Mitä röyhkeää teiltä on kysytty?

Minua hieman hämmästytti naapurin mamman kommentti, kun hän päivitteli keskimmäisen ja nuorimmaisen lapseni ikäeroa, joka on viisi vuotta. Ekan ja keskimmäisen vajaa kaksi vuotta. Naapuri tokaisi, että noin kauanko kestää toipua kahdesta lapsesta.

No vastasin hänelle, että kaksi vanhinta lasta ovat syntyneet opintojen aikana ja halusin nyt muutaman vuoden olla töissä ennen kuin kolmas tulee.

Hän siihen kommentoi, että hänelle oli ehdottoman tärkeää, että opinnot ovat valmiit ennen lapsia.

Ei nyt mitään hurjan röyhkeää ehkä, mutta ollessani valmistumisen jälkeen ensimmäisessä kunnon työpaikassa esimieheni ("persoonallinen" keski-ikäinen nainen) kysyi kerran kesken asiallista työkeskustelua, olenko koskaan pukeutunut naiseksi ja luulenko, että tykkäisin siitä. Haha.

M40

Vanhemmiltani (46 ja 40) mummi (äidin äiti) tiedustelee melkein jokaisella vierailulla, että "oletteko kolmatta lasta miettineet" tai "tehän voitte tehdä vielä yhden lapsenlapsen ku olette vielä siinä iässä ja muillakin suvussa on paljon lapsia".

Eihän hän pahaa tarkoita, voisi vain muuttaa kysymystä ystävällisemmäksi tai olla kysymättä ollenkaan. Liian suorasanaisia nuo Jaajo Linnonmaan mukaiset "aikaisemmat tuotantoerät".

Kun muutin nykyiseen kotikaupunkiini, niin hämmästyttävän moni on kysynyt, että asunko minä kotini lähellä olevassa kehitysvammaisten asuntolassa ja kun sanon, että en asu, niin tuntuu että minua ei uskota ja sitä kysytään sen vuoksi, että minä olen lyhytkasvuinen ja että minulla on kokooni nähden tavallista isompi pää ja hiukan liian lyhyet kädet ja jalat, että olisin sopusuhtainen. Hämmästyttävän moni tuntuu ajattelevan, että jos olet hiukankin poikkeavan näköinen, niin olet automattisesti kehitysvammainen.

Tapasin sattumalta erään itselleni etäisesti tutun henkilön. Ei olla ikinä oltu läheisiä tai edes kavereita, mutta naama oli tuttu, kun pieneltä paikkakunnalta ollaan kotoisin. Hän on mua muutaman vuoden vanhempi ja olemme molemmat naisia. Juteltiin niitä näitä ja hän kysyi uudessa asuinpaikastani. Kerroin asuvani kimppakämpässä. Kimppakämpässä asui eri sukupuolia keskenään. Oltiin kaikki opiskelijoita. Hän yhtäkkiä kysyi, että olemmeko harrastaneet seksiä keskenämme, siis me kämppikset. Olin kyllä jotenkin ihan ihmeissäni tuosta kysymyksestä. Ja ei, ei oltu harrastettu.

Mieheni osti minulle 35-vuotislahjaksi siistin merkkilaukun. Hillityn näköinen mutta sopivan ylellinen.

Heti kun pääsin töihin niin ensimmäinen vastaan tullut kysyi nyrpeänä että "Ostitsää tuon laukun vain sen merkin takia?"

Minusta tuo nyt on todella mauton kommentti. Ehkä laukkuni oli häneltä pois?

Olen kertonut tämän joskus aiemmin jossain vanhassa ketjussa. Sairastuin nopeasti edenneeseen kohtysyöpään mutta minut leikattiin 2 kertaa ja poistettiin kohtu ja selvisin, eli sain lopulta puhtaat paperit.

Ex-mieheni oli ainoa lapsi.

Kun menimme käymään anoppilassa ja kerroin uutisesta että syöpä on selätetty, niin anoppi kysyi tympääntyneenä: No enkö minä nyt sitten saa yhtään lapsenlapsia!?

Appi ja ex-mieheni eivät kommentoineet mitään että olipa asiaton kommentti, pääasia että toinen on nyt terve tms. Seisoivat siinä kuin idiootit. Käsittämätöntä! Exäni oli vielä suoraan sanottuna melkoinen lapsi-inhoaja.

Varmaan arvasittekin että ero tuli, koin ettei minua tuettu, ja että ansaitsen parempaa.

On kysytty että milloin teille tulee lapsia vai ettekö tykkää lapsista. Vastasin että en saa lapsia.

Opiskelen kauppakorkeakoulussa ensimmäistä vuotta. Tutorini kysyi, et eiks se ollu niin, et sä tulit avoimen kautta? No ei ollu. Pääsykokeiden pistemäärällä pääsin, mutta A) mitä se sulle kuuluu B) vaikutanko jotenkin niin tyhmältä etten pääsisi pääsykokeista läpi?

