Lue keskustelun säännöt.
Nuoret ei enää pidä työtä arvossa
10.10.2017 |
Ja miksi pitäisi pitää? Mitä turvaa tai jatkuvuutta työelämä enää tarjoaa nuorille? Pätkätöitä, nollatuntisopimuksia, sijaisuuksia tms. että olisi hyvä miettiä miksi näin on ennen kuin tuomitaan nuoret
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Nuorten pitäisi mennä metsään keräilemään käpyjä!!
Öö.. Mitä niillä kävyillä ees tehään? Ruokitaan oravia? Heitellään tyhmiä av-huutelijoita? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei työ tarjoa enää mitään. Ei nykyinen sukupolvi pysty samalla tavalla hankkimaan työllä omaa asuntoa, autoa, lomamatkoja, huonekaluja, lapsia ja muuta ylellisyyttä. Nykyään työpaikatkin vaihtelee niin usein ettei mikään ole varmaa paitsi työttömyys, verot ja kuolema. Esim. mun isovanhemmat rakensivat oman talonsa 26-vuotaina, oma isäni omisti omakotitalon alle 30-vuotiaana. Itse valmistun vasta kahden vuoden päästä maisteriksi ja sitten on vielä opintolainan maksu, ei tässä todellakaan mitään taloja ja autoja omisteta. Minkä takia sitä työtä pitäisi arvostaa kun ei sillä voi enää saavuttaa mitään?
Hyvä esimerkki suurten ikäluokkien elämän helppoudesta. Hyvä kirjoitus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorten pitäisi mennä metsään keräilemään käpyjä!!
Öö.. Mitä niillä kävyillä ees tehään? Ruokitaan oravia? Heitellään tyhmiä av-huutelijoita? :D
Tässäpä bisnesidea jollekin: jos jonkun av-kommentti vituttaa, voit palkata jonkun menemään tämän talolle ja heittelemään häntä kävyillä.
Sipilän hallitus teki Suomesta itä-eurooppalaisen palkkatason maan missä duunarin ostovoima on pyöreä nolla, vaikka tekisit normi duunia 11-13 euron tuntiliksalla niin olet työssä käyvä köyhä joka ei voi saavuttaa mitään elämässään, tähän kun vielä lisätään väliin vuokrafirmat ja nollatyösopparit niin kamelin selkä katkesi saman tien ja työnteosta tuli täysi turhaa hommaa.
Syy on yrityksissä ja hallitusten tekemissä järjettömissä päätöksissä joilla vain huononnetaan työelämän vetovoimaa, jokainen ihminen laskee mikä kannattaa ja mikä ei kun firma kusettaa työntekijöitään niin kukaan ei sitoudu sellaiseen vaan halveksien lähtee heti pois kun on vain mahdollista ja samalla tieto menee netissä laajalle niin ettei kukaan tuollaiseen paskapaikkaan tule hakeutumaan ikinä töihin... kusetuksella on lyhyet jäljet ja itse aihetútettu ongelma ja perisynti on omistavan luokan ahneus.
nykyajan nuori-92 kirjoitti:
Anxiety kirjoitti:
Jos nuoria kohdellaan epäreilusti ja tylysti jo harjoitteluvaiheessa, niin en ihmettele, jos työ ei kiinnosta. Ei kenenkään tarvitse sietää kohtuuttomasti huonoa kohtelua työpaikallaan. Milloin potkitaan ne kiusaajat pihalle ja aletaan palkkaamaan terveempiä ihmisiä tilalle?
Ei se elämä ole aina reilua. Joskus saa osakseen huonoa kohtelua (työ)elämässä, mutta se on vain kestettävä. Minäkin sain paljon paskaa niskaani esimiehiltäni tehdessäni paskaduuneja lukion ja yliopiston ohessa, ja kerran sain ihan potkutkin kuultuani ensin esimiehen valitusta päivittäin kahden viikon ajan (täysin hyvin tehdystä työstä huolimatta). Mutta minä silti kestin sen kaiken, ja se on tehnyt minusta vahvemman ihmisen.
Tuliko muuten mieleen, että mitäpä jos nuoria tylytetäänkin juuri siksi, että he tekevät työnsä nimenomaan huonosti?
