Lue keskustelun säännöt.
Työtön! Miksi et saa töitä?
Otsikko. Ennen kuin alapeukutatte, en tarkoita tuota vittuilumielessä. Itsekin olen juuri työttömäksi jäänyt, joka ei ahkerasta hakemusten lähettelystä huolimatta ole päässyt vielä yhteenkään haastatteluun. Kiinnostaisi kuulla muiden samantapaisessa tilanteessa olevien mielipiteitä siitä, miksi niitä töitä on ihan oikeasti niin hel... vaikeaa saada.
Kommentit (2374)
Olen kuulovammainen. Jouduin lopettamaan vakituisen työni, kun kuulo huononi entisestään ja siten työ muodostui ylivoimaisen raskaaksi, sillä työssä oli asiakaskontakteja. Minulle tuli myös burn out, sillä olin sinnitellyt kuukausia vääränlaisessa työympäristössä jaksamiseni äärirajoilla.
Kun mainitsen kuulosta työhaastattelussa niin eipä työpaikasta kuulu enää mitään. Saattaa olla jopa niin että haastattelija alkaa kuiskia/puhua todella hiljaa ja asettaa minut kiusalliseen asemaan kun en kuule. Tuntuu että työpaikoista kilpailu on niin kovaa, että terveet vievät työpaikat ja me vammaiset jäämme ilman.
Työssä olen ahkera, tunnollinen ja empaattinen vaan mistä löytää työpaikka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemuksen puute ja elämäntilanne .
Luin itselleni ammatin joka pääsääntöisesti vuorotyötä, ei tullut silloin hakiessa mieleen että valmistuessa olisin yksin kahden lapsen lähivanhempi. Päivätyön saaminen tällä alalla lähes mahdotonta, mutta itselle välttämättömyys kun lapset niin pieniä. Myöskään muutto ei siksi tule kyseeseen tai itseasiassa työ edes oman kaupunkini kaikista osista, sillä työmatka ei lasten vuoksi julkisilla voi olla kovin pitkä.
Odotan vain että lapset kasvaa ja ihmeen kaupalla pääsisin johonkin. 2v nyt valmistumisesta ja työkokemusta yht 4kk lyhyistä salaisuuksista, viimeisin pätkä 6kk sitten. Häpeän tilannettani jatkuvasti.
Olen liian vanha, 52v ja koulutukseni on vanhentunut. Lisäksi olin kotiäitinä useamman vuoden.
Täällä on oma sijaisrinki, joka paikkaa poissaolijat. Mutta olen mä vähän saanut tehdä sijaisuuksia kuitenkin.
Kesäksi pääsee taas oikeisiin töihin 😍
Vierailija kirjoitti:
Itseni kohdalla yleisimmät syyt:
Ei ole sitä 4-5v työkokemusta. Näin nuoren kyllä hankala saada noin montaa vuotta työkokemusta, etenkin jos on pääsääntöisesti opiskellut. Ei kaikille opiskelijoille valitettavasti riitä töitä, (kun ei riitä muillekaan) itsellä yht 1v työkokemusta.En ole "tarpeeksi" sosiaalinen = eli ei ilmeisesti todellakaan ole plussaa se että keskittyy töissä vain työasioihin. (Huom, kyllä minä tervehdin työkavereita asiaankuuluvasti, en ole epäkohtelias möllö.) Mä en vain halua keskustella muista kuin työasioista kun olen työpaikalla. Mä tulen töihin tekemään töitä, en seurustelemaan.
Jotkut paikat ottavat mieluummin ulkomaalaisia.
