Oletko joskus katkaissut välit ystävään ja miksi? Onko teihin joku ystävä joskus katkaissut välit?

Vierailija kirjoitti:

Uusi tuttavuus osoittautui toksisen negatiiviseksi joka ei löytänyt mitään hyvää sanottavaa, mistään, käytti mua "ilmaisena terapeuttina" Valitteli ex miehestään jonka luona kuitenkin kävi ja sit valitteli mitä se taas teki, soitteli ja viestitteli pommittaen päivittäin vaikka kerroin että olen tiettyyn aikaan arkisin töissä enkä jaksa päivittäin vastailla puhelimeen, ei kunnioittanut sitä eikä mun rajoja muutenkaan, pyrki kontrolloimaan ja määräämään mun elämistä, puoli vuotta jaksoin sitten napsahti ja estin joka paikasta. 

Tuo viesteillä pommittaminen on jo riittävä syy katkaista ystävyys. Ei kukaan normaali ihminen jaksa olla koko ajan tavoitettavissa, kun pitää kaikki arjen askareetkin hoitaa. Koita siinä sitten elää elämääsi ja tehdä asioita, kun koko ajan joku kinuaa huomiota puhelimen tai tietokoneen toisessa päässä. Nykyään hoidan tekstareiden välityksellä pääasiassa vain tapaamisista sopimiset. Keskustelut keskustellaan kasvotusten, niin ei tarvitse sitten viesteillä pommitella joka päivä. 

Kun tämä jäi orvoksi ja tuli sietämättömäksi, vertaili, valitti ja syytti toisia tilanteestaan. En vaan enää vastannut viesteihin, joskus kun asiaa kysyi sanoin etten jaksa hänen käytöstään.

Katkaisin välit pitkäaikaisen ystävän kanssa, koska juorusi eteenpäin minun ja perheeni yksityiset asiat, suhtautui minuun vähättelevästi ja piikitteli arvomaailmastani. En ole harmitellut, mutta joskus mietin, olisiko pitänyt mainita oikeat ja täsmälliset syyt. Toisaalta, mitäpä niillä väliä. Yritin muutamaan otteeseen puhua ongelmista hänelle, mutta ei ollut valmiutta keskustella siten.

Jo tapaamisia sopiessa tiesin, ettei tule toteutumaan, vaan tulee joku viime hetken peruminen. En tiedä, onko masennusta vai mikä syynä. Senkin kai voisi kertoa? Niinpä sitten vain pyysin ottamaan yhteyttä, kun haluaa jotain tehdä. Ei ole kuulunut mitään. Silleen outoa, kun kuitenkin soitteli joskus ja länkytti omia asioitaan parikin tuntia

Katkaisin välit mt henkilöön jota yritin ymmärtää vuosikymmenet. Hirvittävä juoruilija ja muiden haukkuja. Kukaan ei ollut hänelle riittävän hyvä. Arvosteli ja haukkui myös minut. Tuli mitta täyteen, enkä ole katunut päätöstä. Hirveä painolasti putosi pois samalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen katkaissut. Kaverilla oli väkivaltainen juoppo poikaystävä.

Olin heidän tavatessa varoitellut ystävääni kys miehestä (tunsin hänet entuudestaan)

Mutta ystäväni ei välittänyt, koska jännämies. Pitkän aikaa yritin olla myös miehen ystävä ja toimin "välienselvittelijänä" heidän riidoissaan. Siinä vaiheessa laitoin välit poikki, kun tämä mies löi myös minua. Muutenkin olin aivan kypsä siihen draamaan.

Nykyään ollaan taas tekemisissä, mies ei enään kuvioissa.

Se kirjoitetaan v i t t u "ENÄÄ"!! Ei ole olemassa sellaista sanaa kuin "enään". Miten voi olla, ettei aikuiset ihmiset tiedä näin yksinkertaista kirjoitusasua?

Oot tainnut menettää useammankin kaverin?

Vierailija kirjoitti:

Kun tämä jäi orvoksi ja tuli sietämättömäksi, vertaili, valitti ja syytti toisia tilanteestaan. En vaan enää vastannut viesteihin, joskus kun asiaa kysyi sanoin etten jaksa hänen käytöstään.

Aikuinen ihminen?

Kyllä ja kyllä.

Oli rasittava

olin rasittava luulisin.

Vierailija kirjoitti:

Yhteydenpito vaan jäi kun oltiin ihan erilaisissa elämäntilanteissa, ehkä vähemmällä yrityksellä minun puoleltani. En vaan jaksanut silloin mitään ylimääräistä. Ystävä on sittemmin yrittänyt lämmitellä välejä pariin otteeseen, mutta en ole osoittanut vastakaikua koska en oikeastaan kaipaa häntä enää elämääni.

Sama juttu, ja koska kertoi asian minkä hänelle luottamuksella kerroin vanhemmilleen, niin meni maku. Oltiin teinejä silloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tämä jäi orvoksi ja tuli sietämättömäksi, vertaili, valitti ja syytti toisia tilanteestaan. En vaan enää vastannut viesteihin, joskus kun asiaa kysyi sanoin etten jaksa hänen käytöstään.

Aikuinen ihminen?

Silloin teini

Vierailija kirjoitti:

Kun tämä jäi orvoksi ja tuli sietämättömäksi, vertaili, valitti ja syytti toisia tilanteestaan. En vaan enää vastannut viesteihin, joskus kun asiaa kysyi sanoin etten jaksa hänen käytöstään.

Hah

Katkaisin välit erääseen kaveriin, joka ei välittänyt minusta lainkaan. Aina, kun nähtiin, puhui vain itsestään ja omista jutuistaan. Kuuntelin kiinnostuneena ja kyselin, olin mukana keskustelussa. Sitten kun kerroin omista asioistani, kaiveli puhelimen esiin ja nyökkäili tylsistyneenä. Suunnilleen 90 % hänen puheistaan liittyi vain hänen muihin kavereihinsa, kertoi mitä kaikkea kivaa on tehnyt heidän kanssaan ja miten mahtavia tyyppejä he ovat. Kehuskeli, miten paljon hänellä on kavereita. Koin itseni ulkopuoliseksi ja turhaksi.

Lisäksi hän perui kaikki meidän näkemiset viime tipassa. Esimerkiksi sen takia, kun halusikin siivota mieluummin. Sitten jos nähtiin, aina oli vaan kiireinen. Ei ollut paljoa aikaa nähdä. Ei kunnioittanut lainkaan minun aikataulujani.

Minä yritin kaikkeni panostaa kaveruuteemme. Annoin kortin ja lahjan jouluisin ja muistin hänen merkkipäivät. Hädin tuskin kiitti, puhumattakaan että olisi koskaan ollut vastavuoroinen. Hän esimerkiksi näki somesta, että minulla on syntymäpäivä. Ei vaivautunut edes onnittelemaan.

Hän ei ottanut itse juuri lainkaan yhteyttä. Yritin puhua asiasta, lupasi muuttaa käytöstään, sitten taas unohti. Koko kaveruuden ylläpito oli minun varassani.

Viimeinen pisara oli, kun hän muutti eri paikkakunnalle, eikä vaivautunut millään tavalla ilmoittamaan siitä minulle. Sain tietää asian Facebookista. Kun otin asian puheeksi, että olis ollut kiva tietää muutosta, niin vaan naureskeli. En ole enää hänen kaverinsa.