Nuoret ei enää pidä työtä arvossa

nykyajan nuori-92 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja miksi pitäisi pitää? Mitä turvaa tai jatkuvuutta työelämä enää tarjoaa nuorille? Pätkätöitä, nollatuntisopimuksia, sijaisuuksia tms. että olisi hyvä miettiä miksi näin on ennen kuin tuomitaan nuoret

Käsi pystyyn kuka käy töissä työn vuoksi ja kävisi siis vaikka ilman että olisi palkan takia pakkoa, esimerkiksi lottovoiton jälkeen?

En minä ainakaan käy töissä kuin ihan vain toimeentulon vuoksi.

Tässä yhteiskunnassa pitäisi alkaa käydä keskutelua siitä että miten hyvinvoiti tulisi jakaa ja kerätä, koska työhön perustuva mallie ei oikein toimi, koska työn tehokkuus on noussut niin paljon ettei kaikkien työpanosta enää tarvita.

Jos jatketaan työhön perustuvaa mallia, niin työt pitää jakaa usiksi ja yksi keino olisi esimerkiksi nelipäiväiseen työviikkoon siirtyminen, joka mahdollistaisi yhä useamman työllistymisen.

Minä, en lopettaisi työntekoa vaikka voittaisin Eurojackpotista sen 90 miljoonaa. Mielestäni ihmiselle ei ole hyväksi maata kotona tekemättä mitään ilman päivärytmiä ja rutiineja.

Ja mulle taas riittäisi ihan puolikin miljoonaa. Sillä sekunnin sadasosalla, kun summa tupsahtaisi pankkitililleni, sanoisin heipat työkavereilleni ja toivottelisin hyvää loppuelämää. Tosin mulla on näillä näkymin enää 10 vuotta vanhuuseläkkeeseen, mutta kyllä mä keksisin tekemistä näiksi 10:ksi vuodeksikin.

nykyajan nuori-92 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja miksi pitäisi pitää? Mitä turvaa tai jatkuvuutta työelämä enää tarjoaa nuorille? Pätkätöitä, nollatuntisopimuksia, sijaisuuksia tms. että olisi hyvä miettiä miksi näin on ennen kuin tuomitaan nuoret

Käsi pystyyn kuka käy töissä työn vuoksi ja kävisi siis vaikka ilman että olisi palkan takia pakkoa, esimerkiksi lottovoiton jälkeen?

En minä ainakaan käy töissä kuin ihan vain toimeentulon vuoksi.

Tässä yhteiskunnassa pitäisi alkaa käydä keskutelua siitä että miten hyvinvoiti tulisi jakaa ja kerätä, koska työhön perustuva mallie ei oikein toimi, koska työn tehokkuus on noussut niin paljon ettei kaikkien työpanosta enää tarvita.

Jos jatketaan työhön perustuvaa mallia, niin työt pitää jakaa usiksi ja yksi keino olisi esimerkiksi nelipäiväiseen työviikkoon siirtyminen, joka mahdollistaisi yhä useamman työllistymisen.

Minä, en lopettaisi työntekoa vaikka voittaisin Eurojackpotista sen 90 miljoonaa. Mielestäni ihmiselle ei ole hyväksi maata kotona tekemättä mitään ilman päivärytmiä ja rutiineja.

Ihan oikeastiko et makoilun lisäksi mitään mielekästä tekemistä elämässäsi keksisi vaikka sinulla olisi rajattomasti varoja käytettävissä? ?

Minulla olisi vaikka minkälaisia harrastuksia, matkusteluja, omia projekteja ym. joihin ei nyt riitä aika ja raha.

Vierailija kirjoitti:

Tuore sukupolvi katsoo elämää eri tavalla. "Työ ku työ" ei enää päde, vaan nykyään osataan kaivata elämältä muutakin kuin sitä voita leivän päälle. Arvostan työtä ja työnteko on minulle tärkeää, mutta ei oman terveyteni ja hyvinvointini uhalla. Työn on oltava mielekästä ja sen pitää kiinnostaa minua edes jossain määrin, jotta jää voimia nauttia muusta elämästä. Työssä ei saa olla pakontuntua niin, että ihminen tuntee itsensä orjaksi ja kärsii päivästä päivään. Työllä pitää myös elää.

