Lue keskustelun säännöt.
Nyt jo koomikotkin syyllistää nuoria äitejä ettei ne leiki jatkuvasti lastensa kanssa!
07.10.2017 |
https://www.is.fi/viihde/art-2000005398679.html
Ja http://www.huonoaiti.fi/siivoan-ennemmin-kuin-leikin-lapsen-kanssa/ äidit potee huonoa omatuntoa kun siivoavat mielummin kuin leikkivät lapsen kanssa.
Ihan oikeasti! Aikuisten ei kuulu leikkiä lasten kanssa jatkuvasti!
Kummallista suorittamista vanhemmuus nykyään.
Lapsen mielikuvitus ei pääse kehittymään jos lapsi ei saa rauhassa leikkiä. Ei vielä 10 vuotta sitten kukaan puhunut että lapsen kanssa pitää leikkiä jatkuvasti. Ei se lapsi tarvi mitään seremoniamestaria siihen 24/7.
Minä olen lukenut mm. Tahkokallion Mustat ja valkeat leikit. Leikkiminen on lapselle parasta, ja vanhempien on parasta olla sekaantumatta siihen.
Älä opeta lasta siihen että jonkun pitää olla siinä leikittämässä koko ajan, pilaat hänet niin ettei hän pärjää elämässä ja hänestä tulee tylsämielinen idiootti.
Kommentit (142)
Ja kuinkas usein se Ilari istuikaan siellä hiekkalaatikolla? Taitaa herralle tulla niin monta matkapäivää vuodessa, että kannattaa olla ihan hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä mäkään käsitä tätä nykymeininkiä, kyllä lapsen pitää osata yksinäänkin leikkiä. Silloin n. 20 vuotta sitten, kun mä olin leikki-iässä, mun vanhemmat tosi harvoin leikkivät millään leluilla mun kanssa. Sitä varten oli oman ikäiset kaverit tai sitten leikin yksin. Mua ei muistaakseni edes kiinnostanut leikkiä leluilla vahempieni kanssa, eivät osanneet leikkiä mun mielestä "oikein" tai sanoa oikeita vuorosanoja :D Paljon touhusimme kyllä sitten muuta yhdessä, esim. käytiin retkillä ja ulkoilemassa, kirjastossa, uimassa, pelattiin välillä lautapelejä tai korttia, leivottiin yhdessä ym. En koe mitenkään kärsineeni siitä, että leikin lähinnä yksinäni tai kavereiden kanssa. Mielestäni se oli vain hyvä asia. Ja näin oli kaikkien kavereideni perheissäkin.
Aika tahattoman koomista, muuten, että koomikkomies ensin valittaa, että suomalaiset ajattelevat niin mustavalkoisesti, se on aina joko kaikki tai ei mitään. Hetken päästä se sama uraisukki taivastelee, että kehtaavatkin mammat katsoa puhelimeen leikkiksellä ja vain välillä nostavat päätään ja kehuvat, tsk tsk. Jos ei koko ajan 100% huomioi lasta, niin pilallahan se vanhemmuus on ja siitä sopii mielensä pahoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä kaikille nuorille äideille. Luottakaa itseenne kasvattajana ja jättäkää tuollaisten "Ilarien" kommentit omaan arvoonsa.
Te itse tunnette oman lapsenne ja häneen muodostuneen vuorovaikutussuhteen kaikkein parhaiten. :)
T: N47
Juuri näin!
