Työtön! Miksi et saa töitä?

Työpaikkoja ei ole riittävästi.

Työvoimakoulutuksissa väitetään nykyään työttömille, että 80 % avoimista työpaikoista olisi "piilotyöpaikkoja", joista ei ilmoiteta missään. Vain 20 % työpaikoista olisi muka olemassa jossakin ilmoitus avoimesta työpaikasta. Tuo luku on pelkkä arvaus, eikä voi mitenkään pitää paikkaansa. Miksi kukaan työnantaja ei haluaisi oikeasti palkata työntekijää avoimeen työpaikkaansa? Työhakijoita kehotetaan verkostoitumaan ja käymään läpi kaikki tuttunsa, jos jonkun tutun kautta järjestyisi työpaikka. Eli työpaikka pitäisi hankki suhteilla, ja tuttavia täytyisi käyttää hyväkseen.

Vanhahtava työttömien syyllistäminen on aikansa elänyttä. Työtön voi olla vain siitä syystä, ettei työpaikkoja ole riittävästi kaikille.

Koska opiskelen. Toivottavasti sen jälkeen saan.

Vastaan kaikkien työttömien puolesta: siksi, koska töitä on vähemmän kuin niiden tekijöitä. Kaikille ei riitä.

Mä oon ollut nyt muutaman kuukauden työtön ja huomannut, että ne haastattelut mihin olen päässyt, niin mun cv:tä ei ole edes vilkaistu..

Vierailija kirjoitti:

Syyt on helppo listata:

- ei koulutusta

- ei työkokemusta

- liikaa ikää

- ei verkostoja

- ei itseopittuja taitoja

Nuo ovat sen verran kovat referenssit työttömyyden puolesta, että en olekaan vuosiin edes hakenut töihin. Menen toki hommiin jos joku sellaisia tarjoaa, mutta mitään en itse asian eteen aio tehdä. Taistelkoot muut, minä luovutan.

Sama täällä.

Olisi pitänyt osata verkostoitua, mutta se on aika hankalaa, kun pelkäsi omaa varjoaankin vielä 30-vuotiaana. Siinä sitten katsot sivusta, kun muut vaan mennä porskuttavat ja sinä yrität ylipäätänsä selviytyä perusarjesta ehjin nahoin.

Mutta onneksi minulla on rakas harrastus, johon saan kulutettua hyvin aikaa 🌞😘😊🙂

Tsemppiä kaikille työnhakuun!

Nyt kannan korteni kekoon minäkin. Olen yli 50 v. rouva ja ollut yli 5 vuotta työtä vailla. Jäin 50 -  vuotiaana työttömäksi määräaikaisen työn päätyttyä. Olen  näiden vuosien aikana kaikenlaista yrittänyt, huonohkolla menestyksellä. Opintoja, työkokeilua yms. Nyt sitten tärppäsi ja sain työpaikan jonka piti olla yli 6 kk:n määräaikainen pätkä. Okei kaikki alkoi kivasti, mutta sitten alkoivatkin jo vaikeudet. Minut oli palkattu vääränlaiseen työyhteisöön. Eli sain kaiken pas kan niskaani kun heillä kin alkoi olla kuumat paikat muutosten keskellä. Työni lopetettiin kesken kaiken ja sain ikuiset traumat ja omituisen olon. Nyt en enää tiedä mihin uskoa ja mitä voi toivoa. On se kyllä per kele että ihmiset ovat vielä nykyäänkin toisilleen niin pirullisia. Kateutta, pahansuopuutta ja muuta kakan puhumista riittää naisten kesken. Toivon kaikkea pahaa ja ikävää entiseen työyhteisöön. Näinköhän oppivat...

Vierailija kirjoitti:

Olen sairas ja tulen olemaan. Mikäli täytän työtön työtön työtöntä se on sairauslomalla ollessa sekin jollen pääse kuntoutustuelle. Mimun nähdäkseni sairauslomalla ei tarvitsekaan saada töitä. Sairausloma tarkoittaa sellaista. Googlaa käsite.

Mä oon kans pitkällä sairauslomalla. Viikko sitten tuli kuntoutustuesta myönteinen päätös. Jos olisi ollut kielteinen niin sitten olisin työttömyyskorvauksella vaikka olen sairauslomalla, se olisi aivan järjetöntä. Ja toki aktiivimalli leikkaisi koska kuka nyt palkkaisi henkilön joka on työkyvytön.

Mulla ei ole vielä työlupaa

Olen keski-ikäinen yliopisto-tutkinnon omaava maahanmuuttajasta nainen. Teen osa-aikatyötä, vaikka koulutus on eri alalle ja halu tehdä täysipäivästä työtä. Käyn jatkuvasti eri alan koulutuksissa (kielet, psykologia, yritystoiminta), vaikken ole aikeisaan esim. toimia jatkossa yrittäjänä. Koen erittäin tärkeäksi (jopa päivän tärkeimmäksi hetkeksi, kun pääsen tapaamaan erilaisia ihmisiä koulutuksissa tai infotilaisuuksissa). Olen erittäin sosiaalinen ja reipas; puhun sujuvasti ja kirjoitan eri kielillä äidinkieleni lisäksi (kielet: ruotsi, suomi, englanti, saksa ja venäjä). Asunut synnyinmaani lisäksi pohjoismaissa sekä nyt pari vuotta Suomessa. Työkokemusta löytyy markkinoinnista, projektityöskentelystä, ulkomaankaupasta, mutta teen edelleen osa-aikaisesti töitä nollatuntisopimuksella, alalla, jota en halua mainita... (tähän työhön ei tarvi edes kouluttautua), pystyisin enempään!