Tämä. Olen valmis melkein mihin tahansa työhön, jos mielenterveyteni tai ruumiini ei hajoile siitä hitaasti. jos päivä on pelkkäö vitutusta lääntyy se jossain kohtaa masentumiseksi minulla, niin että muutun jossaiin kohtii zombiksi joka ei nauti mistään, kampeaa itsensä arkirutiiniin päivittäin ja löytyy jojosta parin vuoden päästä. Varmasti helpompaa täysin terveillä ihmisillä tehdä mitä tahansa työtä, mutta itse olen mielummin työnhakijana korjaamassa mielenterveyttäni niin että ehkä joskus kestän mitä vain työtä, kuin pakotan itseni työhön jossa vaaikkapa koko ajan vastaan tuleva negapalute syövyttää pikku hiljaa korjautuva mieleni taas pirstaleiksi.

Jos on kerännyt säästäen omaisuutta, se omaisuus on pakko käyttää vanhuuden kuluihin. Miksi siis ahertaa ja kerätä omaisuutta.

Jos on kerännyt omaisuutta, saa hoidon kun myy ja käyttää ne rahat. Jos ei ole kerännyt omaisuutta, saa saman hoidon ilmaiseksi.

Minusta omaisuutta ei pitäisi joutua käyttämään saadakseen vanhuudenhoitoa.

Myös toimeentulotukea pitäisi maksaa tulojen, ei omaisuuden mukaan.

Minusta pitäisi olla kannattavaa tehdä työtä ja kerätä omaisuutta siten, ettei se mene siihen, mitä muut saa ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Aika jännä sävy keskustelussa. Itse havainto pitää kyllä paikkansa ja minä (22v.) olen myös huomannut ajattelutavassani sen muutoksen, että pitkän, mielenkiintoisen ja tavoitteellisen uran luonti ei kuulosta enää niin realistiselta haaveelta kuin muutama vuosi sitten.

MUTTA mikä on pöyristyttävää tällä palstalla on se, että asia todetaan vain näin "niinpä, nuoretkin ovat vihdoin tulleet järkiinsä ja huomanneet suurten ikäluokkien kusettavan heitä. Ei ole fiksua raataa verenmaku suussa elättääkseen muita, kun elantonsa voi saada yhteiskunnalta.

Niin anteeksi, kuinka kauan ajattelitte, että yhteiskunnalta riittää varoja kaikkien elättämiseen, jos valtaosa nuorista, parhaassa iässä olevasta työvoimasta, päättää tietoisesti jättäytyä ulkopuolelle? Nyt jos koskaan tarvittaisiin motivoituneita nuoria ottamaan vastuuta siitä, että saisimme tämän aikoinaam hyvin rakennetun systeemin pysymään elossa.

Juu ei se työnteko aina mukavaa ole ja monilla kestää aikansa löytää oma juttunsa. Mutta kaikille varmasti löytyisi jotain hommaa, mikä olisi vähintäänkin siedettävää. Itse ainakin pyrin kääntämään tilanteen mahdollisuudeksi; epämotivoituneessa porukassa on helppo olla edukseen. Toivoisi, että vanhemmatkin välittäisivät puheissaan hieman enemmän positiivisuutta. Ei se muuten olekaan mikään ihme, jos jälkikasvu lopulta jatkaa samaa vapaamatkustajatyyliä.

Sä voisit käydä kertomassa nuo hommat myös työkkärille, jotta voisivat sitten ehdottaa työhaluisille työttömille näitä mainitsemiasi töitä. Nyt nimittäin heillekään (ja heitä ons atojatuhansia) ei ole töitä ja jos sulla on tiedossa töitä, niin mene ihmeessä kertomaan se myös työkkäriin. Eikö olisi järkevämpää työllistää ensin työhaluiset ja vasta sitten työhaluttomat?

Kokoomuksen Susanna Koski ilmoitti taannoin kokemuksen syvällä rintaäänellä, että kyllä töitä aina on.

