Lue keskustelun säännöt.
Voiko tällaista tapahtua!! (pitkä)
Epätoivoinen äiti
12.10.2017 |
Lasteni päiväkodissa on tyttö (kutsun häntä vaikka Sannaksi vaikka hänen nimensä on toinen) jolta tuntuu puuttuvan empatiakyky kokonaan. Tämä mahtavan hauska ja älykäs tyttö on valitettavasti uskomattoman ilkeä ja manipulatiivinen ja jakaa sanallisia neulanpistoja ympäriinsä niin että ryhmän lapset (ainakin työt) alkavat olla niin surullisia ja stressaantuneita etteivät enää halua mennä päiväkotiin.
Olen yrittänyt puhua asiasta hoitajien kanssa viimeisen kahden vuoden ajan, mutta vastauksena on yleensä että ”he leikkivät hienosti!”, hoitajat lopettavat keskustelun lyhyeen ja tuntuu että he haluavat lakaista koko asian piiloon. On tuntunut että jos he eivät näe ongelmaa eivät he myöskään tee sille mitään.
Sanna on musertanut yhden tytön kerrallaan sen jälkeen kun hän tuli tähän muuten ihanaan lapsiryhmään kaksi vuotta sitten. Tuolloin parin kuukauden jälkeen ensimmäinen tytöistä, jonka kanssa Sanna leikki enemmän, oli epätoivoisen surkea eikä halunnut enää mennä päiväkotiin. Tuolloin hoitajat ohjasivat Sannaa leikkimään toisen tytön kanssa jolloin sama toistui parin kuukauden päästä ja niin edelleen. Tämän olen kuullut nyt vasta jälkikäteen muilta vanhemmilta, en tiennyt tätä aiemmin. Toisetkin saavat päivän mittaan kuulla olevansa rumia ja omaavansa tyhmän äidin joka kuolee jos pidät tiettyä paitaa jne, mutta se joka leikkii enemmin tytön kanssa juuri sillä hetkellä on altistunut pahiten.
Kesän jälkeen oli omien tyttöjeni vuoro joutua pahimpaan tulilinjaan. He ovat leikkineet Sannan kanssa enemmän ja olleet surullisia kotona koska Sanna on ilkeillyt. Olen yrittänyt puhua asiasta hoitajien kanssa mutta en ole päässyt keskustelussa pidemmälle koska he ovat vaikuttaneet tietämättömiltä. Jos olisin tiennyt että he todellakin tietävät ongelmasta niin olisin ollut kovempi, mutta jälkiviisas on aina helppo olla. Nyt viimeisen parin viikon aikana tilanne on pahentunut, lapset ovat olleet lohduttomia iltaisin ja aamulla kun päiväkotiin pitäisi mennä ja heräilevät öisin painajaisiin. Olen ollut mukana päväkodissa päivän ajan seuraamassa tilannetta mutta en tietenkään voi olla siellä jatkuvasti koska työtkin pitää tehdä. Olen puhunut Sannan äidin kanssa, useimmiten kun olen joutunut kyselemään tyttöjen tavaroiden perään joilla on kumma tapa tarttua Sannan mukaan…. Äiti on vaikuttanut järkevältä ja on aika loppu tyttärensä kanssa. Äiti on myös kertonut että Sanna käy psykologilla.
