Lue keskustelun säännöt.
Nuoret ei enää pidä työtä arvossa
10.10.2017 |
Ja miksi pitäisi pitää? Mitä turvaa tai jatkuvuutta työelämä enää tarjoaa nuorille? Pätkätöitä, nollatuntisopimuksia, sijaisuuksia tms. että olisi hyvä miettiä miksi näin on ennen kuin tuomitaan nuoret
Kommentit (184)
Eipä ole päivääkään tarvinnut olla työtön sen jälkeen kun 17 v täytin.. Olen pyrkinyt hoitamaan työt hyvin ja tekemään aina jotain, joka tois lisäarvoa ansioluetteloon. Kyllä se kantaa hedelmää.
t. n30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyajan nuori täällä. Olen 25-vuotias, opiskelen toista tutkintoani ja työskentelen siinä sivussa kaupassa.
Työelämään siirtyminen pelottaa, koska työ ei enää tarjoa sitä turvaa ja vakautta, jota isovanhempamme ja monet vanhempamme ovat kokeneet. Nollatuntisopimukset, yt:t ja työkokeilut ovat meille arkea. Koko ajan tuijotetaan tuloslukuja ja laskelmia ja yritykset vaativat kasvua ja tehostusta kaikkeen. Kysynpähän vaan, millä ihmeellä kapitalistinen markkinatalous muka voisi jatkuvasti kasvaa ja tehostua? Jossain on pakko olla raja. Työtahti on kova ja kiristyy vain lisää.
Monelle ikäiselleni vapaa-aika ja omat kiinnostukset ovat tärkeämpiä kuin 8-16 työrutiini paikassa, josta ei edes välttämättä pidä. Työn mielekkyys on meille ensisijaista, toki riippuen siitä mitä kukin työltään haluaa. Itse haluan toimia luovalla alalla ja tehdä päivätöitä. Kaupanala on minulle kuin helvettiä ja kyllä todella tuntuu p*skalta ajatus, että jos en valmistumiseni jälkeen oman alan töitä saa niin sinne kauppaanko jumahdan? Mieluummin sitten vaikka jään työttömäksi kuin menetän mielenterveyteni, vapaa-aikani ja elämäniloni.
Me haluamme työltä enemmän. Me tahdomme myös sitä vakautta, josta meitä edeltävät sukupolvet ovat saaneet nauttia. Ei kukaan halua jätteenlajittelijaksi, vaan itselleen virikkeellistä, sopivasti haastavaa tai kehittävää ja mukavaa työtä, jonka palkalla tulee toimeen ja jonka jatkumisesta on jonkinasteinen käsitys.
Tuntuu tyhmältä raataa huonon palkan eteen vain siksi, että joku optioherra voi nostaa lisää miljoonia jollekin saarelleen pois Suomesta. Me maksamme nahoissamme sen harmaan talouden laskun nyt ja tulevaisuudessa.
Ei voi paljon arvostaa jotain, josta ei ikinä itse pääse osalliseksi. Normaali ihminen ei nykypäivänä töitä saa, vaan täytyy olla yli-ihminen.
Itse muutin 16v opiskelemaan kauas kotoa, eipä saanut kesätöitä vaikka olin aina luokan priimus, siinä missä hädin tuskin kursseja läpi pääsevät paikalliset sai aina kysymättä sukulaisiltaan työtä.
Siitä sitten toiselle isommalle paikkakunnalle amk:hon = en saanut kesätöitä vaikka kuinka hain, kun ei ollut mitään työkokemusta.
Piti lopettaa koulu kesken, kun jäi päättötyöstä+harjoittelusta kiinni, kun kukaan ei huolinut kokematonta edes ilmaiseksi alan hommiin(insinööri)
Siitäpä sitten työttömäksi ja eipä ole töitä saanut vaikka olen nyt taas opiskellut yliopistossa jokusen vuotta.
Noh kuluupahan aika jos ei muuta.
Sanoisin että ne ensimmäiset kesätyöt on kaikista tärkeimmät, koska ilman sitä ei koskaan pääse putkeen kiinni.