Esimerkkinä Susanna antoi metsän jonne voi mennä hakkaamaan puita ja keräämään risuja sekä muuta metsän raivausta.  Että sinne vain metsään hommiin vaikka jo tänään, te laiskat työttömät!

 (Susanna ei toki tiennyt että ei sinne metsään voi niin vain mennä mesoamaan kirveen ja sahan kanssa, vaan nopeasti voi koppi heilahtaa moisesta touhusta.  Siitä työstä olisi myös mukava saada palkkaa, mutta ehkä se on jo vähän liikaa vaadittu..)

Työ ei maksa itseään takaisin. Siksi sitä ei arvosteta. Olin itse töissä eräässä firmassa ja nopeasti kehityin tehokkaaksi ja hyväksi työssäni. Minulle alkoi sataa vastuuta ja työpäivien pituus nousi parhaillaan 15 tuntiin. Lopulta pyysin palkankorotusta ja otin sen usein puheeksi, mutta johtokunta aina vain ohitti aiheen sanoen "Keskustellaan tästä paremmalla ajalla" ja loppupäässä vastaukset muuntivat muotoaan "Äläpäs höpötä siitä" -tyylisiksi kommenteiksi. Jätin irtisanomisilmoitukseni, mikä johti reiluun palkankorotusehdotukseen johtokunnan puolelta. En jäänyt vaan lähdin yrityksestä ja nyt olen seurannut vierestä yrityksen uppoamista, kun muutkin työntekijät ovat alkaneet tiedostamaan arvonsa ihmisenä. Mieluummin työtön ja rahaton, kuin loppuunpalanut ja rahaton.

Aikamoisia tuulesta temmattuja heittoja taas AV:lla. "Nuoret eivät pidä työtä arvossa" ei tutkitun tiedon mukaan pidä paikkaansa. Voitte tutustua esim. Tampereen yliopistossa tehtyyn tutkimukseen:

https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/130665/YP1601_pyoria.pdf?…;

Tässä muutamia otteita linkistä:

"Tulostemme mukaan epäilys siitä, että nuoret arvostaisivat ansiotyötä aikaisempaa vähemmän, on aiheeton. Tarkastelemallamme ajanjaksolla työn arvostus on pysynyt vakaana myös nuorilla, joskin nuoret ovat säännönmukaisesti arvostaneet työ- tä hieman vähemmän kuin varttuneemmat  "

"Tulokset osoittavat jatkuvuutta pikemmin kuin muutosta: nuoret ovat aina arvostaneet vapaa-aikaa varttuneempia enemmän, ja yli 30-vuotiailla näyttävät korostuvan perhearvot, mikä tosin monimuuttuja-analyysissa (taulukko 2) täsmentyy koskemaan perheellisyyttä, ei ikää. On merkittävää, että työn arvostuksessa 15–29-vuotiaiden nuorten ja heitä vanhempien työntekijöiden välillä on tilastollisesti merkitsevä ero vain vuosina 1984 ja 1990 mutta ei lainkaan enää myöhempinä ajankohtina. Tulos ei anna oikeutta arveluille Y-sukupolvien työasenteiden kehnoudesta muihin ikäryhmiin verrattuna – sukupolvien välinen ero on päinvastoin kaventunut."

Ja mitä tulee tähän, että vain nuoret arvostaisivat esim. vapaa-aikaa enemmän, niin tässä taas:

"On kuitenkin syytä huomata, että vuosien 1984 ja 2013 välillä perheen ja vapaa-ajan arvostus on ylipäänsä kasvanut kaikilla palkansaajilla (taulukko 1)."

Ja vielä väitteeseen, että tarjolla on vain nollasopimuksia: palkansaajista yli 70% tekee vakituista kokoaikaista työtä, 17% tekee kokoaikaista määräaikaista työtä. Nämä tiedot löydätte tilastokeskukselta. Useat tutkijat ovat todenneet, että ihmisten arkinen kokemus työsuhteiden laadusta ei vastaa sitä, mitä se todellisuudessa on.

