Oletko joskus katkaissut välit ystävään ja miksi? Onko teihin joku ystävä joskus katkaissut välit?

En saanut herkkua naiselta, katkaisin välit.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olen koska yksi haukkui läheistäni pedofiiliksi.

Itse olet.

Minulla on 2 puhelimissa sanonut ettei olla enää ystäviä .  

Vierailija kirjoitti:

Kun ihmisellä on narsistinen persoonallisuushäiriö, hänen läheisyydessään oleminen on loputonta draaman luontia, toisten ihmisten panettelua ja mustamaalausta ja itsellesi tulevaa mielipahaa. Yksi tärkeimmistä asioista, jonka olen elämässäni oppinut, on se että vältä negatiivisia ihmisiä elämänpiirissäsi.

Saman olen huomannut. Mutta alussa kun ei tunne vielä ihmistä voi olla iloinen lämpimästä vastaanotosta ja luottamuksella kerrotuista asioista, tuesta elämäntilanteessa, vähän innoissaankin siitä, että toinen on näin jotenkin rohkea ja osaa kaikenlaista ja haluaa auttaa, mutta sitten ne jutut alkaa jotenkin kadota ja kaikki muuttuu vähitellen oudoksi ja alkaa selittämätön pahoinvointi. Kävin neljän vuoden kaveruuden läpi tällaisen ihmisen kanssa ja voin rehellisesti sanoa, etten ikinä ole ollut niin sekaisin ja uupunut. Nyt jokainen pakollinen tapaaminen hänen kanssaan on hämmentävää, koska huomaan miten hän ei kestä yhtään normaalisti sujuvaa keskustelua vaan hänen täytyy aina heittää jotain mikä saa sen sijoiltaan ja tilanteen päälle. Niin raskasta. Valitettavasti hänellä on iso kasa henkilökohtaista elämääni tiedossa noiden vuosien ajalta, mutta jotenkin sen kanssa on vaan elettävä. Ei tykännyt viimeksi yhtään että koitin laittaa rajoja. Itselläkin oli ihan sellainen fyysinen pahoinvointi kun en tiennyt mitä seurauksia sillä on, mutta yritän päästä kauemmas koko ajan. 

Olen ennenkin tämän kertonut. "Ystäväni" (lue entinen). alkoi sättimään minua puhelimessa, kun kerroin olevani shokissa kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Siihen jäi se "ystävä" huh mikä helpotus!

Ailahteleva käytös, perui sovitut tapaamiset lennosta ja muutenkin tympäännyin ykdipuoliseen yhteydenpitoon.

Olen katkaissut välit, koska puhelut olivat sellaisia, että mulle tuli enemmänkin huono fiilis kuin hyvä. Lopetin vaan soittelut ym.

En aktiivisesti katkaissut välejä mutta yhteydenpito vaan jäi, syynä oli se että ystävääni kiinnostivat epänormaalin paljon toisten ihmisten sairaudet ja hän lähinnä halusi jutella niistä. Tunsimme jo lapsina ja silloin hän puhui loputtomasti mummonsa senkasta, mummon siskon sydänleikkauksesta ja serkun aivotärähdyksestä. Aikuisena se meni ihan mahdottomaksi, tapaamisista ja puheluista suurin osa kului minulle tuntemattomien ihmisten laboratoriotulosten vatvomiseen ja eri lääkkeiden vertailuun, kuinka monta milligrammaa mitäkin kannattaisi ottaa ja miten lääkäri oli ehdottanut näin mutta hänestä pitäisi ottaa noin. Ensin lopetin soittamasta hänelle, ja laitoin vaan viestejä. Mutta jos laitoin viestin niin hän ei koskaan vastannut viestillä, vaan soitti aina ja jankutti esim. montako putkiloa verta jonkun kaverinsa käsivarresta oli otettu ja mitä siitä tutkittiin. En tiedä miksei hän hakeutunut terveydenhoitoalalle, siellä olisi saanut intoilla päivät pitkät toisten sokeriarvoista.  En sitten lopulta vastannut edes puhelimeen ja ystävyys kuihtui hyvän joulun toivotuksiin ja syntymäpäiväonnitteluihin facessa. 