Hienoa, että kestit. Ehkä sait tuon jälkeen paremman työpaikan? Se vaan on niin, ettei kaikki aikuisetkaan kestä loputtomiin. Lopulta menee raja rikki ja työkyvyttömyys uhkaa.
Toki kaikki saa välillä epäoikeudenmukaista mukaista kohtelua, mutta ei se mikään normi saisi olla. Kauheaa kuunneltavaa, kun keski-ikäiset ämmät juoruaa, miten jollekin piti sanoa peräti KAHDESTI samasta asiasta, kun ei ymmärtänyt heti ekalla, miten jotain asiaa ei osattu tehdä HETI oikein ym ja naureskelua päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sipilän hallitus teki Suomesta itä-eurooppalaisen palkkatason maan missä duunarin ostovoima on pyöreä nolla, vaikka tekisit normi duunia 11-13 euron tuntiliksalla niin olet työssä käyvä köyhä joka ei voi saavuttaa mitään elämässään, tähän kun vielä lisätään väliin vuokrafirmat ja nollatyösopparit niin kamelin selkä katkesi saman tien ja työnteosta tuli täysi turhaa hommaa.
Syy on yrityksissä ja hallitusten tekemissä järjettömissä päätöksissä joilla vain huononnetaan työelämän vetovoimaa, jokainen ihminen laskee mikä kannattaa ja mikä ei kun firma kusettaa työntekijöitään niin kukaan ei sitoudu sellaiseen vaan halveksien lähtee heti pois kun on vain mahdollista ja samalla tieto menee netissä laajalle niin ettei kukaan tuollaiseen paskapaikkaan tule hakeutumaan ikinä töihin... kusetuksella on lyhyet jäljet ja itse aihetútettu ongelma ja perisynti on omistavan luokan ahneus.
Vali vali.
Jokos työväentalolla jaetaan aseita?
On meinaan se todellisuus missä minä, naapurini, sukuni jne elää ihan pikkuisen toisenlainen...
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa pitää töitä arvossa kun ei niitä vaan saa. Olen lähettänyt lukemattomat määrät hakemuksia, turhaan. Ei normaaleille ihmisille ole edes kassahommia tai siivousta tarjolla, pitäisi olla kokemusta monista työpaikoista, ahkera, sosiaalinen, sanavalmis, osata miljoonaa kieltä... ja jos haastatteluun pääsee niin viimeistään siellä selviää ettei hakija ollutkaan yli-inhimillisen reipas ja sosiaalinen, vaan tavis jolla on jonkin asteinen sosiaalisten tilanteiden pelko ja joka takertelee sanoissaan ahdistavissa tilanteissa. Heitetään soppaan ruma naama, ja se pienikin mahdollisuus saada töitä katoaa kokonaan.
Miksi työnantajien pitäisikään palkata joku epäsosiaalinen takertelija? Ei jatkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorison asenne tiivistettynä: mullekaikkinytjaheti, kevyt työ mutta hyvä palkka, lyhyet työajat, pitkät lomat.
24 -vuotias tytärpuoli tuossa just valitti, että joutuisi olemaan tarjotussa työpaikassa ma-pe 9-19 ja joskus lauantainakin 9-13. Palkkakin pienehkö. Tyttö valmistui 2 vuotta myöhässä perustutkinnosta kun opiskelut eivät kiinnostaneet. Sen jälkeen "työnhakua" (lue = loikoilua vuokrakämpässä ja kavereiden kanssa menoja meidän rahoittamana) sellaiset 5 kuukautta. Ei jumalauta. Pitäisi kuulemma olla lyhyemmät työajat ja parempi palkka, koska muuten on "aivan poikki".
Kun kerroimme hänelle äitinsä kanssa noiden tarjottujen työehtojen olevan täysin normaaleja ja muistutimme, että me molemmat teemme usein 12-14 tuntisia työpäiviä ilman erilliskorvausta (ja olemme tehneet viimeiset 20 vuotta) sekä myös opiskelimme pidempään, niin daami tokaisi, että "omapahan on valintanne, minä en tuollaiseen suostu".
Oikeassahan hän toki on, että kyse on valinnoista. Mutta se, että vaaditaan minimikoulutuksen jälkeen hyvää palkkaa ja kevyttä työtä on yleisesti eika epärealistista ja vain harva sellaiseen asemaan pääsee.