Tässä siis muutamia näkökulmia keskusteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työllä ei saa enää perhettä samalla tavalla kuin ennen. Silloin töissä oleva mies oli naisten mielestä kiinnostava ja hyvissä töissä oleva tosi kiinnostava. Nyt voi olla vaikka mikä sairaalafyysikko ja naiset swaippaavat vasemmalle

Heh, olen erikoistumassa sairaalafyysikoksi ja voin sanoa ettei ole vientiä..

Mikä luuseri sä olet? Kyllä mä ainakin silloin panin hoitsuja ja lääkäreitä niin paljon kuin jaksoin.

Ps. En oo enää niissä hommissa.

Vierailija kirjoitti:

Aika jännä sävy keskustelussa. Itse havainto pitää kyllä paikkansa ja minä (22v.) olen myös huomannut ajattelutavassani sen muutoksen, että pitkän, mielenkiintoisen ja tavoitteellisen uran luonti ei kuulosta enää niin realistiselta haaveelta kuin muutama vuosi sitten.

MUTTA mikä on pöyristyttävää tällä palstalla on se, että asia todetaan vain näin "niinpä, nuoretkin ovat vihdoin tulleet järkiinsä ja huomanneet suurten ikäluokkien kusettavan heitä. Ei ole fiksua raataa verenmaku suussa elättääkseen muita, kun elantonsa voi saada yhteiskunnalta.

Niin anteeksi, kuinka kauan ajattelitte, että yhteiskunnalta riittää varoja kaikkien elättämiseen, jos valtaosa nuorista, parhaassa iässä olevasta työvoimasta, päättää tietoisesti jättäytyä ulkopuolelle? Nyt jos koskaan tarvittaisiin motivoituneita nuoria ottamaan vastuuta siitä, että saisimme tämän aikoinaam hyvin rakennetun systeemin pysymään elossa.

Juu ei se työnteko aina mukavaa ole ja monilla kestää aikansa löytää oma juttunsa. Mutta kaikille varmasti löytyisi jotain hommaa, mikä olisi vähintäänkin siedettävää. Itse ainakin pyrin kääntämään tilanteen mahdollisuudeksi; epämotivoituneessa porukassa on helppo olla edukseen. Toivoisi, että vanhemmatkin välittäisivät puheissaan hieman enemmän positiivisuutta. Ei se muuten olekaan mikään ihme, jos jälkikasvu lopulta jatkaa samaa vapaamatkustajatyyliä.

Ehkä kohta tulee päättäjätkin järkiinsä tässä asiassa, kun ei porukkaa enää työnteko kiinnosta ja niitäkin joita kiinnostaa pakertavat voimiensa äärirajoilla, niin tarttisko jotain kenties tehdä?

Työpäivät lyhemmiksi/enemmän vapaapäiviä = lisää työpaikkoja, automaation ideahan nimenomaan on siinä, että ihmiset pääsee helpommalla. Ei se tarkoita sitä, että osaa vaan makoilee kotona ja osaa tekee töitä niskalimassa, se tarkoittaa sitä, että työnteko helpottuu kaikilta ja saadaan lisää vapaa-aikaa ja jaksamista. Sehän on vain positiivinen asia, jos raha ei ole THE asia, koska työpäivän lyhentäminen/vapaapäivien lisääminen pienentää tietysti palkkaa myös. Kaikille vähän, mutta ei kenellekkään yli oman tarpeen, raha ei korvaa terveyttä ja sitä että jaksaa vapaa-ajalla tehdä muutakin kuin katsella telkkaria.

No ei näillä asenteilla mitä näistä teksteistä paistaa kukaan työllisty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eipä se niinkään saa mennä, että työssäkäyvää vähemmistöä verotetaan aina vain enemmän ja työssäkäymätön ja mitään omistamaton jengi saa elää vapaamatkustajana. Siinä tulee pää vetävän käteen tosi äkkiä.

Tämä nuorison työn arvostamattomuus on ollut havaittavissa. Meidänkin firmasta on lähdetty hyväpalkkaisilta vakipaikoilta pienipalkkaisiin pätkätöihin, ihan vain siksi, että saa enempi vapaa-aikaa. Rahalla ei ole mitään merkitystä enää.

