Lue keskustelun säännöt.
Nuoret ei enää pidä työtä arvossa
10.10.2017 |
Ja miksi pitäisi pitää? Mitä turvaa tai jatkuvuutta työelämä enää tarjoaa nuorille? Pätkätöitä, nollatuntisopimuksia, sijaisuuksia tms. että olisi hyvä miettiä miksi näin on ennen kuin tuomitaan nuoret
Kommentit (184)
Se parisataa euroa enemmän verrattuna työttömyyskorvaukseen olisi kuitenkin työttömälle, joka saa työttömyyskorvausta ja asumistukea, noin 20%:n korotus tuloissa. Tietysti, jos työhön liittyisi pitkä työmatka, niin silloin työmatkakulut voisivat viedä miinukselle, mutta aika monen työttömän taloudessa se 200 euronkin ero olisi ero sen välillä, että mennäänkö täysin kädestä suuhun ja onko joka kuukausi vaara jäädä kuun lopussa miinukselle.
Ei sitä voi verrata suoraan siihen, että motivoiko 3000 vai 3200 euron palkka enemmän, kun noista kummallakaan summalla ei ole vaarana jäädä ilman ruokaa tai muita perustarpeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En pidä työtäni arvossa koska edes täysillä tunneilla sillä ei elätä itseään kuin tekemällä pelkkiä viikonloppu- ja iltavuoroja lisien toivossa. Ehkä jossain Oulussa jos asuu yksin mutta perheenä tai säästöistä turha haaveilla. Pk-seudulta halutaan savustaa kaikki palvelualat pois koska täällä ei niillä pysy hengissä.
Vaihda alaa?
Täällä yksi nykyajan nuori. Itse arvostan kyllä työtätekeviä ihmisiä, mutta pakko sanoa että henkilökohtaisesti vakityö ja ura ovat elämässä vähemmän tärkeimpien asioiden listalla. Omat vanhempani sen sijaan ovat aina olleet työmyyriä, silläkin kustannuksella, etten lapsuudestani muista edes heidän läsnäoloaan vahvasti. Heille uralla eteneminen ja hyvä palkka ovat ykkösprioriteetteja ja jonkinlainen mittari elämässä onnistumisessa, eivätkä he voi ymmärtää, etten itse tavoittele tai ole motivoitunut rakentamaan uraa.
Haluan vielä täsmentää, että en itse nosta mitään tukia (enkä ole koskaan nostanut), enkä hyväksy yhteiskunnan varoilla freeraidaamista.
Minulle elämässä tärkeää on olla mahdollisimman itsenäinen. Tienaan elantoni pienillä eri vaihtelevilla aktiviteeteilla, joita varmasti tekisin muutenkin kuin rahanansaintamielessä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvänä esimerkkinä eräs tuttavapiirin nuori. Jätti toisen asteen opinnot kesken, on ollut nyt vuoden tekemättä yhtään mitään. Kunhan täysi-ikäistyy, aikoo muuttaa omaan asuntoon. Ei mitään paloa opiskelemaan tai töihin.
En ole niin perehtynyt, että millä sitten aikoo elää mutta ilmeisesti on ihan mahdollista. Ihmettelen kovasti.
Onko edes yritetty esitellä erilaisia ammatteja jne. nuoren kiinnostuksen herättämiseksi?
Tuollalin nuorella voi olla se, että on kokenut ettei ko. ammatin opinnot ole häntä varten.
Jos kukaan ei ole ohjaamassa, miten edetä tuollaisessa tilanteessa, niin ei ihme jos nuori menee kipsiin ja päättää olla tekemättä mitään.
Minä niin ikään lopetin 17-vuotiaana ammattiopinnot, kun ala ei tuntunut lainkaan omalta. Arvostelua tuli, mutta ei mitään ohjausta ja opastusta, että mitä voisin tehdä. Ei katsottu yhdessä (siis vanhempieni kanssa) eri alojen hyviä ja huonoja puolia, ei mistään.