Ystävän kateuden vuoksi meni välit.

Tapasimme, kun olin juuri tekemässä eroa pitkästä huonosta suhteesta ja jäin myös uupumuksen takia sairauslomalle. Olin aika raihnainen. Tällöin meillä oli vielä hauskaa yhdessä ja "kevyttä" menoa.

Kun aloin nousta suostani ja saada itseäni jaloilleni, ystävälläni alkoi ilmeisesti kateus painaa päälle.

Löysin aivan ihanan miehen, joka ystäväni mukaan "ei panosta tarpeeksi suhteeseen". Tämän aiheen hän nosti aina tasaisin väliajoin pöydälle noin parin-kolmen vuoden ajan. Erikoista, koska itse olen ollut koko ajan tyytyväinen eikä ystäväni hänen kanssaan seurustele, vaan hänellä on oma "suhteeseen panostava" aviomies kyllä. 

Seuraavaksi alkoi hiertää tekemäni hankinnat, kuten uusi auto ja jopa uusi sänky(?) sekä muutenkin ok rahatilanteeni. Moneen kommentoitiin ensin jotain negatiivista narinaa, kunnes perään narinat koitettiin peittää teennäisillä "olen iloinen puolestasi" -lausahduksilla. 

Lisäksi alkoi ihan tyhjästä putkahdella jotain todella omituisia ja aiheisiin liittymättömiä piikitteleviä kommentteja, varsinkin porukassa, tyyliin "sää oisit kyllä ollut tästä ihan paniikissa" ja muuta todella outoa.

Aloin vältellä hänen seuraansa. Kun kaveri sitten laittoi viestiä, että olisi kiva nähdä ja ikävöi seuraani, en jaksanut enää esittää ja kirjoitin suoraan kaunistelematta, että minulla ei kyllä huvita nähdä, koska (tiivistelmä edellämainituista tapahtumista.)

Kaveri sitten vastaili olevansa "keskeneräinen" ja kiitteli ystävyydestä. Ilmeisesti olin hyvää seuraa huonovointisena, että tunsi itsensä paremmaksi, mutta hyvinvoivana jostain ihmeen syystä aiheutin pahaa kateutta. 

Ei ole ollut ikävä, suosittelen kaikille laittamaan välit myrkyllisiä ystäviin!

Kaveri joi kaikki kiljut!

Tapasin eräässä harrastusporukassa hauskan ikäiseni ihmisen jonka kanssa jutut synkkasi heti, naurettiin paljon, hän oli fiksun oloinen, koulutettu ja sivistynyt. Käytiin yhdessä myös ulkoilemassa ja joskus viikonloppuisin bilettämässäkin, meillä oli tuon harrastusporukan kautta muitakin yhteisiä tuttuja.

