Lue keskustelun säännöt.
Oletko joskus katkaissut välit ystävään ja miksi? Onko teihin joku ystävä joskus katkaissut välit?
Myös miten olette sen tehneet, ilmoititteko että "nyt ei enää nähdä" vai hävisittekö vain elämästä?
Kommentit (1847)
Vierailija kirjoitti:
Myös miten olette sen tehneet, ilmoititteko että "nyt ei enää nähdä" vai hävisittekö vain elämästä?
En lukenut aloitusviestiä enempää (vielä), mutta vastaan jo kysymykseen.
En ole katkaissut välejä kehenkään, eikä kukaan ole katkaissut välejä minuun, ainakaan siten että olisin huomannut :D
En muutenkaan ymmärrä sellaista välien katkomista tai sitä, että tehdään ystävälle niin ruma temppu, että tulee tarpeelliseksi miettiä jotain välien katkaisua. Olen 35-vuotias nainen, lähin ystäväpiirini on alakoulun ekoilta luokilta, edelleen pidämme yhteyttä ja yhtä, vaikka asummekin jo vähän eri puolilla maata. Lisäksi olen saanut läheisiä ystäviä työn kautta, "tuoreimmat" tapaukset ovat siltä ajalta kun olin 18-22v. Nämä myös edelleen kuvioissa mukana.
Tutustun helposti ja tulen toimeen (a.k.a. siedän) monenlaisia ihmisiä ja pärjään heidän kanssaan, mutta ihan lähimmäksi ystäväksi en kovin helpolla päästä.
Tiedän lähipiiristäni myös erään, jolla "bestikset" vaihtuu kuin sukat. Sitten hehkutellaan sytämien kera facessa ja tägätään toista joka päivitykseen, kunnes kuvaan astuu THE IGNORAUS. Yhtäkkiä tätä bestistä ei mainita missään, ei näy kuvissa, eikä hänkään kommentoi enää mitään. Oi ei, välirikko, taas. Tämäkin päälle 30v. En vaan tajua miksi täytyy keräillä ympärilleen epäaitoja ihmisiä tai julistautua heti bestiksiksi parin ryyppyillan jälkeen. No, eipä se kai minulta pois ole. Hirveen raskaalta vaan vaikuttaa tuollainen säätäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan tasan, minkä sortin kiusaajasta on kyse. Narsistin kanssa kun lähdet kilpasille, se ei lopu koskaan. Samalla saat heittää hyvästit maineellesi. Normi kusipään kanssa voi toimiakin. Tosin, jos kiusaaja on jo saanut muut kohtelemaan sinua alentuvasti ja halveksien, se asia harvemmin muuttuu. He eivät siis muutu ystäviksesi kuin taikaiskusta.
Näin se on. Narsistin kanssa kun ei voi keskustella niin paras on vain lähteä satuttamatta itseään enempää.
Kaikki hylätyt eivät ole narsisteja ja kaikki hylkääjät eivät ole uhreja...useimmiten päinvastoin...
Narsisti siirtää kylmästi sivuun sen kenestä ei hyödy enää ja siirtyy seuraavaan....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveri katkaisi välit täysin yllättäen tässä joku aika sitten. Hävisi vaan ja lakkasi vastaamasta yhteydenottoihin. Mitään riitaa ei ollut eikä mitään. Hajosin henkisesti täysin koska luotin häneen ja hän pisti haavoittuvaisimpaan kohtaani. Olisin toivonut suoraa puhetta.
Kyllä mä olen aina syyn kertonut tai jonkun lopetusviestin laittanut jos olen hylännyt ystäviä. Vihamieskin ansaitsee tietää miksi ihmissuhde päättyy. Tiedän että häviäminen ja on julmaa henkistä väkivaltaa, ja saa sen hylätyn putoamaan syvään kuiluun ja estää pääsemästä koskaan elämässä eteenpäin kun jää vaan miettimään syitä. Aina sanonut ihmiselle josta haluan eroon että nyt tämä on loppu. Reilu peli erotessakin.
Kaikkia asioita ei voi ilmoittaa tekstiviestillä. Esimerkiksi kateus tai ilkeys. Kyllä jokainen ihminen osaa jossain määrin katsoa peiliin, jos ystävyys on loppunut. Ei aikuisten ihmisten tarvitse selitellä, jos on esimerkiksi itse tullut kohdelluksi huonosti. Ei vihamiehelle olla mitään velkaa, jos syy on täysin hänessä.