Sain sitten töitä, muutin pois ja 20 -vuotiaana aloitin opinnot. Valmistuion, tein völuvuoden töitä ja pääsin ammattikorkeaan. Valmistun keväällä.
Nopemmin olisi polku edennyt, jos olisin saanut tuossa vaikeassa vaiheessa sitä tukea, jota ammattiaan pähkäilevän nuoren tulisi saada.
Vierailija kirjoitti:
Ei työ tarjoa enää mitään. Ei nykyinen sukupolvi pysty samalla tavalla hankkimaan työllä omaa asuntoa, autoa, lomamatkoja, huonekaluja, lapsia ja muuta ylellisyyttä. Nykyään työpaikatkin vaihtelee niin usein ettei mikään ole varmaa paitsi työttömyys, verot ja kuolema. Esim. mun isovanhemmat rakensivat oman talonsa 26-vuotaina, oma isäni omisti omakotitalon alle 30-vuotiaana. Itse valmistun vasta kahden vuoden päästä maisteriksi ja sitten on vielä opintolainan maksu, ei tässä todellakaan mitään taloja ja autoja omisteta. Minkä takia sitä työtä pitäisi arvostaa kun ei sillä voi enää saavuttaa mitään?
Itseäni katkeroittaa lähinnä sukupolvien välinen sosioekonominen eriarvoisuus, joka perustuu Suomen historian rikkaimman sukupolven, suurten ikäluokkien, olemiseen ensin vallassa ja nyt eläkkeellä. Koko järjestelmä on pedannut valtaosalle (huom: ei kaikille) melko lokoisat ja suojatut olot. Itse olen syntynyt 70-luvun loppumetreillä, tehnyt mainosten- ja lehdenjakohommia ja hikisesti saanut säästettyä kesämökkiin, omistusasuntoon päästiin kiinni pari vuotta sitten, siinä vanhempani avustivat noin kolmasosan verran asunnon hinnasta. Autona on 10 vuotta vanha romu, josta tuulilasi paskana.
Olen kiitollinen siitä että omat vanhempani ovat auttaneet, mutta jos sosioekonomista juopaa ei olisi, olisimme pärjänneet ilman apua. Vaimollani ei ole työtä, enkä tiedä saako koskaan. Haluaisin pystyä itse omalla työllä tienaamaan riittävän elintason. Kun vertaa suomalaisten mediaanipalkkaan, olemme keppikerjäläisluokkaa. Etelänmatkoista on turha haaveilla ja samaan aikaan lyhentää asuntolainaa.
Mutta kun vertaan tilannettani työttömän arkeen, josta tältäkin palstalta saa lukea alentavia kauhutarinoita kyykyttämisestä, siitä kuinka työtöntä kohdellaan kuin sontaa työvoimatoimiston virkailijoiden saappaan alla, siitä kuinka työtön passitetaan työvoimatoimiston järjestämille kaikenmaailman pilipalikursseille vain saadakseen tukea johon pitäisi olla oikeus muutenkin, olen oikeasti helvetin kiitollinen siitä että minulla on työpaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se parisataa euroa enemmän verrattuna työttömyyskorvaukseen olisi kuitenkin työttömälle, joka saa työttömyyskorvausta ja asumistukea, noin 20%:n korotus tuloissa. Tietysti, jos työhön liittyisi pitkä työmatka, niin silloin työmatkakulut voisivat viedä miinukselle, mutta aika monen työttömän taloudessa se 200 euronkin ero olisi ero sen välillä, että mennäänkö täysin kädestä suuhun ja onko joka kuukausi vaara jäädä kuun lopussa miinukselle.
Ei sitä voi verrata suoraan siihen, että motivoiko 3000 vai 3200 euron palkka enemmän, kun noista kummallakaan summalla ei ole vaarana jäädä ilman ruokaa tai muita perustarpeita.
Olen jo yli viiskymppinen, työnteon aloittanut 14-vuotiaana. Mutta en minäkään menisi 200 €:n vuoksi töihin. Tai no yhden viikonlopun voisin tuolla rahalla tehdä, mutta en enempää.
