Työtön! Miksi et saa töitä?

"Olen oma-aloitteinen, reipas ja ahkera" -> olen kädetön ja jalaton TAI introvertti seinille vilkuilija. Miten ihmisillä voi olla itsestään niin vääristyneet käsitykset!

Saanko siis töitä, jos kirjoitan rehellisen työhakemuksen?

öyh öyh

Vierailija kirjoitti:

Itse aiheutettua työttömyyttä:

- hommataan liuta erityislapsia, jonka jälkeen vanhemmilla (äidillä) jatkuvasti poissaoloja -> määräaikaisuuksia ei jatketa, eikä anneta vakkaripaikkoja

- muutetaan jonnekin perähikiälle, missä ei julkista liikennettä, ei autoa, ei ajokorttia

- muuten asenne, että työpaikan pitäisi sijaita max. 2 km kotoa

- ei oteta vastaan määräaikaisuuksia -> aukot cv:ssä jatkuu

- 0-tuntisopparilla saa palkan lisäksi sovitellun päivärahan. Pääsee tutuksi taloon tai ainakin välttää ne aukot CV:ssä.

- palkan pitäisi olla vähintään se sama kuin nousukaudella metalliduunissa 20 v. -> ei tajuta, että pienemmillä alkupakoilla jatkossa todennäköisesti palkat nousee. Ei, mielummin tiputaan työmarkkinatuelle ja valitetaan.

- "Olen oma-aloitteinen, reipas ja ahkera" -> olen kädetön ja jalaton TAI introvertti seinille vilkuilija. Miten ihmisillä voi olla itsestään niin vääristyneet käsitykset!

- työtön lähihoitaja/ sairaanhoitaja = psyykkisesti ja fyysisesti työkyvytön tai sosiaalisesti rajoittunut

- työtön insinööri = ICT-taidot nolla. Ei osata edes yksinkertaista tekstinkäsittelyä.

- työtön sihteeri tai markkinointialan "asiantuntija" -> ulkonäkö kasarilta, samoin IT-taidot

Nämä ovat siis itse puhtaasti itse aiheutettuja työttömyyden syitä? Sitä paitsi, jos on introvertti seinille vilkuilija, niin ei se ihmisestä tee sopimatonta työhön. Introversio ei tee ihmisestä myöskään laiskaa eikä saamatonta. Päin vastoin, introversio on tilastollisesti vahvemmin yhteydessä esim. tunnollisuuteen kuin ekstorversio.  Jos ihmisellä ei ole käsiä eikä jalkoja tai jos hän on fyysisesti tai psyykkisesti heikossa hapessa, niin ei kai nuokaan ominaisuudet nyt täysin itse aiheutettuja ole? Ihminen ei kai myöskään tahallaan saa erityislapsia. Vai oletko todella törmännyt johonkin ihan tavalliseen Meikäläisten pariskuntaan, joka suunnitteli jo hedelmöittämisvaiheessa saavansa vaikka autistisen tai kehitysvammaisen lapsen?  

Vierailija kirjoitti:

Ikä on 54. Nainen. On suoraan sanottu, että olen liian vanha. En kelpaa mihinkään, edes siivoamaan en kelpaa. Olen kouluttautunut lähihoitajaksi, mutta en kelpaa edes vanhuksia hoitamaan. Ei ole suhteita. 0-sopimuksia en yksineläjänä, asuntovelallisena, voi ottaa.

En tiedä miten tuo ikä estää töidenteon, korkeintaan mallintyöt eivät sujuisi enää.

Minulla on melkein 10 vuoden aukko cv:ssä vakavien mielenterveysongelmien takia. No, nyt kun voin paremmin, yritän uudelleenkouluttautua jos sitten tärppäisi. Mutta eihän kukaan täysjärkinen minua palkkaa, koska jokainen tietää miten todennäköisesti tämmöinen ihminen flippaa uudelleen vaikka kaikkensa tekisi.