Mistä se vihamies tietää että syy on hänessä jos et sano sitä? Kysehän voi olla sun yksipuolisesta väärintulkinnasta tai ihan jostain mitä se toinen ei tiedosta itse ollenkaan. Vai onko kyse siitä että pääset kostamaan kunnolla kun hylkäät ilman selitystä ja saat siitä jotain tyydytystä? Se on kuule aika passiivis-aggressiivista eikä yhtään terve tapa toimia. Kasvata selkäranka.
Se on selkärankaa, että kävelee tilanteesta pois. Ei koulukiusaajallekaan mennä selittämään, että kuule sä olet koulukiusaaja, vaan heidän luota kävellään kylmästi pois.
Aijaa. Meidän kouluaikana niitä kiusattiin jatkuvasti jotka vaan hiljaa kävelivät pois. Ne jotka uskalsivat käydä poikkiteloin kiusaajaa vastaan ja puolustaa itseään niitä ei toiste kiusattu. Mutta ehkä ajat ovat muuttuneet....
Näin. Kyllä ne olivat meilläkin vuodesta toiseen kiusaajien hampaissa jotka eivät saaneet sanaa suustaan. Me rohkeammat niitä sitten puolustettiin mutta eipä se paljon auttanut pitemmän päälle. Kyllä ihmisen pitää osata puolustaa itseään sanallisesti eikä vetäytyä mököttämään ja antaa muiden arvuutella että mikähän sillä nyt tällä kertaa on.
Niin, tai sitten se on niin että kiusaajien kanssa ei vaan kannata olla tekemisissä... Vai miten se nyt olikaan? Että kiusatun pitäisi selittää kiusaajilleen, kuinka ikäviä he ovat olleet? Tuskinpa. Ainakaan aikuisten maailmassa.
Päinvastoin. Juuri aikuisten maailmassa. Koska olemme AIKUISIA emmekä enää LAPSIA. Aikuinen uskaltaa sanoa mitä ajattelee, osaa tehdä sen toista kunnioittaen ja ennen kaikkea on reilu. Ellei ole tunnevammainen tai narsisti itse.
Miksi aikuinen haluaisi olla tekemisissä kiusaajansa kanssa? Oletko ihan täysi idiootti, että väität että aikuinen olisi jotenkin velvollinen selittelemään kiusaajilleen jotain? Niin, kiusaamista tapahtuu myös aikuisten kesken. Ja jokaisella on oikeus lähteä pois sellaisista tilanteista. Sinä olet jollain tavalla hyvin sokea.
Eihän kyse ole siitä että pitäisi olla tekemisissä. Älä nyt viitsi tahallasi vääntää asiaa väärin. Kyse on siitä että kerrot kiusaajallesi ettet ansaitse sellaista käytöstä ja hän toimi väärin. Vain pois kävelemällä alistut kiusaajalle ja hän jää voitolle. Siitä on kyse.
"Pois kävelemällä alistut kiusaajalle ja hän jää voitolle." Miten niin? Olen eri mieltä tästä. Eihän kiusaajien kanssa neuvotella, vaan heidät jätetään pois omasta ystäväpiiristä. Outo ajatus, että kiusaajalle pitäisi ilmoittaa, että hän on kiusannut. Kummallista keskustelua tässä ketjussa.
Eihän se jestas sentään ole mitään neuvottelua vaan sitä että osoitat kiusaajalle oman arvosi ja paikkasi. Pois kävelemällä alistut kiusaajallesi ja hän jää tyytyväisenä myhäilemään koska hänen tavoitteensa on saavutettu. Eli sinun loukkaaminen, järkyttäminen ja pois ajaminen.
Sinä et tajua kiusaajista mitään.
On laittanut.
Syykin niin yksinkertainen, etten suostunut hyppimään hänen pillinsä mukaan...eli omat menot olisi pitänyt peruuttaa, että pääsen hänen korkeuttaan palvelemaan....
