Lue keskustelun säännöt.
Voiko tällaista tapahtua!! (pitkä)
Epätoivoinen äiti
12.10.2017 |
Lasteni päiväkodissa on tyttö (kutsun häntä vaikka Sannaksi vaikka hänen nimensä on toinen) jolta tuntuu puuttuvan empatiakyky kokonaan. Tämä mahtavan hauska ja älykäs tyttö on valitettavasti uskomattoman ilkeä ja manipulatiivinen ja jakaa sanallisia neulanpistoja ympäriinsä niin että ryhmän lapset (ainakin työt) alkavat olla niin surullisia ja stressaantuneita etteivät enää halua mennä päiväkotiin.
Olen yrittänyt puhua asiasta hoitajien kanssa viimeisen kahden vuoden ajan, mutta vastauksena on yleensä että ”he leikkivät hienosti!”, hoitajat lopettavat keskustelun lyhyeen ja tuntuu että he haluavat lakaista koko asian piiloon. On tuntunut että jos he eivät näe ongelmaa eivät he myöskään tee sille mitään.
Sanna on musertanut yhden tytön kerrallaan sen jälkeen kun hän tuli tähän muuten ihanaan lapsiryhmään kaksi vuotta sitten. Tuolloin parin kuukauden jälkeen ensimmäinen tytöistä, jonka kanssa Sanna leikki enemmän, oli epätoivoisen surkea eikä halunnut enää mennä päiväkotiin. Tuolloin hoitajat ohjasivat Sannaa leikkimään toisen tytön kanssa jolloin sama toistui parin kuukauden päästä ja niin edelleen. Tämän olen kuullut nyt vasta jälkikäteen muilta vanhemmilta, en tiennyt tätä aiemmin. Toisetkin saavat päivän mittaan kuulla olevansa rumia ja omaavansa tyhmän äidin joka kuolee jos pidät tiettyä paitaa jne, mutta se joka leikkii enemmin tytön kanssa juuri sillä hetkellä on altistunut pahiten.
Kesän jälkeen oli omien tyttöjeni vuoro joutua pahimpaan tulilinjaan. He ovat leikkineet Sannan kanssa enemmän ja olleet surullisia kotona koska Sanna on ilkeillyt. Olen yrittänyt puhua asiasta hoitajien kanssa mutta en ole päässyt keskustelussa pidemmälle koska he ovat vaikuttaneet tietämättömiltä. Jos olisin tiennyt että he todellakin tietävät ongelmasta niin olisin ollut kovempi, mutta jälkiviisas on aina helppo olla. Nyt viimeisen parin viikon aikana tilanne on pahentunut, lapset ovat olleet lohduttomia iltaisin ja aamulla kun päiväkotiin pitäisi mennä ja heräilevät öisin painajaisiin. Olen ollut mukana päväkodissa päivän ajan seuraamassa tilannetta mutta en tietenkään voi olla siellä jatkuvasti koska työtkin pitää tehdä. Olen puhunut Sannan äidin kanssa, useimmiten kun olen joutunut kyselemään tyttöjen tavaroiden perään joilla on kumma tapa tarttua Sannan mukaan…. Äiti on vaikuttanut järkevältä ja on aika loppu tyttärensä kanssa. Äiti on myös kertonut että Sanna käy psykologilla.
Viimeinen episodi koko tarinassa on kaikkein absurdein uskomattomuudessaan. Sanna on viimeisten viikkojen aikana päiväkodista hakiessa valinnut vaihdellen toisen työistä jolle sanoo monet heit (hei Emilia, nähdään huomenna, hei hei Emilia) ja toiselle tarkoituksella jättää sanomatta, katsein vahvistaen että sinulle en sano heitä vaikka omat tytöt molemmat sanovat heit. Sannalla oli myös meillä leikkiessä (ei leiki enää meillä) tapana hajoita ja hallitse tyylillä yrittää saada tyttöni toisiaan vastaan – jouduin seuraamaan tilannetta jatkuvasti kun Sanna oli meillä, muiden kavereiden kanssa ei ikinä ole ollut tätä ongelmaa. Viime perjantaina kun hain lapsia päiväkodista teki Sanna taas saman lähtiessä, tällä kertaa sai Ella heit (hei Ella! Hei hei Ella! Hei Ella, nähdään taas!). Sanoin Sannalle rauhallisesti että kaikille pitää sanoa heit, ei saa jättää ketään ulkopuolelle, jolloin läsnäoleva hoitaja antoi selvästi ymmärtää että ei ollut OK että puutuin tilanteeseen, hoitaja vei Sannan mukaan pois tilanteesta. Olin ärsyyntynyt ettei hoitaja itse puuttunut tai ainkaan ei olisi saanut näyttää minun lapsilleni ja kiusaajalle että näin on ihan OK tehdä. Kun menin taikaisin sisälle hakemaan unohtamaani asiaa sanoin vihaisesti hoitajalle että ”Anteeksi että sanoin Sannalle mutta se mitä teki ei kyllä ollut OK!