Minustakaan ei pidetty kun teen töitä enkä turpavärkillä, enkä jaksa jaarata kahvihuoneessa yksityiasioitani tai kuunnella toisten perhe-elämän asioita kun ei kiinnosta mitä niiden kakarat harrastaa, menestyy ja mitä niille on ostettu ja kuinka paljon rahaa on mennyt. Olen lapseton eikä kiinnosta perheellisten perhe-elämä mistä ne jaksaa jaarata tauoilla loputtomasti. Pidin vain lyhyen tauon ja lähdin tekemään töitä että aika kuluisi mopeempaa. Tupakalla ei olisi saanut käydä vaan istua sekin aika kahvihuoneessa puhumassa paskaa. Erilaiset tyypit työpaikoilla voivat ärsyttää jos ei kuulu persnuolu ja juoru ryhmään eikä ns. kuppikuntaudu sen ryhmän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 50-60 puolessa välissä enkä jaksa sitä kiirettä ja stressiä enään kun on kamalat vaihdevuosivaivat eikä ole helppoa puolipäiväistä työtäkään tarjolla. En jaksaisi enään sellaista rääkkiä jonka jälkeen ei jaksaisi kotitöitäkään tehdä muuta kuin levätä että jaksaa taas seuraavan päivän. Pari vapaa päivää menisi palautumiseen . Nuorena sitä jaksoi mutta en tässä iässä enään. Joka paikka on kulunut jotenka erilaisia vaivoja on ajoittain enemmän tai vähemmän.
Oikeastaan olen ihan tyytyväinen etten kelpaa työnantajille ja he haluavat kolmekymppisiä mutta niissä on jo pahasti työtävieroksuvia syrjäytyneitä ettei valinnan varaa ole niistäkään tarpeeksi.
Koska 2,5 vuoden tauko työelämästä, jota en selitä mitenkään.
Muuten cv on tosi hyvä. Kokemusta monenlaisesta ja korkeasti koulutettu. Olen joko ylikoulutettu tai en osaa jotakin vaadittua ohjelmaa x, jonka oppisi nopeasti...
Elän minä tuillakin, kun on velaton asinto, jossa vastike alle 200€.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikää 57. Eiköhän tämä kerro kaiken.
Minä sain ekan vakituisen työpaikan 48- vuotiaana, sitä ennen tein vain pätkätöitä ja olin välillä pitkiä aikoja työttömänä. Nuorena syynä oli varmaan oma epävarmuus, laman osuminen juuri valmistumisen jälkeen ja hiukan vaikutti puhelimen puutekin. Kouluttauduin työllistävämmälle alalle, keräsin vähän itseluottamusta ja aloin saada niitä pätkätöitä. Sosiaalialalla ei paljon muuta olkut tarjolla, ennenkuin 10 vuotta pätkätöitä tehtyäni sain vakituisen työn ilman suhteita paikasta, johon oli yli 100 hakijaa. On se tuuristakin kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla taas on varmaa syynä ahdistus. Hommat osaan ja mielelläni teen, mutta sosiaalisissa tilanteissa alkaa helvetinmoinen tärinä mille en mitään maha. Monesti oon haastatteluun päässy mut sit ku alkaa tärisee nii yleensä laitetaan pihalle, pari kertaa jaksoivat siihen asti venaa että änkytys ja hengenahdistus alkaa. Kertaakaan en oo kuitenkaan onneks itkemään alkanu, sitä tuli nimittäin yliopistossa harrastettua aina kun joutu/ pääsi jonku vähä tärkeemmän tyypin juttusille tai ku piti jotain esitelmää vääntää.
Etätöitä teen kotona projektimuotosesti, mutten oo mitään ns. oikeeta duunii saanu. Minkä toki ymmärrän kyllä, varmasti joku sosiaalinen tyyppi on paljon parempi kaikkiin hommiin ku tämmöne joka saa hermoromahduksen avokonttorissa.
Sinä, jolla on It-alan kokemusta tai ei, laita paikkakuntasi lehteen työnhakuilmoitus, niin saat yhteydenottoja. Muutenkin ihmettelen, miksi isot lehdet eivät tee aloitetta palstasta "Palvelukseen halutaan".
Älä jää odottamaan tuota. Ole oma-aloitteinen, laadi ja maksa ilmoitus. Oli taustasi mikä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei palkkaa, siksi. En minä voi vaan päättää mennä töihin. Hakemuksia laitan kuukausittain, CV ja Avoin hakemus pohjat kunnossa, koulutus, työkokemusta, ei vaan pääse. 16kk työttömänä tällä hetkellä.