Sitten kuvitteli että puhun fasessa yhteisestä jutusta..kun sattuikin kaveripiirissä olemaan parikin identiteettitä tapausta..ei suostu millään ymmärtämään, että hei..voi tulla ihan uutta kaveripiiriäkin ja sellaisia joita näkee ihan viikottain! (nyt on noista oikeuskeisseistä toinen ratkennut jopa oikeudessakin...vanhemmat joutuu elättämään viel pitkään....ihan lain mukaan...)
Haukkui mut ja ei ole hänen ylhäisyydestään kuulunut mitään...
Aikaa mennyt nyt reilu vuosi.
Toisaalta surettaa, mutta olen sitten kavereiden kanssa purkanut juttua ja jos sä olet jatkuvasti halveerattavana toisen luokan kansalaisena ja käskytettävänä, niin....miksi kärsiä. Aina kun nähdään niin on paha mieli. Jostain mollataan, tai käytetään hyväksi...tuotsä sitä ja tätä...sitten keksitäänkin joku vaihtokauppa, ettei tavaraa tarviikaan maksaa ! Tosin olen kyllä idiootti kun menen lankaan, kerta kerran jälkeen....
Sääli ettei olla enää yhteydessä ja vois odottaa taas näitä, tuotsä mulle...vois sanoa, että sori en löytänyt. Ihan suoraan, tai ett unohdin....
Kaikenlisäks kyseinen tyyppi juoruaa todellakin KAIKEN eteenpäin...kiinni jäänyt. Toisten asiat lähtee liikkeelle heti ja toisten menestys on niinkuin "omaa".... narsisti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan tasan, minkä sortin kiusaajasta on kyse. Narsistin kanssa kun lähdet kilpasille, se ei lopu koskaan. Samalla saat heittää hyvästit maineellesi. Normi kusipään kanssa voi toimiakin. Tosin, jos kiusaaja on jo saanut muut kohtelemaan sinua alentuvasti ja halveksien, se asia harvemmin muuttuu. He eivät siis muutu ystäviksesi kuin taikaiskusta.
Näin se on. Narsistin kanssa kun ei voi keskustella niin paras on vain lähteä satuttamatta itseään enempää.
Kaikki hylätyt eivät ole narsisteja ja kaikki hylkääjät eivät ole uhreja...useimmiten päinvastoin...
Narsisti siirtää kylmästi sivuun sen kenestä ei hyödy enää ja siirtyy seuraavaan....
Höpsis, narsisti tarvitsee alamaisia ja ihailevan hovin ympärilleen, saa kicksinsä siitä, että muut ovat itseä huonompia ja kukkulan kuninkaan eli narskun vallan alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveri katkaisi välit täysin yllättäen tässä joku aika sitten. Hävisi vaan ja lakkasi vastaamasta yhteydenottoihin. Mitään riitaa ei ollut eikä mitään. Hajosin henkisesti täysin koska luotin häneen ja hän pisti haavoittuvaisimpaan kohtaani. Olisin toivonut suoraa puhetta.
Kyllä mä olen aina syyn kertonut tai jonkun lopetusviestin laittanut jos olen hylännyt ystäviä. Vihamieskin ansaitsee tietää miksi ihmissuhde päättyy. Tiedän että häviäminen ja on julmaa henkistä väkivaltaa, ja saa sen hylätyn putoamaan syvään kuiluun ja estää pääsemästä koskaan elämässä eteenpäin kun jää vaan miettimään syitä. Aina sanonut ihmiselle josta haluan eroon että nyt tämä on loppu. Reilu peli erotessakin.
Kaikkia asioita ei voi ilmoittaa tekstiviestillä. Esimerkiksi kateus tai ilkeys. Kyllä jokainen ihminen osaa jossain määrin katsoa peiliin, jos ystävyys on loppunut. Ei aikuisten ihmisten tarvitse selitellä, jos on esimerkiksi itse tullut kohdelluksi huonosti. Ei vihamiehelle olla mitään velkaa, jos syy on täysin hänessä.
Mistä se vihamies tietää että syy on hänessä jos et sano sitä? Kysehän voi olla sun yksipuolisesta väärintulkinnasta tai ihan jostain mitä se toinen ei tiedosta itse ollenkaan. Vai onko kyse siitä että pääset kostamaan kunnolla kun hylkäät ilman selitystä ja saat siitä jotain tyydytystä? Se on kuule aika passiivis-aggressiivista eikä yhtään terve tapa toimia. Kasvata selkäranka.
