Paras kaverini Aihe Vapaa muuttui ja ystävyytemme kuoli. Olen ahdistunut ja surullinen.

Oletko itse ollut kaverisi tukena? Minulla on ollut tuommoinen "ystävä", oltiin tosi läheisiä ja tuettiin toisiamme kyllä, mutta sitten ystävä "masentui", baareissa kyllä juoksi muiden kanssa ja syyllisti mua kun en halunnut sen kanssa baariin, ehdotin kyllä muuta tekemistä. Tapasin niihin aikoihin mieheni ja vaikka yritin pitää yhteyttä ja kysellä kuulumisia niin tyyppi etääntyi, ei pitänyt yhteyttä, ei ilmeisesti kestänyt että mä, hänen ainoa sinkkukaveri löysin miehen, myöhemmin syytti etten osannut lukea sitä, että sillä on masennus, miten voin sellaista lukea jos ei olla yhteydessä?? Lopulta mä olin se huono ystävä, välit siinä katkesi. Tajusin myöhemmin myös kuinka pahantahtoinen ja kateellinen muille oli, haukkui selän takana kaikkia sen kavereita eli varmaan muakin ja levitteli muiden yksityisasioita. Valitti vaan kaikesta ja kaatoi kaiken pahan olonsa muhun, toimin ilmaisena terapeuttina, suosittelin sille terapiaa mutta suuttui, kuulemma mä tarviin terapiaa. En enää kestänyt sitä negatiivisuutta.

Miksi ihmeessä soittelin sille öisinkin? Oletko kysynyt siltä suoraan mitä on tapahtunut? Varmaan osaa vastata paremmin kuin me täällä.

Vierailija kirjoitti:

Oletko itse ollut kaverisi tukena? Minulla on ollut tuommoinen "ystävä", oltiin tosi läheisiä ja tuettiin toisiamme kyllä, mutta sitten ystävä "masentui", baareissa kyllä juoksi muiden kanssa ja syyllisti mua kun en halunnut sen kanssa baariin, ehdotin kyllä muuta tekemistä. Tapasin niihin aikoihin mieheni ja vaikka yritin pitää yhteyttä ja kysellä kuulumisia niin tyyppi etääntyi, ei pitänyt yhteyttä, ei ilmeisesti kestänyt että mä, hänen ainoa sinkkukaveri löysin miehen, myöhemmin syytti etten osannut lukea sitä, että sillä on masennus, miten voin sellaista lukea jos ei olla yhteydessä?? Lopulta mä olin se huono ystävä, välit siinä katkesi. Tajusin myöhemmin myös kuinka pahantahtoinen ja kateellinen muille oli, haukkui selän takana kaikkia sen kavereita eli varmaan muakin ja levitteli muiden yksityisasioita. Valitti vaan kaikesta ja kaatoi kaiken pahan olonsa muhun, toimin ilmaisena terapeuttina, suosittelin sille terapiaa mutta suuttui, kuulemma mä tarviin terapiaa. En enää kestänyt sitä negatiivisuutta.

Siis kai tajusit, että AP tarkoitti "parhaalla kaverillaan" tätä palstaa, Aihe vapaata??

Minulla on samanlainen tunne aihe vapaasta

Niin, jos otsikkoon lisää kaksi pilkkua, niin siitä saa vain otsikon, jossa puhutellaan meitä, koko palstaa, mutta ei puhuta palstasta 😂

Täällä oli ennen muutosta liikaa törkyä, ja suuri osa siitä kirjoitettin yöllä. Nyt tätä pystyy taas lukemaan nenäänsä pitelemättä.

Mä tulin tänne 2012 ja tää on aina ollut tällainen paskaa rööreissä -palsta. Harmittaa, että ikinä tulin. Toki on muuttunut vaan pahempaan suuntaan...

Niin, ymmärrän surusi. Itselläni on vähän samanlaiset tunnelmat. Ikäänkuin olisin puolirikollinen, kun täällä kirjoittelemista on rajoitettu jopa sananvapauttani uhmaten. Aihe Vapaa oli minunkin kaverini kunnes hän löysi minua paremman Moden. Nyt he kuhertelevat yhdessä ja tekevät omalaatuisia päätöksiä, joihin en pysty mitenkään vaikuttamaan. Voin vain surullisena muistella: "Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja, ne tahtoisin mä elää uudelleen, tuo aika nuoruuden, tuo aika rakkauden, ne tartoisin vain elää uudelleen!"