Minä olen tarkka siitä että se mitä sovitaan, siitä pidetään kiinni ellei siis edim sairastu tms vakavaa että ei kertakaikkiaan voi esim tulla sovittuun tapaamiseen. No hän olikin sitten toisenlainen. Ensimmäinen vuosi tuttavuutta meni hyvin, meillä oli samanlainen parisuhdehistoria ja olimme molemmat tullet jätetyksi nuoruuden suhteista joten kipeiden adiooden puhuminen tuntui helpolta ja ruodittoin kaikkia parisuhdekiemuroita, pettymyksiä ym paljonkin joka oli tosi mukavaa. Sitten alkoise jatkuva tapaamisaikojen ja paikkojen muuttelu, 8/10 tapaamisesta muuttui jotenkin joko klo aika (hän saattoi muuttaa 15 min, mutta hänen piti saada tehdä se), tapaamispaikka tai perui viime hetkellä. Kerran hän perui tapaamisen hki keskustaan 10 min ennen sovittua aikaa vaikka tiesi että olin joutunut lähtemään sinnne n 45 min aikaisemmin yleisillä kulkuneuvoilla joten olin keskustassa sitten yksin. Voi jumaliste. Joskus hän sopi jonkun yhteisen tekemisen esim sunnuntaille klo 12, hänestä ei kuulu mitään, kun laitan kyselyviestiä su 10 aikaan (koska aavistin että tekee taas oharit) hän kertoo et olikin lähtenyt jo pe jonku sukulaisensa tykö.... joo siis voi vit..u oisitko voinu ilmottaa vähän aiemmin, kieltäydyin erään toisen ystävän kutsusta ja nyt olen yksin koko päivän. Hän oli vuorotteluvapaalla ja ilmeisesti vähissä varoissa, hän alkoi kuskauttamaan itseään minun autolla, perui sovitun tapaamisen koska ei halua käyttää rahaa paikallisbussilipun vertaa ja sanoi ettei lähde ellen tule hakemaan. Hän ei osallistunut yhteisten kaveriporukan "nyyttäreiden" kustannuksiin, toi itselleen pari siideriä, söi ja joi kyllä muiden tarjottavat. Monia kertoja jätti korvaamatta mitään vsikka sanoi et tarjoaa sit seuraavan kerran. Sitten alkoi joku ivallinen piikittely ja ihmeellinen neuvojen jakelu. Hän nolasi minut pariinkin kertaan seurueessa vähättelemällä muka vitsin varjolla kun en löydä miestä tms.... (hän oli siis itse myös ns ikisinkku jolla ei ollut edes mitään suhteita ). Viimeinen niitti oli kun olimme kolmestaan erään yhteisen tuttumme kanssa menossa baarikierrokselle, hän hermostui minulle jostain mitä sanoin ja sen jälkeen ignoorasi minut täysin hän jutteli vain toiselle, kaupungilla oli ruuhkaa joten jäin heistä pari askelta jälkeen hän ei noteerannut minua mitenkään, käänsi selkänsä, baaritiskillä käänsi selkänsä minulle jutteli vain toiselle, pyysi toista lähtemään kanssaan vessaan ei sanonut mulle mitään lähtivät vaan pois, hän näki minun olevan jossain yksin käänsi selkänsä. Lähdin hittoon sieltä, enkä ole sen koitosen koomin ollut häneen yhteydessä, tuli mitta täyteen. 

Hän oli hyvin itsekäs ja jotenkin miehisellä alalla olevana ehkä hiukan miesmäisesti ajatteleva, eli ei osannut asettua toisennasemaan ollenkaan, ei ymmärtänyt omien päätösten merkitystä muihin. Tämä kävi hyvin selväksi myös siinä mitä kertoi omasta elämästäänkin. Mutta oli harmillista huomata, millainen ilkeä ihminen kuoriutuu ensin niin mukavasta ja välittömästä ihmisestä.

