanoa tytöille suoraan että Sanna on kieroon kasvanut ja latelee pelkkiä valheita, ei kiltinkään lapsen tarvitse olla kynnysmattona pikkuhirviölle. Olen sitä mieltä että ongelmatapauksillakin on monesti joku hätänä ja pitää tiettyyn rajaan asti yrittää ymmärtää huonoa käytöstä, mutta kaikkia ei voi auttaa.
Jos omat lapsesi näkevät painajaisia tilanteesta johtuen, ongelma on paljon isompi kuin luuletkaan. Nostaisin itse aivan hirveän haloon, jos hoitajat olisivat noin avuttomia pistämään huonosti käyttäytyvän kakaran kuriin. Kuulostaa siltä että laiskuuttaan eivät vaan halua nähdä tilannetta, vaikka varsin hyvin tietävät mikä paskakasa on kyseessä. Valitusta päiväkodin johtajalle, ja vakavia keskusteluja henkilökunnan kanssa. Tuollainen kiusaaminen pitää saada loppumaan, ennen kuin tämä riiviö Sanna menee kouluun. Aivan hirveeltä kakaralta kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Maanantai-aamuna tytöt vietyäni Sannan isä hyökkää kimppuuni vihaisena tivaten että mitä perjantaina oikein tapahtui, hoitaja oli sanonut että olin kohdellut Sannaa epäoikeudenmukaisesti (????????!!!!!!!!!!!). Olin NIIN shokissa tästä että en oikein osannut sanoa muuta kuin että Sanna on ilkeillyt ja työt ovat lohduttomia eivätkä halua mennä päiväkotiin. Isä esitti tietämätöntä asiasta (en ole aiemmin isän kanssa puhunut) ja annoin joitakin esimerkkejä siitä mitä Sanna on tehnyt ja sanonut ja että muutkin tytöt ovat saman toiminnan uhreja. Isä tuntee itsensä luultavasti nurkkaan ahdetuksi ja alkaa solkemaan suustaan törkeyksiä vain loukatakseen minua. Lähdin itkuisena ja puolihysteerisenä töihin ja kolaroin vielä matkalla.
Olen äärettömään pettynyt hoitajan toimintaan. Soitin päiväkodin johtajalle ja pidimme palaverin jossa päiväkoti lupasi yrittää pitää tytöt erossa toisistaan. Hoitaja lähinnä kuunteli vuodatustani mutta ei sanonut paljon. Tämä hoitaja on muuten ollut hyvä, ja jämpti lasten kanssa mutta koko tämä tilanne on vienyt luottamukseni täysin. Kiusaaja on kuulemma ollut surullinen ja kysynyt miksi minä olin vihainen hänelle (mielenkiintoista että Sanna oli surullinen, en ole koskaan nähnyt häntä surullisena ja aikaisemmat sanomiset eivät ole tartuneet millin vertaa). En saa enää puuttua tilanteisiin joissa Sanna ilkeilee työilleni(!!!!), vaan pitää pyytää henkilökuntaa paikalle.
En ole nukkunut moneen yöhön kun koko asia vaivaa, en ole saanut anteeksipyyntöä Sannan isältä (olen yrittänyt soittaa, viestittää ja selittänyt asian asiallisesti ja ilman tunteita sähköpostissa Sannan vanhemmille), mutta he vaikenevat eivätkä vastaa puheluihini. Hoitajan anteeksipyyntö olisi myös tuntunut hyvältä.
Mitä teen?! Voiko tämä edes olla totta?! Miten suojaan lapsiani tilanteessa?!
Ensimmäinen neuvo on, että älä ole yhteydessä "Sannan" vanhempiin. Nämä tilanteet tapahtuu päiväkodissa, joten päiväkodin on asia myös hoidettava. Sinulla ei oikeastaan ole edes oikeutta ahdistella "Sannan" vanhempia, he eivät ole päiväkodissa näkemässä näitä tilanteita, joten heillä ei ole mitään mahdollisuutta puolustautua tai esittää tilanteista omia näkemyksiään.
Päiväkodin pitää kutsua molemmat perheet neuvotteluun ja paikalle oikeasti sellaiset henkilöt jotka ovat päivittäin todistamassa nämä tilanteet, he ovat ainoat, jotka näkevät totuuden, eivätkä lasten (valitettavan monesti) väritettyjä kuvauksia tapahtuneesta.
