Misofonia - suun äänet saavat raivon partaalle. Muita?

Mua ällöttää äitini syömisäänet. Joko mässyttää suu auki tai sipsejä syödessä pureskelee oikein hitaasti, se rouskutus puistattaa. Samoin mieheni pitää syödessään ärsyttävää mums mums-ääntä ja syö useat ruuat, jopa sosekeitot niin että hampaat kolisee yhteen.

Minua ärsyttää myös monet äänet. Inhoan juomisen ääniä, varsinkin äitini ”klunk” ääntä, kun nielaisee. Inhoan myös, kun mies ryystää. Sit just syöminen silleen, että lusikka kolisee hampaisiin, lasin/mukin/pullon laskeminen pöydälle silleen, että kuuluu kunnon kilahdus. Sormilla pöytään naputtaminen, rapistelu, kännykän präläiry kun näppäinäänet on päällä, näitä voisi keksiä vaikka kuinka paljon…

Haarukan kolistelu hampaisiin ärsyttää ihan älyttömästi. Miksi haarukkaa pitää purra, kun sitä vetää ulos suusta? Lisäksi ällöttää hammasvälien kaivelu tikulla ruokapöydässä. Oikein venytellään huulia, että saadaan se viimeinenkin ruokamuru sieltä viimeisen poskihampaan kolosta pois ja jämät imeskellään kuuluvasti.

Nalkuttavaa ääntä on ikävä kuunnella. Ihan totta. Onkos tämäkin misofoniaa?

En siedä mitään syömisen ääniä. Siksi olen siirtynyt syömään yksinäni. En osallistu mihinkään illalliskutsuille enkä järjestä niitä itse. Viimeksi olin yksillä sukulaiskutsuilla ja yhden puoliso maiskutti suu auki ja otti vielä joka ruokalajia lisää 3 kertaa! Taju meinasi lähteä multa ja joudiun koko ajan keksimään tekosyitä, miksi piti poistua huoneesta vessaan tms. En enää ikinä mene tilaisuuteen, jossa on sama tyyppi.

Meidän luokalla outo tyyppi. Tavallaan yskii ja rykii aivan kuin jokin pakko oire. Sanotaankin sitä aina subbariksi

Mulla sama ongelma. Mut mietin, että missä se raja menee, että toinen oikeasti syö rumasti? Eli milloin se on minun ongelmani, milloin siitä voi huomauttaa? Esim. äitini tai mieheni äänet eivät juurikaan häiritse. Isältäni sen sijaan kuuluu kaikki ketjussa mainitut äänet, samoin siskoltani. Yksi serkkuni taas - hyvin koulutettu, hyvässä asemassa oleva... Voi jeesus niitä ääniä! Ja suu auki koko ajan, mässyn mässyn... Klunks! Örk. Onneksi hänen kanssaan samaan pöytään joutuu vain kerran, pari vuodessa.

Mutta onko se vika Ihan Aina siinäkään, joka misofoniasta kärsii?

Itse kärsinen vaikeasta misofoniasta. Kaikenlaiset ”lilluvat”, pehmeät, matalat toistuvat äänet (mm. mässytys, banaanin ja puuron syöminen) saavat minut agression partaalle. Tekisi mieli lyödä nyrkki seinään tai huutaa sielun kyllyydestä lopettamiskäskyjä. Perheenjäsenparat saavat kestää tiuskimisiani, poistun heti keittiöstä jos joku syö yksin. Silloin maiskutusäänet kuuluvat jotenkin selvempinä. (Alkaa verenpaine nousta pelkästä maiskutus-sanasta).

Olen hyvin ärsyyntynyt vaivasta, sillä vihani kohteeksi joutuvat perheen lisäksi mm. maiskuttavat lapset ja muut henkilöt. Ventovieraille en toki koskaan ala huutaa, vaikka mieli tekisi. Julkisilla paikoilla mässyttävä ääni ja pam, olenkin taas ärsyyntynyt ja jopa levoton siihen asti, kunnes ääni lakkaa.

Ihan mukava kyllä nähdä että vaivasta kärsiviä on muitakin. Joskus luulin olevani jotenkin hullu, sain tietää misofoniasta vasta parisen vuotta sitten. En sitten tiedä voisiko joku terapia ja siedätys auttaa, saattaisi tulla elämäni v*tuttavimmat istunnot jos joutuisin kuuntelemaan näitä ärsyttäviä ääniä :-D.

Vierailija kirjoitti:

Syömisäänet SEKÄ hengitysäänet.. En voi sietää kovaäänistä hengittämistä tai muitakaan tahattomia ääniä (nieleskely, kurkun kröhiminen, hampaiden kalistelu, nenän niiskutus..)