Olen hämmentynyt. En ymmärrä ajatusta, että vanhempien tulisi LEIKKIÄ lastensa kanssa. Eivät minun vanhempanikaan leikkineet kuin ehkä muutaman kerran pakotettuina, eikä se ollut kivaa vaan väkinäistä, eiväthän aikuiset edes osaa leikkiä lasten mielestä oikein. Tietenkin vanhempien tulee viettää aikaa lastensa kanssa ja vaikka pelailla ja lukea ja viedä metsäretkille ja pyöräilemään jne., mutta varsinainen leikkiminen ei minusta ole vanhempien tehtävä. Vai tekeekö joku oikeasti niin, että leikkii päivät pitkät koti- tai kauppaleikkejä lastensa kanssa? :D Miten siinä sitten ehtii hoitaa kaikki muut asiat, kuten kotityöt, mahdolliset viranomaisasiat, laskujen maksamisen, parisuhteen hoidon jne.? Sitä paitsi kuten joku edellä kirjoitti, ainakin jotkut lapset tarvitsevat ns. omaa aikaa. Minä olisin pienenä ahdistunut, jossa äitini olisi jatkuvasti kiehnännyt kiinni minussa ja sanoittanut tekemisiäni ja ohjaillut minua. Onneksi äitini taisi olla yhtä introvertti kuin minä ja antoi minun rauhassa vetäytyä omiin oloihini tai leikkiä pihalla kavereiden kanssa. Kyllä minulle ainakin lapsena riitti tieto siitä, että äiti on saatavilla jos häntä tarvitsen, ei hänen tarvinnut koko ajan olla kiinni minussa jotta olisin tuntenut oloni turvalliseksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä helvettiä, täällä oikeasti suurin osa on sitä mieltä, että kännykkään tuijottaminen ja lapsen huomiotta jättäminen on ihan fine, lapsihan on leikkimässä muiden lasten kanssa?! Vaikka onkin leikkimässä muiden lasten kanssa niin jos se vanhempi on paikalla niin kyllä siinä kohtaa se puhelin jätetään taskuun eikä ignoorata täysin lapsensa tekemistä. Nykykasvatusko on sitä, että lasta ei osata komentaa eikä sanoa ei, mutta vanhempi voi tuijottaa puhelinta oman lapsensa seuraamisen sijaan? Muuten ollaan niiiiin varovaisia, ettei herkkä lapsi vaan mistään loukkaannu tai pahastu, mutta kuitenkin voidaan jättää kokonaan huomiotta, koska kännykkä on tärkeämpi? Ennen vanhemmat sentään olivat läsnä ja läsnä tarkoittaa sitä, että touhuaa omia juttujaan esim.haravoi sitä pihaa, kun lapsi leikkii, läsnä ei ole silloin, kun istuu kököttää syrjässä ja tuijottaa puhelinta. Täysin eri asia keskitytä puhelimen räpläykseen mitä tehdä jotain fyysistä, joka ei vie kaikkea keskittymiskykyä.
Mä just taas taannoin kohtasin leikkipuistossa yhden mummon, joka siinä kertoi miten nykyään mummot tunnistaa siitä, että he seurustelevat lasten eikä kännyköiden kanssa hehhehee, ja lukevat lapsille kirjoja sen sijaan että lykkäisivät padin nokan eteen.
Itselläni ei ollut kännykkää nenän alla, mutta kyllä silti alkoi v-käyrä nousta, kun mummo kertoili miten oli kokannutkin kahden päivän ruoat etukäteen että ehtii olemaan läsnä lapsenlapsille.
Teki mieli jossakin vaiheessa huomauttaa, että omien lasteni mummoistahan toinen on kuollut ja toinen asuu 400 km päässä. Joten vaikka minulla on työssäkäyvä, kotitöihin osallistuva puoliso, välillä ikävä kyllä joudun laittamaan ruoanlaiton tämän kallisarvoisen läsnäolon edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se joka toista haukkuu niin on ite...
Vierailija kirjoitti:
Mä just taas taannoin kohtasin leikkipuistossa yhden mummon, joka siinä kertoi miten nykyään mummot tunnistaa siitä, että he seurustelevat lasten eikä kännyköiden kanssa hehhehee, ja lukevat lapsille kirjoja sen sijaan että lykkäisivät padin nokan eteen.
Itselläni ei ollut kännykkää nenän alla, mutta kyllä silti alkoi v-käyrä nousta, kun mummo kertoili miten oli kokannutkin kahden päivän ruoat etukäteen että ehtii olemaan läsnä lapsenlapsille.