Tietysti tästä isän solvauksessa voit toimia toisin, mutta lasten väliset päiväkodissa tapahtuvat asiat hoidetaan päiväkodin toimesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen törmännyt lapseni luokalla tähän "kiusaaja heittäytyy kiusaajaksi" -ilmiöön, tämähän on oiva manipulatiivinen keino, mitä lapset osaavat tottakai käyttää hyväksi, kun kiusauksesta paljon puhutaan.
Onneksi lapseni on lähinnä sivullinen, eli raportoi mitä luokassa on milloinkin tapahtunut. Luokalla on 3 tyttöä, jotka lähes vuorollaan heittäytyvät kiusatun rooliin ja koittavat saada opettajalta huomiota.
Esim. näin: Anna haluaa leikkiä pihalla piilosta, kaikki muut haluavat leikkiä jalkapalloa. Lapset rupeavat pelaamaan jalkapalloa, Anna rupeaa itkemään ja menee kertomaan opettajalle, että häntä kiusataan. Aina on kyseessä kiusaamistilanna, jos leikiksi valitaan joku muu kuin mitä Anna haluaa leikkiä. Eli aina jos asiat eivät mene Annan mielen mukaan, häntä kiusataan.
Miettikää, kun tällaisia prinsessoja on luokalla 3! Jotka sitten tottakai riitelevät keskenään, draama syntyy siitä kuka leikkii kenenkin kanssa koulun jälkeen ym. ym. Opettaja lapseni kertoman mukaan uskoo herkästi sitä, joka itkee. Joskus nämä 3 prinsessaa tulevat opettajan puhuttelusta/keskustelusta aivan punaisina, kun ovat siellä kisanneet keskenään, kuka itkee eniten.
Olen niin tyytyväinen kun lapsellani on muita hyviä kavereita luokalla ja harrastuksensa parista (mihin onneksi menee usein koulun jälkeen niin ei ole mukana tässä leikkikaveridraamassa)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maanantai-aamuna tytöt vietyäni Sannan isä hyökkää kimppuuni vihaisena tivaten että mitä perjantaina oikein tapahtui, hoitaja oli sanonut että olin kohdellut Sannaa epäoikeudenmukaisesti (????????!!!!!!!!!!!). Olin NIIN shokissa tästä että en oikein osannut sanoa muuta kuin että Sanna on ilkeillyt ja työt ovat lohduttomia eivätkä halua mennä päiväkotiin. Isä esitti tietämätöntä asiasta (en ole aiemmin isän kanssa puhunut) ja annoin joitakin esimerkkejä siitä mitä Sanna on tehnyt ja sanonut ja että muutkin tytöt ovat saman toiminnan uhreja. Isä tuntee itsensä luultavasti nurkkaan ahdetuksi ja alkaa solkemaan suustaan törkeyksiä vain loukatakseen minua. Lähdin itkuisena ja puolihysteerisenä töihin ja kolaroin vielä matkalla.
Olen äärettömään pettynyt hoitajan toimintaan. Soitin päiväkodin johtajalle ja pidimme palaverin jossa päiväkoti lupasi yrittää pitää tytöt erossa toisistaan. Hoitaja lähinnä kuunteli vuodatustani mutta ei sanonut paljon. Tämä hoitaja on muuten ollut hyvä, ja jämpti lasten kanssa mutta koko tämä tilanne on vienyt luottamukseni täysin. Kiusaaja on kuulemma ollut surullinen ja kysynyt miksi minä olin vihainen hänelle (mielenkiintoista että Sanna oli surullinen, en ole koskaan nähnyt häntä surullisena ja aikaisemmat sanomiset eivät ole tartuneet millin vertaa). En saa enää puuttua tilanteisiin joissa Sanna ilkeilee työilleni(!!!!), vaan pitää pyytää henkilökuntaa paikalle.
En ole nukkunut moneen yöhön kun koko asia vaivaa, en ole saanut anteeksipyyntöä Sannan isältä (olen yrittänyt soittaa, viestittää ja selittänyt asian asiallisesti ja ilman tunteita sähköpostissa Sannan vanhemmille), mutta he vaikenevat eivätkä vastaa puheluihini. Hoitajan anteeksipyyntö olisi myös tuntunut hyvältä.
Mitä teen?! Voiko tämä edes olla totta?! Miten suojaan lapsiani tilanteessa?!
