Lue keskustelun säännöt.
"Ihmistä, jota oikeasti rakastaa, ei jätä/hylkää."
11.10.2017 |
Oletko samaa mieltä? Jos et niin perustele. Ja nyt ei tarkoiteta esim vanhempia Kiinassa jotka jättävät lapsensa koska on pakko tehdä työtä, vaan ihan meikäläisiä olo- ja parisuhteita.
Kommentit (48)
Jossakin menee raja. Jos toinen on monella tavalla tuhoava, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pelastautua ja erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaudesta joutuu luopumaan olosuhteiden pakosta.
Miestenvälisestä veljeydestä ei joudu luopumaan ikinä.Mikä on olosuhteiden pakko, jossa toinen pitäisi totaalisesti hylätä? Nuo mainitut alkoholismin, väkivallan jne nyt ymmärtää mutta mikä muu olisi pakko?
Toinen haluaa ehdottomasti lapsia ja toinen ehdottomasti ei. Tai muu vastaava jossa halutaan ihan eri asioita (vaikka toinen asua ulkomailla miljoonakaupungissa ja toinen korpimökissä Suomessa) yhtä paljon eikä kumpikaan ole valmis luopumaan siitä mitä haluaa. Silloin voi joutua luopumaan siitä suhteesta, vaikka rakkautta sinällään riittäisikin.
Ei silti tarvitse hylätä.. Netti ja puhelin toimivat tarvittaessa.
Itseään pitää rakastaa myös. Erosta huolimatta voi olla soiton päässä, jos toinen tarvitsee, mutta ei oman onnensa ja hyvinvointinsa kustannuksella. Voit rakastaa koko olemuksellasi, mutta jos toinen ei edes huomaa sinua tai soita perään, vaikka lupaat vastata, niin silloin pitää rakastaa itseään enemmän ja antaa itselleen aito mahdollisuus oikeaan onneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri mieltä. Olen ollut suhteessa itseäni huomattavasti (17 vuotta) nuoremman miehen kanssa. Miehellä ei ollut lapsia, mulla oli. En halunnut enempää lapsia, joten katsoin, että on rakkautta lopettaa suhde ja antaa miehelle mahdollisuus omiin lapsiin ja omaan perheeseen.
Mahtoiko mies olla samaa mieltä ja arvostiko tuota rakkauden tekoasi? Jos olisi halunnut jatkaa niin katkaisitko yhteydet täysin?
Emme ole pitäneet yhteyttä, mutta tiedän, että hänellä on nykyisin vaimo ja lapsia. Eiköhän hän ole ihan tyytyväinen ratkaisuuni.
Riippuu siitä, onko rakkauden kohteelle parempi, että hänet jättää/hylkää. Jotkut sairaat väkivaltaiset tyypit "rakastavat" kumppaniaan, mutta kuitenkin pysyvät sen elämässä. Onko rakkautta vaatia lähelleen henkilö, jolle aiheuttaa pahaa, vai onko sellainen rakkaus pelkkää valehtelemista tai rakkauden väärin ymmärtämistä? Jos se on rakkautta, niin antaa kyllä huonon kuvan rakkaudesta. Rakkaus ei olekaan välttämättä silloin hyvä asia, pelkkä tieto rakastettuna olemisesta ei merkitsekään mitään. Ei ole väliä mitä tuntee toista kohtaan, vaan miten häntä kohtelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Aito rakkaus ei koskaan halua satuttaa toista.
Joskus tosin pitää tehdä valinta, kumpaa rakastaa enemmän: itseään vai alkoholistia/narsistia.
Toivoisin jokaiselle ihmiselle, että rakastaisi kaikkein eniten itseään. Korkeintaan vanhemmalla olisi ehkä velvollisuus pistää jälkeläisensä etusijalle, koska on itse sen ihmisen tähän maailmaan tuonut.
Pitäisi elää niin, ettei vahingoita muita, mutta ennen kaikkea niin, ettei vahingoita itseään.
Minä jätin naiseni mielestäni rakkaudesta. Hän halusi lapsia, minä en. Hän halusi naimisiin, minä en.
Itse olin kokematon, hän ei. Minä en tiennyt mitä halusin, hän tiesi. hänellä oli lapsi, minulla ei.
Tein päätöksen että jätän hänet ja vain siksi että HÄN löytää vertaisensa en minä.
Tosin huomasin itsessäni että pidän enemmän sinkkuudesta kuin parisuhdehelvetistä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut on jätetty ja hylätty, ehkä minussa sitten oli jotain miltä lähtijän piti itseään suojella. En saanut selitystä joten pakko vain arvailla.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä.