Selkä hajosi, joten en kelpaa fyysisiin töihin (esim. lähihoitajaksi tai kaupan hyllyjen täyttelijäksi), inhoan myyntityötä puhelimitse (ja monissa asiakaspalvelutöissä täytyy nykyään myös myydä tai kenkää tulee), joten olemassa olevasta ammattitutkinnosta, ystävällisestä asenteesta ja kovasta motivaatiosta huolimatta olen joko liian vanha (nelikymppinen), liian huonokuntoinen (vaikka pysyvälle sairaseläkkeelle en pääse, kun arkiaskareet kuitenkin onnistuu) tai ei vaan muista syistä oteta. En elättele toiveita saada enää pysyvää työpaikkaa tai inhimillistä päivätyötä. Vapaaehtoistoiminta (ilmaiseksi tai ruokapalkalla tehtävää työtä) pitää minut järjissäni ja aktiivisena.
Onneksi ei tullut hankittua lapsia aikanaan, ei olisi paljoa ollut tarjota muksuille tässä elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska olen työtön. Jos saisin töitä, en olisi enää työtön.
Suurin syy ei ole suhteita työelämään. En ole luonteva puhumaan liibalaabaa työhaastatteluissa.
Olen kait rajatapa autistinen, tai jotain muuta. Ihmisten kanssa rämpiminen ja pelkkä peruskoulu sai niin kovan inhon ja pelon muihin ihmisiin, etten usko sen koskaan täysin katoavan. Muusta elämän kamaluudesta puhumattakaan. Kaikki matalapalkka-alat ovat niitä hektisimpiä, missä saa eniten sylkeä ja torua muilta päällensä, etten ”voi vain raahautua” ihan mihin tahansa. Jos saan oman rauhani tästä yhteiskunnasta, en ainakaan päädy hyppäämään kenenkään työmatkalla olevan junan alle.
En tunnu pääsevän edes haastatteluun ja tuntuu koko ajan vaikeamalta edes kirjoittaa hakemuksia (kun tietää että ne ovat täyttä ajan hukkaa). sitten jotkut roskatyöduunit tehdään ihan vain siksi, että saadaan kupata ihmisiä, kuten vaikkapa hoiva-avustajat tai jotkut siivousduunit. puhelinmyyntiduunitkinon huijausta ja niitä kaupitellaan nykyisin kaikilla muilla termein kuin puhelinmyyntinä. karu totuus paljastuu sitten kun on jo valittu, eikä kukaan tee noille huijauksille mitään.
En muutenkaan tajua miksi hakemusten pitää olla niin hiton tärkeitä johonkin b-tason (=ei niin vaativaan) työhön. Voisin tehdä ihan mitä työtä tahansa, mutta toisiin olen liian pätevä, toisiin taas ei ole kokemusta (vaikkei sitä edes tarvitsisi, jos työ on helppoa), mikä oikeastaan tarkoittaa vain sitä, että työpaikka laitettiin hakuun pakosta/näytön vuoksi ja se oli jo varattu jollekin. nyt mulla on työpaikka, määräaikainen assarin työ, joten etsin tässä koko ajan prempaa, pari haastattelua varattu ensi kuussa lontooseen ja yksi sitten usaan.. olen niin valmis muuttamaan suomesta pois.
sisarukseni kävi lapissa työhaastattelussa lentokoneella ihan turhan takia - vain kuullakseen, että oikeastaan tää työpaikka on jo varattu työntekijällemme, joka on ollut täällä sijaisena 4 vuotta, mutta työ oli haussa, koska laki vaatii. arvatkaa vituttiko sitä, kun meni satoja euroja hukkaan jo pelkkään lentolippuun. ja sitten vielä nykyisistä töistään piti ottaa palkatonta vapaata. hän sanoikin, että jos joskus joutuu työttömäksi ei tasan tarkkaan hae mitään ennenkuin tämä systeemi muuttuu. Se on väärin työttömiä työnhakijoita kohtaan, että työnantajien on toisinaan pakko laittaa sellaisia työpaikkoja hakuun, joille ei edes haluta kuin joku jo yrityksessä oleva työntekijä.