Ensimmäinen neuvo on, että älä ole yhteydessä "Sannan" vanhempiin. Nämä tilanteet tapahtuu päiväkodissa, joten päiväkodin on asia myös hoidettava. Sinulla ei oikeastaan ole edes oikeutta ahdistella "Sannan" vanhempia, he eivät ole päiväkodissa näkemässä näitä tilanteita, joten heillä ei ole mitään mahdollisuutta puolustautua tai esittää tilanteista omia näkemyksiään.
Päiväkodin pitää kutsua molemmat perheet neuvotteluun ja paikalle oikeasti sellaiset henkilöt jotka ovat päivittäin todistamassa nämä tilanteet, he ovat ainoat, jotka näkevät totuuden, eivätkä lasten (valitettavan monesti) väritettyjä kuvauksia tapahtuneesta.
Tietysti tästä isän solvauksessa voit toimia toisin, mutta lasten väliset päiväkodissa tapahtuvat asiat hoidetaan päiväkodin toimesta.
En siis ole äidille itkenyt Sannan toimista, olen ollut yhteydessä kun tytöiltä häviää tavaroita ja ne yleensä löytyvät Sannan taskuista. Näissä tilanteissa äiti on omalla aloitteella kertonut että tätä ongelmaa on muidenkin lasten kanssa ja että toinen äiti oli hänelle soittanut kun lapsi itkee eikä halua mennä päiväkotiin.
Sanoinkin äidille aiemmin että hoitajien pitää puuttua siihen mitä tapahtuu päiväkodissa, hän ei sille voi juuri siinä tilanteessa kotoa käsin paljon tehdä - siis kotona tietysti kasvatetaan yleisesti mutta yksittäiset tilanteet pitää hoitaa päiväkodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko kysyä, että millainen äiti tuollaisella lapsella on? Kiinnostaa tietää.
Vierailija kirjoitti:
Omalla suhtautumisella lapseen pystyt omalla tavalla vaikuttamaan. Jos näet tämän lapsen psykopaattina, oletat ja etsit hänestä tälläistä piirteitä. Se on väärin ja leimaamista, joka kyllä vaikuttaa hänen kehitykseensä ja käsitykseen itsestä.
Jos suhtaudut häneen normaalisti ilman ennakko käsityksiä, autat myös häntä enemmän.
"ennakko_käsityksiä" -_-
Ja miksiköhän tätä Sannaa pitäisi auttaa? Tai kiusaajia yleensä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakko kysyä, että millainen äiti tuollaisella lapsella on? Kiinnostaa tietää.
En ole niin paljon ollut äidin kanssa tekemisissä että voisin tehdä mitään syvääluotaavaa analyysiä, mutta vaikuttaa tavalliselta, järkevältä, avoimelta. On ollut tarkka että lapsi tuo takaisin viemänsä tavarat ja pyytää henkilökohtaisesti anteeksi joten ei ihan liian helläkätinen kasvattaja ole – enemmän kuitenkin pehmeään kuin liian tiukkaan päin. Tämän takia olenkin ollut aiemmin todella ihmeissäni mistä tytön käytös kumpuaa.
ap
Kai te kaikki ymmärrätte myös sen, että jos Sannan ongelmiin puututaan epäjohdonmukaisesti ja hänet leimataan niin tuo sosiaalinen stigma muuttuu itseään toteuttavaksi ennustukseksi?
Jos ap kokee että tilanne on mahdoton, siirtää omat lapsensa sitten muualle hoitoon. Muuten luottaisin hoitajiin ja kotioloissa kävisin omien muksujen kanssa asiaa läpi ikätason mukaisesti leimaamatta sannaa pahaksi tai huonoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain Sannan isältä vastauksen sähköpostiini. Asiallinen, hyvin muotoiltu vastaus täysin ilman katumusta, anteeksipyyntöä - olin itse pahoitellut että tyttö joutui näkemään kun olin vihainen hoitajalle. Tyttö ei ole tehnyt mitään väärää nyt tai aiemmin, kaikki mihin pystyy jonkun selityksen keksimään selitetään ja niitä asioita joihin ainoa selitys on tytön ongelmissa jätetään käsittelemättä. Toivoo etten puutu tytön sanomisiin vastaisuudessa, vaan pyydän henkilökuntaa käsittelemään asian. Viimeiseksi kirjoittaa että tarpeen tullen voin ottaa häneen yhteyttä koska äiti on sairaalassa.