Ei taida olla palkat ihan kohdillaan jos ihmiset lähtevät pois. Siinä vaiheessa kun hyvät työntekijät oma-aloitteisesti lähtevät pois, on yrityksellä itsetarkastelun paikka. Mikä meni pieleen kun työntekijä ei en

ää halua jäädä vakituiseen paikkaan.

On ne palkat meillä ihan kohdallaan, mutta sen rahan eteen joutuu tekemään töitä.

Ei yrityksetkään pyöri niin, että tehdään kaikkea tarjolla olevaa työtä vaikka siitä ei saisikaan hyvää katetta. Ei ole mitään järkeä tehdä töitä jos käteen jäävä summa on pari sataa euroa enemmän kuin kotona makaavalla kaverilla. Työstä on saatava sellainen korvaus, että se motivoi ja siitä saadulla rahamäärällä voi suunnitella tulevaisuutta.

Tämä vaatii joko tukien leikkaamista rajusti tai yritysten palkkauksen parantamista. Kyse on siitä, että yritykset eivät halua maksaa tarpeeksi kovaa palkkaa, että ihmiset motivoituisivat. Sen sijaan syytetään "laiskoja " työttömiä siitä, että makaavaat kotona. Yritykset pyrkivät tietoisesti ajamaan hyvinvointiyhteiskunnan alas ja lobbaavat hallitusta leikkaamaan tukia, jotta työvoimaa saisi entistä halvemmalla ja näin liikevoittoja yhä korkeammaksi.

Halvan työvoiman lisääntyminen johtaa pienen hyväosaisen porukan yhä lisääntyvään vaurastumiseen ja suurin osa väestöstä eli keski ja pieni tuloiset ihmiset köyhtyvät ja elintaso laskee. Myös pk- yritykset tulevat kärsimään elintason laskusta, koska ihmisisllä ei enää ole varaa ostaa näiden tuottamia palveluja ja tuotteita.

"Työstä on saatava sellainen korvaus, että se motivoi ja siitä saadulla rahamäärällä voi suunnitella tulevaisuutta"

Kyllä, mutta välillä on vain tultava toimeen pienemmällä korvauksella, joka ei motivoi ja jolla ei suunnitella tulevaisuutta.

"Tämä vaatii joko tukien leikkaamista rajusti tai yritysten palkkauksen parantamista. Kyse on siitä, että yritykset eivät halua maksaa tarpeeksi kovaa palkkaa, että ihmiset motivoituisivat. Sen sijaan syytetään "laiskoja " työttömiä siitä, että makaavaat kotona. Yritykset pyrkivät tietoisesti ajamaan hyvinvointiyhteiskunnan alas ja lobbaavat hallitusta leikkaamaan tukia, jotta työvoimaa saisi entistä halvemmalla ja näin liikevoittoja yhä korkeammaksi."

Ainakin tuet pitäisi leikata mielestäni minimiin, tai jopa kokonaan pois. Palkkoja voi sitten nostaa mikäli työntekijä osaa hommansa ja osoittaa ansaitsevansa enemmän. Kansalaisten tulisi oppia tulemaan toimeen pienilläkin palkoilla. Ja mitä tuohon yritys-juttuun tulee, jos minulla olisi oma firmani niin tietenkin haluaisin maksimoida firman liikevoitot ja minimoida kulut. Se olisi vain järkevää. On toki olemassa sellaisiakin firmoja, mitkä eivät ajattele pelkästään omaa etuaan. Työntekijä voisi ihan hyvin valita sellaisen firman, jos tahtoo parempaa palkkaa. Tai parempi, perustaa iha oman firmansa.

Voisipa suunnitella elämäänsä. Edes sen verran että tietäisi milloin voi ostaa uudet housut. Eka pitäö pari kuukautta säästää, sit saattaakin tapahtua jotain yllättäväö johon ne aäästöt hupenee ja sit kestäö taas pari kuukauty. sit puolen vuoden päästä saa. Kirppiksiltä housujen saanti on vaikeaa, mitä tahans muuta sieltä löytyy mut sopivankokoiset housut ja rintsikat (joita en muutenkaan halua kirpoikseltä ostaa) on vaikeita.

ps. Ilman sosiaalitukia rikollisuus lisääntyy. Että semmonen vero olisi sitten luvassa.