Teki mieli jossakin vaiheessa huomauttaa, että omien lasteni mummoistahan toinen on kuollut ja toinen asuu 400 km päässä. Joten vaikka minulla on työssäkäyvä, kotitöihin osallistuva puoliso, välillä ikävä kyllä joudun laittamaan ruoanlaiton tämän kallisarvoisen läsnäolon edelle.
88 jatkaa: Sen verran mummolle huomautin, että monella äidillä voi olla aika paljon lapsiin liittyviä asioita hoidettavana, jotka nykyään hoituvat puhelimitse: wilmat, vanhempainyhdistykset, kirpparit, leikkitreffit jne. ja usein puistossa on turvallisempaa hoitaa niitä kuin kotona, missä vaaranpaikkoja lapsille on enemmän. Mummo mulkaisi vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on aika uusi, mutta yllättävän yleinen ilmiö, että lasten kanssa pitäisi leikkiä, ja vanhemman tulisi muutenkin viihdyttää lasta 24/7. Sen huomaa siitä, että nykylasten mielikuvitus on surkea, samaten keskittymiskyky. "Normaalitkin" lapset tarvitsevat koko ajan aikuisen ohjausta ja kannustusta pystyäkseen syventyä johonkin pidemmäksi aikaa, ennen tämä oli vain erityislasten piirre. Lapset tylsistyvät helposti, tarvitsevat jatkuvasti vanhempaansa seremoniamestariksi tai vaihtoehtoisesti tabletin viihdykkeeksi, tai muuten alkavat tylsyyksissään perseillä. Lapsia kuskataan ohjattuihin harrastuksiin enemmän kuin koskaan, koska lapset eivät keksi mitään mielekästä tekemistä ilman aikuisen ohjausta. Jos lasta ei viedä joka ilta ohjattuun harrastukseen, tai vaihtoehtoisesti vanhempi ei koko iltaa hössötä hänen viihdykkeekseen, lapsi homehtuu telkkarin tai tietokoneen eteen.
Ja kännykkä kädessä puistoileva vanhempi on monille punainen vaate. Omassa lapsuudessani isäni otti välillä sanomalehden leikkipuistoon mukaan, äiti otti joskus kirjan. Kyllä he välillä nenänsä niistä nostivat, mutta hauskaa pidimme sisarusten ja muiden lasten kanssa keskenämme. Ja oli kiva, kun sai olla pitempään puistossa leikkimässä, jos vanhemmallakin kului hyvin aika. Kyllä vanhempani silti minulle puhuivat ja minua huomioivat lapsuudessani aivan riittävästi.
Ei ihme, että nuoret aikuiset eivät enää halua lapsia, kun vanhemmuus näyttäytyy sellaisena marttyyrin kärsimyksenä: "en oo ehtinyt juoda lämmintä kahvia moneen kuukauteen, enkä oo ehtinyt katsoa kuin yhdet Salkkarit tällä viikolla." Nykyvanhempien murheet ovat hyvin toisenlaiset kuin ennen vanhaan, ja väitän, että tämä on syy sille, miksi monella nykyvanhemmalla ei ole kokemuksensa mukaan yhtään omaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä helvettiä, täällä oikeasti suurin osa on sitä mieltä, että kännykkään tuijottaminen ja lapsen huomiotta jättäminen on ihan fine, lapsihan on leikkimässä muiden lasten kanssa?! Vaikka onkin leikkimässä muiden lasten kanssa niin jos se vanhempi on paikalla niin kyllä siinä kohtaa se puhelin jätetään taskuun eikä ignoorata täysin lapsensa tekemistä. Nykykasvatusko on sitä, että lasta ei osata komentaa eikä sanoa ei, mutta vanhempi voi tuijottaa puhelinta oman lapsensa seuraamisen sijaan? Muuten ollaan niiiiin varovaisia, ettei herkkä lapsi vaan mistään loukkaannu tai pahastu, mutta kuitenkin voidaan jättää kokonaan huomiotta, koska kännykkä on tärkeämpi? Ennen vanhemmat sentään olivat läsnä ja läsnä tarkoittaa sitä, että touhuaa omia juttujaan esim.haravoi sitä pihaa, kun lapsi leikkii, läsnä ei ole silloin, kun istuu kököttää syrjässä ja tuijottaa puhelinta. Täysin eri asia keskitytä puhelimen räpläykseen mitä tehdä jotain fyysistä, joka ei vie kaikkea keskittymiskykyä.