Ja useimmat saa ekat kuukautensa suhteilla, mutta eivät tajua miten tärkeää se on ja väittävät että itse on hommat hommattu.
Voi koittaa esim 18-19 vuotiaana hakea kesätyötä 0kk kokemuksella, kun osalla on jo vuosi-parikin.
Nykynuoret on nirsoja. Ei työn tekeminen ollut herkkua 40 v sitten, eikä ole nytkään. Mä teen töitä koska haluan mm. matkustella ja ostaa asunnon. Vuositulot on toistaiseksi ainoastaan 30 000 €, mutta koen eläväni varsinaisessa yltäkylläisyydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa pitää töitä arvossa kun ei niitä vaan saa. Olen lähettänyt lukemattomat määrät hakemuksia, turhaan. Ei normaaleille ihmisille ole edes kassahommia tai siivousta tarjolla, pitäisi olla kokemusta monista työpaikoista, ahkera, sosiaalinen, sanavalmis, osata miljoonaa kieltä... ja jos haastatteluun pääsee niin viimeistään siellä selviää ettei hakija ollutkaan yli-inhimillisen reipas ja sosiaalinen, vaan tavis jolla on jonkin asteinen sosiaalisten tilanteiden pelko ja joka takertelee sanoissaan ahdistavissa tilanteissa. Heitetään soppaan ruma naama, ja se pienikin mahdollisuus saada töitä katoaa kokonaan.
Miksi työnantajien pitäisikään palkata joku epäsosiaalinen takertelija? Ei jatkoon.
No anna takertelijan sitten olla rauhassa työttömänä, kun se ei kerran heikkouksineen mihinkään kelpaa.
Turha huutaa, että mene töihin, jos kerran heti lahjattomana alas ammutaan. Pelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työllä ei saa enää perhettä samalla tavalla kuin ennen. Silloin töissä oleva mies oli naisten mielestä kiinnostava ja hyvissä töissä oleva tosi kiinnostava. Nyt voi olla vaikka mikä sairaalafyysikko ja naiset swaippaavat vasemmalle
Tämä on minusta aina jotenkin masentava asenne, että joidenkin miesten mielestä yhteiskunnan kuuluu tarjota heille nainen palkinnoksi hyvästä käytöksestä. Nainen nähdään esineenä ja omaisuutena ja toisen ihmisen itsemääräämisoikeus huutavana vääryytenä. Puistattavaa.
Leikitään, että tänään tulisi muutos ja liikunnalla ei enää saisi terveyshyötyjä ja lihasten kasvattaminen ja rasvan polttaminen treenaamalla ei onnistuisi. Kuinka paljon liikunnan harrastajien määrä vähenisi? Monille ihmisille liikunta on vain väline jonkin paremman, tässä tapauksessa terveyden tai hyvän kropan, saavuttamiseen. Luonto ei ole meille mitään velkaa eikä luonnon kuulu tarjota meille yhtään mitään. Ihmiset vain muuttavat toimintaansa, jos polku tärkeiden asioiden luokse muuttuu
Tietysti työ on väline jonkun asian saavuttamiseksi. Se asia on palkka, joka maksetaan rahassa, ei toisten ihmisten käyttöoikeutena. Juuri tämä on nykysysteemissä vikana. Pelkkä toimeentulo ei enää riitä motiiviksi työntekoon, vaan itsensä elättämiselle aletaan sanelemaan yhä absurdimpia ehtoja.
Kuvaa hyvin nykyaikaa, jos perheen saaminen on absurdi toive
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työllä ei saa enää perhettä samalla tavalla kuin ennen. Silloin töissä oleva mies oli naisten mielestä kiinnostava ja hyvissä töissä oleva tosi kiinnostava. Nyt voi olla vaikka mikä sairaalafyysikko ja naiset swaippaavat vasemmalle
Ajatella, nykyään pitää jopa olla oikeasti kiinnostava ja mukava ihminen eikä antaa työnkuvan puhua puolestaan! Elämme jännittäviä aikoja.
PS. Tinderistä jos etsii perhettä niin tulee pettymään joka kerta. Fact.