Täällä myös yksi nuori aikuinen. Suomen nykyinen tilanne on aika lannistava. Yritän pärjätä elämässä. Olen opiskellut ammatin itselleni ja tehnyt töitä sillä ja muilla aloilla. Tekemäni työt ovat kuitenkin olleet niin pienipalkkaisia, että sellaisella palkalla ei hankita mitään omaa tai perusteta perhettä.

Ensin sitä tekee 40-50 vuotta raskasta työtä huonolla palkalla ja kyhjöttää yksin kalliissa vuokra-asunnossa. Sen jälkeen pääsee helvetin pienelle eläkkeelle kyhjöttämään yksin ehkä omistusasunnossa tai sitten edelleen siinä kalliissa vuokra-asunnossa. Mitään toivoa paremmasta ei ole. Kyllä sellainen tulevaisuudennäkymä lannistaa. Olen nyt opiskelemassa uutta alaa, koska tahdon vielä yrittää saavuttaa itselleni (ja tulevalle perheelleni) paremman tulevaisuuden. Sellainen pelko on persiissä, että ikuisessa pienituloisuusloukussa tässä silti ollaan, vaikka mitä tekisi...

Jos nuoria kohdellaan epäreilusti ja tylysti jo harjoitteluvaiheessa, niin en ihmettele, jos työ ei kiinnosta. Ei kenenkään tarvitse sietää kohtuuttomasti huonoa kohtelua työpaikallaan. Milloin potkitaan ne kiusaajat pihalle ja aletaan palkkaamaan terveempiä ihmisiä tilalle?

nykyajan nuori-92 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nykyajan nuori-92 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi syy voi olla myös jatkuvasti maalaillut uhkakuvat, jota myös vanhempi polvi harrastaa.

- et tule saamaan töitä!

- ihan turha koulutus tuo, ei sillä työllisty!

Sotealan (lähihoitaja-, sairaanhoitaja-, sosionomi-, terveydenhoitaja- yms.) opiskelijoille:

- onhan siellä joo töitä, mutta ne on vain vanhustenhoitolaitoksissa takapuolien pyyhkimistä. Niitä muita työpaikkoja ei ole kuin harvalle ja nekin menevät suhteilla.

Tässä omiani saamiani kommentteja elämän varrella. Onko ihme, että joku lannistuu ja iskee hanskat tiskiim?

Anteeksi, mutta vanhempi polvi on ihan oikeassa: ei töitä saakaan mikäli ei halua niitä tarpeeksi. Ja tietyt koulutukset (esim. merkonomi, tradenomi, taiteiden maisteri,...) eivät tosiaan työllistä mihinkään. Sote-alan hommat ovat lähes yksinomaan kutsumustöitä, ja en edes tajua kuka oikeasti haluaa pyyhkiä vanhusten takapuolia loppuelämänsä? Kyllähän niitäkin henkilöitä toki tarvitaan, mutta olkoot ne henkilöt sitten niitä kenellä on hommaan ihan aito kutsumus. Jos sattuisi käymään niin, että jäisin omalta alaltani joskus työttömäksi enkä koskaan enää saisi alani töitä, kouluttautuisin kyllä itse vaikka sote-alalle ja menisin niihin hommiin, mutten hirveän mielelläni. En voisi vain maata kotona tekemättä töitä.

Niinhin aikoihin kun sinä synnyit oli sairaanhoitajia paljon työttöminä. Paljon lähti töihin Norjaan ja Englantiin. Nyt koulutetaan lähi- ja sairaanhoitajia niin paljon, että kohta on sama tilanne. Eikä mihinkään työhön niin vain mennä, kyllä se työnantaja päättää kenet palkkaa ja millä ehdoilla. Ota myös huomioon, että vanhempana päätyy työttömäksi, sitä vaikeampi on saada uudelta alalta töitä.