Näiden vapaaehtoisesti työelämän ulkopuolelle jättäytyneiden nuorten tilanne on aivan erilainen kuin työelämässä olleen ja työttömäksi jääneen tilanne. Nuoret eivät ole missään vaiheessa mitoittaneet elintasoaan ja elämäänsä palkan varaan. Työelämässä ollut taas on tehnyt niin ja sen vuoksi työttömyys voi aiheuttaa taloudellisia vaikeuksia. Nämä nuoret pärjäävät sillä rahalla, mitä yhteiskunnalta saavat, eivätkä edes kaipaa enempää.
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy voi olla myös jatkuvasti maalaillut uhkakuvat, jota myös vanhempi polvi harrastaa.
- et tule saamaan töitä!
- ihan turha koulutus tuo, ei sillä työllisty!Sotealan (lähihoitaja-, sairaanhoitaja-, sosionomi-, terveydenhoitaja- yms.) opiskelijoille:
- onhan siellä joo töitä, mutta ne on vain vanhustenhoitolaitoksissa takapuolien pyyhkimistä. Niitä muita työpaikkoja ei ole kuin harvalle ja nekin menevät suhteilla.Tässä omiani saamiani kommentteja elämän varrella. Onko ihme, että joku lannistuu ja iskee hanskat tiskiim?
Anteeksi, mutta vanhempi polvi on ihan oikeassa: ei töitä saakaan mikäli ei halua niitä tarpeeksi. Ja tietyt koulutukset (esim. merkonomi, tradenomi, taiteiden maisteri,...) eivät tosiaan työllistä mihinkään. Sote-alan hommat ovat lähes yksinomaan kutsumustöitä, ja en edes tajua kuka oikeasti haluaa pyyhkiä vanhusten takapuolia loppuelämänsä? Kyllähän niitäkin henkilöitä toki tarvitaan, mutta olkoot ne henkilöt sitten niitä kenellä on hommaan ihan aito kutsumus. Jos sattuisi käymään niin, että jäisin omalta alaltani joskus työttömäksi enkä koskaan enää saisi alani töitä, kouluttautuisin kyllä itse vaikka sote-alalle ja menisin niihin hommiin, mutten hirveän mielelläni. En voisi vain maata kotona tekemättä töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskoo kuka tahtoo tuota edellistä nillitystä..... Työ on perseestä kun sillä ei saa hankittua mitään, eikä siinä ole tulevaisuutta. Se että esittää saaneensa mahdollisuuden paskatyöllä (alle mediaani)on kusetusta. Suomessa ei saa hyvälläkään palkalla kymmenen vuotta vanhaa autoa, yhtäaikaa maksaa vuokraa ja sitten pystyä säästämään asuntoa varten sekä saamaan pankista tarvittavaa lainaa asuntoa varten vaikka vanhemmat autaisivatkin. Hän jättää liikaa kertomatta, että tarinaan voisi uskoa. Sen lisäksi jättää oman tulevaisuutensa käsittelemättä, miksi hankkia taloa paskatöillä ja vaimo ikuisena työttömänä kun asunnon menettää heti kun ei ole varaa maksaa siitä jatkuvia kuluja viimeistää eläkeellä joka on liian pieni omistamaan.
Asiat olisivat järjestely kysymyksiä, koska maailmassa on enemmän rahaa kuin koskaan, se vain jaetaan typerämmin kuin koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvänä esimerkkinä eräs tuttavapiirin nuori. Jätti toisen asteen opinnot kesken, on ollut nyt vuoden tekemättä yhtään mitään. Kunhan täysi-ikäistyy, aikoo muuttaa omaan asuntoon. Ei mitään paloa opiskelemaan tai töihin.
En ole niin perehtynyt, että millä sitten aikoo elää mutta ilmeisesti on ihan mahdollista. Ihmettelen kovasti.
Onko edes yritetty esitellä erilaisia ammatteja jne. nuoren kiinnostuksen herättämiseksi?
