Oletko joskus katkaissut välit ystävään ja miksi? Onko teihin joku ystävä joskus katkaissut välit?

Vierailija kirjoitti:

Uusi tuttavuus osoittautui toksisen negatiiviseksi joka ei löytänyt mitään hyvää sanottavaa, mistään, käytti mua "ilmaisena terapeuttina" Valitteli ex miehestään jonka luona kuitenkin kävi ja sit valitteli mitä se taas teki, soitteli ja viestitteli pommittaen päivittäin vaikka kerroin että olen tiettyyn aikaan arkisin töissä enkä jaksa päivittäin vastailla puhelimeen, ei kunnioittanut sitä eikä mun rajoja muutenkaan, pyrki kontrolloimaan ja määräämään mun elämistä, puoli vuotta jaksoin sitten napsahti ja estin joka paikasta. 

Tuo viesteillä pommittaminen on jo riittävä syy katkaista ystävyys. Ei kukaan normaali ihminen jaksa olla koko ajan tavoitettavissa, kun pitää kaikki arjen askareetkin hoitaa. Koita siinä sitten elää elämääsi ja tehdä asioita, kun koko ajan joku kinuaa huomiota puhelimen tai tietokoneen toisessa päässä. Nykyään hoidan tekstareiden välityksellä pääasiassa vain tapaamisista sopimiset. Keskustelut keskustellaan kasvotusten, niin ei tarvitse sitten viesteillä pommitella joka päivä. 

Kun tämä jäi orvoksi ja tuli sietämättömäksi, vertaili, valitti ja syytti toisia tilanteestaan. En vaan enää vastannut viesteihin, joskus kun asiaa kysyi sanoin etten jaksa hänen käytöstään.

Katkaisin välit pitkäaikaisen ystävän kanssa, koska juorusi eteenpäin minun ja perheeni yksityiset asiat, suhtautui minuun vähättelevästi ja piikitteli arvomaailmastani. En ole harmitellut, mutta joskus mietin, olisiko pitänyt mainita oikeat ja täsmälliset syyt. Toisaalta, mitäpä niillä väliä. Yritin muutamaan otteeseen puhua ongelmista hänelle, mutta ei ollut valmiutta keskustella siten.

Jo tapaamisia sopiessa tiesin, ettei tule toteutumaan, vaan tulee joku viime hetken peruminen. En tiedä, onko masennusta vai mikä syynä. Senkin kai voisi kertoa? Niinpä sitten vain pyysin ottamaan yhteyttä, kun haluaa jotain tehdä. Ei ole kuulunut mitään. Silleen outoa, kun kuitenkin soitteli joskus ja länkytti omia asioitaan parikin tuntia

Katkaisin välit mt henkilöön jota yritin ymmärtää vuosikymmenet. Hirvittävä juoruilija ja muiden haukkuja. Kukaan ei ollut hänelle riittävän hyvä. Arvosteli ja haukkui myös minut. Tuli mitta täyteen, enkä ole katunut päätöstä. Hirveä painolasti putosi pois samalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen katkaissut. Kaverilla oli väkivaltainen juoppo poikaystävä.

Olin heidän tavatessa varoitellut ystävääni kys miehestä (tunsin hänet entuudestaan)

Mutta ystäväni ei välittänyt, koska jännämies. Pitkän aikaa yritin olla myös miehen ystävä ja toimin "välienselvittelijänä" heidän riidoissaan. Siinä vaiheessa laitoin välit poikki, kun tämä mies löi myös minua. Muutenkin olin aivan kypsä siihen draamaan.

Nykyään ollaan taas tekemisissä, mies ei enään kuvioissa.

Se kirjoitetaan v i t t u "ENÄÄ"!! Ei ole olemassa sellaista sanaa kuin "enään". Miten voi olla, ettei aikuiset ihmiset tiedä näin yksinkertaista kirjoitusasua?

Oot tainnut menettää useammankin kaverin?

Vierailija kirjoitti:

Kun tämä jäi orvoksi ja tuli sietämättömäksi, vertaili, valitti ja syytti toisia tilanteestaan. En vaan enää vastannut viesteihin, joskus kun asiaa kysyi sanoin etten jaksa hänen käytöstään.

Aikuinen ihminen?

Kyllä ja kyllä.

Oli rasittava

olin rasittava luulisin.

Vierailija kirjoitti:

Yhteydenpito vaan jäi kun oltiin ihan erilaisissa elämäntilanteissa, ehkä vähemmällä yrityksellä minun puoleltani. En vaan jaksanut silloin mitään ylimääräistä. Ystävä on sittemmin yrittänyt lämmitellä välejä pariin otteeseen, mutta en ole osoittanut vastakaikua koska en oikeastaan kaipaa häntä enää elämääni.