Vierailija kirjoitti:
Nuorison asenne tiivistettynä: mullekaikkinytjaheti, kevyt työ mutta hyvä palkka, lyhyet työajat, pitkät lomat.
24 -vuotias tytärpuoli tuossa just valitti, että joutuisi olemaan tarjotussa työpaikassa ma-pe 9-19 ja joskus lauantainakin 9-13. Palkkakin pienehkö. Tyttö valmistui 2 vuotta myöhässä perustutkinnosta kun opiskelut eivät kiinnostaneet. Sen jälkeen "työnhakua" (lue = loikoilua vuokrakämpässä ja kavereiden kanssa menoja meidän rahoittamana) sellaiset 5 kuukautta. Ei jumalauta. Pitäisi kuulemma olla lyhyemmät työajat ja parempi palkka, koska muuten on "aivan poikki".
Kun kerroimme hänelle äitinsä kanssa noiden tarjottujen työehtojen olevan täysin normaaleja ja muistutimme, että me molemmat teemme usein 12-14 tuntisia työpäiviä ilman erilliskorvausta (ja olemme tehneet viimeiset 20 vuotta) sekä myös opiskelimme pidempään, niin daami tokaisi, että "omapahan on valintanne, minä en tuollaiseen suostu".
Oikeassahan hän toki on, että kyse on valinnoista. Mutta se, että vaaditaan minimikoulutuksen jälkeen hyvää palkkaa ja kevyttä työtä on yleisesti eika epärealistista ja vain harva sellaiseen asemaan pääsee.
Eiköhän jokainen saa mennä sellaiseen työpaikkaan kuin haluaa. Jos joku jaksaa raataa niska limassa 12h, siitä vaan. Itse tein töitä jonka jälkeen olin niin lopussa että nukuin kaiken vapaa-ajan. Ei kannattanut, terveys on rahaa tärkeämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nykyajan nuori-92 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei työ tarjoa enää mitään. Ei nykyinen sukupolvi pysty samalla tavalla hankkimaan työllä omaa asuntoa, autoa, lomamatkoja, huonekaluja, lapsia ja muuta ylellisyyttä. Nykyään työpaikatkin vaihtelee niin usein ettei mikään ole varmaa paitsi työttömyys, verot ja kuolema. Esim. mun isovanhemmat rakensivat oman talonsa 26-vuotaina, oma isäni omisti omakotitalon alle 30-vuotiaana. Itse valmistun vasta kahden vuoden päästä maisteriksi ja sitten on vielä opintolainan maksu, ei tässä todellakaan mitään taloja ja autoja omisteta. Minkä takia sitä työtä pitäisi arvostaa kun ei sillä voi enää saavuttaa mitään?
Kyllä pystyisi, jos heidät kasvatettaisiin oikein. Jos ei jotain tiettyä asiaa voi saavuttaa niin sitten on tultava toimeen elämässä jotenkin muuten.
Ai että oma asunto, lemmikin hankkiminen, perheen perustaminen, auto, kiva harrastus ja hyvä ruoka ovat vaan harvoille ja valituille? Mä kuolen mieluummin kuin teen yli 40 vuotta huonosti palkattuja töitä, ja haen samalla tukia että voin asua edes yksiössä ja syödä kaalia ja porkkanaa! Ja se yksiökin vissiin on liikaa joillekin, pitäisi asua jossain asuntolassa ja hakea ruokaa leipäjonosta. Päivät siivota toisten jälkiä tai tyrkyttää väkisin jotain tuotteita, joita kukaan ei halua ostaa.
Mä haluan, että palkkani riittää omaan itse maksettuun asuntoon, lemmikkiin, lapseen ja että voimme sekä syödä hyvin, että tehdä vapaa-ajalla muutakin kuin kykkiä himassa ja katella telkkaria.
