Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä röyhkeää teiltä on kysytty?
Eli mitä tahdittomia ja röyhkeitä henk.kohtaisia asioita teiltä on kysytty? Ja miten olette niihin vastanneet? Saitteko kysyjälle luun kurkkuun?
Kertokaahan kokemuksianne ja jakakaa mahdollisesti vinkkejä niin saadaan nuo röyhkeilijät aisoihin!
Itselläni tuli mieleen tällainen:
Minulta sukulais täti, joka ei ole koskaan kauhean läheinen mulle ollut, tuli miehensä kanssa pitkästä aikaa isälleni kylään ja itse olin juuri parhaillani vierailulla isälläni. Kahvipöydässä sitten täti kyseli, että, koskas minun ja miehenikin luona kuuluu pikku jalkojen tepsutusta. Että olisikos meilläkin pian jo se aika kypsä, kun niin kauankin ollaan jo yhtä köyttä vedetty.
Vastasin, että oi kyllä, hyvä, kun kysyit meinasin jo unohtaa mainita, että ollaan suunniteltu koiran hankintaa vakavasti. Luultavasti tyttö koiraa. Onko nimi ehdotuksia?
Täti meni vaikeaksi ja jätti asian siihen. Ei muuten kysellyt enää. Viesti taisi mennä perille.
Kommentit (1173)
Mieheni veli vänkäsi vaimoineen ajan tulla katsomaan vastasyntynyttä kotiimme.
Vaimoa ei kiinnostanut koko vauva, vaan ainoastaan onki tietoonsa minulta itseään hyödyttäviä työasioita (mitä kautta olen saanut asian X.)
Miehen veli taas kysyi:"Kärsitkö pahasti alapäästäs? Menitkö ihan päreiksi?"
Siis WTF?! Miksi mieheni veljeä kiinnostaa alapääni synnytyksenjälkeinen kunto? Mitä se hänelle kuuluu?
Vastasin, että synnytys meni hyvin, kiitos, ja alapääni ei ole päreinä koska vauva ei ollut jättikokoinen.
Jessus mitä juntteja. Mieheni veli on jonkun lajin asperger, oletan. Ei diagnosoitu, mutta muuten sosiaalisesti kyvytön. Ja vaimo taas... hm.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä vastasin kaikille vauva-utelijoille aikoinani, että:"Eheiii, ei meille yrityksistä huolimatta tule lapsia! Olen saanut 20 keskenmenoa, kohtu on kai viallinen ja miehen siemenet on ehkä kuolleet. Adoptoida emme halua." Siihen loppuu kyselyt ja saa olla rauhassa.
Sitten, kun olin raskaana, alkoi ihmettelyt ja onnentoivotukset. Oikeasti olin valehdellut alunperin ja halusin vain katsoa, miten vaivautuneita ilmeitä utsijoilla oli ja kuinka he pelastivat kasvonsa kahvipöydässä.
Multa kysyttiin työhaastattelussa edellisistä työpaikoistani. Vittuako kuuluu sille haastattelija edelliset työpaikat. En halunnut kertoa enempää, koska yhdestä edellisestä paikasta sain potkut myöhästelyjen takia. En saanut paikkaa enkä olisi ottanut vastaankaan.
Vierailija kirjoitti:
Miehen vanhempi sukulainen on ikääntyessään vähän vinksahtanut ja hänen suustaan tulee vähän mitä sattuu. Hän mm soitti minulle viime viikolla, ja kiljui ja kiroili puhelimeen, että me olemme varastaneet hänen tililtään kaikki rahat. Toisella kertaa tuli meille, marssi ympäri taloa ja ilmoitti mitkä tavarat on häneltä varastettuja. Olemme myös mm varastaneet hänen mökiltään kaikki polttopuut. Ja aina uhkailee, että nyt kyllä menee poliisille tekemään meistä rikosilmoituksia.
Emme ole tietenkään häneltä mitään koskaan vieneet, mökillään emme ole edes käyneet. Ihan kaiken olemme omalla työllämme hankkineet. On vaan todella ahdistavaa olla jatkuvasti kiroilun ja syyttelyn kohteena, kun mitään syytä ei ole. Eikä tuota varmaan loppumaankaan saa. Puhelimet on pidettävä äänettömällä yöt ja viikonloput, lapsia on kielletty avaamasta hänelle ovea.