Viimeinen episodi koko tarinassa on kaikkein absurdein uskomattomuudessaan. Sanna on viimeisten viikkojen aikana päiväkodista hakiessa valinnut vaihdellen toisen työistä jolle sanoo monet heit (hei Emilia, nähdään huomenna, hei hei Emilia) ja toiselle tarkoituksella jättää sanomatta, katsein vahvistaen että sinulle en sano heitä vaikka omat tytöt molemmat sanovat heit. Sannalla oli myös meillä leikkiessä (ei leiki enää meillä) tapana hajoita ja hallitse tyylillä yrittää saada tyttöni toisiaan vastaan – jouduin seuraamaan tilannetta jatkuvasti kun Sanna oli meillä, muiden kavereiden kanssa ei ikinä ole ollut tätä ongelmaa. Viime perjantaina kun hain lapsia päiväkodista teki Sanna taas saman lähtiessä, tällä kertaa sai Ella heit (hei Ella! Hei hei Ella! Hei Ella, nähdään taas!). Sanoin Sannalle rauhallisesti että kaikille pitää sanoa heit, ei saa jättää ketään ulkopuolelle, jolloin läsnäoleva hoitaja antoi selvästi ymmärtää että ei ollut OK että puutuin tilanteeseen, hoitaja vei Sannan mukaan pois tilanteesta. Olin ärsyyntynyt ettei hoitaja itse puuttunut tai ainkaan ei olisi saanut näyttää minun lapsilleni ja kiusaajalle että näin on ihan OK tehdä. Kun menin taikaisin sisälle hakemaan unohtamaani asiaa sanoin vihaisesti hoitajalle että ”Anteeksi että sanoin Sannalle mutta se mitä teki ei kyllä ollut OK!
*jatkuu*
Kommentit (75)
Onko tämän Sannan sukunimi Ukkola?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitajavihaaja.
Siirrät lasta kohtaan tuntemiasi vihaisia tunteita hoitajiin, jotka joutuvat jatkuvasti luoviimaan ammattitaitoisesti vaikeassa tilanteessa. Odotat heiltä anteeksipyyntöä tilanteessa, jossa he eivät ole syyllisiä.
No voihan tuollaista tapahtua on vastaus kysymykseen.
Mistä ongelmasta sitten on kyse on pääteltävissä psykologian perusteeseillä kuten James Marcian kehittämällä identiteettiluokituksella tai pohtimalla kyseisen lapsen evokatiivisia vaikutuksia itsensä (ominaisuudet, luonne jne) ja ryhmän muiden lasten suhteen.
Mikäli muut lapset oirehtivat noinkin rajusti, tulisi heille selittää miten he voisivat tulla toimeen kyseisen yskilön kanssa.
Aggreessiivisuus voi viitata siihen, että kyseinen lapsi ei tule ryhmän muiden jäsenten osalta hyväksytyksi. Voisiko hyväksyntää jollain tavoin auttaa? Eristäminen tuskin tuottaa muuta kuin yhden syrjäytyneen lisää yhteiskuntaamme.
Tärkeintä olisi erottaa se, johtuuko ongelmat teistä vanhemmista ja teidän kauttanne lasten saamiin asenteisiin, vai onko oikeasti kyse jostain aidosta lapseen itseensä liittyvästä ongelmasta.
Sanna, hänen äitinsä ja isänsä ovat tilanteen ratkaisussa avainasemassa. Mutta lasta kohtaan tuntemasi suuttumuksen kätket, isää pelkäät ja äitiä kohtaan tunnet äiti-sympatiaa, joten purat koko tunteesi kirjon hoitajiin.
Phyi.
Ihan kamala tilanne. Jos tilanne jatkuu, voisitko ehkä harkita hoitopaikan vaihtoa?
Toisaalta se olisi väärin sinua kohtaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanna käy psykologilla. Ei ole sun asiasi tehdä muuta kuin tukea omia lapsiasi.
Älä leimaa vierasta lasta pahaksi, et tiedä mitä jutun taustalla on. Suojele lapsiasi opettamalla heille että sellaisia ihmisiä ei päästetä sydänystäviksi jotka eivät ole luottamuksen arvoisia. Kuitenkin päiväkodeissa, kouluissa ja työpaikoissa pitää tulla toimeen hankalienkin ihmisten kanssa: omien rajojen jämäkkä, väkivallaton ja rauhallinen puolustaminen on tällöin paikallaan.
Vierailija kirjoitti:
Sanna käy psykologilla. Ei ole sun asiasi tehdä muuta kuin tukea omia lapsiasi.