Kuinka tampio pitää olla teknisten vimpainten kanssa, jos älyluurin räpellys vie keskittymisen täysin?
Mutta se nyt ei tainnutkaan olla se villakoiran ydin, hyvä äiti haravoi tärkeänä, oli haravoitavaa tai ei, koska sellainen on hyödyllistä ja kunnollista, näyttää ahkeralta. Ja tuo nyt on suoraan sanottuna paskapuhetta, että ennen oltiin niin saatavilla ja niin läsnä. Entisaikaan, kun vanhemmat tekivät jotain, he tekivät vain sitä, eivätkä todellakaan auttaneet samalla läksyissä tai seurustelleet lasten kanssa. Siksi monen nykyaikuisen keskeinen lapsuuden kokemus on äidin tai isän selkä. Eikä tarvitse turvautua muisteluihin, koska tämäkin on tutkittu juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä helvettiä, täällä oikeasti suurin osa on sitä mieltä, että kännykkään tuijottaminen ja lapsen huomiotta jättäminen on ihan fine, lapsihan on leikkimässä muiden lasten kanssa?! Vaikka onkin leikkimässä muiden lasten kanssa niin jos se vanhempi on paikalla niin kyllä siinä kohtaa se puhelin jätetään taskuun eikä ignoorata täysin lapsensa tekemistä. Nykykasvatusko on sitä, että lasta ei osata komentaa eikä sanoa ei, mutta vanhempi voi tuijottaa puhelinta oman lapsensa seuraamisen sijaan? Muuten ollaan niiiiin varovaisia, ettei herkkä lapsi vaan mistään loukkaannu tai pahastu, mutta kuitenkin voidaan jättää kokonaan huomiotta, koska kännykkä on tärkeämpi? Ennen vanhemmat sentään olivat läsnä ja läsnä tarkoittaa sitä, että touhuaa omia juttujaan esim.haravoi sitä pihaa, kun lapsi leikkii, läsnä ei ole silloin, kun istuu kököttää syrjässä ja tuijottaa puhelinta. Täysin eri asia keskitytä puhelimen räpläykseen mitä tehdä jotain fyysistä, joka ei vie kaikkea keskittymiskykyä.
Kuinka tampio pitää olla teknisten vimpainten kanssa, jos älyluurin räpellys vie keskittymisen täysin?
Mutta se nyt ei tainnutkaan olla se villakoiran ydin, hyvä äiti haravoi tärkeänä, oli haravoitavaa tai ei, koska sellainen on hyödyllistä ja kunnollista, näyttää ahkeralta. Ja tuo nyt on suoraan sanottuna paskapuhetta, että ennen oltiin niin saatavilla ja niin läsnä. Entisaikaan, kun vanhemmat tekivät jotain, he tekivät vain sitä, eivätkä todellakaan auttaneet samalla läksyissä tai seurustelleet lasten kanssa. Siksi monen nykyaikuisen keskeinen lapsuuden kokemus on äidin tai isän selkä. Eikä tarvitse turvautua muisteluihin, koska tämäkin on tutkittu juttu.