Kiertäen kysyttiin, olenko töissä oikeasti, kun olen töissä perheyrityksessä. Juu, ihan leikisti oon töissä-- :-D

Imetysasioista utsittiin, kun ipanat olivat pieniä. En tykännyt. Imetys on jokaisen yksityinen asia! En repostele alapää-tai rinta-asioilla yleisesti sitten yhtään. 

Vierailija kirjoitti:

Mieheni osti minulle 35-vuotislahjaksi siistin merkkilaukun. Hillityn näköinen mutta sopivan ylellinen.

Heti kun pääsin töihin niin ensimmäinen vastaan tullut kysyi nyrpeänä että "Ostitsää tuon laukun vain sen merkin takia?"

Minusta tuo nyt on todella mauton kommentti. Ehkä laukkuni oli häneltä pois?

No oisithan sä voinu ostaa halvemman tyylikkään laukun ilman meikkiä ja lahjoittaa säästyneet sataset hyväntekeväisyyteen. Mulla ei ainakaan ole arvostus kauheen korkealla ihmisiä kohtaan, jotka tuhlaavat jonkun 200-2000e siihen, että laukun kyljessä killuu tietynlainen logo. Statusihmiset tuntuvat jotenkin todella epävarmoilta itsestään ja rahaa voisi käyttää paljon parempiinkin asioihin.

En tiedä, minkä hintaisen laukun ostit, mutta noiden kalliimpien laukkujen kokoisilla summilla moni kantasuomalainenkin köyhä joutuu sinnittelemään esim. 4-5 kk, maksamaan vuokran, ruuat, laskut, yms.

Ihan kiva, että joillain on varaa ostella laukkuja, mutta itse kyllä omilla palkkarahoillani autan ennemmin niitä, joilla ei ole ollenkaan rahaa esim. ruokaan ja vaatteisiin. Tiedä sitten, että johtuuko siitä, että minuakin on autettu, kun olen nähnyt tämän elämän nurjemman puolen.

Minua suoraansanottuna hävettäisi kulkea joku merkkilaukku olallani. Paitsi ehkä siinä tapauksessa, että olisin sattunut löytämään sen kirpparilta ja noin muuten digannut sen ulkonäöstä ja todennut sen käytännöllisen kokoiseksi johonkin tiettyyn käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

No oisithan sä voinu ostaa halvemman tyylikkään laukun ilman meikkiä

Siis ilman merkkiä. Toki meikittäkin kulkiessa säästää rahaa tärkeämpiin asioihin.

Jokaisen oma valinta, mutta minulta ei ainakaan heru kunnioitusta ihmisiin, jotka pistävät isoja summia näyttääkseen jotenkin muita hienommilta ja ylevämmiltä. Lähinnä naurattaa sellaiset pellet.

Nainen kysyi baarissa saako hän imeä mun meisseliä. Todella törkeää ja miestä alistavaa. En tiedä ketään miestä kuka moiseen suostuisi.

M24

Ei tämä täällä oleviin juttuihin verrattuna ole kai edes röyhkeää, mutta kerran opiskelutoveri (olimme aikuisopiskelijoita) kysyi, miksen käytä meikkiä. Ei siinä mitään, mutta kun hän jatkoi heti perään, että itse ei kyllä kehtaisi meikittömänä lähteä minnekään, ja selitti, että kun meidän ikäistemme (30+) on jo pakko peittää vähintään silmänaluset ja tehdä kulmakarvoille jotakin. Tuntui pahalta.

Olin lihonut reilu 5 kiloa ja itseäni ahdisti kun kaikki kilot olivat tulleet lähinnä mahan seudulle niin että housut puristivat ym. Töissä sitten eräs itselle vieraampi työ"kaveri" tuli iloisena kyselemään että olenko raskaana kun olen selvästi lihonut. Aika tyrmistynyt olin, kuka kehtaa tulla päin naamaa laukomaan tuollaista? Pahoitin kyllä mieleni.

Olin kuopuksen raskausaikaan ennenaikaisten supistusten takia tarkastuksessa. Ultraaja ensin kysyi onko lapsillani sama isä. Minulla oli siis 1,5-vuotias esikoiseni aviomieheni kanssa käytävässä odottamassa ja en kyllä ymmärrä vieläkään miten kysymys liittyi yhtään mihinkään!

Sen jälkeen samainen henkilö totesi ettei kyseessä ole supistukset vaan liitoskivut. Esikoiseni syntyi niillä "liitoskivuilla", joten tiesin kyllä mistä puhuin.

Onneksi en kuunnellut häntä, vaan menin myöhemmin vielä uudelleen lääkärille. Kuopus meinasi syntyä etuajassa ja jouduin viettämään aikaa vuodelevossa turvallisille viikoille asti. Kuopus sitten syntyi lopulta etuajassa, mutta onneksi vasta rv 36.