Vierailija kirjoitti:
Maanantai-aamuna tytöt vietyäni Sannan isä hyökkää kimppuuni vihaisena tivaten että mitä perjantaina oikein tapahtui, hoitaja oli sanonut että olin kohdellut Sannaa epäoikeudenmukaisesti (????????!!!!!!!!!!!). Olin NIIN shokissa tästä että en oikein osannut sanoa muuta kuin että Sanna on ilkeillyt ja työt ovat lohduttomia eivätkä halua mennä päiväkotiin. Isä esitti tietämätöntä asiasta (en ole aiemmin isän kanssa puhunut) ja annoin joitakin esimerkkejä siitä mitä Sanna on tehnyt ja sanonut ja että muutkin tytöt ovat saman toiminnan uhreja. Isä tuntee itsensä luultavasti nurkkaan ahdetuksi ja alkaa solkemaan suustaan törkeyksiä vain loukatakseen minua. Lähdin itkuisena ja puolihysteerisenä töihin ja kolaroin vielä matkalla.
Olen äärettömään pettynyt hoitajan toimintaan. Soitin päiväkodin johtajalle ja pidimme palaverin jossa päiväkoti lupasi yrittää pitää tytöt erossa toisistaan. Hoitaja lähinnä kuunteli vuodatustani mutta ei sanonut paljon. Tämä hoitaja on muuten ollut hyvä, ja jämpti lasten kanssa mutta koko tämä tilanne on vienyt luottamukseni täysin. Kiusaaja on kuulemma ollut surullinen ja kysynyt miksi minä olin vihainen hänelle (mielenkiintoista että Sanna oli surullinen, en ole koskaan nähnyt häntä surullisena ja aikaisemmat sanomiset eivät ole tartuneet millin vertaa). En saa enää puuttua tilanteisiin joissa Sanna ilkeilee työilleni(!!!!), vaan pitää pyytää henkilökuntaa paikalle.
En ole nukkunut moneen yöhön kun koko asia vaivaa, en ole saanut anteeksipyyntöä Sannan isältä (olen yrittänyt soittaa, viestittää ja selittänyt asian asiallisesti ja ilman tunteita sähköpostissa Sannan vanhemmille), mutta he vaikenevat eivätkä vastaa puheluihini. Hoitajan anteeksipyyntö olisi myös tuntunut hyvältä.
Mitä teen?! Voiko tämä edes olla totta?! Miten suojaan lapsiani tilanteessa?!
Mitä teet? Opetat omanarvontuntoa tytöillesi. Kun heidän luulisi jo itsekin huomanneen ettei Sanna käyttäydy kovin kiltisti, miksi he olisivat surullisia jos vaikuttaa siltä ettei Sanna halua leikkiä heidän kanssaan tai huutele heippoja? Onhan heillä varsinkin toisensa, jonka kanssa voi leikkiä, ja muutkin ryhmäläiset. Eihän hajoita ja hallitse -taktiikka toimi, jos uhrit eivät suostu hajoitettaviksi. Ja älä hyvänen aika hajoa jos se isä esittää kritiikkiä, ole urhea niin kuin toivoisit tyttöjesikin olevan. Itse olisin enemmänkin kuohahtanut ja heittänyt tilanteessa että jaaha, näenkin mistä lapsesi on loisteliaan persoonallisuutensa perinyt. Kaiken kaikkiaan aika uskomattomalta kuulostava tarina, miten voidaan antaa yhden lapsen noin pyörittää touhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä oli lastentarhanopettaja, kirjoitin virheellisesti hoitaja.
Tämä herne nenässä ei ole yhdestä hei-tilanteesta johtuva vaan päivittäisistä pienistä ja suuremmists herneistä koostuva möykky. Hei-tilanne, lto:n selän takana puhuminen ja Sannan isän hyökkäys vain pistivät lasin kuohumaan yli.
Ap
Poittini on, että kun kerrot asiasta päiväkodin johtajalle unohdat tuon hei-hei jutun. Jos vedät liikaa asioita esiin, menetät uskottavuutesi.