Tämä kyllä vaikuttaa muistisairaudelta.
Vierailija kirjoitti:
Joudun nykyään liikkumaan pyörätuolilla, jonka myötä ihan tuiki tuntemattomatkin miehet monesti kyselevät, onko p*ll*ssani tuntoa, pystynkö harrastamaan seksiä. Aivan uskomattoman röyhkeää! Vieläpä todella moni tuntematon mies on kysynyt noita minulta!
No onko sitä? Nämä ovat kiehtovia asioita, miksei näihin koskaan vastata? Eikö sinua itseäsi kinnosta nähdä, miten keskustelu etenee jos vastaat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minultakin on vieras ihminen juhlissa kysynyt onko kaikilla lapsillani sama isä.
Olin kyllä vähän hämilläni.
Mitä ihmeellistä tuossa nyt on? Ihan tavallinen kysymys kun sitä ei voi tietää. Harvalla ihmisellä nykyään on kovin isoja lapsimääriä ja vielä harvemmin samasta suhteesta. Miksei siihen voi vastata ihan normaalisti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap miksi olet törkeän huono käytöksinen? Etkö ole saanut kasvatusta vai tynnyrissäkö olet elämäsi viettänyt?
Tädin oli jo aikakin saada vähän tapakasvatusta.
Hyvin monilla - ehkä ap:llä myös - on takanaan vuosien lapsettomuushoidot ja keskenmenosarjat. Onpa kiva kun udellaan pikkujalkojen tepsutuksesta. Tunnen esim. ihmisen, jolla on ollut seitsemän (7!) keskenmenoa, toisen, jolle endometrioosi aiheutti vaihdevuodet 25-vuotiaana sekä muita vastaavia turhaan vauvasta haaveilleita.
Uteliaat "tädit" eivät todellakaan ansaitse mitään erityistä kunnioitusta typeryytensä takia.
No mutta kun sitä ei voi tietää, että juuri sinulla on ollut ongelmia. Kysymyksellä ei tarkoiteta mitään pahaa, vaan halutaan osoittaa että ollaan kiinnostuneita sinun elämästäsi. Sen takia kysellään tuollaisia asioita, koska ne ovat kaikille yhteisiä ja yleensä positiivisia asioita. Ja niin kauan varmaan tietämättömyyttään kysellään, kunnes saa vastauksen. Pitäisikö tätien olla ajatuksenlukijoita? Uskaltaako kenellekään enää sanoa "terve", koska toinenhan ei välttämättä ole terve, voi olla vaikka mikä harvinainen syndrooma ja tulla paha mieli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni osti minulle 35-vuotislahjaksi siistin merkkilaukun. Hillityn näköinen mutta sopivan ylellinen.
Heti kun pääsin töihin niin ensimmäinen vastaan tullut kysyi nyrpeänä että "Ostitsää tuon laukun vain sen merkin takia?"
Minusta tuo nyt on todella mauton kommentti. Ehkä laukkuni oli häneltä pois?
Miksette vastaa näille kommentoijille?
Tuohonkin olisit heittänyt, että jos olisit halunnut pelkän merkin, olisit ostanut pelkän merkin, etkä laukkua. Ja lisännyt,onko hän ostanut kengät siksi ettei hänellä ollut varaa muihin?
Vastasin toki hänelle että "jaa miksi niin luulet", ja että "sillä tämä laukku ei edes huuda logoa".
Olennaista tässä keskustelussa kai se mitä röyhkeää, typerää tai muuta outoa on sanottu tai kysytty?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni osti minulle 35-vuotislahjaksi siistin merkkilaukun. Hillityn näköinen mutta sopivan ylellinen.
Heti kun pääsin töihin niin ensimmäinen vastaan tullut kysyi nyrpeänä että "Ostitsää tuon laukun vain sen merkin takia?"
Minusta tuo nyt on todella mauton kommentti. Ehkä laukkuni oli häneltä pois?