Älä leimaa vierasta lasta pahaksi, et tiedä mitä jutun taustalla on. Suojele lapsiasi opettamalla heille että sellaisia ihmisiä ei päästetä sydänystäviksi jotka eivät ole luottamuksen arvoisia. Kuitenkin päiväkodeissa, kouluissa ja työpaikoissa pitää tulla toimeen hankalienkin ihmisten kanssa: omien rajojen jämäkkä, väkivallaton ja rauhallinen puolustaminen on tällöin paikallaan.
Olemme lasten kanssa kotona harjoitelleet paljon miten tällaisissa tilanteissa toimitaan ja sanotaan stop. Hoitajat myös sanoivat että lapseni osaavat puolustaa itseään Sannaa vastaan. Tämä ei kuitenkaan auta siihen miten jatkuvat neulanpistot jättävät jälkensä lasten mieliin.
En ole leimannut lasta pahaksi, sanoinkin että Sannalla on paljon hyviä puolia, empatia vain puuttuu. Kerroin mitä on tapahtunut jotta lukija ymmärtää tilanteen jossa olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas erikoinen tilanne. En usko että itse yrittäisin hoitajille puhua tai tytön vanhemmille enää puhua. Haluaisin ehkä keskustella muiden tyttöjen vanhempien kanssa yhteisistä lasten kokemuksista ja yrittäisin hienovaraisesti opettaa omille tytöilleni ettei elämässä tarvitse olla sellasten ihmisten kanssa joiden seurassa pahoittaa aina mielensä tai jotka varastaa. Yrittäisin myös opastaa miten käytännössä voisi toimia jos joku yrittää manipuloida .
Lapsi vaikuttaa häiriintyneeltä. Entinen paras ystäväni oli lapsesta saakka tuollainen piru. En osannut siihen lapsena suhtautua ja mukauduin hänen pomppopallokseen.
Kyseinen nainen on aikuisena todella hukassa oleva syömishäiriöinen, narkomaani joka myy itseään ja valehtelee kaikille suut silmät täyteen.
Minusta et todellakaan toiminut väärin, kun sanoit asiallisesti että kaikille pitää sanoa hei heit.
Tuollainen syrjintä ja piruilu on tyttöjen tapa kiusata. Todella raukkamainen sellainen.
Älä välitä noista lässyttäjistä. Ovat kiusaajia ja tyhmiä lähihoitajia. Kaikki lähihoitajat eivät ole tyhmiä, mutta tuollaiset hoitajavihaa joka puolella ilman syytä näkevät hullu ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoitajavihaaja.
Siirrät lasta kohtaan tuntemiasi vihaisia tunteita hoitajiin, jotka joutuvat jatkuvasti luoviimaan ammattitaitoisesti vaikeassa tilanteessa. Odotat heiltä anteeksipyyntöä tilanteessa, jossa he eivät ole syyllisiä.
Odotin anteeksipyyntöä että hoitaja on selkäni takana sanonut Sannan vanhemmille että olen toiminut väärin häntä kohtaan, minkä vuoksi joudun isän hyökkäyksen kohteeksi. Voisiko joku kertoa miten tilanteessa olisi pitänyt toimia? Seisoa vieressä ja katsoa kun lapsiani loukataan. Jos Sanna olisi tullut oikean neulan kanssa ja pistänyt lapsiani ja olisin mennyt väliin ei kukaan olisi luultavasti tuominnut minua. Sanat ja voivat tehdä ihan yhtä kipeää kuin fyysinen väkivalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat tyttöni, etenkin vanhempi, oli täysin puoluskyvytön, kun aloitti koulun. Hoidin lapseni kotona, olivat mitä tyypillisimpiä kotihoitolapsia: arkoja, ujoja, eivät osanneet pitää puoliaan ryhmässä, liian kilttejä - ja uskoivat kaiken vilpittömästi, mitä toiset sanoivat tai tekivät.