Tämä on se ongelma. Työnteosta palkkioksi ei enää riitä katto pään päälle ja ruokaa pöytään, vaan aletaan vaatimaan riittävän kovaa elintasoa omistusasuntoineen, ravintoloineen ja etelänmatkoineen. Hyvä peruselämä ei enää riitä, vaan ilmoitetaan että "mieluummin vaikka kuollaan" kuin eletään vuokrakämpässä, kuljetaan bussilla ja tehdään ruokaostokset Lidlissä. Juuri tämän takia tukia täytyy karsia merkittävästi. Uusi sukupolvi on oppinut nirppanokkaisiksi valittajiksi, joille itsensä elättäminen on viitsimiskysymys pikemminkin kuin kunnia-asia. Lähtökohdan pitäisi olla se, ettei kenelläkään ole oikeutta kieltäytyä itsensä elättämisestä vain siksi, ettei omat rahkeet riitä nousemaan isoille liksoille.
Mikä siinä omistusasunnossa niin ihmeellistä on? Mieluummin sitä maksaa omaa, josta jää jotain hyötyä itselle kuin ikuisesti vuokraa joka lihottaa jonkun muun lompakkoa. Auto on pakollinen jos haluaa asua muualla kuin kaupungissa. Ravintoloista tai etelänmatkoista en puhunut mitään, eipä tuo Kanarian matka muutaman vuoden välein nyt mitää luksuselämää ole kuitenkaan. Ravintolat menevät konkurssiin jos kukaan ei ikinä niissä käy. Sekö on sitten hyvä? Voin käydä Lidlissä, mikä ongelma siinä on?
Sun mielestäsi olisi fiksua tehdä 40 tuntia viikossa että saan asua neukkukuutiossa, johon tarvitsen jopa asumistukea kun on niin kallis (etenkin jos siinä on vieressä Lidl, sekin huomioidaan siinä hinnassa)? Mitä itsensä elättämistä se on, jos ei palkka riitä edes asumiseen ilman tukea? Entä lapset, lemmikki, leffailta kavereitten kanssa tai vaikka jokaviikoinen uimahalli-ilta perheen kanssa? Hääpäiväillallinen Rossossa, voi kuinka ihanaa ja luksusta, onhan se sentää ravintola! Ihan liikaa jos sattuu olemaan vaan kaupan kassa tms. vähempiarvoinen ihminen, jolle ei tarvitse maksaa elämiseen riittävää palkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi pitäisi pitää? Mitä turvaa tai jatkuvuutta työelämä enää tarjoaa nuorille? Pätkätöitä, nollatuntisopimuksia, sijaisuuksia tms. että olisi hyvä miettiä miksi näin on ennen kuin tuomitaan nuoret
Antaa roskaväen valittaa ihan rauhassa.
Lahjakkaat ja ahkerat nappaavat työpaikat vaan sitäkin helpommin.kannattaa muistaa, että roskaväen määrän kasvaessa, ne äänestää paremman väen rahat omiin taskuihinsa. Kunnes koko järjestelmä romahtaa, kuten jokaisessa sosialistisessa paratiisissa on käynyt.
Heh!
Varmaan annankin niin tapahtua. Lähden täältä rahoineni paaaljon ennen sitä.
Raha siirtyy silmänräpäyksessa toiselle puolelle maapalloa jos on tarvis.
Mitäs jos kaatuu koko rahatalous? Joudut säkin töihin että saat perunasi maasta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei työ tarjoa enää mitään. Ei nykyinen sukupolvi pysty samalla tavalla hankkimaan työllä omaa asuntoa, autoa, lomamatkoja, huonekaluja, lapsia ja muuta ylellisyyttä. Nykyään työpaikatkin vaihtelee niin usein ettei mikään ole varmaa paitsi työttömyys, verot ja kuolema. Esim. mun isovanhemmat rakensivat oman talonsa 26-vuotaina, oma isäni omisti omakotitalon alle 30-vuotiaana. Itse valmistun vasta kahden vuoden päästä maisteriksi ja sitten on vielä opintolainan maksu, ei tässä todellakaan mitään taloja ja autoja omisteta. Minkä takia sitä työtä pitäisi arvostaa kun ei sillä voi enää saavuttaa mitään?
Hyvä esimerkki suurten ikäluokkien elämän helppoudesta. Hyvä kirjoitus!