No oisithan sä voinu ostaa halvemman tyylikkään laukun ilman meikkiä ja lahjoittaa säästyneet sataset hyväntekeväisyyteen. Mulla ei ainakaan ole arvostus kauheen korkealla ihmisiä kohtaan, jotka tuhlaavat jonkun 200-2000e siihen, että laukun kyljessä killuu tietynlainen logo. Statusihmiset tuntuvat jotenkin todella epävarmoilta itsestään ja rahaa voisi käyttää paljon parempiinkin asioihin.
En tiedä, minkä hintaisen laukun ostit, mutta noiden kalliimpien laukkujen kokoisilla summilla moni kantasuomalainenkin köyhä joutuu sinnittelemään esim. 4-5 kk, maksamaan vuokran, ruuat, laskut, yms.
Ihan kiva, että joillain on varaa ostella laukkuja, mutta itse kyllä omilla palkkarahoillani autan ennemmin niitä, joilla ei ole ollenkaan rahaa esim. ruokaan ja vaatteisiin. Tiedä sitten, että johtuuko siitä, että minuakin on autettu, kun olen nähnyt tämän elämän nurjemman puolen.
Minua suoraansanottuna hävettäisi kulkea joku merkkilaukku olallani. Paitsi ehkä siinä tapauksessa, että olisin sattunut löytämään sen kirpparilta ja noin muuten digannut sen ulkonäöstä ja todennut sen käytännöllisen kokoiseksi johonkin tiettyyn käyttöön.
Mikä sinun ongelmasi on? Ainakin lukutaito vaikuttaa olevan eräs niistä ongelmista, jos et ymmärtänyt aloitusta jossa lukee aivan selvällä suomen kielellä että Mieheni osti minulle...
Vai oletko sinäkin niitä ihmisiä jotka katkerana kuvittelee että toisten ostokset tai muut kivat asiat ovat aina heiltä pois? Oletko mahdollisesti tuo ihminen joka haukkuu työkavereita heidän lahjaksi saamiensa tuotteiden vuoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oisithan sä voinu ostaa halvemman tyylikkään laukun ilman meikkiä
Siis ilman merkkiä. Toki meikittäkin kulkiessa säästää rahaa tärkeämpiin asioihin.
Jokaisen oma valinta, mutta minulta ei ainakaan heru kunnioitusta ihmisiin, jotka pistävät isoja summia näyttääkseen jotenkin muita hienommilta ja ylevämmiltä. Lähinnä naurattaa sellaiset pellet.
millä oikeudella sä arvostelet muita, pelkin pinnallisin perustein? ehkä ne hyvissä töissä olevat varakkaat pitävät puolestaan sua köyhänä JA tyylitajuttomana pellenä? :DD
Heh anoppi on ollut mestari näissä lasten ollessa pieniä:
-kuinka paljon nyt painat? (10x jokaisen synnytyksen jälkeen, sinnikäs, en ikinä kertonut)
-juoko sinun x sukulainen paljon, entä y? (ei mitään syytä olettaa moista, ja vaikka olisikin niin..)
-paljon saan palkkaa, vanhempainpäivärahaa, siis tarkat summat
-osaathan sinä pukea minun murulle (minun ja mieheni vauva) tarpeeksi vaatetta? Kyseessä 3. lapsi
-olettehan muistaneet hankkia turvaistuimen? Synnytyssairaalassa
-ethän tukehduta sitä? Synnytyssairaalassa, vauva vierihoidossa
-tiedättehän että vauva pitää kylvettää?
-lähdettehän te nyt kauppaan, niin minä saan hoitaa vauvaa? (Vauva 1vkoa, ensimmäistä kertaa katsomassa) toistui joka lapsen kohdalla vaikka esikoinenkin monista pätevistä syistä johtuen ensi kertaa mummolla hoidossa vasta 3-vuotiaana
Näitä kyllä riittää, osan otan huumorilla, osa kyllä oikeasti ottanut päähän. Mainitaan vielä että lapset syntyneet avioliittoon meidän ollessa +30v, itse olen normaalipainoinen, täysijärkinen, vaativassa työssä ja olen nuorempana tehnyt töitä paljon lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta paras tapa vastata röyhkeisiin kysymyksiin on sanoa takaisin suoraan: 'Olipa tuo ryöhkeä/epäsopiva/outo kysymys.' Ja katsoa kysyjää itse hieman kysyvän näköisenä.