*jatkuu*
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain Sannan isältä vastauksen sähköpostiini. Asiallinen, hyvin muotoiltu vastaus täysin ilman katumusta, anteeksipyyntöä - olin itse pahoitellut että tyttö joutui näkemään kun olin vihainen hoitajalle. Tyttö ei ole tehnyt mitään väärää nyt tai aiemmin, kaikki mihin pystyy jonkun selityksen keksimään selitetään ja niitä asioita joihin ainoa selitys on tytön ongelmissa jätetään käsittelemättä. Toivoo etten puutu tytön sanomisiin vastaisuudessa, vaan pyydän henkilökuntaa käsittelemään asian. Viimeiseksi kirjoittaa että tarpeen tullen voin ottaa häneen yhteyttä koska äiti on sairaalassa.
Ei, tällaisia asioita ei hoideta sähköpostilla. Ja totta, otat yhteyttä päiväkodin johtajaan ja LTO:hon ja pyydät heitä hoitamaan asian. Hoitamalla tämän väärin tämä kääntyy sinua ja lapsiasi vastaan.
Mitäs teet kun vamhemmat eivät vastaa puhelimeen. Halusin kuitenkin antaa heille (äidille) oman versioni tarinasta että en nyt ihan ilman aihetta ole sanonut enkä mitenkään asiattomalla tavalla. Ei ole kiva jos lähtee jotain huhuja liikkelle että rähinöin päiväkodissa viattomille lapsille.
Tiedän hyvin että tämä voi kääntyä meitä vastaan. Tässä tarinassa ei ole voittajia.
Onko edes totta, että ahdistelet lapsen vanhempia puhelimitse... Tämä on kohta poliisiasia, jonka sinä olet eskaloinut ja johon olet itse syyllinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milloin tämä asia menee jakeluun: väestöstä, lapset mukaanlukien, suunnilleen pari prosenttia on psykopaatteja. Kyseessä on synnynnäinen ominaisuus, aivot eivät tunne myötätuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Milloin tämä asia menee jakeluun: väestöstä, lapset mukaanlukien, suunnilleen pari prosenttia on psykopaatteja. Kyseessä on synnynnäinen ominaisuus, aivot eivät tunne myötätuntoa.
En nyt halunnut sitä leimaa tytölle antaa enkä ole psykologi mutta jos olisi pakko diagnoosi laittaa niin kyllähän kaikki tähän pahasti viittaa.
Valehtelu, manipulointi, empatian puute, linnupoikasten rääkkäys, muiden kiusaus, ei katumusta, ei auktoriteettien pelkoa.
Surullista. Mutta jos vielä jotenkin Sannasta saisi väännettyä yritysjohtajan rikollisen nistin sijaan niin säästettäisiin yhteiskunnan varoja.
Ap
Tämä menee aina vain omituisemmaksi. Tänään kun hain työt kysyin lasten toiselta hoitajalta (yritän jotenkin rakentaa luottamustani takaisin) missä hänen mielestään menee raja mikä on ok ja mikä ei - onko ok että molemmille tytöille ei sanota heippoja? Vastaus oli vain "mmmm.... noooo.... eihän se hyvä ole jollekin siitä ei tule hyvä mieli. Se nyt voi tietysti riippua kenen kanssa on päivän aikaan leikkinyt, jos on vain toisen kanssa leikkinyt niin ehkä sitten haluaa vain sille toiselle sanoa heit". Siis nämä vain selittävät kaiken Sannan puolelle.
Luulin että päiväkoti opettaisi lapsille että ketään ei saisi tarkoituksella satuttaa ja kiusata mutta tässä paikassa näyttää se olevan ihan ok riippuen siitä kenen kanssa on päivällä leikkinyt?
Jos nyt vaan lopettaisit tämän provoilun. Mielee pulpahti tällainen sana:maanisdepressiivisyys ja nimenomaan mania. Hei-hei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päiväkoti-ikäisiä? No, lapset harjoittelee sosiallisuuta ja kaverisuhteita. Hyvä käytös tuntuu olevan vaikeaa monelle aikuisellekin. Ap on tehnyt kärpäsestä härkäsen, kyseessä on hyvänen aika alle 6 vuotiaat lapset!!
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt vaan lopettaisit tämän provoilun. Mielee pulpahti tällainen sana:maanisdepressiivisyys ja nimenomaan mania. Hei-hei.