Ainoa tapa millä hullut voi uudelleentyöllistyä on omata niin mieletön substanssiosaaminen että sinut halutaan riskeistä huolimatta. Pari tällaista tyyppiä tunnen, aina psykoosien välissä uusi työpaikka. Ne on niitä joita kirjaimellisesti käydään kotoa pyytämässä töihin. Mutta itselläni ei ole sellaista osaamista eikä edellytyksiä sitä kehittää.

Töitä ei saa työmarkkinoilta jos työnantaja ei palkkaa. Voi palkata sukulaisen tutun keskinkertaisen toimitusjohtajan vaimon suositteleman henkilön, siis ei julkisilla työmarkkinoilla.

Tai olet liian vanha. Eräs hgin haagan amk ei lähettänyt vastausta edes hakemukseen 6l ylioppilaalle, huippututkinto.

Eräs entinen toimitusjohtaja sanoi että headhunterit lakkaavat soittamasta yli 55 vuotiaille joilla on 13v työtä jäljellä.

Yksi 34v johtaja nauroi päin naamaa samassa työpaikassa aikanaan ja kertoi että sähän olet 50 vuotias. Olin 38 ja paremmin koulutettu ja kokeneempi.

Niinpä ei pidä syyllistyä, olet hyvä ihminen kuitenkin.

Olen ylikoulutettu ja liian vanha.

Mä olen tehnyt pätkätöitä vuodesta 2014 alkaen siten, että työsuhteiden völissä olen olut työttömänä 2vk - 5kk. Kaksi kertaa tänä aikana olen ollut töissä samassa paikassa, muuten työpisteet ovat joka kerta vaihtuneet. 

Ymmärrän, että se saattaa vaikuttaa epäilyttävältä työnantjan mielestä, jos työpaika vaihtuu 2-3 kertaa vuodessa, mutta kirjoitan Aina työhakemukseen, että paikkakunnilla, joilla olen asunut, on ollut ylitarjontaa alani työntekijöistä ja vain niukasti avoimia työpaikkoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen liian vanha. En kelpaa enää mihinkään hommiin.

Ja minä olen tuon vanhuuden lisäksi vieläpä kipeäkin, mutta en niin kipeä, että eläkkeelle pääsisin oman lääkärini mielestä, vaikka eihän oma lääkäri sitä eläkepäätöstä itse tee, senhän tekee potilasta näkemätön vakuutuslääkäri.

Minä taasen olen niin kipea oman lääkärini mielestä, että työkyvyttömäksi on todennut, mutta vakuutuslaitokset eivät päästäneet tke:lle, vaikka sairaudet myönsivätkin, mutta näkemäti arvelivat minusta vielä johonkin hommaan olevan, mutta kun kunto ei kestä edes kotihommia, vaan puolisoni joutuu tekemään melkoisen paljon palkkatyönsä lisäksi kotihommiammekin.  

Toisaalta haluaisin itsekkin vielä senkin ihmeen nähdä, että joku työnantaja palkkaisi valmiiksi sairaan työntekijän.

Olen yli 50 v. Mitään muuta syytä en keksi miksei työnantajat palkkaa minua.

Koska olen lähiräkälän kingi!

Minulla oli syynä se, etten hakenut töitä jotka kuulostivat raskailta. Kun lopetin nirsoilun, sain töitä.

En hae töitä, joten se vaikeuttaa aika lailla.

Vierailija kirjoitti:

Rekytoijan näkökulma:

-Ikä on oikeasti rasite. 40 on hilkulla, 50 heikko, ja 55 mahdoton.

-Työtön on lähtökohtaisesti heikommassa asemassa haussa

-Ns, aukoton työhistoria on valtava etu. Työttömällä ei monesti ole haasteellisiin tehtäviin mitään asiaa. Ei kannata edes hakea.

-Kun haet helppoa työtä, älä paljasta pitkiä opintoja tai hienoja tutkintoja

-Tehkää työttömyyden syy selväksi, mutta älkää syyttäkö siitä ketään. Keksikää hyviä syitä.