Jos saisin ulkomailta työtarjouksen, varmasti lähtisin ja muuttaisin pois täältä "hyvinvointi"valtiosta, jossa verorahojamme ei osata käyttää alkuunkaan oikein. Tuota "Eikä mihinkään työhön niin vain mennä" en kyllä ihan usko, esim. puhelinmyynti ei oikeasti vaadi muuta kuin sen, että osaa puhua edes vähäsen vakuuttavasti (ja tämän voi osoittaa työhaastattelussa vaikka ilman mitään koulutuksia, todistuksia yms.). Välttämättä ei tarvitse olla edes sosiaalinen muuten, kunhan esittää vakuuttavaa ja saa myytyä tuotetta puhelimitse.

Puhelinmyynti on ihmisten häiriköintiä, se pitäisi kieltää lailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pidä työtäni arvossa koska edes täysillä tunneilla sillä ei elätä itseään kuin tekemällä pelkkiä viikonloppu- ja iltavuoroja lisien toivossa. Ehkä jossain Oulussa jos asuu yksin mutta perheenä tai säästöistä turha haaveilla. Pk-seudulta halutaan savustaa kaikki palvelualat pois koska täällä ei niillä pysy hengissä.

Vaihda alaa?

Loistava ehdotus. Voisi jokainen pk-seudulla asuva osa-aikatyötä tai matalalla palkalla tekevä vaihtaa alaa tai muuttaa muualle. Ei niitä töitä siellä tarvita.

nykyajan nuori-92 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nykyajan nuori-92 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi syy voi olla myös jatkuvasti maalaillut uhkakuvat, jota myös vanhempi polvi harrastaa.

- et tule saamaan töitä!

- ihan turha koulutus tuo, ei sillä työllisty!

Sotealan (lähihoitaja-, sairaanhoitaja-, sosionomi-, terveydenhoitaja- yms.) opiskelijoille:

- onhan siellä joo töitä, mutta ne on vain vanhustenhoitolaitoksissa takapuolien pyyhkimistä. Niitä muita työpaikkoja ei ole kuin harvalle ja nekin menevät suhteilla.

Tässä omiani saamiani kommentteja elämän varrella. Onko ihme, että joku lannistuu ja iskee hanskat tiskiim?

Anteeksi, mutta vanhempi polvi on ihan oikeassa: ei töitä saakaan mikäli ei halua niitä tarpeeksi. Ja tietyt koulutukset (esim. merkonomi, tradenomi, taiteiden maisteri,...) eivät tosiaan työllistä mihinkään. Sote-alan hommat ovat lähes yksinomaan kutsumustöitä, ja en edes tajua kuka oikeasti haluaa pyyhkiä vanhusten takapuolia loppuelämänsä? Kyllähän niitäkin henkilöitä toki tarvitaan, mutta olkoot ne henkilöt sitten niitä kenellä on hommaan ihan aito kutsumus. Jos sattuisi käymään niin, että jäisin omalta alaltani joskus työttömäksi enkä koskaan enää saisi alani töitä, kouluttautuisin kyllä itse vaikka sote-alalle ja menisin niihin hommiin, mutten hirveän mielelläni. En voisi vain maata kotona tekemättä töitä.

Niinhin aikoihin kun sinä synnyit oli sairaanhoitajia paljon työttöminä. Paljon lähti töihin Norjaan ja Englantiin. Nyt koulutetaan lähi- ja sairaanhoitajia niin paljon, että kohta on sama tilanne. Eikä mihinkään työhön niin vain mennä, kyllä se työnantaja päättää kenet palkkaa ja millä ehdoilla. Ota myös huomioon, että vanhempana päätyy työttömäksi, sitä vaikeampi on saada uudelta alalta töitä.

Jos saisin ulkomailta työtarjouksen, varmasti lähtisin ja muuttaisin pois täältä "hyvinvointi"valtiosta, jossa verorahojamme ei osata käyttää alkuunkaan oikein. Tuota "Eikä mihinkään työhön niin vain mennä" en kyllä ihan usko, esim. puhelinmyynti ei oikeasti vaadi muuta kuin sen, että osaa puhua edes vähäsen vakuuttavasti (ja tämän voi osoittaa työhaastattelussa vaikka ilman mitään koulutuksia, todistuksia yms.). Välttämättä ei tarvitse olla edes sosiaalinen muuten, kunhan esittää vakuuttavaa ja saa myytyä tuotetta puhelimitse.