Vierailija kirjoitti:
Sain Sannan isältä vastauksen sähköpostiini. Asiallinen, hyvin muotoiltu vastaus täysin ilman katumusta, anteeksipyyntöä - olin itse pahoitellut että tyttö joutui näkemään kun olin vihainen hoitajalle. Tyttö ei ole tehnyt mitään väärää nyt tai aiemmin, kaikki mihin pystyy jonkun selityksen keksimään selitetään ja niitä asioita joihin ainoa selitys on tytön ongelmissa jätetään käsittelemättä. Toivoo etten puutu tytön sanomisiin vastaisuudessa, vaan pyydän henkilökuntaa käsittelemään asian. Viimeiseksi kirjoittaa että tarpeen tullen voin ottaa häneen yhteyttä koska äiti on sairaalassa.
Ei, tällaisia asioita ei hoideta sähköpostilla. Ja totta, otat yhteyttä päiväkodin johtajaan ja LTO:hon ja pyydät heitä hoitamaan asian. Hoitamalla tämän väärin tämä kääntyy sinua ja lapsiasi vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain Sannan isältä vastauksen sähköpostiini. Asiallinen, hyvin muotoiltu vastaus täysin ilman katumusta, anteeksipyyntöä - olin itse pahoitellut että tyttö joutui näkemään kun olin vihainen hoitajalle. Tyttö ei ole tehnyt mitään väärää nyt tai aiemmin, kaikki mihin pystyy jonkun selityksen keksimään selitetään ja niitä asioita joihin ainoa selitys on tytön ongelmissa jätetään käsittelemättä. Toivoo etten puutu tytön sanomisiin vastaisuudessa, vaan pyydän henkilökuntaa käsittelemään asian. Viimeiseksi kirjoittaa että tarpeen tullen voin ottaa häneen yhteyttä koska äiti on sairaalassa.
Ei, tällaisia asioita ei hoideta sähköpostilla. Ja totta, otat yhteyttä päiväkodin johtajaan ja LTO:hon ja pyydät heitä hoitamaan asian. Hoitamalla tämän väärin tämä kääntyy sinua ja lapsiasi vastaan.
Mitäs teet kun vamhemmat eivät vastaa puhelimeen. Halusin kuitenkin antaa heille (äidille) oman versioni tarinasta että en nyt ihan ilman aihetta ole sanonut enkä mitenkään asiattomalla tavalla. Ei ole kiva jos lähtee jotain huhuja liikkelle että rähinöin päiväkodissa viattomille lapsille.
Tiedän hyvin että tämä voi kääntyä meitä vastaan. Tässä tarinassa ei ole voittajia.
Itse olin tuon tyyppinen, en ihan noin paha. Tekisin ilmoituksen sossuille. Meillä johtui kodin henkisestä ja fyysisestä väkivallasta mitä mallia toistin sitten ystävieni kanssa, enkä tajunnut siinä olevan edes mitään väärää niin pienenä. Käytös toki muuttui kun kasvoin ja ymmärsin enemmän.
Kotkassa?? Sieltä tiedän samanlaisen tapauksen..
Vierailija kirjoitti:
Itse olin tuon tyyppinen, en ihan noin paha. Tekisin ilmoituksen sossuille. Meillä johtui kodin henkisestä ja fyysisestä väkivallasta mitä mallia toistin sitten ystävieni kanssa, enkä tajunnut siinä olevan edes mitään väärää niin pienenä. Käytös toki muuttui kun kasvoin ja ymmärsin enemmän.
Toisin sanoen näen tuon pienen lapsen hätähuutona, en syyllistäisi itse lasta liikaa. Itse kyllä kuulin olevani huono niin kotona kuin päiväkodissa, sehän oli vanhemmilleni vain todiste että ansaitsen sen kaiken.
Nosta asia oikein kunnolla pöydälle, vanhemmat ja hoitajat samaan tilaan ja puikaa tilanne. Varmasti muillakin vanhemmilla on jotain sanottavaa. Lapsi on häiriintynyt, olen nähnyt tuollaisia lapsia, ja heidän vanhempansa ovat ihan kujalla, heille on turha sanoa mitään. Jos hoitajat eivät pärjää tuollaisen lapsen kanssa, vaadi että sinne saadaan henkilökohtainen avustaja tälle Sannalle. Ei ole normaali lapsi kyseessä, ihan psykopaatilta/narsistilta kuulostaa. Suojele lapsiasi niin paljon kuin voit. Ja selitä lapsillesi että eivät ole missään tekemisissä tähän Sannan kanssa.