Vierailija kirjoitti:

Uimahallissa mainitsin eräälle mammalle, joka piti shampoitaan ainoalla inva-istumapaikalla, että tarvitsen sitä tuolia suihkussa käymiseen. Hän tiedusteli,onko mulla sitten kova kiire ja onko mulla jokin vamma, että tarvitsen sitä. Ei kun ihan v-mäisyyttäni tivaan sitä paikkaa, kun olen niin laiska etten jaksa suihkussa seistä.

Ensi kerralla vastaat, että "mielenkiintoisia kysymyksiä, mutta onko hän maksanut shampolleen istuma paikan ja onko pullossa joku vamma kun senkin on saatava istua?" Sitten siirrät pullon ja sanut,että sulla on hiton moinen kiire, eikä aikaa odotella joidenkin pullojen istumisia. Kun hän alkaa vuokramaan yksityiskäyttöön uimahallin, niin sen jälkeen ei tarvitse huomioida enää muita ja heidänkin tarpeitaan.

Muista, hyökkäys on aina paras puolustus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni osti minulle 35-vuotislahjaksi siistin merkkilaukun. Hillityn näköinen mutta sopivan ylellinen.

Heti kun pääsin töihin niin ensimmäinen vastaan tullut kysyi nyrpeänä että "Ostitsää tuon laukun vain sen merkin takia?"

Minusta tuo nyt on todella mauton kommentti. Ehkä laukkuni oli häneltä pois?

No oisithan sä voinu ostaa halvemman tyylikkään laukun ilman meikkiä ja lahjoittaa säästyneet sataset hyväntekeväisyyteen. Mulla ei ainakaan ole arvostus kauheen korkealla ihmisiä kohtaan, jotka tuhlaavat jonkun 200-2000e siihen, että laukun kyljessä killuu tietynlainen logo. Statusihmiset tuntuvat jotenkin todella epävarmoilta itsestään ja rahaa voisi käyttää paljon parempiinkin asioihin.

En tiedä, minkä hintaisen laukun ostit, mutta noiden kalliimpien laukkujen kokoisilla summilla moni kantasuomalainenkin köyhä joutuu sinnittelemään esim. 4-5 kk, maksamaan vuokran, ruuat, laskut, yms.

Ihan kiva, että joillain on varaa ostella laukkuja, mutta itse kyllä omilla palkkarahoillani autan ennemmin niitä, joilla ei ole ollenkaan rahaa esim. ruokaan ja vaatteisiin. Tiedä sitten, että johtuuko siitä, että minuakin on autettu, kun olen nähnyt tämän elämän nurjemman puolen.

Minua suoraansanottuna hävettäisi kulkea joku merkkilaukku olallani. Paitsi ehkä siinä tapauksessa, että olisin sattunut löytämään sen kirpparilta ja noin muuten digannut sen ulkonäöstä ja todennut sen käytännöllisen kokoiseksi johonkin tiettyyn käyttöön.

Esim minä maksan 25% tuloveroa palkastani, sillä autetaan varmaan myös noita vähäosaisia. Autettavat ei maailmasta lopu ja ihmisellä on kyllä ihan oikeus myös hyvällä omalla tunnolla nauttia ansioistaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulta ja mieheltäni on udeltu, koska aiomme hankkia lapsia. En tiedä, olisinko muuten edes pitänyt ko. uteluita röyhkeänä, mutta meillä oli tuolloin tuloksetonta yritystä takana jo muutama vuosi ja aihe oli siksi erityisen herkkä. Kyllästyneenä päätin, että sanon juuri siten kuin asia on, joten uteluihin aloin vastata suoraan, että meille ei yrityksestä huolimatta ole suotu lapsia, vaikka niin kovasti niitä toivoisimme. Se onneksi lopetti utelut kaikissa tapauksissa siihen.

No mutta eikös juuri näin kannata tehdä, jos joku asiasta kyselee? Ainakin saavat selityksensä. Ja näin loppui utelut.

Vierailija kirjoitti:

Puolituttu kysyi juhlissa kovaan ääneen "siiis miks sä oot noin lyhyt??" ja katsoi päästä varpaisiin. Jäin tuijottamaan sanattomana. Meinasin kysyä miksi hän on niin sairaalloisen ylipainoinen, mutta en viitsinyt. Kävi myös mielessä käydä tarkkaan läpi kaikki lapsuudenaikaiset sairastelut jotka saattoivat vaikuttaa pituuteen.

Minä taas sain kuulla koululaisena, että:"Miksi sä olet noin pitkä?" Siis mitä Vttua?

Aloin vastata noihin:"Miksi sä olet noin tyhmä?"

Kasvoin aiemmin kuin muut, ja loppujen lopuksi jäin muihin verrattuna keskimittaiseksi aikuiseksi.