Itse olen tuntenut ystäväni vasta muutaman kuukauden, mutta tuntuu kuin olisimme tunteneet aina. Koin heti tutustumisemme alkuaikoina outoa yhteenkuuluvuuden tunnetta enkä ole vuosikausiin nauranut niin kovasti kuin tämän ystävän kanssa. Tuntuu toisaalta oudolta sanoa tätä ystävyydeksi näin lyhyen tuttavuuden jälkeen, mutta mitä tämä sitten olisi?

Olen huomannut toistavani samaa kaavaa kuin kaikkien muidenkin uusien tuttavuuksien kanssa; kun alan oikeasti viihtyä joka päivä useita tunteja saman tyypin kanssa ahdistun, ja alan perääntyä. Olenkin harkinnut tämän tyypin poisleikkaamista elämästäni. En silti pysty siihen ja aina palaan uhoiluista huolimatta takaisin. Kai tämä sitten on ikuista.

Meidän vielä lyhyen ystävyytemme aikana emme ole pitäneet yhteyttä öisin, ja ehkä emme koskaan pidäkään. Minulle tämä kuitenkin sopii oikein hyvin, sillä itseni tuntien vuorokausirytmini saattaisi mennä pahasti vinksalleen jos alkaisimme öisinkin keskustella. Toisinaan myöhäisillassa on kyllä tuntunut siltä, että liian aikaisin taas aikamme loppuu, kun kummatkin menemme yöpuulle, mutta aamulla onkin sitten sitäkin mukavampi taas jatkaa siitä mihin jäimme!

Ap:lle jaksamista, sellaista se välillä on, mutta toivottavasti pystyt sopeutumaan uuteen tilanteeseen etkä kuitenkaan kokonaan katkaise välejäsi ystävääsi. Koskaan ei tiedä mitä aika tuo tullessaan ja asiat voivat muuttua yllättävälläkin tavalla. Tietenkin jos yhteydenpito on liian tuskallista niin sitten kyllä ymmärrän totaalisen välien poikki laittamisenkin.

Vierailija kirjoitti:

Oletko itse ollut kaverisi tukena? Minulla on ollut tuommoinen "ystävä", oltiin tosi läheisiä ja tuettiin toisiamme kyllä, mutta sitten ystävä "masentui", baareissa kyllä juoksi muiden kanssa ja syyllisti mua kun en halunnut sen kanssa baariin, ehdotin kyllä muuta tekemistä. Tapasin niihin aikoihin mieheni ja vaikka yritin pitää yhteyttä ja kysellä kuulumisia niin tyyppi etääntyi, ei pitänyt yhteyttä, ei ilmeisesti kestänyt että mä, hänen ainoa sinkkukaveri löysin miehen, myöhemmin syytti etten osannut lukea sitä, että sillä on masennus, miten voin sellaista lukea jos ei olla yhteydessä?? Lopulta mä olin se huono ystävä, välit siinä katkesi. Tajusin myöhemmin myös kuinka pahantahtoinen ja kateellinen muille oli, haukkui selän takana kaikkia sen kavereita eli varmaan muakin ja levitteli muiden yksityisasioita. Valitti vaan kaikesta ja kaatoi kaiken pahan olonsa muhun, toimin ilmaisena terapeuttina, suosittelin sille terapiaa mutta suuttui, kuulemma mä tarviin terapiaa. En enää kestänyt sitä negatiivisuutta.

Ihanko tosissassi?

Sarkasmi on vaikea laji :D

Samoja tuntemuksia. Olen alkanut ottaa etäisyyttä tähän ystävään, mutta jotenkin edelleen odotan että kaikki kääntyisi paremmaksi ja minun ei tarvitsisi katkaista häntä elämästäni aivan täysin. Joka päivä kuitenkin saan pettyä, että kohta se on heipparallaa...