Olen pahoillani, jos sinulla on tuollainen kokemus lapsuudesta. Minulla sen sijaan oli sellaiset vanhemmat, jotka olivat läsnä, vaikka tekivätkin kotitöitä samalla. Läksyissä autettiin ja ja yhdessä seurusteltiin, lisäksi kaikki syötiin yhdessä, saman ruokapöydän ääressä samaan aikaan. Ja kyllä, puhelin vie keskittymistä enemmän kuin jokin fyysinen tekeminen, se on ihan yleisesti tiedossa oleva asia. Lisäksi näyttää todella surulliselta, kun vanhempi tuijottaa vaan puhelintaan sen sijaan, että olisi kiinnostunut lapsensa tekemisestä.
Ilarin äiti ilmeiseti leikki hänen kanssaan hiekkalaatikolla. Tästä haluaisin kuulla häneltä lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilarin äiti ilmeiseti leikki hänen kanssaan hiekkalaatikolla. Tästä haluaisin kuulla häneltä lisää.
Niin minäkin. En ole ihan yhtä vanha kuin Ilari, mutta ei edes minun lapsuudessani äidit istuneet hiekkalaatikolla leikkimässä.
Kuulostaa erittäin oudolta tämä nykymeno. Itse olen 90-luvun tuotos, ja lapsuusajasta ei vielä niin kamalan pitkä aika. En muista vanhempieni koskaan leikkineen kanssani (ehkä niiltä ajoilta ei ole muistoja, jos sellaista on tapahtunut).
Sen sijaan leikin itse - ja paljon. Naapurin lasten, siskon, koulukavereiden, harrastuskavereiden yms. kanssa ja välillä yksin. Mielikuvitus kehittyi ja jos joskus joku vanhempi yritti tulla mukaan leikkimään, tuntui se lähinnä häiritsevältä ja kiusaannuttavalta eikä heillä ollut ollenkaan käsitystä hyvistä leikeistä.
Aikuiset todennäköisesti järjestävät lapsilleen liian "konstruktoituja" leikkejä eikä lapsen oma ajattelu ja mielikuvitus pääse kehittymään. Aikuinen toki puuttuu, jos leikit menevät jonkun syrjimiseksi, vaaralliseksi tai haitalliseksi, mutta muuten olen sitä mieltä, että vanhemmat asettavat rajat ja puitteet ja lapsi toteuttaa sisällön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä helvettiä, täällä oikeasti suurin osa on sitä mieltä, että kännykkään tuijottaminen ja lapsen huomiotta jättäminen on ihan fine, lapsihan on leikkimässä muiden lasten kanssa?! Vaikka onkin leikkimässä muiden lasten kanssa niin jos se vanhempi on paikalla niin kyllä siinä kohtaa se puhelin jätetään taskuun eikä ignoorata täysin lapsensa tekemistä. Nykykasvatusko on sitä, että lasta ei osata komentaa eikä sanoa ei, mutta vanhempi voi tuijottaa puhelinta oman lapsensa seuraamisen sijaan? Muuten ollaan niiiiin varovaisia, ettei herkkä lapsi vaan mistään loukkaannu tai pahastu, mutta kuitenkin voidaan jättää kokonaan huomiotta, koska kännykkä on tärkeämpi? Ennen vanhemmat sentään olivat läsnä ja läsnä tarkoittaa sitä, että touhuaa omia juttujaan esim.haravoi sitä pihaa, kun lapsi leikkii, läsnä ei ole silloin, kun istuu kököttää syrjässä ja tuijottaa puhelinta. Täysin eri asia keskitytä puhelimen räpläykseen mitä tehdä jotain fyysistä, joka ei vie kaikkea keskittymiskykyä.
Kuinka tampio pitää olla teknisten vimpainten kanssa, jos älyluurin räpellys vie keskittymisen täysin?
Mutta se nyt ei tainnutkaan olla se villakoiran ydin, hyvä äiti haravoi tärkeänä, oli haravoitavaa tai ei, koska sellainen on hyödyllistä ja kunnollista, näyttää ahkeralta. Ja tuo nyt on suoraan sanottuna paskapuhetta, että ennen oltiin niin saatavilla ja niin läsnä. Entisaikaan, kun vanhemmat tekivät jotain, he tekivät vain sitä, eivätkä todellakaan auttaneet samalla läksyissä tai seurustelleet lasten kanssa. Siksi monen nykyaikuisen keskeinen lapsuuden kokemus on äidin tai isän selkä. Eikä tarvitse turvautua muisteluihin, koska tämäkin on tutkittu juttu.