Sillä tavalla antaa ymmärtää ettei todellakaan aio vastata siihen kysymykseen, eikä se asia kysyjälle kuulu. Tämän voi siis tehdä ihan asiallisesti ja kohteliaasti. Tarkoitus on vain hieman näpäyttää kyselijää takaisin, voihan olla ettei hän itse tiedostanut kysymyksensä sopimattomuutta. Mutta tämän jälkeen varmasti ymmärtää. Harva ihminen alkaa tuollaisen vastauksen saatuaan enää enempiä utelemaan. Ja jos alkaa niin on harvinaisen typerä eikä todellakaan ansaitse vastausta ;) Jos siitä loukkaantuu niin antaa loukkaantua, koska kysyjän kysymyskin on todennäköisesti ollut loukkaava. Mielelläni opetan käytöstapoja vielä niille aikuisillekin jotka eivät niitä hallitse :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-miehelläni oli iso syntymämerkki kasvoissa, ihan tuntematon mies tuli kyselemään et oletko ollut jossain onnettomuudessa vai onko naiseksi pyyhkinyt perseensä sun naamaan....kysyin mieheltä , että mikä rokko hänen kasvoissaan on kun näyttää ihan perhepitsalta😂 Suuttui niin saatanasti!
Vierailija kirjoitti:
Minä vastasin kaikille vauva-utelijoille aikoinani, että:"Eheiii, ei meille yrityksistä huolimatta tule lapsia! Olen saanut 20 keskenmenoa, kohtu on kai viallinen ja miehen siemenet on ehkä kuolleet. Adoptoida emme halua." Siihen loppuu kyselyt ja saa olla rauhassa.
Sitten, kun olin raskaana, alkoi ihmettelyt ja onnentoivotukset. Oikeasti olin valehdellut alunperin ja halusin vain katsoa, miten vaivautuneita ilmeitä utsijoilla oli ja kuinka he pelastivat kasvonsa kahvipöydässä.
Siis sinulta kyseltiin ihan normaalia asiaa, mutta päätit sepittää outoja tarinoita vastaukseksi. Sitten kun totuus paljastuukin muuksi, sinun mielestäsi näiden kyselijöiden pitäisi jostain syystä olla vaivautuneita ja pelastella kasvojaan? Sinunhan tässä pitäisi hävetä. Ihan ihmeellistä käytöstä sinulta.
Mikä helvetti ihmisiä nykyään vaivaa?
Tuntematon mies Helsingin rautatieasemalla kysyi paljonko mä maksan.
Että onko minua kiusattu paljon epilepsiani takia esimerkiksi missään työpaikassa. Oli niin absurdi kysymys että aloin vaan nauraa ja totesin että ei. Kysyjä oli hiukan hömelö mutta mukava työkaveri niin en suuttunut mutta ihmettelin kyllä.
Onko poikaystävää, on tätini kysellyt jo vuosia. Oli tyytyväinen, kun seurustelin 4 vuotta ja tehtiin lapsikin. Nyt taas utelee, koska pitäisihän meidän saada isäpuoli perheeseen ja lisää vauvoja.
Useampi myös kysynyt, oliko esikoinen vahinko. Olin 21v joten se kai oikeuttaa tuollaiseen. Tuskinpa kukaan kyselisi 30-vuotiaalta avoliitossa olevalta, että oliko vahinko..
Miehen sisko kyseli joulupöydässä minulta anoppilassa, että missä minä olen töissä ja paljonko saan palkkaa. Tuon työpaikan ymmärrän, mutten jatkokysymystä. Mitä se hänelle kuuluu?
Alue: Aihe vapaa
Miksette vastaa näille kommentoijille?
Tuohonkin olisit heittänyt, että jos olisit halunnut pelkän merkin, olisit ostanut pelkän merkin, etkä laukkua. Ja lisännyt,onko hän ostanut kengät siksi ettei hänellä ollut varaa muihin?