Tuollalin nuorella voi olla se, että on kokenut ettei ko. ammatin opinnot ole häntä varten.
Jos kukaan ei ole ohjaamassa, miten edetä tuollaisessa tilanteessa, niin ei ihme jos nuori menee kipsiin ja päättää olla tekemättä mitään.Minä niin ikään lopetin 17-vuotiaana ammattiopinnot, kun ala ei tuntunut lainkaan omalta. Arvostelua tuli, mutta ei mitään ohjausta ja opastusta, että mitä voisin tehdä. Ei katsottu yhdessä (siis vanhempieni kanssa) eri alojen hyviä ja huonoja puolia, ei mistään.
Sain sitten töitä, muutin pois ja 20 -vuotiaana aloitin opinnot. Valmistuion, tein völuvuoden töitä ja pääsin ammattikorkeaan. Valmistun keväällä.
Nopemmin olisi polku edennyt, jos olisin saanut tuossa vaikeassa vaiheessa sitä tukea, jota ammattiaan pähkäilevän nuoren tulisi saada.
Kyllä on yritetty. Otin hänet myös kesätöihin, mutta sekin jäi kesken kun ei jaksanut aamulla herätä. Äitinsä sitten soitti minulle että nuori ei enää tule töihin.
Kyse oli lukiosta, minkä jätti kesken. Ammattikouluun ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se parisataa euroa enemmän verrattuna työttömyyskorvaukseen olisi kuitenkin työttömälle, joka saa työttömyyskorvausta ja asumistukea, noin 20%:n korotus tuloissa. Tietysti, jos työhön liittyisi pitkä työmatka, niin silloin työmatkakulut voisivat viedä miinukselle, mutta aika monen työttömän taloudessa se 200 euronkin ero olisi ero sen välillä, että mennäänkö täysin kädestä suuhun ja onko joka kuukausi vaara jäädä kuun lopussa miinukselle.
Ei sitä voi verrata suoraan siihen, että motivoiko 3000 vai 3200 euron palkka enemmän, kun noista kummallakaan summalla ei ole vaarana jäädä ilman ruokaa tai muita perustarpeita.
Onhan se 20% korotus tuloissa ihan hyvä, mutta ota huomioon, että vapaa-aika vähenee huomattavasti. Jos työ on kokoaikaista, niin vapaa-aikaa on 37,5 tuntia vähemmän viikossa plus työmatkat. Ja jos työ on fyysisesti rankkaa, on myös energiaa vähemmän.
Tuore sukupolvi katsoo elämää eri tavalla. "Työ ku työ" ei enää päde, vaan nykyään osataan kaivata elämältä muutakin kuin sitä voita leivän päälle. Arvostan työtä ja työnteko on minulle tärkeää, mutta ei oman terveyteni ja hyvinvointini uhalla. Työn on oltava mielekästä ja sen pitää kiinnostaa minua edes jossain määrin, jotta jää voimia nauttia muusta elämästä. Työssä ei saa olla pakontuntua niin, että ihminen tuntee itsensä orjaksi ja kärsii päivästä päivään. Työllä pitää myös elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nykyajan nuori-92 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy voi olla myös jatkuvasti maalaillut uhkakuvat, jota myös vanhempi polvi harrastaa.
- et tule saamaan töitä!
- ihan turha koulutus tuo, ei sillä työllisty!Sotealan (lähihoitaja-, sairaanhoitaja-, sosionomi-, terveydenhoitaja- yms.) opiskelijoille:
- onhan siellä joo töitä, mutta ne on vain vanhustenhoitolaitoksissa takapuolien pyyhkimistä. Niitä muita työpaikkoja ei ole kuin harvalle ja nekin menevät suhteilla.Tässä omiani saamiani kommentteja elämän varrella. Onko ihme, että joku lannistuu ja iskee hanskat tiskiim?