Olen pahoillani, jos sinulla on tuollainen kokemus lapsuudesta. Minulla sen sijaan oli sellaiset vanhemmat, jotka olivat läsnä, vaikka tekivätkin kotitöitä samalla. Läksyissä autettiin ja ja yhdessä seurusteltiin, lisäksi kaikki syötiin yhdessä, saman ruokapöydän ääressä samaan aikaan. Ja kyllä, puhelin vie keskittymistä enemmän kuin jokin fyysinen tekeminen, se on ihan yleisesti tiedossa oleva asia. Lisäksi näyttää todella surulliselta, kun vanhempi tuijottaa vaan puhelintaan sen sijaan, että olisi kiinnostunut lapsensa tekemisestä.
Älä suotta sure minun puolestani, vanhempani olivat harvinaisen osallistuvia, mutta yleistää ei voi, kovin monella oli huonommin. Läksyissä sain aina halutessani apua ja yhdessä syötiin, luettiin, laitettiin ruokaa ja nikkaroitiin yms., mutta eivät ne leikkipaikoille tulleet oikeastaan lainkaan paitsi aivan pienenä, siellä olin isompien ja samanikäisten lasten kanssa, eikä minulla oikeastaan mitään hätää ollut. Ja uutisia möllötettiin sellaisella intensiteetillä, jota ei nykyään näe missään, piti olla hiljaakin.
Älylaitteella voi puuhailla yhdessä koko perhe, jos et tiennyt, sinne saa vaikka lautapelejä. Tässä kyse taisikin olla siitä, että sinusta näyttää surulliselta ja sinun tunteet ja paheksumiset, somessa oleminen on narsistista jne. Kuitenkin se luurimamma voi siellä pitää yhteyttä sukulaisiin, kirjoitella wilmaan tai vertaistukiryhmiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä helvettiä, täällä oikeasti suurin osa on sitä mieltä, että kännykkään tuijottaminen ja lapsen huomiotta jättäminen on ihan fine, lapsihan on leikkimässä muiden lasten kanssa?! Vaikka onkin leikkimässä muiden lasten kanssa niin jos se vanhempi on paikalla niin kyllä siinä kohtaa se puhelin jätetään taskuun eikä ignoorata täysin lapsensa tekemistä. Nykykasvatusko on sitä, että lasta ei osata komentaa eikä sanoa ei, mutta vanhempi voi tuijottaa puhelinta oman lapsensa seuraamisen sijaan? Muuten ollaan niiiiin varovaisia, ettei herkkä lapsi vaan mistään loukkaannu tai pahastu, mutta kuitenkin voidaan jättää kokonaan huomiotta, koska kännykkä on tärkeämpi? Ennen vanhemmat sentään olivat läsnä ja läsnä tarkoittaa sitä, että touhuaa omia juttujaan esim.haravoi sitä pihaa, kun lapsi leikkii, läsnä ei ole silloin, kun istuu kököttää syrjässä ja tuijottaa puhelinta. Täysin eri asia keskitytä puhelimen räpläykseen mitä tehdä jotain fyysistä, joka ei vie kaikkea keskittymiskykyä.
Kuinka tampio pitää olla teknisten vimpainten kanssa, jos älyluurin räpellys vie keskittymisen täysin?
Mutta se nyt ei tainnutkaan olla se villakoiran ydin, hyvä äiti haravoi tärkeänä, oli haravoitavaa tai ei, koska sellainen on hyödyllistä ja kunnollista, näyttää ahkeralta. Ja tuo nyt on suoraan sanottuna paskapuhetta, että ennen oltiin niin saatavilla ja niin läsnä. Entisaikaan, kun vanhemmat tekivät jotain, he tekivät vain sitä, eivätkä todellakaan auttaneet samalla läksyissä tai seurustelleet lasten kanssa. Siksi monen nykyaikuisen keskeinen lapsuuden kokemus on äidin tai isän selkä. Eikä tarvitse turvautua muisteluihin, koska tämäkin on tutkittu juttu.