Se on selkärankaa, että kävelee tilanteesta pois. Ei koulukiusaajallekaan mennä selittämään, että kuule sä olet koulukiusaaja, vaan heidän luota kävellään kylmästi pois.
Aijaa. Meidän kouluaikana niitä kiusattiin jatkuvasti jotka vaan hiljaa kävelivät pois. Ne jotka uskalsivat käydä poikkiteloin kiusaajaa vastaan ja puolustaa itseään niitä ei toiste kiusattu. Mutta ehkä ajat ovat muuttuneet....
Näin. Kyllä ne olivat meilläkin vuodesta toiseen kiusaajien hampaissa jotka eivät saaneet sanaa suustaan. Me rohkeammat niitä sitten puolustettiin mutta eipä se paljon auttanut pitemmän päälle. Kyllä ihmisen pitää osata puolustaa itseään sanallisesti eikä vetäytyä mököttämään ja antaa muiden arvuutella että mikähän sillä nyt tällä kertaa on.
Niin, tai sitten se on niin että kiusaajien kanssa ei vaan kannata olla tekemisissä... Vai miten se nyt olikaan? Että kiusatun pitäisi selittää kiusaajilleen, kuinka ikäviä he ovat olleet? Tuskinpa. Ainakaan aikuisten maailmassa.
Päinvastoin. Juuri aikuisten maailmassa. Koska olemme AIKUISIA emmekä enää LAPSIA. Aikuinen uskaltaa sanoa mitä ajattelee, osaa tehdä sen toista kunnioittaen ja ennen kaikkea on reilu. Ellei ole tunnevammainen tai narsisti itse.
Miksi aikuinen haluaisi olla tekemisissä kiusaajansa kanssa? Oletko ihan täysi idiootti, että väität että aikuinen olisi jotenkin velvollinen selittelemään kiusaajilleen jotain? Niin, kiusaamista tapahtuu myös aikuisten kesken. Ja jokaisella on oikeus lähteä pois sellaisista tilanteista. Sinä olet jollain tavalla hyvin sokea.
Eihän kyse ole siitä että pitäisi olla tekemisissä. Älä nyt viitsi tahallasi vääntää asiaa väärin. Kyse on siitä että kerrot kiusaajallesi ettet ansaitse sellaista käytöstä ja hän toimi väärin. Vain pois kävelemällä alistut kiusaajalle ja hän jää voitolle. Siitä on kyse.
"Pois kävelemällä alistut kiusaajalle ja hän jää voitolle." Miten niin? Olen eri mieltä tästä. Eihän kiusaajien kanssa neuvotella, vaan heidät jätetään pois omasta ystäväpiiristä. Outo ajatus, että kiusaajalle pitäisi ilmoittaa, että hän on kiusannut. Kummallista keskustelua tässä ketjussa.
Eihän se jestas sentään ole mitään neuvottelua vaan sitä että osoitat kiusaajalle oman arvosi ja paikkasi. Pois kävelemällä alistut kiusaajallesi ja hän jää tyytyväisenä myhäilemään koska hänen tavoitteensa on saavutettu. Eli sinun loukkaaminen, järkyttäminen ja pois ajaminen.
Sinä et tajua kiusaajista mitään.
Sinä sen sijaan kuulostat itse kiusaajalta. Mä olin koko yläasteen kiusattu kun noudatin jonkun idiootin neuvoa olla noteeraamatta kiusaajia ja vaan hiljaa hyväksyä. Sitten päätin että jumakauta nyt se loppuu enkä antanut enää kiusata itseäni, laitoin rajat kiusaajille ja annoin samalla mitalla takaisin. Siihen päivään loppui kiusaaminen ja siitä päivästä lähtien opin puolustamaan itseäni.
Joten älä enää ikinä tule sanomaan mulle etten tiedä kiusaajista mitään.
Yksi on katkaissut välit, kun unohdin laittaa hänelle tekstarilla tupareittemme osoitteen. Ei myöskään voinut itse sitä minulta kysyä.