Työnteosta tosiaan lähtee kummasti motivaatio, jos sillä ei saavuta riittävästi mitään. On ehkä hyväksyttävää, että parikymppinen voi saada alhaista palkkaa, mutta kun tilanne vaan jatkuu ja jatkuu vielä yli kolmekymppisenäkin, niin ei oikein enää nappaa. Kun uralla etenemistä ei tapahdu kaikista joustoista huolimatta, niin lopulta tuntuu täysin typerältä antaa työnantajalle enää omaa aikaansa. Mitään ei jää käteen ja kotona olevat saavat saman summan tai jopa enemmän helpommalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorison asenne tiivistettynä: mullekaikkinytjaheti, kevyt työ mutta hyvä palkka, lyhyet työajat, pitkät lomat.
24 -vuotias tytärpuoli tuossa just valitti, että joutuisi olemaan tarjotussa työpaikassa ma-pe 9-19 ja joskus lauantainakin 9-13. Palkkakin pienehkö. Tyttö valmistui 2 vuotta myöhässä perustutkinnosta kun opiskelut eivät kiinnostaneet. Sen jälkeen "työnhakua" (lue = loikoilua vuokrakämpässä ja kavereiden kanssa menoja meidän rahoittamana) sellaiset 5 kuukautta. Ei jumalauta. Pitäisi kuulemma olla lyhyemmät työajat ja parempi palkka, koska muuten on "aivan poikki".
Kun kerroimme hänelle äitinsä kanssa noiden tarjottujen työehtojen olevan täysin normaaleja ja muistutimme, että me molemmat teemme usein 12-14 tuntisia työpäiviä ilman erilliskorvausta (ja olemme tehneet viimeiset 20 vuotta) sekä myös opiskelimme pidempään, niin daami tokaisi, että "omapahan on valintanne, minä en tuollaiseen suostu".
Oikeassahan hän toki on, että kyse on valinnoista. Mutta se, että vaaditaan minimikoulutuksen jälkeen hyvää palkkaa ja kevyttä työtä on yleisesti eika epärealistista ja vain harva sellaiseen asemaan pääsee.
Eiköhän jokainen saa mennä sellaiseen työpaikkaan kuin haluaa. Jos joku jaksaa raataa niska limassa 12h, siitä vaan. Itse tein töitä jonka jälkeen olin niin lopussa että nukuin kaiken vapaa-ajan. Ei kannattanut, terveys on rahaa tärkeämpää.
Minähän kirjoitin, että kyse on valinnoista. Totta kai hän tekee, kuten haluaa. Pointti oli se, että kombinaatio hyvä palkka-helppo työ ei suuressa osassa tapauksia ole mahdollinen. Hän myös tietää, että voi ottaa hieman rennommin, koska palkan ollessa pieni, kotoa tulee jatkossakin rahallista tukea vuokriin ja vastaaviin. Minun mielestäni se, että nuoriso (varsin moni nuorista) ajattelee vanhempien olevan heistä taloudellisesti vastuussa heidän ollessaan täysi-ikäisiäkin, on väärin. On helppo valita kevyempi työ ja huonompi palkka kun kotoa tuetaan. Mitä "itsenäistymistä" sellainen on? Miksi helvetissä vanhempien tulee muka tukea aikuista ihmistä joka tietoisesti valitsee pienipalkkaisen työn? Mitäs jos minä päätän tässä ryhtyä vaikka köyhäksi kuvataiteilijaksi ja sudin jotain epämääräistä kanvaasiin ja sanon, että "tää on nyt mitä haluan tehdä, myy jos myy" (ja samalla 2 tytärtä jää ilman rahallista tukeani). Kyllä siitä nousisi hirveä poru ja olisin niin "kamala isä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi pitäisi pitää? Mitä turvaa tai jatkuvuutta työelämä enää tarjoaa nuorille? Pätkätöitä, nollatuntisopimuksia, sijaisuuksia tms. että olisi hyvä miettiä miksi näin on ennen kuin tuomitaan nuoret
Antaa roskaväen valittaa ihan rauhassa.
Lahjakkaat ja ahkerat nappaavat työpaikat vaan sitäkin helpommin.kannattaa muistaa, että roskaväen määrän kasvaessa, ne äänestää paremman väen rahat omiin taskuihinsa. Kunnes koko järjestelmä romahtaa, kuten jokaisessa sosialistisessa paratiisissa on käynyt.
Heh!
