Oletko joskus katkaissut välit ystävään ja miksi? Onko teihin joku ystävä joskus katkaissut välit?

En saanut herkkua naiselta, katkaisin välit.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olen koska yksi haukkui läheistäni pedofiiliksi.

Itse olet.

Minulla on 2 puhelimissa sanonut ettei olla enää ystäviä .  

Vierailija kirjoitti:

Kun ihmisellä on narsistinen persoonallisuushäiriö, hänen läheisyydessään oleminen on loputonta draaman luontia, toisten ihmisten panettelua ja mustamaalausta ja itsellesi tulevaa mielipahaa. Yksi tärkeimmistä asioista, jonka olen elämässäni oppinut, on se että vältä negatiivisia ihmisiä elämänpiirissäsi.

Saman olen huomannut. Mutta alussa kun ei tunne vielä ihmistä voi olla iloinen lämpimästä vastaanotosta ja luottamuksella kerrotuista asioista, tuesta elämäntilanteessa, vähän innoissaankin siitä, että toinen on näin jotenkin rohkea ja osaa kaikenlaista ja haluaa auttaa, mutta sitten ne jutut alkaa jotenkin kadota ja kaikki muuttuu vähitellen oudoksi ja alkaa selittämätön pahoinvointi. Kävin neljän vuoden kaveruuden läpi tällaisen ihmisen kanssa ja voin rehellisesti sanoa, etten ikinä ole ollut niin sekaisin ja uupunut. Nyt jokainen pakollinen tapaaminen hänen kanssaan on hämmentävää, koska huomaan miten hän ei kestä yhtään normaalisti sujuvaa keskustelua vaan hänen täytyy aina heittää jotain mikä saa sen sijoiltaan ja tilanteen päälle. Niin raskasta. Valitettavasti hänellä on iso kasa henkilökohtaista elämääni tiedossa noiden vuosien ajalta, mutta jotenkin sen kanssa on vaan elettävä. Ei tykännyt viimeksi yhtään että koitin laittaa rajoja. Itselläkin oli ihan sellainen fyysinen pahoinvointi kun en tiennyt mitä seurauksia sillä on, mutta yritän päästä kauemmas koko ajan. 

Olen ennenkin tämän kertonut. "Ystäväni" (lue entinen). alkoi sättimään minua puhelimessa, kun kerroin olevani shokissa kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Siihen jäi se "ystävä" huh mikä helpotus!

Ailahteleva käytös, perui sovitut tapaamiset lennosta ja muutenkin tympäännyin ykdipuoliseen yhteydenpitoon.

Olen katkaissut välit, koska puhelut olivat sellaisia, että mulle tuli enemmänkin huono fiilis kuin hyvä. Lopetin vaan soittelut ym.

En aktiivisesti katkaissut välejä mutta yhteydenpito vaan jäi, syynä oli se että ystävääni kiinnostivat epänormaalin paljon toisten ihmisten sairaudet ja hän lähinnä halusi jutella niistä. Tunsimme jo lapsina ja silloin hän puhui loputtomasti mummonsa senkasta, mummon siskon sydänleikkauksesta ja serkun aivotärähdyksestä. Aikuisena se meni ihan mahdottomaksi, tapaamisista ja puheluista suurin osa kului minulle tuntemattomien ihmisten laboratoriotulosten vatvomiseen ja eri lääkkeiden vertailuun, kuinka monta milligrammaa mitäkin kannattaisi ottaa ja miten lääkäri oli ehdottanut näin mutta hänestä pitäisi ottaa noin. Ensin lopetin soittamasta hänelle, ja laitoin vaan viestejä. Mutta jos laitoin viestin niin hän ei koskaan vastannut viestillä, vaan soitti aina ja jankutti esim. montako putkiloa verta jonkun kaverinsa käsivarresta oli otettu ja mitä siitä tutkittiin. En tiedä miksei hän hakeutunut terveydenhoitoalalle, siellä olisi saanut intoilla päivät pitkät toisten sokeriarvoista.  En sitten lopulta vastannut edes puhelimeen ja ystävyys kuihtui hyvän joulun toivotuksiin ja syntymäpäiväonnitteluihin facessa. 

Ystävän kateuden vuoksi meni välit.

Tapasimme, kun olin juuri tekemässä eroa pitkästä huonosta suhteesta ja jäin myös uupumuksen takia sairauslomalle. Olin aika raihnainen. Tällöin meillä oli vielä hauskaa yhdessä ja "kevyttä" menoa.

Kun aloin nousta suostani ja saada itseäni jaloilleni, ystävälläni alkoi ilmeisesti kateus painaa päälle.

Löysin aivan ihanan miehen, joka ystäväni mukaan "ei panosta tarpeeksi suhteeseen". Tämän aiheen hän nosti aina tasaisin väliajoin pöydälle noin parin-kolmen vuoden ajan. Erikoista, koska itse olen ollut koko ajan tyytyväinen eikä ystäväni hänen kanssaan seurustele, vaan hänellä on oma "suhteeseen panostava" aviomies kyllä. 

Seuraavaksi alkoi hiertää tekemäni hankinnat, kuten uusi auto ja jopa uusi sänky(?) sekä muutenkin ok rahatilanteeni. Moneen kommentoitiin ensin jotain negatiivista narinaa, kunnes perään narinat koitettiin peittää teennäisillä "olen iloinen puolestasi" -lausahduksilla. 

Lisäksi alkoi ihan tyhjästä putkahdella jotain todella omituisia ja aiheisiin liittymättömiä piikitteleviä kommentteja, varsinkin porukassa, tyyliin "sää oisit kyllä ollut tästä ihan paniikissa" ja muuta todella outoa.

Aloin vältellä hänen seuraansa. Kun kaveri sitten laittoi viestiä, että olisi kiva nähdä ja ikävöi seuraani, en jaksanut enää esittää ja kirjoitin suoraan kaunistelematta, että minulla ei kyllä huvita nähdä, koska (tiivistelmä edellämainituista tapahtumista.)

Kaveri sitten vastaili olevansa "keskeneräinen" ja kiitteli ystävyydestä. Ilmeisesti olin hyvää seuraa huonovointisena, että tunsi itsensä paremmaksi, mutta hyvinvoivana jostain ihmeen syystä aiheutin pahaa kateutta. 

Ei ole ollut ikävä, suosittelen kaikille laittamaan välit myrkyllisiä ystäviin!

Kaveri joi kaikki kiljut!