Lue keskustelun säännöt.
Miksi suomalaiset eivät vastaa hymyyn hymyllä?
Mikä hymyilyssä on niin vaikeaa?
Äsken näin metrossa suloisen lapsen ja hymyilin hänelle. Vieressä istuva isosisko ja isä olivat molemmat katsoivat happamina. Pikkulastakaan ei ollut opetettu hymyilemään, vaan hänkin katsoi minua naama peruslukemilla. Oli kuitenkin niin suloinen että väkisinkin hymyilytti kun katsoin häntä.
Muistan vielä ajat jolloin ihmiset vastasivat hymyyn hymyllä, mutta nykyään tuntuu olevan niin paljon ihmisvihaa, että vaikka kuinka ystävällinen olisi, ihmiset kokevat senkin jonain ahdisteluna tai muuten negatiivisena asiana.
Tästä tulee sellainen fiilis, että kannattaakohan sitä enää hymyillä ollenkaan kenellekään. Kuljetaan kaikki naama happamana ja muita inhoten. Ehkä se on sitten parempi?
Kommentit (336)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Smile, though your heart is aching
Smile, even though it’s breaking
When there are clouds in the sky
you’ll get by
If you smile through your fear and sorrow
Smile and maybe tomorrow
You’ll see the sun come shining through
for youLight up your face with gladness
Hide every trace of sadness
Although a tear may be ever so near
That’s the time you must keep on trying
Smile what’s the use of crying
You’ll find that life is still worthwhile
If you’ll just
SmileKun luin sanat, ajattelin että selkeästi ironinen biisi, että hymyä huuleen vain, heko heko. Mutta kun kuuntelen biisiä, se kuulostaa vakavalta. Mitenköhän on, miten tuo biisi pitäisi ymmärtää?
Chaplinin elokuvasta on tuo laulu.
Mielestäni ihan vakavassa mielessä kirjoitettu, mutta mistäpä sen tietää.
Olen lukenut, että Chaplin sisaruksineen joutui lapsena asumaan orpokodissa ja hänen äitinsä tuli välillä katsomaan lapsiaan ja rohkaisemaan heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä hymyilen, ja puhunkin vieraille esim kaupassa / apteekissa tai muualla. Mutta olenkin asunut ulkomailla enkä ole juntti ;)
Keski-Eurooppaan muutettuani ihmettelin ensin, kun tuntemattomat tervehtivät lenkkipolulla, mutta se on täällä tapana. Ja muutenkin tuntemattomien kanssa tulee juteltua vaikka kassajonossa. Se on vaan jotenkin luontevaa täällä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä hymyilyssä on niin vaikeaa?
Äsken näin metrossa suloisen lapsen ja hymyilin hänelle. Vieressä istuva isosisko ja isä olivat molemmat katsoivat happamina. Pikkulastakaan ei ollut opetettu hymyilemään, vaan hänkin katsoi minua naama peruslukemilla. Oli kuitenkin niin suloinen että väkisinkin hymyilytti kun katsoin häntä.
Muistan vielä ajat jolloin ihmiset vastasivat hymyyn hymyllä, mutta nykyään tuntuu olevan niin paljon ihmisvihaa, että vaikka kuinka ystävällinen olisi, ihmiset kokevat senkin jonain ahdisteluna tai muuten negatiivisena asiana.
Tästä tulee sellainen fiilis, että kannattaakohan sitä enää hymyillä ollenkaan kenellekään. Kuljetaan kaikki naama happamana ja muita inhoten. Ehkä se on sitten parempi?
Voi tämä on niin totta! Muutama pointti lisää niin esim baari..siellä jos satut hymyilemään ja vahingossa vaikka miestä päin katsot, niin:flirtti ja heti luullaan jotain.. tästä tuli myös mieleen ex anoppi..ihminen laittaa käden suun eteen jos alkaa naurattaa !:D ja eipä juuri hymyile ei..aina naama kuin norsunv...u!! Mikä siinä On niin vaikeaa?? Miksi pitää koko ajan olla vakavan näköinen???
Sisällissodan peruja. Pitää ensin varmistua siitä että toinen ihminen on oikeasti ystävällinen ilman taka-ajatuksia ja siihen menee aikaa. Tosin, viimeaikaisten uutisten valossa, ajan kanssa rakennettu luottamuskin voi osoittautua fuulaksi, vrt. uudet Auervaara-keissit...