Varmaan annankin niin tapahtua. Lähden täältä rahoineni paaaljon ennen sitä.
Raha siirtyy silmänräpäyksessa toiselle puolelle maapalloa jos on tarvis.Mitäs jos kaatuu koko rahatalous? Joudut säkin töihin että saat perunasi maasta :D
Siitähän te voitte fantasioida.
Minä teen jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Sipilän hallitus teki Suomesta itä-eurooppalaisen palkkatason maan missä duunarin ostovoima on pyöreä nolla, vaikka tekisit normi duunia 11-13 euron tuntiliksalla niin olet työssä käyvä köyhä joka ei voi saavuttaa mitään elämässään, tähän kun vielä lisätään väliin vuokrafirmat ja nollatyösopparit niin kamelin selkä katkesi saman tien ja työnteosta tuli täysi turhaa hommaa.
Syy on yrityksissä ja hallitusten tekemissä järjettömissä päätöksissä joilla vain huononnetaan työelämän vetovoimaa, jokainen ihminen laskee mikä kannattaa ja mikä ei kun firma kusettaa työntekijöitään niin kukaan ei sitoudu sellaiseen vaan halveksien lähtee heti pois kun on vain mahdollista ja samalla tieto menee netissä laajalle niin ettei kukaan tuollaiseen paskapaikkaan tule hakeutumaan ikinä töihin... kusetuksella on lyhyet jäljet ja itse aihetútettu ongelma ja perisynti on omistavan luokan ahneus.
Näinhän se on. Tosin jäljet johtavat aikoihin paljon ennen Sipilän johtamaa hallitusta. Jo 90-luvulla suomalaisen ostovoima oli eurooppalaisen keskitason alapuolella, vaikka palkkataso oli keskitason yläpuolella. Käsittämättömien verojen jälkeen kaikki on niin saatanan kallista.
Vierailija kirjoitti:
Työllä ei saa enää perhettä samalla tavalla kuin ennen. Silloin töissä oleva mies oli naisten mielestä kiinnostava ja hyvissä töissä oleva tosi kiinnostava. Nyt voi olla vaikka mikä sairaalafyysikko ja naiset swaippaavat vasemmalle
Ajatella, nykyään pitää jopa olla oikeasti kiinnostava ja mukava ihminen eikä antaa työnkuvan puhua puolestaan! Elämme jännittäviä aikoja.
PS. Tinderistä jos etsii perhettä niin tulee pettymään joka kerta. Fact.
Vierailija kirjoitti:
Työllä ei saa enää perhettä samalla tavalla kuin ennen. Silloin töissä oleva mies oli naisten mielestä kiinnostava ja hyvissä töissä oleva tosi kiinnostava. Nyt voi olla vaikka mikä sairaalafyysikko ja naiset swaippaavat vasemmalle
Kannattaisiko katsella niitä naisia, joilla ei ole kriteerit niin korkealla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei työ tarjoa enää mitään. Ei nykyinen sukupolvi pysty samalla tavalla hankkimaan työllä omaa asuntoa, autoa, lomamatkoja, huonekaluja, lapsia ja muuta ylellisyyttä. Nykyään työpaikatkin vaihtelee niin usein ettei mikään ole varmaa paitsi työttömyys, verot ja kuolema. Esim. mun isovanhemmat rakensivat oman talonsa 26-vuotaina, oma isäni omisti omakotitalon alle 30-vuotiaana. Itse valmistun vasta kahden vuoden päästä maisteriksi ja sitten on vielä opintolainan maksu, ei tässä todellakaan mitään taloja ja autoja omisteta. Minkä takia sitä työtä pitäisi arvostaa kun ei sillä voi enää saavuttaa mitään?
Hyvä esimerkki suurten ikäluokkien elämän helppoudesta. Hyvä kirjoitus!
Työnteosta tosiaan lähtee kummasti motivaatio, jos sillä ei saavuta riittävästi mitään. On ehkä hyväksyttävää, että parikymppinen voi saada alhaista palkkaa, mutta kun tilanne vaan jatkuu ja jatkuu vielä yli kolmekymppisenäkin, niin ei oikein enää nappaa. Kun uralla etenemistä ei tapahdu kaikista joustoista huolimatta, niin lopulta tuntuu täysin typerältä antaa työnantajalle enää omaa aikaansa. Mitään ei jää käteen ja kotona olevat saavat saman summan tai jopa enemmän helpommalla.