Mulla myös ärsyttää todella paljon miehen nenän niistelyääneet. Niin kova trööööööööööt. 😖 Ja ne suu kiinni syömisestä kuuluvat maiskutusäänet, miten ne voi nostaa ärsytyskynnyksen hetkessä niin korkealle... ☹️

Hengitysäänistä ja tuhinasta puhumattakaan. Mä en pysty nukkumaan miehen kanssa samassa huoneessakaan kun ne hengitysäänet on niin häiritseviä. En pysty rauhoittumaan nukkumaan kun kuuntelee vaan niitä huohotusääniä. 😳

Mulla myös omat leukanivelet naksuu syödessä. Mä en pysty keskittymään syömiseen silloin jos on ihan hiljaista ja joku muu on mun lähellä. Mietin vaan kokoajan joka haukkauksella niitä omia ääniäni, että miltä ne mahtaa toisesta tuntua.

Kuuluuko tämäkin misofoniaan? Että itse aiheuttamatkin äänet häiritsevät...

Se ahdistus ja voimakas raivon tunne on kyllä tosi outoja tai siis että miten oikeasti tuollaisesta jostakin toisen ihmisen pitämästä suht normaalista äänestä voi tulla niin voimakkaita tunteita? Mä en voi sietää meidän koiran jatkuvaa lutkutusta ja maiskutusta. (allergiat aiheuttaa närästystä mikä aiheuttaa tota maiskutusta ja nieleskelyä kun ei olla löydetty vielä sopivaa ruokaa) Aina jossakin vaiheessa on pakko sanoa että voitko lopettaa, ainakin jos olen yksin kotona ja on muuten hiljaista tai kun olen menossa nukkumaan. Koira aina katsoo ihmeissään että mitä nyt taas. :D Samoin jos esim bussissa joku syö purkkaa, nousee oikeasti tuskahiki itellä pintaan ja tekis mieli karjaista että lopeta. En koe muuten olevani äänille tms mitenkään erityisherkkä ja olen luonteeltani hyvin rauhallinen joten itseä on kyllä tää asia ihmetyttänyt paljon. Mukavaa huomata etten ole ainoa.

Vierailija kirjoitti:

Se ahdistus ja voimakas raivon tunne on kyllä tosi outoja tai siis että miten oikeasti tuollaisesta jostakin toisen ihmisen pitämästä suht normaalista äänestä voi tulla niin voimakkaita tunteita? Mä en voi sietää meidän koiran jatkuvaa lutkutusta ja maiskutusta.

Huh! Tuli tästä mieleen, että vaikka mulla ei itsellä ole koiraa niin meinasin tulla hulluksi kun hoidin kaverin koiraa viikon verran. Ihan oikeasti meinasi järki lähteä, kun piti muka yrittää nukkua yöllä ja joku ihme kammo lupsutus vaan kuului pimeydessä. HNNNGH!!!!!! Päivisinkin se koiran maiskuttelu ja lupsuttelu ärsytti, mutta katosi paremmin muuhun hälyyn. Silloin tajusin, etten voi koskaan ottaa koiraa vaikka eläimistä pidänkin.

up

Taitaa olla aika löysä lörppövittu ja miehelläsi koiran kieli, jos saa jotain maiskutusääniä vitun nuolemisesta aikaiseksi.

Oletteko miettineet, että aivan kaikki ihmiset eivät pysty hengittämään nenän kautta ja näin ollen syömisestä saattaa kuulua ääniä. Olisi hienoa, jos ihmiset oppisivat hyväksymään toisensa paremmin.

Kannattaisi syödä suu kiinni jos ruuan maku on se "issue". Maku korostuu. Jos vaan korskuttaa leuat selällään niin ruokahöyryt karvaavat kidan kautti kartanolle mutta jos sulkee suun niin joutuu henkittään nenän kautti ja kun ruokahöyryt siinä muun  henkityksen mukana pujahtavat nenäonkalon läpi niin ruuan haju tarttuu niihin hajuepiteeleihin joka sitten aistitaan myöskin maistamisena.

Olethan huomannut että haistat ainoastaan uloshengityksen aikana ja maistat pelkästään uloshengittäessäsi. Se vielä että uloshengityksen täytyy kulkea nenän läpi. Jos se palaa suun kautti kartanolle niin se ois vähän yhtä epätoiveikasta kuhin jos koittaisi nuuhkia kahvin tuoksua kielellään

Jos syön miso-keittoa mikrofoni suupielessä niin saatko siitä misofonian itsellesi

Minulla pahenee tämä, jos on stressiä, silloin en kestä mitään ääniä. Kaikista pahin painajainen on ne videot ja audiot. Tekee mieli oikeasti hypätä ikkunasta, jos niitä joutuu kuuntelemaan.

Etätöissä on onneksi saanut olla rauhassa kaikelta tällaiselta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla pahenee tämä, jos on stressiä, silloin en kestä mitään ääniä. Kaikista pahin painajainen on ne videot ja audiot. Tekee mieli oikeasti hypätä ikkunasta, jos niitä joutuu kuuntelemaan.

Etätöissä on onneksi saanut olla rauhassa kaikelta tällaiselta.

Siis asmr-videot ja audiot, unohtui näköjään tuo ASMR tuolta välistä.

Johan se kuuluu alkeellisimpiin tapoihin, ettei syödä suu auki. Voisin melkein hyökätä pöydän yli mässyttäjän kimppuun. Ei muut syömisäänet juuri häiritse, mutta tuo suu auki syöminen on kamalaa.