Toinen katkaisi välit, kun ensin kirjoitteli rasistista ja muuta paskaa faceen ja yksi yhteinen kaverimme siitä hälle huomautti, josta suuttui. Itse yritin sovitella riita-kaksikon välejä, niin tämä suuttui minullekin ja katkaisi välit.
Kummatkin näistä olivat ihan ns. ystävinä pitämiäni henkilöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteen miespuoliseen kaveriini pistin pari vuotta sitten välit poikki (kuten myös moni muu), koska hän iän myötä muuttui hyvin negatiiviseksi valittajaksi, joka ei juuri muusta osaa nykyään puhua, kuin oman elämänsä kurjuudesta tai haukkua muita. Nykyään hän on pelkkä syrjäytynyt alkoholisti, jolla ei ole kavereita, juuri ollenkaan.
Toiseen mieheen olen nykyään pistänyt aika lailla välit poikki siksi, koska hän laukoo tasaisin väliajoin jotain rasistisia ja sovinistisia vitsejä. Lisäksi hän arvosteli minua siitä, että minulla on paljon naispuoleisia ystäviä, koska hänestä mies ja nainen eivät voi olla vain kavereita ja hän itse ei naisten seurassa viihdy. Hän itse ei juuri muissa porukoissa osaa olla, kuin ns. "äijäporukoissa", ja jos minulla on esim. illanistuijaiset, hän olettaa, että ne ovat vain miehille, ja jos (tai pikemminkin kun) ne eivät ole, hän alkaa valittamaan. Hän on myöntänyt, että hän ei halua naisia sinne, koska hänellä ei ole heidän kanssaan mitään yhteisiä puheenaiheita. No, onneksi hänen kanssaan ei tarvitse olla tekemisissä. Eikä ole moni kaveripiirini muukaan mies.
T: 29-vuotias mies
Ihan perussettiä, ystävä esitti päällepäin ystävää mutta puhui samalla pahaa minusta selän takana. Jäi kiinni, ja on siitä lähtien ollut ex-ystävä. Yritti vielä panetella yhteisten kavereitten välityksellä ja senkin jälkeen eri nettipalstoilla - myös täällä. Harmittaa koko ystävyys ja siihen tuhlatut vuodet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teininä on ollut pari tapausta:
Toista luulin ystäväksi, mutta kun hän ei enää hyötynyt minusta samoin kuin ennen, hän vain käänsi selkänsä minulle ja kohteli kuin ilmaa, jos menin juttelemaan.
Toinen oli aito ystävä, mutta sitten sattui ikävä väärinkäsitys. Meidän yhteinen kaveri ymmärsi aivan väärin, mitä sanoin tästä ystävästäni ja sanoi tälle ystävälleni siitä, joka sitten loukkaantui. Ymmärrän hyvin, että loukkaantui, kun luuli minun olleen ilkeä hänelle. Selittämisestä ei kuitenkaan ollut apua ystävyyden kannalta.
Aikuisena taas elämäntilanteiden muututtua (ihmiset muuttaneet yms.) yhteydenpito joihinkin on harventunut, mutta välit eivät yleensä ole menneet poikki kuitenkaan. Eli jos kohdataan, ollaan ystäviä edelleen, mutta ei silti aktiivisesti olla tekemisissä, kun kaikilla on arjessa lähellä oleviakin ystäviä. Tai no yksi mielenterveysongelmainen katkaisi välit, kun koki tulleensa syrjäytetyksi, vaikka olikin itse ilmoittanut, ettei halua lähteä mukaan. Itse olen vähentänyt tietoisesti yhteydenpitoa erääseen, joka halusi vain hyötyä muista ihmisistä, kaataa ongelmansa muiden niskaan ja haukkui kaikki häntä auttaneet selän takana. Lopulta hän onneksi ei enää ottanut itsekään yhteyttä.
Mä jouduin katkaisemaan välit, kun oma elämä oli murroksessa. Jätin kaikki ihmiset joiden päihteidenkäyttö tai manipuloiva käytös ahdisti ja sai oman pään sekaisin. Sellaisia, joita en kiltteyttäni saanut ajettua pois.
Samalla tuli muutettua toiselle puolelle Suomea, enkä vain ollut kenenkään tavoitettavissa. Turvakielto ja salaiset osoitetiedot auttoivat, lisäksi se etten ollut tuolloin Facebookissa tai missään muussakaan somessa. Tähän liittyy siis vähän vakavampaakin uhkailua, turvakieltoa ei tietysti saa ihan kuka tahansa jos joku on ikävä tyyppi.