-Peitä hyvin se, että haet joitain paikkoja vaan hakemisen ilosta, koska mikö tahansa työ kelpaisi väliaikaisesti

-Suostukaa mihin vaan paskaduuniin, vaikka ilmaiseen. Älkää jättäkö cv:seen reikiä. Liiotelkaa paskaduunienkin työnkuvia. Olkaa röyhkeitä. Muuten töitä ei heru,

Rehellisesti: Työttömyys kannattaa peittää, kun töitä hakee. Vaikka valehtelemalla.

Valitan, mutta tämä kaikki on totta. En siitä itsekään pidä.

sama kokemus

Ei ole työt koskaan kiinnostaneet. Jos olen jotakin tarvinnut, niin olen aina varastanut.

Minä pääsin pari vuotta sitten töihin vaikka olin jo silloin yli 50v. Tein puolen vuoden aikana lähes 200 hakemusta ja jokaiseen räätälöin hiukan erilaisen CV:n jossa painotettiin jokaisesta aiemmasta tehtävästäni sitä osuutta, mita työpaikassa vaaditaan. CV:ssa ei kannata vaan luetella työtehtäviä vaan kertoa saavutuksia. Aina parempi, jos ne pystyy esittämään vielä numeroina. Ikää ei kannata laittaa CV:hen eikä LinkedIniin eikä mihinkään. CV:ssa ei kannata luetella kaikkia nuoruuden kesätyöpaikkoja eikä mitään turhia. Aina parempi jos sen kaiken saa mahtumaan yhdelle sivulle. Kävin myös valokuvaamossa CV kuvassa, jossa hiukan myös ryppyjä photoshopattiin. 

Kova oli homma saada työtä! Samaan aikaan vitutti kun kolmekymppiset paljon vähemmällä kokemuksella varustetut  ex-kollegat saivat töitä. Olen IT-alalla. 

Ei ole mitään suhteita. Omat vanhemmat oli työttömiä ja vielä toiselta paikkakunnaltakin. Ei ole paljoa kavereita eikä varsinkaan sellaisia jotka voisivat vinkata

Rakennushommiin kun ugrainalaiset sai kenkää tai apteekkeihin kannattaa nyt hakea, jos koulutus/kokemus edes liippaa sinne päin.

Minä pääsin töihin ja ikää 55 v. Ei ole alan koulutusta, mutta olen tehnyt tätä työtä esim kun olin hoitovapaalla (lisätuloja).

Työllistymistä edesauttoi työkkärin kurssi. Sillä työharjoittelussa olin asiakaspalvelussa. Onneksi en työllistynyt silloin vaan 2 kk kurssin jälkeen. Tein myös 300 e työtä työkkärin tuen lisäksi. Ja tämä aktiivisuus varmasti osaltaan vaikutti työnsaantiin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on melkein 10 vuoden aukko cv:ssä vakavien mielenterveysongelmien takia. No, nyt kun voin paremmin, yritän uudelleenkouluttautua jos sitten tärppäisi. Mutta eihän kukaan täysjärkinen minua palkkaa, koska jokainen tietää miten todennäköisesti tämmöinen ihminen flippaa uudelleen vaikka kaikkensa tekisi.

Ainoa tapa millä hullut voi uudelleentyöllistyä on omata niin mieletön substanssiosaaminen että sinut halutaan riskeistä huolimatta. Pari tällaista tyyppiä tunnen, aina psykoosien välissä uusi työpaikka. Ne on niitä joita kirjaimellisesti käydään kotoa pyytämässä töihin. Mutta itselläni ei ole sellaista osaamista eikä edellytyksiä sitä kehittää.

Vähän sama juttu. Vuosien aukkoja usempaan otteeseen ja lisäksi aukkojen yhteenlaskettu pituus reilusti enemmän kuin työkokemuksen.

Mutta kyllä se siitä kunhan aktivoivat ja leikkaavat tukia tarpeeksi niin pääsen taas sairaslomalle. Ja sitten on taas uusi aukko. Hakemuksiin ei joko vastata ollenkaan tai kiitos mutta valinta ei osunut sinuun.