Lue keskustelun säännöt.
Jos puolisosi joutuisi pahaan onnettomuuteen saaden aivovamman, niin jatkaisitko parisuhdetta enää?
09.10.2017 |
Tilanne se, että joutuu pyörätuoliin ja hänen persoonansa muuttuu täysin. Joutuu opettelemaan kaiken uudelleen. Tarvitsee apua pukemisessa, syömisessä. Paranemninen epävarmaa.
Jatkaisitko yhdessäoloa?
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Kiiltää kiiltää, oikein häikäisee. Sädekehät nimittäin!
Tuntuuko se oma sielun kylmyys noin pahalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos seksi sujuu niin kaikki hyvin.
On kyllä surullista luettavaa! Vaikka en varmasti paras mahdollinen aviomies ole, niin kyllä minä vaimosta huolta pitäisin.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä surullista luettavaa! Vaikka en varmasti paras mahdollinen aviomies ole, niin kyllä minä vaimosta huolta pitäisin.
Löytyyhän täältä sentään oikeita ihmisiäkin, joilla on vielä arvot paikallaan.
Jos toinen on ihan vihannes tai muuttuu esim. todella aggressiiviseksi, niin en. Jos menee hetki, että pääsee vähän elämänsyrjään ja se sama mies, johon rakastuin, olisi läsnä muutenkin kuin fyysisesti, niin kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiiltää kiiltää, oikein häikäisee. Sädekehät nimittäin!
Kyllä säkin vielä joku päivä saat kokea rakkauden..
Vierailija kirjoitti:
Olemme olleet yhdessä vasta muutaman vuoden emmekä ole naimisissa, mutta rakastan häntä niin paljon etten ainakaan kokonaan hylkäisi häntä. Vaikka se väärin onkin, seksin saattaisin silti hakea muualta. Jos mies ei olisi toipumassa ja rakastuisin toiseen, haluaisin silti pysyä miehen ystävänä.
Haluaisko se pysyä sun ystävänä on eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ja pitäisin hänestä huolta niin hyvin kuin kykenisin. Olemme olleet 18v yhdessä. Tosin jos tilanne veisi voimiani niin, etten pystyisi huolehtimaan lapsista hyvin niin varmaan pitäisi miettiä jotain hoitokoti/avustaja kotona -järjestelyä.
Mikähän on Schumin tilanne. Olisi kiva päästä tirkistelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä haluan jatkaa työelämässä enkä alkaa omaishoitajaksi. Tekemisissä ollaan maailman tappiin koska on yhteisiä lapsia. Parisuhteeseen sitten vaikuttaa asenne, persoonan muuttumisen laatu ja mitä yhteisellä elämällä olisi tarjottavana... nähtäväksi jäisi.
Enkä muuten ole luvannut ala- tai ylämäkiä sautolennon tai virkamiehen läsnäollessa.
Vierailija kirjoitti:
Tilanne se, että joutuu pyörätuoliin ja hänen persoonansa muuttuu täysin. Joutuu opettelemaan kaiken uudelleen. Tarvitsee apua pukemisessa, syömisessä. Paranemninen epävarmaa.
Jatkaisitko yhdessäoloa?
En tietenkään,saisi mennä johonkin laitokseen,pilaamasta mun ja lapsen elämää enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu muistista ja kuntoutuuko. SIllä omaishoitajaksi en rupeaisi. Minulla on lapsi ja omat hommat eli jos tarvitsisi apua 24/7 niin hoitokotiinhan sitä joutuisi. Siellä kyllä kävisin usein kylässä mikäli muisti on tallella eikä muuttunut iskä pelottaisi lastamme.
Se mitä tässä suhteessa kaipaa, on tasavertainen kumppani. Olet aina se vahvin osapuoli, pakosti. Kannat myös vastuun kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnetteko oikeasti aivovamman saanutta? Minä tunnen ja voin kertoa, että tässä tapauksessa persoonallisuus on muuttunut erittäin ikävään suuntaan. Vaikka fysiikka toimii, mieli ei. Tällaisen ihmisen rinnalle en jäisi, vaan juoksisin ja lujaa!
Haluan ainakin ajatella, että pystyisin jatkamaan. On tosi vaikeaa ajatella elämää ilman miestä. En tiedä, voisinko elää sen syyllisyydentunnon kanssa jos lähtisin. Mutta ei kai voi sanoa ennen kuin oikeasti sattuu omalle kohdalle.
Voi kuule, ihan oikean aivovamman saaneen kanssa elän.
Avioliitossa olen sitoutunut myötä- ja vastamäkiin, joten kyllä.
Tottakai jäisin ja hoitaisin häntä. Hän on hoitanut ja tukenut minua aina kun olen tarvinnut jo 41 vuotta. Oikea rakkaus ei lopu koskaan.
Kiiltää kiiltää, oikein häikäisee. Sädekehät nimittäin!