Tähän henkilöön en varsinaisedti / tietoisesti katkaissut välejä mutta yhteydenpito ja tapaamiset vain jäi. Olemme tunteneet kutakuinkin 30 v, asuimme eri paikkakunnilla mutta sama harrastustausta ja moni muu yhdisti ja ilmeisesti viihdyimme yhdessä hetkittäin. Hänellä on ollut aina taipumus kateellisuuteen (siis ketä tahansa kohtaan jolla asiat paremmin kun hänellä)  jonka tuo esiin ihmeellisillä letkautteluilla, huomauttelulla, vähättelyllä tai sitten joku outo tietyissä yhteyksissä esillenouseva itsensä voimakas alentaminen ja vähättely (aina sama kaava josta tunnistaa sen milloin häntä joku asia ärsyttää). No nämä piirteet puskikin vanhemmiten aika voimakkaasti edille vanhemmiten. Hän ei koskaan järjestänyt mitään, tuli kyllä kun joku muu järjesti, puhui kyllä xx asian järjestämisedtä useana kesänä mutta ikinä ei tehnyt mitään asialle. Sitten alkoi se että puhui monta eri kertaa käyneensä jossain minne piti mennä yhdessä tai tehneensä jo jotain mitä piti tehdä yhdessä. Ja kuulin äänen sävystä että sanoi sen tietoisesti, siis kertoi rivien välistä ettei pyytänyt minua mukaan. Valehteli minulle että yhteinen ystävä oli käynyt hänen luona mutta minulle tuo toinen ystävä kertoi asian toisella tavalla eikä ole käynyt tämän tuttuni luona vaan oli nähnyt ohi kulkiessaan kaupungilla. Mitä ihmettä. Miksi aikuinen ihminen valehtelee tällaisista asioosta, ei terve ihminen tee tuollaista tyhjänpäiväistä valehtelua.... mutta ehkä hän sai jotain ylemmyydentunnetta valehtelemalla ko asiasta. No, näitä "outoja" ei normaalia käytöstä juttuja alkoi tulla liikaa, hän mm puhui aivan tauotta itseensä liittyvistä jutuista, ei pystynyt enää keskittymään yhtään siihen mitä sanoin, ehkä juttuni eivät kiinnostaneet häntä enää, hän vaihtoi puheenaiheen ihan kesken lauseeni eikä koskaan kysynyt mitä olin sanomassa, puhui päälle alkoi neuvomaan kuin lasta ym ym. Epäilen että hänelle tuli joku aivorappeuman alku tai varhaisdementia joka alkaa usein persoonallisuusmuutoksilla ja itseensä käpertymisellä (itsekeskeisyydellä). Hänellä oli vähän taipumusta yrittää hyötyä minusta ilman minkäänlaista vastavuoroisuutta. Hän myös kertoi lähes suoraan mutta kiertoteitse ettei häntä edes kiinnosta mitä asiaa mulla oli kun olin tavoitellut häntä. Eipä sitä voi enää suorempaan sanoa joten se siitä, höperöitykööt ihan rauhassa yksinään, hänellähän ei ole muita ystäviä ollut vuosikymmeniin (jota en ihmettele).  Kyllähän yhteydenpito on oltava vastavuoroista samoin kuin aikuisten ihmisten keskustelutkin. Jotenkin tuntuu ihan hassulta että 30v tuttavuuden jälkeen näin käy mutta ymmärrän että vanhuus tulee ja aivot rapistuu jolloin suodatin aivoista katoaa ja ne ilkeät (tai omituiset) luonteenpiirteet tulee esille.

Vierailija kirjoitti:

Olen katkaissut välit, koska puhelut olivat sellaisia, että mulle tuli enemmänkin huono fiilis kuin hyvä. Lopetin vaan soittelut ym.

Mulla sama, kerrankin eräs sunnuntai olin mulla huono päivä henkisesti ja sit tämä yks soitti ja paasas tapansa mukaan negatiivisia juttujaan kertaakaan ei antanut suunvuoroa tai kysynyt mites sulla menee, sit vaan eräs päivä tuli mitta täyteen, yritti ängetä väkisin yökylään, en vastannut viesteihin enkä soittoihin sit pistin estot päälle, onneks ei tiennyt missä asuin, hengattiin onneks alle vuosi, tutustuin alunperin häneen etsitään kavereita ryhmästä omalta paikkakunnalta. 

Vierailija kirjoitti:

Veljeni exästä oli tullut minulle oikein rakas ystävä. Jokunen vuosikymmen oli kulunut ja hän meni naimisiin ja siinä tilanteessa ilmoitti minulle että kuulun hänen entiseen elämäänsä ja nyt hänelle alkaa uusi elämä. Teki todella pahaa ja usein ajattelen häntä.

Hyvänpäivän tuttuja on tullut ja mennyt mutta en laske heitä miksikään, sori vaan. Valitsen mieluummin yksinäisyyden kun huonon ja ikävän seuran.