Olen pahoillani, jos sinulla on tuollainen kokemus lapsuudesta. Minulla sen sijaan oli sellaiset vanhemmat, jotka olivat läsnä, vaikka tekivätkin kotitöitä samalla. Läksyissä autettiin ja ja yhdessä seurusteltiin, lisäksi kaikki syötiin yhdessä, saman ruokapöydän ääressä samaan aikaan. Ja kyllä, puhelin vie keskittymistä enemmän kuin jokin fyysinen tekeminen, se on ihan yleisesti tiedossa oleva asia. Lisäksi näyttää todella surulliselta, kun vanhempi tuijottaa vaan puhelintaan sen sijaan, että olisi kiinnostunut lapsensa tekemisestä.
Sitähän tässä on yritetty toitottaa sivukaupalla että EI TARVITSE olla koko ajan läsnä ja kiinnostunut lapsen tekemisestä. Lapselle tekee ihan hyvää leikkiä välillä yksin tai kavereiden / sisarusten kanssa ja vanhemman on ihan ok sillä aikaa tehdä jotain muuta. Toki lapselle vastataan jos hän jotain kysyy tai tarvitsee ja sen jälkeen voi hyvin jatkaa omaa tekemistään ja ohjata lapsi takaisin leikkiin. Miksi tämä on sinusta niin väärin?
Ei ihme että syntyvyys on laskussa kun vanhemmuudesta tehdään tuollainen marttyyripesti.
"Kärsi, kärsi niin kirkkaamman kruunun saat."
Ihan oikeasti, eivät vanhempien tehtävä ole olla leikkikaveri ja seremoniamestari, joka keksi kultamussukalleen tekemistä joka helvetin sekunti. Se, että lapsi sanoo että sillä on tylsää, on vain ja ainoastaan hyvä juttu. Se pakottaa lapsen käyttämään mielikuvitustaan. Vanhempikin on täysin oikeutettu omiin juttuihinsa, olkoot se sitten vaikka kirjan lukeminen mobiililaitteella. Vanhemmuus ei tarkoita sitä, että hukataan oma itsensä ja eletään vain ja ainoastaan lastaan varten.
En puhu enää lapsistani koska äidit on kaiken pahan alku. Omani ovat 13 ja 16v.
Ei voi syyllistää jos ei tiedä mitään ja ulkopuolisten jorinoita en jaksa edes lukea Saatika kuunnella.
Alle 3-vuotiasta nyt pitää vahtia ulkona koko ajan. Sen ikäiset kun laittavat suuhunsa mitä löytävät ja ovat muutenkin vaarassa taitamattomuuttaan ja tietämättömyyttään. Ja hakkaavat toisiaan lapiolla jos eivät aikuisen ole mukana.
Mutta sitä isompia lapsia ei tarvitse kyylätä ja leikittää, vaan antaa mahdollisuus leikkiä keskenään ja opetella sosiaalisia taitoja ikätovereitten kanssa. 5-vuotiaan kanssa mä otin mukaan kirjan tai sanaristikon ja annoin lapsen leikkiä itse leikkinsä. Hiekkalaatikkoleluja ei ollut edes mukana, ne olivat kodin pihassa hiekkalaatikossa. Puistossa tärkeintä oli kiipeilyteline, liukumäki ja keinut. Mitä muka olisi pitänyt tehdä? Kulkea lapsen perässä, no nyt Tytti keinuu, oiii, Tytti liukuu, oh, Tytti kiipeää, ai kun on hienoa ja erikoista, että sä osaatkin kiivetä ja liukua ja keinua, kyllä äiti on nyt ylpeä noin hienosta lapsesta...