Jos joku jättää toisen eikä pidä sen jälkeen yhteyttä mutta sanoo erotessa rakastavansa, eikä kyse ole mistään jätettävän väkivallasta tai alkoholismista, ei kyse voi olla todellisesta rakkaudesta. Tai ainakin siinä tapauksessa rakastaa/haluaa jotain muuta paljon enemmän.
Miten tämä sulkisi sen rakkauden pois? Kyllä useampaa voi rakastaa ja tällöin voi joutua tekemään valintoja näiden välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä rakastin. Kaikesta sydämmestäni ja kaikesta sielustani.
Mies ei vaan halunnut mua. Olin tyhmä ja en ikinä tarpeeksi. En halunnut samoja asioita kuin hän ja olin vaikea.
Mikäli jotain sovittiin, sain kuulla yksipuolisesti sopineeni joka ei häntä koske. Hänellä omat säännöt jotka ei koskeet mua.
Miksi rakastin (rakastan)? En tiedä. Minä hain eroa yksin 5v sitten. 20v liitto. Lapsia.
Annoin kohdella kuin kynnysmattoa. Miksi? Halusin uskoa että rakastaa minua.
Se on totta että jos toinen ei rakasta eikä kohtele hyvin, on hyvä syy lähteä.
Mutta sitä en ymmärrä jos toinenkin sanoo rakastavansa mutta lähtee silti. Omassa ajatusmaailmassani todellinen rakkaus haluaa ennenmin säilyttää ja rakentaa sekä etsiä ratkaisuja kuin hajottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on totta että jos toinen ei rakasta eikä kohtele hyvin, on hyvä syy lähteä.
Mutta sitä en ymmärrä jos toinenkin sanoo rakastavansa mutta lähtee silti. Omassa ajatusmaailmassani todellinen rakkaus haluaa ennenmin säilyttää ja rakentaa sekä etsiä ratkaisuja kuin hajottaa.
Haluaa sanoa että rakastaa vaikka niin ei loppupeleissä ole. Pääseekö muka helpommalla kun valehtelee? Lienee yksilön oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on totta että jos toinen ei rakasta eikä kohtele hyvin, on hyvä syy lähteä.
Mutta sitä en ymmärrä jos toinenkin sanoo rakastavansa mutta lähtee silti. Omassa ajatusmaailmassani todellinen rakkaus haluaa ennenmin säilyttää ja rakentaa sekä etsiä ratkaisuja kuin hajottaa.
Haluaa sanoa että rakastaa vaikka niin ei loppupeleissä ole. Pääseekö muka helpommalla kun valehtelee? Lienee yksilön oma valinta.
Juurikin näin. Pelkureita on moneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, mä koen rakastavani lapsiani ja miestäni yhtä paljon, mutta lapsiani en tosiaan koskaan hylkäisi. Sen sijaan voisin kuvitella tilanteita, joissa eroaisin miehestäni, vaikka rakastaisinkin häntä vielä. Ero ei tosin välttämättä tarkoita hylkäämistä, pyrkisin kyllä tukemaan häntä mahdollisuuksien mukaan jos hän sitä tarvitsisi.
Jätin ihmisen jota rakastan ylikaiken.
Syynä erilaiset elämäntilanteet. Tiedän jo valmiiksi että suhteemme jatkuminen olisi vaatinut liikaa kompromisseja, pelkästään kumppanin puolelta.
En usko että tälläinen suhde voisi toimia.
On syitä antaa rakkaalleen parempi elämä kuin itse pystyisi tarjoamaan. Silloin on rakkautta vapauttaa toinen elämään tavalla, joka hänet pitää onnellisena.
Tämä. En ole ikinä rakastanut perheen ulkopuolista ihmistä noin paljon. Enkä usko ikinä rakastavani ketään noin paljon.
Väärin. Ihmisellä kuuluu olla jonkinlainen itsesuojelu, jos rakkaus on vanhingollista, pitää siitä päästä eroon.
Rakkaus voi olla myös yksipuolista. Järki menee tunteiden edelle.
Toinen haluaa ehdottomasti lapsia ja toinen ehdottomasti ei. Tai muu vastaava jossa halutaan ihan eri asioita (vaikka toinen asua ulkomailla miljoonakaupungissa ja toinen korpimökissä Suomessa) yhtä paljon eikä kumpikaan ole valmis luopumaan siitä mitä haluaa. Silloin voi joutua luopumaan siitä suhteesta, vaikka rakkautta sinällään riittäisikin.