Eniten harmittaa yksi entinen ystävä jolla on lapsi. Hän ei ymmärtänyt päihteidenkäyttöään ja soitteli pikkumaisteissa. Se vaan ahdisti kun samalla itse kävin vaikeita asioita ja omaa lapsuutta alkoholistiperheessä läpi, samalla hoidin omia pieniä lapsiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monta aikoinaan hyvää opiskelukaveria ja työkaveria on jäänyt. Elämä vie, ihmiset muuttuu. Harmi, jos joku on pitänyt kaveruutta elämänsä syvimpänä ystävyyssuhteena. Minä tarvitsen vain harvoja uskottuja ystäviä. Valitettavasti kuolemakin on erottanut.
En oikeastaan ole katkaissut välejä kehenkään. Yhteydenpitooni vaikuttavat mm.
- en halua kilpailla kenenkään huomiosta, ja jos huomaan, että jotakin toista naista ärsyttää läsnäoloni jossain esim. 3 ryhmässä, vetäydyn taka-alalle. Nuoruudessa noita "mustasukkaisia" naiskavereita oli jonkin verran
- minulle tehdään oharit ja kerrotaan kuinka tulikin menoa toisen kaverin kanssa. samainen tyyppi ei vastannut puhelimeen kun yritin soittaa hänelle tuparien aikaan. Miespuoleiselle kaverille vastasi heti, mutta ei siltikään vastannut kun soitin heti perään. Sisällä virnisteli minulle kuinka ei ollut huomannut soittoani... joopajoo. Hiipui se yhteydenpito.
-En oikein tiedä katkaisiko kaverini välit minuun, koska hänen lähettämänsä teksti oli niin epämääräinen. Hän sanoi minulle jotakin tyyliin, että törmäillään jossakin päin maailmaa. Mikä minusta oli outoa, koska asutaan 10kilometrin säteellä toisistamme. Kysyin asiasta suoraan häneltä ja hän ei koskaan vastannut. Lopulta poistin facebookitsani. Ehkäpä törmätään jossakin päin maailmaa.
Minulla on muutamia ystävyyssuhteita joissa ei olla pitkiin aikoihin tekemisissä, mutta aina juttu jatkuu samasta. Ollaan samanhenkisiä ja ymmärretään ihmiselämän kiemuroita. Joskus tulee tilanteita, että joutuu perumaan. Oikeille ystäville voi asioista sanoa suoraan, eikä tarvitse arvailla mistä on kyse. Oikea ystävä voi sanoa, että siirretäänkö tämän päivän tapaaminen, koska Angel Brasiliasta on vain yhden päivän pikavisiitillä Suomessa ja kertoi sen vasta. Ei oikea ystävä peruu tapaamisensa, kun parempi ystävä samasta kaupungista voikin tavata ja tämä hengaa mieluummin sen kanssa, kun samalle hiekkalaatikolle ei kaikki naiset mahdu ja oikein halutaan osoittaa kuinka toinen on parempi kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska samannimisiä on Suomessa lähes 14 000, kirjotan omalla nimelläni.
En ole laittanut kavereihini välejä poikki. Yhteydenpito on vain hiipunut joidenkin kohdalla.
Olen sairastanut vakavaa masennusta noin 7 vuotta, joten yhteydenpitoni on ollut tuolloin huonoa ja olen perunut tapaamisia. Siitä ei pidetä. Vaikka olen ollut sairas, olen koittanut olla ns. hyvä kaveri, enkä ole valitellut tilannettani.
Kyllä se välillä tietysti harmittaa, että olen etääntynyt joistakin todella kivoista ihmisistä, enkä ole enää heille yhtään läheinen. Ihmiset menevät naimisiin, saavat lapsia jne. elämä jatkuu. Facebookin välityksellä huomaa, että elämä on joillakin niin täyttä, että tuskin olisi aikaa edes vanhalle hiipuneelle tuttavuudelle, joten en ole viitsinyt ottaa yhteyttä, vaikka edelleenkin pidän näistä ihmisistä paljon.