Kyllä puhelinmyyjänäkin taitoa tarvitana, usein ovat provikkapalkalla, eli jos et saa mitään myytyä, et saa palkkaakaan, vaikka tekisit töitä 10 tuntia jokaisena viikonlpäivänä.

Lisäksi, kuka haluaa tehdä himona hommia ja uuvuttaa itsensä loppuun paskapalkalla? Itsellänikin on siinä rajalla, että onko mitään järkeä uuvuttaa itseään töissä, kun ei jaksa mitään kotona tehdä, eikä se palkkakaan niin valtava ole, että sillä kamalasti juhlittaisiin.

Niinkuin Jukka Pojan biisissäkin sanotaan "ensin tuhlaa aikaa siihen että sais rahaa, sitten palaa rahaa siihen että sais aikaa". Tosin vielä järjettömämpää siinä mielessä, että sitten kun käyttänyt aikaa rahaa saadakseen ja saisi sillä rahalla ostettua aikaa, niin sitten ei jaksa tehdä mitään muuta kuin palautua rankasta työstä.

Vierailija kirjoitti:

No ei näillä asenteilla mitä näistä teksteistä paistaa kukaan työllisty.

Minä aloitin oman työurani 80-luvun alkuvuosina.

Pakko sanoa että ei oikein motivoi opiskella ensin vuosia että pääsee tekemään pätkätöitä huonolla nettopalkalla josta suurin osa menee asumiseen. Täällä pk-seudulla asunnot ovat tuhottoman kalliita ja esim. 1900€/kk nettopalkasta ei jää vuokran jälkeen niin paljoa rahaa että sillä voisi elättää perhettä. Ja menot pitää tietenkin mitoittaa niin että niistä selviää yhden ihmisen tuloilla koska on äärimmäisen todennäköistä että jos elät parisuhteessa niin ainakin toinen jää jossain vaiheessa työttömäksi eikä pysty osallistumaan kuluihin.

Vierailija kirjoitti:

Aika jännä sävy keskustelussa. Itse havainto pitää kyllä paikkansa ja minä (22v.) olen myös huomannut ajattelutavassani sen muutoksen, että pitkän, mielenkiintoisen ja tavoitteellisen uran luonti ei kuulosta enää niin realistiselta haaveelta kuin muutama vuosi sitten.

MUTTA mikä on pöyristyttävää tällä palstalla on se, että asia todetaan vain näin "niinpä, nuoretkin ovat vihdoin tulleet järkiinsä ja huomanneet suurten ikäluokkien kusettavan heitä. Ei ole fiksua raataa verenmaku suussa elättääkseen muita, kun elantonsa voi saada yhteiskunnalta.

Niin anteeksi, kuinka kauan ajattelitte, että yhteiskunnalta riittää varoja kaikkien elättämiseen, jos valtaosa nuorista, parhaassa iässä olevasta työvoimasta, päättää tietoisesti jättäytyä ulkopuolelle? Nyt jos koskaan tarvittaisiin motivoituneita nuoria ottamaan vastuuta siitä, että saisimme tämän aikoinaam hyvin rakennetun systeemin pysymään elossa.

Juu ei se työnteko aina mukavaa ole ja monilla kestää aikansa löytää oma juttunsa. Mutta kaikille varmasti löytyisi jotain hommaa, mikä olisi vähintäänkin siedettävää. Itse ainakin pyrin kääntämään tilanteen mahdollisuudeksi; epämotivoituneessa porukassa on helppo olla edukseen. Toivoisi, että vanhemmatkin välittäisivät puheissaan hieman enemmän positiivisuutta. Ei se muuten olekaan mikään ihme, jos jälkikasvu lopulta jatkaa samaa vapaamatkustajatyyliä.

Totta.  Ja täytyy muistaa että myös niiden tuhansien nuorien suomeen tulijoidenkin täytyy elää vielä kymmeniä vuosia tämän hyvin rakennetun systeemin varassa.  Millä he elävät jos suomalaiset nuoret eivät käy töissä ja pidä yllä tätä sosiaalituki järjestelmää?  Se tukijärjestelmä kuuluu koko maailmalle.