Anteeksi, mutta vanhempi polvi on ihan oikeassa: ei töitä saakaan mikäli ei halua niitä tarpeeksi. Ja tietyt koulutukset (esim. merkonomi, tradenomi, taiteiden maisteri,...) eivät tosiaan työllistä mihinkään. Sote-alan hommat ovat lähes yksinomaan kutsumustöitä, ja en edes tajua kuka oikeasti haluaa pyyhkiä vanhusten takapuolia loppuelämänsä? Kyllähän niitäkin henkilöitä toki tarvitaan, mutta olkoot ne henkilöt sitten niitä kenellä on hommaan ihan aito kutsumus. Jos sattuisi käymään niin, että jäisin omalta alaltani joskus työttömäksi enkä koskaan enää saisi alani töitä, kouluttautuisin kyllä itse vaikka sote-alalle ja menisin niihin hommiin, mutten hirveän mielelläni. En voisi vain maata kotona tekemättä töitä.
Voi kuule, kun juttujen perusteella MIKÄÄN koulutus (poislukien.lääkäri ja sosiaalityöntekijä) ei työllistä mihinkään :)
Jos tuollaisia juttuja huudellaan minkä vain ehditään, niin onko ihme jos epävarma mupri lannistuu ja päättää jäädä syrjään oma-aloitteisesti, kun syrjäänhänhän kuulemiensa perusteella tulee jäämään muutenkin?
Ja tekstissäsi vahvistat itse myös noita huuteluja sotealoista, miten nuo kaikki tutkinnot työllistävät vain "vanhusten takapuolien pyyhkimiseen".
...ja moniko nuori haluaa noihinkaan enää sitten kouluttautua?
Asennemuutos olisi tervetullut muunmuassa sinunkaltaisillesi ihmisille. Tai ainakin taito olla julistamatta noita huutelujaan, mikäli joku kertoo innoissaan hakeneensa opiskelemaan vaikkapa juuri tradenomiksi tai terveydenhoitajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Työllä ei saa enää perhettä samalla tavalla kuin ennen. Silloin töissä oleva mies oli naisten mielestä kiinnostava ja hyvissä töissä oleva tosi kiinnostava. Nyt voi olla vaikka mikä sairaalafyysikko ja naiset swaippaavat vasemmalle
Töihin mennään siksi, että saadaan rahaa, pystytään maksamaan asuminen ja ruoka. Vaativampiin töihin mennään siksi, että saadaan elämään mukavuuksia kuten hienompi auto tai suurempi asunto. Työnteosta ei ole tarkoituskaan maksaa palkkioksi naisia, koska he ovat nyky-yhteiskunnassa täysvaltaisia ihmisiä eivätkä lahjoitettavaa omaisuutta. Kumppani hankitaan sitten omalla vapaa-ajalla ja ihan muilla keinoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteiskunta eli äänestäjät eivät pidä työtä arvossa. Hallitus määrää jo pakkotöihin. Eikä työnantajapuolella ole aikomustakaan nostaa palkkoja. He jopa uhkailevat etteivät edes neuvottele, vaan sanelevat jatkossa, he eivät pidä työtä arvossa. Nämä ovat ne oikeat ongelmat Suomen työllisyydessä.
Vierailija kirjoitti:
Uskoo kuka tahtoo tuota edellistä nillitystä..... Työ on perseestä kun sillä ei saa hankittua mitään, eikä siinä ole tulevaisuutta. Se että esittää saaneensa mahdollisuuden paskatyöllä (alle mediaani)on kusetusta. Suomessa ei saa hyvälläkään palkalla kymmenen vuotta vanhaa autoa, yhtäaikaa maksaa vuokraa ja sitten pystyä säästämään asuntoa varten sekä saamaan pankista tarvittavaa lainaa asuntoa varten vaikka vanhemmat autaisivatkin. Hän jättää liikaa kertomatta, että tarinaan voisi uskoa. Sen lisäksi jättää oman tulevaisuutensa käsittelemättä, miksi hankkia taloa paskatöillä ja vaimo ikuisena työttömänä kun asunnon menettää heti kun ei ole varaa maksaa siitä jatkuvia kuluja viimeistää eläkeellä joka on liian pieni omistamaan.