Karjalainen ilomieli ja -kieli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en hymyile joka päivä, mutta silloin kun menen ulos hymyssä suin, niin ihmiset hymyilevät takaisin. Esim työmatkoilla vastaantulevat pyöräilijät hymyilevät usein takaisiin eikä tarvitse olla edes auringonpaisteinen sää. Syksyn sateissakin tulee vastaan iloisia ilmeitä.
Sama juttu muuten, mutta en koe hymyileväni, vaan se on perusilmeeni ainakin silloin kun kaikki on hyvin. Tästä johtuen vieraat ihmiset tulevat aina juttusilleni ja saan hyvää palvelua kaikkialla, koska perusilmeeni on valoisa.
Kiva sulle, et sun naamas on niin kiva ja valoisa *silmienpyörittely*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että nuoret ja nuoret aikuiset ovat kasvaneet sellaisessa ympärisrössä, että tuijotetaan puhelinta, eikä huomioida ketään ympärillä..
Minä huomioin ihmisiä kun juttelen heidän kanssaan puhelimen välityksellä. En minä itsekseni siinä ole, enkä puhelimen kanssa. Siinä on laaja sosiaalinen verkosto ihmisiä hyppysissäni, ja minä keskustelen heidän kanssaan.
Se viihdyttää minua. Joskus viihdytän itseäni lukemalla / musiikilla / pelaamalla kännykällä. Mielestäni minulla on oikeus viihdyttää itseäni. Minulla ei ole velvollisuutta viihdyttää muita, tuntemattomia ihmisiä hymyilemällä idioottimaisesti tai jutustelemalla, varsinkin kun en koe sellaista luontevaksi toiminnaksi persoonalleni.
Ja minä en ole edes nuori vaan viisikymppinen täti-ihminen.
No kävin Nykissä. Ei siellä tuntemattomat toisilleen hymyilleet, elleivät myyneet jotain tai halunneet ottaa kontaktia. Luuleeteko tosiaan että Ameriikassa vain hymyillään koko ajan??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sori, en varmasti ryhdy hymyilemään, sehän on kuin kutsu aloittaa keskustelu. Katson mielummin muualle ja olen rauhassa. Toivon samaa sinulta. Kiitos ymmärryksestä.
No jo on taVAT sulla. Mitä oikein pelkäät keskustelussa tai hymyssä? Etkö voisi oppia tulemaan sen sijaan toimeen negatiivisten tunteidesi (joita keskustelu/hymyily ilmeisesti aiheuttaa sinulle, koska vältät sitä, koska jos pitäisit, silloin keskustelisit vieraille) kanssa, sen sijaan, että osaltasi myrkytät tätä masentunutta valtiota lisää.
Jokainen vois alkaa ottamaan vastuuta asioista täällä, koska sosiaalisella vihamielisyydellä ja eristäytyneisyydellä on negatiiviset vaikutuyksensa ihmisiin. Happamuus ja muu vittumaisuus tarttuu toisiin ihmisiin ja ihmiset kopioivat käytöstapoja toisiltaan; on sosiaalisesti hyväksytyt asiat (puhumattomuus), sekä hyväksymättömät asiat (vieraille puhuminen ja hymyily). Suomalaiset nykyoloissa ovat valinneet ensimmäisen, ollaan siis mieluummin epäsosiaalisia, koska itseä kauhistuttaa ja pelottaa puhua/ hymyillä vieraille. Näin itsekkäitä ovat lukuisat suomalaiset; jotta oma "hyvä olo" (= ei herää ikäviä tunteita, kun ei puhu/ hymyile) säilyisi, levitetään myrkyllistä tapaa olla katsomatta silmiin, puhumatta ja hymyilemättä. Tuskinpa missään muussa Euroopan maassa on näin omahyväistä sakkia, todella itsekästä ja pinnallista, joka ei ole valmis tekemään omaan osaansa, jotta sosiaalisessti hyväksyttäväksi tulisi toisten huomioiminen. EI ei, oma napa on tärkein!
Olen työkseni ihmisten kanssa tekemisissä. Tsemppaan töissä ja minua pidetään ystävällisenä. En jaksa julkisissa tsempata enää töiden jälkeen. Kotona olen perheen parissa oikeasti ystävällinen ihmisille jotka olen valinnut elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa pidetään hulluna jos vieraille hymyilee.