En vaan löydä töitä! Minua satuttaa kun puhutaan, ettei ole halukkaita tekemään töitä; olen tähän asti hakenut tämän vuoden aikana 57 työpaikkaa, laitasta laitaan. Tuntuu vaan, että mitä tahansa konstia hakemuksessa käytän (jätän pois koulutukseen liittyvää esim.), siitä huolimatta en ole se henkilö, jota kutsuttaisi haastatteluun.

Olen ajottain jopa lannistunut ja koen tulevaisuuteni huolestuttavalla tavalla, vaikka haluan säästää omista huolistani perhettäni ja ystäviäni. Koen saavani heiltä paljon ja arvostankin sitä, mutta...eihän aina ei riitä. Ei ainakaan minulle. Haluan panostaa yhteiskuntaan täysin ja olla hyödyllinen, myös perheeni ulkopuolella. Se vaivaa minua, se tunne, etten ole tarpeeksi hyvä tai houkuttelevaa työmarkkinoilla...

Haluan yli kaiken tehdä töitä; herätä aamuisin tietäen, että on työpaikka, johon voisin panostaa ja on työyhteisö, jonka yksi hyvä ja innokas jäsen olen myös minä. Haluan olla tarpeen yhteiskunnassa ja olen erittäin halukas työllistymään. Olen jo ajatellut, että voisin olla haastatteltavana ja aiheeksi olisi "motivoitunut ja kouluttautunut ulkomaalainen vailla töitä", mutten haluaisi esiintyä nimelläni...

Ajankohtainen ketju, edelleen vaikka aloitettu jo vuonna 2017. O tempora, o mores.

Olen työtön, sillä en ole löytänyt töitä jotka sopivat elämääni erityislapsen äitinä. Lapsella on eri terapioita 3 eri päivänä ja nämä osuvat 8-16 väliin. Matkojen kanssa menee lähes 3 tuntia aikaa terapiapäivinä, sillä tällä pienehköllä paikkakunnalla ei ole mitään terapia-palveluja. Terapioiden lisäksi on kuntoutusta kotona.

Minulla on koulutus ja hyvä CV ja myös suosituksia, mutta koen haastavaksi löytää joustavan työpaikan. Myöskään erityislapseni ei voi lähteä yksin kotoa kouluun vaan tarvitsee saattajan (minut) koulutaxiin, sillä ajantaju ei ole kehittynyt tarpeeksi.

Jos hakisin aktiivisesti töitä varmaan työllistyisin, mutta töiden ja erityislapsen vanhemmuuden yhdistäminen tuntuu haastavalta. Mieheni tekee paljon töitä ja minä olen vastuussa kodinhoidosta ja lapsen kuntoutuksesta.

Työttömillä riittää ainakin tekosyitä...

Olen 57 v nainen. Kukaan ei palkkaa minua. Lopetan työnhaun ja jään yhteiskunnan elätiksi , hoitamaan 87vuotiasta isääni , kunnes pääsen eläkkeelle. Saa haukkua. En jaksa enää.

Vakavia sairauksia ja vammoja, mutta ei näin nuorena päästetä eläkkeelle. Sairaudet ei myöskään näy ulospäin juurikaan, mikä vaikeuttaa tilanteeni ymmärtämistä.

Tämä yhteiskunta on aivan sairas. "Oikeisiin" töihin päässeet tekevät ylimääräistä palkatonta työtä siitä ilosta, että on työpaikka, koska työnantaja on karsinut työntekijöitä ja heidän mielestään yksi ihminen voi ihan hyvin tehdä useamman hommat. Olla moniosaaja. Ei ihme, että työtä ei riitä kaikille. Lisäksi on tullut vielä halpatyö, jolla ei elä. En oikein jaksa uskoa tämän yhteiskunnan tulevaisuuteen.

Koska ilkeä patriarkaatti ei päästä minua siivoamaan naisten pukuhuonetta uimahallissa.

Tässä ketjussa yksi osuva syy lapsikatoon.

Koska olen homo.

Vierailija kirjoitti:

Ai miksen pääse töihin? No mistäs minä sen tietäisin! En minä ole rekrytoija. Kaikki muu paitsi fakta on arvailua. Voihan sitä selitellä itse millä tahansa syyllä, mutta ei se ole totuus.

Muistan itse, kuinka olin palkkaamassa tiimiini uutta osaajaa. Esimieheni (johtaja) antoi ohjeen, että mitään riippakiveä ei sitten oteta. Niinpä valitsin hänet, josta oma mielikuvani oli, ettei ole riippakivi tai taakka. Ne kaikki 14 muuta, jotka jäivät valitsematta, olivat ihan hyviä vaihtoehtoja. Ei se hakijasta johdu, ettei tule valituksi. Joku toinen hakija miellyttää valitsijaa sillä hetkellä enemmän.

Erittäin hyvin kiteytetty!

Itseni kohdalla yleisimmät syyt:

Ei ole sitä 4-5v työkokemusta. Näin nuoren kyllä hankala saada noin montaa vuotta työkokemusta, etenkin jos on pääsääntöisesti opiskellut. Ei kaikille opiskelijoille valitettavasti riitä töitä, (kun ei riitä muillekaan) itsellä yht 1v työkokemusta.

En ole "tarpeeksi" sosiaalinen = eli ei ilmeisesti todellakaan ole plussaa se että keskittyy töissä vain työasioihin. (Huom, kyllä minä tervehdin työkavereita asiaankuuluvasti, en ole epäkohtelias möllö.) Mä en vain halua keskustella muista kuin työasioista kun olen työpaikalla. Mä tulen töihin tekemään töitä, en seurustelemaan.

Jotkut paikat ottavat mieluummin ulkomaalaisia.