Eräskin kaverityttö pilkkasi lastani kotimatkalla, kun tyttöni ei ollut halunnut tehdä jotain tollontöitä, vaan oli vedonnut äitiin ..."ei niin saa tehdä, koska äiti sanoi...". Suurta pilkkaa ja naurua!
Tosiasia on, että kunnolliseen varhaiskasvatukseen päiväkodissa kuuluu erittäin tärkeällä sijalla sosiaalisuuteen, käytöstapoihin, yms. kasvattaminen. Se ei toteudu, jos lasten annetaan keskenään hoitaa suhteensa.
Kasvatus kotona on jäänyt puutteelliseksi kotona kyseisellä Sannalla. Siitähän kertoo jo isän suuttuminen, ja vain yhden näkökulman näkeminen. Eli empatian puute. Asiallinen, rakentava keskustelu ei onnistu.
Ymmärrän tosi hyvin tunteesi. Tuollaiset tilanteet kyllä kuohuttavat mieltä. Minä aina rupean itkemään. Kauhistun ja pelästyn. Eikä silloin osaa rauhoittua, saati ajatella järkevästi.
On tosi kurjaa, että jo päiväkotimaailmassa lasten pitäisi olla kovanaamoja, tunteettomia oman edun tavoittelijoita.
Nosta kissa pöydälle, ja selvitä tilanne perinpohjin hoitajan, Sannan huoltajien, päiväkodin johtajan kanssa. Rohkeasti! Ole jämäkkä, ja sano että lapsenne kärsivät. (Itse aina itken, ja ääni värisee, mutta mitäs siitä. Tunnekuohu on suurta).
Lastenhoitajilla tulisi olla napakkuutta ja reiluutta tällaisissa tilanteissa. Kaikkia osapuolia on kohdeltava reilusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi syytä järjestää palaveri missä on paikalla sinä sekä Sannan vanhemmat. Jos vanhemmat eivät suostu ja käytös jatkuu, menet uudestaan johtajan juttusille. Ja jos tapaaminen ei sannan vanhemmilta onnistu sanot sitten johtajalle että lähestyt asiaa vaikka perhetyöntekijän kautta seuraavan kerran. Jos selkeää kiusaamista esiintyy ja siihen ei kukaan puutu ja se on päivittäistä, se ei ole ok. Kyllä ne keinot tollasille keksii. Sannahan on häiriintynyt ja vanhemmat kieltävät sen. Settei olisi joku kovan luokan neurologinen vika. Kunnon tuleva psyko. Se että sanna käy psykologilla ei näemmä poista ongelmaa. Mutta jola tapauksessa sehän ei periaatteessa ole Sannan vika että hän on mitä on. On vanhemman tehtävä hankkia apua kun lapsi voi Noin huonosti. Se ei ole muiden tehtävä olla pahan olon kohteena. Vastuu siis kokonaan sannan vanhemmilla.
Näin käy, jos kaikki pakoilevat vastuitansa. Ja aikuiset vielä. Näyttävät hyvää esimerkkiä.
Onpa siellä aika painajainen lapseksi. Tuli ihan Stephen King-tyylinen painajaismainen tunne!
Hoitajat varmasti tietävät mistä on kyse, mutta eivät osaa puuttua. Voi olla että tytöllä on jokin diagnoosi, jota he eivät saa kertoa. Ihan tavallista veronmaksajaa tuollaisesta lapsesta tuskin tulee. Yksi lukiokaverini oli tuollainen lievemmässä mittakaavassa ja on suljettujen ovien takana nykyään.
Hyvä että sinulla on kaksi tytärtä, jos yksi yksinäinen joutuu kohteeksi, hänen juttuja ei helpolla uskota. Luulen että taistelet tuulimyllyjä vastaan, mikään ei saa tuollaista neitiä muuttumaan. Hän todennäköisesti manipuloi psykologiaankin. Kotona hajota ja hallitse-tyyli toimii isän ja äidin välillä.