Niin joten ihmiset panostavat mieluummin omaan kiinnostavuuteen/jännyyteen kuin työuraansa, mikä ilmenee arjessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorison asenne tiivistettynä: mullekaikkinytjaheti, kevyt työ mutta hyvä palkka, lyhyet työajat, pitkät lomat.
24 -vuotias tytärpuoli tuossa just valitti, että joutuisi olemaan tarjotussa työpaikassa ma-pe 9-19 ja joskus lauantainakin 9-13. Palkkakin pienehkö. Tyttö valmistui 2 vuotta myöhässä perustutkinnosta kun opiskelut eivät kiinnostaneet. Sen jälkeen "työnhakua" (lue = loikoilua vuokrakämpässä ja kavereiden kanssa menoja meidän rahoittamana) sellaiset 5 kuukautta. Ei jumalauta. Pitäisi kuulemma olla lyhyemmät työajat ja parempi palkka, koska muuten on "aivan poikki".
Kun kerroimme hänelle äitinsä kanssa noiden tarjottujen työehtojen olevan täysin normaaleja ja muistutimme, että me molemmat teemme usein 12-14 tuntisia työpäiviä ilman erilliskorvausta (ja olemme tehneet viimeiset 20 vuotta) sekä myös opiskelimme pidempään, niin daami tokaisi, että "omapahan on valintanne, minä en tuollaiseen suostu".
Oikeassahan hän toki on, että kyse on valinnoista. Mutta se, että vaaditaan minimikoulutuksen jälkeen hyvää palkkaa ja kevyttä työtä on yleisesti eika epärealistista ja vain harva sellaiseen asemaan pääsee.
Eiköhän jokainen saa mennä sellaiseen työpaikkaan kuin haluaa. Jos joku jaksaa raataa niska limassa 12h, siitä vaan. Itse tein töitä jonka jälkeen olin niin lopussa että nukuin kaiken vapaa-ajan. Ei kannattanut, terveys on rahaa tärkeämpää.
Minähän kirjoitin, että kyse on valinnoista. Totta kai hän tekee, kuten haluaa. Pointti oli se, että kombinaatio hyvä palkka-helppo työ ei suuressa osassa tapauksia ole mahdollinen. Hän myös tietää, että voi ottaa hieman rennommin, koska palkan ollessa pieni, kotoa tulee jatkossakin rahallista tukea vuokriin ja vastaaviin. Minun mielestäni se, että nuoriso (varsin moni nuorista) ajattelee vanhempien olevan heistä taloudellisesti vastuussa heidän ollessaan täysi-ikäisiäkin, on väärin. On helppo valita kevyempi työ ja huonompi palkka kun kotoa tuetaan. Mitä "itsenäistymistä" sellainen on? Miksi helvetissä vanhempien tulee muka tukea aikuista ihmistä joka tietoisesti valitsee pienipalkkaisen työn? Mitäs jos minä päätän tässä ryhtyä vaikka köyhäksi kuvataiteilijaksi ja sudin jotain epämääräistä kanvaasiin ja sanon, että "tää on nyt mitä haluan tehdä, myy jos myy" (ja samalla 2 tytärtä jää ilman rahallista tukeani). Kyllä siitä nousisi hirveä poru ja olisin niin "kamala isä".[/quot
Sinähän olet ääliö, jos annat rahaasi heille jotka vaan makoilevat. Enemmän heitä autat kun lopetat rahan jakamisen. Eivät he siitä rikki mene, kokeile vaikka. Mitä siitä jos kiukuttelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ainakin koen olevani nuori, 24 ja ihan tykkään mennä töihin aamulla.. Ei ole nolla sopparia myöskään, vakituisena, ulos omasta tahdosta, sairastumisen tai kunnes firma kaatuu.
Varallisuutta on loma matkoihin ja krääsään, oma asunto asuntolainalla ja kulut parisataa pienemmät kuin jos vastaavassa vuokralla asuisin.
Ihan duunari olen raksalla btw.
Sinkku myös ollut, voi selittää sen miksi rahaa ja vapaata aikaa on tehdä mitä lystättää.
Kaltaiseni elämän pystyy kuka tahansa hankkimaan, ei paha rasti.