Opiskelukin kestää sinne reilusti lähelle kolmenkymmenen ikää, opintovelkaa on useiden vuosien ajalta. Ei ole kauaa kun yo-merkonomi oli hyvinkolutettu ja sai arvostetun duunipaikan pankista. Mikäs siinä on vähän yli parikymppisenä valmistuessa ja vakipaikan saadessa heti kun koulu loppuu.
nykyajan nuori-92 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä niin. Ei työ ole mikään itseisarvo, jos se ei tuota mitään, edes mielihyvää. Toivottavasti tulevat sukupolvet pääsevät luterilaisesta työmoraalista jonka mukaan on parempi tehdä jotain haitallustakin kuin olla tekemättä kokonaan.
Harmitatvan moni nykyajan nuorista, esim. minun ikäisistäni ei ymmärrä, että nimenomaan on parempi tehdä ihan mitä tahansa työtä kuin olla tekemättä työtä. Miten luulette, että tämä yhteiskuntamme pärjää yhtään mitenkään nykyisillä työttömyysprosenteilla? Jos samanlainen meno jatkuu vielä, yhteiskuntamme romahtaa alle kymmenessä vuodessa, kun kukaan ei halua enää tehdä töitä vaan rellestää yhteiskunnan tuilla!
Nykyajan nuoret eivät ymmärrä, että joskus elämässä vain pitää tehdä asioita joita ei haluaisi, vaikkapa sellaista työtä joka ei tuota mielihyvää. Lukioaikoinani ja opintojeni alussa kesäisin sekä opintojen ohessa, minäkin tein mm. puhelinmyyntiä, kasasin hampurilaisia McDonaldssissa, tein raskasta ruumiillista työtä raksalla. En pitänyt mistään em. hommista juuri ollenkaan, jopa vihasin niiden tekemistä, mutta jostain minun oli silti saatava rahaa elättääkseni itseni ja tulevaisuutta varten. Ajoittain minulla oli siitäkin huolimatta tiukkaa rahatilanteen suhteen. Vanhempani eivät minua auttaneet millään tavalla. En tule esim. saamaan heiltä edes perinnöksi senttiäkään heidän suuromaisuudestaan.
Ensi vuonna valmistun maisteriksi, ja olen nyt onnellisesti oman alani töissä. Asunnon ostokin alkaa olla ajankohtainen juttu. Vanhempani ovat minusta nyt todella ylpeitä. Kun tulevaisuudessa saan lapsia aion kasvattaa heidät samalla tavoin kuten minut on kasvatettu. Elämässä ei pärjää kovinkaan pitkälle, mikäli vaatii kaiken heti hopeisella lautasella tarjoiltuna olematta itse valmis pistämään edes tikkua ristiin asian eteen.
Sanotaan tähän loppuun vielä kerran, että on ihan oikeasti parempi mennä esim. puhelinmyyjäksi, vessoja siivoamaan tai McDonaldsin kassalle kuin olla tekemättä mitään. Kaikissa mainitsemissani hommissa on palkkataso paljon parempi kuin kaikki mahdolliset sossumassit jne yhteensä. (Olettaen, että hommat osaa tehdä hyvin, ja vaikka käteen jäisikin vähemmän kuin tuet, niin vähällä rahalla toimeen tulemisen taito on erittäin hyvä osata.)
Jätät nyt huomioimatta sellaisen asian, että on eri asia opiskeluaikana tehdä mitä tahansa työtä toimeentulonsa tähden, koska pätevyyttä ei ole, kuin olla vuosien korkeakouluopiskelun jälkeen tilanteessa, jossa työntekoa ei vaan arvosta. Työmäärään nähden ei saa tarpeeksi palkkaa eikä motivoivia haasteita, ja tosiaan palkalla ei voi kerryttää omaisuutta kuten omaa taloa. Et tiedä mistä puhut koska et ole vielä valmistunut ja kerrot jo olevasi oman alan töissä. Katellaan tossa viiden vuoden päästä uudestaan, oletko alkanut ymmärtää tätä asiaa paremmin.
Huoh... joo, aivan varmasti niin....