Joko sanot tytöillesi, etteivät välitä tuosta laosesta, koska hän on hieman erikoinen. Neuvot leikkimään muiden kanssa, tai vaihdat päiväkotia. Yritä ennakoida ettei sama soppa jatku koulussa.
Sannan kotona ei ole ehkä kaikki kunnossa, voisin ajatella myös että Sannan vanhemmista toinen tai molemmat ovat hyvässä asemassa tms. jonka takia hoitajat mielistelevät ja silottelevat asiat Sannan eduksi. Näin valitettavasti tapahtuu.
Et ole tehnyt mitään väärää ap, olet hyvä äiti :) Valitettavasti Sannoja ja hänen vanhempiaan on kaikkialla, vaihtaisin kuitenkin päiväkotia jos mahdollista. Koulussa tapahtunut lapseni kiusaaminen loppui kun ilmoitin kiusaajan vanhemmalle että seuraavalla kerralla soitan poliisille pahoinpitelystä. Jotkut ihmiset on pakko laittaa ruotuun ns. kovin keinoin.
On parempi ettet AP puutuu vieraiden lapsiin. Oletan kyllä, että hoitajalla on enemmän alan koulutusta kuin sinulla.
Lapset ovat kuin auto. Oman auton tunnistaa kuin omat taskut (Tai niin sitä luulee, kunnes vika pääse ilmoittamaan konehuoneessa). Vieraan autot taas ovat vieraampia ajaa... Hoitajalla on vertauksessa kokemusta lukuisista eri mallin autoista. Hän on ammattilainen.
Maanantai-aamuna tytöt vietyäni Sannan isä hyökkää kimppuuni vihaisena tivaten että mitä perjantaina oikein tapahtui, hoitaja oli sanonut että olin kohdellut Sannaa epäoikeudenmukaisesti (????????!!!!!!!!!!!). Olin NIIN shokissa tästä että en oikein osannut sanoa muuta kuin että Sanna on ilkeillyt ja työt ovat lohduttomia eivätkä halua mennä päiväkotiin. Isä esitti tietämätöntä asiasta (en ole aiemmin isän kanssa puhunut) ja annoin joitakin esimerkkejä siitä mitä Sanna on tehnyt ja sanonut ja että muutkin tytöt ovat saman toiminnan uhreja. Isä tuntee itsensä luultavasti nurkkaan ahdetuksi ja alkaa solkemaan suustaan törkeyksiä vain loukatakseen minua. Lähdin itkuisena ja puolihysteerisenä töihin ja kolaroin vielä matkalla.
Olen äärettömään pettynyt hoitajan toimintaan. Soitin päiväkodin johtajalle ja pidimme palaverin jossa päiväkoti lupasi yrittää pitää tytöt erossa toisistaan. Hoitaja lähinnä kuunteli vuodatustani mutta ei sanonut paljon. Tämä hoitaja on muuten ollut hyvä, ja jämpti lasten kanssa mutta koko tämä tilanne on vienyt luottamukseni täysin. Kiusaaja on kuulemma ollut surullinen ja kysynyt miksi minä olin vihainen hänelle (mielenkiintoista että Sanna oli surullinen, en ole koskaan nähnyt häntä surullisena ja aikaisemmat sanomiset eivät ole tartuneet millin vertaa). En saa enää puuttua tilanteisiin joissa Sanna ilkeilee työilleni(!!!!), vaan pitää pyytää henkilökuntaa paikalle.
En ole nukkunut moneen yöhön kun koko asia vaivaa, en ole saanut anteeksipyyntöä Sannan isältä (olen yrittänyt soittaa, viestittää ja selittänyt asian asiallisesti ja ilman tunteita sähköpostissa Sannan vanhemmille), mutta he vaikenevat eivätkä vastaa puheluihini. Hoitajan anteeksipyyntö olisi myös tuntunut hyvältä.
Mitä teen?! Voiko tämä edes olla totta?! Miten suojaan lapsiani tilanteessa?!