Sama juttu, ja koska kertoi asian minkä hänelle luottamuksella kerroin vanhemmilleen, niin meni maku. Oltiin teinejä silloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tämä jäi orvoksi ja tuli sietämättömäksi, vertaili, valitti ja syytti toisia tilanteestaan. En vaan enää vastannut viesteihin, joskus kun asiaa kysyi sanoin etten jaksa hänen käytöstään.

Aikuinen ihminen?

Silloin teini

Vierailija kirjoitti:

Kun tämä jäi orvoksi ja tuli sietämättömäksi, vertaili, valitti ja syytti toisia tilanteestaan. En vaan enää vastannut viesteihin, joskus kun asiaa kysyi sanoin etten jaksa hänen käytöstään.

Hah

Katkaisin välit erääseen kaveriin, joka ei välittänyt minusta lainkaan. Aina, kun nähtiin, puhui vain itsestään ja omista jutuistaan. Kuuntelin kiinnostuneena ja kyselin, olin mukana keskustelussa. Sitten kun kerroin omista asioistani, kaiveli puhelimen esiin ja nyökkäili tylsistyneenä. Suunnilleen 90 % hänen puheistaan liittyi vain hänen muihin kavereihinsa, kertoi mitä kaikkea kivaa on tehnyt heidän kanssaan ja miten mahtavia tyyppejä he ovat. Kehuskeli, miten paljon hänellä on kavereita. Koin itseni ulkopuoliseksi ja turhaksi.

Lisäksi hän perui kaikki meidän näkemiset viime tipassa. Esimerkiksi sen takia, kun halusikin siivota mieluummin. Sitten jos nähtiin, aina oli vaan kiireinen. Ei ollut paljoa aikaa nähdä. Ei kunnioittanut lainkaan minun aikataulujani.

Minä yritin kaikkeni panostaa kaveruuteemme. Annoin kortin ja lahjan jouluisin ja muistin hänen merkkipäivät. Hädin tuskin kiitti, puhumattakaan että olisi koskaan ollut vastavuoroinen. Hän esimerkiksi näki somesta, että minulla on syntymäpäivä. Ei vaivautunut edes onnittelemaan.

Hän ei ottanut itse juuri lainkaan yhteyttä. Yritin puhua asiasta, lupasi muuttaa käytöstään, sitten taas unohti. Koko kaveruuden ylläpito oli minun varassani.

Viimeinen pisara oli, kun hän muutti eri paikkakunnalle, eikä vaivautunut millään tavalla ilmoittamaan siitä minulle. Sain tietää asian Facebookista. Kun otin asian puheeksi, että olis ollut kiva tietää muutosta, niin vaan naureskeli. En ole enää hänen kaverinsa.

Lopetin yhteydenpidon erääseen "kaveriin", joka yritti aina hyötyä minusta. Kutsui kylään, koska tiesi että oon kiltti, hyvä laittamaan ruokaa ja siivoamaan. Lopulta tilanne meni siihen, että tein hänen luonaan kaikki kotityöt, kun hän pyysi ja manipuloi tekemään milloin mitäkin. Valehteli, että saan joskus vastapalveluksia, mutta ei se lupaustaan pitänyt. Lisäksi lainaili rahaa ja tavaroita, en mitään saanut takaisin. Ja kokoajan ruinasi, voisinko tykkäillä hänen instagram-kuvistaan, aikuinen ihminen. Lisäksi sai ihmeellisiä raivokohtauksia vähäpätöisistä asioista ja alkoi vaan huutamaan ja haukkumaan minua... Tiedän, että hänellä on mielenterveysongelmia, ja yritin sen takia pitkään ymmärtää ja auttaa. Mutta en vaan jaksanut enää tuota käytöstä.

Eräs kaveri katkaisi välit ilman mitään (minulle kerrottua) järkevää syytä. Epäilen hänen suuttuneen jostakin, mutta olisin kyllä mieluusti selvittänyt asiat, jos hän olisi reilusti sanonut, mikä hiertää. Asumme lähes naapureina ja harrastamme samanlaisia asioita, joten tulemme varmasti törmäilemään jatkossa. Mielestäni on omituista katkaista välit kokonaan ilman mitään edeltävää riitaa tai näkyvää erimielisyyttä. Jatkossa varmaan sitten kävellään eri puolilla katua. :D

Pitkin työelämää muuttanut perheen kanssa paikkakunnalta toiselle, kolmannelle ja neljännelle. Aina vanhaan paikkaan jäi työkaverit ja niitä uusia sitten muodostui uusilla paikkakunnilla.

Työkaverit jäivät kyllä pinnallisiksi, siksi kai ei puhutakaan työystävistä?