Olen iloinen, että osa kavereista pysyy vuodesta toiseen, vaikka ei nähtäisi pitkiin aikoihin. Tietää, että aina on joku jossain johon voi milloin vain ottaa yhteyttä. Itsekin olen kavereitani varten ja minuun voi milloin vain olla yhteydessä ja autan missä vaan jos vain kykenen.
Osa kavereista oli aikaisemmin niin kutsuttuja kavereita. Kuulin vasta jälkeenpäin kuinka ovat haukkuneet minua monella tapaa, joten en ole näihin yhteydessä.
Yhteen miespuoliseen tuttuun pistin 3 vuotta sitten välit poikki, koska hän ei vapaa-ajallaan osannut muuta tehdä, kuin pelata jotain tietokoneella kotona. Ei töiden ulkopuolella lähtenyt kotoaan muualle, kuin kauppaan, tai muille asioille.
Yhden naispuolisen tutun kanssa taas meni välit poikki sen jälkeen, kun sen aikainen miesystäväni petti minua hänen kanssaan.
Ehkä hieman eri asia, mutta peliaddiktion takia katkesi yhteys entiseen parhaaseen ystävään. Toisaalta kaduttaa, toisaalta ei. Pelin kautta tutustuin oikeasti todella moneen ihanaan ihmiseen, joista osa on edelleen tärkeitä vaikka pelaamisesta olenkin ollut erossa jo vuosia. Sain paljon, mutta menetin ehkä kuitenkin enemmän. Vuosien jälkeenkin vielä mietin, että menetinköhän oikeasti elämäni ainoan todellisen ystävän tuolloin. Toista samanlaista ei ainakaan toistaiseksi ole vastaan tullut.
Yksi kaveri paljastui katkeraksi selän takana p*skan jauhaksi ja joka ikinen tapaamiskertamme meni siihen että hän haukkui milloin ketäkin ja muutenkin valitti kaikesta. Kun yritin vaihtaa puheenaiheen johonkin positiivisempaan, niin eipä aikaakaan kun kohta jo taas palattiin negatiivisuuden syövereihin. Hänen omassa elämässään oli kyllä yhdessä vaiheessa vastoinkäymisiä ja yritin ymmärtää kaverin käytöstä aikani. Kuitenkin kun hän sai asiansa kuntoon, valitus ja toisten haukkuminen jatkui vaan (puhutaan vuosien ajanjaksosta) ja silloin päätin alkaa etäännyttää välejä. Kuulin myös jälkeenpäin että hän oli jo kaveruutemme alkumetreillä puhunut musta pahaa selän takana. Jotenkin tuntui saavan kiksinsä tuollaisesta draamailusta. Hän ei tosin koskaan ollutkaan mikään läheinen ystävä.
Yhden läheisemmän ystävän kanssa välimme ovat tällä hetkellä etääntymässä osittain hänen kiireidensä takia mutta osittain myös siksi etten itse viitisisi enää tavata tätä ystävää. Ennen suhteemme oli tasavertainen. Jossain vaiheessa hän alkoi vuodattaa minulle ongelmiaan koska koki että olemme nyt lähentyneet ystäviksi ja ystävillehän voi huolensa puhua. No, valitettavasti tämä on ollut kovin yksipuolista. Eli hän vuodattaa minulle, mutta ei vuorostaan kuuntele minua. Tapaamistemme aikana puhumme ainoastaan hänen asioistaan. Aina jos yritän itse kertoa omia asioitani, kaveri menee ihan poissaolevaksi eikä rekisteröi juttujani ollenkaan. Olen joskus ihan loukkaantunutkin kun itsellä olisi ollut jotakin isompaa sydämen päällä mutta huomaan puhuvani seinille.
Olen sanonut asiasta nyt pariinkin otteeseen, mutta hänen vastauksensa on vain että hän nyt vain on sellainen. Alkuun yritin ymmärtää ja odottaa josko ystävyytemme muuttuisi jälleen vastavuoroiseksi, mutta eipä sellaista näytä tapahtuvan, olen siis päättänyt häivyttää tämän ystävyyden pois kuten tuossa ekassa tapauksessa eli en itse enää aktiivisesti ota yhteyttä.