Minä olen nyt työssä, mutta kyllähän se suurin syy oli työttömyys ja pätkätyöläisyys. En osaa sanoa, oliko se oikeastaan hyvä idea ottaa vastaan kaikki mitä tarjotaan, sillä se tiesi myös lyhyitä pätkiä ja noihin paikkoihin oli kuitenkin vaikea päästä vakinaiseksi, kun hakijoita oli satoja ja sisällä talossa oli vaikka kuinka määräaikaista, jotka olivat olleet pitempään. Parissa paikassa pomot arvostivat aikaansaamista, osaamista ja nopeutta, mutta ei isoissa paikoissa työkaverit sitä arvosta, varsinkin jos ovat tottuneet leppoisaan menoon. Ei monessa isossa paikassa vakinaisteta aina parasta, vaan sopivan keskinkertaisin. Sellainen, joka ei ole uhka kellekään, mutta joka ei kuitenkaan ole saamaton lusmu. Mä en ollut uhka esimiehille, koska en ole sellainen luonne että esimieheksi pyrkisin, mutta olin uhka muille, kun osasin itsestään asioita, joiden kanssa he tuskailivat. Sain lopulta työllistämistuen avulla määräaikaisen työn omalta alalta ja siitä sitten kutsun haastatteluun toiseen paikkaan. Työtarjouksia alkoi tulla, kun olin jo töissä.
Palkkatuki on ihan ok, se vastaa oikeaa työtä ja on parempi kuin joku työkokeilu. Sitä en vastusta, minut se ainakin työllisti. Luultavasti siihen määräaikaiseen pääsyyn suurin syy olikin palkkatukikelpoisuus, sen lisäksi että olin sopiva. Sielläkin olisin toki saanut jatkaa, mutta muualta saamani paikka oli parempi sekä sisällöltään että parempi palkka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen liian vanha. En kelpaa enää mihinkään hommiin.
Ja minä olen tuon vanhuuden lisäksi vieläpä kipeäkin, mutta en niin kipeä, että eläkkeelle pääsisin oman lääkärini mielestä, vaikka eihän oma lääkäri sitä eläkepäätöstä itse tee, senhän tekee potilasta näkemätön vakuutuslääkäri.
Minä taasen olen niin kipea oman lääkärini mielestä, että työkyvyttömäksi on todennut, mutta vakuutuslaitokset eivät päästäneet tke:lle, vaikka sairaudet myönsivätkin, mutta näkemäti arvelivat minusta vielä johonkin hommaan olevan, mutta kun kunto ei kestä edes kotihommia, vaan puolisoni joutuu tekemään melkoisen paljon palkkatyönsä lisäksi kotihommiammekin.
Toisaalta haluaisin itsekkin vielä senkin ihmeen nähdä, että joku työnantaja palkkaisi valmiiksi sairaan työntekijän.
Meitä on paljon. Itselläni juoksi kuntoutustuki vuosia kunnes vakuutusyhtiö vaan yhtäkkiä päätti että olen terve. Mitkään valitukset ei auttaneet. Sosiaaltyöntekijä sanoi että Suomessa on kymmeniä tuhansia työkyvyttömiä työttömyyskortistossa vakuutusyhtiöiden perseilyn takia.
Tuntuu tosi inhottavalta nostaa työttömyyskorvausta ikään kuin väärin perustein kun en tosiasiassa ole työkykyinen.
Entäs ne, jotka ovat oikeasti työkukyidiä, mutta sairaushistoriä pelästyttää työnantajan/työterveystarkastuksen?
Jos on jonkin alan rautainen ammattilsinen ha alalla on työvoimapulaa, tilanne voi olla parempi, mutta jos voi valita täysin terveen....
50- kymppinen, repaleinen työhistoria, terveystiedossa hoidettu keskivaikea masennus tai vaikka hyvässä hoitotasapainossa oleva epilepsia....
En halua mennä töihin.