Asiat olisivat järjestely kysymyksiä, koska maailmassa on enemmän rahaa kuin koskaan, se vain jaetaan typerämmin kuin koskaan.
Huomasin tosiaan että jäi kertomatta etten tietenkään enää mitään lehtiä jaa. Ehkä tarkoitat tätä. Mutta tosiasia on edelleen että palkkani on alle suomalaisten mediaanipalkan, diplomi-insinöörintutkinnosta huolimatta, ja se korpeaa niin vietävästi.
Kyllä asuntoon säästäminen onnistuu jos ei tavoittele sitä 200 neliön pytinkiä ydinkeskustasta järven rannalta. Asuntomme oli hiukan toistasataa tuhatta euroa, maaseutupitäjästä, sopivan syrjässä mutta yhteydet siedettävät. Vastike on pieni eli varmaan se putkiremontti tulee pian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eipä se niinkään saa mennä, että työssäkäyvää vähemmistöä verotetaan aina vain enemmän ja työssäkäymätön ja mitään omistamaton jengi saa elää vapaamatkustajana. Siinä tulee pää vetävän käteen tosi äkkiä.
Tämä nuorison työn arvostamattomuus on ollut havaittavissa. Meidänkin firmasta on lähdetty hyväpalkkaisilta vakipaikoilta pienipalkkaisiin pätkätöihin, ihan vain siksi, että saa enempi vapaa-aikaa. Rahalla ei ole mitään merkitystä enää.
Ei taida olla palkat ihan kohdillaan jos ihmiset lähtevät pois. Siinä vaiheessa kun hyvät työntekijät oma-aloitteisesti lähtevät pois, on yrityksellä itsetarkastelun paikka. Mikä meni pieleen kun työntekijä ei enää halua jäädä vakituiseen paikkaan.
On ne palkat meillä ihan kohdallaan, mutta sen rahan eteen joutuu tekemään töitä.
Ei yrityksetkään pyöri niin, että tehdään kaikkea tarjolla olevaa työtä vaikka siitä ei saisikaan hyvää katetta. Ei ole mitään järkeä tehdä töitä jos käteen jäävä summa on pari sataa euroa enemmän kuin kotona makaavalla kaverilla. Työstä on saatava sellainen korvaus, että se motivoi ja siitä saadulla rahamäärällä voi suunnitella tulevaisuutta.
Tämä vaatii joko tukien leikkaamista rajusti tai yritysten palkkauksen parantamista. Kyse on siitä, että yritykset eivät halua maksaa tarpeeksi kovaa palkkaa, että ihmiset motivoituisivat. Sen sijaan syytetään "laiskoja " työttömiä siitä, että makaavaat kotona. Yritykset pyrkivät tietoisesti ajamaan hyvinvointiyhteiskunnan alas ja lobbaavat hallitusta leikkaamaan tukia, jotta työvoimaa saisi entistä halvemmalla ja näin liikevoittoja yhä korkeammaksi.
Halvan työvoiman lisääntyminen johtaa pienen hyväosaisen porukan yhä lisääntyvään vaurastumiseen ja suurin osa väestöstä eli keski ja pieni tuloiset ihmiset köyhtyvät ja elintaso laskee. Myös pk- yritykset tulevat kärsimään elintason laskusta, koska ihmisisllä ei enää ole varaa ostaa näiden tuottamia palveluja ja tuotteita.
"Työstä on saatava sellainen korvaus, että se motivoi ja siitä saadulla rahamäärällä voi suunnitella tulevaisuutta"
Kyllä, mutta välillä on vain tultava toimeen pienemmällä korvauksella, joka ei motivoi ja jolla ei suunnitella tulevaisuutta.