Kuinkahan paljon nämä suomalaisten metsäläistavat mahtavat lisätä masentuneisuutta Suomessa? Veikkaan, että aika paljon kyllä. Kyllä ihmiset muodostavat käsitystään ympäröivästä mm. toisia ihmisiä tulkitsemalla. Jos nämä toiset eivät hymyile, tuskin se mitenkään lisää hyvää oloa. Jos kaikki suomalaiset irvistäisivät vihaisesti aina toisilleen, sitten tämä vasta kauhea paikka olisikin.
Jännää, miten hymyilemättömät ja silmiin katsomattomat puolustelevat käytöstään, vaikka se on kaikissa tuttkimuksissa todettu haitalliseksi. Sen sijaan onnellisuutta lisää ihmiskontaktit, tutklimusten mukaan. Oman käytöksen puolustelu väärässä ollessaankin liittyy tietenkin oman kunnian pitämisen käsitykseen, siihen, että ei saa olla väärässä, koska väärässä oleminen olisi olevinaan virhe. Sitä se ei kuitenkaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännää, miten hymyilemättömät ja silmiin katsomattomat puolustelevat käytöstään, vaikka se on kaikissa tuttkimuksissa todettu haitalliseksi. Sen sijaan onnellisuutta lisää ihmiskontaktit, tutklimusten mukaan. Oman käytöksen puolustelu väärässä ollessaankin liittyy tietenkin oman kunnian pitämisen käsitykseen, siihen, että ei saa olla väärässä, koska väärässä oleminen olisi olevinaan virhe. Sitä se ei kuitenkaan ole.
Sitten vain kaikki yksinäiset, onnettomat ja masentuneet hymyilemään tuntemattomille tullakseen onnellisiksi. Vai voisikohan nuo tutkimukset tarkoittaa ihan muita ihmiskontakteja (puolisoa, perhettä, ystäviä) kuin kadulla vastaantulevia tuntemattomia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mulle tulee vastaantulijan hymystä mieleen, että minussa on jotain vikana, jotain naurettavaa. Tyylitön pukeutuminen tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa pidetään hulluna jos vieraille hymyilee.
Kuinkahan paljon nämä suomalaisten metsäläistavat mahtavat lisätä masentuneisuutta Suomessa? Veikkaan, että aika paljon kyllä. Kyllä ihmiset muodostavat käsitystään ympäröivästä mm. toisia ihmisiä tulkitsemalla. Jos nämä toiset eivät hymyile, tuskin se mitenkään lisää hyvää oloa. Jos kaikki suomalaiset irvistäisivät vihaisesti aina toisilleen, sitten tämä vasta kauhea paikka olisikin.
Vakavuus on suomalaisten erityispiirre jolle on historialliset syynsä, ja se on osa kulttuurien monimuotoisuutta. Ihmeellistä kulttuurirasismia ja tasapäistämistä että kaikkien kansojen tulisi olla samanlaisia tyhjänvirnuilijoita.
Karjalainen ilomieli ja -kieli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en hymyile joka päivä, mutta silloin kun menen ulos hymyssä suin, niin ihmiset hymyilevät takaisin. Esim työmatkoilla vastaantulevat pyöräilijät hymyilevät usein takaisiin eikä tarvitse olla edes auringonpaisteinen sää. Syksyn sateissakin tulee vastaan iloisia ilmeitä.
Sama juttu muuten, mutta en koe hymyileväni, vaan se on perusilmeeni ainakin silloin kun kaikki on hyvin. Tästä johtuen vieraat ihmiset tulevat aina juttusilleni ja saan hyvää palvelua kaikkialla, koska perusilmeeni on valoisa.
Tajuat toivottavasti olla kiitollinen itsekseen hymyilevästä naamastasi, joka saa muut pitämään sinusta. Me kaikki emme ole noin onnekkaita.
t. kireä perusilme
Itse hymyilen usein ihmisille ja he kyllä yleensä aina hymyilevät takaisin.
Muuta pois Helsingistä. Ainakin Oulussa saatat tavata iloisiakin ihmisiä.
Suukko sinulle ja halit - olet ihana! <3 <3<3