Käsittävätkö nykyakan keski-ikäiset kuinka rankkaa hanttitöiden tekeminen yksityisellä, nollasopparilla nykyään on? Itse ny valmistuin sairaanhoitajaksi ja ihanaa kun ön töitä, rahaa ja leppoisa työtahti. Menkääpä siivojaksi SOLille tai rekryfirmalle, tämä työn ihanaa siihen verrattuna. Naurettaa täälläkin sairaanhoitajien ainainen valitus työn rankkuudesta, näin anonyyminä kehtaan sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoret varmasti arvostavat työelämää, mutta eivät aio uhrata sille itseään, kuten heiltä odotetaan. Vaikka olisit teinistä asti tehnyt töitä ja saisit hyvät harjoittelupaikat, työelämä voi silti olla korkeintaan pätkätöitä ja pienellä palkalla. Pätkätöiden takia moni voi suunnitella elämänsä korkeintaan vuoden päähän, puhumattakaan kaikista muista työelämän ongelmista. Välillä ollaan työttöminä. Ja sitten se ehkä tärkein, tästä ei edes jää mitään käteen. Voi jopa tehdä paljon töitä ja silti yhteiskunta maksaa puolet elämisestäsi, koska palkka on minimaalinen. Omaisuutta ei kerry. Ei ole mitään järkeä.
Työ pitää ihmisen tiellä. Luuserit ei arvosta, vaan yrittävät nyhtää sossusta joka on kauniimmin kela.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä keski-ikäiset tietää mitä on pätkätyöt ja työttömyys.
Olen 44- vuotias ja olen kokenut 92- vuoden laman. Tein silloin 5 vuotta erilaisia pätkätöitä, ns paskahommia pienellä palkalla. Väleissä olin työttömänäkin.
Sisuunnuin ja menin amk:iin, josta valmistuin parjatuksi tradenomiksi. Töitä on sen jälkeen riittänyt.
Olen vaihtanut työnantajia ja työtehtäviä ja kerännyt kokemusta. Kerran on irtisanottu yt:eissä.
Kyllä voin omalta kohdaltani sanoa, että ahkeruus lopulta palkitsee. Olen päässyt nykyiseen hyvään asemaan ihan omalla työllä. Työpaikkoja en ole saanut suhteilla vaan kerryttämällä kokemusta pikku hiljaa ja kipuamalla ylöspäin.
Vasta viimeiset 10 vuotta olen nauttinut työstä. Aiemmin tein töitä pelkästään pakon ja rahan takia. Nyt työ haastaa minua ja pitkät päivät menevät siivillä.
Mutta pointti on, että en tässä olisi, jis olisin silloin nuorena jäänyt kotiin makaamaan ja vain surkutellut kohtaloani. Ja tajusin ettei mitään saa heti ja helpolla.
Vierailija kirjoitti:
Nuorten pitäisi mennä metsään keräilemään käpyjä!!
Suomessa on paljon risuja ja esimerkiksi jenkeissä risut on laillistettu ja jopa pörssissä.
Suomen kannattaisi panostaa työttömien risujen keräilyyn niin saataisiin talous nousuun risuilla.
Risuissa on tulevaisuus ja sen tiesi myös risumieskin.
Vierailija kirjoitti:
Nykynuoret on nirsoja. Ei työn tekeminen ollut herkkua 40 v sitten, eikä ole nytkään. Mä teen töitä koska haluan mm. matkustella ja ostaa asunnon. Vuositulot on toistaiseksi ainoastaan 30 000 €, mutta koen eläväni varsinaisessa yltäkylläisyydessä.
Entä jos nuori tyytyy alhaiseen elintasoon sossuntuilla? Pitäisikö silti mennä töihin jos työpaikan jotenkin onnistuu saamaan?
Vierailija kirjoitti:
Käsittävätkö nykyakan keski-ikäiset kuinka rankkaa hanttitöiden tekeminen yksityisellä, nollasopparilla nykyään on? Itse ny valmistuin sairaanhoitajaksi ja ihanaa kun ön töitä, rahaa ja leppoisa työtahti. Menkääpä siivojaksi SOLille tai rekryfirmalle, tämä työn ihanaa siihen verrattuna. Naurettaa täälläkin sairaanhoitajien ainainen valitus työn rankkuudesta, näin anonyyminä kehtaan sanoa.