"Tämä vaatii joko tukien leikkaamista rajusti tai yritysten palkkauksen parantamista. Kyse on siitä, että yritykset eivät halua maksaa tarpeeksi kovaa palkkaa, että ihmiset motivoituisivat. Sen sijaan syytetään "laiskoja " työttömiä siitä, että makaavaat kotona. Yritykset pyrkivät tietoisesti ajamaan hyvinvointiyhteiskunnan alas ja lobbaavat hallitusta leikkaamaan tukia, jotta työvoimaa saisi entistä halvemmalla ja näin liikevoittoja yhä korkeammaksi."
Ainakin tuet pitäisi leikata mielestäni minimiin, tai jopa kokonaan pois. Palkkoja voi sitten nostaa mikäli työntekijä osaa hommansa ja osoittaa ansaitsevansa enemmän. Kansalaisten tulisi oppia tulemaan toimeen pienilläkin palkoilla. Ja mitä tuohon yritys-juttuun tulee, jos minulla olisi oma firmani niin tietenkin haluaisin maksimoida firman liikevoitot ja minimoida kulut. Se olisi vain järkevää. On toki olemassa sellaisiakin firmoja, mitkä eivät ajattele pelkästään omaa etuaan. Työntekijä voisi ihan hyvin valita sellaisen firman, jos tahtoo parempaa palkkaa. Tai parempi, perustaa iha oman firmansa.
Olipa taas yleistystä.
Toiset nuoret ovat tunnollisesti töissä jopa opiskelun ohella.
Kaikki eivät ole syrjääntyneitä, ja heille pitäisi todellakin laittaa enemmän sanktiota, jotta työn teko kannattaa.
Ja tällä palstalla sitten haukutaan työkkäriä kun elämänkoululaisia pakotetaan työhön jollain tuella, mitä muutakaan voidaan tarjota ihmiselle jolla on puutteellinen koulutus ja työ kokemusta tuskin lainkaan....
Kyllä nämä syrjääntyneet osaavat laskea onko työn teossa järkeä, kun korvaukset ovat pienen palkan verran!!!
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi pitäisi pitää? Mitä turvaa tai jatkuvuutta työelämä enää tarjoaa nuorille? Pätkätöitä, nollatuntisopimuksia, sijaisuuksia tms. että olisi hyvä miettiä miksi näin on ennen kuin tuomitaan nuoret
Käsi pystyyn kuka käy töissä työn vuoksi ja kävisi siis vaikka ilman että olisi palkan takia pakkoa, esimerkiksi lottovoiton jälkeen?
En minä ainakaan käy töissä kuin ihan vain toimeentulon vuoksi.
Tässä yhteiskunnassa pitäisi alkaa käydä keskutelua siitä että miten hyvinvoiti tulisi jakaa ja kerätä, koska työhön perustuva mallie ei oikein toimi, koska työn tehokkuus on noussut niin paljon ettei kaikkien työpanosta enää tarvita.
Jos jatketaan työhön perustuvaa mallia, niin työt pitää jakaa usiksi ja yksi keino olisi esimerkiksi nelipäiväiseen työviikkoon siirtyminen, joka mahdollistaisi yhä useamman työllistymisen.
On huvittavaa kuulla silloin tällöin sen tyyppisiä kannanottoja, että "kaikkia nuoria tarvitaan mukaan tätä yhteiskuntaa rakentamaan".
Onhan se joskus ollut noinkin, mutta kun arkihavainnot ovat jo 10-25 vuotta viitanneet siihen, että yhteiskuntaa ei enää rakenneta, vaan puretaan ja pala palalta myydään. En tässä tilanteessa ihmettele tai syyllistä ketään, joka tekee valintansa puhtaasti omista lähtökohdistaan ilman talkoohenkeä.
Ei se olisi orjatyötä jos siitä saa palkkaa ja edes kokee olevansa hyödyllinen. Monessa työssä saa sen että ehkä selviää hengissä ja viettää päivän työssä jonka kokee turhaksi. Siitähän se tulee ettei sitä arvosteta kun tuntuu ettei omalla työllä ole arvoa edes sen verran että siitä saisi kunnon palkkaa.