Nyt työeläkkeellä viihdymme puolison kanssa toistemme seurassa, käymme erään yhdistyksen pikkujouluissa ja mahdollisissa muissa riennoissa.

Meillä ei ole tarvis pahoittaa mieltämme kenenkään mielipiteistä, kukaan ei soittele, meidän serkut asuvat kaukana ja kaikkia en edes tunne. Lähiön kerrostalossa kukaan ei tunne naapureitaan, jos kongissa tulee vastaan sanotaan moi, moi varmuuden vuoksi mutta ei voi olla varma että on asukas.

Rauha maassa.

Itseeni on katkaissut välit yksi ystävä, mutta se johtui siitä, että olin silloin niin huonossa kunnossa henkisesti, että hänelle terveempänä oli varmasti parempi vaihtoehto ettei joutunut jäämään tilanteeseeni jumiin. Hän ehti kuitenkin auttaa minuaa hetken aikaa ja olen siitä ollut kiitollinen. Ystäviä meistä ei enää varmastikaan parinkymmenen vuoden jälkeen tule. 

Opiskelu-ja työkavereita on jäänyt matkan varrelle, mutta se on varmaan luonnollista. 

Moneen ystävään, tai ehkä sitten pikemminkin kaveriin olen katkaissut välit. Ne on olleet kummallisia suhteita, joissa on ollut rajattomuutta, manipulointia, passiivisaggressiivisuutta. Ihmisiä on tullut elämään eri kautta ja sitten on vietetty enemmän aikaa yhdessä jonkun aikaa. Tähän mennessä en ole katunut, koska olo on tullut tasapainoisemmaksi välien katkaisun myötä. Jos tällaisissa suhteissa on liian kauan alkaa käydä niin, että käsitys itsestä alkaa hämärtyä ja energia valuu koko ajan toiselle. Hyväksyy koko ajan oudompaa meininkiä. Se ei ole hyvä. Parempi lähteä vaikka sitten vähän äkillisesti. 

Sen tiedän, että koska oma siskoni jonka kanssa oltiin lapsesta asit läheisiä oli sellainen omalaatuinen tapaus, tunnen ystävinäkin vetoa tosi vahvatahtoisiin ja dominoiviin naisiin, mutta olen myös tajunnut vanhemmiten, että se on vähän kuin parisuhteessa toistaa samaa kaavaa joskus, niin ystävyyssuhteissakin voi olla samaa. 

Yhden ystäväporukan kanssa laitoin kokonaan välit poikki kun huomasin että heillä oli keskenään todella kummallinen tapa olla ystäväporukka. Melkein kaikki puhuivat toisistaan pahaa selän takana vaikka kasvotusten olivat todella ystävällisiä toisilleen. Alussa en ollut ollenkaan tottunut tällaiseen ja tuntui pahalta että miksi jostakusta nyt sanotaan näin ja miksi asioita ei selvitetä.

Vuosien mittaan kuitenkin totuin siihen ja minusta tuli samanlainen. Itseäni ahdisti milloin kenenkin loukkaava toiminta ja tilitin siitä toiselle yhteiselle ystävälle, joka vuorostaan taas innostui haukkumaan lisää tätä ihmistä kaivaen uusia tarinoita tämän ihmisen menneisyydestä. Ihan kamalan toksista toimintaa! Aloin voida henkisesti todella huonosti ja suuttua herkästi.

Nyt olen katkaissut heihin välit ja toivoisin, että voisin taas jotenkin palata takaisin olemaan se ihminen joka olin ennen kuin tutustuin heihin, reilu ja suorapuheinen, joka ei puhu selän takana. Mutta välillä mietin, että olinko minä sitten pohjimmiltani ihan samanlainen ja vasta siinä porukassa se kävi ilmi... Mutta jos olin 30 vuotta ollut toisenlainen, miten näin pääsi käymään?

Valitettavasti olen, paras ystäväni muutti toiselle paikkakunnalle, todella pitkän matkan päähän ja tämän jälkeen omien sanotaan henkisten omituisuuksien takia yhteydenpito omalta puolelta muuttui mahdottomaksi. Vaikka yhteyttä ei olla pidetty pidän kyseistä henkilöä silti hyvänä ystävänä omassa mielessäni.

Kun ihmisellä on narsistinen persoonallisuushäiriö, hänen läheisyydessään oleminen on loputonta draaman luontia, toisten ihmisten panettelua ja mustamaalausta ja itsellesi tulevaa mielipahaa. Yksi tärkeimmistä asioista, jonka olen elämässäni oppinut, on se että vältä negatiivisia ihmisiä elämänpiirissäsi.

On olemassa ihmisiä, joita tulee vain välttää ja mennä eteenpäin elämässään ilman heitä.