Mun työnkuva tai tuntimäärät tai yhtikäs mikään ei muuttuisi jos siirtyisin rekryfirman kirjoilta talon työntekijäksi.
Vaikka oisin vakkari niin jos työt vähenee niin sittenkin voitaisiin irtisanoa, joten...
Vierailija kirjoitti:
Kyllä keski-ikäiset tietää mitä on pätkätyöt ja työttömyys.
Olen 44- vuotias ja olen kokenut 92- vuoden laman. Tein silloin 5 vuotta erilaisia pätkätöitä, ns paskahommia pienellä palkalla. Väleissä olin työttömänäkin.
Sisuunnuin ja menin amk:iin, josta valmistuin parjatuksi tradenomiksi. Töitä on sen jälkeen riittänyt.
Olen vaihtanut työnantajia ja työtehtäviä ja kerännyt kokemusta. Kerran on irtisanottu yt:eissä.
Kyllä voin omalta kohdaltani sanoa, että ahkeruus lopulta palkitsee. Olen päässyt nykyiseen hyvään asemaan ihan omalla työllä. Työpaikkoja en ole saanut suhteilla vaan kerryttämällä kokemusta pikku hiljaa ja kipuamalla ylöspäin.
Vasta viimeiset 10 vuotta olen nauttinut työstä. Aiemmin tein töitä pelkästään pakon ja rahan takia. Nyt työ haastaa minua ja pitkät päivät menevät siivillä.
Mutta pointti on, että en tässä olisi, jis olisin silloin nuorena jäänyt kotiin makaamaan ja vain surkutellut kohtaloani. Ja tajusin ettei mitään saa heti ja helpolla.
Niin. Sinä olit viisi vuotta pätkätyöläisenä. Sellaisen laman aikana, joka loppui muutamassa vuodessa. Sen jälkeen töitä aina riittänyt. Me sinua reilusti nuoremmat elämme todellisuudessa, jossa pätkätöitä joutuu tekemään KOKO uransa, vaikka miten ahkerasti työskentelisi ja työnantajia vakuuttelisi. Tämä uusi lama on monin tavoin erilainen, kuin silloin 90-luvulla. Ahkeruudella on toki sijansa eikä asiat tule eikä tarvikaan tulla ilmaiseksi. Silti, sinäkään et käsitä millaista meillä nuoremmilla on. Kyse ei ole siitä, ettei kukaan aiempi sukupolvi tietäisi, mitä on pätkätyöt tai työttömyys. Ero onkin siinä, onko nämä asiat vain pieni osa uraa, vai koko tulevaisuuden näkymä ja todellisuus, johon kasvat. Joko tämä menis ymmärrykseen.
Se olisi sinun valintasi. Itselläni ei tulisi mieleenkään mennä lottovoiton jälkeen tekemään 40-tuntista työviikkoa ja viemään sitä työtä joltain toiselta. Miksi ainoa vaihtoehto olisi että makaisi kotona ilman päivärytmiä tai rutiineja? Onhan maailmassa vaikka mitä muutakin tekemistä, harrastuksia, ruuanlaittoa hyväntekeväisyyttä jne. En tarkoita että tätä pitäisi muiden kustannuksella tehdä. Outoa vaan tämä työn palvominen. Ihan kuin se olisi koko elämä. Tässä pieni otanta mutu-tuntumalta: suurin osa ihmisistä lopettaisi lottovoiton jälkeen nykyisen hommansa, osa ehkä jatkaisi osa-aikaisena, opiskelisi tai vaihtaisi alaa ja ne ehkä 10-15 % jatkaisivat töissäkäyntiä ihan vaan tottumuksesta, oli siinä järkeä tai ei. Moni on nykyaikana todella väsynyt oravanpyörään. Pankiirituttavani kärsii mahavaivoista ja haaveilee myös lottovoitosta.