Todennäköisesti hän pelkäsi että kerrot hänen uuden avioliittonsa asioita sille exälle, eli veljellesi. Tai se uusi mies on pyytänyt lopettamaan yhteydet vanhan miehen sukuun. Onhan tuo vähän kiusallinen tilanne, olen aina vähän ihmetellyt näitä exän perheenjäsenissä roikkumista.  Tunnen jonkun joka nimittäin tekee tätä. On läheisriippuvainen kai, roikkuu ihmisissä, jotka eivät oikeestaan ole hänelle mitään sukua eikä ystäviä, siis tyyliin entisten ystävien LAPSISSA, siis teineissä, ja heidän asioissaan. Jotenkin säälittää. Itse hän on keski-ikäinen. Tunkee exän (johon oli lyhyt suhde, pari vuotta, ja loppui jo 30 v sitten) sukuun edelleen, pitää heitä läheisinään vaikka varmasti on todella kiusallista heille kaikille, etenkin exälle itselleen. Joku 30 v takainen heila roikkuu hänen vanhemmissaan tai sisaruksissaan pakonomaisesti. Siis hänellä on jo vuosikymmeniä ollut uusi puoliso, (ja myös exällä) mutta ilmeisesti ei riitä tai saa sieltä kautta uusia kontakteja tms. Etenkin tuo exän perheenjäsenien aikuistuvissa lapsissa roikkuminen on erikoista.

Katkaisin välit 5 vuotta tapailemaani naiseen. Oli vaikeaa irrottautua, koska olin rakastunut - yksipuolisesti. Nainen paljastui tunnekylmäksi (ei vain minua vaan muitakin miehiä kohtaan). Hän olisi kovasti halunnut, että olisimme tavatessamme keskustelleet hänen miessuhteistaan. Hän piti meidän suhdettamme ystävyytenä. Omasta mielestäni kyse ei ollut edes ystävyydestä. Lopetin tämän ihmissuhteen lopulta, kun tajusin, etten saa enkä tule ikinä saamaan tältä naiselta yhtään mitään. 

Panetteleviin ja piikitteleviin ihmisiin nollatoleranssi. Jos kaikki kertomani asiat saavat osakseen vain vähättelyä (oli kyse sitten onnistumisista tai huolista), niin ei se ole enää ystävyyttä tai edes kaveruutta. Itse pyrin näkemään kaikki ihmiset yksilöinä ja hyväksymään heidät sellaisina kuin ovat (huonoa käytöstä lukuun ottamatta). En vertaile tai oleta, että muiden pitäisi elää samalla tavoin kuin minun, tai edes haaveilla samoista asioista. Jostain syystä joillekin tuntuu kuitenkin olevan jopa loukkaus, jos en halua elämältäni samoja asoita kuin he. Tämä näkyy siinä, että elämän valintojani arvostellaan rivien välistä ja yritetään jollain tapaa pistää paremmaksi. Ikään kuin välillämme olisi joku ihme kilpailu meneillään.

Katkaisin välit  hyvään kaveriini kun hän pani tyttöystävääni. Siinä ei paljon puheita tarvittu kun asia selvisi. Ei ole ollut 30 vuoteen jätkälle asiaa eikä tule.

Minut on ns. "jätetty", mutta olen joutunut tätä tekemään itsekin. Tosin "verettömästi" eli on lakattu soittelemasta puolin ja toisin. Yksi hankala tapaus poistui maisemistani koronan myötä.

Olen suvaitsevainen, enkä arvostele muiden elämää, ulkonäköä, kotia, ratkaisuja, joten kun minuun aletaan kohdistaa sellaista, en enää jaksa innostua hauskankaan kaverin seurasta vaan taakse jää.

Yatävyyksillä on ilmeisesti aikansa ja paikkansa. Kun ystävät eivät enää tarvitse toisiaan vaan kuvaan astuu negatiivisia puolia, lienee hyvästien aika.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri joi kaikki kiljut!

Se oli vain hyväksi sinulle. Alkoholi on tavattoman haitallista, joten kiitä häntä :D

Vierailija kirjoitti:

Katkaisin välit  hyvään kaveriini kun hän pani tyttöystävääni. Siinä ei paljon puheita tarvittu kun asia selvisi. Ei ole ollut 30 vuoteen jätkälle asiaa eikä tule.

Mitenkäs tyttöystävän kanssa kävi?