Kun olisikin provo ja voisin herätä tästä painajaisesta. Huoli omien lapsien hyvinvoinnista saattaa tehdä maaniseksi. Kiusauksella voi olla pitkälle kantavat vaikutukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päiväkoti-ikäisiä? No, lapset harjoittelee sosiallisuuta ja kaverisuhteita. Hyvä käytös tuntuu olevan vaikeaa monelle aikuisellekin. Ap on tehnyt kärpäsestä härkäsen, kyseessä on hyvänen aika alle 6 vuotiaat lapset!!
Ymmärrän että opettelevat. En ymmärrä että päiväkoti ei mielestäni edistä hyvien käytöstapojen opettelua.
Tulipa ihan mieleen lapsiversio eräästä ex-"ystävästäni", jolla todettiin persoonallisuushäiriö.
Vaihtaisin päiväkotia jos ei muu auta, koska lapsesi kärsivät tuon ihmisen seurasta. Olisiko vielä joku korkeampi taho kuin päiväkodinjohtaja joka voisi puuttua asiaan, jos ei päiväkodista käsin asialle osata tehdä mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee "Sannasta" mieleen Nancy Spungen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä psyko-isästä nuo ongelmat johtuu! Mietin vaan että miksi äiti on sairaalassa. No, ihminen voi joutua sairaalaan monesta syystä... Kyllä tuo asia pitäisi selvittää perinpohjin ihan jo Sannan itsensä hyvinvoinnin takia. Hyvin huolestuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Siitä psyko-isästä nuo ongelmat johtuu! Mietin vaan että miksi äiti on sairaalassa. No, ihminen voi joutua sairaalaan monesta syystä... Kyllä tuo asia pitäisi selvittää perinpohjin ihan jo Sannan itsensä hyvinvoinnin takia. Hyvin huolestuttavaa.
Pelkäsin itsekin pahinta tuon äidin sairaalassaolon suhteen, mutta on kuulemma synnyttämässä. Kolmas lapsi tulossa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on kyllä todella erikoista, että ap kyselee hoitajilta mielipidettä "heippojen" sanomisesta. Miksi ap:n pitää puuttua tähän asiaan ollenkaan. Jonkun toisen lapsi käyttäytyy huonosti päiväkodissa. Se ei ole ap:n asia.
Kuulostaa siltä, että toisessa perheessä on ongelmia.
Mieleeni tulee seuraavia näkökohtia:
- Jos toisessa perheessä yksi lapsi ja toisessa useampia sisaruksia, vanhemmat kasvattavat ja huolehtivat lapsistaan lähtökohtaisesti jo eri tavalla. Yhden perheen lapsen vanhemmat eivät välttämättä edes tajua, että sisarusten väleihin voi vaikuttaa kun leikkiin tulee kolmas lapsi. Tämän kokenut ainoana lapsena leikkiessäni sisarusten kanssa (tytön ja pojan kanssa, jäi veli leikkien ulkopuolelle), sekä kolmen lapsen äitinä (vanhimmilla lapsillani 1,5v ikäero ja tyttö lomamatkoilla yms ystävystyi helposti, jolloin veli jätettiin ulkopuolelle.). Näissä tilanteissa voi toinen sisarus, on sitten tyttö ja poika tai tyttö ja tyttö loukkaantua myös tuosta heippa sanomatta jättämisestä. Se ei edes välttämättä ole tietoisesti loukkaavaa tai "hajoita ja hallitse" pyrkimystä perheen ulkopulelta tulevan lapsen toimesta, vaan täyttä tietämättömyyttä sisarus dynamiikasta.
- Ei ole oikein jättää yhtä lasta ryhmän/leikin ulkopuolelle.
- Leikkitarha vaihe on vanhemmille raskasta töiden, kuskausten ja arjen pyörittämistä. Jos vanhemmat kokevat liian raskaaksi perheen kannalta jotkut leikkikaverit perheineen, niihin kaverisuhteisiin ei kannata antaa tukea. Useinkaan alta kouluikäiset lapset eivät omatoimisesti voi ylläpitää kaverisuhteita kuin lähinaapurien lapsiin.
Mitä tehdä tilanteessa:
- Pysyä itse rauhallisena. Hyväksyä, että sisarusten kasvaessa tulee molemmille omia kavereita, jotka eivät välttämättä ole yhteisiä. Toinen sisarus saattaa joskus pahoittaa mielensä. Tarhassa ja koulussa opitaan ryhmädynamikkaa.
- Keskustella omien lasten kanssa. Kuunnella omia lapsia. Tukea omien lapsien itseluottamusta ja sisarussuhdetta, sisarussuhteen kasvua.
- Itse pyrkisin tuossa tilanteessa ylläpitämään ja kasvattamaan omien lapsien eettisesti oikeaa toimintaa, eli kehottaisin ottamaan kaikki leikkiin mukaan päiväkodissa. Kotona vapaa ajalla sitten voi valita kaverit toisin.
Mutta tämä vain yhden kolmen lapsen äidin mielipide.