Huomautan vielä että nää molemmat tapaukset ovat olleet sellaisia että tapaamiskerrat ovat jo valmiiksi harventuneet elämänmuutosten ja kiireiden vuoksi eli välien etäännyttäminen on ollut helppoa, välit eivät siis ole menneet poikki kuin veitsellä leikaten.
Mä toivon kaikkea paskaa sille mun "duunibestukselle" joka ensin lypsi kaiken tarvittavan tiedon ja sitten teki kunnon oharit....
Ohareita on nyt kestänyt 5 vuotta.
Niin sikamaisen tempun teki, että IKINÄ en anna anteeksi. Tosin, eipä siitä ole mitään kuulunutkaan, enkä ole kaupungilla törmäillyt.
Jos tulis vastaan, niin leikkisin kyllä etten tunne...
Saman tekisin entiselle esimiehellekin. Se tosin sai karmalta jo lahjan kaikesta tekemästään paskasta ja ei ole pelkoa, että siihen lehmään kaupungilla törmää...ever.
Vierailija kirjoitti:
Yksi kaveri paljastui katkeraksi selän takana p*skan jauhaksi ja joka ikinen tapaamiskertamme meni siihen että hän haukkui milloin ketäkin ja muutenkin valitti kaikesta. Kun yritin vaihtaa puheenaiheen johonkin positiivisempaan, niin eipä aikaakaan kun kohta jo taas palattiin negatiivisuuden syövereihin. Hänen omassa elämässään oli kyllä yhdessä vaiheessa vastoinkäymisiä ja yritin ymmärtää kaverin käytöstä aikani. Kuitenkin kun hän sai asiansa kuntoon, valitus ja toisten haukkuminen jatkui vaan (puhutaan vuosien ajanjaksosta) ja silloin päätin alkaa etäännyttää välejä. Kuulin myös jälkeenpäin että hän oli jo kaveruutemme alkumetreillä puhunut musta pahaa selän takana. Jotenkin tuntui saavan kiksinsä tuollaisesta draamailusta. Hän ei tosin koskaan ollutkaan mikään läheinen ystävä.
Yhden läheisemmän ystävän kanssa välimme ovat tällä hetkellä etääntymässä osittain hänen kiireidensä takia mutta osittain myös siksi etten itse viitisisi enää tavata tätä ystävää. Ennen suhteemme oli tasavertainen. Jossain vaiheessa hän alkoi vuodattaa minulle ongelmiaan koska koki että olemme nyt lähentyneet ystäviksi ja ystävillehän voi huolensa puhua. No, valitettavasti tämä on ollut kovin yksipuolista. Eli hän vuodattaa minulle, mutta ei vuorostaan kuuntele minua. Tapaamistemme aikana puhumme ainoastaan hänen asioistaan. Aina jos yritän itse kertoa omia asioitani, kaveri menee ihan poissaolevaksi eikä rekisteröi juttujani ollenkaan. Olen joskus ihan loukkaantunutkin kun itsellä olisi ollut jotakin isompaa sydämen päällä mutta huomaan puhuvani seinille.
Olen sanonut asiasta nyt pariinkin otteeseen, mutta hänen vastauksensa on vain että hän nyt vain on sellainen. Alkuun yritin ymmärtää ja odottaa josko ystävyytemme muuttuisi jälleen vastavuoroiseksi, mutta eipä sellaista näytä tapahtuvan, olen siis päättänyt häivyttää tämän ystävyyden pois kuten tuossa ekassa tapauksessa eli en itse enää aktiivisesti ota yhteyttä.
Huomautan vielä että nää molemmat tapaukset ovat olleet sellaisia että tapaamiskerrat ovat jo valmiiksi harventuneet elämänmuutosten ja kiireiden vuoksi eli välien etäännyttäminen on ollut helppoa, välit eivät siis ole menneet poikki kuin veitsellä leikaten.
Samanlainen tarina. Tykkään kyllä kuunnella ja olla tukena mutta siinä kohtaa, kun vuosikymmenen mittainen useiden tuntien ongelmien kuuntelu ei ole toiselle tarpeeksi, ja kun vastaavasti itse ei saa tukea niin parempi lähteä tällaisesta hyväksikäyttösuhteesta.
Kaikki hylätyt eivät ole narsisteja ja kaikki hylkääjät eivät ole uhreja...useimmiten päinvastoin...